About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 1. lokakuuta 2015

Pistetään poppikone soimaan...


Tai siis popparikone. Tai ei siis konetta ollenkaan, vaan popataan pop corneja, niinkuin ne ennen tehtiin, ennen yli-iisejä mikro-poppareita (no kyllä nekin saa poltettua) tai kaiken maailman kuuma-ilmalla toimivia popparikoneita.

Lapsuuden poppareita, silloin kuin poppareiden teko oli vielä merkkitapaus ja niiden syöminen vielä merkittävämpää. Onneksi mun paukkumaissirakkaus on siirtynyt molempiin lapsiin, varsinkin Maitotyttö toivoo usein popcornia. Ja sitten vaan mikroon.

Mun lempihetki on kotona hyvä elokuva, iso kulho voilla maustettuja popcorneja  ja suurin ja kylmin lasillinen maitoa mitä talosta löytyy. Oi maito, oi maissinjyvä! En kyllä muista koska viimeksi oon kattonut elokuvan. Jos Frozenia ei lasketa. Siitä alkaa mennä repliikit  ulkoa. Ainoat muut elokuvat, joissa osaan vuorosanat on Sound of Music, Hei me lennetään ja National Lampoon's Animal House. Ja tietysti Brian's life. Profiloidun varmaan aivan oudoksi tämän perusteella...Unohtakaa, että kerroin.

Viime aikoina olen alkanut kaivaa kattilan kansineen esiin. Koska hups, vaikka mikropopparit on hyviä, kätsyjä ja nopeita, niin kattilassa itse tehdyt on luvallanne vielä parempia. Ja vähän kuin katoavaa kansanperinnettä. Tietääkö kaikki lapset edes kuinka pop corneja OIKEASTI tehdään?


Tällä kertaa mulla oli kuitenkin projekti, osiot A, B ja C. Osa C meni pieleen, kuten projektini joku osa aina toisinaan saattavat mennä. Ei siitä sen enempää, paitsi, että odotin siltä paljon. Nyt odotan uusinta matsia. Mutta osa A eli poppareiden paukutus vanhaan hyvän ajan malliin onnistui, kuten lähes aina ja osa B sai aivan jumalattoman suuren suosion. Se oli nimittäin karamelli-popcornin teko ja ne vasta maistuivatkin niin Maitotytölle kuin IsoHoollekkin (se on muutenkin karkkihiiri, vaikka muuta väittää).



Popcornit kattilassa

2 rkl öljyä
2 dl pop cornin jyviä
iso. 4-5 litran kattila kansineen

Laita levy päälle, kattila levylle, öljy ja 3 maissinjyvää kattilaan ja kansi päälle. Odota, että maissit paukahtavat. Nyt öljy on sopivan kuumaa.

Poista 3 popparia ja kaada tilalle loput, laita kansi päälle ja heiluttele kattilaa (kattila kiinni lämpölähteessä). Hellasta riippuen voit pienentää tehoja hiukan. Maissien pitäisi alkaa poppailemaan ihan just. Jatka heiluttelua kunnes poppaukset lakkaa, ja nosta kattila liedeltä. Nyt sulla on kattilallinen popcornia, kaada heti kulhoon ja suolaa perään. Ehkä haluat maustaa myös voisulallalla. Se on syödessä aika sotkuista mutta muuten ihan parasta.

Vaihtelun vuoksi jatka karamellipoppareiden tekoon. Ne on hyviä!




Karamelli popcornit

3 l maustamattomia popcorneja (katso yllä)
150 g voita
2,5 dl fariinisokeria
1tl vaniljajauhetta
1/2 tl suolaa
1/2 tl ruokasoodaa

Kuumenna kattilassa voi ja fariinisokeri kiehuvaksi, keitä hiljalleen sekoittaen 4 min. Nosta levyltä ja sekoita mukaan yhteen sekoitetut vanilja, suola ja sooda. Kaada heti kulhossa tai kattilassa olevien poppareiden päälle, ohuena nauhana, koko ajan poppareita sekoittaen. Sekoita karamelli oikein hyvin poppareihin.

Levitä sitten kahdelle uuninpellille ja paista 100 asteisessa uunissa tunti, aina vartin välein käännellen. Kaks pelliä kerralla kiertoilmauuninn. Tavallisessa uunissa 120 astetta. Minulla ei ole aavistustakaan, miksi tämä "kuivausoperaatio", mutta kaikki tutkimani reseptit näin tekee. Anna valmiiden jäähtyä ja riko mahdolliset isommat klöntit.

Kauniiseen purkkiin sitten vaan tai pieneen masuun.



Tai: FOOOOOOOODFIGHTTTTTTTT! (John Belushi in Animal House)




10 kommenttia:

  1. Nomnomnom...
    Siitä on muuten aikaa, kun olen viimeksi jännittänyt kattilankannen singahtamista kattoon lisääntyvien popparien toimesta. Eikun maissinjyvät listalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Ja se jännitys on ihana muisto lapsuudesta. Paljon kivempi kuin se, että eihän vaan ala mikropopparit haista palaneelta!

      Poista
  2. Mä muistan ulkoa vuorosanoja Speden Pikkupojista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten omituisen kuvan se antaakaan sinusta... <3

      Poista
  3. Ihanaa, popparit on kyllä niin hyviä. Täytyypä muistaa tuo karamelliversio :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ja Natakin tilas niitä multa kun tulee käymään.

      Poista
  4. Meilläkin tehtiin lapsena aina popparit kattilassa, ja sitä varten piti tietysti olla ihan oma kattilansa kun poppaaminen sotki sen rumaksi. Se kattila hävisi vuosien saatossa ja nyt otin pitkästä aikaa kaupanpäälliseksi saadun kattilan popcornikäyttöön, ja mikä riemu! Siinä on lasikansi, niin niiden poppareiden hirmumyrskyn näkee, olispa sellainen ollut silloin 90-luvulla kun minä olin parhaassa popparintekoiässä :D Täytyykin kokeilla noita karamellipoppareita, voisivat olla vaihteeksi aika hyviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasikansi on ihana, mullakin on. Karhunkielellä lähtee teräksinen popparikattila helpolla puhtaaksi. Tiskiharjalla kylläkään ei.

      Poista
  5. Popparit ja leffat <3 Oletkos muuten kokeillut poppareita kookosöljystä, tulee ihan loistavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana vinkki. Mulla on myös kanelilla maustettua kookosöljyä, sekin varmaan sopii!

      Poista