About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

SIENIJULIENNE


Sienijulienne on juuri sellainen upean täyteläinen sieniherkku, jonka umamit jäävät viipyilemään kielelle, sellainen jota kerran syötyään jää himoitsemaan joka sienikausi. Tämä venäläisen keittiön herkku valmistetaan kai tyypillisimmillään tateista, mutta se toki onnistuu hienosti myös kantarelleista ja silloin, kun muut sienet enää kököttelevät metsässä pehmeinä ja mustanpuhuvina, tämä herkku valmistuu erinomaisesti sienikauden viimeisistä sisseistä, suppilovahveroista.


Sanoiko joku, että kohtalainen sienivuosi? Ehkä vaan epätasainen, meillä päin oon ainakin saanut seurata aivan uskomattomien suppisesiintymien kuvakavalkadeja somessa.  Ehkä ei parhaista paras tattivuosi, mutta runsaasti kantarelleja, mustatorvisieniä ja vaaleaorakas- esiintymiä olen kyllä nähnyt raportoitavan. Vai käyvätkö ihmiset vaan enemmän ja enemmän sienimetsässä? Jos näin on, niin peukut sille.


Sienijulienne valmistetaan yleensä pieneen varrelliseen pannuun, usein teräksiseen, mutta kun löysin nämä keraamiset söpikset Sopurahan euron tiskistä, oli pakko hankkia heti tusina. En oikein tiedä mitä näihin voisi tehdä, paitsi sienijuliennea. Julienne on niin tuhtia tavaraa, että pienikin pannu riittää. Tämä sopii sekä alkuruuaksi, väliruuaksi, pääruan lisäkkeeksi tai iltapalaksi ja tykkää kun siihen topataan vaaleaa rapeakuorista maalaisleipää tai hapanruisleipää. Huomenna taidan testata sopiiko aamupalaksikin. Uskon, että ainakin kantarellien ja suppisten suhteen valmistuu myös pakastetuista sienistä, tatit nyt eivät taida olla kellään pakkasessa (voit korjata väärinkäsitykseni), mutta hyvää tulee myös ympäri vuoden kaupan tuoreista herkkusienistä ja siitakesienistä.

Ehkä parasta kuitenkin metsäsienistä. Tatti ja suppilovahvero ovat toki luonteeltaan aika erilaisia, lopputuloskin saattaa olla hyvin erilainen, mutta tattijuliennea en ole vielä päässyt maistamaan.

No sanokaa nyt, eikö oo söpöimmät kipot?


SIENIJULIENNE SUPPILOVAHVEROISTA

2 l tuoreita suppilovahveroita (tatteja, kantarelleja, herkkusieniä, osterivinokkaita...)
25 g voita
2 isoa keltasipulia
(2 valkosipulinkynttä)
1 rkl vehnäjauhoa
2 prk smetanaa
150 g Mustaleima Emmental -juustoraastetta
2-3 dl kuivaa valkoviiniä
suolaa
valkopippuria
mustapippuria
150 g  Gouda -juustoraastetta
tuoretta lehtipersiljaa silputtuna

Pilko sienet (viipaloi tatit), älä kuitenkaan ihan silpuksi, vaan miellyttävän kokoisiksi suupaloiksi. Laita sienet keskikuumalla pannulle hikoilemaan niin kauaksi, että neste on suurin piirtein kokonaan haihtunut.
Lisää pannulle voi ja hienonnetut sipulit, kuullottele sipulit läpikuultaviksi.
Sekoita vehnäjauhot  ja Emmental smetanaan ja lisää seos pannulle. Lisää myös valkoviini. Mausta maltiullisesti suolalla ja valkopippurilla ja mustapippurilla, muista, että seos sakenee ja maut tiivistyvät. Anna hautua siis ihan pienellä lämmöllä  vielä n. 30 min. 
Nyt tarkista vielä suola ja muut mausteet.

Jaa sienijulienne voideltuihin annosvuokiin tai halutessasi (eli jos sulle ei oo käyny kippomäihä Sopurahassa) yhteen isoon laakeampaan  vuokaan. Lisää päälle toinen juustoraaste ja kuorruta 200 asteessa kunnes juusto iloisesti kuplii ja saa hiukan väriä. Pinnalle silputtua lehtipersiljaa (joka muuten iloisesti rehottaa mun penkissä vielä nyt, lokakuun 22! Ihme vuosi!)

Sienijuliennen pystyy siis valmistamaan myös vaikka edellisenä päivänä, tekee vain viimeistelykuorrutuksen ennen tarjoilua.

Ja kuinka monta tästä nyt tulee? No aika monta, riippuu annosten koosta; 12 tai 6...

Mutta kyllä tämä syödyksi tulee.

Syntisen hyvää!


12 kommenttia:

  1. Voisko tän tehdä vuokaan? Kun ei omistaa mitään söpöjä pikkupannuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi toki! Laakea, matala vuoka, että on pinta-alaa juustokuorrutteella!

      Poista
  2. Sieniä ja smetanaa, say no more. Mun juttu ihan ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Girl's best friends, sanon minä, sienet ja smetana.

      Poista
  3. Vesi niiku herahti kielelle, ääk, kuinka ihana rasvaisen ja herkullisen oloisia pikku-patoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kiistä. Mutta hyvällä tavalla rasvaisia. Niinkun esimerkiksi sulavoissa uiva rapea blini...

      Poista
  4. Sieniä, juustoa, viiniä... Ei voi olla kuin ihanaa.
    Nuo pikkupannut ovat kyllä söpöisiä. Ehkä niihin voisi tehdä vaikka yksilölliset mustikkakukot itsenäisyyspäivänä?

    VastaaPoista
  5. No on kyllä söpiksen pikkuvuoat! Juuri tuossa kuukausi sitten söin Pietarissa ihanaa sienijuliennea. Ihan itkettävän hyvää ja mietin, että miten hitossa sellainen tehdään. Eli tämä menee niin kokeiluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itkettävän hyvä on kyllä todella hyvää!

      Poista
  6. No nyt on kauniit kupit, että yksi ainoa kakkuvuoka unohtuu hujauksessa. Olen todella huono sienestäjä, mutta tatteja on tullut bongattua. Sitä vaan mietin, miksi minun löytämät tatit on jo matojen buffet? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tatit on aika matojen suosikki, pitäs päästä heti poimimaan.

      Poista