Minä en sitten aio olla mitenkään puolueeton. Mitenkä voisinkaan kun astun illastamaan ystäväni muutama kuukausi kumppaninsa kanssa avaamaan ravintolaan Berliinissä. Melkein kymmenen vuotta siitä kun viimeksi tavattiin Heikin kanssa, jonka stuertin ura vei mennessään Stutgarttiin ja nyttemmin Berliiniin. Mutta ei se välimatka, ei ajankuluminen, jos on monta yhteistä muistoa, naurua ja itkuakin. Yhdessä tarjoiltiin aikoinaan muutama vuosi Finnjetillä, jonka ravintolahenkilökunnassa oli prosentuaalisesti aivan älytön keskittymä esiintymishaluisia ja -kykyisiä ihmisiä. Minäkin käsikirjoitin muutamaan otteeseen speakkirungon ihanalle Huuhon Maijalle poikien dragshowhin (mukana siis ko. Heikki), sitä taidettiin esittää ihan Silja Linen ylimmälle johdolle Finnjetin 25v. juhlagaalassa ja kävimmehän me Ruohojärven kartanossakin esintymässä Jukka Ihatsun 50v juhlilla.
Kunniatehtävä oli myös Heikin ja ex-puolisonsa häissä, kun he pyysivät minua lausumaan runon parisuhteen vahvistamisen jälkeen. Voi ja oi niitä aikoja!
Kreuzberg on Berliinin osaa, jossa on alunperin suuri turkkilaismaahanmuuttajaväestö, mutta se on myös Berliiniä, josta vaikka Punk- liike sai alkunsa ja tällä hetkellä se onkin hiukan boheemi, kultturelli ja kovasti Hip. (olisko jopa hipster?) Ravintoloita siellä on ainakin kuin sieniä sateella. Hostaria La buona forchetta oli toiminut jo kymmenisen vuotta italialaisen ex-omistajansa ohjauksessa. Omistaja halusi kuitenkin vetäytyä (jo 70:nä!) viettämään eläkepäiviään Italiaan ja kun Heikki ja kumppaninsa Jörg kuulivat asiasta viime ystävänpäivänä, pantiin rattaat pyörimään vinhalla vauhdilla ja toukokuussa miehet huomasivat olevansa ravintoloitsijoita.
Hostaria on pieni, 45-50 paikkainen kodikkaan tunnelmallinen ravintola. Se sai uusien omistajiensa käsissä sopivan skandinaavisen puhdistuksen, turha krääsä riisuttiin seiniltä, jotka maalattiin valkoiseksi, vanhat puupöydät ja tuolit tuovat vielä tummaa kontrastia. Iittalan tuikkulyhdyt ja salihenkilökunnan mustavalkoiset jokapoikapaidat tuovat raikkaan tuulahduksen Suomesta. Ja sopivat niin hiton hienosti ravintolan henkeen.
Henkilökunta on italialaista, pelkästään italiankielistäkin lähes. Keittiössä häärii Oscar, joka on kotoisin Genovasta, sekä tiskari (apua, nyt unohdin nimen). Nykyään kun kokilla jos toisellakin tuntuu olevan tatuointeja enemmän kuin ennen muinoin merimiehillä, niin täytyy kyllä sanoa, että Oscar oli muuten tatuoiduin kokki evö! (Ainakin sen perusteella mitä nyt kokin vaatteista esiin pilkisti). Sen päiväinen tuore tatuointi oli otettu jo takaraivoon.
Salin puolella isäntää auttaa napolilainen pariskunta, temperamenttinen Maria ja Salvatore. Urho10v ja minä saavuimme kohta avaamisen jälkeen, mutta pian pöydät täyttyivät seurueista ja iloisesta puheensorinasta.
Ravintolan Menu vaihtuu 2 viikon välein. Antipastia, primiä, secondia on kutakin tarjolla 2 vaihtoehtoa. Koko menu, johon kuuluu myös alkuun tuotu antipasti- valikoima, talon itseleivottu leipä, jälkiruoka, espresso, digestiivi, vesi ja 1/2 l viiniä kustantaa 33euroa.
Ruoka on yksinkertaista, rakkaudella valmistettua italialaista maalaisruokaa, ilman turhia piperryksiä. Sanomattakin on selvää, että pasta on kotitekoista. Palvelu on ensiluokkaisen huolehtivaa ja lämmintä. Tunnen ihan olevani jossain Bolognan pienessä osteriassa. Nautin ruokalajin toisensa perään, alkupalan kalkkunan sysimusta balsamico-kastike on taivaallista, pasta taittuu hampaissa sopivasti, valkoviinipossu polentakakun kera maistuu yksinkertaisesti hyvältä.
Oma rakas kavaljeerini Urho10v vetäytyy penkille pitkälleen jo primin jälkeen ja nukahtaa (jääleiri tekee tehtävänsä)...minä istun nurkkapöydässä, josta näen hyvin koko salin, tarkkailen asiakkaita, palvelua, nautin viinistä ja ruuasta. Aina kuin vain ehtii, istahtaa Heikki viereeni ja yritämme kuroa menneen 10 vuoden kuulumisia umpeen. Tai edes viimeisen puolen vuoden. Halaamme, nauramme ja itkemme.
Huominen päivä on kullekin meistä tuntematon, kuinka osaisimmekaan arvostaa tätä hetkeä ja läheisimpiämme? Heikin ja Jörgin unelma toteutui viime toukokuussa ja vain 7 päivää sen jälkeen matto kiskaistiin julmasti jalkojen alta. Kahteen viimeiseen kuukauteen Jörg ei ole kyennyt edes saapumaan enää ravintolaan.
Olette ajatuksissa.
Hostaria La buona Forchetta
Graefestraße 83
10967 Berlin - Kreuzberg
avoinna ti-la 18-24.
Hieno juttu, mutta mikä Jörgille on tapahtunu?
VastaaPoistaSain Heikiltä viestin, että oli yrittänyt kommentoida tänne, mutta ei saanut onnistumaan. Heikin luvalla kerron vielä lyhyesti vähän enemmän:
PoistaJörgillä diagnosoitiin siis toukokuussa pitkälle edennyt vakava sairaus (melanooma) ja rankat hoidot ovat romahduttaneet kunnon täysin. Tällä hetkellä hän on päättänyt lopettaa hoidot kesken, koska uskoo kunnon romahtaneen niiden takia, eikä lääkärikään tiedä onko romahduksen aiheuttanut sairaus vai hoito.
Tällä hetkellä Jörgin suurimpana tavoitteena on, että pääsisi vielä kerran katsomaan Hostariaa, ja kävelemään ulkona kadulla.
Pidetään peukkuja, uskotaan ja toivotaan että näin käy.
Voi miten kurjaa,toivottavasti Jörg toipuu.
PoistaToivotaan, että paranee.
PoistaVuosien välimatkakaan ei vaikuta kun tapaa vanhan kamunsa pitkän tauon jälkeen.Kuulostaa mukavalta paikalta,ja ruoka hyvältä,mutta minäkin ihmettelen että mitä Jörgille tapahtui?
VastaaPoistaNiinhän se on. Sullakin on varmaan paljon kokemusta tästä kun olet asunut ympäri maailmaa. Aina kun on jonkun luona, on toisen luota pois.
PoistaVoi Nanna, miten ihanasti kirjoitettu! Olette kaikki usein mielessäni vaikka elämä onkin meitä vienyt niin eri suuntiin <3
VastaaPoistaOn kumminkin ihanaa, että mäkin pysyn vähän sun vardagskaaoksesta selvillä blogin välityksellä ja toisinpäin.
PoistaTiedän, että varmasti aika moni ajattelee Heikkiä tämän kirjoituksen myötä. Ystävien lämpimät ajatukset on varmaan tervetulleita tässä absurdissa tilanteessa.
suomeksi ja italiaksi Genoa on muuten Genova :)
VastaaPoistaV paikannettu!
PoistaKauniisti kirjoitettu, kiitos!. Se ravintola on ihana paikka ja niin Heikin ja Jörgin näköinen. Ruoka mitä parhainta. terv. Heikin isosisko
VastaaPoistaAika mitättömiltähän nämä sanat tuntuu, niin paljon onnea ja surua yhtäaikaa. Kiitos kun pysähdyit kommentoimaan!
PoistaToivotaan kaikkea hyvää Heikille ja Jörgille ja heidän yhteiselle unelmalleen, Hostarialle!
<3
PoistaIhana kirjoitus mutta täälläkin kärvistellään jännityksen kourissa: mitä sille Jörgille tapahtui?!
VastaaPoistaNo, tämän ei ollut tarkoitus olla mikään jännityskertomus, vain pieni pala elämää. Ainakin omat vasta- ja myötämäet tuntuvat hävettävän mitättömän pieniltä just nyt. Kun sen muistais vielä huomennakin.
Poistavoi ei :-( kyllä nyt on itku lähellä itselläkin. Hirmuisesti tsemmpiä ja lämpöisiä ajatuksia niin sinne kuin Berliiniinkin x
PoistaHei Nanna! Kaunis kirjoitus, kiitos siitä! Berliini on ihana kaupunki ihan kenelle tahansa turistille, mutta tämä tarina elävästä elämästä kosketti aivan eri tavalla.
VastaaPoistaMinäkin aloitin bloggaamisen, käypä kurkkaamassa. Olimme yhteydessä reilu vuosi sitten päätyöni puitteissa, erään reseptikilpailun merkeissä - muistatko? Silloinhan selvisi, että maailma on yllättävän pieni ;)
Mukavaa talven odotusta sinulle, pysytään yhteyksissä!
Pysytään, pysytään, nythän se on helppoa vierailla blogeissa puolin ja toisin. Onnea uudelle harrastukselle, bloggaus on kivaa! Jäät koukkuun! Kävin jo lukemassa, mutta en puhelimella vielä ehtinyt kommentoida.
Poista<3
VastaaPoista