About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 29. joulukuuta 2016

KYLLÄ MÄKIK KYRÖÖS (NAPUEGLÖGI)



Aivan ensiksi mun on saatava tämä syrämmeltäni. Ettei mee ny aivan ens jouluhun. Että Napueglögi oli ehdottomasti vuoden 2016 glögien kunkku.

Join sitä omalla terassilla aika pimiällä ja ilooses seuras (meillä on muutamien naapurien kans aina joulun alla terassivaellus, jolloin vaelletaan perheinemme terassilta toisella, kukin on kattanut sinne sitten pientä suupalaa ja juotavaa, meillä aikuiset hemmoteltiin höyryävän kuumalla Napueglögillä), että siitä ei nyt oo stailattua kuvaa teille. Ei se glögiä kummemmalta näytä, mutta voi poijat oli sopivan makuusta! 


Vinkin Napueglögiin sain aivan pääkallopaikalta joulunalusviikolla, kun Anu Hopian tutkimusryhmän kanssa kokoonnuttiin pikkujouluihin Kyrö Distillery Companyn päämajaan vanhaan meijeriin, jossa on alkunsa saanut myös suomalaisille niin rakas Oltermanni- juusto(mitä ihmettä minä teen Anu Hopian tutkimusryhmässä onkin jo ihan toinen juttu).

Mutta ennenkuin tämäkin juttu karkaa käsistä, tässä ohje. 

Napueglögi
1 annos
2 cl Napue giniä
16 cl Valamon luostarin glögiä
mantelia, rusinaa

Parhaimmat asiat maailmassa ovat hyvin yksinkertaisia. Kuumenna glögi lähes kiehuvaksi ja annostele laseihin ginin kanssa. Sekoita. Lasin pohjalle tietenkin normaalit mantelirusinahässäkät. Ginin määrä on noin lempeä tarkoituksella, tuossa suhteessa se tuottaa parhaan makuharmonian.

Jos nyt on käynyt niin hassusti, ettei sulla satu olemaan just Valamon luostarin glögiä, joka on kuulemma ykkösvalinta, käy myös joku toinen mustaherukkapohjainen glögi. Minullakin oli edellisestä retriitistä sen verran aikaa, että korvasimme valamolaisglögin ihan Marlin perinteisellä.

Ohjeen napueglögiin ja korvaavaan glögivaihtoehtoon kertoi Kyrö Distillery Companyn  persoonallinen ravintolapäällikkö Tonto.

en voi mitään sille, että näistä kuparisista tislauslaitteista tulee mieleen aina tohtori Sykerö

Tonto vei meidät perusteelliselle matkalle yli satavuotiaan kivistä rakennetun meijerin tiloihin kertoen elävästi ginin valmistuksesta ja persoonista sen takana. Monille on varmaan käynyt selväksi minkälainen luova hulluus ja uhkarohkeus ja tarina Kyrö Distillery Companyn takana on. Paras joululahja saada imeä itseensä tätä koko projektin ympärillä  leijailevaa hullunriemukasta energiaa. 


Kävimme Anun kanssa piiitkällä kierroksella jo syksyllä päätislaaja Kalle Valkosen opastuksella. Silloin nuuhkittiin paljon ja dipattiin pikkusormia tisleisiin ja hurmioiduttiin Kallen gininpalosta, mutta yhtä lailla mielenkiintoinen ja vauhdikas oli Tonton kierros ( ja aika pitkä sekin, taisi mennä yli 2 tuntia), vaikkakin ihan erilainen ja paljon taas erilaista kiehtovaa kertomusta sisältävä. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin kun puhun pitkistä opastuksista, silloin kun opastajat ovat innostuneet asiastaan ja opastettavat tempautuvat mukaan, ajan kulku pelkästään hämmästyttää nopeudellaan.



Niin, Kyrö Distillery Companyn tarina pitää sisällään 1000 kiehtovaa sivujuonnetta, enkä aio tokikaan edes yrittää referoida teille niitä vaan toivon, että pääsette joskus itse tutustumaan paikan päälle.




Päivän kruunasi Seinäjoen helmen, Juurella-ravintolan ja sen sympaattisen (ja Suomen parhaaksikin valitun) Kokki Kaitsun meille ravintolasalin pitkälle pöydälle  jaettaville vadeille kattaman herkullisen joululounaan.  Talon miljöön sopivasti pöytä on katettu eri pari astioilla ja istumme vanhoilla koulun puisilla tuoleilla, tiedättehän, niitä pinottavia joita leviteltiin juhlasaliin.






Alkupalaksi sen seitsemää sorttia: marinoitua lammasta, kylmäsavustettua hevosta, Koskuella maustettua Jukolan Cheddaria, jääkellarin lohta ja rosmariinia, salaattia, ruista... Ihania makuja lähipitäjästä, sopivasti  tehtaan tuotteilla terästettyjä. Pääruokana ollut Verso-glaseerattu naudanniska suli suuhun ja tyrniposset viimeisteli herkullisen menun.


 Yksi tarina on pakko jakaa kuitenkin niistä tuhannesta. Ylläolevaa # - nimistä ruisviinaa on valmistetty 240 pullon erä.
Muistatteko hässäkän parin vuoden takaa kun Valvira puuttui Olut&Viskimessujen (ne siis olivat lopulta vain Olutmessut) aikaan sekä messujen nimeen, että myös kielsi muutamasta blogista Viski- sanan käytön?

Kyröläiset esittivät vastalauseensa lanseeraamalla # - nimisen väkevän viinan.  Sen jälkeen he Valviiralle lähettämässään kirjelmässä pyysivät valvomaan ja poistamaan somesta kaikki #- merkinnät. Nehän nimittäin mainostavat väkevää viinaa...

RYE RYE!

(Ja kyllä...keväällä on pakko toteuttaa ne blogaanien kokoontumisajot Kyröös. Working on it.)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti