CAIPIRINHA FACTORY

Maanantai-aamukin ilahtuu brasilialaisen klassikkodrinksun reseptistä, joten saakoon se kunnian aloittaa viikko. Sillä avasimme myös PikkuveliNuutin partyn: lasit kouraan ja pöytään istumaan. Siinä tuo erinonomainen, raikkaan viileaä juoma ilahdutti meitä pitkälle ateriaan. Ei sentään, lapsellisissa juhlissa, alettu kumoamaan niitä yhtä enempää, mutta merkittäköön pöytäkirjaan, että useampikin olisi ainakin kohdallani mennyt. Siittä on piiiiiiiiitkä aika kun viimeksi olen juonut jotakin drinksua, satunnaista yhtä enempää, mutta caipirinhan kanssa olisin kyllä onnistunut. Ihania muistoja ysäriltä, kun tämä drinkki saapui Suomeen baareihin...taisi olla seuraava villitys Galliano Hot Shotin jälkeen...

Caipirinha koostuu kaikessa yksinkertaisuudessaan cachaçasta, brasilialaisesta sokeriruokoviinasta, jota tilasimme pitkäripaiseen tilausvalikoimasta maltillisesti yhden pullon, limestä, sokerista ja jäämurskasta. Oleellista on vielä tukeva, matala lasi, (puinen) sekoitustikku ja limen murskaamiseen tarvittava puunuija. Serkkunsa Caipiroska valmistetaan vodkasta ja voit aina tehdä sitä, mikäli ei satu olemaan  cachaçaa.

Mullahan on kotona aito, ammattitaitoinen baarimestari, jota tietenkin tulisi tälläisissa tapauksissa käyttää suorastaan hyväksi, ja vakaa aikomus näin olikin. Valitettavasti kuitenkin jo lähtöviivoilla professionaalinen suhteemme kariutui tuollaiseen tyypilliseen arkipäivän aviokinaan. Minulla oli iso pussi limejä hankittuna ja pyysin niitä sitten baarimestaria lohkomaan sellaisiin lohkoihin, joita haluaa käyttää. Josta ajauduimme keskusteluun limelohkojen määrästä per lasi, missä mielipiteemme jakautuivat ikavähkösti koska halusin noudattaa Brassiruokakirjan (runsaslimeistä) ohjetta ja baarimestari taas ammentaa pitkällistä kokemustaan (ajoilta ennen sotia, jolloin limen heikon saatavuuden vuoksi lasiin laitettiin minimaalinen määrä).

Tilanne ajautui ylipääsemättömään kriisiin, jonka seurauksena nuijin drinkit ihan piruuttani itte. Paitsi noihin kuviin laitoin taustaksi itse juhlakalun. Natasisko ja Uli vasaroivat juomiin terassin portailla jäämurskaa. Sitä on oltava, ihan kukkuroillaan. Sokerina käytin ruskeaa ruokosokeria, mutta valkoinenkin käy.

TÄYDELLINEN CAIPIRINHA
1 annos

1-1 1/2  limettiä kuorineen, lohkottuna
1 rkl ruokosokeria
0, 65 dl  cachaçasaa eli sokeriruokoviinaa
lasin täydeltä murskattua jäätä

Pese limetit huolellisesti ja lohko ne. Hyvä muoto on sellainen puolitettu lohko, kts. ensimmäinen kuva. Laita limettiannos vahvaan juomalasiin ja annostele sokeri päälle. Nuiji  puunuijalla (jos sinulla  ei ole oikeaoppista nuijaa, voit käyttää pienen kaulimen päätä) niin, että mehu irtoaa jasokeri sulaa. Lisää viina (tässä vaiheessabaarimestari suostui annostelemaan viinan ammattitaitoisesti) ja murskattu jää (lasi aivan täyteen) ja puinen sekoitustikku. Tarjoile heti. Juojat sekoittavat sitten drinksun voimakkaasti sekaisin. 

Ihana Caipirinha! Se on muuten portugaliksi pieni maalaistyttö ( vähän niinkuin brasilialainen vastine meidän Maitotytölle!).

Josta aasinsiltana lasten alkudrinkkeihin. Edelleen Brassiruokaa kirjasta.

BACANA MARJAREFRESCO
1 annos
4 karhunvatukkaa 
4 vadelmaa
1/2 tl vaniljasokeria
kourallinen jäätä
2 rkl greippimehua
1 dl sitruunalimonadia
1/2 dl soodavettä

Riko marjat vaniljasokerin kanssa isossa tukevassa juomalasissa. Täytä 2/3 lasista jäällä. Lisää greippimehu ja sekoita. Kaada päälle limonadia ja sooda, sekoita ja tarjoile.

Bacana muuten tarkoittaa viileää.

Lisää faktaa (tai fiktiota) cachaçasta: Rommin tapaan valmistetaan sokeriruosta, mutta toisin kuin rommi, se tislataan suoraan käyneestä sokeriruokomehusta eikä melassista.

Laatuja on monia, kypsymättömistä, kirkkaista "köyhien" viinoista, pontikasta aina hienoihin, viskin tapaan siemailtaviin kypsytettyihin käsintehtyihin juomiin. Puutynnyreissä kypsytetyssä arvotavarassa maistuu niin kaneli, vanilja kuin kuivatut hedelmät.

Brasiliassa myös jotkut autot kulkevat cachaçalla...

Caipirinhan syntymästä on monta tarinaa. Yksi niistä kertoo kuinka ennen vanhaan ihmiset painoivat otsalleen alkoholiin kastetun rätin kuumeen laskemiseksi, samalla kun imivät suussaan limenlohkoa vastustuskyvyn parantamiseksi. Yhtenä päivänä kuumeinen mies huomasi alkoholin nokottelevan suuhun samalla kun hän imeskeli limeä. Koska maku oli katkera hän nappasi suuhunsa myös ruokalusikallisen sokeria. Ja drinksu oli syntynyt...
(Mies parani...)

Lähde taustoille Ponte, David; Barber Lizzy & Jamie: Brassiruokaa grillistä ja sen vierestä.

Edit: Pax Kultavuoren edesauttamiseksi mainittakoon, että lopullinen limelohkojen määrä oli n. 1 lime per lasi baarimestarin ehdottaman puoliskon ja etsimäni reseptin (ja minun ) ehdottaman 1 1/2 limen välillä. Ainakin MUN mielestä. Baarimestarin mielestä se oli lähempänä hänen määräänsä. I rest my case. Ehkä jonkun mielestä olin väärässä. Pääasia kuitenkin, että minun puoliskoni tarinaa näyttää hyvältä, kuten Suuren Caipirinha-sodan vastakkainen osapuoli asian ilmaisi.