KYLLÄ MÄKIK KYRÖÖS (NAPUEGLÖGI)

Aivan ensiksi mun on saatava tämä syrämmeltäni. Ettei mee ny aivan ens jouluhun. Että Napueglögi oli ehdottomasti vuoden 2016 glögien kunkku.

Join sitä omalla terassilla aika pimiällä ja ilooses seuras (meillä on muutamien naapurien kans aina joulun alla terassivaellus, jolloin vaelletaan perheinemme terassilta toisella, kukin on kattanut sinne sitten pientä suupalaa ja juotavaa, meillä aikuiset hemmoteltiin höyryävän kuumalla Napueglögillä), että siitä ei nyt oo stailattua kuvaa teille. Ei se glögiä kummemmalta näytä, mutta voi poijat oli sopivan makuusta! 

Vinkin Napueglögiin sain aivan pääkallopaikalta joulunalusviikolla, kun Anu Hopian tutkimusryhmän kanssa kokoonnuttiin pikkujouluihin Kyrö Distillery Companyn päämajaan vanhaan meijeriin, jossa on alkunsa saanut myös suomalaisille niin rakas Oltermanni- juusto(mitä ihmettä minä teen Anu Hopian tutkimusryhmässä onkin jo ihan toinen juttu).

Mutta ennenkuin tämäkin juttu karkaa käsistä, tässä ohje. 

Napueglögi

1 annos

2 cl Napue giniä

16 cl Valamon luostarin glögiä

mantelia, rusinaa

Parhaimmat asiat maailmassa ovat hyvin yksinkertaisia. Kuumenna glögi lähes kiehuvaksi ja annostele laseihin ginin kanssa. Sekoita. Lasin pohjalle tietenkin normaalit mantelirusinahässäkät. Ginin määrä on noin lempeä tarkoituksella, tuossa suhteessa se tuottaa parhaan makuharmonian.

Jos nyt on käynyt niin hassusti, ettei sulla satu olemaan just Valamon luostarin glögiä, joka on kuulemma ykkösvalinta, käy myös joku toinen mustaherukkapohjainen glögi. Minullakin oli edellisestä retriitistä sen verran aikaa, että korvasimme valamolaisglögin ihan Marlin perinteisellä.

Ohjeen napueglögiin ja korvaavaan glögivaihtoehtoon kertoi Kyrö Distillery Companyn  persoonallinen ravintolapäällikkö Tonto.

NapueGin&Tonic ohje taas löytyy täältä.

en voi mitään sille, että näistä kuparisista tislauslaitteista tulee mieleen aina tohtori Sykerö

Tonto vei meidät perusteelliselle matkalle yli satavuotiaan kivistä rakennetun meijerin tiloihin kertoen elävästi ginin valmistuksesta ja persoonista sen takana. Monille on varmaan käynyt selväksi minkälainen luova hulluus ja uhkarohkeus ja tarina Kyrö Distillery Companyn takana on. Paras joululahja saada imeä itseensä tätä koko projektin ympärillä  leijailevaa hullunriemukasta energiaa. 

Kävimme Anun kanssa piiitkällä kierroksella jo syksyllä päätislaaja Kalle Valkosen opastuksella. Silloin nuuhkittiin paljon ja dipattiin pikkusormia tisleisiin ja hurmioiduttiin Kallen gininpalosta, mutta yhtä lailla mielenkiintoinen ja vauhdikas oli Tonton kierros ( ja aika pitkä sekin, taisi mennä yli 2 tuntia), vaikkakin ihan erilainen ja paljon taas erilaista kiehtovaa kertomusta sisältävä. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin kun puhun pitkistä opastuksista, silloin kun opastajat ovat innostuneet asiastaan ja opastettavat tempautuvat mukaan, ajan kulku pelkästään hämmästyttää nopeudellaan.

Niin, Kyrö Distillery Companyn tarina pitää sisällään 1000 kiehtovaa sivujuonnetta, enkä aio tokikaan edes yrittää referoida teille niitä vaan toivon, että pääsette joskus itse tutustumaan paikan päälle.

Päivän kruunasi Seinäjoen helmen, Juurella-ravintolan ja sen sympaattisen (ja Suomen parhaaksikin valitun) Kokki Kaitsun meille ravintolasalin pitkälle pöydälle  jaettaville vadeille kattaman herkullisen joululounaan.  Talon miljöön sopivasti pöytä on katettu eri pari astioilla ja istumme vanhoilla koulun puisilla tuoleilla, tiedättehän, niitä pinottavia joita leviteltiin juhlasaliin.

Alkupalaksi sen seitsemää sorttia: marinoitua lammasta, kylmäsavustettua hevosta, Koskuella maustettua Jukolan Cheddaria, jääkellarin lohta ja rosmariinia, salaattia, ruista... Ihania makuja lähipitäjästä, sopivasti  tehtaan tuotteilla terästettyjä. Pääruokana ollut Verso-glaseerattu naudanniska suli suuhun ja tyrniposset viimeisteli herkullisen menun.

 Yksi tarina on pakko jakaa kuitenkin niistä tuhannesta. Ylläolevaa # - nimistä ruisviinaa on valmistetty 240 pullon erä.
Muistatteko hässäkän parin vuoden takaa kun Valvira puuttui Olut&Viskimessujen (ne siis olivat lopulta vain Olutmessut) aikaan sekä messujen nimeen, että myös kielsi muutamasta blogista Viski- sanan käytön?

Kyröläiset esittivät vastalauseensa lanseeraamalla # - nimisen väkevän viinan.  Sen jälkeen he Valviiralle lähettämässään kirjelmässä pyysivät valvomaan ja poistamaan somesta kaikki #- merkinnät. Nehän nimittäin mainostavat väkevää viinaa...

RYE RYE!

(Ja kyllä...keväällä on pakko toteuttaa ne blogaanien kokoontumisajot Kyröös. Working on it.)

JOULUN TORSTAI-RUOKASIVUT

Olipa kerran pieni hirveän iso ja jo melko vanha tyttö. Eräänä aamuna hän kipaisi postilaatikolle vatsa jännityksestä kipristellen. Tunne oli melkein kuin jouluaattona ennen vanhaan tai joskus ennen ratsastustuntia uudella hevosella.

Paitsi ettei nyt ollut jouluaatto, vaan torstai joulukuun 15. Tyttö (voiko sitä isoa ja vanhaa näin kutsua?) avasi postiluukusta hakemastaan Ilkka-lehden teemaosiosta torstain ruokasivut ja mietti miten monen katse tämän päivän aikana kiinnittyisi kuviin ja kenties hakeutuisi lukemaan reseptiä tarkemmin. Ehkä joku päättäisi ottaa jonkun resepteistä kokeiluun. Villeissä unelmissaan tyttö kuvitteli jonkun jopa repäisevän ihanan vanhanaikaisesti koko sivun talteen. Kalevan, Aamulehden, Turun Sanomien, yhteensä yli 10 sanomalehden sivulla tai aukeamalla näkyisi tänään nuo samat jouluisat reseptit.

Olisi Eggnog, sellainen angloamerikkalainen jouluinen munatoti. Semmoinen joka natsaa täydellisesti kornin jouluvillapaidan kanssa.

Olisi graavisiikaa tarjoiltuna cevichen tapaan, muttei kumminkaan kaikkien cevichen tekosääntöjen mukaan. Verigreippiäkin...

Olisi huikean väriset, kanelilla ja kardemummalla valmistetut joulukasvikset.

Olisi kinkun sijaan nopeasti valmistuvaa possunfilettä jouluisin herkkutäyttein palsternakkarisottopedillä.

Olisi no nonsense- jälkkärit- vaivattomat toteuttaa mutta joita Maitotyttö söi kuvausten jälkeen todistettavasti 2 ja 1/2 peräkkäin.

Olisi hirveän tyytyväinen ruokabloggaaja, joka on ylen onnellinen nähdessään laatimansa reseptit ja kuvansa oikein sanomalehden sivulla.

Rakastan edelleen printattua mediaa. Iso, vanha, vanhanaikainen tyttö?

Ottakaa reseptit omiksenne!

JUODAAN MUSTIKKA, VADELMA, PUOLUKKA, MANSIKKA, HERUKKA...

Kesän klassikko, keitetty mansikkamehu vaniljatwistillä

Nyt niitä riittää.

Kenties mansikka saattoi singahtaa vähän nopeasti kalliiksi, mutta metsässä mustikat vaan odottaa poimijaansa. Vadelmaa on ja herukkapensaatkin puskee parhaillaan muhkeaa satoa. Puolukka on tuloillaan.

Uskomaton on suomalainen puhdas marjarepertuaari (mainitsinko myös karviaisen, valokin,tyrnin?), yhtä uskomaton kuin jokamiehenoikeudet, jotka mahdollistavat sen, että riippumatta maanomistajista, meistä jokainen saa kerätä mielin määrin marjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kasveja (poissulkien suojelualueet).

Tästä olen ylpeä suomalaisena. Arvostan. Uskaltaakohan tähän nyt enää mainita, että itse olen aivan onnettoman laiska marjannoukkija. Vaikka metsää (poissulkien hirvikärpäset) rakastankin, niin en ole vielä saavuttanut sitä aikuisuuden astetta, jossa nauttisin marjaämpärin kanssa kyykkimisestä. Olenko viallinen martta?

Maitotytön mustikkamaito

Sadosta osaan kyllä nauttia. Ja onneksi ahkerammat myivät saaliitaan ja saahan sitä toriltakin. Olisi ihana keitellä kellarin hyllyt täyteen siististi nimikoituja hillopurkkeja, mutta kellarin puutteessa säilöntapani on pakastaminen ja hillot voi keitellä pienissä erissä pakastetuista marjoista sitä mukaan kun tarvitsee. Samoin voi tehdä myös mehuille, mehumaija ei millään tapaa ylenkatso pakastettujakaan marjoja. Toiset väittävät mehun irtoavan niistä jopa paremmin.

En voi vastustaa loppukesän viinimarjamehujen höyrytysrumpaa, ja onhan se kätevää ottaa pakkasesta valmis muovinen mehupullo kun tarve yllättää.

Mulla on kaksi musta- ja yksi punainenviinimarja eli herukkapensas. Mustaherukka on aivan suosikki ykkösmehu ja kun flunssa-aalto iskee päälle kuljen villasukissa ja mustaherukkaviiksissä nenä punaisena ja kumoan mukista parantavaa juomaa, jonka valmistan laittamalla mehutiivistettä (sokeroimatonta) mukin puolilleen ja loput vedenkeittimellä kiehautettua vettä. Saa juuri sopivan paksuista ja lämpöistä eliksiiriä. Nam! Tähän sorrun kyllä terveenäkin...

Pelkkä punaherukka mehu on omaan makuuni hiukan tylsä, mutta pensas on hitsin satoisa, joten käytettävähän nekin on. Olen huomannut, että jo 1/4 mustaherukkaa ja loput punaherukkaa tekee mausta lähes kokomustaviinimarjamehua vastaavan. 

Vaasan Jaakoon puolukkajuoma

'

Mehumaijalle höyryttäminen on vaivaton tapa keittää mehut, mutta myös kattilassa keittämällä mehunteko onnistuu. Siinä on se siivilöintivaihe ehkä ärsyttävin. (Huom. nyt puhuu hän, joka ei jaksaisi noukkia niitä marjojakaan, joten ei se nyt loppujen lopuksi NIIN ärsyttävää ole).

Viinihapolla onnistuu tuoremehun teko kuumentamatta, aikaa on vain varattava muutama päivä. Mutta ei sen hapokkaan puolukkamehun raikkuden voittanutta ehkä ole. Nykyään viinihappoa löytyy ihan jokaisesta tavallisesta elintarvikeliikkeestä, ennen kun sitä myitiin apteekissa. Tämä vaan tiedoksi jos joku ei tiedä, itsekin vasta sen hoksasin.

Mustaa kultaa mustikasta

Nektaria ei kannata myöskään unohtaa. Nektari eroaa muista mehuista sillä, että siihen käytetään koko marja kuorineen, marjamaltoineen päivineen. Voisko puhua terveyspommista? Pastörointi eli mehun kuumennus yli 72 asteiseksi mahdollistaa viileäsäilytyksen, pakkaseen mehun voi laittaa pastöroimattakin.

Inkivääri yllättää vadelmamehussa

Tänään torstaina voit ottaa talteen mehunteon niksit ja vinkit ja reseptit Lännen Median (Aamulehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat ja Pohjolan Sanomat, Ilkka, Pohjalainen sekä Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti ) ruokatorstai- teema sivuilta. Kuvat ja tekstit teille kaikella rakkaudella.

Mars mehunkeittoon!

CAIPIRINHA FACTORY

Maanantai-aamukin ilahtuu brasilialaisen klassikkodrinksun reseptistä, joten saakoon se kunnian aloittaa viikko. Sillä avasimme myös PikkuveliNuutin partyn: lasit kouraan ja pöytään istumaan. Siinä tuo erinonomainen, raikkaan viileaä juoma ilahdutti meitä pitkälle ateriaan. Ei sentään, lapsellisissa juhlissa, alettu kumoamaan niitä yhtä enempää, mutta merkittäköön pöytäkirjaan, että useampikin olisi ainakin kohdallani mennyt. Siittä on piiiiiiiiitkä aika kun viimeksi olen juonut jotakin drinksua, satunnaista yhtä enempää, mutta caipirinhan kanssa olisin kyllä onnistunut. Ihania muistoja ysäriltä, kun tämä drinkki saapui Suomeen baareihin...taisi olla seuraava villitys Galliano Hot Shotin jälkeen...

Caipirinha koostuu kaikessa yksinkertaisuudessaan cachaçasta, brasilialaisesta sokeriruokoviinasta, jota tilasimme pitkäripaiseen tilausvalikoimasta maltillisesti yhden pullon, limestä, sokerista ja jäämurskasta. Oleellista on vielä tukeva, matala lasi, (puinen) sekoitustikku ja limen murskaamiseen tarvittava puunuija. Serkkunsa Caipiroska valmistetaan vodkasta ja voit aina tehdä sitä, mikäli ei satu olemaan  cachaçaa.

Mullahan on kotona aito, ammattitaitoinen baarimestari, jota tietenkin tulisi tälläisissa tapauksissa käyttää suorastaan hyväksi, ja vakaa aikomus näin olikin. Valitettavasti kuitenkin jo lähtöviivoilla professionaalinen suhteemme kariutui tuollaiseen tyypilliseen arkipäivän aviokinaan. Minulla oli iso pussi limejä hankittuna ja pyysin niitä sitten baarimestaria lohkomaan sellaisiin lohkoihin, joita haluaa käyttää. Josta ajauduimme keskusteluun limelohkojen määrästä per lasi, missä mielipiteemme jakautuivat ikavähkösti koska halusin noudattaa Brassiruokakirjan (runsaslimeistä) ohjetta ja baarimestari taas ammentaa pitkällistä kokemustaan (ajoilta ennen sotia, jolloin limen heikon saatavuuden vuoksi lasiin laitettiin minimaalinen määrä).

Tilanne ajautui ylipääsemättömään kriisiin, jonka seurauksena nuijin drinkit ihan piruuttani itte. Paitsi noihin kuviin laitoin taustaksi itse juhlakalun. Natasisko ja Uli vasaroivat juomiin terassin portailla jäämurskaa. Sitä on oltava, ihan kukkuroillaan. Sokerina käytin ruskeaa ruokosokeria, mutta valkoinenkin käy.

TÄYDELLINEN CAIPIRINHA
1 annos

1-1 1/2  limettiä kuorineen, lohkottuna
1 rkl ruokosokeria
0, 65 dl  cachaçasaa eli sokeriruokoviinaa
lasin täydeltä murskattua jäätä

Pese limetit huolellisesti ja lohko ne. Hyvä muoto on sellainen puolitettu lohko, kts. ensimmäinen kuva. Laita limettiannos vahvaan juomalasiin ja annostele sokeri päälle. Nuiji  puunuijalla (jos sinulla  ei ole oikeaoppista nuijaa, voit käyttää pienen kaulimen päätä) niin, että mehu irtoaa jasokeri sulaa. Lisää viina (tässä vaiheessabaarimestari suostui annostelemaan viinan ammattitaitoisesti) ja murskattu jää (lasi aivan täyteen) ja puinen sekoitustikku. Tarjoile heti. Juojat sekoittavat sitten drinksun voimakkaasti sekaisin. 

Ihana Caipirinha! Se on muuten portugaliksi pieni maalaistyttö ( vähän niinkuin brasilialainen vastine meidän Maitotytölle!).

Josta aasinsiltana lasten alkudrinkkeihin. Edelleen Brassiruokaa kirjasta.

BACANA MARJAREFRESCO
1 annos
4 karhunvatukkaa 
4 vadelmaa
1/2 tl vaniljasokeria
kourallinen jäätä
2 rkl greippimehua
1 dl sitruunalimonadia
1/2 dl soodavettä

Riko marjat vaniljasokerin kanssa isossa tukevassa juomalasissa. Täytä 2/3 lasista jäällä. Lisää greippimehu ja sekoita. Kaada päälle limonadia ja sooda, sekoita ja tarjoile.

Bacana muuten tarkoittaa viileää.

Lisää faktaa (tai fiktiota) cachaçasta: Rommin tapaan valmistetaan sokeriruosta, mutta toisin kuin rommi, se tislataan suoraan käyneestä sokeriruokomehusta eikä melassista.

Laatuja on monia, kypsymättömistä, kirkkaista "köyhien" viinoista, pontikasta aina hienoihin, viskin tapaan siemailtaviin kypsytettyihin käsintehtyihin juomiin. Puutynnyreissä kypsytetyssä arvotavarassa maistuu niin kaneli, vanilja kuin kuivatut hedelmät.

Brasiliassa myös jotkut autot kulkevat cachaçalla...

Caipirinhan syntymästä on monta tarinaa. Yksi niistä kertoo kuinka ennen vanhaan ihmiset painoivat otsalleen alkoholiin kastetun rätin kuumeen laskemiseksi, samalla kun imivät suussaan limenlohkoa vastustuskyvyn parantamiseksi. Yhtenä päivänä kuumeinen mies huomasi alkoholin nokottelevan suuhun samalla kun hän imeskeli limeä. Koska maku oli katkera hän nappasi suuhunsa myös ruokalusikallisen sokeria. Ja drinksu oli syntynyt...
(Mies parani...)

Lähde taustoille Ponte, David; Barber Lizzy & Jamie: Brassiruokaa grillistä ja sen vierestä.

Edit: Pax Kultavuoren edesauttamiseksi mainittakoon, että lopullinen limelohkojen määrä oli n. 1 lime per lasi baarimestarin ehdottaman puoliskon ja etsimäni reseptin (ja minun ) ehdottaman 1 1/2 limen välillä. Ainakin MUN mielestä. Baarimestarin mielestä se oli lähempänä hänen määräänsä. I rest my case. Ehkä jonkun mielestä olin väärässä. Pääasia kuitenkin, että minun puoliskoni tarinaa näyttää hyvältä, kuten Suuren Caipirinha-sodan vastakkainen osapuoli asian ilmaisi.

Kyrö Distillery Company

Suomalainen sauna. Siellä sikiää perinteisesti mahtavimmat ideat (sekä iso osa väestöstämme). Saunasta sai alkunsa myös kaveriporukan kesken ajatus ruis-tislaamosta... ja loppu onkin historiaa.

Isossakyrössä, Etelä-Pohjanmaalla, vanhassa meijerissä sikiää siis Suomen tämän hetken trendikkäin juoma. Alkuperäinen tuote, ensimmäinen suomalainen 100% rukiinen single malt viski valmistuu juotavaksi 2017. Se on tislattu kahteen kertaan ja kypsyy amerikkalaisissa valkotammitynnyreissä.Sitä odotellassa voi maistella vaikka Juuri- kypsentämätöntä ruistislettä.

Mutta se hittien hitti on tietenkin Napue -gin. Napue valmistuu 12 perinteisestä kuivatusta yrtistä ja 4 tuoreesta suomalaisesta luonnosta kerätystä raaka-aineesta; mesiangervosta, tyrnistä, koivunlehdistä ja villikarpaloista, jotka antavat sille sen ainutlaatuisen, jäljittelemättömän maun. Napuesta valmistettu Gin&Tonic palkittiin 2015 maailman parhaana arvostetussa (n. 150 osallistujaa 90 maasta) International Wine & Spirit Competitionissa. 

Pääsin maistamaan tuon kuulun GT:n sen syntysijoilla Kyrö Distillery Companyssa, entisessä Kyrönmaan meijerissä, Isossakyrössä, siis ihan tässä hoodeilla. Ravintola on auki joka kuun ensimmäinen lauantai ja tislaamokierroksia tehdään myös tilauksesta. Herkullisen juoman seurueellemme tarjosi muuten viiskymppisiään juhliva ystävämme, joka kyyditsi koko juhlaremmin linja-autolla Vaasan suuntaan juhlimaan ja järjesti ehkä parhaimman pitstopin ikinä kurvaamalla Kyrö Distilleryn pihaan. Tai linja-auton kuljettaja kurvasi, muut juhlimme.

Mutta se Gin&Tonic. Tehdäänpä se isäntien suositusten mukaan.

Maailman paras G&T Kyrö Distilleryn Napue Ginistä

Matala, laajasuinen lasi
jäitä
4cl Napue giniä
12 cl Fever Tree Indian Tonic 
rosmariininoksa
muutama suomalainen karpalo

Täytä lasi reilusti jäillä, näin juoma pysyy tarpeeksi kylmänä, eikä laimene liian nopeasti. Mittaa (aina) lasiin 4 cl Napueta. Kaada päälle hyvälaatuinen tonic ja  sekoita. Viimeistele rosmariininoksalla ja muutamalla karpalolla. Nauti!

Mielelläni olisin laittanut tähän myös kuvan ruispellossa ilkosillaan juoksevasta tekijäporukasta, mutta koska Mari ehti jo, ei mun tartte.

Lisäisin vielä, että  minä en mitään ginistä ymmärrä, mutta olipa hyvää. Nanna on nyt Napue-fani. Koska, no, Napue on nannaa!

Tsemppiä kohti tavoitetta; Maailman tunnetuimmaksi Ruistilaamoksi 2022 mennessä! Niinhän se on, priimaa pakkaa tulohon.

Faktat ja storyline  Kyrö Distillery Companyn sivuilta.

Rapujuhlarohkaistus

Rapujuhlat ovat ihana traditio. Kerran kesässä repertuaarissa ainakin. Jos et ole vielä  kokeillut, niin muutama rohkaisun sana.

Ravut

Jos olet superonnekkas, ravustat itse tai joku lähipiiristäsi ravustaa ja sinulla on yltiöpäisesti ihania tuoreita kotimaisia rapuja. Tai sinulla on lompsa lyönnissä ja voit tilata niitä tai käydä nauttimassa ravintolassa. Onneksi olkoon.

Ne parhaimmat rapujuhlat vietetään kotona tai mökillä ja tuoreiden rapujen puutteessa voit ihan hyvin nauttia pakasteravuista. Kiinalaisten rapujen kuori on hiukan työläämpää työstää kovuutensa takia kuin suomalainen, mutta sittenpä tiedät taisteelleesi rapujen kanssa. Ravuille voit keittää myös uuden tuoreen tilliliemen.

Meidän rapujuhlissa aloitetaan usein ihanalla keitolla ja kun pahin nälkä on taltutettu, siirrytään rapujen pariin. Lopuksi velä hyvä jälkiruoka. Rapujen lisäksi pöytään katetaan paahtoleipää ja paahdin, voita/majoneesia, paljon silputtua tilliä ja sitruunalohkoja. Laivalla olen oppinut ruotsalaisen tyylin myös paksuista neutralisoivista juuston siivuista. Ravun syöntiä ei kannata arastella, tyyli on vapaa (jos jännittää, ohjeita löytyy netistä googlaamalla) ja siihen kuuluu erinäistäkin ryystämistä ja imeskelyä. Yleensä aina on paikalla joku konössööri, joka mielellään esitelmöi ravunsyönnin jalosta taidosta. Ravunpyrstöt kasataan sitten nautittavaksi  paahdetun leivän päälle.

Muu hilpetööri ja seura

Rapuaiheista rekvisiittaa löytyy monenmoista, mutta ei joka servietissä tarvitse olla kallista ravun kuvaa. Kata kullekin ruokailijalle lautanen ja leipälautanen, serviettejä ja rapuveitsi, jonka terässä oleva reikä auttaa katkaisemaan saksien kärjet. Hyväksi on myös oma pieni vesikulho sormien huuhtomista varten ( ja kosteuspyyhkeetkin tekevät kauppansa), veden voi koristella ja aromatisoida sitruunansiivulla tai vaikka mustaherukanlehdellä.
Rapukauluri on myös ihan kelpo juttu, koska usein huomaan olevani kyynärpäitä myöden rapuliemessä, ihan kiva jos edes rinnukset säästyy. Valoilla  ja lyhdyillä on kiva kaunistaa hämärtyvää iltaa.

Seura saa olla iloista ja vastaanottavaista. Juhlien kestoon vaikuttaa myös tietenkin mukana olijoiden mieltymykset. Joskus rapujuhlista muodostuu aikuisten melko hillittömätkin kekkerit. Tänä vuonna äitini kutsui paikkakunnalla olevat sisarukset perheineen ihan keskellä arkiviikkoa ravunsyöntiin. Seura oli parasta ja ravunsyönti ihanaa. Lapsille oli katettu oma pöytä tilasyistä terassilla ja helpotettu hommaa ostamalla muutama iso rinki hännällisiä katkarapuja.

Juoma ja juomalaulut

Juomaksi ravuille sopii raikas vesi tai vissy, jota tulee olla runsaasti saatavilla. Sekä olut, että kuiva valkoviini ovat hyviä, ehkä yksittäisen juhlijan kannattaa pitäytyä joka tai. Lupasin viedä juhliin pari pulloa viiniä ja löysin viinikaapistani pari pulloa tuota Sancerrea, joka oli aivan jumalainen viini ravuille. Se kuuluu myös Alkon tilausvalikoimiin, omani olen tainnut tuoda laivalta. Se on hintava viini, mutta teki juhlasta todellisen juhlan. Nautin joka lasillisesta kulauksesta.

Rapujuhliin kuuluu myös snapsi tai pari. Ei nyt ehkä joka hännälle, mutta edes joka leivälle. Ja snapsilasi ei tarvitse olla piripintaan, 2 cl on ihan kiva huikka. Valitse suosikki kirkas viinasi, akvaviitti, Marskin ryyppy tai mistä nyt tykkäätkin. Kun asutaan vajaa 20 km Koskenkorvalta, tiedät mikä on meidän perheen valinta. Muista pistää pullot pakastimeen, Kiva konsti on asettaa pullo  pestyyn maito- tai mehutölkkiin, täyttää tölkki vedellä ja jäädyttää.Poista pahvit ja saat tosi kauniin kylmänä pitävän jääblokin pullon ympärille, koristeeksi voit laittaa vaikka yrttejä tai puutarhan kukkia sekaan.

Jos et ole juuriltasi hirveän suomenruotsalainen (karmea mikä stereotypia kirjoittajalla), et ehkä muista montakaan snapsilaulua sanoineen ulkoa. Kannattaa printata porukalla viisujen sanoja netistä, ne ovat useimmiten tutuilla sävelillä ja laulaminen on superhauskaa. Ainoa snapsilaulu, jonka osaan ulkoa on Kissa vieköön - sävelellä laulettu

Brännvin, vatten

smakar skit som katten.

Brännvin, helt rått

smakar jävligt gott

smakar jävligt gott!

Tästä kiitokset ja terveiset 90-luvulle ja Laila S.:lle!

 Ja sitä mukaa kun syöt, asettele tuhotut ravunpäät nätisti lautaselle. Tästä olen vähän tarkka, siitä on sitten kiva laskea oma saalis.

Sitten vaan Rapurapurallaa! Nyt on juuri paras aika!

Kuuman kesän viileimmät juomat

Vai miten se nyt meni? Vaikka kesä ei aina tunnu kesältä niin voi se siltä kuitenkin maistua. Pulloissa ja purkissa tämän juhannuksenalusviikon parasta antia. Aivan hurmaavalta tuoksuvaa persikkasiirappia, kylmäuutettua jääteetä ja raparperimehua.  Ja sitten vaan kaikkia sekaisin.

Raparperimehu

8 l muoviämpäri 
1/3- 1/2 ämpäriä pilkottuja raparperinvarsia
500g sokeria
vettä
2rkl sitruunahappoa

Mitä punaisempia raparperinvarsia, sitä punaisempi mehu. Älä siis turhaan kuori punaista kuorta, riittää kun huuhtelet raparperit ja pilkot ne sankoon. Kaada raparperien päälle sanko täyteen kiehuvaa vettä, minä keitän aina vedenkeittimellisen kerrallaan. Lisää sokeri ja sitruunamehu. Laita keittiöliina kanneksi ja anna seistä 1-2 vrk. Siivilöi mehu ja pullota. Pakasta ylijäämä mehu, jääkaapissa mehu säilyy ehkä viikon. Tai en tiedä kun olen aina juonut kaiken ennen kuin se on huonontunut.

Mehu on aika kirpeää ja hapokasta, jos haluat, voit lisätä sokerin määrää makusi mukaan. Tarjoillessa lantraa se vedellä tai vissyllä sopivan vahvuiseksi, 1:1 on hyvä.

Muistan kuinka vaihto-oppilaana Michiganissa ollessani, äiti laittoi jättimäisen kannellisen lasipurkin täynnä vettä ja teepusseja ulos aurinkoon tekeentymään. Luulen, että huomattavasti hygieniapassimaisempi tapa on valmistaa jäätee jääkaapissa. Hyvä suhde jääteelle on 1 pussi per 2,5 dl vettä.

Kylmäuutettu jäätee
1, 5l vettä
5 mustaa teepussia esim. English Breakfast 

Laita kylmä vesi ja teepussit isoon kannelliseen lasipurkkiin ja siirrä jääkaappiin uuttumaan  5 tunniksi tai yön yli. Poista valmiista teestä pussit. Tee on nyt makeutusta vailla valmis. Tarjoile jääpalojen kanssa sokerilla tai hunajalla makeutettuna, sitruuna- tai limesiivujen kera.

tai

valmista persikkasiirapista tai raparperimehusta jääkuutioita. Täytä lasi jäillä ja sitten teellä. Lisää persikkajääkuutioiden sekaan myös persikkaviipaleita.

Persikkasiirappi

500g persikoita (tai nektariineja) pilkottuna
2,5 dl sokeria
2,5dl vettä

Laita kaikki aineet kasariin ja keittele 15-20 minuuttia. Muusaa persikat niiden pehmennyttyä. Siiviöoi siirappi puhtaaseen lasipulloon. 1/2 tl sitruunahappoa auttaa värin ja maun säilymisessä. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa. Käytä jätskin, lättyjen, jääteen maustajana tai sekoita juhannusmalja vaikka kuohuviinin kera.

Persikkasiirappi on ihanaa, mutta omaan makuuni paras jäätee yhdistelmä syntyi kun sekoitin jääteehen (tai persikkajääteehen) reilusti mukaan happoista raparperimehua.

Eli  3 hengen testiryhmä (minä, kaikki äitini reseptit ja me kaks yhyres) äänestää kuuman kesän viileimmäksi ja fresseimmäksi ja autoilijaystävällisimmäksi drinksuksi raparperi-jääteen. Enää puutu kun kuuma kesä!

Hyvää Jussia!

Kookoskahvi - Latte ilman maitoa

Eilen illalla luin sängyssä GRW 2/2015 kannesta kanteen, kuten tapanani on. Siis silloin kun lehti ilmestyy, en ihan joka ilta lue sitä kannesta kanteen. Kuitenkaan. Minäkään.

Bongasinpa jännän kuuloisen kookoskahvin ohjeen (resepti Taina Vuohelainen) lehdestä ja melkein samaan syssyyn tuli puhelimeeni tekstari mieluisasta ystävän yllärivierailusta seuraavalle päivälle. Asia sillä selvä, kookoskahvi sopisi hyvin meille päiväkahviksi ja myöhemmin laittaisin jotain lounasta.  

Kookoskahvi
2 annosta

3 rkl kookosöljyä (minulla kanelilla maustettua,/ Puhdistamon luomu kookosöljy, testiin saatu)
1 kananmuna
1 dl kiehuvaa vettä
1 1/2 dl kylmää vettä
2 annosta espressoa

Sulata kookosöljy mikrossa tai vesihauteessa. Ota esille sauvasekoitin ja korkealaitainen kulho. Kaada öljy kulhoon ja riko perään kananmuna, sekoita nopeasti tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää kiehuva vesi ja sekoita sauvasekoittimella 4 sekuntia. Lisää kylmä vesi, nostele sauvasekoitinta ylös alas muutamia kertoja, jotta saat vaahtoa seoksen pintaan.

Valmista espressot, kaada ne juomalaseihin ja kookosmaito päälle. Nautitaan heti.

Ystäväni istui keittiönpöydän  ääressä, minä löin hänelle lehden käteen ja käskin lukea ohjeita. Tykkäsimme lopputuloksesta molemmat, mutta kuumempaa juoma olisi voinut olla. (tai sitten jäillä?). Kookosöljyn kaneli toi juomaan ihanaa chaimaisuutta.

Ystävättäreni jäi vain ihmettelemään, että olipa melkoinen efortti 2 juoman takia, melko monivaiheinen kiehuvine ja kylmine vesineen, vatkauksineen ja espresson valmistamisineen.

No, elämä on!

Hurmaavan tuoksuva rosmariiniglögi

Naapurin&co thriving mainostoimisto BSTR suosii kaikenlaista originellia ideointia, rosoista käsityön aitoutta haluten tarjota asiakkailleen vain parhaita, alkuperäisiä elämyksiä...(*luonnehdinta täysin omani) Onko tuo sitten ihme, että huomaan taas emännöiväni porukan glögitilaisuutta asiakkailleen? Lievää hämminkiä aiheutti lyhyehkö vastaukseni EI useampaan kertaan esitettyyn kysymykseen "Onko sinulla tälläinen pitopalvelu?". Minä vain jotenkin löydän itseni keskeltä tämänkaltaisia operaatioita, tämän tästä. Operaation jouluisena ajatuksena oli kiirettömän glögihetken lisäksi tarjottu mahdollisuus tuoda kuusen alle ikämerkitty joulupaketti lapselle, paketit annetaan eteenpäin Hope-yhdistyksen kautta jaettavaksi.

Glögiä siis. Ei ehkä perinteisintä punaviiniglögiä. Tehdään sitten jotakin muuta. Tehdään hurmaavaa vaaleaa omenaglögiä. Ei minulla selkeää reseptiä ollut, mutta vaikutteita olin toki imenyt (vaikkapa Jonnalta ja 365Soppalehdestä). 

Glögin voit toteuttaa tähän tapaan (esim. 120 hengelle...): osta 12 litraa omenamehua ja 15 litraa kuivaa ranskalaista omenasiideriä, 0,75 l pulloja Alkosta ja Calvadosta maun mukaan.  Laita kuumenemaan, heitä mukaan reiluja kourallisia mausteita  ja aseta tarjoilulaseihin pätkä tuoretta rosmariinin oksaa. Se on reseptin lopullinen ihanuus; tuoksuu mielettömältä jo lähestyessäsi lasirivistöä ja saatuaan kuuman glögikylvyn ylleen hurmaa ihanasti nostaessasi lasin huulille. 

Rosmariiniglögi

kuivaa ranskalaista siideriä noin puolet

omenamehua noin puolet

calvadosta halutun vahvuusasteen mukaan

tuoretta inkivääriä kimpale halkaistuna

kokonaisia neilikoita

kanelitankoja

pituussuuntaan halkaistu vaniljatanko

puskakaupalla tuoretta rosmariinia

Rosmariinin tuoksu. Mainitsinko jo? Hurmaava.

Ja erityisonnittelut kaikille tarkan reseptin  noudattajille. Nyt vähän rohkeutta peliin ja maustamaan.

Glögin kanssa piti tarjoilla jotakin pientä makoista ja suolaista. Paahdetut sokerikanelimantelit  on ihan ykkösjouluinen valinta ja helppo. Paahda kuorellisia manteleita 10 min 200 asteisessa uunissa Kuumenna ruskeaa sokeria ja hiukan vettä sulaksi liemeksi kattilassa, mausta reilulla kanelilla ja kaada mukaan paahdetut kanelit. Sekoittele mantelit hyvin seoksessa ja kaada takaisin uuninpellille.  Ripottele päälle vielä ruskeaa sokeria ja kanelia ja levitä mantelit jäähtymään.

Ruiskarpalopiparit ovat myös hurmaavia.

Makean trion sai päättää mineistä minein juustokakku, jossa konvehtivuoan pohjalle paineltin digestivemuru-voi seosta, päälle sitruunatuorejuustoa, jonka päälle keitin mustaherukoista  ja hillosokerista  päällisen. 

Mutta se glögi. Se hurmasi jo tuoksullaan!