Roiskittu ja rapattu piparkakkulinna

Jälkieditointia: Selväähän on että hormasta ei saa ruusua, mutta en kestänyt katsella enää tuota alempaa linnakuvaa, joten raahasin tänä aamuna koko hässäkän ulos paremman kuvan toivossa. No edelleenkään horsmasta ei saa ruusua, mutta ei nyt ainakaan verenoainemittari näy kuten alemmassa kuvassa... :D

Aaltoja, ablodeja ja respektiä kaikille  piparkakkutalon värkkääjille. Varsinkin niille, joiden työntuloksena tulee pieni suloinen, yksityiskohdissaan kadehdittavan pikkutarkka luomus.

Meillä ei ihan sellaista saatu aikaan. Mutta saatiinpa edes piparintuoksua taloon ja purkutuomiota odottelevan näköinen, valtavan kokoinen linna, jonka seinät olivat niin kierot, että pysyäkseen edes etäisesti toisissaan  kiinni, tämä äityli tilkitsi ja paikkaili niitä vaahtokarkeilla. Taitaa olla jonkin verran perustusten pystyssä pysyminen myös ihan silkan rukouksen ansiota.

Parasta 2 illan projektissa oli se, että Urho6v piirsi linnaa varten selkeät piirustukset:

Tästä olikin hyvä jatkaa. Piparkakkuluomuksissa käytetään aina tietysti valmistaikinaakin, jo senkin takia, että se käyttäytyy yleensä ennalta arvattavimmin uunissa. Lisäohjeistus ja kaavat löytyivät Sunnuntai-sivuilta. Kehottivat ostamaan kilon taikinaa, ei kyllä meinannutkaan riittää, mutta saahan sitä kesken leipomisenkin suit sait hairaistua vielä lisää kaupasta yksi ekstra puoli kiloa, saa samalla vähän raitista ilmaa.

Eka iltana siis valmistettiin ja koristeltiin osat. Annettiin kovettua yön yli (ja sitten vielä seuraavankin) kunnes kokoamisoperaatioon oli kerätty tarpeeksi voimia. Kokoamisessa käytin kuumaa sokeria, jolla en tänä vuonna edes polttanut itseäni, välillä kaupan sokerikuorrutusta ja sokeriin kastettuja vaahtiksia silloin kuin osat olivat todella lerpallaan.

Tikkat olivat tärkeät, jotta linnan torneista saatiin kulkuyhteys. Vaaleanpunainen on eka kerta omatekoista pikeeriä jonka ronskista puserrin muovipussin reiästä. Tunnustettakoon kuitenkin, että lähdin rakennuksessa tavoittelemaan kauniita koristekaaria ja pikkutarkkaa suoritusta aivan siinä onnistumatta.

Myös riippusilta oli oltava.

Ikkunat olivat minulle uusi huippuidea, johon törmäsin piparkakkutaloreseptiä etsiessäni. Ennen kuin laitat osat uuniin, laita ikkunanreikiin murskattuja muumitikkareita, joita löytyy ainakin väreissä punainen, vihreä ja keltainen. Palat voivat olla vähän suurempia, tai mukana ihan murskaa, ne kyllä sulavat ihanaksi ikkunaksi uunissa. Loistoidea, sanon minä. Ja toimiva. Ja syötävä!

Jotta sellainen taideteos tällä kertaa. Linna oli valtavan iso. Se olisi varmasti söpömpi 3x pienempänä versiona. Ehkä jopa helpottaisi pystytystä. Onneksi pääarkkitehti tuntui olevan tyytyväinen. Ja itse rakentaja/toteuttaja tyytyy vain sanomaan, että rapatessa roiskuu!