NYHTÖSIENI, NYHTÖTATTI, NYHTÖSIENITACO JA NYHTÖSIENI BAO BUN...

 

Loppuelämäni toive on, että tulispa lisää tällaisia sienisyksyjä, jolloin saan kerätä puhtaita herkkutatteja, jotta voisin valmistaa nyhtösientä. Jos olette kuulleet nyhtötattikehuja joltain, niin voin kertoa, ne eivät ole mitenkään liioiteltuja. Nyhtösieni on nimittäin aivan syntisen herkullista!

Minä inspiroiduin  nyhtösienihommiin tietenkin bloggaajaystävieni mallista. Se on nimittäin sellainen juttu, että kun tietyt ihmiset huutelevat, niin minä likka kuuntelen. Nyhtötatti -reseptejä, aina pienellä omalla käsialalla löytyy Sauvajyvänen -, Ripaus tryffeliä -, ja Kokit & Potit -blogeista (ja Sillä Sipuli IG!).

Nyhtösienen tekoon ei ihan kaikki sienilajit sovellu, jos nimittäin haluaa todella "nyhtöä", joka on sekä tekstuuriltaan että ulkonäöltään, jopa maultaan (lihaisa ja umaminen) hyvin nyhtölihan kaltainen, on siihen paras vaihtoehto herkkutattien puhtaat jalat.Ne nimittäin, tuon kuvan kaltaisesti, nyhtääntyvät ihan raakana pitkiksi säikeiksi. Toki mukaan voi siivuttaa lakit myös, mutta koska minulla oli hyvin jalkoja, käytin vain niitä.

Ulkomaisissa resepteissä näkyy käytettävän osterivinokasta (tai kuningasvinokasta). 

Sitten vähän paistetaan, maustetaan ja uunitetaan ja nyhtösieni on käytettävissä burgerissa, hodarissa, tacossa, bao bunissa, tai ihan vaan voi haarukoida sellaisenaankin. Tämä on kyllä mahtava vaihtoehto kasvissyöjän ja vegaanin proteiiniksi, meidän perheen lihansyöjätkään ei taitaneet edes huomata, että tämä ei ole lihaa.Yritän tässä sanoa, että tämä ei ole mikään vegaani vaihtoehto, vaan oikeasti herkullinen mahdollisuus kaikille ( puheet meni ihan ristiin, mutta kyllä te ymmärrätte).

NYHTÖSIENI

n. 1 kg tatin jalkoja (voit myös tehdä vähemmän, mulla nyt sattui olemaan tämä määrä)

2 rkl öljyä

1 sipuli, hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä, hienonnettuna

1-2 tl juustokuminaa, savupaprikaa, jauhettua korianteria (vähän chilihiutaleita tai cayenneä)

1 -2 dl valmista BBQ-kastiketta (tykkään itse Sweet Baby Ray's)

0,5 dl soijaa

mustapippuria ja tarvittaessa suolaa

Nyhdä tatin jalat haarukalla. Voit myös käyttää lakit, tee niistä silloin pitkää ohutta suikaletta.

Kuumenna öljy ja miedolla lämmöllä pehmittele sipulia n. 10 min.

Lisää valkosipuli ja paista vielä pari minuuttia.

Lisää sienet ja kuivamausteet ja paista aika kuiviksi. 

Lisää lopuksi BBQ soosi ja soija mukaan hyvin sekoittaen. Maista, pippuroi ja tarkista suola. 

Tähän asti voit esivalmistaa ruuan ja laittaa vaikka jääkaappiin odottamaan seuraavaan päivään. 

Levitä sienet leivinpaperin päälle uuninpellille ohueksi matoksi. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Sienet saavat ottaa itseensä hiukan rapeaa paistopintaa. Alla olevan kuvan jälkeen paistoin vielä seuraavlla kerralla kauemmin ja nyhtö pysyy mehukkaana vaikka se vähän "kuivaa". 

Nyhtö on nyt valmista käytettäväksi haluamallasi tavalla.

Itse herkuttelin nyhtötatteja ensimmäisenä päivänä Bao Bun -höyrysämpylöiden ja lisukkeiden kanssa kanssa. Bao Bun sämpylät kannattaa muuten kuumentaa höyrykattilassa, tulee mikroa parempia. 

Olivat aivan mielettömän hyviä, jäi harmittamaan lähinnä se, etten huomannut laittaa väliin vielä Kimchiä!

Seuraavana päivänä oli sitten nyhtösienitacojen vuoro. Kuumensin Santa Marian pienet vehnä-maissitortillat pannulla ja kääräisin nyhtösienen lisukkeineen tacon sisään. T-O-D-E-L-L-A hyvää myös!

Sattuneesta syystä käytin molempiin ruokiin samoja lisukkeita,en jaksanut myöskään alkaa pikkelöimään, mutta sellaisetkin tänne olisivat sopineet, varsinkin bao buniin.

Nyhtösienen lisukkeet:

• retiisinversoja
• kuutioitua tomaattia
• punasipulia
• viipaloitua retiisiä
• hienonnettua korianteria

Tacosta löytyi myös juustoa ja tietenkin puristus limelohkosta kaiken kruunuksi.

En kyllä osaa sanoa, kumpi oli parempi, nyhtösieni bao bun vai nyhtösieni taco...

Ehkä nyhtösieni!

HERKULLINEN JOULU: JOULUAATON SALAATTI

 

Luukku 21

Kaikki äitini reseptiT

Herkullinen joulu

Jouluaaton salaatti, Ensalada de Nochebuena, tuo vielä kerran tähän joulukalenteriin terveiset Meksikosta. Onhan tässä jo juotukin maissikaakaota ja herkuteltu Buñueloilla. Jouluaaton salaatti on nimensä mukaisesti varsinkin jouluaattona syötävä hedelmäinen ja raikas salaatti, vähän makeakin. Reseptejä  ja variaatioita löytyy aina jälkiruokamaiseen, aika pitkässä liemessä olevaan hedelmäsalaattiin, tämä versio on enemmän raikkaan salaattimainen. Kastikkeeseen lisätään usein majoneesia tai kermaa, mutta valitsin tämän sitruksisen version. Resepteissä voi olla vaikka Jicamaa, eli pikkumaissipapua, jota nyt ei ihan meidän cittarissa ole. Omin valtuuksin lisäsin myös kuivatut karpalot usein käytettyjen granaattiomenan siementen sijaan. Suolapähkinöiden tilalla voi käyttää myös paahdettuja kurpitsansiemeniä.

Iltakin jo pimeni ja otti vähän aivoon kun en hätäillessäni saanut salaattia kauniisti esille. Siinä kun on nuo punajuuret, niin sitä ei monta kertaa korjailla. Voit myös kuutioida ainekset, tässä yritin jotenkin laittaa siivut ja lohkot kerroksittain, tätä voisi vielä harjoitella. 

Mutta tärkeintä on maku, eiköstä joo? (ja nyt ihan mun joulumielen takia vastaatte "kyllä, kyllä").

Jouluaaton salaatti Meksikosta

1 jääsalaatti

2 appelsiinia, kuorittuna ja siivutettuna

2-3 punajuurta, keitettynä ja siivutettuna

2 omenaa, kuorittuna ja lohkottuna

3 rengasta (tuoretta) ananasta lohkoina

1/2 dl kuivattuja karpaloita

1/2 dl suolapähkinöitä

kastike 

1/2 dl tuoremehua

1/2 limen mehu

2 rkl valkoviinietikkaa tai vaaleaa balsamicoa

1 valkosipulinkynsi, puristettuna

Revi jääsalaatin lehdet laakealle vadille. Asettele sitten appelsiinisiivut niiden päälle, sitten punajuuret, omenalohkot ja ananas, aina niin, että edellistä kerrostakin vähän pilkottaa. Ripottele pinnalle karpalot. Sekoita kastike, kaada salaatin pinnalle ja viimeistele suolapähkinöillä.

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Kuva: Haarukkavatkain, Minna Rautio-Pakaste

Klementtiinijäätelö kuulostaa myös ihanan sitruksiselta ja juuri sopivalta joulun jälkkäriksi. Sen olisi voinut tietysti tehdä pakkaseen jo viime viikolla kun vielä oli hyvin aikaa ennen joulua, mutta jospa te olette siivonneet ja tehneet kaiken muun (toisin kuin eräät), niin toki tässä kerkiää hyvin tehdä myös yhdet klementtiinijäätelöt. Resepti on Haarukkavatkain - blogista, sieltä löytyy  Minnan, ruoka-alan moniosaajan herkulliset reseptit. Niitä löytyy muuten myös K-ruoka lehdestä.

Hedelmäsalaatti on yksi joulun jälkiruuista jo lapsuudestani, erilaiset mausteliemet nostavat sen kyllä aivan uusiin sfääreihin. Suolaa&Hunajaa blogi ei ole hetkeen päivittynyt, mutta sen sisältämät reseptit ovat niin mahtavia, että tiedän ihmisten yhä edelleen löytävän sinne uudestaan ja uudestaan. 

HERKULLINEN JOULU: BUÑUELOS

Luukku 19

Kaikki äitini reseptiT

Herkullinen joulu

Buñuelokset ovat litteitä, rasvassa paistettuja herkkuja, joita Meksikossa nautitaan erityisesti joulun ja uuden vuoden aikaan. En ollut koskaan tehnyt näitä aikaisemmin, mutta kun maistoin juuri kanelisokerihunnun pintaansa saanutta buñueloa tajusin, että minähän olen syönyt näitä aikasemminkin, vaikkakin nimi oli eri ja koko suurempi. 

Vaihto-oppilasvuoteni aluksi (class of 84-85) USA:ssa kiersimme pari kuukautta eri Fair -tapahtumissa,  maatalousnäyttelyiksi ehkä noita kuvailisin. Juuri niitä, joissa kisaillaan kuka on kasvattanut suurimman kurpitsan. Olin matkassa perheen vanhempien kanssa, nukuttiin asuntovaunussa ja mukana kulki rekkalastillinen belgialaisia kylmäverihevosia. Näyttelyt kestivät aina useita päiviä, viikonkin ja  ne olivat aina paikkakuntien kohokohtia, paikalla oli tivoli ja tivolissa tietysti herkkukojuja. Aika usein pysähdyttiin ostoksille kojulle, joka myi Elephant Ears, eli juuri näitä buñueloja, amerikan malliin vähän isomman kokoisina vain.

Ja ihan tiedoksi, jos epäilyttää, niin uppopaistettu taikinalätty, kuumana ja rasvaisena, kanelisokerilla päällystettynä on aivan hirvittävän hyvää.

Näiden tekeminen on itseasiassa vaivatonta ja nopeaa, taikina tulee melko itsestään yleiskoneessa ja paistaminen kestää vaan minuutin verran. Metallipihdit ovat hyvä apuväline lätyn kääntämisessä ja pois nostamisessa.Näihin tulee helpolla järisyttävän suuret ilmakuplat, eli kannattaa pökkiä atuloilla lättyä niin, että se on öljyn pinnan alla, niin ei tuu ihan ilmapalloa. 

Buñuelos aka elefantin korvat

8 kpl

5 dl vehnäjauhoja

1 1/2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1 3/4  dl lämmintä vettä

4 rkl öljyä

paistamiseen n. 1/2 litraa neutraalia öljyä 

pinnalle seos jossa 1 1/2 dl sokeria ja 1 rkl kanelia

Sekoita kuivat aineet yhteen. Sekoita mukaan vesi ja öljy. Vaivaa kimmoisaksi taikinaksi, joko yleiskoneella tai käsin. Anna taikinan levätä 30 min. peitettynä.

Jaa taikina 8 osaan ja kauli osat jauhotetulla alustalla ohuiksi lätyiksi, n. 16 cm läpimitaltaan.

Kuumenna öljy 177 asteiseksi, eli sieltä paistamisen miedoimmasta päästä. Paista lättyjä yksi kerrallaan molemmilta puolin n. minuutti yhteensä. Kun tökit ja pidät lätyn suurin piirtein pinnan alapuolella, se ei nouse mahdottomaksi ilmapalloksi, vaikka kyllä kuplia saa olla.

Valuta talouspaperin kautta ja kanelisokeroi buñuelot kuumina, niin se tarttuu hyvin.

Nautitaan tuoreeltaan, mahtavaa herkkua  lämpöisinä, mutta voi näitä nauttia myöhemminkin kun säilyttää ne tiiviissä muovirasiassa. Näistä ei tule siis mitenkään rapsakoita kiekkoja, vaan enemmänkin pehmeän sitkeitä (kylläkin suussa sulavia) lättyjä.

Hauska jälkiruokaherkku vaikka joulunpyhien ulkoilupäivän aterian päätteeksi.

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Olen odotellut tässä kohta parikymmentä päivää, josko iskisi kuivakakkuinspiraatio. Ei ole iskenyt vielä. Teen niitä aivan luvattoman harvoin. 

Odotellut siksi, että silloin linkkaan mukaan Sweet Food O'mine Sarin reseptin, hän se on nimittäin oikein kuivakakkujen keisarinna! Mutta kun ei tunnu tulevan, niin linkkaan joka tapauksessa.

Valitsin hänen laajasta repertuaaristaan sen joulun perinteisen taatelikakun , joka on myös Sarin ihanassa  Isoäidin keittokirjassa, koska itselläni ei taida reseptiä olla blogissani. 

Sitäpaitsi Sari jos kuka arvostaa mun meksikolaisreseptejä. Ei ehkä muista, mutta ollaan "juteltu" näistä elefantin korvista jo aiemmin hänen kanssaan.

Kuva Sweet Food O'Mine, Sari Spåra

Ja omistani pistän sen toisen joulun perinteisen kuivakakun, Englantilaisen hedelmäkakun.

HERKULLINEN JOULU: MEKSIKOLAINEN MAISSIKAAKAO

LUUKKU 3.

Kaikki äitini reseptit

HERKULLINEN JOULU

Meksikossa maissikaakao tunnetaan nimellä champurrado. Se on paksu ja täyteläinen, maustettu kaakao, joka vispilöidään kuohkeaksi. Paksu koostumus saadaan aikaan keittämällä se maissijauhoista ja vedestä keitettyyn perinteiseen atole-juomaan.Nykyään reseptissä käytetään veden sijasta usein maitoa.

Champurradoa nautitaan erityisesti juhla-aikoina, kuolleitten päivänä, Dia de Muertos ja joulun juhlapäivien, Las Posadas, aikaan. Tamales on meksikolainen ruoka, joka erityisesti maistuu champurradon kanssa. Juoma maistuu kyllä arkenakin, churro-aamiaisella ja iltapäivän välipalana.

Meksikossa on omat erityiset tuotteensa juoman tekoon. Champurrado makeutetaan piloncillo*lla joka on tummasta, syvänmakuisesta ruokosokerista tehty pieni sokeritoppa. Kaakaona käytetään Meksikossa yleisiä suklaakiekkoja, joista kaakao siellä useimmiten valmistetaan. Maissijauho ei tietenkään ole mitään maissitärkkelystä vaan maissista jauhettua (tähän ehkä kävisi siis se suomen kaupoissakin myyty maissijauho) tai masa harina, se nixtamalisoitu jauho, mistä tortillatkin valmistuvat.

Champurradoni valmistui kätevästi kattilassa, parhaimman maun siihen saa kuulemma keittämällä se  saviruukussa. Vispilöinnin voi suorittaa tavallisella vispilällä, mutta siihen on oma erityinen työkalunsakin, molinillo, tuo kuvissa näkyvä kuningattaren valtikan näköinen pitkävartinen puinen sauva. Sitä käytetään pyörittämällä  kämmenien välissä kattilassa/ruukussa kunnes juoma on kuohkean ilmavaa.

Älä polta kieltäsi, paksu koostumus tuntuu pitävän juoman kuumana tosi pitkään!

Meksikolainen maissikaakao eli Champurrado

1 l vettä

1 dl ruokosokeria (tai muscovadosokeria) tai piloncillo*

2 pientä kanelitankoa

1 tähtianis

100g tummaa suklaata (50%) tai Abuelita-suklaakiekko

1 dl masa harina -maissijauhoa

Laita kattilaan 1/2 l vettä, sokeri,kaneli ja tähtianis ja kuumenna kiehuvaksi. Alenna lämpöä ja keitä hiljaa poristen 10 min. Poista mausteet vedestä.

Lisää paloiteltu suklaa ja sekoita se sulaksi.

Vatkaa maissijauho 1/2 l vettä sileäksi ja paakuttomaksi. Kaada maissivesi ohuena nauhana kaakaoseokseen. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen, vähennä lämpöä, jatka sekoittamista ja keitä 6-8 minuuttia, jotta kaakao paksuuntuu. Vaahdota ennen tarjoilua molinolla ta vispilällä.

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Kuva Hannan soppa; Hanna Hurtta

Hannan Soppa on tehnyt joulukalenteria jo viisi vuotta ja kaakaotakin on tullut keiteltyä. Tämä punaviinikaakao vuodelta 2017 on mun suosikki! Hanna jaksaa aina kannustaa tässä joulukalenterihommissa ja muistuttaa, ettei se ole katastrofi vaikkei joka luukku aukiaaskaan.

Ajatus lohduttaa mua!

Omista jutuistani voisin jakaa tähän loppuun Ohrapirtelön. Joulupostaus se ei ole, mutta sopii vallan hyvin joulun ajan tunnelmiin myös!

LA CATRINA

 

 La Catrina, Maitotyttö, 2020

Halloweenin ehdottomaksi suosikkihahmoksi on noussut  tuo kuvan meksikkolaisen värikäs luurankonainen. Se sopii naamiaisasuksi niin lapselle kuin aikuiselle, ilmettä voi täydentää kukkapannoin ja värikkäin luurankovaattein, ainakin lapsille niitä oli myynnissä edullisesti useassa kaupassa tänä vuonna. Me teimme tuon pannan viime vuonna itse liimaamalla silkkiruusuja kuumaliimalla hiuspantaan, mutta tänä vuonna löysimme kukitetun pannan mustalla hunnulla Tigerista. Natasiskoni puketui siihen ja luurankosukkahousuihin (ja oli hällä mekkokin päällä), hunnun kanssa asu oli hyvä ilman maskiakin, jota emme ehtineet tehdä, kun piti niin kokkailla.

Mutta tiedättekö, että tuolla luurankonaisella on nimikin? Ja kiinnostava syntyhistoria. Minäkin taisin oppia sen vasta viime vuonna ja olen kokonaisen vuoden odottanut, että saan kertoa teille muillekin, jotka ette tarinaa tunne, ja melkein meni taas ohitse...

Meksikossa kuitenkin vietettiin Dia de muertos 1-2.11, joten kai minä voin sen näin päivän jälkeenkin vielä kertoa. Sillä Meksikossahan luurankonaisen juuret ovat.

Meksikossa vietetään Dia de Muertos (myös näkee muotoa Dia de los muertos), kuolleitten päivää, marraskuun ensimmäisinä päivinä. Meksikossa ei muistella vainajia samaan tapaan kuin meillä, missä pyhäinpäivänä kunnioitetaan vainajia hiljaisuudessa ja hartaudella, vähän synkistellen, sytytään vainajan muistoksi kynttilä antamaan hiukan valoa ja lohtua meille sureville ja kenties myös sinne tuonpuoleiseen.

Meksikossa Dia de muertos on iloinen juhla. Juhlaperinteet vaihtelevat riippuen siitä, missäpäin maata ollaan, mutta kaikkia yhdistää riehakas tunnelma. Vainajaa muistellaan kotialttareilla, jonne katetaan kuvia edesmenneistä, kynttilöitä, ruokia, makeisia, koristeita ja kukkia, ofrendas. Hautausmaalla koristellaan haudat ja haudan ympärille saatetaan viipyä koko yö syöden ja juhlien vainajien henkien kanssa, jotka pääsevät kahdeksi päiväksi palaamaan elävien keskuuteen.

Pääkallo, calavera, on yksi käytetyimmistä symboleista kuolleiden päivän aikaan.Ensi vuonna laitan  omalle to do- listalle pienet sokerikallot värikkäästi koristeltuna. Aikaisemmin blogistani löytyy jo Pan de muerto. Tuo ensimmäisen kuvan luurankonainen (jota Maitotyttö esittää) on taatusti tuttu meille jokaiselle. Tiesitkö, että hahmolla on nimi? Hän on La Catrina tai La calavera Catrina,  jonka hatussa koreilevat isot sulat, tai myöhemmin kukat.  La Catrina on nykyään meilläkin tuttu halloweenhahmo, mutta sen juuret ovat vahvasti meksikolaista alkuperää.

La Catrinan alkuperä on oikeastaan verrattain tuore. Sen juuret ovat kyllä  jo muinaisessa Azteekkien kulttuurissa,  jossa Mictecacihuatl, kuoleman jumalatar, piti huolta luurangoista tuonpuoleisessa ja varasti pääroolin Azteekkien juhlistaessa kuolemaa ja vainajiaan kuukauden pituisissa juhlallisuuksissa. 

Josè Guadalupe Posada, 1913:  La calavera Catrina

Meille tutun hahmon Catrina sai vasta 1900-luvun alkupuolella. Meksikolainen poliittinen pilapiirtäjä ja satiirikko, litografi José Guadalupe Posada, hahmotteli Catrinan sinkkietsauksena 1910-13. Teoksellaan Posada halusi kritisoida meksikona alkuperäisväestöä, jotka halusivat omaksua eurooppalaisia aristokraattisia vaikutteita ja unohtaa oman kulttuuritaustansa; pukeutua kuin ranskalaiset sulkahattuihin ja hienoihin hameisiin ja ehostaa kasvojensa ihonvärin vaaleammaksi. Posadan, joka usein muutenkin käytti töissään luurankosymboliikkaa esittäessään kulttuurista ja poliittista kritiikkiä, sanoma oli, että lopulta meistä jokainen on maallisesta ulkokuoresta riippumatta samanlainen ja samanarvoinen kasa luita kuoltuamme. Se on oikeastaan aika kaunis ja rauhoittava ajatus.

Lopulliseen suosioonsa Catrinan hahmon nosti Diego Rivera (tuo Frida Kahlon aviomiehenäkin tunnettu) meksikolainen (poliittinen) taiteilija, joka on kuuluisa etenkin muraaleistaan ( ja ajatelkaa, nyt vasta, lähes sata vuotta myöhemmin muraalit ovat tulleet muotiin meilläkin rakennusten koristuksena). Sueño de una tarde dominical en Alameda Central (Unelma sunnuntai-iltapäivästä Alamedan keskuspuistossa) on muraalitilaustyö Prado-hotellin kylkeen Mexico Cityssä, jossa Rivera yhdisti maalaukseensa 400 vuoden ajalta meksikon historian merkkihenkilöitä. Kuvan keskipisteeseen hän hahmotteli La Catrinan, joka sai päälleen vartalon Riveran käsittelyssä. Catrinan vasemmalla puolella on kuvattu Diego itse n. 10 vuotiaana ja Catrinan toisessa käsipuolessa hahmolle kasvot antanut Posada. Diegon takana voit varmasti tunnistaa myös Frida Kahlon hahmon.

PHOTOGRAPH BY BRIDGEMANIMAGES.COM.

Diego Rivera, 1947: Sueño de una tarde dominical de Alameda Central 

Muraali on itsessään niin täynnä symboliikkaa, että siitä pelkästään, joku taidehistorioitsijan alku voisi kirjoittaa gradunsa...ja varmaan onkin kirjoittanut.Jos kiinnostuit teoksesta, ota yhteyttä ensin vaikka ystävääni googleen. Nykyään muraali löytyy Diego Riveran museosta Mexico Citystä.

Nyt siis tiedät, että luurankonainen tunnetaan nimellä La Catrina ja, että hänellä on originaali syntyhistoria.  Ja huh ja puh, minä sain vihdoin tämän jutun pihalle!

Ensi vuoden Halloweeniä ja Dia de muertos'ia odotellessa kurkkaus vielä meidän perheen La Catrinaan vuonna 2019.

MEKSIKOLAISTA LAMMASTA KAMADO-GRILLISSÄ

Barbacoa  de borrego on tämän ruuan meksikolainen nimi. Barbacoa on itseasiassa ruuanvalmistustapa, jossa liha haudataan maakuoppaan hiilien kera paahtumaan, hyvin samaan tapaan kuin meidän rosvopaistimme. Sanomalehtien sijaan paisti kääritään agaven lehteen (banaaninlehteäkin voi käyttää), jouduin siis oikomaan mutkia ruuanvalmistuksessa ronskiin tyyliin, enkä pelkästään roudan takia.

Barbacoa de borrego (borrego tarkoittaa siis lammasta) on Meksikossa juhlaruokaa, jota tehdään silloin kun kokoonnutaan yhteen (eli ei korona-aikaan). Ruokaa voi tarjoilla useammassa osassa: samalla valmistuu herkullinen lammasliemi/keitto ja lihan voi sitten nauttia tacojen kanssa.

Minä pähkäilin, että kamadogrillin pitkään hautuvat olosuhteet voisi olla mainio valmistustapa tälle ja sellaista versiota lähdin sitten toteuttamaan muutama aika takaperin eli pääsiäissunnuntaina.

Kamadon hoidellassa valmistuspuuhat oli aikaa valmistaa myös tuoreet maissitortillat. Sain äitiltä lainaksi tortillapressin, mutta minähän olen käynyt opastuksen ihan käsinkin tehtävään tyyliin(resepti maissitortilloihin täällä).

Barbacoassa liha kypsytetään liemipadan päällä (joo edelleen siellä kuopassa, siellä on niitä agaven lehtiä ja märkää kangasta suojana ja lopuksi vielä maata, niin kuin meilläkin), jonka höyryissä se pysyy mehevän mehukkaana. Minä siis pähkäilin, että laitan rautapadan suoraan kamadon pesään hiilille ritilän alle ja paistin siihen ritilälle padan yläpuolelle. Pata höyrystää lihaa ja sieppaa lihasta valuvat aromit ja nesteet. Muutaman kerran lisäsin pataan vähän nestettä. Ja hiilten sekaan heitin jotakin savupuupalaa. Hienoa punaista savurengasta lampaan pintaan tulikin.

Lihana mulla oli tuollainen luuton paisti, taisi olla vähän alta pari kiloa.  Se sai sitten vain pintaansa suolan. Meksikossahan ne tekee kaikkia osia ja yleensä koko eläimen kerralla (lammas, vuohi). 

Liemestä löytyy mm. sipulia, porkkanaa, perunaa ja kikherneitä.

Kun se vielä viimeistellään ennen ruokailua tuoreella korianterilla ja limellä, niin se on aivan järkyttävän hyvää. Liemeen pilkoimme mukaan myös kypsää lampaanlihaa tarjoiluvaiheessa.  Tämän kertainen lammas tykkäsi siitä erityisesti. Lammasbarbacoa lihastani tuli ehkä aavistuksen verran kuivaa. Ensi kerralla täytyy pitää vielä matalampi lämpötila ja asettaa liha tuohon liemen päälle suoraan tai kääriä niihin banaaninlehtiin. Mutta kyllä tästä hyvää tuli näinkin, mutta ei vielä ehkä täydellisen hekumaisen suussa sulavaa tacojen täytteeksi.

BARBACOA DE BORREGO - MEKSIKOLAISTA LAMMASTA
 4-6:lle
 1 iso peruna kuorittuna ja kuutioituna
 2 porkkanaa kuorittuna/pestynä ja kuutioituna
 1 sipuli kuorittuna ja viipaloituna
4 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja pilkottuna
1 tuore vihreä chili suikaloituna
4 rkl keittämätöntä riisiä
1 tlk kikherneitä
3 laakerinlehteä
1 rkl oreganoa
n 1, 5 kg lampaanpaisti, luuton(jos luu niin sitten vaan painavampi pala)
1 rkl merisuolaa
1,5 l vettä

Tarjoiluun
hienonnettua korianteria
silputtua hopeasipulia (valkoinen salaattisipuli)
limenlohkoja
2.3 lämpöisiä maissitortilloja/syöjä
lempisalsaasi

Laita pataan peruna, porkkana, sipuli, valkosipuli, chili, riisi ja kikherneet ja mausteet. Kaada päälle 1, 5 l vettä. Aseta pata suoraan savustuslämpötiloissa olevan kamadon hiilille, syvälle pesään. Hiero lihaan suola ja laita se padan yläpuolelle ritilän päälle. Käännä paistia n. kerran tunnissa. tarkista, että padassa on koko ajan runsas liemi ja anna kypsyä 3-4 h nyhdettävän pehmeäksi.

Lihan voit valmistaa myös uunissa. Laita silloin pataan tuollainen metallinen höyrytysritilä jonka päälle laitat lihan ja kannen päälle. Mikäli kansi ei mahdu, tee foliohuppu. Kokeile vaikka 150 lämpötilaa.

Tarkista liemen suola ennen tarjoilua ja revi tai tai leikkaa paisti pienemmiksi paloiksi.

Tarjoile lientä lihalla höystettynä. Muista laittaa pinnalle tuoretta korianteria, hienonnettua sipulia ja purista limelohkosta mehua päälle.

Tacojen kanssa tarjoillaan sitten vielä lihan ja edellä mainittujen lisukkeiden kanssa  myös salsaa. Tein kahdenlaista: ihan perus  punainen salsa fresca ja toinen salsa borracha, eli juopunut salsa, siihen tulee kuivatuista chileistä tehty tahna pohjalle ja vähän olutta sekä huikka tequilaa mukaan ja se tarjotaan meksikolaisen juuston kanssa, tässä fetan.

Ateria nautittiin  ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Sain huolettomasti alku- ja pääruuat tavallaan erikseen ja yhtäaikaa. Kokoonnuimme nimittäin neljän perhekunnan voimin sisarusteni kanssa etäillalliselle. Sehän sujuikin mahtavasti ennakkopeloista huolimatta ja vietettiin oikein tervetullut pari tuntia yhteisen vaikkakin erillisten pöydän/pöytien ääressä(lisää juttua dinneristä täällä).

Kamojen virittelyä. Suora näkymä veljeni  vielä tyhjään pöytään.

Kesällä ehkä sitten sitä kuoppaa kaivamaan.

Laitan tähän vielä aitomeksiko-logon. Vaikka paljon jouduin soveltamaan, niin kyllä tämän ruuan sydän on ihan sitä Meksikoa itseään.

KATKARAPUTOSTADAT

Tortillasta saa kyllä monenmoista herkkua aikaan. Vaikka tostadoja. Ne ovat ihan rips raps rapeiksi paistettuja maissitortilloja, jonka pinnalle  sitten kootaan kaikenlaista hyvää: paistettuja papuja, nyhtökanaa tai -possua, salaattia, sipulia, salsaa, you name it. Mutta mun ja Natasiskon valinta huippuherkuksi ovat raikkaudellaan lyömättömät katkaraputostadat!

Meillä Suomessa kun syödään ja puhutaan tortilloista, tarkoitetaan yleensä amerikkalaiseen texmex-tyyliin pehmeitä vehnätortilloja. Meksikossa käytetään pääasiallisesti aina maissitortilloja, vain muutamassa ruokalajissa vehnäisiä, kuten esim. burritoissa ja fajitaksissa, jotka nekin ovat enemmän texmexiä-ruokia.

Tostada on ehdottomasti maissitortillasta valmistettu, vehnäisen uppopaisto ei tuo vain samaa crunchia eikä makua. Suomessa löytyy kauppojen hyllyiltä ainakin Old El Paso (hiukan teollinen maku) ja Nuevo Progreso -merkkisenä (nämä voivat olla gluteeniton hyllyssä), sekä pakasteena  kotimaisia Tortillas La Familia (hyvinvarustetuista kaupoista, ainakin K- puolella, pyydä tilaamaan) ja Dos Tecolotes -kaupasta helsingistä, mistä nämä omat siniset maissitortillat ovat (joo, on olemassa sinistä maissia). Vaaleat on Tortillas La Familian.

Tostadojen päälle voi siis kasata monenlaista herkkua, mutta nämä katkaravut on  meidän suosikki. Tostadoista saa hyvin rakennettua vaikka tostada-baarin, kerää täytteet kippoihin ja paistaa tortillat etukäteen rapeiksi. 

Meillä oli ihanaa meksikolaista Salsa Valentinaa (Dos Tecolotes -kaupasta sekin), se on melko etikkaista  chilikastiketta, johon kehittää aika helposti riippuvuuuden. Yksi suosittu tapa Meksikossa sen käyttöön on valmiiden pop cornien maustaminen, meillä on Natasiskon kanssa nykyään aina kastiketta mukana pienemmässä pullossa elokuvissa. Jos sulla ei ole tätä, etkä pääse ostamaan, niin Tabascolla on nykyään green jalapeno sauce ja chipotle sauce, joissa on samaa etikkaista tyjyä, mutta ihan voit käyttää myös ostettua tai itsetehtyä salsa verdeä tai rojoa.

KATKARAPUTOSTADAT

4:lle

12 maissitortillaa

1/2 l neutraalia öljyä

1- 2 avokadoa muussattuna (tähän voit käyttää myös niitä avokadopakastekuutioita)

1 prk ranskankermaa

jäävuorisalaattia pienenä silppuna

pico de gallo

tai

pieneksi silputtua tomaatti, sipulia, korianteria

250 g katkarapuja sulatettuna (ne ihan pienetkin käy tähän)

1 avokado kuutiona tai ohuina siivuina

3-4 limeä lohkoina

paljon tuoretta korianteria

Salsa Valentina - kastiketta (tai tabascon green jalapeno tai chipotlekastike) tai muuta lemppari meksikolaista maustekastiketta

Valmista tortillat kuumentamalla öljy pienen kattilan pohjalla. Paista jokainen tortilla yksitellen kerran kääntäen rapeaksi ja kullanväriseksi n. 20 sek. Nosta valumaan talouspaperille.

Rakenna tostadat voitelemalla tostada reilusti joko ranskankermalla tai muussatulla avokadolla (haluat ehkä lirauttaa vähän limeä ja suolaa joukkoon). Nostele päälle sopiva kourallinen katkarapuja, pico de galloa (tai silputtua , tomaattia, sipulia ja korianteria. Viimeistele vielä ranskankermatostadat avodon paloilla, lemppari salsalla, korianterilla ja puritamalla lime lohkosta mehut päälle.

Syödään käsin. Sopii alkupalaksi, noutopöytään, iltapalaksi, mutta myös ihan pääateriaksi.

Varsin helppoa herkkua, ja aivan hullun hyvää!