HÄRKÄPAPU FRESSINÄ

Olen ihan periaatteessa pavun syöjä. Rakastan etikkaisia papusalaatteja, meksikolaiseen kuuluu useimmiten frijoles refritos, papuiset padat on ihania ja joo, joo, tykkään jopa niistä valkoisista pavuista tomaattikastikkeessa, siis säilyketökissä, hot or cold. Englantilainen aamiainen, tiedäthän,  tai laivan messissä joka sunnuntainen meriaamiainen joka on siis oikeasti sunnuntain lounas.

Mutta olen vissiin vähän laiska, näiden papujen kanssa pitää itseä oikein muistuttaa, että tee hyvä ihminen nyt niitä papuja kun kerran niin niistä tykkäät. Kerta viimeisimmissä ravitsemussuosituksissakin  kehotetaan lisäämään palkokasvien syöntiä.

Härkäpavusta on nyt supistu erityisesti härkiksen myötä. Sitäkin ehdin testata. Sen myötä alkoi kiinnostaa myös tuore härkäpapu. Olen sitä kerran tai kaksi kylvänyt kasvimaalleni, ilman satoa, mikä tietysti herättää kummastusta, koska sen kaikissa lähteissä kehutaan olevan helppo ja vaatimaton kasvatettava. Ehkä juhannuskylvöt ovat sittenkin liian myöhään....

Lähinnä tuoreista härkäpavuista tulee mieleen Jamie Oliver, joka n. sadassa kokkiohjelmassaan istuu keittiöpuutarhassaan riipimässä tuoreita härkäpapuja, ylistäen niistä maasta taivaaseen. Ja sitten heittää jollekin jumalaiselle savivadille puolihuolimattoman härkäpapusalaatin muutamasta aineksesta, niin että tv- ruudun tällä puolen kuolaroiskeet lentää.

Etelä-Pohjanmaa ja kuuskajaskari, ennusteessa heikompaa saatavuutta.

Mun työhuonekaverini Maaria Turusta, joka on altistunut vakavasti härkäpavuille olletenkin brittimiehensä (anopin?) avustuksella, sanoi, että kyllä kyllä kyllä, Turusta saa härkapapuja marketista ihan tuoreena. Ja toi mulle kokeiltavaksi.

Palot on hervottoman suuria, porkkanan kokoisia ja iso pussillinen (700g) kutistuukin riivittäessä melkein olemattomiin. Mutta mitä?Pavut ovat valkoisia. Jamien pavut olivat kauniin vihreitä. Onko nämä nyt pilalla?

Ei suinkhan! Ne kuuluu ryöpätä. Laita siis pavut 2 minuutiksi väljään, kiehuvaan veteen. Siivilöi ja laita jäähtymään jääkylmään veteen välittömästi. Purista sitten pavuista ulos vihreä ydin, mun pavut olivat tosi suuria joten jouduin tekemään pikkuveitsellä ihan pikkupikkuviillon papuun ja sitten puristaa.

Ja siellä se vihreä kulta piileski!

Mutta on näissä näpräämistä!

Reseptissä turvauduin peesailemaan härkäpapujumalaani Jamie Oliver'ia.

SIMPPELI HÄRKÄPAPUSALAATTI
2:lle

pari kourallista tuoreita, ryöpättyjä härkäpapuja (katso ryöppäysohjeet yllä)
4 siivua pekonia tms. (mulla Schwartzwaldin kinkkua, siinä on vähän savua mukana)
oliiviöljyä, extra hyvää 
1/2 sitruunan mehu (maun mukaan puristellen)
1 dl raastettua pecorino-juustoa
 tuoretta minttua
suolaa, pippuria

Paista pekoni pannulla rapeaksi ja nosta talouspaperin päälle kuivamaan. 

Sekoita härkäpapujen joukkoon sitruunamehu ja pecorino ja minttu, mausta suolalla ja pippurilla.

Halutessasi voit myös ensin  lempeästi lämmittää härkäpapuja vähäisessä määrässä oliiviöljyä, sitten mukaan juusto jne.

Ripottele päälle vähän pienitty rapea kinkku/pekoni of -you- choice ja lorauta päälle oliiviöljyä, sitä parempaa plaatua.

Aivan SAIRAAN HYVÄÄ!

Siitä huolimatta, tätä jäi pikkusen ja sekoitin loput eilen kuumaan riisiin, jonka nautin sitruunalla ryyditettyjen pannulla paistettujen broiskun paistileikkeiden kanssa.

Ja arvatkaa mitä?

Aivan SAIRAAN HYVÄÄ!

Syksyn ensimmäiset Ruokaverstaatkin starttaavat papujen hengessä
kohta Seinäjoella ja Kurikassa. Tutustutaan mm. härkapapuun niin tuoreena kuin jalostettuna. Keskustellaan vaikka siitä, onko pavun näytettävä  ja oltava käytettävä lihan tapaan. Ovatko uudet tuotteet kauan odotettu kestävämmän kehityksen ratkaisu  geeneihimme syöpuneeseen lihanhimoon?

Takuulla mielenkiintoista ja ajankohtaista. Niin kuin aina! Ilmoittaudu mukaan!

RIPAUS BASKIMAATA PIRISTÄÄ

Ainakin Seinäjoen ruokaskeneä! Elinvoimainenkin ruokamaakunta tarvitsee välillä pientä piristävää buustausta. Ja niin tarvitsen minäkin. Kateellisena seurasin kun Liemessä- blogin Jenni ja Jotain Maukasta- Mari kutsuttiin tutustumaan Baskimaan ruokakulttuuriin. Ihan tosi tosi kateellisena. Onneksi kävi lopulta niin, että Baskimaa tuli meille. Noin niinkuin kirjaimellisesti.

Juuri kun lumet alkoivat sulaa, saapui Seinäjoelle supersymppis nuori keittiömestari Jose Manuel De Torres Artillo Basque Culinary Center'istä tekemään kolmen kuukauden harjoittelujaksoaan ja lopputyötään. Kevään ja alkukesän aikana mullakin oli ilo tehdä töitä Josen kanssa Ruokaverstaan puitteissa. Aika meni niin luvattoman nopeaan, ettei koskaan löydetty aikaa suomalaisten reseptien testaamiselle meidän leivinuunissa, vaikka sitä(kin) aina suunniteltiin, mutta ehdittiin me yhdessä tehdä yksi keitrauskeikka mainostoimiston juhliin. Kokoonnuttiin myös meille grillailemaan pienellä porukalla - ihan umpiväsyneinä Seinäjoki Food Summit'in ruokavertsaan tiimoilta- Josen läksiäisiä.

Seinäjoki Food Business Summitissa järjestettiin Moniaistillinen illallinen, jota Jose oli suunnittelemassa  lopputyönään koko kevään, apunaan Juurella-ravintolan Jani Unkeri ja Arto Rastas (mm. Hella & Huone). Illallinen oli katettu Rytmikorjaamon raffeihinn tiloihin, mutta aikaan oli silti saatu melkein kesähäiden kepeinen suomalaisuus. Muusikko ja äänisuunnittelija Sami Silén sävelsi ja suunnitteli illalliselle äänimaiseman, joka johdatti ruokailijoita eteenpäin illallistarinassa Suomesta ja suomalaisuudesta. 

Ainutlaatuinen illallinen oli katettu ja plaseerattu n. 100:lle ja sain vierustoverikseni Josen vierailulle saapuneen professorin Juan Carlos Arboleyan sieltä samaisesta Basque Culinary Centeristä. Tämä kemian tohtori on tehnyt pitkään yhteistyötä mm. Akellare-, Arzak- ja Mugaritz- ravintoloiden  kanssa opastaen keittiömestareita valjastamaan elämysten tuottamiseen myös tieteen. Lisäksi hän sattuu olemaan myös International Journal of Gastronomy and Food Science -lehden Editor in Chief. Ja meidän seuraavan päivän super-Ruokaverstaan Keynote-puhuja. 

Sanomattakin lienee selvää, että Lakeuksien pikku kotikokki tunsi itsensä hyvin hyvin ujoksi ja nöyräksi.

Onneksi Juan oli myös seura- ja herrasmies ja jaksoi nauraa typerimmillekin vitseilleni ja lisäonneksi meidän ikioma molekyyligastronomia professorimme Hopian Anu istui siinä vastapäätä. Pysyi niin kuin keskustelun taso yllä. 

Ja oikeasti olihan se kiva avata sinne Baskimaan suuntaan Kalevalaa ja ruokakulttuuriamme, kyllä sitä juttua riittää, vaikkapa yhden ruokalajin kanssa tarjotusta sahdista.

Ja välillä piti vähän antaa sen keskittyä siihen sävellettyynkin äänimaisemaan.

Mutta Jose ja Jani ja Juurella- henkilökunta nosti ja kantoi eteemme upean ateriakokonaisuuden:

VÄINÄMÖINEN

savustettua haukea, muikkua ja tilliä

LAPPI

poroa, tattaria ja puolukkaa

BASKIMAANKASKIMAAN ANTIMIA 

Kuhaa, ruista ja naurista

KIELTOLAKI

häränhäntää selleriä ja viskiä

NYKYAIKA

Tyrniserbettiä, herukkaa ja lakkaa

Petit Fours

Olkaa hyvä siis. En ihan kehdannut nousta pöydälle kuvaamaan...

Tuo fritti muikkuranka, "hauen leukaluu" kalevalaisesti oli aivan superhyvää. Tässä
oli maku jarakenteet kohdillaan

Tämän annoksen toteutuksessa oli mun mielestä eniten baskilaisia vaikutteita, vähä Baccalao Pil Pil tyyliin

Ai niin, todistusaineisto, meidän kanatkin ovat tavanneet baskikokin, eli viimeinen ilta meidän takapihalla.

Mutta voin mä siis edelleen lähteä sinne Baskimaahan, nyt kun mulla on pari tuttuakin sielä.

RUOKAVERSTAS FOOD SUMMITISSA

Kevään ruokaverstas-urakka huipentuu ensi viikolla  SEINÄJOKI FOOD BUSINESS SUMMIT'issa 14-15.6. Ruokatuottajien, -jalostajien ja -teknologioiden asiantuntijatapahtuma saa kylkeensä keskiviikkona  Makutrilogian viimeisen verstaan. Vaikka verstas on Food Summitin kyljessä, se on edelleen kaikelle kansalle avoin, maksuton tapahtuma, vain ilmoittautuminen riittää. Ja niitä otetaan vastaan maanantaihin 13.6 asti.

Tarjolla on sitäpaitsi harvinaista herkkua. Meillä on keynote-puhujana fysikaalisen kemian tohtori Juan Carlos Arboleya, joka toimii tällä hetkellä apulaisprofessorina ja tutkimusjohtajana Baskimaan kulinaarisessa keskuksessa. Hän on myös kansainvälisen International Journal of Gastronomy and Food Science - julkaisun päätoimittaja. Hän on tehnyt aktiivista yhteistyössä keittiömestareiden kanssa mm. Akellare, Arzak ja Mugaritz-ravintoloissa. 

Tarjolla siis todella ainutkertainen luento keittiömestareiden ja tutkijan välisestä yhteistyöstä.

Pakko laittaa, tähän väliin, #mäenkestä...mitkä pari päivää tulossa; meidän Moniaistinen huippuruokaverstas ja keynote-puhuja ja edellisenä päivänä seminaarissa aion käydä kuuntelemassa ainakin myös esim. Keynote Bruce Oreck: Entrepreneurship in the Digital World: Disruption, Transparency and the Supremacy of Customer Experience. 

Illalla luvassa moniaistinen illallinen, jonne musiikin ja äänimaailman on luonut muusikko, äänitaiteilija Sami Silén ja ruuasta yhdessä Juurella keittiömestareiden kanssa vastaa kevään Seinäjoen valopilkku José  Manuel de Torres Arrillo, niinikään Baskimaan kulinaarisesta keskuksesta.

Ja kaikki tämä mun omassa pikku kaupungissa, jei!

Ruokaverstaissa voi tapahtua mitä vaan. Tässä tilannekuvassa näyttäisi ihan siltä, että kohta saadaan nakkisoppaa...

Ruokaverstaassa maustetaan tällä kertaa siis musiikilla. Sonic seasoning- miten ihana termi. Sami on paikalla tilaisuutta varten luodun äänimaailman kanssa ja sitten katsotaan mitä siitä syntyy.

Viisaita päitä on luotu koko kevät yhteen. Tässä Jose ja Anu.

Ja näissä meidän vertaissa syntyy!

Uskokaa tai älkää, kiinalainen höyryttetty nyytti on täytetty suomalaisella savukalalla....

Kevään toteutuneista ruokaverstaista ja tuloksista voit lukea lisää meidän Ruokaverstas-blogistamme.

Vielä kerkiät mukaan Moniaistiseen Ruokaverstaaseen!

EPAS, TAPAS, SAPAS*

Ensi tiistaina. 5.4 on maku-trilogian toinen ruokaverstas Seinäjoella Itikanmäellä. Ai, jai miten kivaa me ollaan teille keksittykään!

Ensimmäisessä Makuverstas-parissahan tutustuttiin perusmakuihin.

Seinäjoella muokkailimme puolukkaa ja Lappajärvellä tyrniä. Kotoisille, voimakkaille marjoillemme etsittiin uusia mausteita korostamaan tai pehmentämään haluttuja makuominaisuuksia.

Kokeiltiin myös eri rakenteiden vaikutusta makuun: oli mehua, moussea, emulsiota ja kaviaarihelmeä. Ryhmien välillä taisi tulla vähän leikkimielistä kilpailuhenkeäkin, sen verran punaposkisina askarreltiin toimeksiantojen parissa.

Tällä kertaa  Seinäjoella ja Kauhajoella pidettävissä verstaissa mietitään makujen yhdistämistä. Onko kyse tieteestä, taiteesta, intuitiosta vai ammattitaidosta? Mistä sitä oikein tietää, mikä sopii yhteen ja mistä keittiömestarit ammentavat annoksiinsa nuo hienot makuelämykset?

Tuttuun tapaan tutkimusprofessori Anu Hopia avaa meille aluksi ovea teorian maailmaan. Olemme innoissamme myös itse käsityövaiheesta. Käytämme raaka-aineina maakunnan parhaita tarjottavia ja suunnittelemme niistä uusia, yllättäviä ja ennen kaikkea tietenkin herkullisia pieniä suupaloja. Jokainen Seinäjoen Juurella- ravintolassa käynyt tuntee Epakset, Keittiömestari Jani Unkerin eteläpohjalaiset tapakset, joka on eittämättä ravintolan suosituin valikoima alkupaloja. Ja tapas-perinne, kuten kaikki tiedämme, on lähtöisin Espanjasta, jossa pieniä suupaloja nautitaan baareissa viinin kanssa.

Ja ihan vaan sattumalta. IHAN SATTUMALTA, hyvät ystävät, kiinnostuneet ja paikalle saapuvat, Makuverstaassa on tällä kertaa paikalla oma Jani Unkerimme ja Baskien Kulinaarisesta Instituutista nuori sympaattinen keittiömestari Jose Manuel de Torres Arrillo. Tosi jännittävää nähdä, mitä samoista aineksista syntyy ammattilaisten ja meidän ruuasta innostuneiden käsissä.

Luultavasti ainakin paras makuverstas ikinä!

Tervetuloa kaikki siis ensi viikon tiistaina 5.4 mukaan Seinäjoelle tai Kauhajoelle viikkoa myöhemmin keskiviikkona 13.4. Niinkuin ennenkin, tilaisuus on täysin maksuton ja  pääsyvaatimuksena on ainoastaan kiinnostus ruokaan ja ruoanlaittoon. Lisää voit lukea Ruokaverstas- blogista tai Facebook-sivuiltamme. Ennakkoilmoittautumiset tilaisuuteen, niin kauan kuin paikkoja riittää laila.matikainen(at)seamk.fi .

* SAPAS = suomalainen tapas tai SUN omat tapakset!

Maku! Maku! Maku!

Ruokaverstas-projekti pääsee oikein kunnolla käyntiin ensi viikolla kun ensimmäinen oikea työpaja näkee päivänvalon. Kevään työpajojen teemaksi nousi maku. On ollut tosi hienoa olla mukana suunnittelemassa niitä ja välillä tosi hurjaakin kyytiä, aivoja on joutunut verrytellä vähän joka suuntaan kun kavereina ovat olleet kemisti ja elintarvikeinsinööri.

Mutta voi kuinka paljon olen jo oppinut!Ja luultavasti vielä paljon enemmän, jotakin mitä en edes vielä ole kaikkea tajunnut. Hienoimpia juttuja koko ruokaverstaassa on että siinä kokoontuu yhteen niin monipuolinen asiantuntijaverkosto; Elintarvikealan yrittäjät, tutkijat, opiskelijat ja ruokaharrastajat. Niin, me ruokaharrastajatkin ollaan jonkun sortin asiantuntijoita omalla alallemme, jossa pätevyydeksi riittää rakkaus ruokaan ja ruuanlaittoon.

Mausta se sitten kaikki alkaa. Tutkimusprofessori, Molegyyligastronomia -blogistakin tuttu Anu Hopia valmistaa teoriosuuden, jolle lähdemme rakentamaan. Pääsemme myös maistamaan kaikki eri perusmaut ja sekin on minusta tosi mielenkiintoista, en ole sitä koskaan näin systemaattisesti tehnyt. Keittiömestari Jani Unkeri avaa myös makujen muokkaamisen saloja.

Sitten onkin aika ryhtyä tositoimiin, haluamme verstaissa, nimensä mukaisesti, tarjota mahdollisuuden päästä tekemääm itse mahdollisimman paljon. Pääraaka-aineena on tällä kertaa hieno metsiemme puolukka, jonka tuttu maku kätkee kuorensa alla monenlaisia vivahteita. Suurin osa suomalaisista on oppinut sitä rakastamaan. Nyt lähdemme muokkaamaan sen makua ja toivomme löytävämme uusia käyttökelpoisia yhdistelmiä. Testaamme myös, kuinka rakenne vaikuttaa makuun, valmistamme mehua, geeliä, emulsiota ja vaahtoa.

Ja sitten maistellaan, keskustellaan, arvostellaan.

Sanoinko jo, että olen ihan innoissani, eilisen testipäivänkin johdosta. Testasimme rakenteita ja ja sain esimerkiksi noista puolukkakuulista (geeli) jo aivan valtavan vision jälkiruuasta...miettikää, rapsakkaa marenkia, puolukkakaviaaria, vähän peikkovaahtoa ( ja mitä se on, no sen kuulette paikan päällä).

Kävi myös ilmi, että en osaa käyttää sifonia, vaikka Laila olikin sitä lainalle hakiessaan vakuuttanut Nannan kyllä osaavan. Mitä luuloja ihmisistä minulla onkaan!

Sitäpaitsi, nyt osaan ja monta muutakin juttua. Osaan taarata. Tai osasin ennenkin, mutta nyt minulla on toiminnolle suomenkielinen verbi. Ilmeisesti hyvin tuttu monilla eri aloilla, mutta ei kyllä omillani. Järkytyin myös kahvia keittäessäni, kun kysyin paljonko laitan kahvia ja minulle ilmoitettiin grammamäärä, ja se todellakin mitattiin vaa'alla... että elintarvikelabrassa ei niin hirveän suurpiirteisiä olla...

Siksi meidän ruokaverstaamme tulevatkin olemaan ihan menestyksiä kun lyödään monta päätä yhteen. Luovat, tieteelliset, kekseliäät, asiantuntevat ja mitä niitä päitä nyt onkaan. Ai niin se yksi hullun kiintiöpaikka...Vai meniköhän se jo? (kun meikäläinen pestattiin?)

Ruokaverstas  tiistaina 26.1. 2016 klo 18.00
Vaasante 1 C, SEINÄJOKI, SeAMK laboratoriot (Foodwest -talo)

Ilmoittautumiset

Tilaisuus on maksuton.

Tervetuloa!

Lisää Ruokaverstaasta blogissa ja facebookissa.

Hirssituorepuuro Ruokaverstas-brunssilta

Tämä on toiveresepti. Ruokaverstas-projekti pani pystyyn gluteenittoman brunssin viime lauantaina ravintolapäivänä, ja tämän tuorepuuron reseptin perään kyseltiin todella monta kertaa. Siis todella monta! Olin aivan hämmentynyt. Olin nimittäin varma, että kukaan ei innostu vaaleanruskehtavasta tuorepuurosta, mikään silmänilo se ei kulhossaan ollut. 

Resepti on niin yksinkertainen, että tuntuu, ettei se edes ole resepti. Tässä pari tunnustusta: Tein tuorepuuroa ensimmäistä kertaa elämässäni. Söin tuorepuuroa ensimmäistä kertaa elämässäni. Osallistuin ravintolapäivään ensimmäistä kertaa elämässäni. Brunssilla ja sitä valmistellessa oli niin kiire, että en ehtinyt ottaa kuin muutaman nopean kuvan , joista oli unohtunut kaikki säädöt, joten sain syödäkseni tuorepuuroa toisen kerran tänään kun otin nämä kuvat, että kehtaan julkaista reseptin.

Tuorepuuro oli omastakin mielestäni herkullista. Anteeksi, itseasiassa H-E-R-K-U-L-L-I-S-T-A.

Kerron teille kuitenkin äkkiseltään meidän brunssimenun, nyt kun sen vihdoin tarkalleen tiedän, kun tilaisuus on ohi. Meillä oli paikkana upeat isot neuvottelutilat Framin 8. kerroksessa koko seinän näköalaikkunoineen, josta pystyi ihailla lumivaippaista Seinäjokea. Käytössä oli 2 isoa jääkaappia, mutta ei liettä, ei uunia vain hirveästi pistorasioita. Asetti omat rajoituksensa tarjoilulle. Keksimme paistaa blinivohveleita sekä makealla että suolaisella täytteellä. 

Halusimme tarjota ruokaa myös mahdollisimman läheltä ja saimme kumppaneiksi brunssille Pirjon Pakarin (Kauhajoki,Seinäjoki) upeine gluteenittomina leipineen, Jalasjärveläisen Juustoportin juurot ja maitotuotteet sekä Kauhajoen Palvaamon  Perinteisen Saunapalvin.

RUOKAVERSTAS-BRUNSSI 21.11.2015

 kokonaisuudessaan gluteeniton

Paahdettu kurpitsa-kvinoasalaatti 

Punajuuri-kikhernesalaatti

Juustoportin mozzarella-tomaattisalaatti

Kasvismunakas

Omenainen hirssituorepuuro

tillikurkkuja, paprikaa

Juustoportin mansikka jugurti ja omena-karpalojugurtti

Vastapaistetut blinivohvelit

savulohitäyte

suolakurkku, smetana, hunaja

mansikkarahka

Kauhajoen Palvaamon Perinteinen saunapalvi

Juustoportin juustot:

Isabella-kermajuusto

Vuohen Grand Reserva

Brandy-Pähkinä

Kirsikkahilloke

Pirjon Pakarin tattarinapit ja

Tattari-pellavasämpylä ja

puhdaskaurasämpylä

Juustoportin voi

Linssihummus

Omenapiirakka

Puolukkapiirakka

Appelsiinituoremehu

Omenatuoremehu

Kahvi

Haudutettu Earl Grey

Lisäksi meillä oli pieni ruokaverstasmainen koenurkka, jossa kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan meloonihelmien valmistusta (kuin pieniä kaviaaripallukoita).

Enempää meillä ei ole kuvia. Ja  se kyllä harmittaa.

Mutta nyt se luvatta ja odotettu  maailman helpoin resepti.

Omenainen tuorehirssipuuro

4-5:lle

1 l maustamatonta jugurttia (Juustoportin laktoositon AB maustamaton jugurtti sopi hyvin)

4 dl hirssihiutaleita

2 dl omenasosetta

1 rkl kanelia

Sekoita kaikki aineet yhteen ja anna tekeytyä jääkaapissa yön yli. Aamulla voit ripotella annoksesi päälle vielä omenakuutioita, pähkinöitä, siemeniä. Puurossa on kaneli ja omenan takia ihanan jouluinenkin fiilis. Käyttämäsi omenasoseen makeudesta riippuen voit halutessasi makeuttaa puuroa vielä hunajalla. Brunssilla oli Lailan kotitekoinen omenasose, joka oli juuri sopivan makea sinällään.

Kiitos kovasti kaikille yhteistyökumppaneillemme Kauhajoen Palvaamolle, Pirjon Pakarille ja Juustoportille, upeille pikkuluistelijoiden äideille, jotka huolehditte hienosti brunssivieraista ja omalle ruokaverstas-tiimille kaikenkattavista etukäteis- ja jälkikäteisjärjestelyistä sekä paikan päällä Juhalle melonikaviaaripisteen hoidosta, Selinalle jouhevasta hovimestaroinnista ja pöytävarausten pyörityksestä, Lailalle blininpaistourakasta ja aamun pikkutunneille jatkuneista kokkauksista kanssani edellisyönä.

Ennekaikkea kiitos teille kaikille 130 isolle ja pienelle osallistujalla. Oli hienoa, että saimme  kattaukset täyteen.

Ja tehkää tuota omenaisen kanelisen ihastuttavaa tuorehirssipuuroa!

RUOKAVERSTAASTA RAVINTOLAPÄIVÄÄN

Täällä Seinäjoella ollaan oltu pikkuisen innoissaan tänä syksynä, (enkä nyt puhu pelkästään SJK:n veikkausliigavoitosta, mutta siitäkin voi meitä seinäjokisia onnitella) noin niinkuin henkilökohtaisellakin tasolla. Sitä mukaan kun syksyn lehdet ovat tippuneet puista on kalenterini täyttynyt erilaisista mielenkiintoisista projekteista ja työtehtävistä. Todella mielenkiintoisista.

Erikoiselta saattaa kuulostaa, että löydän nykyään itseni Turun Yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan palkkalistoilta. Jos kerron, että laitoksesta löytyy myös Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus, alkaa kuulostaa jo uskottavammalta (toki hienoa jos joku epäilisi minun edenneen urallani vaikka verisuonikirurgiksi. Keep that thought!). Olen mukana  SEAMK:in ja Turun Yliopiston RUOKAVERSTAS-projektissa, jossa tutkimuksesta vastaa Epanet-professori Anu Hopia, ruokaharrastajien keskuudessa hyvinkin tuttu Molekyyligastronomia-blogistaan. Seinäjoen Ruokaverstas hankkeessa jatkojalostetaan Molekyyligastronomia-klubia ja työstetään uusia näkökulmia ruokaan ja elintarvikkeisiin. Pilottihanke toteutettiin viime talvena ja nyt ryhdymme tositoimiin. Ruokaverstaaseen kutsumme elintarvikealan yrittäjiä ja yrityksiä, tutkijoita, opiskelijoita ja ruokaharrastajia, lue lisää vaikka tästä Anun blogikirjoituksesta. Ruokaverstas- tapaamiset alkavat vuodenvaihteen jälkeen, yritysten tarpeista kumpuavien teemojen suunnittelu on nyt loppusuoralla.  Osallistuminen Ruokaverstaisiin ei ole pelkästään äärimmäisen mielenkiintoista vaan myös maksutonta. Lisäksi kaikista aiheista voi keskustella myös sosiaalisessa mediassa.

Innostuimme  RUOKAVERSTAS-projektin puitteissa osallistumaan myös Ravintolapäivään Pop up-brunssin muodossa. Brunssi kootaan lähiruokatuotteista, gluteenittomana. Paistamme paikan päällä blinivohveleita, suolaisella ja makealla täytteellä, pöydästä löytyvät myös ruokaisat kasvissalaatit, minimunakkaat ja mitä nyt muuta herkullista tämä Kaikki äitini reseptit- tyyppi keksii. Teemalla läheltä, herkullista, erilaista. Infoa löytyy niin ravintolapäivien sivulta kuin facebookin tapahtuma-sivustolta, joiden kautta onnistuvat myös pöytävaraukset. Paikaksi löysimme upean, valtavilla näköalaikkunoilla varustetun Framin tilan, jonka 8. kerroksen ikkunoista voi katsella laakia aakiaa, matalan kaupungimme kattoja ja levittyvää lakeutta. Ei silimä tökkää. No, paitsi ehkä Lakeuden ristiin.

Käy tykkäämässä meistä facebookissa.
Lue blogiamme Ilkan sivuilla.
Voit seurata meitä sekä Twitterissä että Instagrammissa.
Linkit kootusti Seamk:n sivuilla.

Tästä tulee mahtavaa!