Ihanan kotimaisen maissin valmistus

Kotimaista sokerimaissia saa nyt vielä hyvin kaupoista, sato kun ollut reilun kuukauden myöhässä tänä syksynä. En kyllä tiedä mitä kovat yöpakkaset ovat tehneet, saatanpa kirjoitella tätä jo myöhässä, mutta löytyköön se sitten kaikille maissintähkää kädessään pyöritteleville ensi syksynä (mitä tälläisen todennäköisyyteen eteen tekevät hakukoneet?)

Sillä ihan varmasti joku sitä maissintähkää käsissään pyörittelee, jos googlatuimpia ohjeita ovat makaroonilaatikko, täytekakun paistolämpötila tai lättytaikina, niin aivan varmasti joku haluaa varmistaa myös miten tuoremaissintähkä valmistetaan.

Tuoreus on avainsana. Tosi tuoreen tunnistaa jyvistä leikattaessa tihkuvasta maitomaisesta nesteestä. Tuoreus on aika tärkeää maissintähkän kohdalla, joka kuluva päivä muuntaa nimittäin maissintähkässä olevaa herkullisen maun ja rapsakan tekstuurin  sekä mehukkuuden takana olevaa sokeria tärkkelykseksi, jolloin maissin suloinen maku vähenee ja lopulta tuntuu siltä, että järsit puunoksaa.

Keittäminen on perinteinen maissintähkän valmistustapa. Kuori maissi repimällä vihertävät kuorilehdet irti. Maissintähkästä roikkuu myös pitkiä silkkisiä karvoja tai hiuksia (varmaan niillä on joku fiksumpi nimikin) Irrota myös ne. Laita vesi ja ruokalusikallinen suolaa kiehuvaan laakeaan, maissinkokoiseen kattilaan (tai parsakattilaan pystyyn jos satut sellaisen omistamaan). Kun vesi kiehuu, lisää kuoritut maissintähkät. Jos maissi on todella tuoretta 3-5 min. riittää, muuten 6-8 minuuttia. Tarjoa maissit tulikuumina, voit puolittaa ne käsittelyn helpottamiseksi. Tuore maissi on kauneimmillaan runsaalla voilla tai voisulalla siveltynä, päälle ripotellaan suolaa. Ei voi olla parempaa! Maissille sopii myös chilit ja savupaprikat yms, mausteet, jopa lime ja sitruuna.

Yllättävää kyllä, maissi valmistuu näppärän nopeasti myös mikrossa. Jätä silloin suojalehdet paikoilleen. Mikrota 4-6 minuuttia, kuori ja revi karvat vasta sitten, nyt ne lähteekin tosi helposti. Mausta sitten samoin kuin keitetyt.

Grillaus on kivaa, mutta joskus hiukan haastavaa ja helpointa olisikin keittää ensin ja sitten nopea grillaus. Maissintähkät palavat ainakin minulla helposti ja ne tulisikin öljytä ennen grillausta. Suojalehdet paikoilleen jättäen voit myös vähentää palamista. Aikaa täytyy kypsymiseen varata ainakin se vartti. Ainakin.

Tuore maissi on miljoona kertaa parempaa kuin vakumoidut esikäytetyt, joita myönnän kyllä käyttäneeni. Se on kyllä kummallista kuinka helposti ihminen tyytyy siihen, että vaikka maissi (esikeitetty, vakumoitu), sehän on ihan hyvää. Ja lapsetkin tykkää järsiä. Tosiasia on kuitenkin, että tulikuuma maissintähkä voilla silattuna ei ole ihan hyvää, se on jumaliste taivas! Mutta kun me tyydymme siihen ihan hyvään sen sijaan, että nauttisimme asioista sesonginmukaisesti.

Olenkin ajatellut, että tällä hetkellä suomalaiset ravintolat tekevät huipputyötä avaten monelle asiakkaalle raaka-aineen puhtaan ja herkullisen sydämen (sanoo hän, juuri Fredrik Johanssonin ihanan menun Kaskiksessa nauttineena).

Nämä maissit hankin samaisella Turun reissulla Kaarlejoen luomutilan myymälästä. Oi mitä herkkuja! Muuten maissintähkät voi veitsellä pystysuorassa asennossa riipiä siemenistään ja näitä yksittäisiä jyviä tai jyvärivilaattoja(ovat kivan näköisiä) voi käyttää salaateissa, paistoksissa, wokeissa, padoissa tai keitoksissa. Ei jää niinkään hampaankoloon kuin perinteisellä majava-tekniikalla. Meidän kanojen viimeinen herkkuateria ennen palautusta oli tuore maissi ja raejuusto. Viimeinen ateria, sehän on tärkeä!

Kokeile myös grillattuja meksikolaisia maissintähkiä Elotes
tai tuoretta sokerimaissipolentaa!

Pistetään poppikone soimaan...

Tai siis popparikone. Tai ei siis konetta ollenkaan, vaan popataan pop corneja, niinkuin ne ennen tehtiin, ennen yli-iisejä mikro-poppareita (no kyllä nekin saa poltettua) tai kaiken maailman kuuma-ilmalla toimivia popparikoneita.

Lapsuuden poppareita, silloin kuin poppareiden teko oli vielä merkkitapaus ja niiden syöminen vielä merkittävämpää. Onneksi mun paukkumaissirakkaus on siirtynyt molempiin lapsiin, varsinkin Maitotyttö toivoo usein popcornia. Ja sitten vaan mikroon.

Mun lempihetki on kotona hyvä elokuva, iso kulho voilla maustettuja popcorneja  ja suurin ja kylmin lasillinen maitoa mitä talosta löytyy. Oi maito, oi maissinjyvä! En kyllä muista koska viimeksi oon kattonut elokuvan. Jos Frozenia ei lasketa. Siitä alkaa mennä repliikit  ulkoa. Ainoat muut elokuvat, joissa osaan vuorosanat on Sound of Music, Hei me lennetään ja National Lampoon's Animal House. Ja tietysti Brian's life. Profiloidun varmaan aivan oudoksi tämän perusteella...Unohtakaa, että kerroin.

Viime aikoina olen alkanut kaivaa kattilan kansineen esiin. Koska hups, vaikka mikropopparit on hyviä, kätsyjä ja nopeita, niin kattilassa itse tehdyt on luvallanne vielä parempia. Ja vähän kuin katoavaa kansanperinnettä. Tietääkö kaikki lapset edes kuinka pop corneja OIKEASTI tehdään?

Tällä kertaa mulla oli kuitenkin projekti, osiot A, B ja C. Osa C meni pieleen, kuten projektini joku osa aina toisinaan saattavat mennä. Ei siitä sen enempää, paitsi, että odotin siltä paljon. Nyt odotan uusinta matsia. Mutta osa A eli poppareiden paukutus vanhaan hyvän ajan malliin onnistui, kuten lähes aina ja osa B sai aivan jumalattoman suuren suosion. Se oli nimittäin karamelli-popcornin teko ja ne vasta maistuivatkin niin Maitotytölle kuin IsoHoollekkin (se on muutenkin karkkihiiri, vaikka muuta väittää).

Popcornit kattilassa

2 rkl öljyä
2 dl pop cornin jyviä
iso. 4-5 litran kattila kansineen

Laita levy päälle, kattila levylle, öljy ja 3 maissinjyvää kattilaan ja kansi päälle. Odota, että maissit paukahtavat. Nyt öljy on sopivan kuumaa.

Poista 3 popparia ja kaada tilalle loput, laita kansi päälle ja heiluttele kattilaa (kattila kiinni lämpölähteessä). Hellasta riippuen voit pienentää tehoja hiukan. Maissien pitäisi alkaa poppailemaan ihan just. Jatka heiluttelua kunnes poppaukset lakkaa, ja nosta kattila liedeltä. Nyt sulla on kattilallinen popcornia, kaada heti kulhoon ja suolaa perään. Ehkä haluat maustaa myös voisulallalla. Se on syödessä aika sotkuista mutta muuten ihan parasta.

Vaihtelun vuoksi jatka karamellipoppareiden tekoon. Ne on hyviä!

Karamelli popcornit

3 l maustamattomia popcorneja (katso yllä)
150 g voita
2,5 dl fariinisokeria
1tl vaniljajauhetta
1/2 tl suolaa
1/2 tl ruokasoodaa

Kuumenna kattilassa voi ja fariinisokeri kiehuvaksi, keitä hiljalleen sekoittaen 4 min. Nosta levyltä ja sekoita mukaan yhteen sekoitetut vanilja, suola ja sooda. Kaada heti kulhossa tai kattilassa olevien poppareiden päälle, ohuena nauhana, koko ajan poppareita sekoittaen. Sekoita karamelli oikein hyvin poppareihin.

Levitä sitten kahdelle uuninpellille ja paista 100 asteisessa uunissa tunti, aina vartin välein käännellen. Kaks pelliä kerralla kiertoilmauuninn. Tavallisessa uunissa 120 astetta. Minulla ei ole aavistustakaan, miksi tämä "kuivausoperaatio", mutta kaikki tutkimani reseptit näin tekee. Anna valmiiden jäähtyä ja riko mahdolliset isommat klöntit.

Kauniiseen purkkiin sitten vaan tai pieneen masuun.

Tai: FOOOOOOOODFIGHTTTTTTTT! (John Belushi in Animal House)

My Angels' Eggs

Amerikkalaiset syö ihan hulluna Deviled eggs:ejä, tuollaisia mausteisella seoksella täytettyja kylmiä kananmunanpuolikkaita. Niitä tarjoillaan alkupaloiksi vieraille, kirkkolounailla (siinäpä vasta amerikkalainen traditio teille), ja yleensä kaikenmoisissa kokoontumisissa ja pot luck eli nyyttärikekkereillä. Eikä tuo ole mikään ihme, ne on oikeasti huippuhyviä, helppotekoisia ja loputtomiin muunneltavissa. Jotenkin ne vaan ei löydä itseään tänne pohjoiseen reseptiikkaan samalla fortella kuin merten takana.

Mun on tarkoitus ollu tehdä näitä Pirun munia koko kesä ja nyt vihdoin olen tässä, kun aika käy vähiin ja kokkaillaan viimeisiä omien tyttöjen munia ja niistä pitäisi tehdä jotain spesiaalia, ihan niin kuin oman omenapuun muutamasta omenasta tai parista tämän kesän punajuuresta. Tunne-arvoa, you know?

Deviled eggs nimitys on vanha ja se viittaa ruuan mausteisuuteen. Mun pääni kääntyi kuitenkin Angel eggs:ien puoleen kun avasin uuden Richard McCormick'in Pariisi -keittokirjaan. Richard oli versioinut ihanat Angels eggs (siis mikä kieliopillinen hirviö on tämä nimi? Angel eggs, Angel's eggs ja Angels' eggs, joo, mutta Angels egg?) Nimi viittaa kahteen asiaan, siihen, että enkelin munissa käytetään usein terveellisempiä, kevyempiä täytteitä ja tietenkin palaamme jälleen niihin kirkkolounaisiin. Ei kai sitä piruakaan siellä saa turhaan huudella? Syödään mieluummin enkelin munia.

Ja mulle tämä nimi tietysti kolahti henkilökohtaisesti. Tiedättehän, meidän tytöt...

Ohjetta on muokattu alkuperäisestä kaapista löytyvien ruokatavaroiden mukaan.

Angel eggs - täytetyt kanamunanpuolikkaat kahdella täytteellä
12+12

12 munaa

Keitä kananmunat laittamalla ne kattilaan ja peittämällä vedellä. Kiehauta vesi, nosta kattila levyltä ja anna seistä 10 min. Koputa sitten munien kuoret kevyesti pöydän pintaa vasten rikki ja laita muutamaksi minuutiksi jääveteen odottamaan. Kuori munat, halkaise pituussuunnassa. Poista keltuaiset puristamalla munaa kevyesti ( tai kaivamalla varovasti pikkulusikalla...). Asettele valkuaispuolikkaat odottamaan täyttöä ja jaa keltuaiset kahteen kulhoon.

Skagen-täyte

6 keltuista (edellä keitetyistä munista)
100g katkarapuja
3 rkl wasabimajoneesia(Saitaku)tai 1 tl piparjuurta ja 3 rkl majoneesia
1/2 punasipuli
suolaa ja mustapippuria

Hienonna ja sekoita ainekset yhteen keltuaisten kanssa. Keltuaiset voi murskata haarukalla.

Punajuuritäyte

6 keltuaista kuten edellä
100g keitettyä , raastettua punajuurta
1 tl dijonsinappia
2 rkl maustamatonta jugurttia
3 rkl majoneesia
1/2 punasipulia hienonnettuna 
suolaa ja mustapippuria

Sekoita taas kaikki aineet tahnaksi. Pursota tai lusikoi täytettä kukkuroilleen kananmunanpuolikkaiden syvennyksiin. Koristele vaikka mädillä, cayennella, retiisinsiivuilla, ruohosipulilla tai muilla yrteillä.

Pari huomiota vielä. Täytteistä tuli aika rouheita ilman sauvasekoittimia, joten lusikointi on hyvä vaihtoehto. Punajuuri kannattaa keittää kuorineen ja kuoria vasta jäähtyneenä, väri pysyy paremmin sisällä.

Sain tosissani hifistellä meidän tyttöjen munia tätä tehdessä. Skageniin tuli aivan upea väri johtuen keltuaisten kauniista väristä. Paistettiin viime viikolla lättyjä ja tiedättekö, niistäkin tuli ihan keltaisia! Ainut kohta missä taisin muutaman kerran puhua pirun munista oli kuorintaoperaatio. Ne munat vaan on niin tuoreita, että kuori ei meinaa millään irrota valkuaisesta.

Ja ihan pirun hyviä. Oikeestaan taivaasta. Enkelin munia.

Pariisi- kirja fiilistelee ensin -yllätys, yllätys- Pariisilla ja siirtyy tarjoamaan sitten modernimmaksi muokattuja, mutta mutkattomia reseptejä klassikoista McCormickmaiseen tyyliin. Seuraavaksi mun sormia syyhyttää äyriäisperunagratiini.  Mintunvihreä väri keittokirjalle on aika rohkea valinta, kun ei oo kyseessä mikään passionforbaking-opus. Mutta lopulta aloin tykätä. Kokkaa oma resepti kirjan sivuilta, ota kuva ja häsää instagrammiin #RMCPARIISI ja #KIRJA ja voit voittaa Pariisin matkan. Aikaa on vuoden loppuun.

Kirja saatu arvostelukappaleena.
Myös Saitaku Wasabimajoneesi testissä.

Bulgurilainen

Jonsei nyt olla kesän parhaan kasvispurilaisen äärellä, niin ei sitten koskaan. Koska itse kuulun lihansyöjien klaaniin, enkä siksi ihan päivätöikseni valmista kasvispurilaisia, voin sanoa, että tämä on ainakin paras omasta keittiöstäni lähtenyt. Tätä syödessä todellakin unohtaa lihan nautinnot!

Reseptin bongasin siitä jo ennenkin mainitsemastani Sally Butcherin Vegestan - kasvisruokaa Lähi-idästä -kirjasta. Olen sieltä bongaillut muitakin reseptejä, sillä Lähi-idän ruoka on sydäntäni lähellä sattuneista Saudi-ajoista johtuen ja kasvisruokakin joutui aivan uuteen valoon kun viimein tajusin, että aikoinani viikottain nauttimani falafelit eivät olletkaan valmistettu jauhelihasta! Kirjassa on muuten myös arabialaisen leivän ohje, tuon muistojen läpyskän, jota en ole kotioloissa pystynyt monistamaan. Ohjeen 1 dl vettä suhteessa 600g jauhoja on kyllä niin kivikova resepti, että eihän siitä leipää tullut....

Mutta bulgurilainen tuli, ja hyvä sellainen. Kyseessä on siis bulgurista ja punaisista linssistä valmistetut pihvit, jotka kootaan kerroksiksi hampurilaissämpylän tai pitaleivän väliin tsatsikin ja ihanan yrttisipulisalaatin sekä tomaatin kera. Pihvit kannattaa paistaa pannulla, grilliin ne ovat turhan pehmeitä käänneltäviä.

Bulgurilainen
4:lle
125 g hienojakoista bulguria
100g punaisia linssejä
1 rkl täysjyvävehnäjauhoja
1 iso sipuli paloiteltuna
2 tomaattia paloiteltuna
1 porkkana paloina
1/2 nippu korianteria
2 rkl tahinaa
1/4 tl jeeraa
1/2 tl jauhettua korianteria
1/2  tl savustettua paprikajauhetta
1/2 tl chilijauhetta
suolaa ja pippuria
öljyä paistamiseen

Tarjoiluun:
4 isoa sämpylää tai pitaleipää
tsatsikia
sipuli-yrttisalaattia
salaatinlehtiä ja tomaattia

Pane bulgur kulhoon, kaada päälle 2 dl kiehuvaa vettä, sekoita ja jätä peitettynä odottamaan.

Huuhdo ja puhdista linssit. Kaada kattilaan linssit ja n. 3 dl kylmää vettä. Keitä kypsiksin. 20 min ja valuta. Pane linssit ja ainesluettelon muut aineet tehosekoittimeen ja surauta massaksi. Sekoita lopuksi massa käsin tasaisesti bulgurin joukkoon.

Muotoile kostutetuin sormin 4 isoa pihviä. Kuumenna tilkka öljyä ja paista pihvejä 3-4 minuuttia per puoli.

Kokoa annokset bulgurilaisiksi hampurilaisten tapaan. Mitäs samoisitte jos tilaisin side-orderiksi vaikka bataattiranskalaiset?

Härkäpapu-quesadillat

Tiesittekö, että härkäpapu on todella vanha viljelyskavi, Suomessakin sitä on viljelty ainakin 1200-luvulta (jopa 600 -luvulta, tietää wikipedia, tuo lähteistä luotettavin)? Joten pienoinen ihme, että minä ihan ensimmäistä kertaa tartuin Verso Foodin kotimaiseen Härkäpapu rouheseokseen vasta nyt. 

Härkäpapu on hallankestävä, helposti kasvatettava lajike, jonka peltopinta-ala on Suomessakin taas kasvussa, aikanaan kun se hävisi perunalle ja  herneelle. Rokkapavuksi sitä ennen nimitettiin. Härkäpapu on huikea proteiinin lähde ja sitä viljelläänkin paljon esim Kiinassa ja Egyptissä. Lähi-idän keittiöstä kertovissa keittokirjoissa löytyy aivan huikeita reseptejä härkäpavuille, tahnoja ja mausteisia muhennoksia. Härkäpapu ei ole muuten papu vaan kuuluu virnojen sukuun. Siinä sulle päivän knoppi. Jos kohtaat englanninkielisissä resepteissä broad beans, fava beans, faba beans, bell beans, field bean tai tic bean, on kyseessä ihan tämä samainen ystävämme.

Härkäpapurouheena se on helppo käyttää, vaikka jauhelihan korvikkeena, ruuissa ja laatikoissa. Jokihaka ja Kivistössä ovat onnistuneet houkuttelevan reseptiikan teossa. Minäkin sitten kannoin korteni kekoon quesadillojen muodossa.

Härkäpapu- quesadillat 
4 isoa tai 6 pientä

1 rkl öljyä
1 tl jeeraa
1 tl jauhettua korianteria
1/2-1 tl savupaprikajauhetta, mietoa tai tulista
1 sipuli pilkottuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2,5 dl Verso härkäpapurouhetta
4 dl kuumaa vettä
1/2 tl suolaa/maun mukaan

8 vehnätortillaa ta 12 maissitortillaa
korianteria  ainakin 1/2 ruukkua
200g lempijuustoraastettasi

Kuumenna öljy pannulla ja miedolla lämmöllä, lisää mausteet ensin minuutiksi, sitten kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää härkäpapurouhe ja vesi ja anna kiehua pienellä tulella kokoon. Tarkista ja lisää suola.

Jos teet quesadillat maissitortilloista (löytyy useimmiten muuten gluteeniton osastolta), mitä suosittelen maun vuoksi, esilämmittele tortillat pinona pannulla (päällekkäin siis) vähän vaihtelemalla ulommaisten ja sisimmäisten paikkoja. Pehmeitä vehnätortilloja ei tarvitse. 

Ota tortilla, aseta kuivalle pannulle, ripottele päälle juustoraaste, sitten levitä härkäpapurouhekastike ja silputtua korianteria. Vielä hiukan juustoa, toinen tortilla päälle ja paista kuumaksi molemmin puolin. Tortilla saa hiukan täplittyä tummemmaksi. Leikkaa valmiit 4 osaan ja tarjoille lemppari guacamolesi kanssa tai punaisen salsan ja ranskankerman. Tai kaikkien ylläolevien. 

Minulla oli paistossa käytössä valurautainen parilapaistinpannu, joka kärvensi maissitortilloihin ihanan maistuvat raidat. Todellakin pieni +ero normipannuun, mutta ei pelkästään ulkonäöllisesti vaan tortillaan tuli ihanan paahdetun maissin maku. Mulla oli jääkaapissa myös chorizoa (kesto-versio), enkä voinut vastustaa lisäämästä sitä osaan tortilloista. Lyön kyllä vetoa, että normi lihansyöjä ei vierasta näitä vegeversioitakaan. Koska ei siitä kannata tehdä numeroa. Hyvä on aina hyvää.

Verso Härkäpapu rouheseos saatu näytteenä.

Korealaista kanaa grillaten

KFC ei nykyään enää viittaa Kentucky Fried Chickeniin vaan Korean Fried Chickeniin. Korealaiset kananuijat tai siivet ovat ihanan tahmaisia ja sopivasti tulisia ja rapsakoita, mutta hiukan työläitä jos teet ihan alkuperäisohjeistuksella eli uppopaistaen. Nyt tein näitä grillissä, ohje on superhelppo  ja lopputulos antoi aiheen epäillä, että tässä on mun tämän kesän grillausbravuuri.

Atria muisti mua keväällä uutuustuotepaketilla ja siellä oli Atria Jyväbroiler maustamattomia koipi- ja reisipaloja. Siis erikseen koipireisi kahteen palaan leikattuna. Noita reisipaloja näkee paljon amerikkalaisissa resepteissä, joten olin ihan innoissani, että niitä on nyt saatavilla usealtakin valmistajalta. Ovat juuri sopivan mehukkaita tähän reseptiin ja vanha pelkoni, siitä, että koivet jää aina raaoiksi grillissä osoittautui kyllä turhaksi. Ehkäpä grillausmetodit on kehittyneet siitä ajasta kun taistelin nolona pallogrillin hiilien kanssa (ei syty, palaa liian voimakkaasti, ei ole enää tarpeeksi kuuma)ja epäsuoran lämmön käytön oivallus on melkolailla uudistanut koko alan. Kuinka sitä ei ennen tajuttu?

Resepti on muuten oivallinen myös lapsiperheille koska tulinenkastike sekoitetaan palojen päälle vasta lopuksi, lapsille voi jättää siis näppärästi omat naturellit nuijat.

Korealaista kanaa grillissä

5 broilerin koipea ja 5 reisipalaa, maustamattomina
2 rkl maissitärkkelystä 
1/2 tl suolaa

Chili-kastike
1 rkl vaaleaa soijakastiketta
1 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl hunajaa
1 rkl seesamöljyä
2 rkl raastettua inkivääriä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
2 rkl Gochujang korealaista chilitahnaa (löytyyisoista marketeista aasialaistavaroiden joukosta)

2 rkl paahdettuja sesamin siemeniä

Viillä jokaiseen kananpalaa veitsellä pari viiltoa, sekoita suola ja maissitärkkelys kulhossa ja pyörittele kananpalat siinä. Laita jääkaappiin peittämättä 2-8 tunniksi. Kanojen pinta kuivaa, mikä taas rapeuttaa pintaa.

Paista kuumassa grillissä kanoihin hiukan pintaa, älä polta. Paista sitten kanoja miedommalla epäsuoralla lämmöllä kannen alla n. puolituntia, kunnes niistä tuleva neste on kirkasta. Kääntele välillä. Käytin grillissä viime kesänä oppimaani leivinpaperi/folioarkit päällekkäin systeemiä, niin kanannesteet eivät turhaan leimautelleet grilliä. J malttia, kanat kyllä kypsyvät.

Sekoita kaikki kastikkeen aineet sekaisin. Toivottavasti käytät juuri Gochujangia, sillä siinä on ihan oma muista chilitahnoista poikkeava maku.

Pyörittele kypsät kananpalat kauttaaltaan chilikastike kulhossa ja lopuksi ripottele päälle kuivalla pannulla paahdetut sesamsiemenet.

Loistosetti tosi helposti. Pääsi Juhannuksen ruokalistalle.

Valmistuksessa käytin Atrialta tuotenäytteenä saatuja kananpaloja.

Dukkah

Jos aiot tehdä, niin miks ei sitten heti mestarin reseptillä. Yotam Ottolenghi´n ruokaohjelma on pyörinyt jo jo hetken TV:ssä, mutten kerta kaikkiaan enää ehdi katsoa  televisiota. Edes ruokaohjelmia. Onneksi sieltä Yle Areenalta voi katsoa jälkikäteen; peräti kaksi jaksoa olen ehtinyt katsoakkin.

Dukkah on alunperin egyptiläinen mausteseos, jossa on erilaisia pähkinöitä, siemeniä, mausteita ja yrttejäkin. Arvannet, että reseptien kirjo on valtava. Siksi valitsin Yotamin reseptin, ne kun pakkaavat olemaan takuuvarmasti hyviä.

Dukkah Ottolenghi'n tapaan (originaali)

70g kokonaisia hasselpähkinöitä, kuori päällä
2 rkl auringonkukan siemeniä
1 tl fenkolinsiemeniä
1 rkl  juustokuminan eli jeeransiemeniä
1 rkl viherpippureita (kuivattuja)
3 rkl korianterin siemeniä
1 1/2 rkl sesaminsiemeniä
1/2 tl nigellan eli ryytineidon siemeniä
1/2 tl Maldon merisuolaa
1 tl paprikajauhetta

Ihan ensiksi kannattaa aineet ottaa esille, ettei mene sekaisin tai joku unohdu pois. 10 ainesta, kuvassa niitä muuten on vain 9. Onneksi tekovaiheessa huomasin kömmini, mutta huomaatko sinä, mikä puuttuu?

Kuumenna uuni 140 asteeseen. Laita hasselpähkinät leivinpaperin päälle uuninpellille ja uunita 10 minuuttia. Lisää pellille auringonkukan siemenet erilliseksi läjäksi (levitä ne kuitenkin) ja jatka uunittamista vielä toiset 10 minuuttia. Ota uunista ja anna jäähtyä sillä aikaa kun paahdat muut siemenet ja mausteet.

Laita levylle kuiva valurautapannu ja anna sen lämmetä keskilämmöllä 5 minuuttia. Levitä pannulle fenkolin siement ja anna paahtua 30 sekuntia. Lisää sitten jeeran siemenet ja paahda vielä 30 s. tai kunnes jeerat alkavat hyppiä pannulla (omani eivät hyppineet. Kaada erilliseen kulhoon.

Paahda seuraavaksi viherpippureita taas 30 s, ne alkavat pomppia myös. Siirrä toiseen kulhoon.

Paahda korianterin siemeniä enintään minuuttia. Niiden pitäisi alkaa pomppimaan ennen sitä. Kaada kolmanteen kulhoon.

Laita levyn lämpö aivan pienelle ja paahda nigellansiemenet ja sesaminsiemenet yhdessä välillä sekoittaen kunnes sesam saa hiukan väriä.

Hiero hasselpähkinöitä käsiesi välissä niin, että suurin osa kuoresta lähtee pois. Kuoria ei käytetä. Hakkaa morttelissa pienmmäksi ja siirrä sitten toiseen kulhoon. Tömppää myös fenkoli ja jeera pienemmäksi, lisää hasselpähkinöihin.  Te sama satsi kerrallaan ensin viherpippureille, korianterin siemenille ja auringonkukan siemenille. Kun kaikki ovat hasselpähkinäkulhossa lisää nigella ja sesam, suola ja paprika ja sekoita hyvin.

Dukkah maistuu ihanalta leipää tai pitaa dippaa ensin laatu-oliiviöljyyn ja sitten dukkahiin. Dukkah maistuu myös sekä raakojen, että erilaisten paahdettujen vihannesten kera ja monenmoisen hummuksen ja munakoisotahnan päällä. Loistavia ovat myös dukkahilla kuorrutetu lammasruuat, joita löytyy vaikka Siskot kokkaa- blogista. Dukkahilla voi myös kuorruttaa lohen ja what not!

Yotamin linkin takaa löytyy ihana papupyre kananmunilla ja sitä aion kokeilla, kunhan ensin keksin miten sitä on tarkoitus syödä. Lusikalla lounaaksi vai leivän päällä vai miten?

Mausteet löytyvät paremmista marketeista tai Punnitse&Säästä- liikeistä myös luomuna. Nigellan siemenet olen löytänyt niinkin eksoottisesta paikasta kuin Tiger (Isompien kaupungien Tiimari-tyyppisiä liikkeitä. Seinäjoki ei ole iso kaupunki)

Dukkah kannattaa purkittaa tiiviiseen lasipurkkiin.

Lihapullat luumu-anchosilauksella

Sunsweetin Luovasti luumusta- reseptihaasteessa oli mahdollisuus kokata läpi vaikka kaikki ateriakategoriat. Siksipä minunkin on postattava vielä tämä toinen reseptini, jonka lihapullat osallistuvat tapas-henkisesti alkuruokien kisaan.

Olen vähän intaantunut lihapullista viime aikoina. Niitä on superhelppo varioida, yleensä maistuvat kaikille (no meat- versio on vielä testaamatta) ja lisäksi nopeita ja helppotekoisia. Harmittaa vietävästi, että en ole vieläkään löytänyt sitä paperilappua, jossa on Maitotytön synttäreille valmistamieni za'atar-kanapullien ja BBQ-cheddarpullien ohje. Mutta tässä taas uusi versio, aikuisempaan makuun nämäkin, pintaglaseerin ancho antaa kivan lämpöisen takapotkun kahviaromeineen, jota luumu kivasti komppaa. Luumu löytyy myös itse pullasta pieninä sattumina. Hyvin monikerroksinen lihapulla kuten supermaistaja PikkuveliNuutti asian ilmaisi. Se oli kehu.

Kuivatut luumut sopivat kyllä mukaan moneen, kunhan muistaa lähteä sieltä kiisselin ja torttujen mukavuusalueelta pois. Ihan turhaan muuten lähes unohtunut, että se on yksi ihanimmista täytekakkujen täytteistä. Vapise mansikka-mascarpone-liivate hässäkkä! Näihin luumuihin ei ole muuten lisätty sokeria myöskään. Meillä luumut olivat lapsuudessani aina sairavuoteen vakioeväs, nykyään pussi kannattaisi heittää mukaan vaikka treenikassiin. Urho, aion opettaa sinut luumunsyöjäksi!

Luumu-Ancho lihapullat
n.24 kpl

1 kuivattu ancho-chili
1/2l vettä
400g sikanauta jauhelihaa (60/40)
1 dl panko-korppujauhetta
1 muna 
1tl suolaa
1 rkl kuivattua oreganoa 
5 valkosipulinkynttä
200g Sunsweet kuivattuja luumuja
2 rkl hunajaa
1 rkl punaviinietikkaa


Laita Ancho-chili kulhoon ja kaada sen päälle kiehuvaksi keitetty vesi. Anna liota sen aikaa kun teet lihapullia.

Sekoita käsin taikinaksi jauheliha, korppujauho, muna, suola, oregano ja noin 1/3 luumuista, jotka olet pilkkonut mahdollisimman pieniksi. Purista mukaan myös 2 reilun kokoista valkosipulinkynttä.


Muotoile taikinasta 24 lihapullaa leivinpaperin päälle uuninpellille ja paista kypsiksi 200 asteessa n. 15-20 minuuttia (saatat joutua halkaisemaan yhden testipullan).

Ota ancho -chili vedestä. Säästä vesi. Irrota kanta, heitä pois ja pilko chili hiukan pienemmäksi. Halutessasi voit käyttää myös vain puolet chilistä. Heitä paistinpannulle, keskilämmölle, ancho, luumut, liotusvesi, kuoritut ja halkaistut valkosipulinkynnet ja hunaja ja keittele hiljakseen 15 minuuttia. Lisää punaviinietikka. Laita korkeaan kulhoon ja aja sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi. Mikäli liian paksua, voit lisätä kiehuvaa vettä.

Anna lihapullille loppusilaus kierittelemällä ne luumu-ancho-kastikkeessa ja kuumentamalla paistinpannulle. Tarjolle vietäessä voit ripotella päälle vaikka korianteria. 

Vinkki: Sunsweet- luumuja nyt löytyy kaupasta kuin kaupasta, mutta myös yksittäispakatut Ancho-Chilit (Santa Maria) pitäisi löytyä isompien markettien maustehyllystä. Jos et saa niitä käsiisi, voit tehdä reseptin myös käyttämällä muutama chipotle-chili, joita myydään säiluketölkissä, yleensä texmex-osastolla.

Luumut reseptiin tarjosi Sunsweet.

Za'ataria mun oliiveihin

Jos puhutaan yksinkertaisista nautinnoista, jotka useimmiten ovat niitä kaikkein upeimpia, kuvitelkaapa tämä: Kulhollinen marinoituja oliiveja jonka oliiviöljyiseen kylpyyn kelpaa dipata myös rapeakuorista juurileipää, makeudeksi pirskaus laatubalsamicoa leivälle.

Nyt tekisi mieli lopettaa postaus tähän sanoin "Olen puhunut."

Mutta koska mä olen Nanna ja liian heikko vastustamaan kiusausta jaaritella liirum-laarum ja niin kiltti, että haluan suoda teillekin saman mahdollisuuden oliiviövereihin (sillä sehän tästä väistämättä seuraa) mä jatkan.

 Koska aivoni eivät myöskään toimi moodiilla kieltäydy reseptikilpailusta löysin itseni testaamasta GAEAn uusia oliiveja pussissa. Ainakaan täällä puolivälin etapilla napapapiiriä kohti ei ole ollut kaupoissa tarjolla pussioliiveja, ulkomailta nuo ovat tuttuja. Käteviä ja kevyitä kuljettaa myös mukana ja rahdata pohjolaan. Miettikää kuinka paljon näitä litteähköjä nesteettömiä pusseja menee rekan perällä verrattuna lasisiin suolavesipurkkeihin, joissa usein oliivit asustelevat. Kylläpäs pieneni jalanjälki!

Kun oliiveista poistetaan kivi, poistetaan myös sen sielu. Mutta myönnän, olen syönyt myös hillittömän pahanmakuisia kivellisiä oliiveja. Ja jos romanttisilla treffeillä (joilla muistaakseni olin viimeksi vuonna -88) haluaa pidättäytyä kivien sylkemiseltä tai säästää vieraita hammaslohkeamisilta tai yksinkertaisesti vain yksin ollessa lukea ja syödä, jolloin toisessa kädessä on haarukka ja toinen kääntää sivuja, eikä kolmatta kättä jää kivien kaiveluun suusta, ovat kivettömät hirveän hyvä vaihtoehto. Näitten GAEAn oliivien kohdalla todella hyvä vaihtoehto, koska ne ovat ihanan suolaisia ja maukkaita. Ihan kivitavaraa, jos ymmärrätte vihjailuni. Sekä mustavihreä rosmariini-sitruunapussi että mustat naturellit. 

Minä osallistuin tuotekehitykseen tällä ehdotuksella. Jos ei Za'ataar sovi oliiveille niin ei sitten mikään. Za'ataarin voit ostaa Lähi-idän kaupasta tai hifistellä gourmet version ohjeeni mukaan.

Za'atar ja oliivit
1 pussi GAEA mustia oliiveja
3 rkl laadukasta Extra Virgen- oliiviöljyä
2-3 tl Za'atar- mausteseosta
sormisuolaa

Anna marinoitua viileässä pari tuntia
Tarjoiluun hyvää leipää ja tummaa balsamico-viinietikkaa. 

Määrät ovat suuntaa antavia, kun oikein innostut dippaamaan hulahtaa tuonne helposti desi öljyä ja sitten vastaavasti lisää Za'ataria. Ja sormisuolaa kaipaa öljy hiukan jos jollain suupalalla dippaat ilman oliivia, vaikka oliivit ovatkin suolaisia.

Käy tutustumassa oliiveihin ja äänestä omaa suosikki-yhdistelmääsi, osallistu kilpailuun. (klikkaa kuvaa)

Oliivit ja oliiviöljyn testattavaksi ja tuotekehitykseen toimitti GAEA

Mumm, se on ranskaa ja tarkoittaa omnomnom

Näissä ei sitten ole mitään muuta vaatimatonta kuin ulkonäkö. Nimikin on pökerryttävä: Kukkakaali-katkarapuarancini. Arancinit ovat friteerattuja jäännösrisoton palleroita Etelä-Italiasta, jossa niitä myydään herkullisen tulikuumana suoraan katukärryistä. Lucian päivänä, 13. joulukuuta Palermon kaupunki täyttyy sadoista arancinikioskeista ja -kärryistä, ilmassa leijuu höyryävien arancinien kutsuva tuoksu.

OivaPari Gourmet Fastfoodin viimeisessä osakilpailussa tehtävänanto ei todellakaan helpottunut. Nyt olisi valmistettava samppanjalle seuraa. Mietin läpi kaiken luksuksen ostereista hummereihin, kampasimpukat ja mädit, mutta aina palasin samaan lähtöruutuun, halusin annoksen olevan oikeasti myös katuruokakelpoinen. Miksei sitä ole nuo edellämainitut aineksetkin jossakin lähellä pyyntipaikkaa, jumalaisen tuoreina, suurinpiirtein laiturilta myytynä, suurimmalle osalle meistä ne jäävät harvinaiseksi herkuksi ja erikoistilaisuuksiin. Niinkuin samppanjakin. Mikä on suuri vääryys, koska se jos mikä on juomista upein. Ja sen kanssa nautittuna mikä tahansa muuttuu gourmet'ksi.

Kukkakaali-katkarapuarancini

risotto
3 rkl oliiviöljyä
6dl raastettua, raakaa kukkakaalta
2 dl risottoriisiä
1/2 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl samppanjaa tai kuivaa valkoviiniä
0,5 dl kasvislientä
120g katkarapuja
2 dl vastaraastettua parmesania
1/4 sitruunan mehu
1rkl sitruunavoita (tai tavallista)
1/2 tl kuivattua timjamia tai hiukan enemmän tuoretta
mustapippuria myllystä

friteeraukseen
1l öljyä 
1 kananmuna
vehnäjauhoja
psylliumkuitua, panko-jauhoja tai korppujauhoja

Valmista risotto mielellään jo edellisenä päivänä ja anna jähmettyä jääkaapissa.

Kuullota öljyssä, laakeassa padassa tai pannulla miedolla lämmöllä hienonnettu sipuli ja valkosipuli. Lisää kukkakaali ja kuullota pari minuuttia. Lisää riisi ja kuullota sekin läpikuultavaksi. Lisää sitten samppanja tai viini.

Minä todellakin possautin Mummini auki ja lorautin risottoon. Ajattelin, että nyt tehdään läpeensä herkullista.

Pidä kasvisliemi kuumana viereisellä levyllä ja lisää sitä kauhallinen kerrallaan risottoon, sekoittele puuhaarukalla lähes koko ajan, että tärkkelykset oikein irtoavat. Aina kun neste alkaa olla imeytynyt, lisää uutta. Tämä prosessi kestää n. 20 minuuttia, sitten risotto alkaa olla kypsää. Lisää mukaan hiukan hienonnetut katkaravut ja timjami. Viimeisenä silauksena juusto ja voinokare ja mustapippuri: risotto on valmis. Jäähdytä.

Tämä kohta on todella vaikea. Risotto tuoksuu ja maistuu niin hyvältä, haluat vain seistä pannun vieressä ja lusikoida sen suuhusi. Älä ainakaan tartu samppanjalasiin tai menetät pelin, eikä friteerattavaa jää.

Kuumenna öljy kattilassa tai friteerauskeittimessä höyryäväksi. Maapähkinäöljy, peanut oil, sopii tarkoitukseen todella hyvin. Muotoile risotosta pyöryköitä, kieritä ne ensin jauhoissa, sitten vatkatussa munassa ja lopuksi psylliumissa/pankossa/korppujauhossa, minkä valitsetkin. Friteeraa kullanruskeaksi ja nosta sanomalehden päälle valumaan.

Risottoni oli,  vaikka kylmää, niin tänään tehtyä, mikä saattoi vaikuttaa siihen, ettei käsinmuotoilu ja leivitys oikein onnistunut. Tai saattaa olla, että olen vain mämmikoura. Tuskaannuin, kaadoin munan risottoon ja ehkä puoli desiä vehnäjauhoja ja sekoitin. Siiten supervarovasti kahden ruokalusikan avulla vieritin palleroita öljyyn. Ei pyöreitä, eikä edes soikeita, mutta se maku! Minulla oli leivitykseen ihan tavallista korppujauhoa, mutta psylliumilla ( terveisiä Henkalle, joka tämän opetti) tai pankolla saat vielä rapsakamman kuoren.

G.H. Mumm Cordon Rouge Brut on kuiva ja ryhdikäs samppanja, niitä pulloja, joita kannattaa miettiä kun etsit läpi aterian samppanjaa. Siitä löytyy hennon mineraalisena sopivasti hapokkuutta ja hedelmäisyyttä sekä sitrusta. Rapean kylmänä tarjoiltuna se nostatti  muutenkin äärimmäisen herkulliset arancinit ihan uusiin sfääreihin.

Minä pakkasin arancinini ja samppanjani mukaan mummolaan (tässä ei nyt ole mitään tahallista komiikkaa) jossa "lahjomaton" testiryhmä eli vanhempani ja veljeni perhe pääsivät nauttimaan arancineistani Mummin (eikä tässä, äitini on Mumma) kera. Isäni käski laittaa tähän, että jos ei tämä yhdistelmä voita, niin se tuomari ei ole kyllä päässyt oikeasti maistamaan.  

Mumma oli muuten tehnyt pääruuaksi ihanan hedelmäistä lammastaginea ja vaikka punaviinikin oli avattu niin tulipa taas yhdestä suusta todistettua, että samppanja niin kantaa läpi koko aterian. Kuten pikkuveliNuutti loihe lausumhan: Tämä lammaskin maistuu paremmalta samppanjan kanssa. (Herkullista se oli kyllä alunperinkin.)

Yhteistyössä Pernod Ricard

Fondue-ranet

Ennen pitkää se oli aivan väistämätöntä. Että mä nostaisin sen perunan katuruoka annokseni pääosaan. Koska minähän olen sellainen perunanrakastaja. Kunnon rapeat, sisältä höttöiset, melkein syömäkelvottoman kuumat ranskalaiset, uuniperuna, perusgrilliranskikset kaikilla mausteilla tai kuuluuko kenenkään muun lapsuudeen lemppareihin "sotapojan pakkaus"?

OivaPari-haasteessa haettiin tällä kertaa paria Jacob's Creekin UnVined Rieslingille. Kyseessä on aivan tuore innovaatio, uudella menetelmällä aikaansaatu alkoholiton viini. Ja se huuti tätä reseptiä! 

Koska haasteessa on kyse gourmet'in ja katuruuan yhdistelmästä, mieleeni tuli heti nostaa rankanperuna-annokseni uudelle levelille voimakkaalla  juustokastikkeella fonduen tyyliin. Pääsisin samalla testaamaan myös viinin soveltuvuuden ruuanvalmistustarkoitukseen. Hienosti UnVined toikin fonduemaisen valkoviinisen aromin kastikkeeseen. Päädyin käyttämään rane-fondueessäni myös suomalaisia loistavia juustoja, Valion Mustaleima Emmental-raastetta ja Juustoportin uutta Maxx'ia, joka on juurikin yleensä fonduessä käyttämäni Gruyerin tyyppinen kauniisti sulava vahva juusto. Ranskanperunoiden suhteen voit olla juuri niin kulinaristinen kuin haluat, uppopaista ne kahteen kertaan, kuten perusteellinen tyyli kuuluu, mutta voit tapani mukaan tehdä ne myös uunissa, pääasia on, että käytät jauhoista perunalajiketta. Erityisen kauniita saat tietenkin Rosamundasta sen punertavan kuoren takia.

Fondue Ranskanperunat 
2:lle

2 isoa tai 4 pientä Rosamundaa tai muuta jauhoista lajiketta
öljyä
suolaa

130g Valio Emmental juustoraastetta
130g Juustoportin Maxx juustoa raastettuna tai muuta gruyereä
1,5 dl Jacob's Creek Unvined Riesling
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 tl maissitärkkelystä
1 rkl Kirch-viinaa
ripaus valkopippuria ja muskottipähkinää
pinnalle hiukan silputtua lehtipersiljaa tai yllätä korianterilla!

Leikkaa perunat pituussunnassa sormenpaksuisiksi tikuiksi. Älä kuori. Sekoita perunasuikaleet öljytilkan kanssa ja levitä ne tasaisesti uuninpellille. Ei päällekkäin. 220 astetta ja puolituntia ja perunoiden pitäisi olla kypsiä sekä saada pintaan hiukan väriä ja rapeutta. Suolaa perunat.

Laita kattilaan viini, valkosipuli ja raastetut juustot. Kuumenna kuplivan kiehuvaksi ja sileäksi, koko ajan pohjasta sekoittaen. sekoita maissijauhot kirch-viinatilkkaan ja sekoita juustojen mukaan ja anna Fonduen paksuuntua. Mausta valkopippurilla ja muskottipähkinällä.

Jaa ranskiksit annoksiin paperipusseihin tai voipaperikääröihin, valuta päälle kuumaa juustofondueta ja ripottele päälle lehtipersiljaa tai korianteria. 

Koska perinteinen juustofonduen juomakumppani on valkoviini tai musta tee, sopii UnVined Riesling ihanan kylmänä hienosti palanpainikkeeksi, sen raikas hedelmäisyys ja pieni makeus leikkaa sopivasti juuston ja perunoiden rasvaisuutta.

Nyt on pakko sanoa ihan itte, että kaikessa yksinkertaisuudessaan, ihan klassikko jo syntyessään!

yhteistyössä Pernod Ricard Finland

SHAWARMA

Mietittiin viikonloppuna lapsuusperheeni kesken parhaimpia katuruokakokemuksia. Mielipiteet vaihtelivat meksikolaisesta aasialaisen kautta gyrokseen, mutta kaikki syöneet taisivat mainita myös erään tietyn kanashawarman, jota olemme jääneet muistelemaan erityisellä lämmöllä. Jonsei shawarma nimi soita kelloja, niin voin kertoa, että se on useimmiten lähi-idän maissa ja arabikulttuureissa syötävä ohut rullalle kierretty leipä, joka sisältää yleensä lihaa, joka on paistettu döner kebabin tavoin vartaassa, sekä jonkinlaista jugurttikastiketta. Käärössä voi olla myös hummusta, tahinia, pikkelöityjä kaviksia tai sitten vaan salaattia, tomaattia, punasipulia.
Meidän perheen muistoihin jääneet shawarmat nautittiin kylläkin Dhakassa, Bangladeshissa, vanhemmillani oli vakiokioski, josta haettiin mukaan nuo ah niin maukkaat kääröt, mikäli  lounaan ja illallisen väli oli venymässä liian pitkäksi. Useampaan otteeseen mekin reissullamme niitä nautimme, ne kun olivat vaan niin herkullisia.

Shawarmat ovat jääneet meiltä vähän unholaan, vaikka Saudeissakin aikoinaan taidettiin niitä syödä. Silloin 80-luvulla ei vaan aina tiedetty kaiken nimiä...minäkin aina luulin syöväni  lihapullia kun vedin falafeliä...

Mutta nyt oli aika tuoda shawarmat kotikeittiöön kun Oiva Pari -kisa haastoi mukaan etsimään gourmet streetfoodia ihanan pehmoiselle Riojalaiselle Campo Viejo Reserva 2008 - punaviinille.  Streetfood + Gourmet + Punaviini = yhdistelmä ei todellakaan ole helpoimmasta päästä. Tämä punaviini kaipaa ehdottomasti lihaa, siis lammasta laitettakoon, leipä sopii aina viinin kera, siitä shawarma ja gourmet osion saa hoidella pienet yksityiskohdat, itsetehty leipä, granaatinomenasiemenet. Vaikka gourmeeta oli tarkoitus tehdäkin, meitä osallistujia muistutettiin myös siitä, että kaikkea ei aina tarvitse tehdä aasta alkaen vaan  myös laadukkaiden puolivalmisteiden käyttö on sallittua.

Ja mitä teen minä? Aloitan leivän teolla. Leivän voit korvata tässä myös tortilloilla tai ohuella rieskalla. Tiedän, ei aivan sama kuin arabialainen flatbread, mutta sen jäljitteleminen kotikeittiössäkään ei ole tuottanut vielä aivan toivottua lopputulosta. Tällä kertaa tein leivän turkkilaisen yufka-leivän reseptillä. 

Lammasshawarma
6 kpl

Yufka
4-5 dl vehnäjauhoa
1 tl suolaa
1,5 dl lämmintä vettä
2 rkl öljyä

Sekoita suola ja vehnäjauho (ensin 4dl) kulhossa ja kaada vesi ja öljy keskelle. Sekoita jauhot nesteeseen kädellä ja vaivaa  kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Tarkoitus on saada taikinapallo, ei liian pehmeä eikä kova, lisää jauhoja ettei taikina ole liian tarttuvaa. Nosta pallo pöydälle ja jatka vaivaamista kunnes sinulla on sileä kimmoisa pallo. Kääri tuorekelmuun ja anna levätä mielellään ainakin 4 tuntia huoneenlämmössä. Yön ylikin on hyvä.

Jaa taikina 6 osaan ja pyöritä ne palloiksi. Jauhotetulla alustalla kauli taikinasta niin isoja ja ohuita semmoisia lähes paperinohuita) ympyröitä kun pystyt. Voit pinota ne odottamaan paistoa, mutta laita joka väliin leivinpaperi. Kuumalla, kuivalla paistinpannulla paista puoli kerrallaan kunne se kupruilee ja saa hiukan rusehtavia pilkkuja. Pinoa valmiit leivinliinan sisään.

Lammas

400-500g yrttivalkosipulimarinoitua lampaan ulkofilettä
1 tl jeeraa
1 tl garam masalaa

Halkaise huoneenlämpöiset lampaan ulkofileet pittussuunnassa ja sitte pilko soirot vielä suupalan kokoisiksi. Paista kuumalla pannulla  nopeasti kypsiksi, kun saat lihat pannulle, mausta ne vielä jeeralla ja garam masalalla.

Punakaali
300g suikaloitua punakaalta
1 rkl öljyä
 2rkl punaviinietikkaa
1 tl sokeria
suolaa ja pippuria

Paista punakaalta öljyssä pannulla kunnes se hiukan pehmenee. Possauta mukaan lopuksi viinietikka, ripottele sokeri ja mausta suolalla ja pippurilla.

Jugurtti- Tahinikastike
2 dl turkkilaista jugurttia
3rkl tahinia
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 sitruunanmehu
reilut kouralliset tuoretta minttua ja korianteria hienonnettuna
suolaa

Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna makujen tasaantua jääkaapissa vartin verran.

1-2-3 Lanttu
1/2 lanttu
1/2 dl etikkaa
1dl sokeria
1,5 dl vettä
Kuori ja leikkaa lanttu lastuiksi kuorimaveitsellä. Pistä lanttulastut kannelliseen lasipurkkiin. Lisää myös muut aineet. Ravistele purkkia ja jätä maustumaan 1/2 tunniksi.

Lisäksi
1/2 granaatinomenan siemenet

Kokoa shawarmat asettamalla lämmitetyille leiville lammasta, punakaalia, reilusti kastiketta, lanttulastuja ja granaattiomenan siemenet. Älä täytä liian täyteen! Kääri tiukalle rullalle ja aseta odottamaan saumapuoli alaspäin  lämpimälle paistinpannulle. Kietaise shawarmat tiukkaan voipaperiin  ja halkaise vinottain keskeltä syömisen helpottamiseksi.

Nappaa kainaloon pullo ihanaa punkkua ja niin monta shawarmaa kun pystyt syömään. Tai ehdit. Koska pian ei ole jäljellä ainoatakaan.

Pernod Ricard Finland toimitti punaviinin haastetta varten

Parasta just nyt

1. Eväsleivät
Älä unohda eväitä. Tänä aamuna kuvan sämpylät nautitaan junassa välillä Seinäjoki- Turku kun Iso-Hoo matkaa telakalle viikkotöihin. Toinen nautitaan ennen Tamperetta kun kaivan omani  junassa esiin, matka on lyhyt, mutta junaeväät vaan on niin ihania. Lauantaina kävin sienimettällä ja kuinka kaipasinkaan evässämpylöitä, tyhmä minä kun en hoksannut eväitä ottaa.

Näihin sämppäreihin tuli uutta twistiä tekotavasta. Täytteitä voit vaihdella oman maun mukaan, mutta näin tuli hyvä. Unohdin aikomani punasipulin ja luulen, että keitetty kananmuna olis kova juttu. Nämä sämpylät saa kernaasti tehdä valmiiksi jo edellisenä iltana ja antaa tekeytyä piene painon alla jääkaapissa.

Täytetyt evässämpylät

Iso tuore sämpylä
sulatejuustoa
kinkkua,
meetwurstia*
juustoa
oliiveja
aurinkokuivattuja tomaatteja

Leikkaa sämpylään kansi. Kaiva pehmeää sisustaa pois reilusti. (Ylijäämän voit kuivattaa korppujauhoiksi tai tehdä vaikka panzanellasalaattia tai laittaa lihapullataikinaan) Painele pohjalle sulatejuusto, levitys käy kätevästi pikkulusikalla. Lado sitten ainekset kerros kerrokselta; kinkku, meetwursti, juusto, pieneksi pilkotut lempioliivit ja aurinkokuivattu tomaatti, lopuksi jotain vihreää, kansi päälle, kääri kelmuun ja kevyen painon alle jääkaappiin. Mulla oli piripiri- täytteisiä oliiveja, joista tuli mukavaa väkevyyttä.

( *Meetwursti oli Kotivaaran ihanaa lisäaineetonta ja leppäpuilla uunissa kauan kypsytettyä metukkaa Sinivalkoinen jalanjälki kampanjan hengessä.)

2. Pihlajanmarjat
Tänä syksynä pihlajanmarjoja on enemmän kuin koskaan, ne ovat punaisempia ja pulleampia kuin yleensä. Niitä on sitäpaitsi helppo ja nopea kerätä terttu kerrallaan. Pihlajanmarjoista saa upeimmasta upeinta hyytelöä riistan kera tarjottavaksi, se sopii myös hilloksi vaikkapa omenoiden kanssa, muistan siitä tehdyn vispipuuroakin ja itse epäonnistuin viime syksynä Kettukarkkien teossa. Tänä vuonna kokeiluun menee Pohjolan kaprikset; kuinka mielenkiintoinen resepti.

Pihlajanmarjoja kerättiin tyttövoimin, Elli-serkku pääsi kuvaan, koska Maitotyttö kieltäytyi yhteiskuvista ko. marjojen kanssa.

Salaa kuitenkin nappasin....

3. Syksyn sato  ja säilöntä

Vielä riittää metsässä myös puolukkaa ja karpaloakin, ken sitä onnistuu löytämään. Ja sieniä niitä ihania. Opetin lauantaina itselleni uuden herkullisen tuttavuuden, kehnäsienen. Niitä nimittäin riittää vissiin metsässä kuin metsässä. Minua kun jostakin syystä esim. herkkutatit ilmeisesti maastoutuvat lähelläni, en niitä ainakaan koskaan löydä. Rouskut ovat paljon rohkeampia

Meillä on pakastus se käytetyin säilöntämuoto. Orthexilta löytyy kotimaassa valmistetut pitkäikäiset pakastusrasiat. Niiden kannet sopivat keskenään eri kokoihin, ja ne on helppo avata sormikolon ansiosta. Rasioiden reunat on tyylikkäästi pyöristettyjä, mutta sekin on tutkittu, että silloin  ruoka pakastuu nopeammin kuin terävissä kulmissa! Orthexin suomalaiset tuotteet mukana Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjassa.

4. Perhe.
Siksihän sitä jaksaa. Myös ihanaa odotusta, ensi viikolla sisarukseni  tekopoikineen kaikkineen kokoontuvat veljenpojan ristiäisiin. Kakkua siis tiedossa.
Ja minä, zerocolan juoja ostan jääkaappiin varastoon oikeaa Cokista, koska se on siskoni ja veljieni valinta.

Sinebrychoff on yksi Sinivalkoinen jalanjälki kampanjayrityksestä. 
Hyvien oluiden ja ihanien hevosten lisäksi yritys on tunnettu myös maailman tunnetuimman tuotemerkin Coca-Colan sopimusvalmistajana. Suomalainen cokis siis valmistetaan ja pullotetaan Keravalla.

5. Robin. 
Se nyt vaan on niin ihana. Parasta just nyt. Viime keväänä Maitotyttö kyseli josko pääsisi Tsiigin korsettiin, viime viikolla kysymys kuului koska pääsee Robinin Geigalle....

Ihana Robin on myös yksi keulakuvista  Sinivalkoinen jalanjälki kampanjassa.

Haastamme mukaan sinutkin.  Suosimalla suomalaisia tuotteita luodaan lisää työpaikkoja Suomeen! 

Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liitto