DEVIL'S FOOD CAKE ELI PIRUN HYVÄ SUKLAAKAKKU

Urho täytti tänään 15 vuotta! Ihan kuin eilinen kun kirjoittelin tänne blogiin juttuja Urho5v:stä.

Urho rakastaa suklaakakkuja. Ykkönen on tietysti mutakakku ja yhtenä vuonna innostuin taiteilemaan myös cokiskakun. Urtsi kotiutui tänään ikimuistoisen hauskalta ripariltaan ja sunnuntaina on edessä rippipäivä. Urhoa etukäteen jo pöyristytti, että mitä, ei juhlita synttäreitä, kun yritin ehdottaa jotakin sen suuntaista, kun parin päivän kuluttua olis ne rippikemutkin.

Olihan ne juhlat sitten järjestettävä ja breikki olikin ihan tervetullut tähän koko heinäkuun (eli siis koko lomani) kestäneeseen siivousinfernoon...

Vieraiksi tulivat molemmat veljeni perheineen, Urkki aina nauttii hänelle läheisten serkkujen seurasta. Mumma ja pappa virittelivät grillin hampurilaisia varten ja saimme mennä juhlimaan valmiiseen pöytään mummolaan. 

Mä lupasin hoitaa kakun.

Seinäjoen kahvilaskene muuttui kertaheitolla 100 astetta paremmaksi kun kauhajokelaislähtöinen kahvila Valkoinen Puu avasi sisarkahvilan joitain vuosia sitten. Valkoinen Puu on tyylikäs, trendikäs, aukioloiltaan asiakasystävällinen kahvila (Nyt täytyy  kyllä lisätä, että meidän perheen supersuosikki  kahviloista on edelleen perinteikäs Pikku-Paussi), jonka huikeat kakut ovat suurimmaksi osaksi amerikkalaista reseptiikka, omistapariskunnan mies kun on sieltä lähtöisin.

Meidän lapset molemmat rakastaa  Valkoisen Puun Salainen puutarha-kakkua, jonka sanoisin olevan versio Devil's Food cake'ista. Ja tätä kakkua Urho toivoi synttäreilleen.

No itsehän se piti koittaa vääntää, tietenkin. 

Devil's Food cake on suklainen, mehevä suklaakakku. Niitä, joita aina ottaa liian suuren palan, koska joku niissä on vähän liian rikasta. Kakku itsessään ei ole kyllä makea, joten sen täytyy olla tuo tyypillisen amerikkalainen överi suklaakuorrutus. Taidan ensikerralla kokeille kakun pinnalla ja välissä suklaakermaa, ehkä se on lähempänä  suomalaista makua.

Muuten kakku oli kyllä helppo toteuttaa ja maistuu juuri samalta kuin USA:ssa syömäni, ja samanlaiselta kuin ne joita leivottiin Betty Crockerin cake mix- paketista. 

Kakku leivotaan kahdessa samankokoisessa vuoassa, eli kakkua ei tarvitse puolittaa, sisus voisikin olla liian pehmeä siihen. Kuorrute väliin ja loput päälle. Urho sanoi erityisesti tykkäävänsä tuosta "viivasta" kakun sisällä.

DEVIL'S FOOD -SUKLAAKAKKU
Kakusta riittää pienempikin pala, joten tästä syö kyllä varmaan 20 henkeä, virallisesti kai 12
2 dl tummaa kaakaojauhetta
2,5 dl kuumaa vettä
1 rkl pikakahvijauhetta
1,5 dl paksua maustamatonta jugurttia (ranskankermakin käy)
2 tl vaniljasokeria
3,75 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
160 g  huoneenlämpöistä voita
3 dl sokeria
0,75 dl neutraalia öljyä (esim.rypsi)
2 munaa

kuorrute
200 g tummaa leivontasuklaata
200g  huoneenlämpöistä voita
5 dl tomusokeria
1 1/2 tl vaniljasokeria
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Vuoraa kahden  22-24 cm irtopohjavuoan pohjat leivinpaperilla ja voitele reunat. 

Sekoita kaakaojauhe ja pikakahvi kuumaan veteen. Vatkaa mukaan jugurtti Sekoita jauhoihin ruokasooda, suola ja vaniljasokeri. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Vatkaa sitten mukaan munat yksitellen tasaisesti.

Lisää kaakaoneste ja jauhoseos vuorotellen muutamassa erässä. Jaa tasaiseksi sekoitettu taikina vuokiin ja paista uunissa n. 30 min. kunnes tikulla kokeiltaessa siihen ei tartu enää taikinaa.

Kumoa vartin jäähtyneet pohjat vuoistaan.

Valmista kuorrute sulattamalla paloiteltu suklaa vesihauteessa. Anna jäähtyä huoneenlämpöön. Vatkaa voi vaahdoksi, lisää mukaan tomusokeri ja vaahdota lisää. Kaada loput aineet, eli sulatettu suklaa, vanilja ja kaakaojauhe mukaan ja vatkaa kuohkeaksi ja kiiltäväksi.

Aseta toinen pohjista tarjoilulautaselle ylösalaisin ja levitä pinnalle 1/3 kuorrutteesta. Nosta päälle toinen pohja, tällä kertaa oikein päin. Ei haittaa vaikka kakun pinta olisikin pyöreän kupera. Levitä päälle loput kuorrutteesta. Jos sun ei ole pakko laittaa kakkua jääkaappiin, älä laita, kuorrute on pehmeämpi huoneenlämpöisenä.

Enjoy!

Papan 15 hengelle grillaamiin hampurilaisiin oli kaikki tykötarpeet hankittu Lidlistä. Oikein hyvät hampurilaiset, paitsi noita sämpylöitä moitin ehkä hiukan kuiviksi, ne myös hajosivat herkästi avatessa.

Juomana meillä oli Nikoveljen Ruoholahden Verkkokaupasta hakemia RC-colia. Tämäkin oli sankarin toive, joka oli ilo toteuttaa. Juoma tuli lapsille tutuksi Mumman synttäreiltä, joita vietettiin Red Sea -reissuja muistellen, ilmeisen hyvinä muistoina. Oli lisäksi vielä etuusaa, 12 € 24 tölkin laatikko.

Syödessä keskusteltiin mm. rippileirin (ruuasta) tapahtumista, Promeleiristä, Juha Tapiosta, Spamalotista, Leijonakuninkaasta ja Star Warsista.

Ihana perhe-ilta, se oli sitä  varmasti myös päivänsankarille.

Urho, olet 15 vuotta rakas!

KURKKU - MAAPÄHKINÄSALAATTI

Tämä salaatti ei aineosien lukumäärällä mällää. Siltikin siinä on sopivasti kaikkea ja se on ihanan erilainen maultaan ja ulkonäöltäänkin. Sitä kun yllättäen tulee tehtyä koko kesä niitä perussalaatteja tai sitä yhtä ylitse muiden suosikiksi nousevaa.

Viime kesänä rumppasin ihanaa nektariini-mozzarellasalaattia joka grillauksen kylkeen ja onpa sitä tällekin kesää tullut tehtyä.

Mutta perussetti se on meilläkin perussetti ja kyllähän sitä suomalaisten suosikkia fetasalaattia tulee tehtyä tämän tästä. Tykkään omaani kutsua horiatikiksi ja sillähän mennään kerta toisensa jälkeen aina Kreikan tunnelmiin. Fetasalaattia, jossa mauttomia kumikuutioita ja jäävuorisalaattia ei mun keittiöstä pihalle lähde. Tänään muuten katoin salaatin ulos buffettyyliin kun meillä oli yökylässä kummipoika veljensä kera vanhempien osallistuessa häihin Turun linnassa. Siinä kun yks ei syö tomaattia, yks kastiketta ja kolmas ilmoittaa olevansa paprikalle ja kurkulle (?) allerginen, tuntui tämä tarjoilutapa parhaimmalta. Sitä paitsi se on aina kivaa kun saa koota oman annoksen.

Siispä lohkotut tomaatit, kurkut, paprikat, punasipuli ja feta kaikki omiin pikkukippoihinsa, viereen suola- ja pippurimylly, oliiviöljy ja etikka. 

Ja pikkukipot on ihanii! 

"Kaikki ottaa sitten jotakin vihanneksia"- nootin kera salaatti tarjoiltiin vastapaistettujen lihapullien ja uusien perunoiden kanssa. KAIKKI män.

Myytävänä taisi olla kuitenkin tämä kurkkusalaatti. Siinä on hintsusti aasialaisuutta ja se on niin simppeli valmistaa. Ja on siinä salainen ainesosakin, kokonaiset juustokuminan siemenet. Maistuu toki ilmankin, mutta jos vimpan päälle teet, niin laita!

KURKKU-MAAPÄHKINÄSALAATTI

1 kurkku
1/2 punasipuli
1 rkl neutraalia öljyä
1 rkl juustokuminansiemeniä
1 dl maapäkinöitä (mulla paahdettuja ja vähän suolattuja
1/2- 1 limen mehu
1 tl sokeria
1tl kuivattuja chilihiutaleita
suolaa 
reilusti tuoretta korianteria

Puolita kurkku ja viipaloi. Ei ihan hengettömän ohuiksi ja veteliksi siivuiksi, vaan sellaisiksi, joihin jää vähän rouskua.

Viipaloi punasipuli. Yhdistä kurkku ja sipuli ja purista limen mehu päälle.

Kuumenna öljy keskilämmölle ja paahda siinä juustokuminaa muutama minuutti. Rouhi maapähkinät ja lisää ne juustokuminan sekaan. Kun öljy alkaa kuplia, nosta jäähtymään.

Sekoita jäähtyneet maapähkinät kurkkuihin. Lisää sokeri, chilihiutaleet ja suolaa sen mukaan onko niitä maapähkinöissä. Eli maista. Älä jätä pois sokeria, koska se tasaa limen hapokkuutta, kenties haluat sitä jopa enemmän?

Lopuksi hienonnat korianterin ja sekoitat sen mukaan.

Hip, hei, hurraa, ihana kurkkusalde on valmis!

Ja jotta kellekään ei jäisi harhaluuloja reseptinkehittelemisneroudestani, niin mainittakoon reseptin lähteenä Feedfeed instagramTV -feedi, jossa näkemäni video  tämän salaatin valmistuksesta jäi vainoamaan mieltäni. Aikalailla yks yhteen mennään.

Nää jutut on tehty jaettaviksi!

YKSINKERTAINEN MANSIKKATORTTU

Ihana heinäkuun mansikka!

Meidän perheen miehet on molemmat heinäkuun poikia ja eipäs sitä kehtaa paljon muuta kakuksi tehdä kuin jotain mansikkaista versiota. Nyt on kyllä meneillään helevetinmoinen siivoussessio, koska rippijuhlat ja koska meillä ei ole kuulemma koskaan siivottu, niin jos nyt sitten juhlan kunniaksi. IsoHoo juhli päiväänsä eilen, terassin öljyämisen välillä.

En minäkään sitten jaksanut oikein täytekakkua alkaa vääntää, kun ei ollut vieraitakaan kutsuttu. Ja sitten tajusin, että mikä on helpompaa kuin itse leivottu mansikkatorttu? No, ehkä valmispohjaan tekaistu, mutta pidin jonkun linjan edes.

Ja voi mikä onnistuminen se olikaan! Koko torttu syötiin samana päivänä, Maitotyttö viimeisen palan iltapalaksi. Olen niin onnellinen, koska vihaan jääkaapissa asuvia täytekakun puolikkaita. Itse asiassa vedimme kolmestaan 3/4 tortusta kun Urho14v ei suostunut taas ottamaan palaakaan.

Tässä tortussa vain maistui tuoreus ja mansikka, salaisena aseena raastettu suklaa, joka oli Maitotytön vaatimus. Hän myös vatkasi kerman sähkövatkaimella. Ja kortinkin teki. Siinä luki

  
Että siinä näette, melkoinen puuma olen!

MANSIKKATORTTU

2 munaa
mittaa munat juomalasiin ja mittaa toiseen samanlaiseen yhtä paljon
sokeria
vehnäjauhoja ja mantelijauhoa (tai perunajauhoa)
1/2 tl leivinjauhetta
kostutukseen n. 1/2 dl mehua
2 dl kuohukermaa
1 l mansikoita
raastettua suklaata

Voitele piirakkavuoka.

Vaahdota munat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. 

Sekoita kuivat aineet, jauhoja tulee siis yhtä paljon kuin sokeriakin, ja voit käyttää pelkkiä vehnäjauhoja tai sekoittaa mukaan puolet mantelijauhoa tai perunajauhoa. Itse käyttämäni mantelijauho (sattui olla pussi auki) antoi kyllä hienon maun.

Paista 175 asteessa 20 min. Kostuta jäähtynyt torttupohja ja levitä pinnalle vatkattu kermavaahto (mausta sitä hiukan sokerilla ja vaniljasokerilla jos haluat).

Sitten pinnalle peratut, puolitetut mansikat. Koko litra. 

Ja niinkuin sanoin; osu ja uppos!

KESÄ MAISTUU MAKIALLE

Kesä maistuu tuoreelle, raikkaalle ja keveälle. Kesässä maistuu pohjoinen aurinko, lempeä tuuli ja sateenkaaren taivaanrantaan nostava vesikuuro.

Kesään kuuluu makia herkkuhetki.

Parhaimmat jäätelökeksit tehdään yhdessä koko perheen voimin. Lopputulos saa ollakin rustiikki ja persoonallinen, isojen ja pienten käsien työnjälki näkyköön. Reseptin keksiosuus on muuten taivaallisen ihana resepti. 

Torilta napataan mukaan kirsikoita. Puolitettuina ja kivet poistettuna ne pääsevät juustokakunkruunuksi. Tiesitkö, että kermaisen pehmeä juustokakku onnistuu täydellisesti myös ilman liivatetta? 

Niin muuten valmistuu pannacottakin kun sen keittää hyytelösokeriin. Varmasti kesän helpoin ennakkoon valmisteltava jälkiruokaherkku.

Ja kun grillin kerran tai toivottavasti useammankin kuumentaa, siellä kannattaa valmistaa myös jälkiruoka. Hedelmä kuin hedelmä näyttää pienen grillauksen jälkeen ihan uuden puolen itsestään. Cantaloupe-meloniannos täydennetään hunajaisella luonnonjugurtilla.

Nämä kesän makiat reseptit kuvineen löytyvät tänään Lännen Median julkaisuista. Ei kylläkään omasta aamuteeseurastani Ilkasta ainakaan tänään. Mutta Seinäjoella onkin meneillään Tangomarkkinat, kukaan reseptiä kerkiä lukemaan.

Mikä on sun kesän makein herkku?

Lännen Median osakaslehtiä ovat Aamulehti (Pirkanmaa), Turun Sanomat (Varsinais-Suomi), Kaleva (Oulu), Satakunnan Kansa (Pori), Lapin Kansa (Rovaniemi), Ilkka (Seinäjoki), Pohjalainen (Vaasa), Keskipohjanmaa (Kokkola), Kainuun Sanomat (Kajaani), Länsi-Suomi (Rauma), Hämeen Sanomat (Hämeenlinna) ja Forssan Lehti (Forssa).

Sanomalehdet tavoittavat päivittäin yli miljoona lukijaa halki Suomen. Osakaslehtien yhteenlaskettu kokonaistavoittavuus on digijulkaisut mukaan luettuna yli kaksi miljoonaa suomalaista.

KESÄKEITTOA - JOHAN NYT TOKI!

Kesäkeitto, tuo kesäinen mielipiteiden jakaja. Toiset rakastaa, toiset ei. Liekö syy kouluaikojen, kun kesäkeittoa tarjottiin ympäri vuoden, kotonakin, ja silloin kyse oli kyllä paremminkin pakkasvihanneskeitosta, koulua kun ei kesällä käyty.

Mutta eipäs aloiteta tällä tavalla purnaamalla, sillä oikeasti kesäkeitto on mitä mainioin kesäinen eväs. Sen vaan tulee täyttää tietyt reunaehdot: Pieniä makoisia uusia perunoita, tuoreita herneenpalkoja, uuden sadon kukkakaalta ja porkkanoita, mieluummin naatilla. Sellasia, joista oikein maistaa, että ne on juuri nostettu maasta. Muuta ei paljon tarvitakkaan, maitoa, voita, suolaa, oi nam.

Ai niin tarvitaan kyllä se herneenpalon riipijä. Onneksi hommasin sen jo 8 vuotta sitten.

Kyllä siis kesäkeittoa on tehtävä, ainakin muutaman kerran kesässä. Kun tähdet olivat suosiollisia ja ihan cittarista löytyi multaisia komian näköisiä uusia perunoita, kävin vaivihkaa hieraisemassa peukalolla, että lähteekö kuori irti ja tuntui lähtevän, löytyi naatillista nippuporkkanaa, nippusipulia, herneenpalkoja ja kukkakaalia...kyllä tämä kaikki oli merkki, että nyt kesäkeittoa tai ei koskaan.

Ja ihana keitto siitä tulikin. Olin ihan unohtanut, että kesäkeitosta nousee erityinen, tuoreiden kasvisten keittämishaju, se on kyllä ainutlaatuinen ja ihana. Mieto, mutta silti selkeästi omanlaisensa. Laittakaapa kattila tulille ja nauttikaa siitä.

Kesäkeitto
4-6:lle
Antamani määrät on summittaisia, en niitä painomitoiksi lähtenyt tarkentamaan ja vihannesten koko vaihtelee kauden mukaan, joten laittaakaa noin ja sinnepäin, ei ole niin nuukaa.

1 l vettä
1 kasvisliemifondi
10-15 uutta perunaa
3-4 porkkanaa
1/2 kukkakaali
2 dl palottuja herneitä
3 sipulinvartta
4 dl maitoa
ruokalusikallinen voita
hienonnettua persiljaa tai lipstikkaa

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää sinne kasvisliemifondi ja pestyt ja irtoava kuori irrotetut uudet perunat, yleensä ainakin puolitan ne.
Pilko seuraavaksi  mukaan porkkanat ja revi kukkakaali pieniin kukintoihin. Tässä tulee mun mielestä ihan hyvä viive kypsymisjärjestyksessä kun laittaa perunat ja sitten käsittelee muut vihannekset mukaan.

Kun perunat alkavat tuntua napakan kypsiltä lisää maito, herneet ja suikaloidut sipulit (vaaleat osat). Kuumenna kiehuvaksi. En itse koskaan suurusta lientä vehnäjauhoilla, minun mieleeni on keitto ilman (ja onkos tuo nyt taas helpompaakin...). 

Lopuksi heitä mukaan voi, yrtit ja vihreät sipulinvarret. Mulla ei ollut persiljaa, joten hain lipstikkaa lipstikkapuustani (se on isoo!), mutta lipstikkaa riittää sellainen lusikallinen hienonnettuna kun taas persiljaa voi laittaa vaikka desin.

Kesäkeitto maistuu ihanalta ruisleivän, juuston ja tuorekurkun kanssa.

Voi että kesäkeitto on hyvää! Toivoisinpa, että ne, jotka eivät sitä omakseen tunne, antaisivat vielä yhden mahdollisuuden kesäntuoreelle, raikkaalle keitolle. Tämä postaus on tuotettu kaupallisessa yhteistyössä kansallisen pro-kesäkeitto säätiön kanssa. Tällä muuten kuittaa taas yhden kasvisruuan viikossa.

Jos olet jo valmiiksi kesäkeittoon kallellaan niin kokeile myös tätä eksoottista kookosmaitoversiota (se voi olla tietysti ovi kesäkeiton maailmaan myös kesäkeittoa karsastavalle).

Ja sitten on se herkkujen herkku. Varsinkin alkukesän herkku, kun omalta maalta on saanut vasta perunaa, porkkanaa ja kukkakaalta täytyy odottaa vielä (no nykyäänhän niitä saa kaiken aikaa). Ihana perinteinen mummolan keitto eli Maitoperunat.

Pitääpä kokeilla tänä vuonna näitä myös kauramaidolla. Voisi kuvitella, että heinäisen kaurainen kauramaito sopii kesäkeittoon ja maitoperunoihin ihan noin vaan.

Julistan heinäkuun 9:nnen kansalliseksi kesäkeittopäiväksi! (Voiko niin tehdä?) Nih!