Albondigas en Chipotle de Doña Blanca

Mexicossa syödään paljon muutakin kun tortilloja eri täytteillä. Tässä yksi resepti Mirnan aarreaitasta, anoppinsa elikkä Doña Blancan lihapullat.

Ja voi poijat oli hyviä lihapullia. Resepti jäi aivan varmasti käyttöön. Salaisuus on kastikkeessa, jossa maistuu  upeasti adobe kastikkeeseen säilytetty chipotle-chili. Eli kun kerran löydät kaupasta sen pienen purkin, tässä taas uusi käyttötapa. Purkki on todella riittoisa, yhteen ruokalajiin kun ei kovin monta chiliä voi laittaa. Suosittelenkin, että loput säilyketölkistä pakastat parin chilin annoksina, avatussa säilyketölkissähän ne eivät kauaa säily.

Lihapullat kannattaa tehdä ehdottomasti possun- ja naudanjauhelihan sekoituksesta, possusta tulee tarvittava maku ja rasva. Lihapullaan on suloisesti upotettu pieni pala kananmunaa, en oikein tiedä sen funktiota, mutta jos edes mennyt Doña Blanca kerran lihapullat näin teki, niin teen minäkin. Hiukan aikaa vievää touhua, kunnon spend-the-whole-day-cooking-meininkiä. Ei vaiskaan, ei siihen nyt niin kauaa mennyt.

Albondigas en Chipotle de Doña Blanca
Doña Blancan meksikolaiset lihapullat chipotlekastikkeessa

Lihapullat
45-50kpl
2-3 viipaletta vaaleaa leipää, hiukan kuivahtanutkin käy
maitoa niin, että murennetut leivät hyvin peittyvät
1kg porsaan- ja naudan jauhelihaa 50/50
1 sipuli hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 munaa
1/2 dl soijaa
 1tl suolaa
mustapippuria
3 kovaksi keitettyä kananmunaa

Chipotle-kastike lihapullille
1 kg tuoreita tomaatteja
3 valkosipulinkynttä
2 kanaliemikuutiota tai fondia
2-3 chipotle chiliä  adobados(tölkistä)
5 dl paseerattua tomaattia 
suolaa, pippuria
vettä

Murustele leivänviipaleet kulhoon ja peitä ne maidolla, anna murujen turvota ja vetäytyä 10 min. Jos leivänkappaleet kovin suuria, voit surauttaa massaa hiukan sauvasekoittimella. Lisää mukaan jauheliha ja kaikki muut ainekset (ei keitettyjä munia), sekoita hyvin ja anna taikinan levätä 10 minuuttia.

Pieni kananmunat pieniksi paloiksi. Ota lihapullataikinasta lihapullan kokoisia mölttejä, pyöritä palloksi, paina toisella peukalolla pullaan kolo ja nosta siihen pieni palanen valkuaista ja keltuaista. Muovaa pallo kiinni. Toista tämä nippa nappa 50 kertaa.

Paista lihapulliin pannulla ruskeat pinnat pienissä erissä (en käyttänyt mitään rasvaa) ja nostele ne sitten soosiin kypsymään 20 minuutiksi.

Kastike

Laita licuadoraan eli tehosekoittimeen, tuohon modernin meksikolaisnaisen tärkeinpään keittiövälineeseen lohkotut tomaatit, kuoritut valkosipulinkynnet, kanaliemikuutiot, chipotlet, suolaa ja pippuria (suolan kanssa varovasti, huom, kanafondi) sekä 2-3 dl vettä. Aja sileäksi nesteeksi.  Laita kastike pataan ja liedelle porisemaan  10-15 minuutiksi, lisää sitten paseerattu tomaatti ja jatka  keittämistä miedolla tulella vielä 10 minuuttia. Lisää sen jälkeen  kastikkeeseen lihapullat ja anna kypsyä 20 min.

Tarjoile valkoisen riisin kera.

Todella maukasta. Tässä on kivaa myös se, että kun lihapullat eivät itsessään ole mausteisia ennen kastikkeeseen upottamista, oli helppo jättää kymmenkunta lihapullaa lapsille pannulle paistumaan.

Ja jännitykselle ensimmäsien lihapullan abduktio. Jee, se oli sielä!

Nämä lihapullat saavat tietenkin itseoikeutetusti autenttisuusleiman.

Huomasimme  turkulaisen Taco Nito -ravintolan kanssa olevamme aivan samalla asialla, levittämässä tietoutta aidosta meksikolaisesta ruuasta. Taco Niton väen sanoin:

Taco Niton tärkein tehtävä Suomessa on tuoda aito meksikolainen keittiö ihmisten tietoisuuteen helposti lähestyttävällä ja uudella tavalla. Meksikon ruokakulttuurilla on paljon annettavaa ja tulevaisuudessa haluammekin tuoda pala palalta lisää Meksikon herkkuja Suomeen. Ruoan laatu ja asiakaspalvelu ovat yrityksemme kulmakiviä ja uskomme että tulevaisuudessa joka taajama Suomessa pääsee nauttimaan tuoreista tacoista ja burritoista.

Taco Nito saa peuhata ravintolarintamalla, minä tuon toivottavasti uusia reseptejä kotikeittiöön. Taco Nito ystävällisesti luovutti logonsa käyttööni.

Pika Pho ja sriracha

Srirach- soosi saa minut hulluksi. On se tulista, mutta on se hyvää. Kukkosoosiin tutustuttuani ja sitä valmistavan amerikkalaisen tehtaan vietnamilaislähtöisestä perustajasta luettuani, olin myyty, myydyimpi, myydyin. Ja päässäni raksutti ajatus pho-keitosta, jonne lorauttaisin sekaan srirachaa. Sitä vartenhan tuote oli alunperin kehitetty.

Edelleen unelmoin siitä häränhännistä tai muista luista hartaasti keitetystä aromikkaasta pho-liemestä, mutta tämä pikakeitto on kyllä myös aivan mainio. Viimeksihän tein Nigellan ohjeella naudan ulkofileestä, nyt mennään jos mahdollista vieläkin yksinkertaisemmin, eli vähärasvaisella naudan jauhelihalla. Suurin piirtein sama ohje, mutta vieläkin yksinkertaisemmin.

Pika-Pho naudan jauhelihasta

4:lle

400g vähärasvaista naudan jauhelihaa

125g riisinuudeleita

100g lehtikaalta (n 5 isoa lehteä)

suolaa, pippuria

liemi

1l liha- tai kanalientä

1 rkl soijaa

1rkl kalakastiketta

1rkl riisiviinietikkaa

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

5cm pätkä  tuoretta inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna

1 punainen chili hienonnettuna

Päälle puntti hienonnettua korianteria ja sriracha -chilisoosia.

Ruskista jauheliha. Mausta suolalla ja pippurilla.

Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. (luultavammin kaada kiehuvaa vettäpäälle ja anna seistä 3 min, valuta)

Kuumenna liemi kiehuvaksi ja lisää porisemaan kaikki muut liemen aineet noin vartiksi. Jos on kiire niin vähempikin riittää. Lisää jauheliha ja ruoditut pienistetyt lehtikaalit. anna kiehua vielä 3 minuuttia. Lisää nuudelit, kuumenna, annostele lautaselle, päälle korianteria ja srirachaa. Voi kuinka se sopi tähän.

Mieletöntä keittoa.

Minihampurilaiset - vähänkö spesiaalit!

Saatte ihan itte päättää, mikä se näistä minihamppareista sitten tekikään niin erikoisia. Olisko ollut tarjoilutapa? Tein minihampurilaisia (joita amerikkalaisen "sliders" esikuvansa hengessä tekisi mieleni kutsua "liukkareiksi", mikä nyt olisi varmasti maailman älyvapain käännös, joten -uskokaa tai älkää- pidättäydyn....) Urhon, nyt 9v., syntymäpäiville jonne oli saapumassa melkoinen porukka serkkua, naapuria, kummia ja kaveria ja päätin tarjoiluvastaavan roolissa tehdä asian mahdollisimman yksinkertaisesti. Mikä tarkoitti, että jätän kaikki ihanat lisukkeet pois, pihvi saa vain truutauksen ketsuppia ja maustettua majoneesia. Tämä siksi, että hampurilaisen nouto pöydästä kävisi mahdollisimman vaivattomasti, kenenkään lapsen ei tarvitsisi nirsoilla täytteiden kanssa, eikä mun liioin hukata aikaa hampurilaisten kokoamiseen. Koska piti myös järjestää aarteenetsintää.

Päädyn siis ratkaisuun, että tässä tapauksessa pihvin tulee olla erityisen maukas ja sämpylä pehmoisen maistuvainen. Yritykseen lähdin sitten löytämälläni Lady and Pups/ an angry food blog -blogin ohjeella Ameriikan malliin. Rouva oli tehnyt lähes tieteellistä tutkimusta sliders-hampurilaisten parhaasta pihvistä ja päätynyt taikinaan johon lisättiin jauhelihamassaan juustoa. Ja paljon! Kiloon jauhelihaa epäinhimilliset puoli kiloa juustoa, mikä ei tuo pihviin vain mielettömästi makua ja mehevyyttä, vaan pannulla paistettaessa muodostaa pihvin ympärille myös rapsakan kuoren.( Mutta onhan tämä nyt kyllä ihan suuruudenhulluutta tälläinen määrä!) Kun tälläinen pihvi sitten asettuu  tuoreeseen minisämpylään, jonka leipomisessa on mukana bataattisosetta ja ruskistettua voita, ovat nämä näin pelkistetyssä asussakin aikamoisen herkkuja. 

...No en kyllä laittanut ihan yhtä paljon juustoa.... Seuraavasta ohjeesta tuli ainakin 40 minihampurilaista, en jaksanut laskea pitemmälle. Kuviahan en oikein siinä kerinnyt ottamaan, joten hirveän hyvä minihamppari joutuu tyytymään nyt tälläisiin pikaotoksiin, valitan.

Väliin kuva Happy Joe-pullojen uusio käytöstä. Pirun pillit olivat aavistuksen liian lyhyitä ollakseen täydellisen trendikkään näköisiä. Aamulla keittämäni satsi vadelma-mansikkamehua riitti lapsivieraille hyvin, syy oli luultavasti lisäämättä unohtuneen sokerin...

Juustoiset minihampurilaispihvit

2 kg naudan jauhelihaa, vähemmistöosa voi olla possuakin

750 g oikein ison karkeaksi raastettua tai pieneksi kuutioitua (molempi parempi) juustoa, minulla gouda ja gruyere, aromikas cheddar myös hyvä

6 rkl Worcestershiren kastiketta

2 rkl sipulijauhetta

2 tl jauhettua mustapippuria

1 1/2 tl suolaa

2 tl tabascoa

paistamiseen voita, öljyä, pari- kolme  valkosipulinkynttä ja hiukan timjamia

Vaivaa juusto ja mausteet jauhelihan joukkoon käsin huolellisesti työstäen, että saat massasta mahdollisimman, no, massamaisen.

Taputtele pihvit kostutetuin käsin ensin isoiksi lihapulliksi, mistä sitten taputtelet ne pihvin malliin, muista että ne paistettaessa vetäytyvät hiukan kokoon. Tästä taikinasta tulee siis 40+ pihviä

Kuumenna pinnoitetulla paistinpannulla1 rkl voita ja toinen öljyä, Kun voi alkaa vaahtoamaan, lisää maun antajaksi veitsen lappeella hiukan murskatut valkosipulinkynnet ja timjamin oksat. Sitten vaan paistamaan pihvejä.Paista yhtä puolta kunnes se saa kauniin ruskean värin ja huomaat pinnan hiukan rapsakoituvan, käännä ja paista valmiiksi.

Aioin kyllä tehdä pihvit huolettomasti ja rasvattomasti uunissa, mutta pannulla paistetun koe-erän jälkeen oli pakko jatkaa pannulla paistoa, paistopinnasta tuli niin upea. Aika sutjakkaasti se kävi kahden pannun tekniikalla.

Bataatti- sämpylät ruskistetulla voilla

200g voita

5 dl maitoa

1 pussi kuivahiivaa

1 iso bataatti, kuorittuna, lohkottuna keitettynä ja soseutettuna

n 13 dl vaikkapa hiivaleipäjauhoja (tai vehnä)

0,5 dl sokeria

 2 tl suolaa

Voiteluun kananmunaa ja päälle ripoteltavaksi vaikka pellavansiemeniä (tai unikon-, sesaminsiemenet, merisuolahiutaleet)

Sulata voi pinnoitetussa kattilassa ja lämmitä sitä keskilämmöllä. Voi vaahtoa ja sihisee pari minuuttia, sitten sihinä alkaa hiljalleen vaimeta ja ruskistuvat maitohiukkaset erottua. Ota liesi pois päältä. Lisää ruskistettu voi kylmään maitoon ja sekoita ja varmista, että neste on kädenlämpöistä (alle 42) ettei hiiva pala. Lisää kuivahiiva ja anna sen sulaa nesteeseen kymmenisen minuuttia.

Vaivaa taikina, helpoiten yleiskoneella. Lisää nesteeseen bataattisose, suola ja sokeri, sitten jauhot vähitellen, anna pyöriä seitsemisen minuuttia. Tarkkaile jauhojen määrää, Taikinan tulee olla pehmeä, kimmoisa ja elastinen, ei siis liikaa jauhoja. Mutta ei myöskään saa olla tarttuvaa.

Peitä kulho muovikelmulla ja leivinliinalla, anna kohota puolestatunnista kahteen.

Kumoa taikina leivinlaudalle ja vaivaa ilmat pihalle. Jaa taikina 4 osaan, kustakin osasta leivo tanko, josta leikkaat 12 osaa ja pyöritä ne  sitten pulliksi. Anna kohota leivinliinan alla lähes kaksinkertaisiksi.

Voitele kananmunalla, sirottele siemenet päälle ja paista 200 asteessa  kullanruskeiksi, eli n. 20 minuuttia.

Leikkaa sämpylät halki, sujauta pihvi väliin lempilisukkeittesi kanssa. Jotka meillä olivat siis vaihtoehtoisesti vain ketsuppi tai maustettu majoneesi.

 Tällä postauksella oli muuten valtavat synnytystuskat. Olen koko viikon yrittänyt saada sitä maailmalle laivalta käsin, mutta koneeni on vain herjannut "virhettä" sivulla. Toivottavasti reseptit ovat nyt niistä vapaat. Huomasin kyllä nyt, että jauhelihataikinan maustamisessa olin huolettomasti sekoittanut ruoka- ja teelusikat, ylläolevan sovelluksen mukaan kuitenkin tein ja kohdillaan tuntuivat olevan.

Ja seuraavana päivänä pistettiinkin jo puku päälle häävieraana

Oli meillä sitten tarjolla ihan kaupan hodarisämpylöitäkin, niitä minejä, ja tavallisia norminakkeja. Urho nimittäin ilmoitti, hyvin varovasti, pari päivää ennen juhlia kertoessani suunnitelluista tarjoilusta, että " Moni varmaan pettyy, jos ei oo hodareita..."

Kuinkas se Hallikainen lauloikaan?

Har jeg fået dit bud?

(Pakko käyttää ainutlaatuinen tilaisuus: reseptiikkani on käännetty lemppari "kuuma-peruna-suussa"-kielelle eli tanskaksi. Suomalainen versio siis täällä.  Ja aasinsiltana muistutus, että vielä tänään ja huomenna maanantaina 18.2 voit äänestää lempibloggarisi -tai myös minut- Italiaan äänestämällä tämä kastikeversio pohjoismaisessa kastikekamppailussa voittoon! Äänestys on facebookissa. Kiitos!) Ennakkotiedoista poiketen näköjään äänestys jatkuu, aina sunnuntai 24.asti. Päättäisivät jo!

Bolognese alla Nanna

Ingredienser
500g hakket elg kød, eller anden magert hakket kød, 1 løg, 1 rød peber, 1 hvidløg to håndfulde cherrytomater, 1 dåse hakkede tomater , 3 kopper rødvin, 3 dl stærk kød lager eller 1 bouillon terning og 3 kopper vand, 1 dl Heinz chili sauce, 2 selleri stilke, 2 tsk tørret oregano, 2 tsk tørret basilikum, 1 tsk røget paprika, 1/4 tsk cayennepeber, salt, peber olivenolie, 3 spsk små dåse kapers

Tilberedning

1. Ovnen opvarmes til 200 grader Celsius. Skræl løget og skær i terninger, fjern kernen og skær peber frugten i tern, halvér hvidløg og cherrytomater. Arranger grøntsagerne på bagepapir på en bageplade, drys olivenolie over og steg i 20 minutter.

2. Brun hakkekødet med et smule olie på en pande eller i en gryde, hvor du kan forberede hele saucen. Krydr kødet med paprika, cayennepeber, salt og peber.

3. Placer de ristede grøntsager og presset hvidløg enten i en blender eller en skål hvor grøntsager og hvidløg kan mixes med en stavblender til en blød pasta.

4. Føj grøntsagspyrén til kødet, tilføj desuden fint hakkede selleri stilke, hakkede tomater, Heinz chili sauce, rødvin, vand, lager eller bouillon, tørret oregano og basilikum. Lad det simre under låg i mindst en halv time, men flere timers simring gør saucen blot bedre. Hold dog øje med mængden af ​​væske, hvis saucen bliver for tyk kan man roligt fortynde denne med en smule vand. Kontroller smag.

5. Varm panden med et par klatter olivenolie og steg de drænede små kapers indtil de er sprøde. Dræn på papirservietter.

6. Rør din kogte favorit pasta i saucen. For at fuldføre retten drys et lag af vidunderligt sprøde salte kapers på toppen af ​​hver servering… og naturligvis parmesan ost!

MIKÄLI RESEPTI SIIVITTÄÄ MINUT VOITTOON, LUPAAN LAUSUA SEN ULKOA TANSKAKSI VOIMAKKAASTI ELÄYTYEN ESIINTYMISTILAISUUDEN ETEEN SATTUESSA.

Kohti Pohjanmaan -vai oliko se Pohjoismaiden?- parasta jauhelihakastiketta

 
Pasta Bolognese on maailman parasta. Äitini tekemä varsinkin. Toissijaisesti oma tekemäni. Kastike on molemmilla periaatteessa sama, se minkä äitini oppi tekemään Sveitsissä 70-luvun alussa. Luulen, että omani pohjassa on useammin reilusti punaviiniä ja äitini kuivayrtitosuutta hallinnoi oregano, kun minä taas kallistun enemmän basilikan suuntaan. Äitini myös puristaa valkosipulinkynnet mukaan vasta viimeistelyvaiheessa. Mutta niin hyvää, niin takuuvarmaa, kaikille maistuvaa.

Heinz lähetti minulle yllärikorin tarvikkeilla, joita saattaisin tarvita jauhelihakastikkeen teossa. Sipulia, valkosipulia, mausteita (mm. timjami -NOT!)ja Heinzin perusketsuppia ja Chilikastiketta. Mukana kehoitus osallistua naamakirjassa kilpailuun pohjosmaiden parhaasta jauhelihakastikkeesta. Koska tuomareina yleisön lisäksi oli italialaisen ravintolan henkilökunta ja voittona matka Bolognaan, annoin itseni rohkeasti olettaa, että kyse on nimenomaan pastakastikkeesta eikä suomalaisten ikisuosikista, perunoiden kanssa syötävästä jauhelihakastikkeesta elikkäs murusoosista, joka- korjatkaa, mikäli olen väärässä- on sinänsä aivan oma tarinansa ja suomalaisten ikisuosikkikotiruoka.

Meillä siis kokataan jauhelihakastiketta, pastan kera, mukaillen ikiaikaista bolognese-reseptiä. Tähän kisaan otin kumminkin askeleen vielä rohkeammin eteenpäin, hylkäämättä bolognesen makumaailmaa, yritin tuoda mukaan jotakin mikä tekisi kastikkeesta ja sen tomaattisuudesta vieläkin vahvemman, vieläkin intensiivisemmän.

Salaisiksi aseiksi valikoituivat lopulta hyvin rasvaton, tumman robusti hirvenjauheliha, uunissa paahdettu kasvispohja ja  sen loppusilauksena annoksen päälle ripoteltavat rapeiksi paistetut kaprikset.

Onko jo vesi kielellä? Hyvä.

Punainen, paahdettu jauhelihakastike (Ragu alla Nanna)

500g hirven jauhelihaa, tai muuta vähärasvaista jauhelihaa
1 sipuli
1 punainen paprika
1 valkosipuli
kaksi kourallista kirsikkatomaatteja
1 tlk tomaattimurskaa
3 dl punaviiniä
3dl vahvaa lihalientä TAI 1 lihaliemifondikuutio ja 3 dl vettä
1dl Heinzin Chilikastikketta
2 varsisellerin vartta
 2tl kuivattua oreganoa
2tl kuivattua basilikaa
1 tl savupaprikajauhetta
1/4 tl cayenneä
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
3 rkl pieniä säilöttyjä kapriksia


1.Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuori ja lohko sipuli, poista parikan sisus ja lohko paprika, puolita kuorimaton valkosipuli sekä kirsikkatomaatit. Asettele kasvikset leivinpaperin päälle uunipellille, pirskota päälle oliiviöljyä ja paahda 20 min.

2. Ruskista ja murustele jauheliha pannulla tai padassa, jossa voit valmistaa koko kastikkeen, tilkassa öljyä.
Mausta valmis jauheliha paprikajauheella, cayennellä, suolalla ja mustaippurilla.

3. Pistä paahdetut kasvikset ja purista valkosipulinkynsistä sisukset joko tehosekoittimeen tai kulhoon, jossa voit ajaa kasvikset sauvasekoittimella pehmeäksi tahnaksi.

4. Lisää jauhelihan joukkoon pataan paahdettu kasvispyre, pieneksi pilkotut sellerinvarret, tomaattimurska, Heinzin chilikastike, punaviini, vesi ja fondi tai lihaliemi sekä kuivattu oregano ja basilika. Anna hautua kannen alla vähintään puoli tuntia, mutta useamman tunnin hauduttelu vain parantaa kastiketta. Pidä kuitenkin huoli nesteen määrästä, voit huoletta jatkaa kastiketta vedellä, mikäli paksunee liikaa. Tarkista maku.

5. Lämmitä muutama loraus oliiviöljyä paistinpannulla ja paista pienet valutetut kaprikset kunnes rapeita. Valuta talouspaperin päällä.

6. Sekoita kastikkeen joukkoon keittämääsi lempipastaa. Viimeistele annos ripottelemalla ihanan suolaisen rapeat kaprikset annoksen päälle... ja tietenkin parmesania!

Höyryävän kuuma pasta-annos ilahdutti tomaattisuudellaan ja pienellä chilisellä takapotkullaan. Jamien salaattireseptistä napattu kaprisvinkki on hauska ekstralisä tarjoiluun niin maun, suutuntuman kuin ulkonäön suhteenkin. Meillä kastike upposi koko perheelle papasta kaksivuotiaaseen, vaikka epäilinkin välillä sen olevan lasten maulle liian voimakasta. Mutta ei. Kun osat on kohdallaan, ne on kohdallaan.

jälkiteksti 12.2: Reseptini valittiin Suomen edustajaksi. Voit käydä Facessa äänestämässä muiden Pohjoismaiden edustajat kumoon. Aikaa on 18.2 saakka. 19.2 Malmössä Italialaiset kokit kokkaavat reseptit läpi ja pistävät järjestykseen. Näihin tuloksiin lisätään sitten Face äänestyksen tulokset ja jotenkin saadaan voittaja selville. 
Äänestys näköjään jatkuu su 24.02 asti

Kevyesti kesään lihapiirakalla

Koska vuoden suurin salaatinsyöntisesonki on käynnissä ja  elämän bilevaihekin kaukana takanapäin, mikä tarkoittaa vain muistoja kesäöiden grillireissuista, on ihmisen vähintäänkin uppopaistettava jotakin välttyäkseen liialta keventymiseltä (Henkilökohtaisesti olen vältellyt keventymistä viime vuosina uskomattomalla menestyksellä).

Myös koska kesä on juuri oikeaa aikaa hyödyntää appivanhemmilta joskus saaatua friteerauskeitintä. Pönttöö kainaloon ja terassille, käryt fasaanien iloksi. Sähköisen friteerauspannun suurin avu on muuten se termostaatti, ei tartte miettiä, koska öljy on sopivaa ja jäähtykö se vai peräti roihahtaa kohta.

Ja myös siksi, että saat ihanan yllärivieraan yökylään ystävättärestäsi lapsiensa kera, ja grillin sanottua alkukuusta irti sopimuksensa on keksittävä jotakin muuta (kevyttä) iltapalaa. Omat perinteeni velvoittavat tietysti; vieraiden varjolla kokataan aina jotain ennentekemätöntä, epäonnistumisen uhallakin. Sitäpaitsi pahimmassa tapauksessa voi aina sanoa, että en ollut koskaan ennen tehnyt tätä, varmaan huono resepti. Teeppä bravuuriasi, epäonnistu ja yritä siten selittää, että yleensä tämä on kyllä syötävää. Ni!

Itsetehdyt lihapiirakat ovat jo pitkään väijyneet minua siellä täällä ja kutkuttaneet taikinapeukaloani. Mutta kun niitä Liisa väänteli hyvällä menestyksellä hiljakkoin Kivistössä, lupasin itselleni, että nyt, paljon myöhempää ennemmin, niitä vihdoin taiteillaan myös meillä. Reseptiä noudatettiin tunnontarkasti alkuperäistä muokkailematta, paitsi, että en mittaillut mausteita, mistä saattoi johtua, että sinapinsiementen osuus oli arvioitua - tai siis juuri arvionnin seurauksena- suurempi... Ja taikina käskettiin kaulia 3 millin paksuuteen....oiskohan tuo ollut mulla pikkusen reilu, ensikerralla ohennan reippaammin. Lisäksi puuroriisi, jota ihmisellä on AINA joulun jälkiseurauksena vajaa pussi kaapissa, oli varmaan jossakin havikistä herkuksi -puuskassa lähtenyt kävelemään, joten sitä sai tuurata risottoriisi.

Kotitekoiset lihapiirakat
tai Lihis, kuten sitä Kivistössä kutsutaan(jonka resepti tässä kopioituna)

Taikina:

3 dl maitoa tai vettä
25 gr hiivaa
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
1 rkl öljyä
8-10 dl hiivaleipäjauhoja

Täyte:
400 gr jauhelihaa
2 sipulia
4 dl keitettyä puuroriisiä (1,5 dl keittämätöntä)
1-2 tl suolaa
1,5 maustemitallista maustepippuria
valkopippuria
mustapippuria
1 tl sokeria
1 tl sinapinsiemeniä
1 rkl valkoviinietikkaa



Lisää hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen, skoita muutkin aineet joukkoon ja vaivaa kunnes taikina irtoaa käsistä (tai koneesta). Anna nousta peitettynä 3 varttia.

Keitä riisit. Silppua sipulit ja kuullota pannulla. Lisää sekaan jauheliha, paista kypsäksi, lisää riisi ja mausteet joukkoon.

Kauli taikina n.3mm paksuiseksi levyksi jauhotetulla alustalla ja ota pyöreällä muotilla paloja. Täytettä ruokalusikallinen per pala, kostuta reunat ja painele tiivisti nyssykän reunat yhteen. En kyllä muistanut kostuttaa, kiinni pysyivät silti. Anna kohota 10 minuuttia. Mulla taisi tulla 15 piirakkaa ja kuten esikuvallanikin, täytettä jäi reilusti yli.

Uppopaista piirakat 180 asteessa kauniin ruskeiksi molemmin puolin, paistoastian koosta riippuu kuinka monta sinne sopii kerralla kellumaan. Valuta talouspaperin päällä. Kos kuori tuntuu kovalta, anna pehmetä hetken muovipussissa liinan alla. Öljyä rittää hyvin 1 litra. Rypsiöljyä sanoisin, tai muuta mautonta.

Kohta ajankohtaisen sanonnan mukaisesti helppoa kuin heinänteko, eikä edes mitenkään työlästä. Taikina oli upeaa käsitellä jostakin syystä. (vahinko?)

Kukin pistäköön piirakkaansa mitä haluaa, meilläpäin sinappi, ketsuppi ja aivan EHDOTTOMASTI Koskenlaskija- sulatejuustosiivut kuuluvat esillepanoon. Kurkkusalaattikin olisi kuulunut, mutta hänkin oli jo poistunut keskuudestamme.

Mutta jos kesäisiä tunnelmakuvia mietitään, niin "illan viilentyessä ja kääntyessä sateeksi, turvassa terassin katon alla lihapiirakoita paistellen ( ja oli mulla punkkulasikin kädessä), hyvän ystävättären kanssa jutellessa" tuokiokuva ei ole yhtään pöllömpi, vaikkei se ehkä ekana mieleen juolahdakkaan missään ihanin kesäjuttu-gallupissa. Mutta kuten sanottu, ei pöllömpää! ( eli pöllöömpää...)

Back to school -nostalgiaa, siis hernekeittoa

Onhan se erikoisen hyvää, savustetusta sianpotkasta tai joulukinkun rippeistä keitetty hernekeitto.
Purkkihernekeittokin, pikkuisen tuunattuna, on hyvää.

Mutta joku kohta jossakin minulla on varmaan vinksallaan, kun Kauhavan koululaitoksen ruuissa useamman vuoden eläneenä vieläkin muistelen lämmöllä sitä erinomaista hernekeittoa. Siinä oli jauhelihaa ja se oli tosi, tosi vetistä. Ja listallani siis hernekeitoista parhainta!

No sitäpä ei oikein muuten saa kuin itse tekemällä. Muutenkin hernekeitto on helpoista helpoin laitettava, kunhan vaan muistat laittaa herneet yön yli likoamaan ja jaksat sitten muutaman tunnin rakkaudella keitellä.

Hernekeitto - vetinen versio jauhelihalla
6.:lle

250g kuivattuja herneitä
400g jauhelihaa
1 iso sipuli silputtuna
2 l vettä +++++ tarpeen mukaan
3 rkl sinappia
suolaa tarpeeksi
maustepippuria jauhettuna

Huuhdo herneet ja laita ne kylmään veteen likoamaan yön yli huoneenlämpöön.
Seuraavana päivänä, ruskista jauheliha, mausta se suolalla ja maustepippurilla ja kuullota mukana hetken sipulia.
Lisää valutetu herneet ja vesi ja anna kiehua pari tuntia hiljoilleen. Lisää vettä jos tarpeen halutun koostumuksen aikaan saamiseksi. Tämä mun keittoni on siis todella vetistä, jäähtyessään se sitten jo jämähti hyvin paksuksi, eli seuraavan päivän lämmitykseen lisäsin taas vettä. Mausta keitto sinapilla ja suolalla.

Gurmeekeitto tarjoillaan juustonäkkärin ja piimälasillisen kanssa, myös maito käy.

Apua, melkein unohdin! Keittoannokseen kuuluu lisätä sitten vielä syödessä se kolmiopalajuusto!

Sitä vaan en ole koskaan tajunnut, että miksi sen ainoan ruuan kanssa, jonka kanssa tulee ehdottomasti tarjoilla näkkileipää, tarjottiin viikon pehmeäleipäannos?

..they were messing with our minds...

Chili sin chili

Arjen vaihtoehtokokkailusarja jatkuu  nopealla tex-mex tyylisellä pataruualla, jolle kauan haeskelin nimeä, kunnes tajusin että sehän on se mitä se on: chili sin chili (sin = ilman, suom.huom.). Nopeuspuolesta vastaa pitkään haudutettavan lihaan sijaan  arjen kuningas jauheliha ja con muuttui siniksi lasten takia. Onneksi tuollekin asialle löytyi pikakorjaus meidän vanhempien annoksiin, kun löin pöytään säilyketölkillisen jalapeñoviipaleita. Kun annoksen vielä kruunasi tuoreella korianterilla niin ei hassumpaa pötyä pöydässä alta puolentunnin.

Chili sin chili
4:lle
250g naudan jauhelihaa
1 rkl öjyä
1 iso porkkana
i iso sipuli
2-3 kynttä valkosipulia
1/2 punainen paprika
2 purkkia tomaattimurskaa tai iso tetra paseerattua (1/2l)
vettä
1 säilyketölkki kidneypapuja
mausteena suolaa, mustapippuria, jeeraa, (cayennea myös jos saa olla tulista)

tarjoiluun
korianteria tuoreena
jalapeñoviipaleita

Ruskista jauheliha. Kuori ja pilko porkkana ja sipulit sekä pilkottu paprika ja lisää muhimaan pannulle pariksi, kolmeksi minuutiksi. mausta seos. Lisää pataan tomaattimurska ja aina puoli purkkia vettä per käytetty tomaattimurska, huuhdellen sillä viimeisetkin rippeer tölkistä. Lisää myös valutetut ja huuhdellut pavut. Anna kiehua hiljalleen 15-20 minuuttia. Ripottele päälle runsaasti tuoretta korianteria ja jalapeñoviipaleita ja nauti vaikka basmatiriisin ja pitaleivän kera.

Tuosta talvikauden korianteritaistelusta vielä; tiedättehän kun ne ei kestä yhtään pakkasta, paleltuvat kauppamatkalla ja sitten kotona nuukahtavat ja litsaantuvat herkimmin kaikista yrteistä. Kävin yksi päivä kaupassa, jossa en yleensä käy ja ostin sieltä korianteria, suomalaista ei ollut saatavilla vaan tämä oli Keniasta asti. No kuitenkin, se oli leikattu  sellaiseen läpinäkyvään muoviseen kolmionmalliseen kannelliseen muoviboksiin sillälailla väljästi. Se säilyi jääkaapissa paljon kauemmin kuin yleensä. Säästin muovirasian ja seuraavalla kerralla kun toin korianteripuskan kaupasta, leikkasin varret irti ja laitoin säilöön laatikkoon ja tosi hyvin kesti. Huom. siis ei silputa tietenkään, sitähän se ei kestä.

Yksi kesän ykkösasia  mitä odotan on omat korianterit kasvimaaltani. Jee!!!!

Juustohampurilaissalaatti -voi ameriikka!

Lähtökohtaisesti - mikä ihana suomalainen täysin turha sana - hyvä juustohampurilainen on hyvää. Hyvä salaatti on niinikään hyvää. Mutta ehkä vain amerikkalainen osaa yhdistää nämä kaksi yhdeksi annokseksi joka myöskin on hyvää, mutta satuttaa niin suomalaista sielua ristiriitaisuudellaan, salaatinhan tulee olla myös terveellistä ja vaikka tässä tuota viherpuolta tuleekin syötyä niin ei tuo juusto, voiset krutongit ja jauheliha tätä mitenkään kovin kevyeksi salaattiherkuksi tee. Mutta onko sen nyt niin väliä, jos tätä syödessä tulee hyvä mieli?

Ohje on Pioneerwoman'in peruja. Luin salaatista myös toisesta suomalaisesta blogista ja nyt en kauhukseni muista mistä, vaikka muka mieleeni sen painoin, että voisin siihen viitata. Ilmaise siis itsesi vaikka kommenteissa, jos luet tätä.

Olen muokannut vähän ainemääriä, tälläisessä reseptissä ei ne ole niin nöpönnuukia, neljälle hengelle tässä yritellään kuitenkin tehdä.

Juustohampurilaissalaatti

400 g naudan jauhelihaa
 4 rkl ketsuppia
1 rkl amerikkalaistyylistä keltaista sinappia
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl savuista B-B-Q kastiketta
2 isoa sämpylää, tai 4 paksua leivänviipaletta 
aika paljon voita
romaine tai jääsalaattia yks "erä"
2 dl oranssia cheddarraastetta
4 tomaattia (talvisin mielstäni eniten makua on luumutomaateissa)
2 maustekurkkua
1 punasipuli

Ruskista jauheliha paistinpannussa, kaada pois mahdollinen ylimääräinen rasva. Mausta jauheliha makusi mukaan ketsupilla, sinapeilla ja B-B-Q-soossilla. Laita setti syrjään, mutta pidä lämpinä.

Paloittele sämpylät kuutioiksi, sulata ruokalusikallinen voita pannulla ja laita leipäkuutiot sekaan. Paistele miedohkolla lämmöllä leipäkuutioita noin 10 min, lisää aina joukkoon ruokalusikallinen voita kerrallaan, kunnes kaikki leipäkuutiot ovat voisen paahtuneita. Siirrä syrjään.

Koska ihminen on kerkiävä kone, olet tällä välin varmaan ennättänyt repiä salaatin, kuutioida tomaatit, raastaa juuston, leikata punasipulista henkäyksen ohuita renkaita ja vaihtaa vauvalle vaipan. Hyvä, sitähän minäkin!

Enää jäljelle salaatin kokoaminen: salaatti alle, päälle jauheliha ja sen päälle juusto. Sitten tomaatit ja sipulit, lopuksi vielä rapsakat ja aah niin voiset leipäkuutiot kaiken komeuden ympärille. Lasiin jonkun sortin kolloo ja ei kun syömään.

Makaroonilaatikko

Kyllä. Meillä syödään makaroonilaatikkoa. Esimerkiksi viime viikolla. Sopivasti eilen blogiystäväni Jonna kauniista Suolaa&Hunajaa blogista asiasta kyselikin. Tokkopa tarkoitti asiaa ihan kirjaimellisesti, mutta koska huumorintajuni on pohjalaisen olematonta,. tässä tulos.

Siis syömme kyllä kotona tehtyä makaronilaatikkoa. Pastaruuista vain ehkä vieläkin useammin menee valmistukseen spaghetti Bolognese, se on meidän arkiruokien tiukka ykkönen. Jostain syystä meillä ei koskaan valmisteta makaroonimössöä, tuota lapsiperheiden (isien) valmistamaa suosikkiruokaa. Sen sijaan viime viikolla söimme mm. purkkihernekeittoa. Eli  tavallista, tavallista. Ruokakohokohtien bloggaaminen saattaa vääristää kuvaa aterioistamme.

Tämä kääntyis vielä makaroonimössöksikin.

Mutta nitä annettavaa minulla olisi makaroonilaatikolle?. Mukailen itsekin aina pussin kyljestä ohjetta. Ehdottomasti en ala lisäilemään sinne pakastevihanneksia tai tomaattimurskia. Eihän se sitten ole enää makaroonilaatikkoa. Jostain syystä makaroonilaatikko kuuluu kuitenkin 10 eniten googlatun reseptin joukkoon, ilmeisesti joku kaipaa siis reseptiä, vaikka se pussin kyljessä oleva on kyllä ihan hyvä.

Yksi rakas muisto kuitenkin makaroonilaatikkoon liittyy. Ollessani aikoinani Etelä-Saksassa Au Pairina, perheen 7 vuotias Jan-poika oli nirsoista nirsoin. Jopa nirsompi kuin Urho7v. Jan myös saattoi kätkeä ruokiaan esim. suuriin olohuoneen vaaseihin, joista ne hajullaan sitten paljon myöhemmin paljastuivat. Kun Au Pair oli ensin siivoamista siivottuaankin yrittänyt päästä hajusta....
Ainut ruoka mikä  suomalaissaksalaiselle Janille kelpasi oli Macaroni Auflauf, tuttavallisemmin siis makaroonilaatikko. Sitä sitten tehtiinkin Janille suurin piirtein aina edellisen loputtua. Ja sen Au pairin, joka teki maailman parasta makaroonilaatikkoa nimi oli Nanna. ;) (ja heillä on ollut ainakin 16 aupairia)

Mutta nyt siitä pussin kyljestä:

Makaroonilaatikko

	5dl	sarvimakaroonia
	400g	jauhelihaa
	1	iso sipuli
	1-2tl	suolaa
	1tl	currya
		hiukan valkopippuria
	1tl	paprikajauhetta
	3	kananmunaa
	7dl	maitoa

Keitä makaronit pakkauksen ohjeen mukaan (lihaliemi tekee terää!). Ruskista jauheliha ja sipuli. Mausta kypsä jauheliha. Sekoita liha ja makaronit ja kaada voideltuun vuokaan. Sekoita kananmunat ja maito (tai lihaliemi) ja kaada vuokaan. Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla 1 tunti. Laktoosittoman makaronilaatikon saat käyttämällä lihalientä.

Resepti: Arja Savela, Myllyn Paras Oy (muokattu)

Jan on muuten nykyään a'la Carte- kokki Stuttgartilaisessa ravintolassa!

Ja makaroonilaatikon kanssa tarjoillaan ehdottomasti ketsuppia. Tämä on juurikin se ruoka, jonka takia tuo pullo kököttää kaapissamme.

Ja vielä varoituksen sana: en yleensä laita tähän curryä, mutta nyt laitoin kun kerran aloin tuota pussiohjetta tarkkaan lukemaan. Useimmiten tämä valmistuu ihan näppituntumalla. Olisko sitä vähän lipsahtanut vai oliko curryni niin voimakasta? Tulos oli kyllä melkoisen  keltainen ja voimakkasti curryltä maistuva. Mikä johti siihen, että Urho7v:n  se maistui omituiselta.

Eli oikeastaan, kuka söi ja kuka ei meillä makaroonilaatikkoa viime viikolla?

Urho muuten kuittaisi eilen mulle johonkin, en nyt muista mitä hänelle paasasin syömisestä , mutta kuitenkin, että: " ai siksikö kun sä teet monen AIKUISEN mielestä hyvää ruokaa?"

-huokaus- kieltäydyn lukemasta rivien välistä....

Kahden sortin lihapullat

GR&V 7/2011 Kansiresepti oli pakko laittaa kokeiluun ja pitää kahden lihapullan illalliset. Paitsi että lihapullia sai kyllä syödä useamman kappaleen. Isot ja lempeät oli tehty naudan paistijauhelihasta ja kiinnittävät huomiota myös sillä, ettei perinteisiä lihapulla-aineksia, sipulia, munaa, leipää tai korppujauhoja käytetty lainkaan. Omani saivat vielä oman makulisänsä kun korvasin naudan hirvellä. Pienet ja pippuriset taas tehtiin raagamaggarasta, mikä oli sinänsä kiva idea.

Pullat kehotettiin paistamaan pannulla voissa ja yritinkin 1 satsin, mutta jostakin syystä mun pannupullista ei tule koskaan pyöreitä eikä ne tahdo pysyä edes koossakaan (edes sellaiset joisssa ON munaa), joten laitoin loput tuttuun tapaan uuniin kypsymään. Koska hirvipullat ovat niin rasvattomia, ei niihin tahdo saada kovin herkullista paistopintaakaan, niin keksin sitten ruskistaa valmiit lihapullat vielä pannussa voissa. Hyvä minä! Makkarapullat onnistuivat kokonaan pannulla.

Tuplalihapullat

Isot ja lempeät

400g hirven jauhelihaa (tai naudan)
1/2 ruukkua timjamia
120 g ranskankermaa
1 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria

Pienet ja pippuriset

200-400 g raakamakkaraa (esim Saarioisten yrttibraatvursti)
2 rkl roseepippuria

Paistamiseen  1 rkl voita ja 1rkl rypsiöljyä (tai uuni)

Hienonna timjami. Sekoita isojen pullien ainekset tasaiseksi. Pyöritä massa kostutetuin käsin pulliksi.

Makkarapulliin purista makkara kuoresta peukalonpäänkokoisiksi nokareiksi ja pyörittele pulliksi.

Jauha roseepippuri morttelissa ja siirrä kulhoon.

Laita isot pullat uunniin 225 astetta ja paita kypsiksi . Kypsiin pulliin voi  sitten ottaa vielä pintaa ja väriä paistinpannulta. Voit myös kokeilla paistaa isot pullat kokonaan pannulla. Ruskista ne ensin jokapuolelta ja lisää sitten pikkupullat joukkoon ja laske lämpöä, kypsytä sitten n. 5 minuuttia. Nosta pikkupullat roseepippurin joukkoon kulhoon ja kierittele ne pippurissa.

Meillä oli tarkoitus syödä nämä muussin kanssa, mutta en jaksanut tehdä (?), niinpä tein uunilohkoja. kaapista löytyi vielä purkki hapankaalia ja etikkakasviksia, tarjoiltiin siis niitten kanssa. Ja kastikkeeksi sopii myös kylmä kermaviili- tai jugurttikastike, ainakin näin kun ei ole muusia.

Laitetaanpas kuva vielä perunoista kun lihapullista ei ollut kuin tuo yksi

Kaiken kaikkiaan aika vänkä idea tarjota samalla ruoalla kahden makuisia ja kokoisia lihapullia!

Äidin salainen ase

Stressaantuneen kotiäidin pelastaja. Kiireisen työssäkäyvän armahtaja. Uusavuttoman bravuuri. Kaikkien nälkäisten sankari. Lapsen eka "kokkaus". Jopa sille epätrendikkäälle -siis sellaiselle, joka ei tunne oloaan kotoisaksi keittiössä- iskälle. Opiskelijabudjettiin. Painonvartijalle. Perinteisen suomalaisen ystävälle. Ja tietenkin kaikille superkokeille, sillä kaikki kuitenkin olettaa, että teitte tämän alusta asti itse.

Niin että onko mulla teidän huomio nyt?

Puhun nimittäin  peruna- ja keittokasvispussista. Pakaste, jossa ei lisäaineita, vain peruna, porkkana ja purjo. Isoina paloina ja oikein maukkaina sitäpaitsi. Tarjouksessa 2 pussia 3 euroa tai yksi on kai jotain 1,80 normaalisti. Näitä mulla on aina pakastimessa. Ei lisäaineita. Soppaa kuudelle, voit tehdä myös puolikkaan annoksen. Lisäät vain vettä, lihaliemikuutiot ja pääraaka-aineen. Valmista vartissa.

Joku voi tietysti sanoa, että taitaa tosiaan olla stressaantunu kotiäiti kun ei kerkiä perunoita kuoria...Mutta aina ei kyllä tosiaan kerkiä. Kun tuloo nälkäisen, kiukuttelevan lapsen kanssa kotiin. Tai kun pitäis äkkiä keksiä jotain pöytään. Tai ollaan ystäväperheen kanssa ulkoilemassa ja pitäisi äkkiä saada suurelle joukolle ruokaa. Talkooporukalle. Kaikenmaailman koirien luonnetestien toimitsijoiden muonitukseen huonoissa keittämisolosuhteissa.

On tehty kalasta ja kanasta, jauhelihasta, nakista ja makkarasta. Kypsästä kokolihasta, kinkusta ja lihapullista. Liemeäkin vois vaihdella, kookosmaito, sulatejuusto, tomaattimurska, makukermat,maito,  aina on uus keitto. Lisää varhaiskaalta, tai kukka-ja parsakaalta. Mausta eri yrteillä. Tai erilaisilla maustetahnoilla. Aina maistuu. Myös Urholle 6v.

Mielikuvitushan tässä vain on rajana. Mutta osoittaakseni "luovuuteni" määrää, tässä muutama otos meidän arjen pelastuksista. Aikaslailla perinteistä tehdään siis. Vois joku yrttisilppu ehkä edes piristää. Mutta leivän kanssa tosi hyvää kuiteskin!

Kot kot kot chickkeeeen....

jauheliha yksi takuuvarmimmista

Makkara on tietysti voittamaton

Ja lohikeittokin tulee niin näppärästi

Tätä hirvenlihasäilykekeittoa täällä on jo hehkutettukin

Sumeilematta kehun tätä tuotetta aina ystävilleni ja sukulaisilleni. Moni sen on ottanutkin omakseen. Ystäväni Karjamekko esimerkiksi on sitä mieltä, että tämä on paras"lahja" mitä oon koskaan hälle antanut ja hänen bravuurinsa on tehdä kanakeitto mandariinimarinoiduista kanasuikaleista.

Mikäs on sun salainen arkea helpottava ase? Vai oletko sitä mieltä, että siemenperunatkin pitää itte idättää? Vai oot yksinkertaisesti niin täydellinen, että sulla ei kaivata paniikkitilanteiden pelastajaa, koska sellaasia tilanteita ei vaan oo. Eikä tuu.

Mutta elämä ja tilanteet muuttuu, muista se!

Laittaskohan linkin appetitille? Onkai se mukava tietää, että joku on näin haltioitunut pakastetusta perune/porkkana/purjopussista.

Tammikuinen gulassikeitto

Usein tähän aikaan tammikuusta, kun lompsa on sallinut ja vatsakin ollut enempi lasketteluhousuihin sopivaa mallia on tullut suunnattua suksien kärjet kohti ykköslomapaikkaa eli Itävallan Alppeja. Sitä Stimmungia ei vaan saa mistään muualta.

Suosikki rinnelounaista (koska alppiloma ei ole vain laskettelua, se on myös syömistä!) yksi ehdoton on tietenkin edullinen ja aina maistuva Gulassikeitto. Tätäpä teki sitten yksi päivä niin kovasti mieli, että lähdin sitä tekemään ilman sen kummempia reseptejä. Ja lopputuloksesta on vain sanottava, että miksi ihmeessäen tee tätä useammin.? Ihana pakkaspäivän keitto. Toteutin pikaisemman arkiversion jauhelihasta, enkä yhtään moiti vaikka tiedänkin gulassin yleensä haudutettavan kokolihasta.

Nyt kun vain muistaisi mitä kaikkea tuli pataan heitettyä. Se meni kai näin:

Gulassikeitto

ainaskin 6:lle

400g sikanauta jauhelihaa

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

1rkl paprikajauhetta

vähän valkopippuria ja nustapippuria

140g purkki tomaattipyrettä

1-2 purkkia tomaattimurskaa (mulla oli vain purkillinen kotona, sekin riitti)

pari lasillista punaviiniä

lihaliemitiiviste (käytän nykyään niitä Fond du cheffiä kuutioiden sijaan)

vettä

3 porkkanaa

5-6 perunaa

1 punainen paprika

Ruskista jauheliha ja pehmitä sen kanssa kuutioitu sipuli. Mausta kuivamausteilla. Lisää pyree, sitten tomaattimurska ja viini.

Usein kuuluu sanottavan viinin käytöstä ruuanlaitossa, että käytä samaa kuin mitä joisit kyseisen ruuan kanssa (no tämä on vähän liioittelua mielestäni, saman TYYPPINEN riittänee, ei kai kukaan mitään arvoviinejä ala kastikkeeseen laittamaan...), mutta itseasiassa, ja nyt seuraa TUNNUSTUS: meillä jää useinkin  jopa 1/3 pullon pohjalle juomatta (tiedän, eikö uskomatonta, sentään molemmat nautimme viineistä...) ja sitten se sama pullo saattaa lojua kuukauden siinä... no minä kyllä käytän sumeilematta  erilaisiin pataruokiin ja bologneesen pohjaksi ja muihin tälläistä jo juomakelvottamaksi mennyttä viiniä. Ajaa kyllä tehtävänsä, sanon minä! Tälläinen ihana Masin Ripasso jämä oli tälläkin kertaa siis kyseessä.

Lisää loputkin aineet, kuoritut,kuutioidut ja pilkotut porkkanat ja perunat ja vettä sitten sen verran, että koostumus on keittomainen. Viimeisenä vielä paprikansuikaleet. Anna porista kypsäksi ainakin, tai paljon kauemmin jos sinulla on aikaa.

Paranee joka lämmityskerralla. Teeppä jo valmiiksi kun vietätte seuraavan kerran talviulkoilupäivää, jotka toden totta ovat tällä hetkellä puitteeltaan uskomattoman kauniita! Vain Suomessa voi olla tälläisiä talvia!

Ja vielä sanon, että keittoon voi upottaa vanhat tomaatit ja sitä voi potkaista ripauksella chiliä ja kuivattuja yrttejä. Meidän paprikajauhe taisi olla jotenkin tulista sorttia, koska keitosta tuli oikein lämmittävän mausteinen ihan ilman mitään chilejäkään. Maku ylitti kaikki odotukset.

Tarjoiltiin smetanakiehkuran kera. Ja lämmintä leipää.