Ruispiparit - mun piparit

Viime vuonna tein näitä ensimmäistä kertaa ja nyt toisella kertaa valinta varmistui vain. Nämä on mun pipareitani. Syystä että pidän näiden ja taikinan tummasta väristä, suutuntuman rapeudesta, rustiikista ulkonäöstä, leivottavuudesta ja ennen kaikkea mausteisesta intensiivisestä mausta.

Monet väsyneet  itkut on piparien kanssa  vuosien varrella itketty, kun taikinoiden leivontaominaisuudet olivat niin huonot, että lopuksi piparit olivat kuin jauhohunnulla kuorrutettuja ja täysin mauttomia. Niinpä monta vuotta tein piparit kaupan taikinasta, sitä kun sentään pystyy leipomaan. Äitini tekee Paraisten piparkakkuja, jotka nekin ovat hyviä maultaan, niinkuin yleensä äidin leipomukset pakkaavat olla. Yhtenä jouluna, ei niin kovinkaan kauaa sitten, piparit jäivät kokonaan leipomatta, vaikka olin taikinankin tehnyt, aika vain riensi ja niinhän siinä kävi, että leutona vuonna terassille  jäähtymään nostettu piparitaikina oli siellä samalla paikalla vielä pääsiäisenäkin.

Tämä käyttämäni resepti on Glorian RuokaViini 8/2009. lehdestä. Pahoittelen, kun joku sitä jo toisen kirjoituksen kommenteissa kysyi ja taisin sanoa, että se löytyy Koti&keittiö lehdestä....

Meillä leivotaan nykyään pipareita vain pikkumuoteilla, niillä kun saa niin suloisia suupaloja. Tänä vuonna tuli tähtiä, kuusia, enkelinpäitä, poroja ja possuja. Näitä pipareita en sen kummemmin koristele, "paljaat" piparit ovat mielestäni niitä aitoja suomalaisia. Sitten kun halutaan Urho6v:n kanssa alkaa sotkemaan kuorrutteilla, voidaan ostaa vaikka kaupasta valmiita pipariukkoja ja akkoja siihen tarkoitukseen. Nämä on mun Gourmet- piparkakut ja hyviä juuri näin.

leivontaa helpottaa varmaan nykyään myös kivitaso

Mutta pienet vastoinkäymiset kuuluvat asiaan, tällä kertaa sivujuonteen leivontaan aiheutti jauhettu korianteri, jota ei löytynyt kummastakaan isosta marketista, mikä oli mielestäni käsittämätöntä. Eikä edes äitin varastoista. Omista löytyi n. 1/2 rkl mutta kun resepti vaati 2! Ostin sitten siemeniä ja yritin ensin huhmareella, mikä ei aiheuttanut muuta kuin hajun irtoamista ja sitten laitoin ne sellaiseen moulinex silppuriin, joka vähän rouhi niitä, jauhetusta ei voi todellakaan puhua. Otin riskin ja kippasin nämä vähän krouvimmat mausteet taikinaan, eikä se maussa haittaa. Ulkonäössä ehkä on hiukan rakeisempaa, mutta suurin osa rakeisuudesta johtunee kuitenkin mantelijauheesta.

pikkumuotit on niiiiin syötäviä....

Mausteiset Ruispiparit (n. 80 kpl normaalikokoisia)
200g voita
2dl ruokosiirappia tai tummaa siirappia
3dl fariinisokeria
2rkl kanelia
2rkl jauhettua korianteria
1 1/2 rkl neilikkaa
1rkl inkivääriä
1rkl  maustepippuria
1/2rkl muskottipähkinää
2 kananmunaa
 3 1/2dl ruisjauhija
1 1/2 tl soodaa
2dl mantelijauhetta
4dl vehnäjauhoja
(alkuperäisessä oli vielä 2dl hienonnettuja karpaloita tai rusinoita, mutta niitä en ole vielä uskaltanut kokeilla, ehkä ensi vuonna...)

1. Mittaa voi, fariini, siirappi ja mausteet kattilaan. Kiehauta koko  ajan sekoittaen ja keitä kunnes sokeri liuennut. Jäähdytä seos.

2. Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita tasaiseksi.

3. Lisää sooda ruisjauhoihin ja seos siirappiseokseen, lisää mantelijauhe. sekoita vehnäjauhot mukaan parissa erässä.

 4. Kokoa taikina tiiviiksi massaksi ja peitä kannella tai kelmulla ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa. (Jos viet terassille, älä unohda pääsiäiseen asti)

5. Työstä taikinaa noin 1/3 erissä. Kauli taikina kevyesti jauhotetulla alustalla muutaman mm. paksuiseksi. Tästä taikinasta tulee hyvät piparit sekä superohuina versioina, että reilusti paksumpinakin.
Ota piparimuotilla haluamasilaisia pipareita.

6. Paista 6 min. (about) 200 asteessa.

Ikävä rikkoa vuosikymmenten perinne, mutta ainuttakaan pellilistä en onnistunut polttamaan. Kirotut uuninajastimet vievät kaiken jännityksen leivonnasta.

Ja  niille, jotka ovat edelleen jatkaneet perinteisellä linjalla lohdutuksen sanoja: Joulu tuloo vaikka piparit paloo!