About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Parasta mitä omena tietää?

 


No sehän on vaniljakastike! Tai ainakin olisi syytä olla, sillä minä pruukaan omassa keittiössäni hukuttaa omenani sen pehmeän täyteläiseen (ja omenan kannalta myös siis viimeiseen syleilyyn) olipa sitten kyse uuniomenoista, piirakkareseptistä tai strudelista. Oikeastaan en kyllä ole tainnut koskaan tehdä strudelia itse, mutta miljoona kertaa sitä Itävallassa hartaudella nauttinut. Ja olisitte kumminkin uskonut, jos olisin sitä sanonut tehneeni. (ToDo lista, sijalle n. 1032. , strudelin teko)

Nykyään ovat tulleet niin pirskatin näppäriksi noissa elintarvikealan yrityksissä, että tuppaavat sielläkin valmistamaan paksua ja hyvänmakuista vaniljakastiketta, jota tulee helposti napattua ostoskärryyn siinä maitolaarin kohdalla. Avainsanoina, helppo ja nopea ja taustalla ehkä jotkut lapsuudessa epäonnistuneet vaniljakastikkeen tekoyritykset. Palanut maito/kerma, sen pahemmaksihan ei voi paljon ruuanlaitto tulla.


Vaniljakastikkeen keittämisestä edelliskerran on siis kulunut jonkinmoinen tovi, joten oli taas todistettava ja muistutettava itselle, että sen tekoon ei liity mitään salatiedettä. Ja että kotitekoinen ON vielä herkullisempaa. Pinnoitettu kattila on ehkä puulastan ohella keittäjän paras kaveri tässä puuhassa. Ja pieni annos kärsivällisyyttä.

Vaniljakastike
4:lle

2 keltuaista
1 rkl sokeria (ruskeaa ruokosokeria)
2 dl kulutusmaitoa
2 dl kuohukermaa
2 tl perunajauhoja
1 vaniljatanko (sen puuttuessa myös 1 rkl vanilliinisokeria)

Laita kaikki ainekset vaniljatankoa lukuun ottamatta kattilaan ja vispaa vispilällä tasaiseksi. Halkaise vaniljatanko, riivi musta seimenmassa veitsen lappeella ja pudota se liemeen, samoin vaniljatangon puolikkaat (mikäli käytät tangon sijasta vaniljasokeria, mausta sillä vasta valmis kastike.

Kuumenna kastike kiehuvaksi, koko ajan puuhaarukalla sekoittaen kunnes se sakenee. Älä keitä. Nosta kattila liedeltä, siirrä kattila jäähtymään altaaseen, jossa kylmää vettä ja jatka sekoittamista kunnes kastike jäähtyy.

Kaada kivaan nekkaan tai pulloon ja laita jääkaappiin jäähtymään, jotta voit sitten viimeistellä jonkun herkullisen lämpimän omenapaistoksen vaniljakastikkeella.

Ja kulinaaripisteet kotiin. Urho10v. ja Maitotyttö3v niiiiiiiiiiin arvostavat kun äiti näkee vaivaa.

11 kommenttia:

  1. Mulla on ei-onnistu-mikään-päivä, joten sinänsä ok-omppupiirakan päälle tulee Val(t)ion jäätelöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se mun pitikin kirjoittaa juttuun. että jätski on sittem se toseks paras vaihtoehto.... mä just löysin sun caminoblogiin. Ei ne kuule yhen päivän epännistumiset kunon pitkän tähtäimen pläääni. Hyvä Campis!

      Poista
    2. Kiva kun löysit, se on mulle nyt ihan liekkijuttu:)

      Mua niin harmittaa nyt nuo koko päivän tekeillä olleet brisketit, kun eivät mureudu millään. Piti kaivaa pakastekebepit ja tehdä ihmevirityksiä, quesadilloja, joissa kaikki tähdenlennot kaapeista:D Olivat hyviä, eikä lasketa e-koodien määrää!

      Poista
  2. Struudeli pitäisi opetella. Mutta mikä on oikea ohje????

    VastaaPoista
  3. No kyllä me se löydetään. Kai se on se trial and error. Sitä aprikoosipiiraankin reseptiä kun kauan ihmeteltiin. Kunnes sen löysit. Luulen että meillä molemmilla on ainakin selkeä kuva päämäärästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrothan heti jos löydät! Niin mäkin. Nyt meillä on enemmän tilaa, niin voi venytellä taikinaa, ennen olisi pitänyt mennä porraskäytävään tai naapurin puolelle ;).

      Poista
    2. Ilman muuta. YYA voimassa.

      Poista
  4. Maidon tai kerman polttamiseen usein vielä liittyy itse ja hinkkaa -efekti. Hyvällä tuurilla selviää vain kattilan tai hellan jynssäämisellä, huonolla joutuu hinkkaamaan molemmat.

    VastaaPoista
  5. Kotitekoinen kyllä päihittää kaupan parhaatkin kastikkeet mennen tullen, vaikka osa ostokastikkeistakin on melkoista herkkua kaikenlaisten omenaleivonnaisten kaverina. Mutta olipas helpotus huomata perunajauho tuossa ainesosaluettelossa, aioin just tulla tänne ei-niin-hyvin sujuneen päivän jatkoksi päivittelemään, että miksi muut saa sen soosin paksuuntumaan ihan vain keltuaisilla ja minä en. Yhden kerran tosin olen vasta yrittänytkin, mutta päädyin kyllä lopulta lisäämään sitä perunajauhoa. ;)

    VastaaPoista