Hyvän mielen leipä

Joulun alla on kiva muistaa ystävää ja tuttua joululeivällä. Saaristolaistyyppiset leivät on näkkileivän ohella ehdoton ykkösvalinta, sillä ne säilyvät ja parantuvat viileässä säilytettynä parikin viikkoa. Lahjaleivän voi halutessaan pukata myös pakkaseen aattoa odottamaan muutaman päivän "kypsyttelyn" jälkeen.

Saaristolaisleivät ovat villejä leivottavia myös jauhopeukalottomille. Taikinaa ei vaivata, sekoitetaan vaan ja löysä taikina kypsennetään uunivuuassa. Joka ikinen leipomani leipä on saanut kehuja maustaan aaton kalapöydässä, ulkonäköongelmien kanssa kamppailen edelleen. Leipäni nimittäin ruukaavat sillä lailla keveästi mennä kuopalle tuosta keskikohtaa. Mutta jos on tälläinen ei niin nipontarkka ja uskoo lahjansaajan arvostavan makua ja rakkaurella leipomista, antaa mennä vaan. Ehkä mun signature saaristolaisleipä on keskeltä matalammalla. Tehkää perässä jos osaatte.

Tällä kertaa olen liikkeellä pikkuisen muokatulla lainareseptillä. Blogini alkuaikoina, silloin kun sitä luki vain sukulaiset ja kommentit olivat harvinaista herkkua, sain silloin tällöin kommentteja Kari.K nimiseltä henkilöltä. Että olin otettu, ihan joku tuntematon jaksoi vaivautua.... sittemmin Kari.Koon kommentointi on lähes tauonnut ja minulle on paljastettu, että Kari.K on itse asiassa IsoHoon työkaverin T. Rehnmannin alter ego ja siinä oli sitten vissiin kaksikseen hihitelty postauksiani kommentoidessa. Ei se mitään, minulle ne tulivat oikeaan aikaan. Rehnman asuu Bergön saarella joka on lossinvarainen puolentuhannen asukkaan saari tuossa Vaasan rannikolla. Tässä reseptissä on erikoista siinä käytetty tyrnimehu, ja vaikka sitä onkin vain puoli desiä, sen kyllä maistaa lopputuloksessa (ellen sitten ole makuharhainen). Saamani resepti oli ruotsinkielellä (tai, noh...) ja piti pistää pystyyn oikein some-etsintä kun ihmettelin mitä on surbärssaft (Kari.K ei ollut juuri silloin tavoitettavissa).  Tuo aluehan taitaa olla melkoista Tyrnivaltiota, joten sielä mehua saa hyvillä suhteilla (tai omista puskista) edullisemmin isoompaankin satsiin. Mutta tämä on just hyvä meille.

Bergön tyrnileipä
4 leipää

7,5 dl piimää
3dl appelsiinimehua
0,5 dl tyrnimehu(tiivistettä)
1 rkl voita
50g tuorehiivaa
3dl siirappia
4dl Myllärin luomu ruisjauho
2 dl vehnärouhetta
2 dl ruisrouhetta
4 dl olut- ja leipämallasta
6 dl Myllärin vehnäjauhoja
3tl suolaa!!!! (oli jäänyt pois reseptistä, taikinassa oli, kiitos tarkat lukijat (meemu))



Kuumenna kaikki nesteet  siirappia lukuunottamatta ja voi  37 asteiseksi ja liuota hiiva mukaan. Lisää myös siirappi ja sitten sekoita mukaan kaikki kuiva-aineet. Kaada  löysä taikina neljään n. litran vetoiseen suorakaiteen muotoiseen vuokaan ja anna seistä liinalla peitettynä puoli tuntia.

Paista  180 asteessa kiertoilmauunissa 45-60 minuuttia. Anna jäähtyä ja tasaantua viileässä ainakin 2-3 päivää.

Paketoinnissa tykkään  useimmiten yksinkertaisesta glitterin ja säihkeen sijaan, vaikka niilläkin on paikkansa. Yksinkertainen vyöte on kaunis leivän päällä, mutta jos leipä on matkassa mukana, niin se on kiva peittää kauttaaltaan. Voipaperi tai pergamiinipaperi sulkee sisäänsä siirapit ja rasvat (ja kauneusvirheet). Tulostin yksinkertaisen tervehdyksen kauniilla fontilla ihan ruskean paketointipaperin päälle ja leikkasin sen vyötteeksi. Kaunista narua ja se on siinä. Paketointitarvikkeet löytyivät ainakin meiltä kotoa, minä kun kohdalle sattuessa ja kukkaron ollessa lyönnissä helposti sorrun ostamaan kaikenmoista askarrustarviketta. Onhan se hyvä, että on hyvät varastot vaikkei niin askartelisikaan...

Ja sitten vaan suukkuun. Maistiaisleipä reilulla voilla, jouluna sitten kalaa.

Kiitos Kari.K. Kiitos Rehnman. Kiitos Bergö! 

Postaus osallistuu Myllärin joululeipähaasteeseen. Kiitos jauhoista!

Chorizo-valkosipulikeitto

Sopa de ajo. Valkosipulikeitto siis. Ja sitten sitä chorizoa. Resepti vaikutti heti herkulliselta. Jotain tässä on vuosien mittaan oppinut arvioimaan, sanoja paperilla, mittoja ja raaka-aineiden suhteita. Jotta oli se. Herkullista.

Olen ylipäänsä valkosipulin kohtuukäyttäjä (poikkeus). Inhoan väkevää valkosipulin katkua, vaikka useimmiten resepteihin tulee kynsi tai kaksi ja sellaisenaan valkosipuli onkin yksi mahtavimmista maustajista. Huithapelisti olen myös kasvattanut valkosipulia. Toissa syksynä pökin kasvimaani nurkan täyteen pieniä sipulinaihioita kesällä kasvatetuista ja niinpä viime keväänä kasvimaan nurkassa olikin varsinainen valkosipulipöheikkö. Tuollainen green garlichan on arvostettu kausiherkku, mutta niin vain jäi käyttämättä. Jäi harventamattakin. Syksyllä sitten kaivoin sieltä vasullisen tuollaisia multaisia puolimoosia kynsiä. Ja loput jätin maahan ihmettelemään mitä niistä ensi vuonna tulee. 

Mutta noille omille kynsille pitää löytää arvoisensa reseptit. Tämä kuulkaa on. Talonpoikainenkeitto espanjalaiseen tapaan. Alkuperäinen resepti Guardian. Vähän lisäsin chorizoa....

Chorizo-valkosipulikeitto
4 annosta

4 rkl oliiviöljyä
4-5 kokonaista valkosipulia (n.3-4 dl valkosipulinkynsiä)
280g raakachorizoa (Saarioisella löytyy hyvä, ihan joka makkarahyllyssä yleensä)
1 rkl tuoreen timjamin oksia riivittynä tai 2tl kuivattua
1/2 tl savupaprikaa
1 litra kanalientä(vaikka fondista)
4 munaa
8 viipaletta ciapattaa tai muuta hyvää vaaleata leipää
mustapippuria, suolaa (ei ehkä lainkaan)
lehtipersiljaa pintaan

Kuumenna öljy kohtuulämpöön paistinpannulla ja kuullottele valkosipulinkynsiä KUORINEEN miedolla lämmöllä n.20 minuuttia kunnes ulkokuorikullanruskea ja sisus pehmeä. Nosta reikäkauhalla laakealle paperille hiukan jäähtymään.

Purista chorizo pannulle kuorestaan nokareiksi ja paista kypsäksi. Lisää lopussa timjami ja savupaprika. Siirrä kattilaan makkara ja kaada kuuma kanaliemi päälle. Purista hiukan jäähtyneistä valkosipuleista sisukset ulos ja soseuta sauvasekoittimella, lisää hiukan kanalientä niin onnistuu paremmin. Kaada tahna myös kattilaan. Keitä hiljaa viitisen minuuttia. Lisää pippuri ja maista suola. Älä pyörry onnesta.

Ennen tarjoilua särje keittoon varovasti 4 kanamunaa. Annostele keitto kulhoihin nini, että liemi ja chorizo tulevat ensin. Paahda leivät ja revi muutamaksi palaksi, aseta keiton pinnalle ja nosta päälle varovasti siältä valuvat kananmunat.

Kyllä lähtee nälkä ja sisäinen vilu eräänäkin synkkänä marraskuisena päivänä. Se on lupaus!

Ja terveisiä Jokihakalaan, chorizo-reseptien aarre-aittaan!

The vuokaruoka. Kun on kiire tai väsy.

Tai molemmat. Ja niin pajon kun joulun läheisyys antaakin energia, on se myös aikamoinen energiasyöppö. Kun pöytään saa ruuan vähällä vaivalla ja olemattomalla aivotyöskentelyllä, saattaa se joskus olla perheenäidin pelastus. Tai parisuhteen.

Tässä yksi lempparivuoistani, jonne voi oikeastaan heittää mitä vaan. Ennen lapsia tein tätä chilitonnikalasta, nykyisin tyydyn töräyttämään oman annokseni päälle srirachaa. Pääosassa ovat peruna ja tonnikala, perunana ovat parhaita eiliset keitetyt perunat, mutta voit tehdä nämä myös kaupan lohkoperunoista. Ei mitään pitkällistä kypsytystä vaativaa, koska vuoan tulisi olla valmis max. 30 minuutissa.

Ohjeessa ei ole tarkkoja määriä, tee sen mukaan mitä sinulla on, ole luova kaappisi sisällön rajoissa (mutta älä sorru liialliseen pohdintaan eli aivotyöhön).

Nopea tonnikala-perunavuoka

1-2 prk tonnikalapaloja öjyssä tai maustekastikkeessa
keitettyjä perunoita isoina lohkoina tai pussi pakastelohkoperunoita
kirsikkatomaatteja halkaistuna
1 punasipuli puolirenkaiksi leikattuna
1 tölkki artisokansydämiä
öljyä
suolaa. pippuri, paprikaa 
juustoraastetta (tässä valion TexMex-raaste pussi)

Öljyä uunivuoka. Heittele vuokaan sekaisin kaikki ainekset (ei juustoa) ja mausta sullesi sopivaksi. Ripottele päälle juustoraaste ja anna komeuden kuumeta uunissa 175 asteessa 20-30 minuuttia.

Viereen raikas salaatti.

Yksi ongelma pois päiväjärjestyksestä.

Za'ataria mun oliiveihin

Jos puhutaan yksinkertaisista nautinnoista, jotka useimmiten ovat niitä kaikkein upeimpia, kuvitelkaapa tämä: Kulhollinen marinoituja oliiveja jonka oliiviöljyiseen kylpyyn kelpaa dipata myös rapeakuorista juurileipää, makeudeksi pirskaus laatubalsamicoa leivälle.

Nyt tekisi mieli lopettaa postaus tähän sanoin "Olen puhunut."

Mutta koska mä olen Nanna ja liian heikko vastustamaan kiusausta jaaritella liirum-laarum ja niin kiltti, että haluan suoda teillekin saman mahdollisuuden oliiviövereihin (sillä sehän tästä väistämättä seuraa) mä jatkan.

 Koska aivoni eivät myöskään toimi moodiilla kieltäydy reseptikilpailusta löysin itseni testaamasta GAEAn uusia oliiveja pussissa. Ainakaan täällä puolivälin etapilla napapapiiriä kohti ei ole ollut kaupoissa tarjolla pussioliiveja, ulkomailta nuo ovat tuttuja. Käteviä ja kevyitä kuljettaa myös mukana ja rahdata pohjolaan. Miettikää kuinka paljon näitä litteähköjä nesteettömiä pusseja menee rekan perällä verrattuna lasisiin suolavesipurkkeihin, joissa usein oliivit asustelevat. Kylläpäs pieneni jalanjälki!

Kun oliiveista poistetaan kivi, poistetaan myös sen sielu. Mutta myönnän, olen syönyt myös hillittömän pahanmakuisia kivellisiä oliiveja. Ja jos romanttisilla treffeillä (joilla muistaakseni olin viimeksi vuonna -88) haluaa pidättäytyä kivien sylkemiseltä tai säästää vieraita hammaslohkeamisilta tai yksinkertaisesti vain yksin ollessa lukea ja syödä, jolloin toisessa kädessä on haarukka ja toinen kääntää sivuja, eikä kolmatta kättä jää kivien kaiveluun suusta, ovat kivettömät hirveän hyvä vaihtoehto. Näitten GAEAn oliivien kohdalla todella hyvä vaihtoehto, koska ne ovat ihanan suolaisia ja maukkaita. Ihan kivitavaraa, jos ymmärrätte vihjailuni. Sekä mustavihreä rosmariini-sitruunapussi että mustat naturellit. 

Minä osallistuin tuotekehitykseen tällä ehdotuksella. Jos ei Za'ataar sovi oliiveille niin ei sitten mikään. Za'ataarin voit ostaa Lähi-idän kaupasta tai hifistellä gourmet version ohjeeni mukaan.

Za'atar ja oliivit
1 pussi GAEA mustia oliiveja
3 rkl laadukasta Extra Virgen- oliiviöljyä
2-3 tl Za'atar- mausteseosta
sormisuolaa

Anna marinoitua viileässä pari tuntia
Tarjoiluun hyvää leipää ja tummaa balsamico-viinietikkaa. 

Määrät ovat suuntaa antavia, kun oikein innostut dippaamaan hulahtaa tuonne helposti desi öljyä ja sitten vastaavasti lisää Za'ataria. Ja sormisuolaa kaipaa öljy hiukan jos jollain suupalalla dippaat ilman oliivia, vaikka oliivit ovatkin suolaisia.

Käy tutustumassa oliiveihin ja äänestä omaa suosikki-yhdistelmääsi, osallistu kilpailuun. (klikkaa kuvaa)

Oliivit ja oliiviöljyn testattavaksi ja tuotekehitykseen toimitti GAEA

Rendang, mikä pata!

Kuuletteko sen? Se on melkein kuin kirosana, mutta hyvä sellainen. Se rollaa suussa sillä lailla ämerikkäläisittäin; Reen-´dääng, mikä pata!

Jos haluat loppuvuoden juhlakauteen takuuvarmaa herkkua, jonka valmistelu kestää 20 min ja loput 4-5 tuntia hoitaa uuni. Joka jo tuoksullaan hurmaa jokaisen ovesta sisään astuvan. Älä yhtään kattele kauemmas, tässä on sun resepti. Pataruoka on aina hyvä vaihtoehto juhlaan, ehdit paneutua myös alkuruuan tai jälkiruuan tekoon. Tai kattaukseen. Tai miten olis jo keittiökuningatar kerrankin ehtis pynttäytyä ja rauhoittua ennen vieraiden tuloa?

Padan nimi on oikeasti Rendang ja se on indonesialaista alkuperää. Sen valmistus on kummitellut mielessäni siitä asti kun luin Pastanjauhajista, että se muutama vuosi sitten valittiin  ykköseksi kun CNN järjesti äänestyksen maailman 50 herkullisimmasta ruuasta. Pata uunitetaan oikeasti melko kuivaksi, mutta minä tykkäsin tehdä hiukan kastikkeisemman version. Vaikka ainesosaluettelo vaikuttaa pitkältä, ruoka valmistuu uunikuntoon nopeasti. Syöminen on nautinto, padassa on pehmeä polte johon ehtii addiktoitua ruokakulhollisen aikana, pakko ottaa aina vaan vielä vähän lisää. Versioita löytyy netistä pilvin pimein, omastani tuli tälläinen:

Rendang
(iso padallinen, mutta ehkä 6-8:lle)

4 rkl öljyä
1 dl maissitärkkelystä (siis maizenaa)
1tl suolaa
1 tl mustapippuria myllystä
1300g naudan ulkopaistia paloiteltuna isoiksi kuutioiksi
1 sipuli pilkottuna
5 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1 iso pala inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna (2 peukalon verran)
2 tl kurkumaa
2 sitruunaruohoa
3 punaista chiliä hienonnettuna
2 tl jauhettua korianteria
2tl mustapippuria myllystä
1 tl kanelia
3 kafferilimetinlehteä
3 rkl tummaa siirappia
2x 400ml kookosmaitoa (ei kevytversioita)
1 limen mehu
suolaa maun mukaan
tuoretta korianteria päälle

Mausta maizena suolalla ja pippurilla ja pyörittele lihapalat seoksessa. Kuumenna 2rkl öljyä ja ruskista lihapalat pienemmissä erissä. Siirrä pataan.

Kuumenna loput öljystä ja kuullota sipuleita  muutama minuutti miedolla lämmöllä. Lisää valkosipuli, inkivääri, chili ja kurkuma ja kuullota vielä pari minuuttia.

Poista sitruunaruohoista uloin osa ja murskaa jäljelle jäävää osaa lyömällä sitä kaulimella. Puolita tangot ja lisää pannulle jauhetun korianterin, kanelin (edit! kaneli puuttui ohjeosiosta), mustapippurin, kafferilimetinlehtien ja siirapin kera. Kuullota minuutti, lisää sitten kookosmaito ja kiehauta.
Kaada seos pataan lihojen päälle.

Anna padan hautua uunissa 150 asteessa ensin 3 tuntia kansi päällä ja 1-2 tuntia ilman kantta riippuen kuinka paljon haluat kastikkeen redusoituvan. Voit muutaman kerran sekoittaa pataa haudutuksen aikana. Älä säikähdä öljyn erottumista padan pintaan, se on tyypillistä näille kookospohjaisille ruuille ja sekoittamalla selvitettävä asia. Lopussa kastikkeen väri muuttuu myös tummemmaksi.

Ota pata pois uunista ja purista sekaan limen mehu. Tarkista suola, saatat joutua lisäämään melko reilusti (1 tl ainakin.) Ripottele päälle tuoretta korianteria ja tarjoa höyryävän basmatiriisin kanssa.

Aineksista: Sitruunaruohoa saa melko yleisesti kaikista suuremmista marketeista, sen voi korvata myös sitruunaruohotahnalla. Samoin kuivattuja kafferilimetin lehtiä löytyy, vielä parempaa jos löydät tuoreita. Reseptiin kuuluu myös tamarinditahnaa, jota minulla ei ollut ja korvasin sen limen mehulla. Mikäli sinulla tahnaa on, voit lisätä sen jo kastikkeen tekovaiheessa mukaan (2  tl). Lihana oli mainio Kotitilan härän ulkopaisti.

Resepti osallistuu Kotitilan blogihaastemaratonin neljänteen ja viimeiseen osakilpailuun, jossa teemana on Juhlakauden uudet maut. Ja ihan naulankantaan!

Hempeämpää kakkua...

Naapurin Janelle tein vuosi sitten kauniin tähtikakun ristiäisiin ja kappas vaan, nyt oli aika tehdä pari 1-vuotiskakkua sunnuntain synttäreille. Janen äiti, SP, on aina täynnä toteuttamista odottavia ideoita ja viimeiseen asti suunniteltuja kokonaisuuksia, mikäs siinä sitten on toteuttaessa. Jää se kuuluisa kakkugooglailukin väliin. Oikeammin SP oli hoitanut jo hommat ja sain viestin käydä Geekkimässä (=geekkihän on Cheek ja sehän laulaa, että "ota, ota mallia, ota, ota mallia...pysyttekö mukana?) Sokeriperhosen upeita kakkuja.

Imitation-mode vaan päälle eli valkoista ja vaaleanpunaista, rusetti ja pilkkuja sekä nimilaatta. Nämä koristelut olivat helposti toteutettavissa (pilkut painoin pienen teräksisen tyllan toisella päällä, mikä tahansa pieni esim. korkki käy) joten ottakaapa kaikki tarvitsevat rohkeasti mallia (siis geekitte), lopputulos on mielestäni kyllä kaunis. Kakun väleissä toistuivat samat värit valkosuklaa-limekermatäytteen ja mansikkakermarahkatäytteen muodossa.

Uskomattomasti SP saa mut joka vuosi uurastamaan myös cake popseja, tälläkin kertaa reilu 70kpl. Edellispäivän sählyporukan tikkarit mukaan lukien taistelin noiden pallukoiden kanssa siis yli 100 kertaa. Eli jos joku teistä nyt sitten tekee näitä ja kokee sen tuskalliseksi niin jos yhtään auttaa niin minä myös! Olen kyllä lukenut monta tarinaa kuinka helppoja nämä on, mutta ei ole kyllä minun todellisuuttani. Toisaalta, on sanottava, että SP:lle muutamia satoja tehneenä, harjoittelu todellakin parantaa onnistumismahdollisuuksia. Edelleenkään kuorrutteeni eivät kyllä ole sileän pyöreitä vaan tuollaisia pyörteisiä. Mutta pääasia, että pysyvät tikun nokassa!

Jos joku kaipaa postausta otsikolla Cake Pops - Mein Kampf voin harkita tutoriaalin tekemistä jossa paljastan tärkeimmät onnistumistekijäni. Erityisen pitkä lista on kuitenkin älä tee näin- kohdassa.

Iloiseksi lopuksi: Janen nimeen kirjaimia tehdessäni huomasin , että olin vahingossa ostanut 2 settiä Upper Case Letters eli isoja kirjaimia ison ja pienen sijasta. Tiedän toki, että Leipurin putiikin maailman paras asiakaspalvelija Mikko olisi ottanut toisen vaihtoon, mutta en nyt jaksa säätää, varsinkin kun olin repinyt molemmat pussit auki. Jos siis joku tarvitsee, lähetän ensimmäiselle kommenteissa asiasta ilmoittaneelle toisen pakkauksen. Ovh. 6 euroa, ja nyt siis postikuluineen veloituksetta.

Toivottavasti tontut kävi kurkkimassa just nyt!

Kakut omalla vastuulla eli sählykakku

Tai sähläyskakku.

Aina tämän tästä joku ystävä tai tuttu soittelee, josko voisin leipoa vaikka synttärikakun. Ja ei kai se kakkukaan niin tärkiä, mutta ne spesiaalikoristeet. Koskaan en oo väittänyt kenellekkään olevani leipuri, kakuntekijä tai muu kondiittorigeenin saanut. Mutta sellaisen vian olen itsessäni huomannut, että jos joku vaan soittaa ja kysyy, että pystyisitkö toteuttamaan kakun laukkaavalla hevosella tai että onnistuuko Koiramäen elämää 34 hahmolla 3D:nä niin huomaan aina vastaavani, joo, totta kai.

Oikeasti kakku-uteluihin minä vastaan kyllä AINA myös että sitten tilaajan vastuulla. Että voin koettaa, mutta takeita en anna lopputuloksesta. Susia olen lahjakas tekemään. Voi olla, että onnistuu, voi olla että eipä niinkään. Että jos nyt on ihan juhlien onnistuminen kakusta kiinni, niin kääntykää jonkun muun puoleen. Täältä toimitetaan vaihtelevalla menestyksellä.

Lauantaina tein synttäreihin sählykakun. Sankarin lempiväri oli vihreä ja äitillään ajatus, että ehkä maali, pallo, maila, jotakin semmoista. Muuten perushillitty, luulen, meni sellaiseen tyylikkääseen, moderniin kotiin. Black and white and klassikot, you know.(Anteeksi Hanna tämä häpeämätön arvio kodistasi, jossa en ole koskaan käynyt... <3).

Vastasin joo, totta kai.

Kakuntekijän ensimmäinen työvaihe on ns. kakkugooglaus. Sählykakulla ja floorball cakella löytyi melko vaatimaton määrä osumia. Ja ihan hirveen rumia sopimattomia mun malliksi. (Anteeksi kaikki sählykakun tekijät).

Seuraava vaihe on ongelmanratkaisu?Kuinka toteuttaa maali? Sählypallon reiät? Mittasuhteet? Maalinverkko? Jos kakusta haluttiin valkoinen, miten tehdä siitä tyylikäs mutta ei kalvakka?

Viimeinen vaihe on itse toteutus, hetki jossa viimeistään kaikki romahtaa jos niin on tapahtuakseen. Peukalo keskellä kämmentä ei ole suurin tuntematon tekijä, koska, no taidot on tiedossa, mutta kuten ennenkin olen sanonut, myös ulkoiset tekijät ovat ongelmallisia. Ennen se oli rakas rottweilerini Obelix aka Pote, nykyään Maitotyttö, joka ei koiran lailla pysty ehkä ahmaisemaan suuhunsa 3 tunnin uurastusta nanosekunnissa, mutta tykkää koskea "ihan vähän vaan"...

Maalin tuin rautalangalla ja ilmoitin siitä kakuntilaajaperheelle, mikäli aikovat järsiä maalin kehikkoa. Verkosta sain kuningasajatuksen, joka, olen varma, oikeasti myös toimii jos sen toteuttaa hiukan kiireettömämmin ja ajatuksella kuin minä. Tein kakkupitsintekoonkin käytettävästä jauheesta massan ja spruuttasin siitä leivinpaperinpäälle uuninpellille verkkoa. Kuivatus n. 15- 20 min. 60-70 asteisessa uunissa. Paitsi jos jostain syystä laitat uunin 175 asteeseen. Siitä tulee aikaan ruskeaa korppuverkkoa.
Toisella yrityksellä onnistuin (huom. harvoin yritän toista kertaa, mutta verkko oli saatava). Massa oli ehkä hiukan paksua ja unohdin joukosta glyseriinin ja ehkä aavistuksen kauemmin olisin voinut kuivattaa, mutta joustava verkko siitä tuli. Niin joustava, että alkoi repeillä.

Lisäväriä kakkuun toin tähdillä ja sählypallon reikäkysymyksen ohitin hetken hammastikulla erinäisiä viritelmiä tökittyäni. Mittasuhteista en ole ollenkaan varma, mutta kyllä tuosta nyt fiilikseen pääsee.

Ja verkko repeili ja repeili. Minusta (huom. saatan olla jäävi) se oli kuitenkin aika söpöä se repeily, tuollaisia maalejahan poikalasten pihat on OIKEASTI täynnä. (eikä kyllä ollut aikaakaan kolmanteen yritykseen, Urho10v:n season opening race oli alkamassa just kohtsillään. Ja kai ne synttäritkin).

Toivotaan kakku maistui sankarille ja vieraille ja toi hymyn kaikkien huulille. 

Ainakin sählykakkua googlettaville on nyt yksi ruma vaihtoehto lisää.