About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Tammikuinen gulassikeitto


Usein tähän aikaan tammikuusta, kun lompsa on sallinut ja vatsakin ollut enempi lasketteluhousuihin sopivaa mallia on tullut suunnattua suksien kärjet kohti ykköslomapaikkaa eli Itävallan Alppeja. Sitä Stimmungia ei vaan saa mistään muualta.

Suosikki rinnelounaista (koska alppiloma ei ole vain laskettelua, se on myös syömistä!) yksi ehdoton on tietenkin edullinen ja aina maistuva Gulassikeitto. Tätäpä teki sitten yksi päivä niin kovasti mieli, että lähdin sitä tekemään ilman sen kummempia reseptejä. Ja lopputuloksesta on vain sanottava, että miksi ihmeessäen tee tätä useammin.? Ihana pakkaspäivän keitto. Toteutin pikaisemman arkiversion jauhelihasta, enkä yhtään moiti vaikka tiedänkin gulassin yleensä haudutettavan kokolihasta.

Nyt kun vain muistaisi mitä kaikkea tuli pataan heitettyä. Se meni kai näin:

Gulassikeitto
ainaskin 6:lle

400g sikanauta jauhelihaa
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1rkl paprikajauhetta
vähän valkopippuria ja nustapippuria
140g purkki tomaattipyrettä
1-2 purkkia tomaattimurskaa (mulla oli vain purkillinen kotona, sekin riitti)
pari lasillista punaviiniä
lihaliemitiiviste (käytän nykyään niitä Fond du cheffiä kuutioiden sijaan)
vettä
3 porkkanaa
5-6 perunaa
1 punainen paprika

Ruskista jauheliha ja pehmitä sen kanssa kuutioitu sipuli. Mausta kuivamausteilla. Lisää pyree, sitten tomaattimurska ja viini.

Usein kuuluu sanottavan viinin käytöstä ruuanlaitossa, että käytä samaa kuin mitä joisit kyseisen ruuan kanssa (no tämä on vähän liioittelua mielestäni, saman TYYPPINEN riittänee, ei kai kukaan mitään arvoviinejä ala kastikkeeseen laittamaan...), mutta itseasiassa, ja nyt seuraa TUNNUSTUS: meillä jää useinkin  jopa 1/3 pullon pohjalle juomatta (tiedän, eikö uskomatonta, sentään molemmat nautimme viineistä...) ja sitten se sama pullo saattaa lojua kuukauden siinä... no minä kyllä käytän sumeilematta  erilaisiin pataruokiin ja bologneesen pohjaksi ja muihin tälläistä jo juomakelvottamaksi mennyttä viiniä. Ajaa kyllä tehtävänsä, sanon minä! Tälläinen ihana Masin Ripasso jämä oli tälläkin kertaa siis kyseessä.

Lisää loputkin aineet, kuoritut,kuutioidut ja pilkotut porkkanat ja perunat ja vettä sitten sen verran, että koostumus on keittomainen. Viimeisenä vielä paprikansuikaleet. Anna porista kypsäksi ainakin, tai paljon kauemmin jos sinulla on aikaa.

Paranee joka lämmityskerralla. Teeppä jo valmiiksi kun vietätte seuraavan kerran talviulkoilupäivää, jotka toden totta ovat tällä hetkellä puitteeltaan uskomattoman kauniita! Vain Suomessa voi olla tälläisiä talvia!

Ja vielä sanon, että keittoon voi upottaa vanhat tomaatit ja sitä voi potkaista ripauksella chiliä ja kuivattuja yrttejä. Meidän paprikajauhe taisi olla jotenkin tulista sorttia, koska keitosta tuli oikein lämmittävän mausteinen ihan ilman mitään chilejäkään. Maku ylitti kaikki odotukset.

Tarjoiltiin smetanakiehkuran kera. Ja lämmintä leipää.




4 kommenttia:

  1. Ihanan paksu talvinen ja tomaattinen keitto! Varmaan niin hyvää ja lämmittävää ja käy hienosti niin sinne Alpeille kuin minne tahansa kylmään talvikeliin :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä on herkullisen näköistä keittoa

    VastaaPoista
  3. NAM NAM, maiskutellaan Tampereella! Olipas hyväskää, viel kun omasta puskasta heitettiin pari chiliä niin AVOT!

    VastaaPoista