MUUTAMA VOILEIPÄKAKKU

 

Tänään löytyy lehdissä (Reseptit löytyvät Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) juttua voileipäkakuista ja niitähän te kaikki rakastatte! Voileipäkakku on ollut jo vuosikymmeniä juhlien suolaisten tarjoilujen ykkönen, suurinpiirtein siitä asti kun valmiiden voileipien aikakausi päättyi, jossain siinä kasarin alkuvaiheilla, sanoisin. Voileipäkakun tekemisessä yhdistyvät pitkälti samat raaka-aineet, mutta niiden tekeminen on nopeampaa, säilytys helpompaa ja huomattavasti vähemmän tilaa vievää. Tiedättekö, että ennen vanhaan esimerkiksi nuorisoseurojen keittiöissä oli erikseen voileipäkaapit, pyörillä olevat, johon leipätarjottimet saatiin hienosti pinottua.

Rakastin niitä leipiä! Vaalealle leivälle kananmunaa ja anjovista, tummalle kinkku, juusto, tomaatti ja purjeeksi väännetty kurkku. Tietenkin se persiljatupsu myös.  Oi että ne oli hyviä!

Ihan samalla lailla en ole itse koskaan lämmennyt voileipäkakulle, tunnen tässä suuren vaikutuksen äitini mielipiteistä, joka ei ole erityisemmin piitannut koskaan voileipäkakuista ja niitä on harvemmin nähty lapsuudenkotini juhlapöydissä.

Kaikki on kuitenkin suhteellista, enkä suurena leipäfanina voi tietenkään kuin syödä hyvällä halulla hyvin valmistettua voileipäkakkua.

Tätä kylmäsavulohikakkua olen tarjonnut aikoinaan bonustyttäreni Janeten rippijuhlissa ja onhan noista bileistä aikaa jo yli 20 vuotta. (Tarjolla oli myös kesäkurpitsa-katkarapukeittoa.) Tämä keikauskakku on ulkonäöltä kivan erilainen, silti helppo toteuttaa.

Vegaaneista tarjottavista parhaimpia ovat  ehdottomasti ne joiden vegaaniudesta ei tarvitse tehdä numeroa. Triokakkuni on helpon herkullinen ja ihanasti oikaistu, käytän siinä hyväksi kaupan valmiita tahnoja guacamolea, hummusta ja Juureva-punajuurilevitettä. Mitkä värit, mikä maku ja mikä helppous! Viitseliäämpi tekee toki tahnatkin itse ja jos teet suuren määrän kakkuja, se kannattaa. Pienelle määrälle ostan kaupasta.

Voileipäkakkujen koristelussa olen aina ihmetellyt sitä - kylläkin näyttävää - tyyliä jossa pinta peitetään valtavin pursotuksin ja rullatuin leikkein ja juustosiivuin. Siitähän on vaikea leikata ja todella kalliiksikin se tulee.

Trendi tänä päivänä on (ainakin minulla) kohti yksinkertaista, luonnollista koristelua. Tähän voi yhdistää yrttejä ja kukkia kaupasta ja luonnosta. Tästä mun lihakakusta tuli ihan unikkopellon näköinen, eikö vaan?

Mun salainen aseeni muuten liha- ja kalakakuissa ovat kylmäsavutuotteet. Niissä pienikin määrä tuo paljon herkullista makua täytteeseen!

Voileipäkakun voi tarjoilla myös vähän runsaammalla salaattipedillä kuten tämä kasvispohjainen kääretorttu yläkuvassa. Kääretortun tapaan rullattu voileipäkakku on muuten ehkä nopein tapa valmistaa kakkua.

Ehdin kokeilla myös TikTokissa trendaavaa reseptiä, jossa täytteet kasataan uunipellille, koko komeus peitellään voitainalevyllä, paistetaan ja sitten käännetään oikein päin. Vaikea päättää oliko paras maku punasipuli, raparperi ja valkosuklaa, päärynä ja vuohenjuusto vai vanha kunnon omena-kaneli.

Hyviä lukuhetkiä! Toivattavasti löysitte inspiraatiota! Onhan tässä juhlia tulossa monella!

AURAMOLE JA PUNAJUURI TOTOPOS

Jaa-a, en tiedä onko tässä dippi-maissilastuyhdistelmässä mitään keveää, vihreää tai edes ruusuista, että saataisiin ympättyä tämä jussin dipiksi (koska ei jussikaan dippailematta mene).

Satuin nyt tekemään sitä näin juhannuksen alla ja vetelin sen edeltävänä yksinäisenä (mutta tervetulleena) äitilauantaina soffalla (ankarasti kielletty) yksin parempiin kitusiin huonohkoa Netflix sarjaa katsoen, niin miksei tämä maistuisi viikkoa myöhemmin jussinakin, ajattelin.

Mutta tiedoksi ihan vaan, että sopii myös kaikkina muina vuodenaikoina, niin sanotusti 365 päivää vuodessa.

Punaiset punajuurimaissilastut ovat tuotenäyte kevään uutuustuotteesta, ruotsalaisen El Taco Truck'in vegaanisesta tuoteperheestä. Mikä väri! Maku myös sopiva, ei suolainen. Näillä on myös tosi hyvät soosit ja valmiiksi rapeat tostadas-pohjat, arvostan! Tuotteet erottaa hyllystä niiden villin pinkit pakkaukset.

Dippi olisi saattanut näyttää melko aneemiselta vaaleiden maissilastujen kanssa. Nyt se on pelkkää fortea. Reseptin pöllin ja sovelsin Nigellalta, hän kun lähettelee mulle päivittäin (ja ehkä puolelle miljoonalle muulle) reseptejä sähköpostiin.

Tämä respa on siis tavallaan kuin sinihomejuustolla silattua guacamolea tai ainakin sinnepäin. Roquamole, sanoo Nigella, joten minä sanon tietenkin Auramole.

Auramole

130 g murusteltua Aurajuustoa

1 dl kermaviiltä

2 ison kypsän avokadon liha

1/2 tuore jalapeño hienonnettuna tai rkl säilöttyä hienonnettuna (tai enemmän)

2 kevätsipulia hienonnettuna varsineen päivineen

hiukan savupaprikaa

Kylkeen pussillinen El Taco Truck Beet Root Corn Chips

Survo kulhossa haarukalla kaikki aineet sekaisin.

Säästä avokadon kivi/ kivet, jotka ehkäisevät dipin tummumista, tässä kun ei ole mitään limeä estämässä tummumista.

Tarjoa maissilastujen kera. Jos käytät näitä punaisia, kannattaa pussin pohjan murut ripotella dipin pintaan väriä tuomaan.

Punainen ei oo ehkä juhannuksen väri, mutta nyt on!

Ja siis totopos on meksikolaisten kutsumanimi maissilastuille, ei sen kummempaa!


 

OLIPA KERRAN JOULU: OIKEA JUUSTOKAKKU

 

Luukku 6

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja suomalaiset!

Tästä tulee nyt nopea. Tiivistettynä, että jos synttärityttö tahtoo juustokakun, niin sen hän myös saa.

Olen ollut tosi nopea muutenkin tänään. Puolenpäivään mennessä olin hoitanut eilisten pikkujoulujen jälkeisen krapulan, valmistanut halukkaille instastoryjen aamiaiskalenterissa pannukakku&pekoni aamiaisen, lenkiitänyt ja ruokkinut koirani ja liikuttanut ja hoitanut hevosen. Tällainen yltiöpäinen energia saa luulemaan, että ehdin naputella tämänkin, vaikka vieraat tulevat kohta ja sekä ruuanlaitto, siivous, että oma habitus on vaiheessa. 

Upea ja näyttävä tarjoilu juuston ystäville valmistuu tuttuun tapaan nopeasti.

OIKEA JUUSTOKAKKU

4-5 erikokoista ja erilaista juustokiekkoa, Camambert, brie, punahomejuusto jne.
viikunoita
viikunahilloa
pähkinöitä
hunajaa
rosmariinia tai timjamia

Ota juustot ajoissa, 2-3 tuntia aikaisemmin temperoitumaan.

Lado kiekot kokojärjestyksessä tarjottimelle ja koristele muilla aineilla, valuttele lopuksi pinttan hunajaa.

Tarjoa vielä erikseen kupissa lisähilloa, keksejä ja pähkinöitä.

SIPULITON SIENIPIIRAKKA

 

Tässä teille tattipiirakan ohje, jossa ei ole sipulia, eikä ole myöskään juustoa. Tekisi mieli jatkaa, että eikä ollut siis myöskään herkullista, mutta sepä ei ole tällä kertaa totta. Niin kaavoihin kangistunut sitä on, että aina ensiksi alkaa sieniruokia suunnitellessa (ja varsinkin piiraita) siitä, että sienet joo, sipulia paljon joo, hyvää juustoa joo...

Teitä taitaa olla kuitenkin monia, jotka syystä tai toisesta kammoaa sipulia, niin laitetaan nyt yksi tälläinenkin ohje jakoon. Itsehän aloittaisin ruuanlaito kuin ruuanlaiton aina sipulista, se vain on niin ihanaa! Toisaalta on kiva haastaa itseään  tuoman esille raaka-aineiden herkullisuuden ilman niitä ilmeisimpiä kavereita. Juu, Koskenlaskija tekee sienikeitosta superherkullisen, mutta kuinka saan yhtä herkun, tai vielä herkumman aikaan ilman sitä?

Olen tässä nyt kovin joutessani lukenut kaikkia sienikirjojani ja yksi opus johon palaan aina uudelleen ja uudelleen on ruotsalaispappojen Jens Linderin ja Pelle Holmbergin Sienionni.Kirjan teksteistä ja resepteistä  paistaa läpi  todellinen sienirakkaus ja sieniymmärrys. Kirjan hyväksi havaittuja reseptejä on mm. tämä Tillinen kantarellikeitto.

Olin saanut päähäni valmistaa sienipiirakkaa, teen suolaisia piirakoita aivan liian harvoin (koska yleensä teen aina pizzaa).Etsiskelin kivaa reseptiä ja luottokirjani lopusta löysin tämän sienipiiraan, jossa puhuttiin metsäsienistä, mieluummin tateista. Ja niitähän minulla oli. Tsekkasin ainesosalistaa ja olin ihan, että ei sipulia (ei edes piilotettua sipulijauhetta), ei juustoa. Tämä on testattava!

SIPULITON SIENIPIIRAKKA

Sienionni-kirjasta

piirastaikina
125 g jääkaappikylmää voita
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl kylmää vettä

täyte

1 l hienonnettuja tatteja

1 dl kermaa

1 dl maitoa

1 tl suolaa

hiukan valkopippuria

2 rkl hienonnettua persiljaa

hyppysellinen muskottipähkinää

3 munaa

Tee taikina kuutioimalla voi ja nyppimällä se sormin kulhossa jauhojen kanssa tasaiseksi. Lisää lopuksi vesi ja sekoita notkeaksi taikinaksi.

Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille (käytin n. 22 cm irtopohjavuokaa, pohjalla leivinpaperi). Lepuuta 20 min. jääkaapissa.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. painele taikina haarukalla ja esipaista 10 min. Jos se kovin nousee, voit puolessa välissä käydä tökkimässä lisää haarukalla (toki voit käyttää myös kuivatut herneet painona-metodia, mutten jaksanut).

Keitäs sieniä kerma-maidossa paksupohjaisessa kattilassa melko paksuksi kastikkeeksi. Suolaa ja mausta. Anna jäähtyä.

Sekoita munat hyvin jäähtyneen kastikkeen sekaan , kaada täyte pohjan päälle ja paista 23-40 min.

Nuavvaan! Hyvää tuli ilman sipuliakin!

KEVYESTI LEIPOEN

No nyt on Hasselbackan omenat! Niihin päädyin kun sain tehtäväkseni miettiä keveämpiä leivonnaisia Lännen Median torstaisiin ruokasivuihin, joka on tänään julkaistu sanomalehdissä (johon se tuottaa sisältöä, paitsi tietenkään ei omassa rakkaassa ILPO:ssa taaskaan). Tämä postaus ei siis sisällä noita lehtijutun reseptejä, mutta ihan omaksi ilokseni olen taltioinut tänne blogiini myös suurimman osan käsittelemistäni aiheista, joten teen se nytkin.

Se on vähän niin ja näin, voiko Hasselbackan omenoita kutsua leivonnaisiksi, mutta kyllä niistä saa aikamoisen omenapiirakkafiiliksen. Se on vähän niin ja näin, onko ne keveitäkään, oli ihan pakko laittaa vähän voita ja sokeriakin, mutta en laittanut paljon, sulanut voikin vain siveltiin ohuelti pinnalle.

Että hyvä avaus!

 

Tumman kaakaon avulla valmistetut suklaaruudut ovatkin sitten ihan toinen juttu. Olen näissä leivonnaisissa kiinnittänyt huomiota rasvan ja sokerin määrään. Ikävä kyllä ne ovat aika olennaisia maun lisäksi myös leivonnaisen rakenteen osalta, eli ei niille täysin goodbye´takään voi sanoa.

Suklaaruuduista tuli samalla lailla voimakkaan suklaista kuin tummasta suklaastakin, ilman makeuden häivää. Rakenne on hyvin fudgemainen. Vähän niinkuin supermakeiden överikakkujenkin kanssa, pieni pala tätä riittää.

Nuo vaaleanruskeat pilkut ovat maitosuklaachipsejä, joita en malttanut olla lisäämättä pari ruokalusikallista taikinaan.

Kaurakekseissäni on valkoinen sokeri korvattu tällä kertaa vaahterasiirapilla. Olipa sokeri missä muodossa tahansa, sen kalorimäärä on sama, jos nyt katsotaan vain sitä puolta leivonnaisessa, niinpä näissä repteissä sitä käytetään myös mahdollisimman vähän. Myös valkoiset jauhot olen vaihtanut spelttiin ja tottakai kauraan, kuten nimikin sanoo.

Leivonnaisten meheyttäjänä ja makeuttajana voidaan käyttää myös hedelmäsoseita. Banaani on suosikki niin kuivakakuissa kuin täytekakun täytteenäkin, niinpä näiden minimuffinien muheva olemus ja maku perustuvat kypsiin survottuihin banaaneihin.

Lopuksi pitää tehdä suolaista piirakkaakin vähän kevyemmin. Nyt on rasvaiseen piirakkapohjaan löytynyt muuten ässä, ja se on (täysjyvä)tortilla. Aivan ihana pohja tulee!  Ja katsokaa kuvasta, miten siisti se on. 

Täytteessä ei mässäillä niinkään juustoilla, vaan Järki Särki - säilykkeen parhaalla  ja uusimmalla maulla. Se on chili.

Keventääkkin voi niin monella lailla. Näissä ohjeissa keskityin aidosti pienentämään leivonnaisten kalorimäärää.

Joku toinen käyttää keittiössään surutta voita ja kermaa ja sokeria, mutta rajoittaakin herkuttelun määrää.

Itse taidan olla toivoton tapaus niin herkkujen rajoittamisessa kun niiden vähäkaloristen versioiden leivonnassa.

Mutta millä tiellä sitten oletkaan, tsemppiä!

PELTILIHAPIIRAKKA HIRVESTÄ

Tämän peltilihiksen voi toki tehdä myös mistä muusta jauhelihasta tahansa kuin hirvestä: naudasta, possusta, lampaasta, miksei broileristakin. Mutta hirvestä tulee kyllä hirveän herkullinen. Hirven luontaisesti kuiva liha tasapainoittaa rasvaista rahkataikinaa just sopivasti.

En muista muuten aikuisiällä tehneeni kertaakaan tälläista levylihapiirakkaa. Siispä muinaisen kotitalouskirjan lisäksi googlailin eri versioita ja päädyin sitten tähän versioon. Yksi inspiraation lähde oli Kulinaari-blogi, jossa muistellaan niin kaunopuheisesti kupillista kuumaa teetä ja kylmää lihapiirakka. Useissa muissakin ohjeissa innostuttiin kylmästä lihapiirakasta, mutta kyllä se omaan suuhuni meni oikein mukavasti myös lämpinä. Moni ylisti myös pullamaiseen hiivataikinaan tehtyä. Se jääköön toiseen kertaan, sillä minulla oli tuhottavana aimo annos rahkaa,  rahkavoitaikinalle ei etsitty vaihtoehtoja. 

Olisko ollut  aloittelijan tuuria, mutta tulipa siitä hyvä! Normivoitaikinaan verrattuna vältin sen pahimman karikon, eli puoliraa'an, liuskaisen voitaikinapohjan tai -kannen. Todistusaineisto kuvissa.

PELTILIHAPIIRAKKA HIRVENJAUHELIHASTA

Rahkavoitaikina

300 g maitorahkaa

250 g huoneenlämpöistä voita

5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Sekoita rahka ja voi hyvin kulhossa. Lisää vehnäjauho, johon olet sekoittanut leivinjauhon. Sekoita taikina nopeasti sekaisin, vältä turhaa sekoittamista.  Muotoile taikina köntiksi ja laita  tuorekelmulla peiteltynä jääkaappiin kovettumaan (mielellään tunti, mutta myös yön yli käy).

Täyte

1 rkl öljyä

500 g hirvenjauhelihaa

2 sipulia

1 tl maustepippuria

2 tl paprikaa

1tl valkosipulijauhetta

1 tl mustapippuria

1/2 tl cayenneä

suolaa maun mukaan

2 dl puuroriisiä

5 dl vettä

kanaliemikuutio

3 keitettyä kananmunaa (6 min)

voiteluun vielä 1 muna

Paista jauheliha öljyssä sipulin kanssa niin lempeästi, ettei sipuli pala. Mausta mausteilla.

Keitä riisi kypsäksi kanaliemessä.

Kuori ja hienonna munat.

Lisää riisi ja kananmuna.

Jaa kylmä taikina kahteen ja kaulitse (käytä reilusti lisää vehnäjauhoja jos taikina tarttuu kaulimeen) kahdeksi pellille sopivaksi suorakaiteen malliseksi palaksi leivinpaperin päällä. Itse painelin pohjaa muotoon myös sormin, se kun on mielestäni kaulimista helpompaa. 

Levitä täyte taikinalevyn päälle ja kippaa sitten toinen levy kanneksi sen päälle, irrota leivinpaperi varovasti piirakan pinnalta. Pistele haarukalla piirakkaan reikiä ja voitele vatkatulla kananmunalla.

Paista uunin alatasossa 200 asteessa 40 min.

Nauti lämpinä tai kylmänä, salaatin kanssa lounaaksi, kahvipöydässä, tai sen teemukillisen kanssa, saunan päälle oluen kanssa ja talvisella hiihtoretkellä  voipaperiin käärittynä rasiasta. Tai menojen välissä kiireellä seisoen tai juosten.

Hirven hyvää jauhelihapiirakkaa!

ÄITIENPÄIVÄN SUOLAISET HERKUT

Minä olen sellainen suolaisen ystävä. Makeaa voi maistua joskus lusikallinen tai toinenkin, mutta mitä makeampaa, sitä nopeampaa on yliannostus taattu ja hyväolo vaihtuu helposti äklötykseen. Kakkuja syönkin ennemmin silmilläni, sillä upeitahan ne on.

Tein siis muutaman piirakan ohjeen ja pari salaattia äitienpäivä mielessä tämän päivän sanomalehtiin. Ajattelin vähän niin, että gourmet iskät löytävät kyllä korkealentoisempia reseptejä googlaamalla, nyt tehdään sellaisia, jotka onnistuvat varmasti kaikilta, lapsiltakin, pienemmiltä ainakin avustettuna. Siksi piirakoiden pohjat haetaan pakastealtaasta, musta ne ovat aika huikean helppo vaihtoehto, enkä ole kyllä koskaan kuullut kenenkään sanovan, että huomaa, ettei ole itsetehty pohja...

Sesongin mukaan ja hortoilua villisti aloitellen/odottaen täytyi ensimmäisenä valmistaa nokkospiirakkaa. Sekin on ihan mahtava juttu käydä hanskoin ja saksin varustettuna keräämässä luonnosta lasten kanssa. Nokkosten kaverina on ihanaa Kolatun vuohenjuustoa ja Närpiön tomaatteja. Laaturuokaa!

Parsa maistuu itseoikeutetusti myös Äitienpäivän herkkuna. Parsa-hollandaisepiirakkaa voi vielä tehdä ruokaisemmaksi tarjoilemalla sen kylmäsavulohen tai -kinkun kanssa.

Salaateissa ihastuin jo joitakin vuosia sitten amerikkalaiseen wedge-tarjoilutyyliin, eli itse salaatti ei ole pilkottuna salaatin seassa vaan lohkona, päälle ripotellaan sitten muut ainekset ja oikein hyvä kastike. Tässä kastike on maustettu tahinilla, mutta tykkään kovasti myös piimä(aurajuustokastikkeesta). 

Toinen salaattini ihan pursuaa tummanvihreää terveyttä ja makua: varsaparsakaali, rucola ja herneenversot antavat ihanan pehmeän pedin kotimaisille mansikoille.

Ja kyllä kai sitä nyt kumminkin jotakin makiaksi lopuksi. Miten olis jätskikakku?

Nämä reseptit löytyvät tänään siis sanomalehdistä, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä, aikalailla kattavasti Lapin Kansasta Turun Sanomiin.

Viime viikonloppuna lapset, minä ja koira kyläilimme Lahdessa katsomassa Sound of Musicia, jossa kummityttöni Helmi soitti orkesterissa ja tänä viikonloppuna pe-su koko perhe suunnistaa Ähtäriin perinteiselle luistelijoiden kevätleirille. 

Minä käyn siitä sitten lauantaina Keskisen kyläkaupalla. Keskisellä on nimittäin kevään juhlateema-päivä ja olen koekeittiössä leipomassa suolaisia tarjottavia kesän juhliin klo 11, 13 ja 15. Noin. 

Mukana on myös mielettömän taitava kakkutaikuri ja -taitelija Emma Ivane ja Sliik- sisustus/lifestyle/muotiblogin  hurmaava Sini, joka antaa kattausvinkkejä ja toimii vaikka makutuomarina kevään juhlavaateosastolla.

Tervetuloa siis Veljekset Keskisen Kyläkauppaan lauantaina, siellä me ollaan!

HALLOWEENIN HELPOT MINIMUNAKKAAT

 Kaupallinen yhteistyö: K-ruoka

Karrrrmiva halloween alkaa olla aivan kulman takana.
Olen niitä ihmisiä, jotka eivät ole tunteneet itseään ihan kotoisiksi kaikissa uusissa maailmalta lainatuissa hömpsötys-perinteissä. Mikä halloween, kun meillä on pyhäinmiestenpäivä ja kekri? Eikä ainakaan mikään karkki tai kepponen? Meillähän tuo makeisten keräily ovelta ovelle tapahtuu lankalauantaina pääsiäistrullien toimesta. Juu, ja mä olen just se äiti, joka pakottaa lapsensa pukeutumaan nimenomaan trulleiksi eli pääsiäisnoidiksi, meiltä ei lähdetä pupu-, kissa- tai harrypotter-asussa.

Kuulostaa siltä, että jollakulla kiristää pipo, vai...

Onneksi olen aina ollut helppo luopumaan periaatteistani, joten lasten myötä olen kumminkin sukeltanut täysillä mukaan halloweenhörskötyksiin. Sillä onhan se ihana, sopivan pelottava mahdollisuus yhteisiin tekemisiin ja piristävä teema lokakuun loppuun.

Kovin pelottavaa ei teemaan sopivan syömisen tarvitse olla. Viime vuonna tehtiin Maitotytön kanssa mokkapaloja, joihin muovailimme marsipaanista kauniin oranssit kurpitsat. 

Joten meillä on nykyään kaapit täynnä halloween-asuja, on pidetty monet monet halloweenkekkerit naapuruston lapsille ja tykkään lasten kanssa koristella, suunnitella ja toteuttaa jotakin hauskaa teeman ympärille, hurrrrjan herkuista tarjoiltavista aina ympäriinsä leviteltäviin hämähäkinseitteihin. 

Pikku vieraat rakastaa pukeutua. Muistan sen yhden vuoden kun Urho14v oli vielä tosi pieni koululainen ja NaapurinUllan kanssa järjestettiin meillä Halloween-juhlat ja uppoudettiin niin koristeluihin ja pelottaviin tarjottaviin, ja omiin asuihimme (tein itselleni sellaisen järkyttävän vetoketju-maskeerausnaamion, jonka jälkeen parivuotias Maitotyttö pelkäsi nähin päiviin asti pimeällä aina "naamoja"), että lopppujen lopuksi viittä vaille vieraitten saapumista tajusin, että itseasiassa, Urholle ei ole oikein mitään asua. Käärin poikaraukan vessapaperirullaan muka muumioksi, mutta eihän tuo kyllä ollut mikään leikinkestävä asu.

Aivan liian hirveät äidit vuodelta 2012

Tänäkin vuonna taitaa olla pikkujuhlat tulossa, ainakin Maitotyttö odottaa niitä ihan itsestäänselvyytenä.
Muutama herkku ja jännittävä juoma pöytään on valmistettava. Halloween inspiraatiota löytyy täältä K-Ruoka sivuiltakin teema-osiosta. Luulen että teen verinen sormi -hodareita ja pakastan jääkuutioitten sekaan pieniä hämähäkkejä. Ja sitten näitä superhelppoja minimunakkaita:

Halloween-munakkaat

24 kpl

1pkt (240 g) Pirkka Parhaat chorizo raakamakkara
6 kpl munaa
150 g Pirkka emmental-mozzarella juustoraastetta
½ dl kuohukermaa
24 kpl Pirkka mustaa kivetöntä oliivia

1. Purista chorizot kuoristaan paistinpannulle ja paista keskilämmöllä kypsäksi. Riko makkaroiden rakenne samalla murumaiseksi esim. kahden puulastan avulla. Siirrä syrjään.

2. Riko munat kulhoon ja riko niiden rakenne haarukalla. Lisää juustoraaste, kuohukerma ja chorizo kulhon ja sekoita.

3. Voitele minimuffinivuoka ja annostele omelettitaikina koloihin. Paista 175 uunissa 10 minuuttia.

4. Leikkaa oliivit pituussunnassa puolikkaiksi. Leikkaa puolet (24) oliivin puolikkaista aina kukin 6:ksi jalaksi. Ota esipaistetut munakkaat uunista ja aseta kullekin munakkaalle oliivin puolikas hämppiksen ruumiiksi. Asettele 3 jalkaa kummallekin puolelle hämppiksen ruumista. Paista vielä 5-10 minuuttia, kunnes hyytyneet läpikotaisin ja kauniin kullanruskeita.

5. Tarjoile lämpinä tai kylminä.

 Kaupallinen yhteistyö K-ruoka.

VIHREÄT TOSTADAT

Kaupallinen yhteistyö Apetina

Tostadat olisivat saattaneet olla aika nappivalinta vappuaaton keimeihin. Mutta kas kun en hoksannut. Ei meillä kyllä ollu vappuaaton keimejäkään. Katsottiin lasten ja siskon kanssa elokuva, käytiin saunassa, juotiin limpparia (no kun en muistanut ennen ke-pe työmatkaa panna simaa käymään) pop cornin ja sipsien kanssa ja puhallettiin ilmapalloja. Poistin katosta roikkumasta Maitotytön tammikuisten synttärien rupsahtaneet pallot. Kyllä tuore ilmapallo vain vapun tuopi!

Ai niin ja välillä katseltiin ulos ikkunasta lumipyryä. Olin ihan uupunut kuvauksista, jännityksestä, työmatkasta, flunssasta ja lauantaista, joka vietettiin Duudson Activity Parkissa eli tuttavallisemmin Dapissa, kun ei kotonakaan tarjennut trampalla hyppiä. Oli ihana löhötä.

No vihreät tostadat ovat kumminkin sopivaa illanistujaisruokaa. Maissitortillat paistetaan rapeiksi öljyssä ja päälle keotaan lempparitäytteet juustoinen päivineen. Ihanan rouskahtelevaa ja pikkariikkisen sotkuistakin syötävää. Just sitä mikä on kaikista parasta -paitsi ei sohvalla!

Tällä kertaa mun tostadat olivat kevään vihreät. Resepti löytyy Apetina.com sivuilta.  Fetatyyppinen juusto on just hyvä kaikissa meksikolaisissa, se muistuttaa vähän meksikolaista queso frescoa.

Aina voit laittaa myös täytteet pikkukulhoihin, jokainen rakentakoon sitten omanlaisen ja -värisen tostadan. 

Kaupallisessa yhteistyössä Apetina.com.

POLENTAPIZZAA SYKSYYN

Polennasta tehdyn pizzapohjan väri on herkullisen syksyisen oranssi. Oikein syyspizza. Ja kun se kerran on tehty polentaryyneistä, niin sehän on myös gluteeniton. Maku on maissisen pähkinäinen. Kaikista parasta polentapizzapohjassa on kuitenkin se, että se on helppo.

Ainakin kutsun 5 minuutin puuron keittoa helpoksi. Sitten vaan levitetään puuro ja jäähdytetään viileässä. Pohja paistetaan ensin valmiiksi uunissa, kun sitä taputtelee muotoonsa öljytyin käsin, niin reunatkin tulevat aidon pizzamaisen rapsakoiksi.

Polentapizza maistuu oikein mainiosti perinteisen tomaattikastikkeen ja juuston kanssa. Maistuu myös valkoisena pizzana smetanan kanssa, omassani korvasin sen maustetulla tuorejuustolla. Eli kaikki käy, mitä keksit. 

Ens kerralla luulen, että paahdan tähän kasviksia päälle; porkkanaa, parsakaalia, punajuurta, sipulia, oi nam!

Vaihtelua pizzapolittiikkaan siis tällä reseptillä, jonka olen julkaissut Apetina-sivustolla.

Lokakuun Tastetwist-kisa starttasi myös puolivälissä kuuta. Osallistuminen on helppoa; julkaiset vain oman reseptisi #tastewist hashtagilla intagrammissa ja laitat suvun ja kaverit äänestämään sitä Apetina-sivustolla. Tai niin minä ainakin tekisin, jos saisin osallistua. Kaksi kertaa palkinto on tullut jo Suomeen! 

Ja sillä välin; Polentapizzaa!

Yhteistyössä Apetina

Pikku herkkupiiras pääsiäiseen

Pääsiäinen, ihan parasta aikaa. Miettikää nyt, kuinka monta mahdollisuutta yhteisille aterioille! Omassa perheessäni pääsiäiseen kuuluu pitkät pyhät vapaata koulusta, töistä ja harrastuksista. Lähiperhe kokoontuu Seinäjoelle, ei tarvitse lähteä edes matkustamaan. Kunhan nauttii pääsiäisperinteistä, trullittelusta, valakioista  ja hyvästä ruoasta. Oi mämmi, oi nyhtölammas, oi ihanat yhteiset (meluisat) ateriat!

Sekin on ihanaa, että pitkiin pyhiin voi keksiä monenlaista menuta. Lankalauantain trullittelun lumoissa ei ehdi pekonipastaa tai keittoa kummempaa ja illalla pääsiäisvalakialla maistuu käriste. Pääsiäissunnuntait istutaan sitten herkutellen pitkän kaavan mukaan. Ja vielä pitkäperjantaillekin saa ruuat suunnitella.

Päädyin tekemään tälläisiä pikkupiiraita, jotka sopivat lehteviksi alkupaloiksi salaattipedillä, tai ihan vaan juhlavimmiksi sormisyötäviksi illalla. Brunssille myös oikein passelit. Blogiringin ja Atrian Kulinaarikamppiksessa saimme vapaat kädet suunnitella jotakin vähän juhlavampaa Atria Kulinaari - leikkeistä. Atrian Kylmäsavukinkku on mun lemppari nykyään leivänkin päällä (ihanan ohuella leikkeellä saa leivälle paljon makua), joten se valikoitui raaka-aineeksi tähänkin. Uutuus Liekitetty Porsaanfile sopii myös tähän hienosti savuisalla klangillaan.

Juhlavan ja hienon makuisen tarjottavan valmistus ei tarvitse olla vaikeaa ja monimutkaista, vaikka  parhaat suupalat joskus antavat niin ymmärtääkin. Käytin pohjana valmiita voitaikinalevyjä, jotka helpottavat hommaa suuresti. Saa keskittyä näpertelyyn. Paritin kylmäsavukinkun punahomejuustolla, joka on tällä hetkellä superlempparini, mutta tähän sopii kyllä juusto kuin juusto, kova tai pehmeä. Paina vaan juustokuutiot ihan pohjalle, ne mielellään sieltä sulaessaan lähtevät pulppuamaan. Se ei haittaa, murustele sitten vaan ylisulanut, jäähtynyt juusto takaisin piiraiden päälle.
Yrttiöljy tuo särmää ja raikastaa koko piirakan.

Kylmäsavukinkku - punahomejuustopiiraat

4-6:lle

100g Atria Kulinaari Ohuen Ohut Kylmäsavukinkku

150g punahomejuustoa

 6 kpl /500g voitaikinalevyjä

 2 rkl pinjansiemeniä

lisäksi esim. hunajamelonipaloja, kirsikkatomaatteja, parsannuppuja

Yrttiöljy

1 dl pippurilla maustettua oliiviöljyä

½ ruukkua basilikaa

½ ruukkua lehtipersiljaa

½ ruukkua rucolaa

1 valkosipulinkynsi

1 rkl punaviinietikkaa

1 rkl sokeria

1 tl suolaa

Ota voitaikinalevyistä muotilla 12 ympyrää ja aseta ne uunipellille leivinpaperin päälle. Pilko juusto 12 osaan ja paina palanen keskelle jokaista voitaikina-pyörylää. Painele osaan pyörylöitä parsannuppu, osaan halkaistu kirsikkatomaatti tai molemmat. Paista uunin keskitasossa 225 asteessa 15–17 minuuttia.

Valmista yrttiöljy sekoittamalla kaikki ainekset sauvasekoittimella sileäksi.

Kiepauta kunkin paistetun piiraan päälle siivu tai kaksi ohuen ohuita kylmäsavukinkkuviipaleita. Voit kietaista kinkun sisään myös meloniviipaleen. Viimeistele piiraat nokottamalle päälle yrttiöljy ja kuivalla pannulla paahdetut pinjansiemenet.  Rapistele piiraiden päälle myös uuninpellille valunut rapeaksi paistunut juusto. Tarjoile salaatin ja meloninlohkojen kanssa alkupalana tai juhlavana pikkuruokana.

Ja mitä jäljelle jää? No, oman koekeittiöni perusteella ei montakaan murua. Muut Kulinaarikamppis reseptit löytyvät täältä. Ja Atrian Kokkaamosta paljon paljon lisää inspiraatiota ruoanlaittoon.

Yhteistyössä Atria Kulinaari