Salaatin lämpöä

Syksyn ja kolean myötä salaatitkin vaihtuvat kuin itsestään keveän rouskuvista, sitruksisista raikkauksista tuhdimpiin. Enemmän proteiineja, enemmän juureksia ja syvempiä makuja vaikka uunin kautta paahtamalla. Lämmin salaatti se vaan jotenkin tuntuu tähän aikaan enemmän aterialta.

Ja punajuuri. Sehän on ihan parhautta, maussaan ja monipuolisuudessaan superpakkaus. Ainut huono puoli lienee sen värjäävyys, aina syödessä tulee sellainen tunne, että, no niin, mä kuitenkin pudotan palan punajuurta rinnuksilleni, josta seuraa se automaatio, että se luultavasti todellakin putoaa siihen valkoiselle neuleelle. Oi jippii! Toisaalta, kuinka moni boikotoi mustikansyöntiä samasta syystä? No ei kukaan! Ja se sentään värjää myös hampaat ja huulet, ihan ilman lusikointihuteja.

Tässä salaatissa punajuuri ottaa kaverikseen kikherneen. Pikkuisen mausteita ja loppusilaus lehtikaalilla ja fetalla, ja se on siinä. Kaunis, syksyisen tuhti salaatti.

Punajuuri-kikhernesalaatti
2:lle ateriaksi, lisukkeeksi useammalle 

½ kiloa tuoreita punajuuria, kuorittuna ja lohkottuna
öljyä, suolaa, mustapippuria

2 rkl oliiviöljyä
1 punasipuli, suikaleina
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl juustokuminaa
2 tl kuivattua oreganoa
170 g valutettuja kikherneitä
3-4 lehtikaalin lehteä, ruodittuna
100g fetaa

½ sitruunan mehu
1 dl tuoretta korianteria, hienonnettuna
suolaa, mustapippuria

Laita kuoritut ja lohkotut punajuuret uuninpelille, pirskottele päälle hiukan öljyä, suolaa ja mustapippuria. Paahda 200 asteessa n. 20 min., kunnes napakan kypsiä. 

Kuumenna paistinpannulla öljy ja kuullottele punasipuleita miedolla lämmöllä 3-4 minuuttia. Lisää valkosipuli ja jatka kuullottamista kunnes haistat valkosipulin aromit. Lisää juustokumina ja oregano, sitten valutetut kikherneet. Jatka paistamista 5 min., lisää joukkoon uunipaahdetut punajuurilohkot ja revi lehtikaali mukaan. Pyöräyttele pari kertaa kaikki ainekset lämpimiksi. Tarkista suola ja mustapippuri.

Nosta tarjoilulautaselle, murenna päälle feta, purista sitruunan mehu ja viimeistele tuoreella korianterilla. 

Lisää maistuvia punajuurireseptiä löydät myös muilta ihanilta K-ruokabloggareilta ja tietenkin K-ruoka – sivuston ehtymättömästä reseptivarastosta. Sovitaanko, että kokeillaan tänä syksynä ainakin yhtä upouutta punajuurireseptiä. Itse harkitsen vakavasti Tarte tatinia punajuuresta!

Kaupallisessa yhteistyössä K-ruoan kanssa.

My Angels' Eggs

Amerikkalaiset syö ihan hulluna Deviled eggs:ejä, tuollaisia mausteisella seoksella täytettyja kylmiä kananmunanpuolikkaita. Niitä tarjoillaan alkupaloiksi vieraille, kirkkolounailla (siinäpä vasta amerikkalainen traditio teille), ja yleensä kaikenmoisissa kokoontumisissa ja pot luck eli nyyttärikekkereillä. Eikä tuo ole mikään ihme, ne on oikeasti huippuhyviä, helppotekoisia ja loputtomiin muunneltavissa. Jotenkin ne vaan ei löydä itseään tänne pohjoiseen reseptiikkaan samalla fortella kuin merten takana.

Mun on tarkoitus ollu tehdä näitä Pirun munia koko kesä ja nyt vihdoin olen tässä, kun aika käy vähiin ja kokkaillaan viimeisiä omien tyttöjen munia ja niistä pitäisi tehdä jotain spesiaalia, ihan niin kuin oman omenapuun muutamasta omenasta tai parista tämän kesän punajuuresta. Tunne-arvoa, you know?

Deviled eggs nimitys on vanha ja se viittaa ruuan mausteisuuteen. Mun pääni kääntyi kuitenkin Angel eggs:ien puoleen kun avasin uuden Richard McCormick'in Pariisi -keittokirjaan. Richard oli versioinut ihanat Angels eggs (siis mikä kieliopillinen hirviö on tämä nimi? Angel eggs, Angel's eggs ja Angels' eggs, joo, mutta Angels egg?) Nimi viittaa kahteen asiaan, siihen, että enkelin munissa käytetään usein terveellisempiä, kevyempiä täytteitä ja tietenkin palaamme jälleen niihin kirkkolounaisiin. Ei kai sitä piruakaan siellä saa turhaan huudella? Syödään mieluummin enkelin munia.

Ja mulle tämä nimi tietysti kolahti henkilökohtaisesti. Tiedättehän, meidän tytöt...

Ohjetta on muokattu alkuperäisestä kaapista löytyvien ruokatavaroiden mukaan.

Angel eggs - täytetyt kanamunanpuolikkaat kahdella täytteellä
12+12

12 munaa

Keitä kananmunat laittamalla ne kattilaan ja peittämällä vedellä. Kiehauta vesi, nosta kattila levyltä ja anna seistä 10 min. Koputa sitten munien kuoret kevyesti pöydän pintaa vasten rikki ja laita muutamaksi minuutiksi jääveteen odottamaan. Kuori munat, halkaise pituussuunnassa. Poista keltuaiset puristamalla munaa kevyesti ( tai kaivamalla varovasti pikkulusikalla...). Asettele valkuaispuolikkaat odottamaan täyttöä ja jaa keltuaiset kahteen kulhoon.

Skagen-täyte

6 keltuista (edellä keitetyistä munista)
100g katkarapuja
3 rkl wasabimajoneesia(Saitaku)tai 1 tl piparjuurta ja 3 rkl majoneesia
1/2 punasipuli
suolaa ja mustapippuria

Hienonna ja sekoita ainekset yhteen keltuaisten kanssa. Keltuaiset voi murskata haarukalla.

Punajuuritäyte

6 keltuaista kuten edellä
100g keitettyä , raastettua punajuurta
1 tl dijonsinappia
2 rkl maustamatonta jugurttia
3 rkl majoneesia
1/2 punasipulia hienonnettuna 
suolaa ja mustapippuria

Sekoita taas kaikki aineet tahnaksi. Pursota tai lusikoi täytettä kukkuroilleen kananmunanpuolikkaiden syvennyksiin. Koristele vaikka mädillä, cayennella, retiisinsiivuilla, ruohosipulilla tai muilla yrteillä.

Pari huomiota vielä. Täytteistä tuli aika rouheita ilman sauvasekoittimia, joten lusikointi on hyvä vaihtoehto. Punajuuri kannattaa keittää kuorineen ja kuoria vasta jäähtyneenä, väri pysyy paremmin sisällä.

Sain tosissani hifistellä meidän tyttöjen munia tätä tehdessä. Skageniin tuli aivan upea väri johtuen keltuaisten kauniista väristä. Paistettiin viime viikolla lättyjä ja tiedättekö, niistäkin tuli ihan keltaisia! Ainut kohta missä taisin muutaman kerran puhua pirun munista oli kuorintaoperaatio. Ne munat vaan on niin tuoreita, että kuori ei meinaa millään irrota valkuaisesta.

Ja ihan pirun hyviä. Oikeestaan taivaasta. Enkelin munia.

Pariisi- kirja fiilistelee ensin -yllätys, yllätys- Pariisilla ja siirtyy tarjoamaan sitten modernimmaksi muokattuja, mutta mutkattomia reseptejä klassikoista McCormickmaiseen tyyliin. Seuraavaksi mun sormia syyhyttää äyriäisperunagratiini.  Mintunvihreä väri keittokirjalle on aika rohkea valinta, kun ei oo kyseessä mikään passionforbaking-opus. Mutta lopulta aloin tykätä. Kokkaa oma resepti kirjan sivuilta, ota kuva ja häsää instagrammiin #RMCPARIISI ja #KIRJA ja voit voittaa Pariisin matkan. Aikaa on vuoden loppuun.

Kirja saatu arvostelukappaleena.
Myös Saitaku Wasabimajoneesi testissä.

Kookoskanaa padassa

Ja millaista kanaa! Kookosmaito ja uunissa pehmeän mehukkaaksi hautunut broileri ovat totisesti match made in heaven. Makua liemeen tuovat sitruunaruoho, inkivääri, valkosipuli ja chili ja liemessä, matalassa lämpötilassa, kana kypsyy ihanaksi.

Olen aika iloinen tästä reseptistä, jonka tein Blogiringin Ja Jyväbroilerin yhteistyökampanjan tiimoilta. Resepti on juuri sitä mitä minä ruuanlaitoltani haen: hiukan vaivaa, mutta ennen kaikkea aikaa, sopivasti rouheutta (kookosmaito nimittäin präiskyy uunissa ihanan ruskeaksi kuoreksi pataan) ja makua. Oi niin paljon makua! Kyllä tällä ruualla taas rakastetaan!

Kanaa on taas tullut tänä kesänä grillattua grillissä, uunissa, vartaassa, paistinpannulla... Tällä viikolla pitkästä pitkästä aikaa keitin Jyväbroilerin kokonaisena, mielessä nyhtökana (ja kanaliemi). Välillä pikapaistan tacoihin broiskua pannulla, mutta nyt taas huomasin (että kyllä ne meksikolaiset mamat tietää), kuinka ihanaa keitetty kana voi olla nyhdettäessä. Sä tunnet sen sormissas, ja maistat syödessäs, se vaan on niiiiiin pehmoista. Melkein kuin pateeta.  Siksi tälle vähän paremmalle jyväbroilerliemelle valitsin myös liemessä hauduttamisen. Liemellä joskus niin vaikeasti maustettavaan kanaan saa myös maut perille.

 Kookoskanaa padassa
 4:lle

1 kokonainen maustamaton Jyväbroiler
4 rkl öljyä
2 rkl voita
2 sitruunaruohotankoa puolitettuna ja n. 10cm paloihin pätkittynä
2 rkl tuoretta raastettua inkivääriä
1 punainen chili pilkottuna
1 vihreä chili pilkottuna
5 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl jauhettua korianteria
1 tl juustokuminaa
2 limeä
4-5 kaffirlimen lehteä
8  dl kookosmaitoa
2 rkl kalakastiketta
suolaa, mustapippuria

tarjoiluun: pilkottua chiliä, runsaasti silputtua korianteria ja/tai thaibasilikaa

Huuhtele ja kuivaa broileri (Jyväbroilerissa on muuten hirveän kätsy ja onnistunut uusi pakkauksen aukaisu, nuolet näyttävät mistä kohdasta vedät ja paketti aukeaa).  Suolaa ja pippuroi pinta ja sisäpuoli.

Lämmitä padassa 2 rkl öljyä ja freessaa siinä hetken miedolla lämmöllä mausteita eli sitruunaruoho, inkivääri, chilit, valkosipuli, jauhettu korianteri, jeera.
Sulta paistinpannulla 2 rkl öljyä ja voita ja ruskista broileri molemmin puolin. Nosta pataan.

Kaada päälle kookosmaito, raasta limen kuori ja purista mehu, lisää kaffirlimen lehdet. Laita uuniin, 200 asteeseen, ilman kantta 15 minuuttia sen jälkeen kansi päälle, lämpötila 170 asteeseen ja annat kanan hautua liemessä 1h 45 minuuttia.

Nosta valmis kana tarjoilulautaselle, se pilkkoutuu helposti annospaloiksi, joten voit nostaa kanantorson pois. Tarkista liemen suola ja kaada liemi kanan päälle. Koristele runsailla yrteillä, limenlohkoilla ja chilillä. Tarjoile riisin kera.

Vaikka broileri onkin pikaruokien kuningatar ja lapsiperheen arjen pikapelastaja niin kyllä siihen pätee myös Enemmän vaivaa, enemmän makua!

Muita kampanjan reseptejä pääset kurkkailemaan tästä. Jyväbroilerin sivuilla on myös hieno reseptivalikoima.

Yhteistyössä Jyväbroiler

Soijamarinoidut kananmunat

Pienellä vaivalla voi nostaa nuudelikeiton tai salaattiannoksen ihan uudelle levelille. Marinoit nimittäin kananmunat. Törmäsin ohjeeseen tällä viikolla Soppa365 sivustolla ja kokeiltava oli. Käytin sitten kuitenkin  Jamie Oliverilta löytynyttä reseptiä, mausteet olivat hiukan eri ja sherryviinietikan ja sokerin  sijaan käytettiin miriniä. Kummalla reseptillä vaan on lopputulos varmasti erinomaisen maukas, kunhan muistat riittävän pitkän marinoinnin. Mieluummin yön yli.

Keiton ohjetta en tällä kertaa pistä. Omani haalin kokoon limellä, inkiväärillä ja sitruunalla ryyditetustä kanankeittoliemestä/kanasta, lehtikaalista ja korianterista. Niin, ja tietysti udon-nuudeleista. Soppa-Hanna julkaisi juuri mielettömän näköisen ramenkeitto-ohjeen ja löytyypä omasta blogistanikin erilaisia virityksiä. Muna passaa kaikkiin.

Soijamarinoidut kananmunat
4:lle

4 luomukananmunaa (vaikka Elsan, Äänekkään, Paten ja Laten)
2,5 dl vettä
2 dl vähäsuolaista soijakastiketta
2 rkl miriniä
peukalonkokoinen inkivääripala, kuorittuna ja siivuina
4 tähtianista
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

Keitä kananmunat kiehauttamalla sopivan kokoinen kattilallinen vettä. Laske munat kiehuvaan veteen, ajasta 6 minuuttia, ota pois, huuhtele kylmällä ja laita kylmään veteen jäähtymään.

Munien kiehuessa kiehauta kaikki muuta  aineet (vei, soija, mirin ja mausteet). Nosta liemi jäähtymään.

Kuori munat ja kaada liemi munien päälle, sellaisessa astiassa, että peittyvät kokonaan. Voit käyttää myös ehjää minigrippussia. Anna marinoitua 6 h tai yön yli.

Valuta munat ja halkaise pituussuunnassa. Käytä aasialaisiin keittoihin, salaatteihin, wokkeihin tai vaikka leivän päällä. 

Tytöt tykkää

"Onko TYTÖT syöny jo tänään?", "No, mitäs TYTÖT täälä?", "Hei TYTÖT onko ollu ikävä (iskää)?", " Mä meen vähän TYTTÖJEN kanssa ulos", "Täälä ne meidän ihanat TYTÖT..."

Meidän perheen miesväki on omaksanut viimeisen 3 kk aikana aivan uuden, hellän puhetyylin. Tytöille. Joo, se ei oo varattu minulle, ei Maitotytölle, vaan meidän perheen TYTÖILLE. Jotka viimeistään lause "Onko kukaan käyny tarkistamassa TYTTÖJEN munia?", paljastaa meidän kesäkanoiksi. Enpä olisi uskonut , että se on IsoHoo joka näihin kanoihin hurahtaa, merille lähtiessäkin käydään viimeiseksi vielä hyvästelemässä tytöt ja tullessa mennään tervehtimään, ennenkuin edes sisälle tullaan.

Urho11v on opetellut eläintenhoitorutiineja ja juurikin siis rutiineja. Eli että kanat tytöt saa säännöllisesti ruokansa ja pääsevät ulkoilemaan tarhan ulkopuolelle. Muistan kuinka alkukesästä oli hässäkkä saada kanat takaisin tarhaan, nyt se onnistuu Urho11v:ltä jo aivan yksinään. Ja varsinkin Urholta. On kiva huomata, että Urho on oppinut tarkkailemaan ja ymmärtämään parvea. Yksi päivä Urho ulkoilutti kanoja, minäkin olin terassilla jotakin tekemässä ja Urho huusi, että tuu kattomaan, kohta Elsa lentää. Minä siinä vähän esmentelin, että ei mulla oo nyt aikaa tulla kyttäämään koska joku kana lentää (tästä lähti taas varmaan äitipisteitä), mistä sen tietää koskaa se lentää. Mutta Urho tiesi. Puoli minuuttia ja Elsa pyrähti parikymmentä metriä toiseen paikkaan.

ujo kana juoksee

Elsa meidän, pikku kaunotar, on parven ylivoimaisesti paras lentäjä ja se lennähteleekin mielellään. Se on myös ujoin ja jonkinmoinen murheenkryyni. Elsahan päätti alkaa hautomaan heinäkuun alussa. Kana hautoo 21 päivää. Elsa kuitenkin oli päättäväinen nainen ja hautoi samantien 2 kk, kun valmista ei tullut. Me keräsimme ahkerasti muiden munia Elsan alta, Elsa istui ja hautoi. Se on kanalle kovaa, ei paljon ehdi syömään, eikä edes kakkalle, kanoilla on hautomispuuhissa varsinainen one-track-mind. Emme sentään kokeilleet vanhan kansan neuvoa, kanan pyllyn (sulattoman mahanalustan?) dippaamisesta jääkymään veteen, jolla kuulemma ennen saatiin kana lopettamaan hautomispuuhat. Kuulosti vähän samalta kuin koiranpennun kuonon hierominen pissaan sisäsiistiksi opettaessa, joten jätimme suosiosta väliin. 

Elsa edesmenneillä pyrstösulilla. Tuossa kaulan ympärilläkään ei ole tällä herkellä mitään noita tummempia sulkia.

Nyt Elsa on jo luovuttanut, mutta päätti sitten aloittaa sulkasadon. Näkisittepä sen nyt. En voi edes ottaa kuvaa. Noiden kolmen rehevän emännän vierellä se näyttää anorektikolta, pelkkää kaulaa ja pyrstösulkiakin taitaa olla enää yksi. Luulin jo likan saaneen kunnon sakinhivutuksen kun koppi oli yksi aamu vaaleanruskeita sulkia täynnä. Sulkasato on aivan luonnollinen toiminto, mutta jo se vetää kurjan näköiseksi. Kahden kuukauden hautominen ei myöskään varmaan asiaa auttanut. Mutta nyt Elsa onneksi osallistuu taas parven normaalielämään kopissa kyyhötyksen sijaan.

Pate on parven munintasankari. Sillä ei ole oikein mitään ketkutuksia, mutta taitaa olla sakin varmin jokapäiväisen leivän munantuottaja.

Kanat on nykyään keksineet, että terassin alle on kiva pujahtaa. Mulla aina vähän sydäntä kylmää kun yhtenä päivänä näin sinne pujatavan jonkun naapurin kissan, meidän omalla kadulla ei kissoja ole. Äänekäs on se kaveri joka sinne painaa ensimmäisenä, sillä on aina omat camelbootsit jalassa, takaisin tarhaankin sen pitää kiertää aina toista reittä kuin muiden. Se on semmoinen komentoora, ja kun se tyttö saapuu ulos munintakopista, niin se kyllä myös munantulosta kaikille äänekkäästi ilmoittaa.

Yhtenä kesäyönä heräsin muuten järkyttävään meteliin kanatarhasta. Mitään en löytänyt mutta kanat olivat niin paniikissa. ettö kun kyykistyin juttelemaan niille ja sitten liikahdin, niin ne lehahtivat lentoon. Urhokin heräs meteliin, tuli parvekkeelle ja huusi: "Äiti, mitä sä teet mun kanoille???"Mitähän se poika pelekäs?

Kiitos vaan. Vedin sitten pressun tarhan yli niin rauhoittuivat kun ei muuta syytä löytynyt.

Nyt syksyn tullen kanat on vihdoin alkaneet mennä sisälle koppiin nukkumaan. Olen vuorannut kopin paksusti heinillä ja iltaisin kahdeksan yhdeksän välissä suljemme oven, koppi kun ei ole eristetty, mutta ehkä oven sulkeminenkin hiukan auttaa. Nythän on ollut niin lämmintä öisinkin pitkään, ihan 10-13 astetta, että ollaan uskallettu pitää vielä kanat meillä. Saattaa olla, että jo ensi viikolla odottaa takaisinkuljetusoperaatio.

Mumma kyllä just sano, että säätiedotus lupaa vielä lämmintä...

Kaikk yhes Koos!

Syksy on ihana. Uusia alkuja täynnä. Tämä syksy erityisesti.

Ainakin te, jotka vierailette mun blogissa säännöllisesti olette huomanneet, että mä oon cittarityttö.  Cittari on mun lähikauppa, sekä tarjonnasta että tottumuksesta johtuen suuntaan useimmiten sinne. Usein oon maininnut tuotteista, joita löytyy "ainakin meidän cittarista", jotkut blogini parhaimmista nauruista on myös tarjonnut oma suosikkikauppani (naurujen lisäksi edellisen linkin alta löytyy myös upea, helppo siirappikanan resepti). Ja terveisiä vain maailman parhaalle K-Kauppiaalle (mun mielestä) sinne Jumboon, eli Himbergin Matille, joka aikoinaan avasi täällä Joupissa Cittarin. Tiedättekö, tuolloin 90-luvulla ei kaupan valikoimiin kuulunut lainkaan vuohenjuusto, mutta kun minä Matille selitin mimmoista sen olla pitää, niin johan seuraavalla viikolla jo löytyi. Miettikää kuinka monta merkkiä sitä on nykyään!

Ei siis mikään ihme, että tarjouksesta oli mahdoton kieltäytyä kun minua pyydettiin mukaan kun K-ruoka lanseeraa pitkäaikaisen yhteistyön 10 kotimaisen blogin kanssa. Joukostamme löytyy upeiden ruokablogien lisäksi myös lifestyle-, perhe- ja muotiblogeja. Kaikkia yhdistää intohimo omaan työhömme, jota kukin tekee omalla persoonallisella tavallaan. On hienoa ja jännittävää olla mukana antamassa oma panos K-ruoka-teemojen lähettiläänä.

Blogissani tämä ei aiheuta sinänsä kummoisia muutoksia, pysyn tässä, omassa blogissani kuten aina ennenkin, mutta kerran kuukaudessa saan paneutua kulloisinkiin K-ruoka -teemoihin yhteistyöpostauksen merkeissä. Postaukset on tällöin selkeästi merkitty "kaupallisessa yhteistyössä" - merkinnällä. Toivotaan, että yhteistyöstä seuraa lisäarvoa niin K-ruokatiimille, omalle blogilleni kuin teillekin rakkaat lukijat.

Ai niin, se vielä, että jotenkin käsittämätöntä tehdä työtä ihmisten kanssa, jotka ovat synnyttämässä instituutionaalista Pirkka-lehteä, joka kohta löytyy entistäkin ehompana. Ne, jotka minut tuntevat ihan henkilökohtaisesti, tietävät, että meikäläisellä on aina muutama hyvä Pirkka-niksi takataskussa!

Jäätelökesän viimeinen päivä

Se saattaa olla tänään. Seinäjoki kylpee suloisessa syyskuisessa lämpöaallossa. Sen kunniaksi kaivoin pakastimesta viime viikolla sinne laittamani kirsikkajäätelöpuikot, kuvattavaksi ja maistettavaksi. 

Tästä piti tulla oikein jäätelökesä.  Annan Hella&Herkku puodista löytyi jo varhain keväällä juuri oikeanlaiset perusmuotit ja 100kpl puutikkuja. Olisi siinä varaa toteuttaa monenmoista jäätelöideaa, niin lapsen suuhun kuin aikuisenkin makuun. Mutta sitten se kesä vain meni. Ilman ainuttakaan jäätelöntekoa. Ostotikuilla. Onneksi niitäkin on.

Mutta kun haluat päästää luovuutesi valloilleen, kaiva esiin inspiraatioksi jäätelöreseptit ja lataa oma makuyhdistelmäsi. Näissä harvoin voi mennä vikaan. Eikä kai kukaan ole vielä kieltänyt jäätelöntekoa talvellakaan.

Olof unelmoi kesästä ja lämpimistä haleista. Niin varmaan nämä mun jäätelöpuikotkin. Tai tikkujäätelöiksihän näitä meillä sanotaan. 

Minä tekaisin NaapurinUllan tummemmista kirsikoista syntisen hyvän hillokkeen  ja sekoittelin sen ranskankerman kanssa jäätelöksi. Näin suurinpiirtein sanottuna.

Kirsikkajäätelötikut aka Kirsikkajäätelöpuikot

Kirsikat
1 l tummia pihapuun kirsikoita, kivet poistettuna
1 dl Amarettoa
500g hillosokeria

Kuumenna kirsikat ja Amaretto kuumaksi, lisää sokeri ja keittele n. 10-15 min hilloksi. Anna jäähtyä.
Tätä tulee liikaa, mutta syö loput ylellisellä aamupala-paahtoleivällä tai pannarin kanssa. On nam.

Jäätelö

1 dl kulutusmaitoa
 2 rkl hunajaa
1 1/2 dl glugoosisiirappia (löytyy normikaupasta)
400g ranskankermaa

Kiehauta maito, hunaja ja glugoosisiirappi. Anna sitten jäähtyähuoneenlämpöön. Sekoita joukkoon ranskankerma ja lopuksi varovasti haluamasi määrä kirsikkahilloa (ja haluat aika paljon, 2-3 dl). Mitä vähemmän sekoitat, sitä kauniimman raidallista saat.

Nostele jätski muotteihin (minulla 6 kpl, mutta annoksesta olisi tullut ainakin 8, mä vain lusikoin loput suuhuni "raakana" eli näin hoidettiin kerralla kotiin kesäisen jäätelönsyönnin kilovajaus. Nimim. ei oo sitten paino pudonnut....). 

Viimeistely 
40g tummaa suklaata
Anna pakastua tikuiksi. Nokottele sulatettua suklaata valmiiden puikkojen  päälle irrotettuasi ne muotista.

Muistele jäätelökesää.

Tabbouleh 9 ja 1/2 (Mielenkiintoista!)

Sormeni ovat syyhynneet päästä tämän reseptin kimppuun jo alkuvuodesta, kun jostain kirjatorilta nappasin mukaan alennuksessa olleen Chef Ramzin keittokirjan Arabialainen keittiö. Ihana, ihana kirja. Syy miksi valitsemaani reseptin kimppuun käyn vasta nyt on siihen tarvittavan lehtipersiljan huikea määrä: 9 ja 1/2 desiä! En todellakaan ollut menossa tyhjentämään markettia kalliista yrttipuskista ja yrittämään saada ne hengissä kotiin talvipakkasilla, vaan odotin suosiolla kesää kasvimaata ja oi niin satoisaa ja mistään ulkoisista tekijöistä hätkähtämätöntä lehtipersiljapenkkiäni. Eikä se onneksi pettänytkään.

Tunnustan, että minulla on välillä ryynit ja ryynit iloisesti sekaisin. Milloin teen couscousia, milloin couscoucista tabboulehta ja bulguria sitten välillä couscousiin...you get my confusion? Äitini on kyllä tehnyt jo vuosikymmenet herkullista tabboulehta, mutta vasta nyt libanonilainen Chef Ramzi avasi silmäni. Että niinkuin tiedän nyt mitä olen tekemässä ja koska teen ihan omiani (sekin sallittakoon).

muista lukea oikealta vasemmalle

Tabbouleh on nimittäin persilja- bulgurisalaatti. Ei bulguri-persilja (ekä varsinkaan couscous) ja tämä tarkoittaa sitä, että se on siis yrttisalaatti, jossa on mausteena bulguria. Reseptissä saattaa olla vain 3 rkl bulguria n. litraan persiljasilppua. Mokasin hiukan tämän reseptin kokeilussa, en millään halunnut uskoa, että reseptin 1 3/4 dl bulguria on tarpeeksi. Joten tein 2 dl (no eihän lisäys ollut kuin 1/4 dl) ja kumosin kaiken salaattiin. Kuvissa ainakin näyttää turhan bulguriselta ja seuraavan kerran laitan vain  desin, jotta persilja pääsee vieläkin enemmän framille. Maunsa puolesta tämä tabbouleh kyllä jo peittosi edeltäjänsä, joissa runsas yrttien käyttö tarkoitti korkeintaan 2 ruukkua lehtipersiljaa. Olisittepa nähnyt mut reseptin kimpussa, jossa yritin vanhasta muistista vertailla edes noita arabialaisen tekstin numeroita käännettyyn reseptiin...ettei vain olisi tullut virhe. Virhe taisi olla päässäni.

Tabbouleh
persilja-bulgurisalaatti
4:lle

3 tomaattia pieneksi kuutioituna
2 keltasipulia hienonnettuna
9 1/2 dl lehtipersiljasilppua
1 dl tuoretta minttusilppua
1 3/4 dl bulguria ohjeen mukaan valmistettuna 
1 1/2 tl suolaa
3/4 tl mustapippuria
1 dl sitruunamehua
1 dl oliiviöljyä

Yhdistä kulhossa tomaatit, sipulit ja lehtipersilja- ja minttusilppu. Sekoita huolellisesti mukaan bulgur ja loput mausteet. Kumoa tarjoilukulhoon. Tarjoile kylmänä ja koristele sitruunalohkoin.

Tabbouleh - I so get  you now!

Kirsikkapiirakka Ameriikan malliin

My star spangled pie! Sinuun leivoin kaikki ihanimmat amerikkalaiset piirakkakliseet. Mummo Ankan, Agentti Dale Cooperin ja Seurakunnan Potluck Lunchin. Rähjäisen Dinerin ja ruokakaupan kirsikkapiirakkatäytesäilyketölkeistä notkuvat hyllyt. Luulitko tosiaan, että U.S.A on hampurilaisia, ranskiksia ja limonaadia jättiannoksina? Ei, ei, kyllä se on  Mash, Gravy and Biscuits, Pork Roast tai Chicken. Ja jälkiruuaksi Pie; Apple Cherry Pie.



Kaikki lähti tietenkin siitä kun kirsikkapuuni antoivat tänä vuonna notkuvan sadon ja ihmettelin mitä niistä valmistaisin. Osuin tekemään peri-amerikkalaista piirakkatäytettä, joka oli superhyvää, mutta jota pikku viinerini vetivät vain ihan marginaalisen vähän. Niinpä uskaltauduin sitten kokeilemaan tuota amerikkalaista klassikkoa, josta en ollut liiemmin koskaan piitannut, mutta jota tuo ihana kirsikkatäyte pakotti nyt omin käsin kokeilemaan.

Amerikkalainen piirakkataikina on aika simppeli murotaikina, ilman munaa ja hyvin vähäisellä sokerinmäärällä. Ainesten tulee olla jääkaappikylmiä valmistettaessa ja olisi ihan hyvä jos taikina saisi levätä jääkaapissa seuraavaan päivään. Minä olen niitä kaulitsemisen välttelijöitä, joka yleensä painelee sormin taikinat vuoan pohjalle, mutta nyt oikein kaulitsin. Piirakan päällisen vaihtoehtoja on useita, mutta perinteisimmät ovat varmaan ihan umpikuori, johon on säteittän leikatty ilmaukot, tai sitten ristikko. Minä ihastuin tähtimuotilla otettaviin pikkutähtiin, onhan se nyt paljon helpompaa kuin kumpikaan noista edellisistä. Ja aika söpistä. Ainut ongelma oli niiden voitelu. Tähdet kannattaisikin voidella ENNEN täytteen päälle asettelua.

Amerikkalainen Kirsikkapiirakka

pohja
2 1 /2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1rkl sokeria
225g jääkaappikylmää voita
2-5 rkl jääkylmää vettä

täyte
n. litra itsetehtyä kirsikkapiirakantäytettä, Suomesta löytyy myös säilyketölkissä olevaa Cherry Pie Filling isojen markettien amerikka-hyllystä.

1 kananmuna voiteluun

Voit tehdä taikinan käsin tai yleiskoneessa. Tässä oletus käsin.
Sekoita kuiva-aineet ja nypi sitten sekaan kylmä, pieneksi kuutioitu voi. Taikinaa ei tule työstää liikaa, siihen saa jäädä näkyviin hiukan voiklimppejä. Kun ainekset alkavat olla kasassa,  lisää jääkylmää vettä lusikka kerrallaan, kunnes saat  (tarttuvan) taikinapallon. Jaa taikina kahdeksi palloksi, ympäröi tuorekelmulla ja pistä jääkaappiin mielellään seuraavaan päivään.

Kaulitse toinen jääkaappikylmä taikinapallo hyvin jauhotetulla alustalla hyvin jauhotetulla kaulimella ympyräksi. Jauhoja tulisi olla niin paljon, että taikina pysyy liikkuvana alustalla koko ajan. Älä myöskään kauli edestakaisin, vaan koko ajan keskeltä ulospäin.
Kauli ympyrä piirakkavuokaa (n. 22cm) suuremmaksi ja nosta sitten kaulimen avulla vuokaan, niin että reunat roikkuvat yli. Trimmaa reunat hiukan vuokaa suuremmiksi. 

Tässä vaiheessa voit antaa pohjan tekeentyä ja viilentyä jääkaapissa tunnin verran.

Kaada pohjan päälle herkullinen kirsikkatäyte.

Ota toinen taikinapallo ja valmista siitä muotilla pieniä tähtiä, joita nakkaat sitten täytteen päälle vähän limittäin. Voisi olla kätevää jos voitelisit päällypuolen ennen täytteelle nostamista.

Lopuksi kääntele piirakan reunat sisäänpäin ja kuvioi aaltomaisiksi sormin tai sitten haarukalla painelemalla. Voitele reunat ja tähdet ellet ole sitä vielä tehnyt.

Paista 220 asteessa 15 minuuttia unnin keskitasossa, alenna lämpä 190 asteeseen ja paista n. tunti. Suojaa reunat lopuksi foliolla, mikäli ne alkavat tummua, minun ei tätä kyllä tarvinnut tehdä.

Ja nyt tulee vaikein kohta: Anna piirakan jähtyä vähintään 4 tuntia.
Piirakka tarjoillaan kylmänä ranskankerman tai jäätelön kanssa.

Tämä piirakka ei todellakaan ole makea vaan jotenkin happamen suloinen. 

Piirakkaa on ihan pieni pala jäljellä. Vierailulla ollut Mrs. Brown otti sitä laskujen mukaan kolme kertaa. Eikä ihan pieniä paloja.

Tämän jutun ainoa oikea lopetus on tietysti Laura Palmerin murhatutkimukset , jossa puhuttiin koko ajan piirakasta.

Hurmaavat lähiruokamessut!

Hurmaavat. Siihen sanaan päädyn tänään makusteltuani, kierreltyäni, ihmeteltyäni ja nautittuani Kauhajoen lähiruokamessuista avajaispäivänä lähes viiden tunnin ajan. Enkä edes poikennut mihinkään oheistapahtumaan. Kauhajoen lähiruokamessut järjestetään jo 25. kerran ja seuraavat 25v. aion olla vakiovieras.

 Messujen sydän sykkii Hämes-Havusen talonpoikaismiljöön ympärillä. Perinteiset pohjalaistalot, aitat, puorit, liiterit ja larot ja niistä muodostuvat pihapiirit toimivat messujen näyttämönä rytmittäen yli 150 näytteilleasettajan kojut, myynti- ja maistelupisteet viehettäväksi kokonaisuudeksi. Hyvästit tylsät pitkät messuhallit suorine käytävineen, täällä yllätät itsesi jokaisen nurkan takana.

Kojut ovat jakaantuneet tasaisesti ulko- ja sisätilojen kesken. Lähiruokateema istuu tänne kaikkien viehättävien yksityiskohtien keskelle kuin voisilimä puuroon. Alue rajautuu kullanhohtoisina keinuviin viljapeltoihin...kuinka yksi paikka sattuukaan saamaan näin paljon idyllisyyttä osakseen?

Messuilla löytyy ohjelmatarjontaa.  Tässä kalastaja Tom Blom Sundomista  pitää kalan filerointikoulua.

Jos pitää silmät ja korvat auki, oppii monenmoista uutta, sillä myyntikojut ovat vain pieni osa messuja. Erilaisten yhdistysten ja organisaatioiden pisteistä on mahdollista saada myös jos jonkinmoista hyötytietoa.

Huomenna lauantaina MTK kampanjoi kotimaisten tuottajien puolesta tarjoamalla lihasoppaa vapaaehtoisella maksulla.

Enpä ennen ollut nähnyt myöskään Emmer-vehnää tai Spelttiä elävänä- vai kuinka se nyt sanotaan?

Kuten messuilla aina, on täälläkin vastustamattomia tarjouksia. Mitä sanotte  Närpesläisten vihanneskassista, joka sisälsi taatusti rapsakat lähiruuat: ison kurkun ja paprikan, sekä rasialliset kirsikkatomaatteja, helmitomaatteja ja Dunne-tomaatteja. Kehtaanko sanoa: He  va bara viis euro!

Maitotytöllä oli messuilla kaks agendaa. Ilmapallo ja tikkari. Molemmat löyty. Koska oli sitten vaikka traktorimessut niin ainahan siellä lakua ja tikkareita on tarjolla.

Lähituottajien kanssa on aina kiva seisahtaa juttelemaan, kuulla uutuuksista tai enenkuulumattomista. Tiesittekö, että Lappajärvellä sijaitsee pohjalainen kahvinpaahtimo Kaffiino?

Pihvikarjantuottajia löytyy Herefordista Ylämaankarjaan .

Nälkäisenä ei tarvitse vaeltaa. Lukuisten maistatusten lisäksi alueelta löytyy monta erilaista kahvilaa, lätyillä ja ilman  (muttei ainuttakaan ketjutyöpaikkaruokailukahvilaa!) ja myös perinteisempiä ruokia lohisopasta alkaen.

Vanhempani kävivät kannattamassa päivän aikana sekä Ikkeläjärven Nuorisoseuran kahvilaa, että Lottien kenttäkahvilaa, mutta minä sorruin tähän ihanuuteen. Valkoinen Puu  (kakkuja ja keramiikkaa) löytyy myös Kauhajoen keskustasta, idyllisestä kunnostetusta rakennuksesta ja  tämän Pop Up - kahvilan myötä olen vuoren varma, että paikan tarjoilu ja tunnelma on kohdallaan. Älkää nyt ymmärtäkö tätä väärin, mutta hetken luulin olevan Tukholmassa!

Messuilla täytyy olla myös markkinameininkiä. Vaikka muikkujen muodossa. Pikaruokaa olikin tarjolla joka lähtöön, niinkuin pitääkin olla. Aika muurikkapainotteista, mutta oli siellä savulohta ja pihvikarja-kebakoitakin.

Hämes-Havusen päärakennuksen tummien hirsien alle oli Pitopalvelu Minna-Maria valmistanut notkuvan pitopöydän. Pöydässä pääsi maistamaan myös reseptikilpailun parhaat. Jälkiruokana ihanaa vuohenmaitojäätelöä (Vatajarannan Vuohitila Kurikasta?)

Uusia mielenkiintoisia tuotteita oli vaikka tämä viime vuoden luomutuotteena palkittu Vavesaaren Tyrnimysli, joka sisälsi mm. kuivattua porkkanaa. Mikä idea!

Pientuottajia olikin paikalla todella runsaasti.

Maitotyttö kävi kahteen otteeseen maistelemassa Hunaja-Aitan 6 hunajamakua ja osti sitten lopulta omilla rahoillaan suosikkinsa sitruuna-hunajan.

 Tarjolla oli myös keittiötarvikkeita ja näitä ikisuosikkejani Viinapuun puisia tarjoiluastioita. Tuo munateline on mun suosikki ja mulla on se!

Mä en tiedä mitä näillä tehdään, onko huopaiset setit barbeille vai mitä, mutta ylisöpöjä!

Ja tunnelman tekee tietenkin myös yleisö, jota riitti. Messujen auetessa klo 10 oli paikalla ollut pitkä jono! Mutta 25v messuja vaatiikin, että yleisöä on riittänyt.

Ja voihan sitä pongata  julkkiksiakin. Nuo keittiömestarit tuon riskin pohjalaismiehen takana näyttää ainakin tutuilta!

Ruukkikylän Herkuilta sain viimein kotimaista sokerimaissia, sato on kuulemma kuukauden myöhässä tänä vuonna.

Jos olet siis viikonloppuna lähiruokaetäisyydellä, poikkea ihmeessä Kauhajoen ruokamessuilla maistelemassa ja nauttimassa. Nämä makupalat, joita teille tarjoilin omasta tämän päiväisestä messureissustani ovat vain mielivaltainen murto-osa messutarjontaa (eikä kukaan edes huamannut lahjoa meikäläistä, eli nämä eivät ole maksettuja mainoksia). Vähän tyyliin koska-muistin-kuvan-napata. Mene ja löydä omat suosikkisi.

 Lotta-kahvilassa kahvia, pullaa ja arpoja. Sekä haitarimusiikkia.

Hurmaavaa lähiruokamessuviikonloppua!