Kolme aamiaista, kolme lounasta, kolme illallista. Varmasti uskotte kun sanon, että ruoka-aikoja ei meidän perheessä skipata, jos se minusta on kiinni. Meidän Hemavan Tärnaby viikonloppu oli täynnä ohjelmaa, jokaisen illan kohokohta oli kuitenkin (mulle) se kun istuuduttiin illallispöytään. Yhteenvetona seudun ravintolatarjonnasta voisin sanoa, että rakkaus ruokaan välittyi. Meillä on suuri henkinen ero tuohon länsinaapuriimme, siellä arvostetaan myös ruuanlaitossa käsityöläisyyttä kautta linjaan, lähi-ruoka on itsestään selvyys ja kun meillä erinomaiset ravintolat keskittyvät ihan survival-teorian pakottamana pääkaupunkiseudulle, pakenevat ruotsalaiset kunnianhimoiset keittiömestarit perämetsiin ja odottavat että kansa saapuu paikalle. Ja täällä se saapuu.
Hemavans Wärdshus on 1700- luvulta peräisin oleva maalaistalo aivan keskellä Hemavania. Sen päärakennus on entisöity sopivan rosoisesti, keittiö näytti kyllä ovesta kurkistaessa olevan viimeisen päälle. Ruoka oli käsittämättömän hyvää. Majatalon omistaja parin vuoden ajan, Luulajasta kotoisin oleva kaksimetrinen Pontus(joka on ollut töissä sanojensa mukaan kaikkialla) kulkee talossa kumarrellen n. 170cm korkuisissa oviaukoissa. Ja se keittiöstä tuleva ruoka, se oli taivaallista. Ravintolapäällikkö Katarina Näsman vastasi palvelusta supermiellyttävästi (huippu lämmin ja aito!) ja asiantuntevasti. Usein vaihtuvaa lähiruokalistaa täydentävät huolella valitut viinit ja varsin mittava olutkokoelma, josta erityisesti IsoHoo ilahtui. Minäkin ilahduin kuunnellessani kuinka hän ruotsiksi kyseli mikrobryggereistä, enpä tiennyt moisen sana kuuluvan edes sanavarastoon, siis ruotsiksi.
Söimme 3 ruokalajin illallisen, joka oli tehty taiten mutta ilman turhia kikkailuja. Västerbottenin parasta antia!
Häränliha carpaccio, makoisan pikkelöityjen kantarellien kera.
Nieriää, ympäröivistä järvistä takuulla tuoreena, rapea nahka, moniväriset (puna)juurekset, taivaallisen tuoksuinen kastike ja manteliperunat.
Elämässäni olen syönyt monen monta brownie'ta, hyviä ja huonoja. Kuva ei kerro, että tämä oli kyllä elämäni paras. En tiedä mistä se johtui edes. Se vain oli. Ei makeaa, ei kitkerää, ei kuivaa, ei taikinaista, rapea kuori, sisältä pehmeä...eikä KOTITEKOINEN vaniljajäätelö himmentänyt yhtään kokonaisuutta. Pakko vielä sanoa, että vadelmahillo oli keitetty metsävadelmista... tajuttoman hyvää.
Toivottavasti saitte käsityksen annosten loppuun asti mietityistä kokonaisuuksista, ei mitään liikaa tai liian vähän. Suosittelen todella lämpimästi illallista Hemavans Wärdshusissa.
Lasten suusta totuudet: -Paras jälkiruoka ikinä ja - Äiti ei tee näin hyvää kalaa. Taisi olla vielä ainakin yksi: - Parempaa kuin äidin- kommentti. Minä olisin voinut syödä paikassa joka ilta, varsinkin kun menivät listankin vaihtamaan juuri. Mietin jo epätoivoisasti koska ehtisin syömään "ylimääräistä".
Tämä on niin hyvä nimi ravintolalle, en tietenkään malttanut olla sisään astuessamme tiedustelematta: - Är det här Nannas kök? Jag heter nämligen Nanna... ( mikä on puujalka ruattiksi?)
Nanna's Kök on modernin avara, seesteisen viihtyisä ravintola miljööltään. Ruokalistalta löytyy vaihtoehtoja jokaiselle ja paikka onkin tunnettua juuren leivotuista pizzoistaan. Lapset päättivät onneksi sämplätä pizzat, jotta pääsimme tuotakin herkkua maistamaan. Ehdotonta ykköslaatua olivat.
Keittiön tervehdyksenä pääsimme maistamaan päivän menusta löytynyttä erinomaista porkkanakeittoa. Vähän chiliä, you know.
Maitopullo ja lasi -aivan hurmaavia astiavalintoja!
IsoHoo aloitti illallisensa Västerbottenin tapaksilla.
Itse en kai vaan koskaan voi vastustaa mätiä.
IsoHoo jatkoi edellisillan hurmiossa nieriällä, josta ei ole näköjään kuvaa. Annos oli suuri ja moitteeton, mutta on myönnettävä, että edellisillan nieriässä oli vielä se jokin wau-efekti. Minä en voinut olla tilamatta hirvihampurilaista juurileivän välissä puolukkamajoneesilla. Pihvin olisi soinut olevan enemmän medium ja annoksessa olis en verran syötävää, että en ihan kaikkea kyennyt.
Lasten pizzat olivat todella todella hyvät, pohjat erinomaiset ja täytteitä sopivasti.
Reippaan pitkän ulkoilupäivän ja saunan jälkeen, saatuamme herkullista ruokaa aloimme kaikki notkua jo kohti pöydän pintaa. Otimme vielä maisteltavaksi kaksi jälkiruokaa, joista toisen, mustikkaa ja valkosuklaata purkissa Maitotyttö piristyi vetelemään aivan yksin ja me sitten IsoHoon kanssa herkuttelimme tällä suklaa-jäätelö-marenki-puolukka-kinuski sandwhichillä, joka oli kertakaikkisen huippu.
Viihdyttiin Nannas Kökissä. Tälläinen voisi oikeastikin olla oma ravintolani; Mutkaton ruokaa, trendikäs miljöö, mukavat tarjoilijat nahka-essuissaan. Urho teki myös viikonlopun aikana huomion, että ihan kaikilla miespuolisilla kokeille ja tarjoilijoilla on nykyään Ruotsissa nuttura. Go, Zlatan,Go!
Viimeisenä iltana meille oli luvassa erikoisherkkua, teema-ilta Björk ravintolassa, Solkattsliftenin huipulla sijaitsevassa joulukuussa avatussa ravintolassa. Björk on kauttaaltaan koivusta rakennettu kolmionmallinen rakennus (kuin teltta), jonka arkkitehtuurista vastaa Murman Arkitekter, jotka ovat suunnitelleet esim. Microsoftin ultramodernin pääkonttorin Tukholmassa, myös Åressa, Idressä ja muissa tunturikohteissa löytyy heidän moderneja rakennuksiaan.
Kävimme ensin rentoutumassa paljussa ja saunassa ja sitten pääsimme jonkun jännittävän transportaatiovehkeen sisään. Veikkaan, että se oli armeijan tuntureilla tapahtuvaa joukkueiden siirtoa varten kehitelty, telaketjuinen, pimeä, römisevä ja keikkuva laite, jolla matkustimme 20 min ylös tunturia. Kun kysyin kuskilta perillä, oliko hän koskaan ollut kyytissä siellä perällä missä me olimme, hän katsoi minua kuin mielenvikaista...
Perillä Björkissä söin ennen fondueta taivaallisen alkuruuan, jossa oli sieniä kolmella tavalla valmistettuna. Todella hyvä, vaikka inhoankin noita mattakeraamisia kippoja, joihin lusikka "tarttuu syödessä".
Itse fondueta varten kullekin tuotiin valikoima lihanpaloja: hirveä, peuraa ja poroa. Siitä ei kuulkaa paljon lihat parane. Kuumassa öljyssä lihat paistuivat nopeasti ja yllättäen itsenikin, jäi hirvi lopulta makutestin kolmoseksi. Syykin selvisi, hirvi oli entrecot´ta, ja jäi siksi kai osalla meistä osassa paloista vähän sitkahkoksi.
Kolme ihanaa kastikette, tryffelisoosi, piparjuurikastike ja punaviinikastike tuotiin lihoille. Lisukkeena oli myös tomaatti-sipulisalaattia, kotitekoisia lohkoperunoita ja aivan jumalainen juusto-perunagratiini.
Paikan jälkiruuat oli vielä testattava. Valkosuklaamousse sitruunagranitella, karhunvatukoiden säestämänänä maistui. Kokonaisena savustettu omena oli meidän porukalle hiukan liian outo (ja kova). Ainakin kinuskikastiketta olisi pitänyt olla 10x enemmän.
Kokonaisuutena tämäkin ravintola todella hieno kokemus. Päivisin se palvelee laskettelijoita, kadehtien luin houkuttelevaa menua. Eivät todellakaan ole menossa yli siitä mistä aita on matalin. Hienoa, että yksilöllisyyttä ja vaihtoehtoja, tinkimättömyyttä, riittää myös lounasaikaan!
Ja sitten vielä vielä lounaat. Ne ovat tärkeitä, sillä laskettelukohteissa ainakin ne useimmiten syödään ulkona.
Sananmukaisesti täyden palvelun hotelli Tärnabyn rinteiden juurella. Lounaalla kuten muulloinkin, kaikki itse tehtyä; makkarat leivät. Perus seisovapöytä-lounas, joka kumoaa sanan perus tuohon edelliseen lauseeseen viitaten. Makkarat ovat muuten voittaneet 2014 Käsityöläisruokien Ruotsin mestaruuden, joten oli ihanaa päästä niitä maistamaan. Iltapäivän laskettelujen jälkeen löysinkin itseni jo keittiöstä...Oppaamme mäessä, hiihdonopettaja Magnus, kun kuuli minun olevan ruokabloggaaja, järjesti audienssin paikan keittiöpäällikkö Jimmie Lannérin kanssa. Vaihdeltiin siinä sitten blogiemme osoitteita... Jimmyn ja valokuvaajavaimonsa Lannérs köksblandning on nimittäin erittäin suosittu Ruotsissa. Kysyin herralta, mikä toi hänet, eteläruotsalaisen, Tärnabyhyn, tunturit ja luontoko? Yksioikoinen vastaus kuului -Ruoka.
- Meillä valmistetaan oikeaa ruokaa. Käytämme puhtaita, luonnollisia ja ja hyvälaatuisia raaka-aineita. Emme oikaise, emme fuskaa, emmekä ylityöstä.
Siinä se.
Hemavanin uudessa pikku ostoskeskuksessa Bayhills'issä on perusnäppärä lounasravintola. Hyvä seisovapöytä 3 vaihtoehdolla, tiskiltä saa myös annoksia, lapset tilasivatkin hampurilaiset.
Hemavanin hiihtovuokraamon yhteydessä on puitteeltaan vierailemistamme ravintoloista tyypillisin rinneravintola. Paikan spaghettiannokkset, maistuivat kuten kuuluikin ja jälkiruuaksi syödyt lätyt kruunasivat lähtölounaamme.
Ei yhtään huvita kotimatka. Vielä paljon näkemättä ja kokematta ja samojenkin parissa voisi jatkaa. Erityisesti mieleen jäi yhden alaravintolan takana savuttava amerikkalaistyylinen (niitä junankokoisia..) savustin... Varmaan hyvää!
Yöpymisestä vielä sen verran, että vaihtoehtoja löytyy, hotelleista mökkeihin. Ostoskeskuksesta löytyy ICA josta saa hyvin tarpeet omiin kokkauksiin.
Me majoittuiduimme kolme yötä siis Hemavans Wärdshusin 300 vuotta vanhojen hirsien alla kahdessa pienessä suihkulla varustetussa huoneessa. Heiltä löytyy myös molkkejä ja huoneistoja huoneiden lisäksi. Huoneissa on se hyvä puoli, että aamiainen.
HW:ssä se oli tarkoituksenmukainen; leipää, leikkeleitä, juustoa, jugurtit, murot, keitetty kananmuna, vähän tuollainen alppityyppinen kylmä aamiainen.
Käsinmaalatut tapetit portahissa olivat melkein yhtä kauniit kuin Maitotytön uusi kummitädiltä saatu termospullo.
Toivottavasti löysitte vinkkejä Hemavan Tärnaby suunnalle matkaillessanne. Minä menen ainakin uudestaan. Ja vaikka en kaikkia syömäpaikkoja ehtinyt testatakkaan, uskallan sanoa, etten empisi tarttua minkään kapakan ripaan. Kyllä tälläisen tarjoilun keskellä on muillakin tuote kunnossa.
Matkan, ohjelman ja ruokailut järjesti ja tarjosi VisitHemavanTärnaby, VisitVästerbotten ja Visit Sweden.
