SAUDIKANA

 

Saudikana on meidän perheen reseptiaarre. Se on äitini kehittelemä, silloin kun kasarilla asuttiin Saudi-Arabiassa ja äitini jäljitteli paikallisia makuja ja tuoksuja ja aikaansai tämän upean aromaattisen kanaruuan. Silloin ei ollut paikallisia keittokirjoja, ei nettiä, eikä oikein pääsyä paikallisten keittiöön, että olisi voinut reseptejä vaihdella. Piti edetä makumuistojen varassa.

Reseptistä tuli hyvä, koska se on helppo, nopeatekoinen (paitsi uuniaika) ja ennen kaikkea superherkullinen. Siitä on tullut meille tärkeä resepti myös Saudi aikojen jälkeen, sen iskiessä maku- ja hajunystyröihin, virtaavat mieleen monet muistot noilta ajoilta. 

Ja vaikka resepti onkin pirun simppeli, se on kuitenkin ollut sellainen resepti, jota me, neljä lasta vuorotellen soitamme äidille ja kyselemme, että niin mitäs siihen tulikaan ja kuinka paljon.

Jaoin reseptin juuri instagrammissa ja aivan hullua, että joka toinen tykkääjä myös tallensi reseptin.

Siitä huolimatta, itsekin juttuja tallentaneena, musta tuntuu, että ne vähän katoaa sinne, niin ajattelin, että kyllä se on pakko laittaa tänne blogiinkin. Tällä se pysyy ja löytyy googlaamalla. 

Ja sitä paitsi: Eläköön blogit!

Kirjoitan tänne aivan liian harvoin.

Saudikanaa

4:lle

4  maustamatonta koipireisipalaa (nykyään taitaa olla 3 paketissa, ovat niin suuria)
3 dl riisiä (raakaa)
7 dl vettä
1 1/2 tl suolaa + hiukan kullekin koivelle
2 tl curryä + 1 tl kullekin koivelle
5-10 kokonaista neilikkaa
10 kokonaista kardemumman siementä
1 kanelitanko
2 dl rusinoita
Öljyä uunivuokaan
 
Aseta uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Öljyä syvä, lasagnetyyppinen uunivuoka. Kaada vuokaan riisit sekä suola, curry, neilikat, kardemummansiemenet, rusinat ja puolitettu kanelitanko, sekoita mausteet riisin joukkoon. Makumieltymystesi mukaan voit valita riisin, basmatista tai risottoriisistä saat aika puuromaisen tahmaisen lisäkeriisin, toiset pitävät enemmän pitkäjyväisen perusriisin irtonaisuudesta. Neilikat antavat reippaasti makua, niiden kanssa voit aloittaa varovasti, kardemummansiemeniä voit huoletta nakata joukkoon sen kymmenkunta.
 
Kaada vesi riisien päälle.
 
Sirottele ja hiero kunkin koipireiden nahan alle(ellet pääse nahan alle, iske puukolla vähän reikiä nahan läpi lihaan ja mausta nahan pinta) ja päälle teelusikallinen curryjauhetta ja hiukan suolaa. Mikäli et ole löytänyt marinoimattomia paloja, voit pestä marinadin pois kylmällä vedellä, kuivaa huolellisesti. Asettele kananpalat vierekkäin riisipedille nahkapuoli ylöspäin ja paista 200 asteessanoin puolitoista tuntia eli kunnes nahka muuttuu rapeaksi ja ruskeaksi.

Tämä kun paistuu sun uunissa, niin ihanat ja houkuttelevat hajut leviävät kotiisi. Tuosta riisistä tulee jumalaista kun se saa arominsa noista mausteista ja se imee itseensä kaiken kanasta tihkuvan rasvan.

Alkuvalmisteluihin ei saa menemään kuin viisi minuuttia ja loput hoitelee uuni.

Toki arki-iltana ei ehkä oo aikaa ootella 1,5 tuntia ruuan valmistumista... mutta jos sattuu sellainen päivä, että oot kotona nakkaamassa ruuan uunin, niin...!

Ja kuten huomasitte, tätä tehdään yhdestä budjettiaterioiden kivijaloista, aina edullisista ja joskus vielä edullisimmista (kuten nyt, punalaputettuna) kanan koipireisistä(vai reisikoivista?). Muita aineita mulla onkin aina kotona ja jos joudut ostamaan noita mausteita, ne kyllä riittää aika moneen kokkauskertaan(varsinkin jos ostaa joka joulu kinkkua varten kokonaisia neilikoita kun ei muista onko niitä).

Kylkisalaatiksi pyöräytin

Libanonilainen kurkku-tomaattisalaatti

kurkkua paksuina paloina

tomaattia lohkoina tai siivuina(jos pikkutomaatteja)

punasipulia ohuina suikaleina

vähän kuivattua minttua, suolaa, mustapippuria, ruohosipulia

kastikkeeksi sitruunanmehua ja oliiviöljyä, suoraan pintaan

Ai että!

Saako sanoa. Vain oikeanlainen leipä puuttui!

PINAATTILÄTYT JA JAUHELIHAKASTIKE FROM SEINÄJOKI

 

Se on varmaan niin, että jos olet aito seinäjokinen, tämä yhdistelmä on sinulle rakas ja turvallinen. Jos et ole, jauhelihakastikkeen tarjoaminen pinaattilättyjen kanssa tuntuu varmasti perin kummalliselta, jopa syömäkelvottumuuteen asti.

Minähän olen Kauhavalta (vain 42 km täältä), jossa kyllä syötiin pinaattilättyjä, mutta varmaankin jonkun hillon kanssa. En ole vieläkään oikein toipunut siitä kun aikoinaan 90-luvun alussa kuulin, Janskun koulunkäynnin myötä, että pinaattilättyjen tarjoamistapa on tässä kaupungissa ehkä maailman 7. ihmeeseen verrattava erikoisuus.

Tämä Seinäjoen jokaiselle lapselle 12-18 vuotta (päiväkodin ja koulun puolesta) syötetty ruoka on sisäistetty ja rakastettu osaksi seinäjokista identiteettiä. Seinäjoen Museot järjesti vastikään kilpailun, jossa etsittiin seinäjokisinta ilmiötä ja ykköseksi äänestettiin 49% äänivyöryllä jauhelihakastike ja pinaattilätyt.

Annoksen "keksijä" on emäntä ja ruokapalvelukeskuksen päällikkö Mervi Röyskö, joka nykyään on jo eläkkeellä. Kun 70-luvulla siirryttiin kansakoululaitoksesta peruskouluun tuli tärkeäksi myös se, että kouluruokailu vastasi uusiin ravintosuosituksiin. Pinaatti lisättiin raaka-ainelistalle ja sen myötä pinaattilätyt. Ne kaipasivat kupeeseensa jotain ja Seinäjoella ilmeisesti ajateltiin, että eläinproteiini on se juttu, lisukkeena oli vielä kurpitsapikkelsi tai sillä höystetty porkkanaraaste. Mielestäni Ilmajoellakin päädyttiin jauhelihakastikkeeseen. Nurmossa  syötiin karviaishilloa ja salaattia. Muualla Suomessa on lautaselta löytynyt ainakin puolukkahillo, makaronisalaatti, maksapasteija (Ähtäri!), valkokastike(munalla). En millään kyllä muista mitä Kauhavalla tarjoiltiin. Ympäri Suomen pinaattilätyt ovat aina olleet ilmeisesti suosituimpien kouluruokien joukossa.

Kun 10 vuotta sitten Nurmo(o) yhdistyi Seinäjokeen, jauhelihakastike pinaattilättyjen kanssa aiheutti jopa pienimuotoisen rypyn kuntaliitoksessa kun Nurmon lukiolaiset kieltäytyivät syömästä yhdistelmää. Päädyttiin sopuratkaisuun, jossa nurmoolaaset saivat pitää lukiossa jauhelihakastikkeen rinnakkaisvaihtoehtona karviaishillonsa (mikä diplomatian riemuvoitto!).

Eilen tein elämäni ensimmäistä kertaa tätä ruokaa kotona. Koska näin koulussakin, niin valitsin kotoannokseenkin Atrian valmiit pinaattilätyt, joka on muutenkin meidän perheen lempieinesvara. Ne vaan pitää paistaa pannulla voissa tai öljyssä. Lapset kieltäytyy syömästä mikrotettuja. Jauhelihakastikkeen tekisin mieluiten aidolla sipulilla, mutta konfliktien välttämiseksi mennään sipulijauheella.

Pinaattilätyt ja jauhelihakastike

4:lle

2 pkt Atrian pinaattilättyjä

voita pannulle

400g jauhelihaa

2 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

kuumaa vettä

1 rkl sipulijauhetta

lihaliemikuutio

1/2 tl maustepippuria

pikku töräykset ketsuppia ja sinappia

Paista pinaattilätyt voissa keskilämmöllä hiukan pirteämmän näköisiksi. Mutta tee ensin jauhelihakastike.

Ruskista jauheliha  2 rkl voita, lisää lopussa vehnäjauhot.

Parin minuutin päästä voit lisätä sopivasti vettä. Lisää kaikki mausteet ja keitä kunnes kastike sakenee. Tämän jälkeen kastikkeelle tekee vain hyvää hiljalleen porista hellalla. Lisää vettä jos meinaa tulla liian sakiaa. 

Tarkista maku.

Täältä löydät perusteellisemman jauhelihakastikkeen reseptin.

Miksei pinaattilätyt voisi tehdä myös vegaanisti, ja kastikkeen jostain jauhelihan tyyppisestä kasvisproteiinista.

Tavallisia itse tehtyjä pinskuja ei näytäkään blogistani löytyvän, vaikka olen minä niitä tehnyt. Lapset vaan valitsee jostakin syystä nuo Atrian valmiit yli mun rakkaudella paistamien...

En ollut muuten koskaan tähän ikään itse maistanut tai halunnut maistaa itse tätä annosta. Sen verran kauhavalaanen. Nytkin lämmitin itselleni eilistä perunamuusia jauhelihakastikkeen kaveriksi.  Tökkäsin Maitotytölle tuon kuvausannoksen, joka oli sille kuitenkin tietenkin aivan liian suuri. Kun tyttö poistui maha kylläisenä, päätin yhtäkkiä olla ennakkoluuloton ja rohkea (kun muita aina moitin tästä), syödä annoksen ja arvatkaapa mitä? Yhdistelmähän oli tosi hyvä! Varsinkin kun voissa paistetut pinskut olivat saaneet pientä rapeutta reunoihin.Mä olin porkkanaraasteen sijaan asetellut lautaselle tuollaisen porkkanatikkuhäsän juuri sen takia, että ajattelin annoksen kaipaavan hiukan purutuntumaa. Mutta sitä rapeutta löytyikin.

Loppuun on aivan pakko jakaa tämä Eparista löytynyt listaus (2015) :

Mistä tiedät olevasi seinäjokinen? 

Tämä on niin hyvä. Mut voi jo ilmeisesti lukea paikalliseksi. Toimin tai ainakin olen tietoinen näistä kaikista. 4 ja 6 kohta ovat kyllä myös vahvoja kauhavalaasen tunnusmerkkiä...Ehkä se onkin meidän yhteinen nimittäjä.

Hihihii...paras!

1. Kun joku sekoilee liikenteessä toteat: ”taas on tultu maakunnasta”.

2. Et ole käynyt Lakeuden Ristin huipulla (muuta kuin turistien kanssa).

3. Syöt pinaattilätyt jauhelihakastikkeen kanssa.

4. Inhoat lapualaisia..todennäköisesti yhtä paljon kuin he inhoavat sinua.

5. Tunnet Vierin Ekin.

6. Juustohampurilainen sulatejuustolla. Milläs muulla?

7. Et missään nimessä kannata vepsua ja Sporttia.

8. Haukut kaikki paikkakuntasi tapahtumat (Provinssirock, Tangomarkkinat, Vauhtiajot, Solar-Sound, Seinäjoki Hiphop Festival), mutta käy niissä ja kehuskelet niillä ulkopaikkakuntalaisille.

9. Tiedät neuvoa kaikki japanilaiset turistit Aalto-keskukseen.

10. Kun porukka on suuntaamassa minariin tai minibaariin, tiedät mennä Still Standingiin.

11. Tiedät, mistä Vekseliaukio on saanut nimensä.

12. Tunnet sanonnan ”väkeä oli kuin sepsin pelis”.

13. Tiedät missä ollaan, kun ollaan ringillä.

14. Olet ylittänyt ratapihan ja tiedät mistä ”se” polku kulkee.

15. Se on seinäjokinen eikä seinäjokelainen.

16. Et leikkaa Provinssiranneketta irti useaan kuukauteen (jos koskaan) tai ainakin sinulta löytyy kaapeistasi niitä lukuisia, kuten myös menneiden vuosien Provinssi t-paitoja.

17. Kutsut laskettelukeskusta, jonka korkeus merenpinnasta on 118 metriä, nimellä ”vuori”.

18. Jos joku kertoo ilta-aikaan olevansa Palaverissa, se ei yleensä tarkoita työasioita.

19. Uit pääasiassa vain joissa ja tekojärvissä.

20. Kun kaveri soittelee olevansa tulossa Itikan-risteyksessä, tiedät tarkalleen missä hän pyörii.

WONTON-KEITTO

Se on kuulkaas yks ihana asia maailmassa, että vaikka joka päivä kokkaa, aina löytyy itselle ennenkokkaamattomia reseptejä. Löysin itseni yks päivä katselemasta Merituuli Lindströmin IG-TV:tä , jossa hän valmisti suursuosikkiaan wonton-keittoa. Tajusin heti, että nyt olen jäänyt jostain paitsi ja otin heti paketin wontonkuoria sulamaan.

Näitä ohuen ohuita kuoria saa ostettua aasialaisten kauppojen pakastealtaista, näitä oli tässä sellaiset 40 kpl. valmiista taikinakuorista wontonit valmistuvat näppärästi. Olen minä tuota taikinaa tehnyt itsekin, mutta se on työlästä ja vaikea saada niin ihanan tasalaatuista kuin nämä valmiit, että suosittelen kyllä niitä.

Wontonit ovat siis kiinalaisia nyyttinyssyköitä jotka tarjoillaan mausteisessa liemessä (tai Merituuli sanoi kyllä, että hyvin laimeassa vrt. tiskivesi). Valmiskuorista valmistuvat siis näppärästi, tästä saa ihanan alkukeiton tai meillä syötiin kyllä ihan lounasruokana. 

IsoHoo rankkasi wontonit luokkaan "pirun hyviä". Niin minäkin. Tällaista yksimielisyyttä kohtaa perheessämme vain äärimmäisen harvoin.

Merituulen ohjeita löytyi myös googlaamalla, omani perustuu niihin pienillä säädöillä.

Wontonien teossa ei kannata olla turhan tarkka (ellei ole insinööri tai 20 vuotta näitä vääntänyt kiinalainen), hyviltä maistuvat myös hiukan muotopuolet. Kaksi tärkeintä juttua on kuoren reunojen kastelu vedellä, jotta saat liimattua ne kunnolla kiinni ja ilman poistaminen täytteen ympäriltä. Kun kasassa pysyvät niin se on pääasia, silmät menee kiinni näitä syödessä kumminkin.

Meidän perheen lapset sai wonton-keittopäivänä myös makaronilaatikkoa (sinänsä tämä on ihan koko perheen ruoka kyllä), tuli joku verenkiertohäiriö (aivopieru kuulostaa niin ikävältä ruuanlaiton yhteydessä) ja aloin ruskistaa ensi töikseni täytteen jauhelihoja, kunnes tajusin, että hitsi, täyte laitetaan sisään raakana. Ei kun jauhelihakauppaan uudestaan ja rinnakkaisruokalajin makaronit kiehumaan...

WONTON-KEITTO

4:lle

liemi

1,5 l vettä

2 rkl soijaa

1 kanaliemikuutio

3 valkosipulinkynttä

peukalonpituinen pätkä inkivääriä

1/2 punainen chili ilman siemeniä

1 rkl seesamiöljyä

2-3 kevätsipulinvartta

(paksoita tai jäävuorisalaattia)

wontonit

1 pkt eli n.40 wontonkuorta (pakasteena aasialaisista kaupoista)

400 g possun jauhelihaa (maun takia pitäis olla possu)

1 dl sulatettuja ja valutettuja katkarapuja

2-3 kevätsipulinvartta

2 rkl inkivääriä raastettuna

2 rkl soijaa

2 rkl kiinalaista shanxi etikkaa, tai kuivaa sherryä

valkopippuria ja suolaa

Ota wontonkuoret sulamaan jo edellisenä päivänä, ne on ohuita ja hauraita, pitää sulaa kunnolla, niin irtoavat kyllä hyvin toisistaan.

Laita liemi porisemaan kattilaan: lisää veteen soija ja kanaliemikuutio, viipaloi kuorimaton (pesty) inkivääri muutamaksi palaksi mukaan ja samoin leikkaa valkosipulinkynnet muutamaan osaan. Lisää myös chili. Kiehauta ja käännä sitten miedolle lämmölle ja anna porista hiljalleen. Ennen käyttöä siivilöi mausteet pois.Mausta seesamiöljyllä.

Jos sulla on vaikka paksoita niin voit hiukan ryöpätä sitä liemessä viimeisillä minuuteilla.

Valmista wontonien täyte sekoittamalla jauheliha ja hienonnetut katkaravut, hienonnettu kevätsipuli, kuorittu ja raastettu inkivääri, soija, kiinalainen etikka ja mausteet tahnamaiseksi seokseksi.

Sitten wontonkoulu pystyyn. Niitä kannattaa tehdä sarjatyönä pienissä erissä.

Levitä esim 16 kuorta työpöydälle ja jokaiselle pieni teelusikallinen täytettä. Ota viereen vesikippo ja suti ja sudi aina esim 3 wontonkuoren reunat vedellä ( jos teet kaikki, ne ehtivät vain kuivua tarttumattomiksi) ja painele kiinni kolmioiksi.Yritä saada ilmat täytteen ympäriltä pois.

Käännä sitten kolmion alaosan nurkat taakse ja nistä yhteen. ikään kuin tekisit tortellineja. 

Luultavasti tämä ei ole oikea tapa tehdä niitäkään.

Ehkä kuva havainnollistaa:

Laita nyytit kostean keittiöpyyhkeen alle odottamaan. Kun olet tehnyt 1/2 kuorista voit alkaa halutessasi multitaskata eli laita isoon kattilaan paljon vettä ja vähän suolaa ja kun vesi kiehuu, heittele nostele wontonit varovasti  veteen ja keitä n. 4 minuuttia kunnes wontonit nousevat pinnalle. Nosta reikäkauhalla pois.

Jatka toisaalla kuorien täyttöhommia ja ennen kuin huomaatkaan, sulla on kaikki tehtynä. Jos täytettä jää yli (voi jäädä ihan pikkuisen) niin pyörittele muutama lihapulla ja keitä nekin.

Nostele nyt  kypsennetyt wontonnyytit annoskulhoihin (ja liemessä ollut +paksoi, mutta hyvää oli ilmankin) kaada liemi päälle ja viimeistele runsaalla silputulla kevätsipulilla. 

 

IHAN VAAN KAALIKEITTO

 

Tai ei suinkaan mikä-vaan-ihan-vaan kaalikeitto vaan herkullinen ja perinteikäs arkiruokasoppa. Jos kaaliruuista puhutaan tai ainakin perinteisistä, kaalilaatikosta, -kääryleistä ja -keitosta, niin omat pisteeni menevät juurikin keitolle. Laatikon ja kääryleiden siirappimaisuus on aina näyttäytynyt minulle jotenkin tunkkaisena, mutta kevyesti lusikoitava keitto solahtaa alas lämmittäen ja energisoiden. 

Se iänikuinen kaalisoppa-laihdutuskuuri puhe lienee tehnyt tehtävänsä ja tuntuu aina, että kovinkin keveästä keitosta puhutaan, mutta onhan tässä nyt jauhelihaa ja perunaakin, kyllä tällä pärjää.

Ja omaani tykkään tosiaan laittaa perunaa, mutta sen voi poiskin jättää. Kasvisversioon vois jauhelihan tilalle laittaa vaikka paprikaa, fenkolia tai enemmän juureksia. Tai papuja! Kaali-linssikeittokin kuulostaa toteutettavalta idealta. Ja hapankaalikeitto on kokonaan kokeilematta. Täytyy heittää se kaali nyt edes kerta viikkoon ostoskärryyn. Koska keittojen lisäksi se on upeaa salaateissa ja paistettuna siitä tulee hieno lisuke vaikka mille, sopii myös kaikkiin wokkeihin... 

On myös edullinen raaka-aine.Tämän postauksen kaali oli vissiin 0,63€ kilo ja kun tuo jauheliha oli 2.99 tarjouspaketti niin kyllä jää maukkaalle annokselle edullinen hinta.

KAALIKEITTO

reilusti kuudelle

1 rkl öljyä

400 g jauhelihaa

1 sipuli

2 porkkanaa

800 g kaalia

6 perunaa

1-1,5 l vettä

kasvis- tai lihaliemikuutio

6 maustepippuria

2 laakerinlehteä

Ruskista jauheliha öljyssä kattilassa tai padassa. Lisää loppuvaiheessa kuorittu ja pilkottu sipuli mukaan pehmenemään. Poista kaalista kova kanta ja paloittele/suikaloi. Lisää silputtu kaali ja kuoritut, pilkotut porkkanat ja vesi sekä mausteet. Anna kiehua hiljalleen 20 min, lisää sitten kuoritut ja lohkotut perunat ja keitä kunnes ne kypsyvät.

Tarkista vielä suola. Hienonnettu persilja tekee aina terää keiton pinnalla.

KARITSANMAKSAKASTIKE JA KARAMELLISOITU SIPULI

Kunnon maksakastike maistuu ihanalta tämän lumisuuden keskellä. Löysin reseptin viime kevään luonnoksista, mutta viimeistellään se nyt kuntoon. Tämän voi aivan mainiosti valmistaa naudanmaksasta, mutta minä nyt olin ostanut Rekosta kovasti kehuttua karitsanmaksaa Lakeuden Highlandilta, ja se pääsi tähän kastikkeeseen. 

Olisi ihana aloittaa kastike ruskistamalla reilusti sipulia, mutta kun meillä asuu tuo yksi mutruhuuli, joka ei tykkää limaisista sipulinpaloista (WHAAAT?) kastikkeissa tai keitoissa, niin maustoin kastikkeen sipulijauheella (sehän on pelkkää sipulia) ja valmistelin kastikkeen hautuessa ison pannullisen karamellisoitua sipulia, jota sai nostaa annoksen pinnalle. Näin se kelpaa kyllä sille boikotoijallekkin.

KARITSANMAKSAKASTIKE JA KARAMELLISOITU SIPULI

n. 1/2 kg karitsanmaksaa 

1 rkl öljyä ruskistukseen

hiukan suolaa ja valkopippuria

2 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

5 dl vettä

1 liemikuutio

4-5 maustepippuria

1 rkl sipulijauhetta

2 dl kermaa

pinnalle persiljaa ja karamellisoitua sipulia

Poista maksasta kalvot ja kuutioi se. 

Kuumenna öljy ja ruskista maksanpalat pannulla, nosta syrjään.

Lisää pannulle voi ja sen sulattua lisää jauhot. Sekoita ja ruskista.

Kun jauho-voiseoksessa on kaunis tummanruskea  väri, lisää vesi (laitan aina kuuma vettä vedenkeittimestä). Sekoita paakuttomaksi, lisää mausteet, maksanpalat ja kerma ja anna hautua miedolla lämmöllä n. 20-30 minuuttia.

Vinkki:Tujaus sinappia tai ketsuppia tekee aina hyvää kastikkeelle. 

Jos kastike paksunee liikaa, lisää vettä.

KARAMELLISOITU SIPULI

6 kelta- tai punasipulia tai molempia (kuvissa punasipuli)

3 rkl voita

1 dl vettä

1 tl suolaa

2 rkl balsamicoa

2 rkl ruokosokeria

Kuori ja viipaloi sipulit. Paista sipuleita hellästi voissa 10 minuuttia, pehmittele mutta älä ruskista. Lisää loput aineet ja hauduttele vielä 10 min, kunnes sipulit ihanan makeita ja pehmeitä.

Maksakastikkeen lisäkkeet karamellisoidun sipulin lisäksi ovat itseoikeutetusti perunamuusi ja puolukkasurvos. Pinnalle vielä hienonnettua persiljaa. 

HERKULLINEN JOULU: KOKONAINEN HIRVEN ULKOFILEE UUNISSA

 

Luukku 6.

Kaikki äitini reseptit

Herkullinen joulu

Rakastan hirven lihaa ja mikäs sen parempaa itsenäisyyspäivän aterialle kuin vapaana metsissämme  onnellisena vaeltanut eläin. En kyllä meinannut kehdata julkaista tätä kun kypsennyksessä sattui melkoinen hupsis saatana. Mutta eipä tässä muutakaan ole niin näillä mennään.

Mulla nimittäin petti lihalämpömittari. Olin asettanut sen hälyttämään 55 C asteeseen. Kurkkasin lihaa 55 asteisena ja ajattelin, että nyt kohta hälyttää... no ei sitten hälyttänyt, menin uunille ihmettelemään niin sisälämpötila olikin jo 66 C astetta. Että tuli sitten jonninverran kypsempää filettä tällä kertaa. Toki me tykätään myös ylikypsästä paististakin, ettei tämä nyt sinänsä ollut katastrofi ja tiedän, että moni tykkää lihansa aina kypsänä. Mutta jos olis ollut tarkoitus sellaista tehdä olisin kypsentänyt fileen kannena alla  ja runsaammassa nesteessä ja vielä reilummin ylikypsäksi.

Nyt menee vähän kuin foodie- maine kun katselee  ei niin roseeta filettä näistä kuvista (mikä foodie -maine?).

Tämä ruoka sopisi hienosti myös sian kaihtajalle joulupöytään.

Hirven ulkofilee uunissa ja puolukkavoi

1,2 kilon hirven ulkofilee (pienempikin käy, ohjeet on samat)

suolaa ja pippuria

öljyä ja voita

hiukan lihalientä

puolukkavoi

100 g huoneenlämpöistä voita

1/2 dl pakastepuolukoita sulana

 3 valkosipulinkynttä murskattuna

1/2 dl tuoretta korianteria ja/tai persiljaa

suolaa ja pippuria maun mukaan

Ota liha 1/2 h ennen huoneenlämpöön. Poista kalvot, jos niitä on.

Suolaa ja pippuroi filee ympäriinsä. ruskista liha pannulla öljy-voi seoksessa ja nosta sitten uunivuokaan. Kaada pohjalle hiukan lihalientä.

Asenna lihaan toimiva lämpömittari ja nosta uuniin. Medium asteet hirvelle ovat 52-55 ja tähän menee palan koosta 10-30 minuuttia 200 C asteisessa uunissa.

Kääri valmis filee folioon ja anna vetäytyä 10 min. Leikkaa ohuiksi viipaleiksi ja tarjoa puolukkavoin kera.

Jouluinen puolukkavoi syntyy sekoittamaklla kaikkia aineet tahnaksi, puolukat voi jättää isommiksi sattumiksi.¨Kääri tuorekelmun avulla rullaksi ja aseta jääkaappiin odottamaan. Viipaloi hirvenlihan päälle.

Erikoismaininta vielä, että korianteri sopi hienosti puolukan kanssa

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Kuva Tiskivuoren emäntä, Heidi Kjellman

Vaikkei poro riistaa olekaan, melko vapaa vaeltaja kuitenkin ja maussa on samaa riistamaisuutta kuin muissakin sarvieläimissä (teinkö juuri uuden eläinten jaottelun, "sarvieläin"?).  Itsenäisyyspäivän aterialle se sopii hienosti myös Pohjolan raaka-aineena. Tiskivuoren emäntä Heidi osaa laatia aina houkuttelevat reseptit kuvineen, eikä tämäkään helppotekoinen poropata tee poikkeusta. 

Jouluna voi innostua myös broilerista, sopii kalkkunaa paremmin pienelle perheelle ja on näppärämpi valmistaakkin. Joulubroileri omista arkistoista, olkaa hyvä!

GRILLATTU FLANK STEAK

Kaikki kehuu niin flankkiä eli naudan kuvetta grillissä ja viime viikonlopun instan selailu ainakin näytti sen, että se oli valikoitunut useiden viikonlopun grillailujen  päätähdeksi.

Tekisi mieli aloittaa, että uskokaa tai älkää, mutta... hetken tuota ilmaisua pyöriteltyäni päädyn laittamaan sen seuraavaan muotoon:

Varmaan uskotte, kun kerron, että minä olen kuitenkin onnistunut sössimään flankin sitkeäksi purukumiksi joka kerta jo muutaman kerran. Sellaiset kokemukset auttamattomasti pudottavat kyseisen osan grillauslistan häntäpäähän (On se kana vaan niin helppoa grillattavaa! Ja entäs makkara? Mitä jauhoisempaa, sen helpompaa, voin vain suositella...). Kunnon entrecotepihvin kanssa on vähän sama asia kuin flankin kanssa: se on maukkainta ja mehevintä grillattavaa, mutta kun siinä epäonnistuu, niin silloin se on lautasliinan syljeksittävää, oksennusrefleksin aikaansaavaa kimmoista pureksittavaa.

Olihan taas alkupuhe hyvälle grillireseptille.

Kun rekossa oli tarjolla Ylämaan karjan kuvetta, niin johan minä sitä ostin taas, ja kiitos kyllä, onnistuin valmistuksessa, kun seurasin hyviä ohjeita. Eilen meillä syötiin siis tosi hyvää flänkkiä.

Hyvät ohjeet löytyivät yllä olevasta grillauksen tiiliskivikaunottaresta, joka on Sweet Food O'Mine -blogia pitävän Sarin ja miehensä Patrickin käsialaa. Täältä löytyi myös idea ja ohje ihan mielettömään chipotle-maustevoihin!

Marinoin ohjeen mukaisesti, mutta sitten aloin miettimään, miksi se mun kuve on aina niin helvatan epäonnistunutta. Nyt on turha (no ei kyllä ihan 100% turhaa...) tulla sanomaan, että se pitää grillata nopeasti ja vain mediumiksi, KYLLÄ MINÄ SEN TIEDÄN! Arka aihe. Mieleen kävi sellainen, että jospa sitä flankkiäkin pitäs vähän putsailla, ihan kuten fileetäkin, että se kaupasta/teurastamosta tullut ei oo kuitenkaan aivan paistovalmis sellaisenaan (Älkää nyt naurako, jos asia teille ihan pässinlihaa!). No, kun ne on aika siistin näköisiä, niin voihan sitä ihminen erehtyä tällaista luulemaan. Eikä useimmissa ohjeissa  lue putsauksesta mitään. Paitsi jos googlaat erikseen cleaning flank.

No marinoidun lihan putsaus on hiukan haastavaa, mutta aloin hommaan. Kyllä siinä on irrotettavana sitä hopeista kalvoa pinnalta, sitä joka pitää sen lihaksen paketissa, niin elossa kuin grillatessakin, Eli sitä, joka ei viiden minuutin grillauksella sula minnekään. Rasvapattikohdista ei kannata niinkään olla huolissaan.

Grillattu, vetäytynyt flank kuorrutettiin chipotlevoilla ja se oli aivan sairaan hyvää! Tälle chipotlen ihanan savuisen tuliselle alttarille jouduin kuitenkin uhraamaan lapseni, jotka kieltäytyivät syömästä liian pippurista! ja miks tää on näin tulista - flänkkiä. Uhraus oli kyllä arvoisensa, jäipä mulle enemmän mutta ehkä ensi kerralla jätän toisen päädyn voitelematta. Koska uhkaukset (ei voida koskaan mennä ulkomaille, kun te ette syö mitään) ja järjen ääni (siinä ei ole yhtään pippuria, vain chiliä) eivät tehonneet.

Flänkin lisäksi tein ihanaa salaattia (joka ei kelvannut lapsille), grillasin oliiviöljyssä ja sitruunamehussa kieräytettyjä broccoliinejä, joiden pintaan raastoin parmesania, sekä noita jo niin nähtyjä, mutta edelleen omanlaisiaan grilliruoan testattuja timantteja,  aurajuustotäytteisiä, pekoniin käärittyjä herkkusieniä. No ei niitäkään lapset syöneet. Tarkemmin ajatellen taisivat syödä vain pöytään jälkkäriksi katettuja vesimelonin ja Piel de sapo -melonin siivuja, ja sekin meinas loppua siihen kun Maitotyttö kysyi mitä tää toinen meloni on ja menin sitten suomentamaan nimen. Sehän on nimittäin rupikonnan nahka -meloni.

Grillattu Flank steak ja chipotle-maustevoi

(ohje Suuri Grillauskirja, kursiivilla omat sooloilut)

n. 800 g naudan kuvetta eli flank steak

marinadi

 1 tl kuminaa jauhettuna (näin lukee kirjassa, oletan tämän nyt kuitenkin tarkoittavan juustokuminaa eli jeeraa, joka on kyllä aivan eriasia?)

2 tl korianteria jauhettuna

1 tl oreganoa

1/2 tl savupaprikaa  (käytin savupaprikaa)

1 tl mustapippuria myllystä

1 tl sipulijauhetta

1/4 tl cayennepippuria

1 tl suolaa

4 rkl öljyä

Poista lihan pinnalla mahdollisesti olevat vaaleat tai hopeanhohtoiset kalvot.

Sekoita marinadin kuivat aineet. Lisää öljy ja sekoita
Hiero seos lihan pintaan ja laita tiiviisti suljettavaan muovipussiin tai marinointikulhoon  ja viileään 4-24 h.
Grillaa suoralla lämmöllä 250 asteessa 3-4 minuuttia per puoli. Mä grillasin 4 min, käännin ja sitten vaan 2 min toiselta puolen, mun liha oli jotenkin tosi litteän ohut ja paistui yllättävän nopeasti. Jos sulla on mittari, niin 54 astetta olis hyvä.
Nosta liha grillistä, kääri folioon, ja anna vetäytyä n. 10 minuuttia. Jopa 15, multa tuli edelleenkin nestettä hirveästi leikattaessa. Vetäytymisen aikana on just hyvä aika grillata kasvislisukkeet.
Leikkaa liha ohuiksi viipaleiksi poikkisyin.
Voitele chipotlevoilla ja nauti. 

Chipotlevoi

1 chipotle-chili
70 g pehmeää voita

Sari ja Patric teki oman voinsa kuivatusta ja liotetusta chipotlesta. Minä tykkään niistä pienistä säilyketölkki-chipotleista. Kun avaan tölkin  ja käytän 1-2 chiliä, jakaan loput mini-minigrippusseihin ja pakastan. Sellaisen pussin otin pakkasesta tähänkin.

Surauta tehosekoittimella voi ja chili tahnaksi. Laita jääkaappiin odottomaan.

Tämä oli kyllä niin herkkua, että tuun laittamaan parin muunkin jutun päälle tänä kesänä!

Oli niin kiva, että vihdoin onnistuin flank steakin kanssa. Se on todella hirmu hyvää  ja mutkatonta sekä nopeaa valmistaa. Sen kanssa kuuluu ehdottomasti joku ihana pikantti aasialaistyylinen kastike tai maustevoi. Uusinta otetaan kohta pikaa, ja hyvillä mielin!

MAHTAVAT KANA-CRUNCHWRAPIT

Näitä crunchwrappejä on pitänyt tehdä jo pitkään. Reseptikopiointia esikuvastaan Taco Bellistä, paitsi että nämä kotona tehtävät maistuvat kyllä niin paljon paremmilta.On toi nimi vähän kömpelö, se kertoo siitä, että nämä kääräistään suurimpaan kaupasta löytyvään tortillalättyyn ja sisälle laitetaan vielä tortillasipsejä rouskuksi. Täytteessä paljon juustoa, mutta myös salaattia, tomaattia ja punasipulia.

Ja mä niin tiesin, että tämä on juuri sellaista teinimättöä, joka menee meidän perheessä alas. Mun teinivuosista on aikaa kulunut jo runsaasti, mutta mähän rakastan kaikkea amerikkalaista texmexiä, eli uppoaa todellakin. Helppo tehdä, silti spesiaali tunnelma kun näitä tekee.

Vapise nachopelti, täältä tulee crunchwrap!

Crunchwrappien teossa pitää vaan yksinkertaisesti pitää pää kylmänä. Ei liikaa täytteitä, vaikka näiden kuuluukin olla muhkuja. Vaimomatskuu oli tehnyt vegecrunchwrappejä grillissä ja sieltä sain monta hyvää vinkkiä.

• Osta kaupasta suurimmat vehnätortillat mitä löytyy. 30 cm halkaisija olis mahtava, mutta 26 cm käy myös.
• Älä levitä täytettä kuin halkaisijaltaan 12- 13 cm alueelle
• Kannattaa ostaa ehkä pyöreitä nachoja kolmiomallisten tortillasipsien sijaan, koska niiden kulmat tulee lätystä helposti läpi.
• Mulla oli hunajamarinoituja kanasuikaleita (koska niitä nyt oli) jotka maistoin tacomausteella. Voit käyttää kanan sijasta myös tacomaustettua jauhelihaa. Grillikanan jämät käy oikein hyvin tai keitä rintapaloja ja nyhdä lihaksi, se olis ehkä paras vaihtoehto.
• Sujauta syöjän mukaan väliin pikkelöityjä jalapenoviipaleita tai jotakin tuoretta chiliä

Mä kuulkaa oikein aattelin ottaa vaihekuvia. Niissä on vain se ongelma, että mä unohdan ottaa niitä joka vaiheessa! Mutta mä aloitin ihanasti ja peitin  (mikrossa lämmitetyn) tortillan keskustan juustokastikkeella.

Seuraavaksi tulee kana (tai jauheliha) ja tähän väliin käy ne jalapenot ja chilitkin.

Sitten ne peitellään maustamattomiin tortillasipseihin, tai ne pyöreät nachot on parempia.

Tässä vaiheessa kokkaus tempaisi mukanaan ja kuvien otto unohtui.  Sipsien päälle tuli siis kermaviiliä/ranskankermaa, suikaloitua jäävuorisalaattia/romainea, kevätsipulia/punasipulia, tuoretta korianteria, pilkottua tomaattia ja lopuksi juustoraastetta.

Päällimmäiseksi voit leikata toisesta tortillasta apukannen, voit käyttää myös niitä minikokoisia tortilloja, meidän kaupassa ei niitä nyt vain ollut.
Ja sitten homma pakettiin: nostele reunat laskostaen keskellä, siitä tulee vähän kuin mutterin mallinen. Ei se ole kovin vaikeaa, mutta tietysti koko ajan pitää pitää pakettia kasassa. 

Siksi en kyennyt ottamaan vaihekuvia.

Nosta pannulle, jossa tilkka öljyä, saumapuoli alaspäin, paista keskilämmöllä kaunis väri ja käännä. Siinä vaiheessa pysyy jo kiinni. Toiselle puolelle kans kaunis väri.

Seuraavasta kuvasta näkee aika hyvin tuon taittelun.

Lopuksi leikkaat crunchwrapit puoliksi ja  huudat kaikki herkuttelemaan. Jos teet isomman satsin niin  ennen puolittamista voit pitää lämpinä uunissa, ehkä n. 100 asteessa. 

Nämä onnistuvat myös siis grillissä ja erityisen hyvin tietysti parilagrillissä, ei tarvi ees käännellä.

KANA- CRUNCHWRAP

4 kpl
4 isoa vehnätortillaa + 4 miniä tai pari isoa, joista voi leikata kannet
2 keitettyä kananrintaa nyhdettynä (tai suikaleita n. 500g) kypsennettynä
1 rkl tacomaustetta
valmista juustodippiä
maun mukaan pikkelöityjä, hienonnettuja jalapenoja
nachojasipsejä, natural
1 tlk kermaviiliä
suikaloitua jäävuorisalaattia tai romainea
1 punasipuli tai 4  kevätsipulinvartta hienonnettuna
runsaasti hienonnettua korianteria
2 kuutioitua tomaattia
150 g juustoraastetta

Lämmitä tortilla notkeiksi, mikrossa se käy helposti, jos ei ole, niin sitten pannulla.

Levitä aina yhdelle tortillalle, n 12-13 cm halkaisijalle keskustaan reilu ruokalusikka juustokastiketta, sopivan reilusti kanalihaa, jalapenoslaisseja. Välikerrokseksi peitä keskusta tortillalastuilla. Lusikoi niiden pinnalle kermaviiliä, ja sitten kasvikset: jäävuorisalaatti, sipuli, korianteri, tomaatti, ja lopuksi reilusti juustoraastetta.

Aseta keon päälle kanneksi pikkutortilla tai leikkaa isosta pala.

Taittele reunat apukannen päälle siististi laskostaen. Nosta saumapuoli alaspäin pannulle keskilämmölle ja paista kaunis paistopinta. Käännä ja paista kaunis väri toisellekin puolelle.

Puolita valmiit crunchwrapit.

AAAAWESOME!  (Kyllä meidän teini nyt häpeäis mua...)

MEKSIKOLAISTA LAMMASTA KAMADO-GRILLISSÄ

Barbacoa  de borrego on tämän ruuan meksikolainen nimi. Barbacoa on itseasiassa ruuanvalmistustapa, jossa liha haudataan maakuoppaan hiilien kera paahtumaan, hyvin samaan tapaan kuin meidän rosvopaistimme. Sanomalehtien sijaan paisti kääritään agaven lehteen (banaaninlehteäkin voi käyttää), jouduin siis oikomaan mutkia ruuanvalmistuksessa ronskiin tyyliin, enkä pelkästään roudan takia.

Barbacoa de borrego (borrego tarkoittaa siis lammasta) on Meksikossa juhlaruokaa, jota tehdään silloin kun kokoonnutaan yhteen (eli ei korona-aikaan). Ruokaa voi tarjoilla useammassa osassa: samalla valmistuu herkullinen lammasliemi/keitto ja lihan voi sitten nauttia tacojen kanssa.

Minä pähkäilin, että kamadogrillin pitkään hautuvat olosuhteet voisi olla mainio valmistustapa tälle ja sellaista versiota lähdin sitten toteuttamaan muutama aika takaperin eli pääsiäissunnuntaina.

Kamadon hoidellassa valmistuspuuhat oli aikaa valmistaa myös tuoreet maissitortillat. Sain äitiltä lainaksi tortillapressin, mutta minähän olen käynyt opastuksen ihan käsinkin tehtävään tyyliin(resepti maissitortilloihin täällä).

Barbacoassa liha kypsytetään liemipadan päällä (joo edelleen siellä kuopassa, siellä on niitä agaven lehtiä ja märkää kangasta suojana ja lopuksi vielä maata, niin kuin meilläkin), jonka höyryissä se pysyy mehevän mehukkaana. Minä siis pähkäilin, että laitan rautapadan suoraan kamadon pesään hiilille ritilän alle ja paistin siihen ritilälle padan yläpuolelle. Pata höyrystää lihaa ja sieppaa lihasta valuvat aromit ja nesteet. Muutaman kerran lisäsin pataan vähän nestettä. Ja hiilten sekaan heitin jotakin savupuupalaa. Hienoa punaista savurengasta lampaan pintaan tulikin.

Lihana mulla oli tuollainen luuton paisti, taisi olla vähän alta pari kiloa.  Se sai sitten vain pintaansa suolan. Meksikossahan ne tekee kaikkia osia ja yleensä koko eläimen kerralla (lammas, vuohi). 

Liemestä löytyy mm. sipulia, porkkanaa, perunaa ja kikherneitä.

Kun se vielä viimeistellään ennen ruokailua tuoreella korianterilla ja limellä, niin se on aivan järkyttävän hyvää. Liemeen pilkoimme mukaan myös kypsää lampaanlihaa tarjoiluvaiheessa.  Tämän kertainen lammas tykkäsi siitä erityisesti. Lammasbarbacoa lihastani tuli ehkä aavistuksen verran kuivaa. Ensi kerralla täytyy pitää vielä matalampi lämpötila ja asettaa liha tuohon liemen päälle suoraan tai kääriä niihin banaaninlehtiin. Mutta kyllä tästä hyvää tuli näinkin, mutta ei vielä ehkä täydellisen hekumaisen suussa sulavaa tacojen täytteeksi.

BARBACOA DE BORREGO - MEKSIKOLAISTA LAMMASTA
 4-6:lle
 1 iso peruna kuorittuna ja kuutioituna
 2 porkkanaa kuorittuna/pestynä ja kuutioituna
 1 sipuli kuorittuna ja viipaloituna
4 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja pilkottuna
1 tuore vihreä chili suikaloituna
4 rkl keittämätöntä riisiä
1 tlk kikherneitä
3 laakerinlehteä
1 rkl oreganoa
n 1, 5 kg lampaanpaisti, luuton(jos luu niin sitten vaan painavampi pala)
1 rkl merisuolaa
1,5 l vettä

Tarjoiluun
hienonnettua korianteria
silputtua hopeasipulia (valkoinen salaattisipuli)
limenlohkoja
2.3 lämpöisiä maissitortilloja/syöjä
lempisalsaasi

Laita pataan peruna, porkkana, sipuli, valkosipuli, chili, riisi ja kikherneet ja mausteet. Kaada päälle 1, 5 l vettä. Aseta pata suoraan savustuslämpötiloissa olevan kamadon hiilille, syvälle pesään. Hiero lihaan suola ja laita se padan yläpuolelle ritilän päälle. Käännä paistia n. kerran tunnissa. tarkista, että padassa on koko ajan runsas liemi ja anna kypsyä 3-4 h nyhdettävän pehmeäksi.

Lihan voit valmistaa myös uunissa. Laita silloin pataan tuollainen metallinen höyrytysritilä jonka päälle laitat lihan ja kannen päälle. Mikäli kansi ei mahdu, tee foliohuppu. Kokeile vaikka 150 lämpötilaa.

Tarkista liemen suola ennen tarjoilua ja revi tai tai leikkaa paisti pienemmiksi paloiksi.

Tarjoile lientä lihalla höystettynä. Muista laittaa pinnalle tuoretta korianteria, hienonnettua sipulia ja purista limelohkosta mehua päälle.

Tacojen kanssa tarjoillaan sitten vielä lihan ja edellä mainittujen lisukkeiden kanssa  myös salsaa. Tein kahdenlaista: ihan perus  punainen salsa fresca ja toinen salsa borracha, eli juopunut salsa, siihen tulee kuivatuista chileistä tehty tahna pohjalle ja vähän olutta sekä huikka tequilaa mukaan ja se tarjotaan meksikolaisen juuston kanssa, tässä fetan.

Ateria nautittiin  ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Sain huolettomasti alku- ja pääruuat tavallaan erikseen ja yhtäaikaa. Kokoonnuimme nimittäin neljän perhekunnan voimin sisarusteni kanssa etäillalliselle. Sehän sujuikin mahtavasti ennakkopeloista huolimatta ja vietettiin oikein tervetullut pari tuntia yhteisen vaikkakin erillisten pöydän/pöytien ääressä(lisää juttua dinneristä täällä).

Kamojen virittelyä. Suora näkymä veljeni  vielä tyhjään pöytään.

Kesällä ehkä sitten sitä kuoppaa kaivamaan.

Laitan tähän vielä aitomeksiko-logon. Vaikka paljon jouduin soveltamaan, niin kyllä tämän ruuan sydän on ihan sitä Meksikoa itseään.