Hostaria La buona forchetta, Kreuzberg, Berlin

Minä en sitten aio olla mitenkään puolueeton. Mitenkä voisinkaan kun astun illastamaan ystäväni muutama kuukausi kumppaninsa kanssa avaamaan ravintolaan Berliinissä. Melkein kymmenen vuotta siitä kun viimeksi tavattiin Heikin kanssa, jonka stuertin ura vei mennessään Stutgarttiin ja nyttemmin Berliiniin. Mutta ei se välimatka, ei ajankuluminen, jos on monta yhteistä muistoa, naurua ja itkuakin. Yhdessä tarjoiltiin aikoinaan muutama vuosi Finnjetillä, jonka ravintolahenkilökunnassa oli prosentuaalisesti aivan älytön keskittymä esiintymishaluisia ja -kykyisiä ihmisiä. Minäkin käsikirjoitin muutamaan otteeseen speakkirungon ihanalle Huuhon Maijalle poikien dragshowhin (mukana siis ko. Heikki), sitä taidettiin esittää ihan Silja Linen ylimmälle johdolle Finnjetin  25v. juhlagaalassa ja kävimmehän me Ruohojärven kartanossakin esintymässä Jukka Ihatsun 50v juhlilla. 
Kunniatehtävä oli myös Heikin ja ex-puolisonsa häissä, kun he pyysivät minua lausumaan runon parisuhteen vahvistamisen jälkeen. Voi ja oi niitä aikoja!

Kreuzberg on Berliinin osaa, jossa on alunperin suuri turkkilaismaahanmuuttajaväestö, mutta se on myös Berliiniä, josta vaikka Punk- liike sai alkunsa ja tällä hetkellä se onkin hiukan boheemi, kultturelli ja kovasti Hip. (olisko jopa hipster?) Ravintoloita siellä on ainakin kuin sieniä sateella. Hostaria La buona forchetta oli toiminut jo kymmenisen vuotta italialaisen ex-omistajansa ohjauksessa.  Omistaja halusi kuitenkin vetäytyä (jo 70:nä!) viettämään eläkepäiviään Italiaan ja kun Heikki ja kumppaninsa Jörg kuulivat asiasta viime ystävänpäivänä, pantiin rattaat pyörimään vinhalla vauhdilla ja toukokuussa miehet huomasivat olevansa ravintoloitsijoita.

Hostaria on pieni, 45-50 paikkainen kodikkaan tunnelmallinen ravintola.  Se sai uusien omistajiensa käsissä sopivan skandinaavisen puhdistuksen, turha krääsä riisuttiin seiniltä, jotka maalattiin valkoiseksi, vanhat puupöydät ja tuolit tuovat vielä tummaa kontrastia. Iittalan tuikkulyhdyt ja salihenkilökunnan mustavalkoiset jokapoikapaidat tuovat raikkaan tuulahduksen Suomesta. Ja sopivat niin hiton hienosti ravintolan henkeen.

Henkilökunta on italialaista,  pelkästään italiankielistäkin lähes. Keittiössä häärii Oscar, joka on kotoisin Genovasta, sekä tiskari (apua, nyt unohdin nimen).  Nykyään kun kokilla jos toisellakin tuntuu olevan tatuointeja enemmän kuin ennen muinoin merimiehillä, niin täytyy kyllä sanoa, että Oscar oli muuten tatuoiduin kokki evö! (Ainakin sen perusteella mitä nyt kokin vaatteista esiin pilkisti). Sen päiväinen tuore tatuointi oli otettu jo takaraivoon.

Salin puolella isäntää auttaa napolilainen pariskunta, temperamenttinen Maria ja Salvatore. Urho10v ja minä saavuimme kohta avaamisen jälkeen, mutta pian pöydät täyttyivät seurueista ja iloisesta puheensorinasta.

Ravintolan Menu vaihtuu 2 viikon välein. Antipastia, primiä, secondia on kutakin tarjolla 2 vaihtoehtoa. Koko menu, johon kuuluu myös alkuun tuotu antipasti- valikoima, talon itseleivottu leipä, jälkiruoka, espresso, digestiivi, vesi ja 1/2 l viiniä kustantaa 33euroa. 

Ruoka on yksinkertaista, rakkaudella valmistettua italialaista maalaisruokaa, ilman turhia piperryksiä. Sanomattakin on selvää, että pasta on kotitekoista. Palvelu on ensiluokkaisen huolehtivaa ja lämmintä. Tunnen ihan olevani jossain Bolognan pienessä osteriassa.  Nautin ruokalajin toisensa perään, alkupalan  kalkkunan sysimusta balsamico-kastike on taivaallista, pasta taittuu hampaissa sopivasti, valkoviinipossu polentakakun kera maistuu yksinkertaisesti hyvältä.

Oma rakas kavaljeerini Urho10v vetäytyy penkille pitkälleen jo primin jälkeen ja nukahtaa (jääleiri  tekee tehtävänsä)...minä istun nurkkapöydässä, josta näen hyvin koko salin, tarkkailen asiakkaita, palvelua, nautin viinistä ja ruuasta. Aina kuin vain ehtii, istahtaa Heikki viereeni ja yritämme kuroa menneen 10 vuoden kuulumisia umpeen. Tai edes viimeisen puolen vuoden. Halaamme, nauramme ja itkemme.

Huominen päivä on kullekin meistä tuntematon, kuinka osaisimmekaan arvostaa tätä hetkeä ja läheisimpiämme? Heikin ja Jörgin unelma toteutui viime toukokuussa ja vain 7 päivää sen jälkeen matto kiskaistiin julmasti jalkojen alta. Kahteen viimeiseen kuukauteen Jörg ei ole kyennyt edes saapumaan enää ravintolaan.

Olette ajatuksissa. 

Hostaria La buona Forchetta 
Graefestraße 83 
10967 Berlin - Kreuzberg   

avoinna ti-la 18-24.