MUNAKOISOA, SARDELLIKASTIKETTA JA BURRATAA

Tykkäättekö munakoisosta? Se taitaa olla yksi noita kasviksia, jotka vähän jakaa mielipiteitä. On ihmisiä, jotka väittävät, että ovat saaneet tuskin koskaan mitään hyvää munakoisosta.

No minä väitän kyllä aivan muuta. Ja nautin jokaisesta suupalasta. Kiva välillä kokeilla uusiakin reseptejä ja tämän sain repertuaariinin nyt heinäkuussa, kun espanjantuliaisenivieraani Feli mulle tämän opetti. 

Joo joo, mä puhun burratasta, mutta kuvassa on ihan vaan tavallista mozzarellaa, koska meidän kylässä burratan saatavuus on ilmeisesti nolla.

Tekotapa on  mukavan näyttävä, munakoisot hiilostetaan avotulella ihan pinta mustalle hiilelle ja samalla sisus kypsyy ihanan savuiseksi. Mä pistin ihan puut palamaan mun kamadoon, jotta sain liekit käyttöön.

Sardelleista tulee ihanan suolainen kastike munakoisolle ja juustolle. Eilistä vaaleaa leipää sopii paahtaa ihan näkkäriksi uunissa ja sitten lusikoit tätä herkkua leivän pinnalle.

On hyvää.

Grillattu munakoiso sardellikastikkeen ja burratan kera

2 munakoisoa
1 pieni purkki sardelleja öljyssä
2 rkl voita
1lihava valkosipulinkynsi
1/2 sitruunan mehu
2 palloa burrataa / tai ainakin yks
Tuoretta korianteria tai persiljaa

Tarjoile uunissa rapeaksi paahdetun leivän kanssa

Paahda munakoisot grillissä liekillä 12- 15 min ihan hiiltyneiksi. Anna jäähtyä.

Kuori jäähtyneistä munakoisoista hiiltynyt kuori. Ota talteen munakoisoista tuleva neste. Leikkaa/revi paloihin.

Kastike tehdään soseuttamalla sardiinit öljyineen, valkosipuli, sitruunamehu, voi. Lievennä kastiketta savuisella munakoisoista tulleella nesteellä.
Mausta mustapippurilla.

Asettele munakoisot laakealle vadille ja valele kastikkeella. Revi burrata päälle tai reunoille ja lopuksi pintaan yrtit.

Tämän kanssa tarjotaan perinteisesti ihan rapeiksi paahdettuja leivän siivuja.

Ai niin, ja mä pilkoin tuohon komian tähden myös punaista chiliä... joka tykkää tlesta, niin siitä vaan.

 

OLIPA KERRAN JOULU: BLOODY MARY -SILAKAT

 

Luukku 8

Rakastan silakkaa. Joulupöytään kuuluu ehdottomasti äitini valkosipulisilakat ja sinappisilakat. Mutta aina pidän silmät ja korvat auki uusienkin reseptien varalta. Viime vuonna kokeilin niitä paljon kehuttuja himosilakoita, jotka ovat yksinkertaisen herkullisia.

Tänä vuonna tempaisin lasiin Bloody Mary -silakat. Bloody Mary on drinkkirintamalla yksi lemppareitani, vaikka harvoin sitäkään, jos muutakaan drinkkiä, tulee nautiskeltua. 

Tomaatti komppaa silakkaa ihanasti, niin kuin kaikki uunissa paistettuja silakoita syöneet tietävät. Tässä on sopivasti maustetta ja ihana tuore  varsiselleri. Tiedetään, sitä joko rakastat tai vihaat.

Nyt on ainakin meidän korkeudella ollut sellainen pakkasjakso, ettei silakkaa ole tullut kauppoihin, pidetään peukkuja, että nyt lauhtuessa pääsevät hakemaan. Jos ei silakkaa kalatiskillä näy, niin nämä onnistuvat mainiosti pakastesilakkafileistä myös.

BLOODY MARY -SILAKAT

1. päivä
500g tuoreita silakkafileita (tai pakkasestakin käy)
1 dl väkiviinaetikkaa
5 dl kylmää vettä
1 rkl suolaa(hienoa merisuolaa)
1 rkl sokeria 

2.päivä

1 tlk (n. 4 dl) hienoa tomaattimurskaa

1 punasipuli puolikkaina renkaina

1 iso sellerinvarsi siivuina

1/2 sitruunan mehu/maun mukaan

1 tl Worchesterinkastiketta

1 tl Tabascoa

suolaa ja mustapippuria maun mukaan

(Vodkaa)

1.Valmista silakoiden marinadi sekoittamalla vesi, väkiviinaetikka, suola ja sokeri. Upota huuhdellut silakkafileet vuorokaudeksi marinadiin kannelliseen astiaan jääkaappiin.

2. Ota silakat liemestä ja taputtele kuivaksi talouspaperilla. Voit halutessasi irrottaa fileistä nahan, jolloin ne samalla puolittuvat. Tai voit halkaista fileen kahdeksi pituusuunnassa nahkoineen päivineen.

Sekoita tomaattimurskaan sipuli ja varsiselleri, sekä mausteet. Jos olet villillä päällä, mausta marinadi vielä 1 rkl vodkaa. Lisää lopuksi silakat. Anna marinoitua seuraavan päivään,

Bloody Mary -silakat säilyvät ainakin viikon.

OLIPA KERRAN JOULU: ANTIPASTOKRANSSI

Luukku 5

Tänä jouluna oon aivan lopullisesti hurahtanut kransseihin ja varsinkin syötäviin sellaisiin. Ikuisesti jatkuvan piirin muotoon asetellut tarjottavat ovat samaan aikaan runsaan ja keveän näköisiä. Ainut haittapuoli kenties on, että tuo ympyrän muoto  on tilaa vievä, kun keskelle jää tyhjää. Mutta olen nähnyt senkin täytettävän.

Suosittelen kransseja erityisesti graavi ja kylmäsavukaloille, tai porkkalalle ja sitten tietenkin antipasto tarjottimelle. Sehän se on tarjottava, jonka ainekset voit jo tänään ostaa kaappiin ja kun haluat helliä perhettä tai ystäviä tai yllätysvieraita (onko käsite jo tuntematon?)niin 5 minuutissa asettelet esille upean kranssin.

Tässä saa käyttää mielikuvitusta ja omia makumieltymyksiä, kunhan muistat, että pienestä määrästä tulee yllättäen iso annos kun aineksia on paljon. Tykkään käyttää erilaisia italialaisia/espanjalaisia leikkeitä, nykyään kyllä saat rakennettua tällaisen kotimaisistakin. Sitten erilaisia säilykkeitä, pikkukurkkuja, hillosipuleita, oliiveja, paprikaa,artisokkaa aurinkokuivattuja tomaatteja. Juustoa tietenkin voisi olla, mutta myös pähkinöitä. Jotain vihreää myös, tässä huumaavan tuoksuinen rosmariini, mutta rucolakin sopisi hyvin.

Laitan reseptiksi oman tämänkertaisen antipastokranssini määrät. Tuo on runsas tarjottava neljälle.

ANTIPASTOKRANSSI

100-150 g leikkeleitä (tässä Jamon Serrano,Ilmakuivattu possu ja Iberian chorizo, pakkaus löytyi Lidlistä)

100g mozzarellapalloja

100g Kuutioitua kovaa juustoa (ihanasti viinillä marmoroitunut Jukolan Juuston Aito Cheddar Amarone Tommasi)

15 Kalamata oliivia

4-5 tuorejuustotäytteistä chilipaprikasäilykettä

4-5 artisokan öljyyn säilöttyä sydäntä

8 pikku suolakurkkua (chili)

Tuoreita rosmariinin oksia

Asettele valitsemasi ainekset pyöreälle alustalle tai tarjottimelle kranssin muotoon.

Joo, se oli siinä, eikun herkuttelemaan!

Minkäslainen sun kranssista tulee?

OLIPA KERRAN JOULU: VENÄLÄINEN SILLI

Luukku 1

Tervetuloa ihana joulunodotus! Hienoa avata tänään blogini 1. kalenteriluukku. Vuonna 2019 kalenterissa oli Perinteinen joulu, 2020 Herkullinen joulu ja nyt 2021 Olipa kerran joulu.

Mitäänpä en ole entisistä vuosista oppinut ja suunnitelmat on yhtä suloisesti levällään kuin aina ennenkin. Ajattelin kuitenkin, että nimi pitää olla, huhuilin tuolla IG:n puolella ja sieltähän ihana kollega ja ruokatoimittaja,  ystäväni Minna @Haarukkavatkain reippaasti ehdotti tätä. Kiitos ihanista ihanin Minna, tämä on niin suloinen nimi. Jos jonain päivänä en saakaan reseptiä aikaan, voin aina kertoa jouluisan tarinan, sen tämä nimi antaa myöten! 

Tervetuloa mukaan joulukalenterimatkalle, luvassa jouluisia reseptejä, ehkä jokunen tarina, jouluisia vinkkejä, jouluhuumoria ja tunnetusti saatan tirauttaa jouluna muutaman joulukyyneleenkin eli kertakaikkisen elämänmakuinen joulukalenteri, varsinainen sillisalaatti, jota rosolliksikin kutsutaan. 

Jos koskaan, niin nyt oli vilpitön aasinsilta jouluun!

 

Ja venäläiseen silliin!

Minä, kuten käsittääkseni muutama muukin, rakastan joulun ylenpalttista kalailua. Muutama uusi resepti on kalenteriakin varten sillä saralla tulossa, mutta aloitetaan ihan tosi perinteisellä Venäläisellä sillille.

Venäläinen silli on sillivati, jossa tarjottavat asetellaan raidoittain. Jostain syystä haluan sen aina tehdä soikeaan vatiin. Tällä kertaa vati oli melko pieni, tuli vähän ahdasta, mutta koska tein pienen annoksen, en viitsinyt jättimäistäkään tarjotinta ottaa. Mutta älä nyt ota tästä soikeudesta samanlaista neuroosia, hyvin tämän saa tehtyä muunkin malliselle lautaselle.

Tämä on nopea tehdä ja vaivaton, jos käytät valmiita kurkkukuutioita ja punajuurikuutioita. Olen tehnyt, niitä isompia vateja, muutamiin pikkujouluihin ja näitä saa olla aina täyttämässä, menekki on kova.

Ehkä siksi, että on herkkua. Tätä tarjoiltiin muuten Iso-Hoon ja minun häissänikin, mutta taidan olla ainoa, joka sen enää muistaa.

Pitäisikin joskus kertoa, kuinka häitä juhlittiin v.1998.

VENÄLÄINEN SILLI

6:lle

1 pkt (150g) matjesilliä

4 kananmunaa

2 dl etikkapunajuurikuutioita 

2 dl suola/maustekurkkukuutioita

3 kananmunaa

1 punasipuli

tuoretta tilliä

kastike (joka unohtui laittaa näihin kuviin)

1 dl ranskankermaa

1/2 dl majoneesia

1-2 tl sinappia

Laita silli tarvittaessa likoamaan kylmään veteen jääkaappiin 2-3 tunniksi, huuhtele, kuivaa ja leikkaa annospaloihin. Nykyään on kyllä niitä hetivalmiita kevytsuolattujakin, joita ei tarvitse liotella.

Keitä kananmunat. Laita munat kattilaan kylmään veteen ja kuumenna kunnes kolina käy, eli munat alkavat kiehua. Sammuta nyt hella ja ota kellosta 10 min. aika. Tasan. Sen jälkeen kaada vesi pois ja jäähdytä munat kylmässä vedessä. Saat täydellisiä keltuaisia ilman mustia rantuja.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset ja hienonna molemmat haarukalla.

Valuta punajuuri- ja kurkkukuutiot. Voit toki pilkkoa itsekin kokonaisista.

Kuori ja hienonnan tai leikkaa punasipuli ohuiksi renkaiksi.

Hienonna tilli.

Sitten vaan asettelemaan oman näkemyksen mukaisesti vadille raidoittan, silli pääosassa. Helposti alkaa ärsyttää kun punajuuri värjää vieruskaverit, mutta koita keksiä ratkaisu. 

Kastikkeen saat sekoittamalla kaikki sen ainekset yhteen. Kastiketta valutetaan sillien päälle, mutta jos on kaunista silliä, niin miksei allekkin.

Kauniimpiakin vateja olen venäläisestä sillistä tehnyt, mutta en paremman makuisia. Kyllä keitetyn perunan kanssa maistui ihanalta Venäläinen silli ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Vieläkin janottaa! 

TATTIJULIENNE

Täytyy nyt oikein rietastella näiden tattien kanssa ja lisätä vaan pökköä pesään. Tattijulienne on nimittäin herkku, jota en ollut vielä koskaan maistanut, mutta jonka tiesin kyllä herkkua olevan. Mitä se nyt muuta voisi olla, tuoreet tatit, sipuli, smetana, juusto...

Olen kyllä tehnyt SIENIjuliennea aikaisemmin, suppilovahveroista ja sekin oli järkyttävän hyvää. Mutta tatin maussa on vaan se oma hienovaraisuutensa.

Rakastan molempia risottojakin,suppis ja tatti, mutta ovathan ne kovin erilaisia. Suppiksen maku on on voimakkaan metsäisen sienimäinen, vähän niinkun hyvän kaverin toverillinen läpsäytys olkapäälle tai tiukka halaus. Tatti on maultaan paljon hienovaraisempi, sen maku on suppiksen tiukkaan syleilyyn verrattuna kuin hidastetussa filmissä kaatuisi selälleen upottavalle sammalmättäälle.

Nyt toteuttamani tattijulienne on vielä edellä linkkaamaani sienijuliennea riisutumpi versio. Ylellistä, hyvää ja upottovan juustoista, ihanan sienistä...

Tattijulienne on yksi niistä "fuusioruokalajeista", joita syntyi  aikautena  jolloin venäläinen ruokakulttuuri sai voimakkaasti vaikutteita eurooppalaisilta keittiömestareilta (1700-1800 luku), ja siitä tuli yksi neuvostoajan nimikkoruuista, jota tarjoiltiin ravintoloissa ja juhlabanqueteissa(lähde https://www.themoscowtimes.com/2020/10/24/the-enduring-glamour-of-mushroom-julien-a71844)

Tattijulienne tarjotaan perinteisesti pikkuruisista varrellisista metallipannuista, jokaiselle syöjälle omansa. Sehän on jo itsessään hurmaava ja viettelevä tarjoilutapa annokselle. Yhtä hyvin sen voi valmistaa rautapannussa ja nostaa keskelle pöytää, koko seurueen jaettavaksi, hyvin käy myös mikä tahansa matala uunivuoka tai pienet keraamiset annosvuuat.

Mä olen josku tehnyt löydön ja ostanu vinon pinon näitä pieniä keraamisia "fonduepannuja" ja mikäs sen kivempi astia, välillä tätä ruokaa on nimittäin sienifondueksikin kutsuttu.

Mutta tyyli ja astiat siis vapaat! Varaa hyvää leipää dippailuun.

TATTIJULIENNE

n.6:lle alkuun

n. 1 l pilkottuja tuoreita tatteja

2 rkl voita

iso sipuli

120 g smetanaa

2 dl kermaa

varovasti suolaa ja mustapippuria

200 -300 g  juustoa (tai enemmän)saa olla voimakkaan makuista, kunhan on myös hyvin sulavaa

lehtipersilja silppua pinnalle

Laita tatit pannulle ja haihduttele sienistä ylimääräinen neste.

Mossauta voi pannulle ja hienonnettu sipuli perään, anna sipulin kuullottua sienten kanssa.

Lisää smetana, kerma ja puolet juustosta, sekoita ja muhita 10 min.

Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja vähän mustapippuria (ja konjakkia!)

Jaa muhennos pieniin vuokiin tai anna olla isossa. Ripottele pinnalle reilusti juustoraastetta ja pistä 200 asteeseen uuniin kunnes juusto alkaa kuplia ja kullankeltainen väri kehittyä.

 

TATTISIPSIT , PARHAAT SIPSIT!

 

En meinannut nahoissani pysyä kun törmäsin @sauvajyvanen IG:ssä tattisipseihin, jotka oli siltä valmistelulta vedelty pelliltä suuhun. Ohje löytyy Ripaus tryffeliä - Merjan blogista ja sinne minäkin heti haaveilemaan kuinka saisin näitä valmistettua. On kuulemma syksyn kuumin sieniohje tuolla eri sieniharrastajien ryhmissä. Eikäpäs ihme!

Joku tässä 50 hellepäivän kesässä, joka viileni keskimääräistä viluisammaksi elokuuksi ja toi muassaan sateet, sai varsinkin tatit villiintymään. Kyllä minä vuosi toisensa perään katselen eteläsuomalaisten mahtavia herkkutattisaaliita, mutta jos mennään tähän Joupin mettiin, mun ydin sienestysalueelle, niin en ole moneen herkkutattiin törmännyt. Koskaan siis.Ja jos olenkin, niin maan matosten bileet ovat olleet jo viittä vaille valomerkki.

Juuri puhuin erään pariskunnan kanssa, joka hyppäsi metsästä pois pussin kanssa kun olin jaloittelemassa, pussista pongasin herkkutatit, ja he vahvistivat näkemykseni, ettei niitä kyllä ole ennen näkynyt. Nyt oli joka paikka täynnä ja he ja moni ystävänikin on kerännyt kymmeniä kiloja, suloisimpana Eemi ekaluokkalainen, sienistä innostunut veljenpoikani, joka keräsi tuosta Törnävän pikkumettästä, joen varresta korillisen.

Ja se puhtaus ja täydellisyys. Olen aivan sfääreissä kun olen saanut nyt pitää, noita painavia ja kovia jötiköitä käsissäni. Maailma ei tule olemaan sama enää koskaan.

Ja kyllä tässä tatteja kasvaa aina. Nummi-, kangas ja voitatteja vaikka, joista jälkimmäinen on erityisen herkullinen, mutta rakenteeltaan niin erilainen. Tosiaan ehdin onnettomusaamuna kerätä pussin täyteen tatteja, siellä oli kyllä muitakin kuin herkkutatteja, olisko ne ollu punikkitatteja kun oli niin tumma tuo jalan verkko. Ja nyt sitten luulin, että en pääse noita ihania tatteja kokemaan enempää.

Ihanat ystävät Ylitalon Paula ja Lehtosen Kati toivat mulle herkkutatteja ja olin onnesta mykkyrässä. Paulalla oli yksi täydellinen sipsitatti ja sen valmistin (muista tein sitä jumalaista tattirisottoa). Yhdestä tatista saa jo hyvinkin yhdelle hengelle riittävästi sipsejä. Olin vähän huono leikkaamaan siivuja, olisittepa nähneet asentoni kun kunarruin leikkuulaudan ääreen niin, että leikattu käsi hantaakissa sai otteen sienestä ja toisella leikkasin. Kun Kati tuli, valjastinkin hänet heti hommaan,koska"kyllä sä nyt yhet sipsit kerkiät mun kans tehdä...".

Kuvat ei nyt oo kovin, koska kännykällä vaan ja nuo alimmat sipsit olis voinu olla vielä hetken uunissa.

TATTISIPSIT

muutamia puhtaita pienikokoisia tatteja

vehnäjauhoja

oliiviöljyä

hienoa merisuolaa, sormisuolaa tai savusuolaa

Siivuta tatit 2-3 mm siivuiksi, niin että  tatin muoto säilyy. Tottakai lakista tulee pelkkiä reunazipaleita sivuista. Tämä on hiukan haastavaa ja luulen että seuraavan kerran asetan tatin lakki leikkuulautaa vasten, jalka ylöspäin ja alan siitä siivuttamaan.

Kaada pari desiä vehnäjauhoja lautaselle (gluteenittomat korvaa esim psylliumilla tai ihan vaan jauhoseoksella, tai riisijauholla). Käännä sieniviipaleet molemmin puolin jauhoissa ja levitä vieri viereen uunipellille. Sitten pirskota hyvää oliiviöljyä tai rypsiöljyä, ei tarvi olla liikaa, se leviää kyllä, ja ripottele pinnalle suolaa. Käännä tatit ja toista.

Paista kiertoilmauunissa 180 C ensin 10 min, käännä sienet ja paista toinen 10 min eli kunnes sienet on kauniin kullankeltaisia, sipsin värisiä. Jotkut jättää vielä luukku raollaan jälkilämpöön, mutta me syötiin heti. (Urhokin söi! Pitäiskö: X seinään).

Ei muuta kun tekemään, nämä vetää sellaisenaan kuumina tai kylminä, mutta tosi kaunis koriste vaikka risoton pinnallakin. Suolaus on ehkä tuon siivuttamisen ohella kriittisintä, ekoista tuli liian suolaisia kun käytin merisuolahiutaleita. Liikaa siis. Paremmin onnistuin arvioimisessa hienon suolan kanssa. Mutta kyllä nämä suolaa tarvitsevat.

Tehkää ja iloitkaa herkkutattisadosta!

ITALIALAINEN MENU ETÄKOKKAILLEN

 

Lauantai oli varsin ihana päivä. Sain vetää yhteisöllisen etäkokkailun Seinäjoen Viiniseuralle Italialaisen menun hengessä.

Valitsin alustaksi zoomin, koska ajattelin, että on kiva mitä enemmän vuorovaikutusta, kuulla muiden äänet ja nähdä kuvaa myös muiden annoksista.

Kokkailuun ja viinien maisteluun oli valittu ruhtinaalliset kolme tuntia, joka osoittautui täydelliseksi ajaksi. Ehdittiin saada kaikki valmiiksi ja päästiin istumaan katettujen pöytien ääreen. Ihan mahtavaa oli, että monen yhteyden päässä kokkailtiin pariskuntana, monella oli isompikin seurue sitten syömässä ja laatimaani menua lupailtiin kokkailla myös pääsiäisenä vieraille. Olipa yksi osallistuja pelkästään soffallakin ja jaksoi mukana koko kolmituntisen ja ihanasti lopuksi toinen osallistuja kysyi hänen osoitettaan, tarjoutuivat tuomaan maistiaiset!

Menun laadinnassa yritin ottaa huomioon  monta seikkaa. Jos olisimme olleet kokkailemassa kaikki yhdessä, pienryhmissä, olisimme voineet helposti valmistaa koko repertuaarin: Antipasti, primi piatti, secondi, contorni ja dulci, mutta en millään keksinyt keinoa kuinka oltaisiin saatu kokattua etäyhteydellä niin, että olisimme saaneet sitten rauhassa syödä lopuksi, ilman välikokkailuja. Päädyin sitten vaan ihan kolmen ruokalajin menuun ja unohdin varsinaisen pääruuan kokonaan. Sitäpaitsi me Suomessa olemme oppineet nauttimaan sen risoton tai pastanpääruokana.

Sitten piti miettiä sitäkin, että miten saataisiin menusta mahdollisimman kiinnostava, jotta mahdollisimman monelle löytyisi jotain uutta. Jos olisimme kokoontuneet lähikokkailuun, olisin varmasti opastanut yhden porukan pastan tekoon, mutta etäilyyn halusin jotakin yksinkertaisempaa, tai siis sellaista mitä ei tarvitse opastaa mahdollisesti ensikertaa tekevälle niin "kädestä pitäen".

Ajattelin, että bruschetta (joka siis lausutaan brusketta!) on ihanan helppo ja monikäyttöinenkin alkupala. Tomaatti-basilika päällys on monelle varmaan tuttu joten tein sen kaveriksi valkopaputahnaa.

Risoton tekoon jaoin omat parhaat vinkkini ja pinnalle paistoimme kampasimpukoita, joita kovin moni ei ole itse laittanut. Nehän ovat ihanan helppo pilata äyriäinen.

Jälkiruuaksi ajattelin, että opetellaan monelle vieraan, klassisen Zabaglione -kastikkeen teko. Siinä taisi tulla eniten kömmejä. Yksi unohti valuttaa hedelmät marinadista, joten annoksesta tuli (kuulemma) hyvänmakuista keittoa. Nopein kokkailija oli laittamassa sitä uuniin (ja vielä upouuteen sellaiseen) ja kun kerran gratinoinnista puhuttiin, niin hän kysyi, että laitanko yläbridgelle.Vastasin myöntävästi, ajattelin vaan, että pikagratinointi, niin se käy, mutta ohjeissani luki 5 min ja se on kyllä liian kauan 275, joten heiltä pääsi vähän kärähtämään. Hitsi vie, olisi pitänyt ajatella, tiedänhän minä itsekin, että siellä ylhäällä riittää 1-2 min...

Parasta tietenkin, että "kameran" takaa ei tarvinnut siivota...

Mutta, summa summarum, me kokkailimme, aika riensi kuin siivillä, pääkokki ainakin nautti, näitä voisi tehdä enemmänkin. Onnistuin myös menun laadinnassa. Kaikki ruokalajit saivat isosti kehuja, siihen oli helppo todeta, että "itteppä teittä!" Kävi juuri kuten toivoinkin, useimmille kampasimpukan paisto ja valkopaputahna olivat uutta, zabaglionen teko taisi sitä olla kaikille ja kun valmistimme sitä marsalasta, pääsivät kaikki tutustumaan tähän jaloon sisialaiseen juomaankin.

Olin laatinut myös suositusviinilistan (näissä käytän aina vähän asiantuntija apua). Tällä kertaa tilausvalikoiman viineistä yksi oli "keltaisella" eli 10 pv toimitusaika, jota emme kukaan äkänneet, joten kaikki saadaan viinit vasta ensi viikolla! Sovittiin että ostetaan sitten kukin mitä halutaan ja vertaillaan. Spekseinä oli kuitenkin, että alkuun ja bruschettojen kanssa proseccoa, risotolle joku hedelmäinen ja runsas Pinot Grigio.

Minä pahainen kun olen tuolla  7 viikon ketodietillä tyydyin syljeskelemään lasiin ja kuolaamaan tuoksujen ääressä (risoton teko, mitkä aromit!). IsoHoo toimitti kuitenkin pyyteettömästi syöjän ja juojan roolissa taustalla. Kuvat ovat vähän so so, kun ne on vasta jälkikäteen otettuja.

Mutta hei, Buon Appetito! Alla menu ja reseptit. Kiitos Seinäjoen Viiniseuran väki, mulla oli hirveän hauskaa! 

Menu

Bruschetta tomaatilla ja valkopavuilla

Kampasimpukkarisotto

Gratinoidut hedelmät zabaglione- kastikkeella

Reseptit

Reseptit ovat kahdelle

Bruschettat  tomaatilla ja valkopavuilla

täytteistä riittää kyllä useammalle kuin neljälle leivälle

4 viipaletta maalaisleipää, ciapattaa tai patonkia

1 valkosipulinkynsi

laadukasta italialaista oliiviöljyä

2 kypsää luumutomaattia

basilikaa

lehtipersiljaa

suolaa

mustapippuria

½ sitruuna

1 tlk cannellini-papuja (valkoisia papuja)

Paahda leivät joko leivänpaahtimessa, grillissä, pannulla tai uunissa 225° C 5-7 min. Hiero leivän pintoihin valkosipulinkynttä ja pirskota öljyä.

Tomaattibruschetta: Kuutioi tomaatit pieneksi, hienonna sekaan n. 1 rkl basilikaa, mausta suolalla ja mustapippurilla. Levitä tomaattihakkelus kahden leivän pinnalle.

Valkopapubruschetta: Valuta pavut ja survo kevyesti haarukalla, raasta mukaan sitruunankuorta, purista mukaan sitruunaa, lorauta 1-2 rkl oliiviöljyä ja hienonna n. 2 rkl persiljaa. Mausta kohdilleen suolalla ja mustapippurilla. Nostele survosta 2 leivän pinnalle (jää extraa huomisenkin leiville).

HUOM!

Suolana voit käyttää hienoa merisuolaa ja/tai sormisuolaa.

Rouhi mustapippuri myllystä.

Käytä oliiviöljynä kylmäpuristettua, laadukasta oliiviöljyä, joka maistuu suussasi hyvältä.

Kampasimpukkarisotto

2 dl risottoriisiä (esim. arborio tai carnaroli)

oliiviöljyä

50 g voita

1 valkosipulin kynsi

1/2 fenkoli

1 salottisipuli

lasillinen kuivaa valkoviiniä

n. 1 l kasvis- tai kanalientä

1 dl pakasteherneitä

75 g parmesaania

½ sitruunan kuori ja mehu

suolaa, pippuria

 tuoretta timjamia

6 kampasimpukkaa

Laita kanaliemi erilliseen kattilaan ja lämmitä poreilevaksi.

Kuori ja hienonna valkosipuli ja salottisipuli. Poista fenkolin kanta ja kuutioi mahdollisimman pieneksi kuutioksi.

Lämmitä laakeassa kasarissa ½ voista ja pari ruokalusikallista oliiviöljyä, kuullota siinä valkosipuli, salottisipuli ja fenkoli. Melko mieto lämpö, et halua ruskistaa mitään. Lisää parin minuutin kuluttua riisi ja kuullota läpinäkyväksi.

Possauta sekaan valkoviini ja sekoittele kunnes viini on imeytynyt. Lisää kauhallinen kerrallaan kuumaa kanalientä, odota aina edellisen imeytymistä. Sekoita koko ajan. Riisin kypsyminen kestää n. 20 min.

kun riisi on erittäin napakka al dente, lisää mukaan herneet raastettu parmesaani, loput voista, sitruunan kuori ja maun mukaan mehua. Risoton kuuluu olla hyvin löysää puuroa. Mausta tuoreella timjamilla ja mustapippurilla, tarkista suola.

Kampasimpukat paistetaan risoton viimeistelyvaiheessa voissa paistinpannulla. Taputtele kampasimpukat kuiviksi ja paista molemmin puolin kaunis väri n. 1 min/puoli.

Annostele risotto lautasille, kampasimpukat pinnalle ja tarjoa heti.

 

Gratinoidut hedelmät zabaglione- kastikkeella

1 päärynä

1 banaani

1 persikka tai 2 luumua

muutama tuore mansikka ja /tai vadelma

1 dl valkoviiniä

2 keltuaista

½ dl sokeria

½ dl marsalaa

Kuori ja viipaloi hedelmät, viipaloi mansikat ja laita kaikki pieneen kulhoon marinoitumaan 1 dl valkoviiniä.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi (teräskulhossa), lisää joukkoon marsala ja nosta vesihauteen päälle. Kuumenna haudetta ja vispaa koko ajan, mielellään sähkövatkaimella, n. 5 min kunnes sinulla on paksua vanukasmaista vaahtoa. Jos haude on liian kuuma saat munakokkelia.

Annostele hedelmät valkoviinimarinadista tarjoilulautasille. Kaada pinnalle zabaglione ja kuorruta 275° c uunissa n. 5  3-4 min keskitasolla. Tarjoa heti.

Loppuun vielä viiniehdotukset:

Alkuun

1. Corvezzo Magnum Organic Prosecco Extra Dry 27,90  1,5 l huom!

https://www.alko.fi/tuotteet/508998

(2. Loredan Gasparini Asolo Prosecco 15,75

https://www.alko.fi/tuotteet/927817/Loredan-Gasparini-Asolo-Prosecco/)

Risotolle

(3. Mastroberardino Fiano di Avellino 2018  16,47

https://www.alko.fi/tuotteet/502297/Mastroberardino-Fiano-di-Avellino-2018/)

4. Pinot Grigio St. Magdalena 2020   15,05

 https://www.alko.fi/tuotteet/511207/Pinot-Grigio-St.-Magdalena-2020/

Jälkiruoka

5.Martinez Marsala Superiore Riserva Dolce 9.04        0,375l huom!

https://www.alko.fi/tuotteet/358434/Martinez-Marsala-Superiore-Riserva-Dolce/

SAVULOHIBRANDADE

Lämminsavulohi on herkullista ja juuri sellainen ruoka-aine, mitä saa jatkojalostettua vaikka minkämoiseksi herkuksi. Parastahan lohi on itse savustettuna, meillä se hoituu sähkösavustimessa todella kätevästi ja pakko sanoa, että siitä ei tahdo kyllä jatkojalostettavaa jäädä, kun se savustuksen jälkeen kannetaan ruokapöytään. Mutta jos jää, niin osan voi käyttää keittoon, pastaan, lohilaatikkoon, munakkaaseen, salaatteihin ja savulohitahnaan. Ja kyllä minä innostun välillä ostamaan valmiiksi savustetun fileenkin, kun edullisesti tarjolla, varsinkin jos meidän yhteiskäyttösavustin sattuu olemaan mummolassa. Lämminsavulohifileestä saa monenlaista seuraavien päivien aterioille ilman, että tuntuu kuin söisi koko ajan samaa.  Ja tässä vielä yksi vinkki:

Onko brandade teille tuttu? Se on alunperin ranskalainen tai pohjoisespanjalainen turskasta valmistettu muhennos. Suomalaisessa versiossa käytetään valmiiksi kypsää lämminsavulohta, ja siihen sekoitettava peruna ja sipuli keitetään kypsiksi maidossa.

Mahtava aloitus vaikka viikonlopun aterialle!

 

SAVULOHIBRANDADE

200 g lämminsavulohta

100 g jauhoista perunaa

2 dl maitoa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

pieni timjaminoksa

1/2 tl suolaa

1/2 rkl oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu ja raaste

Kuori ja paloittele perunat, kuori ja hienonna valkosipuli ja sipuli. Pane peruna ja sipulit sekä maito samaan kattilaan ja hauduta  miedolla lämpötilalla kunnes perunat kypsiä. Mausta suolalla.

Survo perunasurvimella jos tykkäät vähän krouvimmasta (minä tykkään!) tai soseuta pamixilla.

Paloittele lämminsavulohi ja sekoita se haarukalla survomalla perunaseoksen kanssa. Lisää myös oliiviöljy, sitruunan mehu ja raaste ja sekoita. Tarkista suola ja mausteet. Levitä koko seos laakeaan astiaan. Voit syödä heti lämpinäkin ja jos teet isomman annoksen voit myös kuorruttaa sen uunissa.

Parhaimmalta savulohibrandade maistuu kuitenkin minun mielestäni kylmänä kun tarjoilet sen paahdettujen patonkiviipaleiden kanssa. Näin pohjoismaiseen hengeen se maistuu ihanalta myös hapankorpun tai jälkiuunilastujen kanssa.

Tarjoile brandade kirsikkatomaateilla ja basilikalla koristettuna.

ESPANJALAINEN TOMAATTILEIPÄ

Pan con tomate. Tai katalaaniksi Pa amb tomàquet, tarkoittaa yksinkertaisesti leipää tomaatin kera. Se on Espanjassa suosittu tapas tai muuten vaan aterian aloittaja.

Vähän päässyt multa unohtumaan vaikka leipäfriikki olenkin. Mutta kuvattuani annoksen, kun vetelin siinä keittiönpöydän kulmalla puolikkaan patonkia tykötarpeineen, päätin, että en koskaan enää ikinä unohda, miten näin yksinkertainen voi olla näin julmetun hyvää.

Ja myös nerokasta sillä tavalla, että tämän alkupalan ainekset voi kantaa pöytään suurella yhteisellä vadilla kaikkien käsille (kirjaimellisesti), tai jokaisen lautaselle voi kattaa valmiiksi muutaman paahdetun leipäviipaleen, halkaistun kypsän tomaatin ja puolikkaan pullean valkosipulinkynnen, sekä ripauksen sormisuolaa. Ja voi sen toki tehdä kokonaan valmiiksikin (juuri ennen tarjoilua, sillä tomaatti kastelee leivän nopeasti). Ihan niin kuin tyyliin kulloinkin sopii.

Minä tietysti olen tuon version kannalla, jossa itse säädetään leivän kanssa. Uunissa tai paahtimessa rapeaksi paahdettuun leipään hierotaan ensin valkosipulia (halkaise valkosipulinkynsi kuoret päällä, kuori suojaa sormia), sitten halkaistua kypsää tomaattia hinkataan ja puristetaan siihen päälle. Kaadetaan loraus jotain jättehyvää oliiviöljyä ja lopuksi sormi/hienoa merisuolaa. Oi nam!

Tässä se resepti melkein tulikin, mutta laitetaan virallisesti vielä tuohon alle. Tunnustan, että ostin espanjalaisia luumutomaatteja tätä varten, ne olivat erittäin kypsiä ja siksi varmaan tarjouksessa alle kahden euron/kg, mutta niissä on myös jytysti makua.

Kesällähän tämä onkin sitten varsinaista sesonkiruokaa.  

Basilika on kuvassa ihan vaan värin takia!

Espanjalainen tomaattileipä - Pan con tomate

4:lle (tai kahdelle...)

1 patonki tai ciapatta

4 valkosipulinkynttä (kaksikin kyllä voi riittää)

4 tomaattia

oliiviöljyä

sormisuolaa tai hienoa merisuolaa

Leikkaa ciapatta halki ja puoliskot sopiviksi paloiksi tai siivuta patonki vinottain ohuehkoiksi viipaleiksi.

Paahda uunissa, paistinpannulla tai paahtimessa kauniin värinen, rapea pinta.

Halkaise tomaatit ja valkosipulinkynnet kuorineen. Kuori suojaa sormia hiukan valkosipulintuoksulta.

Hiero valkosipulin leikkuupintaa leivän rapeutuneeseen leikkauspintaan. Ole varovainen, raaka valkosipuli on lopultakin melko tykkyä tavaraa ja se on aika polttavaa jos laitat sitä liikaa.

Hiero sitten tomaatin leikkauspintaa leipään puristellen, että saat hedelmälihan irtoamaan. Jos teet leivät valmiiksi syöjille, voit toki leikata tomaatin hakkelukseksi tai raastaa sen ja nostella sitten lusikalla leivän pinnalle (mutta kun jokainen tekee itse, on siinä vasta tunnelmaa). Ja viimeinen leipä saa paksun tomaatinriekaleen peitokseen)

Viimeistele reippaalla oliiviöljylorautuksella ja reilulla suolalla.

Oi autuutta! 

Kuka tulee syömään?