HYVÄÄ JA ONNELLISTA,
OMANNÄKÖISTÄ JOULUA
RAKKAAT LUKIJAT JA YSTÄVÄT!
TOIVOTTAA
KAIKKI ÄITINI RESEPTIT Nanna
HYVÄÄ JA ONNELLISTA,
OMANNÄKÖISTÄ JOULUA
RAKKAAT LUKIJAT JA YSTÄVÄT!
TOIVOTTAA
KAIKKI ÄITINI RESEPTIT Nanna
4:lle
4 kananmunaa (tai vain keltuaista)
1 1/4 dl ruokosokeria
1 dl tummaa rommia
1 l maitoa
1 tl muskottipähkinää
Blendaa munat sokeri ja rommi vähintään 4 min kunnes seos paksuuntuu ja kuumenee. Tämä ei tapahdu ihan perusblenderillä, mutta tulee sekin hyvää.
Lisää maito ja muskotti ja blendaa vielä 2 min.
Jäähdytä kylmäksi kannussa. Koristele tarjottaessa kanelilla.
Nauttikaa!
Nyt en ehdi etsiä reseptiä bloggaajakollegoilta. Pus! Te ymmärrätte!
Jouluaaton salaatti, Ensalada de Nochebuena, tuo vielä kerran tähän joulukalenteriin terveiset Meksikosta. Onhan tässä jo juotukin maissikaakaota ja herkuteltu Buñueloilla. Jouluaaton salaatti on nimensä mukaisesti varsinkin jouluaattona syötävä hedelmäinen ja raikas salaatti, vähän makeakin. Reseptejä ja variaatioita löytyy aina jälkiruokamaiseen, aika pitkässä liemessä olevaan hedelmäsalaattiin, tämä versio on enemmän raikkaan salaattimainen. Kastikkeeseen lisätään usein majoneesia tai kermaa, mutta valitsin tämän sitruksisen version. Resepteissä voi olla vaikka Jicamaa, eli pikkumaissipapua, jota nyt ei ihan meidän cittarissa ole. Omin valtuuksin lisäsin myös kuivatut karpalot usein käytettyjen granaattiomenan siementen sijaan. Suolapähkinöiden tilalla voi käyttää myös paahdettuja kurpitsansiemeniä.
Iltakin jo pimeni ja otti vähän aivoon kun en hätäillessäni saanut salaattia kauniisti esille. Siinä kun on nuo punajuuret, niin sitä ei monta kertaa korjailla. Voit myös kuutioida ainekset, tässä yritin jotenkin laittaa siivut ja lohkot kerroksittain, tätä voisi vielä harjoitella.
Mutta tärkeintä on maku, eiköstä joo? (ja nyt ihan mun joulumielen takia vastaatte "kyllä, kyllä").
Kuva: Haarukkavatkain, Minna Rautio-Pakaste |
Tänään taas ollaan joulun herkkujen ytimessä. Näiden pistaasipiparien valmistukseen et tarvitse kaulinta tai uunia. Paistinpannun sokerin sulattamiseen ja pussin suklaan sulatukseen (katso niksi). Supernättejä ovat ja kaikki joulun maut kohdillaan, piparkakku, suklaa ja vähän suolainen pistaasipähkinä ja sulatettu nekkusokeri.
Kuvien piparit kohtasin tänään ekaa kertaa, ne ovat naapurini ja ystäväni Kiurun valmistamat. Kiuru oli kattanut ne glögin kaveriksi ja ihastuin välittömästi. Lainasin piparit kotiin valokuvattavaksi, kyselin ohjeen ja sain luvan tehdä näistä joulukalenterin 20. luukun.
Tässä joulun alla kaipaa juuri tällaisia reseptejä. Saa tekemisen meiningin pienellä vaivalla. Tässä on nimittäin pohjalla valmiit piparit, luulisin, että nämä on Anna's pepparkakor, ohuita, rapeita ja mausteisia.
Kuva Sokerivaltakunta, Sanja Alisic |
Kuva Terhin keittiössä, Terhi Tuomela |
Kuva Sweet Food O'Mine, Sari Spåra |
Kuva: Ketun keittiössä, Paula Kouki |
Kuva:Kulinaari-blogi |
Kuva: Sauvajyvänen |
Ameriikaksi näiden keksien reseptejä löytyy googlaamalla nimellä Santa´s Trash Cookies. Mietin kerran jos toisenkin miten nimen kääntäisin niin, että se välittäisi alkuperäisen nimen viestit (ajattelen, että tässä trash voidaan mieltää hävikkinä ja jämänä, ei niinkään roskana - voishan nämä olla tietysti myös roskaruokakeksit- ja tuo trash viittaisi myös murskaamiseen, mitä tässä on tehty aineksille) ja samalla nimi olisi houkuttelevan sointuva. Miten onnistuin? Syttyiskö sulla joku kirkkaampi lamppu?
Kaikille rehevien, muhevien, suussa sulavien amerikkalaisten cookie-tyyppisten pikkuleipien ystäville jämäkeksit ovat ihanan jouluinen överiversio. Sopivasti yllätyksellinen sillä suklaahippujen lisäksi näihin tulee hippunen suolaista murskattujen perunalastujen ja suolatikkujen muodossa. Ostin pussillisen perunalastuja näitä varten jo viikko takaperin ja Maitotyttö odottaa kiivaasti, jämäkeksien leivontapäivää, että saa syödä pussin jämät. Oikeasti kai tämän on ajateltu toimivan toisinpäin, sillä suurta määrää ei tähän sipsejä mee.
Otan revanssin näistä kekseistä, mutta ehkä en ennen joulua.
Kuva : Savusuolaa, Janica Brander |
Sen sijaan linkkaan teille Savusuolaa -blogin Janican juotetun joulukakun. Nyt nimittäin tuntuu siltä, että myös tämän leipojan vois juottaa. Saatiin edes yksi kaunis kuva tähänkin juttuun postaukseen.
Viime viikolla mun suklaa-marsipaanicookiesta tuli näin kauniita. Että todistettavasti osaan leipoakin. Ja kuvata. Hyvänä päivänä.
Ihmettelen suuresti kuinka kermainen graavisiika eli kermasiika ei ole vallannut kaikkien joulu- (ja juhannus)pöytiä, on se niin tolkuttoman hyvää ja tolkuttoman yksinkertaista.
Googlaamallakaan en löydä kuin yhden reseptin, ellei tällä ole sitten joku salainen nimi, jota en tiedä. En ole tätä aikaisemmin valmistanut, koska en ollut aivan varma tekotavasta. Aika kauan olen odottanut, siitä on nimittäin likimain 20 vuotta kun olen tätä syönyt.
Olin töissä Finnjetillä, seilattiin kesäisin Saksaan ja talvisin Tallinnaan, joskus jouluisin myös Riikaan. Silloin muinoin henksulla oli ihana tapa aina usein töiden päätteeksi istua ravintolasalin ison pyöreän pöydän ääreen nauttimaan herkuista, joita keittiö meille ystävällisesti välillä soi. Se tunnelma, vähän väsyneenä, mutta silti energianuppi niin korkealla, ettei unesta saisi heti kiinni, vaikka aamiaiselle olikin noustava aikaisin, oli parasta tykytoimintaa, istuttiin ja nauretttiin, käytiin läpi päivän kömmähdykset, puhuttiin mieleenjääneistä asiakkaista ja summattiin plussat ja miinukset. Herkuteltiin.
Joskus meillä oli juhliakin, jonkun synttärit,läksiäiset, juhannus tai joulu, jolloin keksittiin jotain ohjelmaakin. Muistan yhden joulun kun keittiön pojat pyysivät mua laulamaan taustalla uudelleen sanoitetun Petteri Punakuonon, kun he esittivät jonkinlaista joulukuvaelmaa/tanssia, muistaakseni aika vähissä vaatteissa. Taisi olla sama jouluristeily kun laivalla mukana ollut pappi ilahtui suuresti osoittamastani Christmas spiritistä, kun kävin hakemassa häneltä raamatun lainaan jouluevankeliumin lukua varten. En kyllä kertonut, että kirjoitin sen uudelleen pohojammaan murteella (en koko kirjaa, vain jouluevankeliumin).
Yhtä kaikki. Kerran meillä oli kokoontuminen kermasiian ympärillä. Rouva, jonka nimeä en muista, toiselta osastolta, oli luvannut tehdä meille tätä hänen bravuuriaan ja näin tapahtuikin. Voi että mitä herkkua se oli! Varmaan silloin hän kertoi kuinka sitä valmistettiin, mutta yksityiskohdat ovat unohtuneet. Mutta kuten näette, en ole koskaan ruokalajia unohtanut, niin hyvää se oli.
Tänä keväänä olin tuolla Raisiossa kalatyöpajassa, jossa meitä oli sekalainen seurakunta kalastajia, kalakauppiaita, pienjalostajia, kokkeja ja projekti-ihmisiä. Siellä tuli erään saaristolaisrouvan kanssa puhetta kermasiiasta ja hän kertasi minulle valmistustavan. Ymmärsin, että tämä on saaristossa ja rannikolla oikein yleinen herkku, se on vaan tahallaan tarkoin salattu meiltä sisämaan kasvateilta (#conspiracytheory).
Kermasiika saa luvan olla "uusi kala" meidän tämän vuotisessa joulupöydässä. Ja jos muut tykkää yhtä paljon kuin minä, siitä saattaa tulla vakituinen tarjottava. Kokeilkaapa tekin!
500 g siikafilee jonka graavaat itse (ripottele pinnalle 2 rkl merisuolaa, 2 tl sokeria, paketoi voipaperiin ja kelmuun, laita painon alle jääkaappiin min 1-2 vrk, pyyhi suola pois ja siivuta)
tai osta valmiiksi graavattua
kuohukermaa
1 sipuli
Ota kannellinen lasipurkki ja laita sinne siivutettu graavisiika sekä viipaloitu tai hienonnettu sipuli. Kaada niin paljon kermaa, että kaikki peittyy. Hölskyttele purkkia niin että siika sekoittuu hyvin kermaan. Anna tekeytyä viileässä 1-2 vrk.
Kuva: Lyhyenä hetkenä, Pia Alapeteri |
Omista resepteistä laitan tähän meidän joulupöydän perinteisen valkosipulisilakan. Ei niin komian kuvan kera.