About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 19. tammikuuta 2023

KÄYTÄTKÖ PAPUJA JA LINSSEJÄ?

 

Syytä olisi! Ravintosisältö- ja suositukset, edullisuus, ekologisuus ja varsinkin HERKULLISUUS...


Torstain ruoka-aukeamalla tänään mun juttua aiheesta ja ihanat reseptit.  (Reseptit löytyvät Turun SanomatKaleva ja Lapin KansaIlkka-PohjalainenHämeen Sanomat ja Forssan Lehti, KeskipohjanmaaKainuun Sanomat ja Länsi-Suomi.) Vai miltä kuulostaa Marokkolainen harirakeitto?


Harira

Tai tuhti Neljän pavun chili?




Bruschetat valkopaputahnalla on aivan huippu, nopea ja yllättävä kaikessa yksinkertaisessa ihanuudessaan.


Myös pavut, feta ja yrtit(paljon korianteria) ovat upea yhdistelmä, kivaa twistiä kun tarjoilet salaatin tortillakupeista.


Extra-juttuna paneudutaan, vielä vuoden 2022 googlatuimpiin resepteihin, USAssa ja maailmalla. Jenkkilistan kärjessä komeilee Sugo, tuo perinteinen italialainen tomaattikastike. Itseasiassa TOP10 listan myös päättää aika lailla sama resepti... mutta lue itse.





lauantai 14. tammikuuta 2023

SUPERNOPEA VIETNAMILAINEN PIZZA



Ainut mitä kadun vietnamilaisen pizzan kohdalla on se, etten ole tehnyt näitä aikaisemmin. Täydellisen helppoa ja nopeaa ja mielettömän herkullista. Näitä sanotaan  muuten myös vietnamilaisiksi riisipaperimunakkaiksi.
Syy on tietysti se, että tämä wanna-be-Vietnamin kävijä ei ollut näihin katukeittiön herkkuihin koskaan törmannytkään ennen kuin näin ohjeen ruotsalaisen Jennie Walldenin IG:ssä, jossa muuten tulee jatkuvalla syötöllä ihania reseptejä, jotka yleensä ovat kallellaan tuonne Aasian suuntaan.


En nyt aikaa ottanut, mutta jos sulla on raaka-aineet esillä, niin yksi munakas valmistuu siinä minuutissa. Pilkkoa ei tarvitse kuin kevätsipuli ja korianteri. 

Täytteitä voi tästä lähteä kehittelemään sitten oman maun mukaan. Kokeilin myös tonnikalalla, mutta ei ollut ihan katkarapujen tapaan voittaja. 


Kaikki koemaistajat tykkäsivät. Isäni pyysi tekemään vielä kolmannen. Hän muisteli, syöneensä näitä myös Kamputseassa pakolaisleirillä -80, jossa niitä paistettiin ulkosalla ja nostettiin pyykkinarulle "kuivumaan"  tuosta keskeltä taitettuna. Ihan en ole varma onko kyseessä samat munakkaat, mutta jotakin sinnepäin. Näitä kun ei nosteltu mihinkään narulle asettumaan! Mutta kuvamateriaalia kuulemma löytyy. Jostain. Mielenkiintoista.


VIETNAMILAINEN PIZZA AKA RIISIPAPERIMUNAKAS

Yhtä munakasta varten tarvitset
1 riisipaperin (spring roll wrap, saa ihan lähikaupasta)
1 muna
1 kevätsipuli hienonnettuna
2-3 rkl katkarapuja
2 rkl kuivattua sipulirouhetta
majoneesia
srirachaa
tuoretta korianteria

Laita paistinpannu keskilämmölle ja kuivalle pannulle kuiva riisipaperi. Vatkaa munan rakenne kupissa kunnolla rikki ja kaada sitten riisipaperin reunoille. Auta levittymään, ei haittaa vaikka vähän reunaa jää paljaaksi. Ripottele pinnalle kevätsipuli, katkaravut ja sipuli.

Nyt musta tuntuu, että tässä vaiheessa munakas on hyytynyt jo, eli liuta se lautaselle. Ruiskuta pinnalle maun mukaan majoneesia ohuena nauhana ja srirachaa, lopuksi reilusti tuoretta korianteria.

Ja ei kun heti syömään. Tässä on haarukat ja veitset kiellettyjä (sanon minä!). Munakas taitellaan kolmioksi (puoliksi ja vielä puoliksi), mutta yhtä hyvin se myös rullautuu rullaksi. 


NataSisko lupasi heti tehdä seuraaville Turun vieraille näitä. Nämä sopia aamiaiseksi, lounaaksi, iltapalaksi... ja ovat myös gluteenittomia riisipaperin ansiosta.

Tunnen oloni nyt varsin siunatuksi, amerikkalaiseen tyyliin, kun olen törmännyt kahteen uuteen helppoon herkkureseptiin (toinen oli paahdetut parmesaaniperunat) viikon aikana!

Tai törmäsin toki jo viime vuonna, mutta nyt on näköjään energiaa taas kokeilla uusiakin juttuja.

Kokeilkaa tekin! Ja ilmineeratkaa huikeat täytteet!




 

keskiviikko 11. tammikuuta 2023

PAAHDETUT PARMESAANIPERUNAT


Somessa tyrkytti koko syksyn tämän tästä reelsiä ja postausta ja TikTokkia paahdetuista parmesaaniperunoista.

Kun sydän on selvästi perunaan kallellaan - ja parmesaaniin ja uunissa paahtamiseen - ei epäilystäkään, etteikö resepti alkanut kiivetä kohti testauslistani huippua vääjäämättömän varmasti, kunnes tuntui, että näin jo untakin, kuinka herkullisia parmesaani-yrttiseoksessa paahtuvat rapeapintaiset perunan puolikkaat jauhoisen höttöisellä sisuksella ovat(valitse reseptiin siis jauhoinen Rosamunda tai vastaava).


Tekemiseen ei saa paljoakaan aikaa tuhlattua. Perunat vaan puolitetaan ja asetellaan leikkauspinta alaspäin parmesaanikuorrutukseen. Moni resepti kehottaa tekemään jonkun viiltoristikointi kuvioinnin perunaan, jotta ne maustavat syvempään, mutta nääh, aivan liian paljon vaivaa.  Nämä ovat nopean ja laiskan kokin paremmat perunat!

Paahdetut parmesaaniperunat

50 g voita
1 kg jauhoisia keskikokoisia perunoita
2,5 dl raastettua parmesaania
2 valkosipulin kynttä raastettuna
1 dl hienonnettua tuoretta persiljaa tai 2 tl kuivattua (kokeile myös oregano, rosmariini, timjami basilika)
(Voit maustaa lisäksi myös chilihiutalella, paprikalla, savupaprikalla ja cayennellä jos tahdot vähän kipakampaa makua)
suolaa ja mustapippuria myllystä
oliiviöljyä ja suti
Pinnalle sopii uunista otettaessa tuore persilja tai ruohosipuli

Laita uuni lämpiämään 220 astetta ja sinne uunivuoka, johon perunat sopivat (voit käyttää myös uunipeltiä, mutta silloin tarvitset ehkä enemmän voita ja perunaa ja itseasiassa kaikkea, kun pinta-alaa on niin paljon, että juustoseos pysyisi perunoiden alla, eikä lähde leviämään autioimmille alueille), mulla oli tuollainen metallinen "kinkkuvuoka". 

Pökkää uunivuokaan voi ja anna sulaa vaan ei ruskistua uunissa.

Sillä välin raasta parmesaani ja valkosipuli, hienonna yrtit ja puolita pestyt, kuivatut perunat. 


Voin sulattua, ota vuoka uunista ja lisää voin sekaan parmesaani, valkosipuli ja haluamasi mausteet (käyttämäni mausteet reseptissä kursiivilla). Levitä seos tasaisesti  vuoan pohjalle.

Painele perunat vieri viereen, leikkauspinta alaspäin, parmesaanitahnan päälle. Voitele toinen puoli sudin kanssa oliiviöljyllä, suolaa ja pippuroi.

Pistä uuniin paahtumaan. Taika tapahtuu 20-40 minuutissa, riippuen uunin tehoista ja perunan koosta ja varmaan jostain tärkkelyspitoisuudestakin, mutta ei mennä nyt siihen.Perunat ovat valmiita kun niihin saa tökättyä tikulla ilman turhaa vastusta ja väri on lupaavan kaunis.

Anna jäähtyä muutama minuutti ja sitten irrottele perunat toisistaan ja nosta leikkauspinta ylöspäin tarjoiluvadille. Siihen päälle vähän tuorettta yrttiä ja kaikki nami muru ja rasva sieltä vuoan pohjalta.

Nämä perunat sopivat lisukkeksi vaikka mille ruualla (pois lukien ehkä mannapuuro) tai sitten vaan ihan dipattavaksi johonkin ihanaan dippiin.

Lähteekö testiin?


lauantai 7. tammikuuta 2023

POLYMYALGIA RHEUMATICA - MUN TARINA

 


Minä oon ollu ikäni perusterve. Umpisuolenpoisto, vähä rajuhkot synnytykset, ja -21 sirpaleiksi mennyt solisluu on ainoat mainittavat traumat. Ei oo ikään ollu esim. polvet, nilkat, lonkat tai selkä kipeä, eikä oikeastaan pääkään. Hyvä on ollu porskuttaa ja luottaa, että tämä vähän kankeahko kroppa kyllä kestää käytössä. Verenpainetta on, joo, mutta sehän ei näy eikä tunnu, näin periaatteessa. Myöskään en oo koskaan ollu mikään biohakkeri, joka seuraisi, että miltä nyt tuntuu, turvottaako, ottaako jostakin ja miksi ottaa? 

Mutta ei se oo niin sanottu. Jos vuosi -2022 mulle jotakin opetti, niin oman terveyden korvaamattomuuden ja tärkeyden.

Ajattelin jakaa oman tarinani teidän kanssa, itsekin on tullut kaikkea googlailtua, niin ehkä joku saa tässtä jotain vertaistukea. Sairastuin toukokuun lopulla ja sain diagnoosin ja lääkkeet nyt joulukuussa. Seittemän kuukautta tuskaa siinä välis. Tämä tauti ei ole kuolemaksi, muuta kuin nyt siinä yleisessä mielessä, että hautaa kohti kai tässä ollaan kaikki menossa, enkä halua missään tapauksessa verrata tätä mihinkään vielä vakavampaan. Mutta sanotaan nyt näin, ettei vaikkei tämä tauti tapakkaaan, niin elämänilon ja liikuntakyvyn se kyllä vei ja tilalle toi helkkarinmoiset kivut.


MINÄ JA MUN OIREET

Joku ehkä tietää, että jouduin luopumaan kimppahevosestani Hanskista viime vuonna aika lyhyellä varoitusajalla, Hanski oireili 1,5 kk. Mun on helppo tavoittaa tämän mun sairauteni alkamisaika, koska sunnuntaina15. toukokuuta saattelimme Hanskin tallin taakse ja Elli eläinlääkäri rauhoitti Hanskin ikiuneen. Emme halunneet jättää Hanskia yksin kylmään kevätiltaan odottamaan hautausurakoitsijaa, vaan haimme pyllyjemme alle tukot heinää ja ympärillemme Hanskin loimet ja käperryimme maahan molemmin puolin Hanskiin nojaten (Anumaria ja minä ja meidän luottoystävä Pamela, joka välillä kisasikin Hanskilla) odottelemaan tunniksi noutajaa. Tiedätte kuinka hautajaisissa on aina kylmä? Niin oli näissäkin valvojaisissa.

Ei se ollu ehkä ihan vielä seuraava päivä, mutta varmaankin jo tiistaina, kun alkoi tuntua epämääräistä kolotusta lantion ja hartianseudulla ja kummallista jäykkyyttä. Ajattelin toki heti, että kroppa sai kunnolla kylmää ja on nyt sitten kangistunut.

Vetreytymistä ei kuitenkaan alkanut tapahtua, niin päättelin, että varmaan joku limapussin tms. tulehdustila ja vetelin siinä sitten kunnon buranakuurit, mistä ei kyllä ollut apua. Ihmettelin vaan että lonkissa ja hartioissa yhtä aikaa molemmin puolin.

Oireet, jotka jatkuivat välillä pahoina ja välillä tosi pahoina olivat sellaiset, että mun keho jäykistyi, en päässyt kyykkyyn, en saanut sukkia tai alushousuja jalkaan tai puseroa päältäni. Kun istuin, ja nousin liikkeelle, kävelin muutaman minuutin kumarassa tosi kummallista köpöttelyä. Portaiden nousu ja lasku sattui, mutta kaiteen avustukselle  ne menivät ja pienellä uikutuksella. Yritin kävellä tosi normaalisti kun aattelim, ettei tuollainen puolelta toiselle keikkuminen oo mistään kotoisin. Mutta kipiää otti.

Kanssa ruokakuvaajat tietävät kuinka kuvatessa noustaan usein penkille tai pöydälle kuvaamaan...en enää päässyt. Sain toisen jalan jakkaralle, mutta kipu ja voiman puute esti, että olisin saanut toisen viereen.

Pystyin kyllä kiertämään tuon Joupiskan vitosen, ehkä vähän normaalia hitaammalla askelluksella, siinä aina niin kuin vetreytyi, ja kipuunkin tietysti tottuu kun se on koko ajan mukana. En ole ollut poissa töistä, kun pää pelas, eikä istues ottanu niinkään mihinkään, jotain rajoituksia tuli eteen sitten jos mun piti nostaa jotain vähän niinkuin käsivarren mitan päässä, siinä tuli taas kipu ja voima lähti.

Istua pystyin aivan  hyvin, mutta makaaminen oli myrkkyä. Yöllä lanteet oli kuin tulessa ja kun nukuin heräsin aina kun piti vaihtaa asentoa, se oli tosi tuskaa, ihan piti taas ääneen voihkia. Ja vaikka makasin paikallanikin niin leposärky oli kova, kipulääkkeet ehkä vähän turrutti terävintä kärkeä, mutta eivät todellakaan vieneet kipua pois. Yleensä nukun kädet ojennettuna ylöspäin ja nyt täytyi mahalla nukkuessa olla varovaisesti hylje asennossa eli kädet alaspäin kun ei niitä voinut ylöskään nostaa.



Oonkohan mä nyt tarpeeksi valittanut, että ymmärrätte, kuinka kipiä olin? Pahinta tässä on ollu juuri se, että musta tuntui, ettei kukaan ottanut mua tosissaan, kuittaan huumorilla aina niin paljon asioita ja kai mä oon vähän sisukaskin. Läheisimmille oon yrittänyt muistuttaa, että oonko mä ikinä valittanu mistään kivuista/sairauksista aikaisemmin?Jos nyt valitan niin tarkoitan sitä!

Ennen kaikkea tunsin itseni vähän niinkun VALESAIRAAKSI! Tein kaikkea vaikka sattui ja yritin olla reipas. Ja koko ajan ruikutin kivuista. Kävin Islannissa kesäkuussa työmatkalla sillä päivän ratsastusvaelluksella esim. ja sen jälkeinen päivä oli tosi hyvä, vaikka toisin pelkäsin. Toki sieltäkin tauolla jalkautuessa kaaduin suoraan maahan selälläeni, ettei nyt ehkä ihan normaalia. Itse asiassa ne kerrat kun kesällä ratsastin olivat ok ratsastuksen aikana, kunhan pääsin hevosen selkään ja alas. Sitten syksymmällä hartiakivut alkoivat tuntua ratsastuksessa ja kun ratsastuksenopettajani joutui nostamaan mut pois hevosen selästä, aattelin, että tämä on nyt tässä tämä harrastus. Sellainen hutera ja tasapainoton olo kaiken kaikkiaan.


Kun mulla alkoi loma heinäkuun alusta, sain siihen tilattua lääkärin. Ei otattanut mitään verikokeita vaan määräsi fysioterapeutille. Hän oli  kyllä supertyyppi(fyssari siis), tutki ja antoi mielettömän määrän jumppaohjeita. Hänen näkemyksensä oli että edestä kiristää ja takana löysät lihakset, lantion ja hartioiden väärä asento johtuu tästä ja se taas johtaa kipuihin. No OK. Kuulosti ihan loogiselta.

Paisti, että sitten sairastuin koronaan ja loppukesä meni toipuessa siitä väsystä, mulla oli ainakin kunnolla kaikki oireet, vitutus mukaan lukien. Jumppaohjeetkin meni hukkaan.

Paljon tietysti mietin näitä asioita ja sen sijaan, että olisin jumpannu  pähkäilin seuraavia:

  • Mikä hemmetin tauti voi alkaa niin kuin yön yli tällaisella voimalla?
  • Jos tuollainen kireä-löysä syy, niin kai se olis antanu itseään ilmi vähän pikkuhiljaa? Jos on 54 vuotta porskuttanu menemään, niin ei kai se kipu yhtäkkiä tuu?
Nää voi olla ihan hulluja ajatuksia ehkä ja en missään nimessä sano, etteikö kireys-löysyys olisi olemassa, mutta mitenkään se ei ole kipuna oireillut koskaan. Ja kysykää mun hierojilta, rankani on ihan helvetin jumissa ja liikkumaton, muttei sekään ole oireillu.

Hanski ja Maitotyttö vuosi sitten. Oli se Hanski upea opetusmestari.

Syksy ja työt alkoi ja ja sain sitten otettua yhteyttä työterveyteen taas ja vähän itkeä tirautinkin, että nyt tartten kyllä kaikki  verikokeet ja lääkärin ajan. Ja niistä sitten osoittautui , että CRP oli koholla, jossain siis oli tulehdusta.

Nuori erikoistuva lääkäri sitten sanoi, että oireittesi perusteella voi olla Polymyalgia Rheumatica, kansantajuisemmin reumaattinen monilihassairaus. Se on vaikea diagnoida, koska se on yks noista taudeista, jossa aina jotain tyyliin "lasko-arvo kohonnut, mutta ei välttämättä..."

Nyt sitten alettiin sulkea pois muita mahdollisuuksia ja otettiin lisää kokeita mm. borreoloosin varalta. Silloin jo lääkärini sanoi, että tähän tautiin on lääke, se on kortisooni suun kautta, joka auttaa 2-3 päivässä ja jos se auttaa diagnoosi on selvä.

Mutta kyllä jossain työterveydessäkin on vaikia toimia ja saada yhteyttä lääkäriin, eli kaikki kestää... Oltiin sitten Maitotytön kanssa luisteluasioissa tuttavalääkäri Tiinan luona ja koiranpentua katsomassa ja kun Tiina näki kun yritin nousta istualtani seisomaan, hän kokeneena lääkärinä diagnosoi taudin ja sanoi, että nyt HETI sitä kortisoonia sulle.

Näin kävi ja tässä sitä nyt syödään kortisonia, tällä hetkellä 25 mg ja ensi viikolla aletaan katsoa, pystytäänkö vähentämään tuolla TK-puolella. Työterveydestä tuo edellinen lääkäri sanoi, ettei pysty tarjoamaan mulle hoitosuhdetta. Hoidettiin kyllä noi viralliset diagnoosit yhdessä kuntoon. 

Käsittämätöntä, että kivut  ja jäykkyys katosivat kahdessa päivässä. En voi ymmärtää. Olen jo tanssinut ripaskaakin asiaa havainnollistaakseni. 

Mutta onnellinen olen. Hyvin onnellinen.

Kortisooni on kyllä lääke, jota ei halua syödä huvikseen. Kaikki puhuu turvotuksesta ja lihomisesta, mutta vakavampia haittavaikutuksia ovat osteoporoosi, diapetes, psyykkiset sairaudet, mahahaava, sydän ja verisuonitaudit, ihon oheneminen, limakalvojen kuivuminen... että tässä samalla määrättiin yhtä sun toista estolääkitystä myös. lääkärit ja sellaiset, jotka ovat lääkettä käyttäneet varoittelivat, että vie yöunet ja tietynlainen maanisuus saattaa nostaa päätään. Varmaan oon ollu sitten tosi tosi tosi väsynyt, koska olen nukkunut todella hyvin, ilman kipuja, kädet ylös oikaistuina. Ihanaa. 


Tämä kuva on loppuvuoden superponnistelusta, kun Seinäjoella järjesttiin Junioreiden ja neo-senioreiden maailmancup osakilpailut kahtena viikonloppuna. Siinä se syksy sitten kuluikin. Ukrainan tyttö osallistui Saksan joukkueen mukana, me järjestäjät, Luisteluliitto ja Seinäjoen urheilijat tarjosimme hänelle osallistumisen ja täysylläpidon.

"FAKTOJA" POLYMYALGIASTA

  • Polymyalgia rheumatica on tulehduksellisiin reumatauteihin kuuluva sairaus, jonka hallitseva oire on olkapäiden ja lonkkien seudun suurten lihasten kipu ja jäykkyys.Kipu on symmetristä.
  • Tämän taudin oireet voivat todellakin alkaa yhtäkkiä, niinkuin minulla kävi. Mutta voivat kehittyä myös muutaman viikon kuluessa.
  • Myös väsymys, ruokahaluttomuus jne, kuuluvat oireisiin. Kun lääkäri kysyi tunnenko itseni väsyneeksi, vastasin että kuule, en kerkiä olla väsynyt. Melko tyhmä vastaus. Nyt vasta huomaan kuinka väsynyt ja kuinka kipiä olin. Kaikkeen tottuu.
  • Tauti puhkeaa yleensä 70- vuotiaana, joskus harvoin viiskymppiselle. Tämä on mulle ihan shokkikohta.
  • Taudin syytä ei tunneta, eikä sille ole myöskään itsehoitoa. Virusinfektiot saattavat laukaista (mutta minä sairastuin tähän ennen koronatartuntaani).
  • Vaatii ainakin vuoden hoitojakson.
  • Ennuste on hyvä, terveys saattaa palautua muutamassa vuodessa ennalleen. Siis saattaa. Voi olla myös loppuelämän juttu. Kunnes kortisooni tappaa.
  • Tähän voi liittyä sellainen juttu kun valtimon tulehdus, mutta en oo lähtenyt sitä ajattelemaan, koska oireita siihen suuntaan ei ole. Siinä voi mennä näkökin.
  • Polymyalgiaa ei voi sairastaa tietämättään, siitä pitävät kivut ja jäykkyys huolen.
  • Vuosittain sairastuu n. 1500-2000 henkilöä.

    On aivan mieletöntä, käydä koiran kanssa lenkillä ettei oo kipiä! Tässä ollaan kuitenkin ennen vuodenvaihdetta tikinpoistossa eläinlääkärillä, Meimiltä poistettiin pieni hyvälaatuinen patti hännästä.
Parasta tsemppiä ovat olleet lukuisat "sun pitäis varmaan venytellä" -kommentit. Ei se kuulkaa tähän auta. On myös epäilty kulumia lonkissa ja hartioissa, mutta ei kai nekään nyt yön yli ala oirehtia. Tai mistä minä tiedän, mutta melko varma olin, että ei oo sellaista.

Mutta kortisooni auttoi ja se tuntuu edelleen käsittämättömältä. On vähän sellainen tunne (varsinkin ripaskaa tanssiessa), että hitto mullahan on ihan tosi hyvä liikkuvuus ja voin tehdä mitä vaan, olinko mä näin terve? Nothing's gonna stop me now!

Ja yritän miettiä ja muistaa olla kiitollinen uudesta terveydestä vuonna 2023. 

Toivon myös teille jokaiselle terveyttä! 


Tässä vielä tunnelmia sieltä junnujen maailmancupin kuuluttajien kopista Niemisen Tupun (tuo Ylestäkin tuttu pikaluistelukommentaattori ja hyvä tyyppi). Nyt tuntuu taas siltä, että voin panna itseni likoon vielä monessa asiassa ja monella lailla. Elämää on elettävä!

Postauksen kaikki kuvat on vuodelta 2022, ennen tai jälkeen sairastumisen.




keskiviikko 4. tammikuuta 2023

TOP 10 SUOSITUINTA POSTAUSTA/RESEPTIÄ VUONNA 2022



Joudunpa aloittamaan tämän screenshotilla edellisestä postauksestani, joka komeili ykkösenä äsken käydessäni tuolla Parhaat ruokablogit - sivuston Suosituimmat-osiossa. En aina ole ihan varma kuinka tuo toimii, koska välillä tuntuu, että jos ei ole aikoihin postannut mitään, omat postaukset nousevat korkealle. Ja siinä ajatuksessa jokin mättää. Kaiholla edelleen muistelen Ankerias Vipusen supertoimivaa TOP 100 ruokablogit sivustoa ja tiedän, että niin tekee moni muukin. Se oli samalla jonkinmoinen lukulista-raamattukin, sitä kautta tuli klikkailtua myös muihin blogeihin.

Pari vuotta olen nyt aloittanut listaamalla edellisvuosien TOP 10 luetuimmat jutut blogistani (2021 ja 2020). Tämän varsinaisen listauksen teen siis niistä jutuista, jotka olen myös julkaissut vuonna 2022, joten koko vuoden luetuimmat koko blogin tarjonnasta kohta 13 vuoden ajalta onkin sitten aivan erilainen, puhumattakaan  luetuimmat kaiken kaikkiaan13 vuoden ajalta.


1. HIRVENLIHAPULLAT -PAREMPAA ARKIRUOKAA

Tälle reseptille suon ykköspaikan enemmän kuin mielelläni. Siinä yhdistyy moni arvostamani asia: herkullinen itsetehty arkiruoka(maistuu kyllä pyhänäkin) ja hirvenliha. Iloinen, että löysitte tämän reseptin!


2. TOP 10 SUOSITUINTA POSTAUSTA 2021

Niinkuin sanoin, teitä on kovasti kiinnostaneet nämä koontipostaukset vuoden suosituimmista resepteistä, koska viime vuotinenkin nousi peräti 2. sijalle. Kuvana tässä on Marry me!- kana, tuo helppo, nopea ja herkullinen resepti, joka oli vuoden 2021 suosituin postaukseni.


3. REHELLINEN KINKKUKIUSAUS

Edelleen universumi yrittää minulle kertoa, että ei kannata ylenkatsoa niitä tuiki tavallisia arjen reseptejä. Joka vuosi makaroonisalaatit, pyttärit tai ruskea jauhelihakastike löytävät tiensä luetuimpiin ja haetuimpiin resepteihin. Kinkkukiusaus. Hyvät hyssykät! Menikö multa 12 vuotta ennen kuin tämänkin reseptin sain tänne kirjoitettua!


4. CHORIZOPASTA

Nopeaa, täyttävää ja ennen kaikkea täynnä makua on tämä simppeli tomaattipohjainen pasta. Muista tämä kun ruuanlaittopipo kiristää päätä ja tuntuu, että mitä sitä taas tekisi.


5. MAAILMASTA NOPEIN KANAFETAKASTIKE

Nopeus ja helppous, eli yksinkertaiset reseptit  näyttävät olevan haluttuja. Tähän reseptiin törmäsin Karita Tykkän IG:stä. Kasvisversiokin löytyy blogistani tateista. En vain osaa päättää kumpi näistä on parempaa.

6. NALYSNYKY ELI UKRAINALAISET JUUSTOLETUT

Vuosi -22 toi mukanaan sodan aivan liian lähelle. Solidaarisuuden osoituksena ukrainalaisille halusin tehdä postauksen ukrainalaisesta ruuasta. Ruoka yhdistää kuitenkin meitä kaikkia kansoja ja hyvä niin. Sen avulla toivottavasti voimme edistää kulttuurien välistä ymmärrystä ja yhteistyötä, asioita jotka ovat tärkeitä osatekijöitä myös rauhaisassa rinnakkaiselossa kansojen kesken.


7. CLUB SANDWICH ELI KLUBILEIPÄ

Jos on helpot ja nopeat reseptit huudossa, niin sitä on toki myös klassikot, aina. Tämä klassikko, klubileipä, on poikani Urhon suosikki, ja jos Urholta kysytään, niin ravintolassa saa parempaa kuin kotona, nämä ihanat itsetehdyt äidin itsetunnon pönkkääjät ovat kuitenkin VÄÄRÄSSÄ! Tehkää itse!

8. HERKKURUOKAA PIENELLÄ BUDJETILLA

Ainakin vakituiset lukijani tietävät, että olen tehnyt myös jo pitkään sivutoimisesti ruokatoimittajan töitä ja valmistankin vähintään kerran kuukaudessa ruoka-aukeaman Lännen Medialle. Tapaan myös tehdä koontipostauksen tänne blogiini, eli sellaisen kuva-teaserin, ilman reseptejä. Viime syksyinen juttuni, missä valmistettiin herkkuruokia pienellä budjetilla, löytyy blogistani sijoituksella 8. Sain myös viestiä, että esimerkiksi sanomalehti Kalevassa tämä oli viikon luetuin juttu, sijoitus, joka on sinänsä hyvin harvinainen ruokajutulle sanomalehdissä. Eli kannattaisi varmasti jatkaa myös budjettireseptejä!


9. HERKULLINEN LOHIKEITTO

Hienoa, että TOP10 sisältää myös yhden keittoreseptin ja kalareseptin. Tällä kertaa samassa paketissa. Tämän keiton juttuja on kylmäsavulohi ja maustekurkku. Kannattaa kokeilla, jos kaipaat vaihtelua peruslohikeittoon.


10. MEATZZA

Top 10 listan viimeistelee ikisuosikiltani Nigellalta kopsattu MEAZZA-resepti. Osta se jauheliha nyt ja tee tätä, ellet ole jo. Loisto arkiruoka ja vaihtelua jauheliharepertuaariin.

Siinä oma top 10 koosteeni vuoden 2022 aikana julkaistuista luetuimmista resepteistäni. Vuosi 2022 on myös hiukan surullinen, koska koskaan aikaisemmin en ole julkaissut näin vähän juttuja, vain 35 kpl. Toivonpa, että ensi vuonna ehdin ja jaksan toteuttaa enemmän tätä mistä pidän.

Kuitenkin kun näitä juttuja katson, niin tekee mieli taputtaa itseäni selkään; kyllä mä tämän osaan! Vaikka ajattelinkin ensin, että en oo mitään järkevää varmastikaan postannut.

2022 TOP 3 Kaikkien aikojen luetuimmat

1. Kinkku-makaronisalaatti

2. Hirven routapaisti

3. Paella (superherkullinen)

TOP 3 luetuimmat kautta aikojen

1.Paella (superherkullinen)

2. Hirven routapaisti

3. Nyhtölammas


Ja vielä: tiedän, että nykyään ei kukaan jaksa oikein keskustella ja kommentoida täällä blogissa, sitä arvokkaampana pidän jokaista kommentianne.

Olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälaisia reseptejä ja juttuja sinä etsit blogistani tai onko joku muu syy, miksi löydät itsesi täältä?

KOHTI 2023!

torstai 22. joulukuuta 2022

JOULUN AJAN JOUTILAAT AAMUT - JA NE AAMIAISET!

 

Jouluvalmistelut täydellisesti kesken ja käynnissä näin ekana lomapäivänä. Lähinnä yritän tänään tuoda joulumielen tupaan siivojen myötä.

Pakko laittaa teille kuitenkin teaseri tämän päiväisestä ruoka-aukeamasta (Reseptit löytyvät Turun SanomatKaleva ja Lapin KansaIlkka-PohjalainenHämeen Sanomat ja Forssan Lehti, KeskipohjanmaaKainuun Sanomat ja Länsi-Suomi). Mietin, mitä reseptiä tässä nyt vielä jakaa kun aatto on ylihuomenna ja päädyin sitten keskittymään joulun ihaniin joutilaisiin aamuihin, joita on toivottavasti teillekin tulossa.

Silloin herkutellaan myöhään ja hitaasti. Pöytään ei tarvitse tehdä montaa sorttia, niin kokkikin pääsee nauttimaan, yksi vähän erilainen aamiaisruoka on just passeli!

Kuten yläkuvan ihanat pannukakut, joiden salaisuus on raastettu jouluomena.



Kinkkustrata on  paistos, jonne saa upotettua viimeiset kinkunsiivut. Tämän voimin jaksaa tehdä vaikka kunnon lumityöt. Ihanaa on myös se, että valmistelet sen illalla (10 min) ja aamulla vain työnnät uuniin kypsymään.



Jouluterveiset myös ihanalle Liemessä- blogin Jennille, jonka uunifetapastasta tuli ilmiö ympäri maailmaa. Hyvästä reseptistä syntyy aina mainioita variaatiota ja tässä alkuperäinen idea on muokattu aamiaiselle munien muodossa.




Vielä paahdoin itse makoisat granolat ja kerrostin niissä jugurtin ja lempihedelmien kanssa upean aamiaisherkun.

Leppoisia, ihania jouluaamuja teille kaikille!

torstai 3. marraskuuta 2022

HIRVIMETTÄLLÄ RONANTIÄLLÄ




Sitäpaitsi kuulin väärin. Se oli Pronantie. Yhtä kaikki, kun ilmassa oli lokakuisen jahtipäivän jännitystä jo valmiiksi, laukaisi tälläisen paikannimen kuuleminen aivan sellaisen tunteen, että olisin ollu jossain Keski-Maassa, Rohanissa  tai Gondorissa, vaikka olinkin aivan isäni kotikonnuilla (pun intended!) Kortesjärven Ylikylässä.

Siellä on oikeasti ihan huikeita paikannimiä. Roikonneva, Protti-Uitto, Rysnevanmäki, Nyijinki, Västerlaninkangas, Rahkakytö, Hurupakka, Pahkajärvi, Sampsosanmäki....


Pääsin päiväksi Ylikylän hirviporukan  mukaan seuraamaan metsästystä, isäni kanssa seisottiin passissa, minä kamera ja hän pyssy laukaisuvalmiina. Juttu hirven matkasta metsästä pöytään löytyy tuttuun tapaan tänään sanomalehdistä ja niiden verkkoversioista(Turun SanomatKaleva ja Lapin KansaIlkka-PohjalainenHämeen Sanomat ja Forssan Lehti, KeskipohjanmaaKainuun Sanomat ja Länsi-Suomi)


Yhden aukeaman jutussa loppuu tila kesken ja jutusta olisi mielellään tehnyt paljon fiilistelevämmän, sillä jotenkin elämyksentäyteinen tuo metsästys päivä on. Toki voi olla, että hirvenmetsästysporukat olisivat katsoneet mua vähän kieroon, jos olisin alkanut satuilla Taru Sormusten Herra-deja vu'sta. Passissa  metsän laidalla (Ronantiellä) seisoessa, oli vähän sellainen tunne, että tuleeko sieltä Entti vai hirvi.

On se hirvestys myös raakaa, pitkäkestoista työtä ja siitäkin täytyy metsästäjää arvostaa. Ja myös siitä, että työ tehdään aina eläintä kohden arvokkaasti ja kunnioituksella


Oon aina mainostanu, kuinka onnekas oon ollut, että oon koko elämäni saanut syödä hirvenlihaa ja sitä on aina ollut. Työtä se lihapaketti tuottaa vielä kotonakin, ennen kuin kaikki on putsattu ja eroteltu ja jauhelihat jauhettu. Just tänään isäni on hakemassa viimeistä lihaerää ja hommaa taitaa riittää pitkälle yöhön. Silloin kun isä ja äiti olivat viimeisellä ulkomaankomennuksella Bangladeshissa, isä osti jahtikavereilta muutaman lihaosuuden meille lapsille, että ollaan ihan minä ja Natasisko ja tekopoika Uli ihmetelty hirven anatomiaa keittiönpöydän ääressä. Se ei nimittäin ole aivan helppoa sekään kun palat on valmiiksi isossa pussissa, eikä tiedä mistä kohtaa on leikattu. Että onko fileetä vai pohjelihas....


Reseptiksi juttuun ongin selville Hirvipäivällisten hirvikeiton reseptin, jota Kortesjärven Ylikylän Maa-ja kotitalousnaiset valmistavat. Ylikylässä hirvipäivälliset kyläläisille pidetään nykyään joka kolmas vuosi. Siinäkin oli mielenkiintoista kuinka resepti on kehittynyt entisestä potkalihojen paahtamisesta ja perunakuorimisesta nykyiseen versioon.

Hyvää se on aina vaan. Kun hirvipäivällisillä tehdään keittoa 25-30 kilosta niin tässä family size- reseptissä sitä oli 600g (ja oli niin kiirus viikko, että pyysin äitiäni keittämään sen minulle kuvausta varten).


Sitten kaivelin esille vielä voittoisan hirvibologneseni vuodelta 2013. Se kun valittiin aikoinaan Pohjoismaiden parhaimmaksi. Hyvät reseptit ei koskaan kuole.


Sillä poloiset italialaiset eivät tiedä, että paras ragu syntyy hirven jauhelihasta. Se on ihan perusfakta meidän kotona. Tässä reseptissä lisätään vähän pökköä pesään paahtamalla vihannekset kastikkeen pohjalle ja lopuksi frittaamalla kaprikset pinnalle.

Tai toki he voivat tietää, ainakin ne italialaiset kokit Malmön finaalissa, jossa he reseptini kokkasivat.


Vielä on lisättävä, että maailman parhaan (se on se äitini keittämä, omani oli vaan Pohjoismaiden) bolognesen lisäksi hirvenlihasta valmistuu myös paras gulassikeitto, paras poronhirvenkäristys, paras Moskovan pata, paras paisti ja aivan ylivoimaisesti paras pannulla paistettu filee.

Olen puhunut. Ehkä puolueellisesti, mutta  kuitenkin.


Kiitos kun otitte joukkohon päiväksi, Kortesjärven Ylikylän hirviporukka. Kiitos kun jaoitte reseptin, Kortesjärven Ylikylän Maa- ja kotitalousnaiset. Kiitos iskä kaikista faktoista ja kiitos äiti keitosta.
(...ja yhtäkkiä sanat veivät hänet Oscargaalaan...)