About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Chorizo-valkosipulikeitto


Sopa de ajo. Valkosipulikeitto siis. Ja sitten sitä chorizoa. Resepti vaikutti heti herkulliselta. Jotain tässä on vuosien mittaan oppinut arvioimaan, sanoja paperilla, mittoja ja raaka-aineiden suhteita. Jotta oli se. Herkullista.

Olen ylipäänsä valkosipulin kohtuukäyttäjä (poikkeus). Inhoan väkevää valkosipulin katkua, vaikka useimmiten resepteihin tulee kynsi tai kaksi ja sellaisenaan valkosipuli onkin yksi mahtavimmista maustajista. Huithapelisti olen myös kasvattanut valkosipulia. Toissa syksynä pökin kasvimaani nurkan täyteen pieniä sipulinaihioita kesällä kasvatetuista ja niinpä viime keväänä kasvimaan nurkassa olikin varsinainen valkosipulipöheikkö. Tuollainen green garlichan on arvostettu kausiherkku, mutta niin vain jäi käyttämättä. Jäi harventamattakin. Syksyllä sitten kaivoin sieltä vasullisen tuollaisia multaisia puolimoosia kynsiä. Ja loput jätin maahan ihmettelemään mitä niistä ensi vuonna tulee. 

Mutta noille omille kynsille pitää löytää arvoisensa reseptit. Tämä kuulkaa on. Talonpoikainenkeitto espanjalaiseen tapaan. Alkuperäinen resepti Guardian. Vähän lisäsin chorizoa....



Chorizo-valkosipulikeitto
4 annosta

4 rkl oliiviöljyä
4-5 kokonaista valkosipulia (n.3-4 dl valkosipulinkynsiä)
280g raakachorizoa (Saarioisella löytyy hyvä, ihan joka makkarahyllyssä yleensä)
1 rkl tuoreen timjamin oksia riivittynä tai 2tl kuivattua
1/2 tl savupaprikaa
1 litra kanalientä(vaikka fondista)
4 munaa
8 viipaletta ciapattaa tai muuta hyvää vaaleata leipää
mustapippuria, suolaa (ei ehkä lainkaan)
lehtipersiljaa pintaan

Kuumenna öljy kohtuulämpöön paistinpannulla ja kuullottele valkosipulinkynsiä KUORINEEN miedolla lämmöllä n.20 minuuttia kunnes ulkokuorikullanruskea ja sisus pehmeä. Nosta reikäkauhalla laakealle paperille hiukan jäähtymään.

Purista chorizo pannulle kuorestaan nokareiksi ja paista kypsäksi. Lisää lopussa timjami ja savupaprika. Siirrä kattilaan makkara ja kaada kuuma kanaliemi päälle. Purista hiukan jäähtyneistä valkosipuleista sisukset ulos ja soseuta sauvasekoittimella, lisää hiukan kanalientä niin onnistuu paremmin. Kaada tahna myös kattilaan. Keitä hiljaa viitisen minuuttia. Lisää pippuri ja maista suola. Älä pyörry onnesta.

Ennen tarjoilua särje keittoon varovasti 4 kanamunaa. Annostele keitto kulhoihin nini, että liemi ja chorizo tulevat ensin. Paahda leivät ja revi muutamaksi palaksi, aseta keiton pinnalle ja nosta päälle varovasti siältä valuvat kananmunat.

Kyllä lähtee nälkä ja sisäinen vilu eräänäkin synkkänä marraskuisena päivänä. Se on lupaus!

Ja terveisiä Jokihakalaan, chorizo-reseptien aarre-aittaan!




23 kommenttia:

  1. Täällähän tulee uutta sellaista kyytiä ettei perässä meinaa pysyä. Mulla on vasta Rendang-pata uunissa, ja sen jälkeenhän on tullut vaikka mitä. Pesin muuten uunin tässä välissä, mutta ei se paljoa hidastanut, perässä ei vaan pysy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana! Sait mun nauramaan. Tämä oli kyllä resepti josta heti tuli tunne, että pakko kokeilla.

      Herkullista pataa, toivon ma!

      Toim. huom. Kaikki kokattu siivottomassa uunissa... :) Kadehdin sun puhdasta!

      Poista
  2. Näyttää ja kuulostaa ihanalta. Uskon, että olisi ihan meidänkin maun mukainen keitto, joten pakko lisätä kokeilulistalle.:) Täälläkin on nyt puhdas uuni, kun vihdoin viikolla sain aikaiseksi pestä sen. Kokkausinto vain on hukassa, mutta on siellä uunissa sentään nyhtöpossu hautumassa. Ehkä se kokkausintokin sieltä taas heräilee, kun hetken odottelee.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entiiä, mutta nyt alkaa olla jo paineita uunin pesuun. Parhaat vinkit otetaan vastaan!

      Poista
  3. Tämä kuulostaa loistavalta flunssantorjuntakeitolta! Eli sellaistahan pitäisi syödä usein, ainakin mun vastustuskyvyllä. Hyvä vinkki chorizomerkki. Aloin just miettimään mitä kannattaisi kokeilla, kun luin tuohon ainesluetteloon saakka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella mun mielestä kelpo versio tuo saarioisten. Välillä Savuhovin tiskiltä saa myös meidän cittarista aito espanjalaista. Saksalaiskaupan versio (raaka siis) ei iskenyt kun kokeilin, vaikka niiden ankkaa aina mainostankin.

      Poista
  4. Pitäisi testata tämä joku kerta kun mies lähtee reissuun, muuten ei taitaisi olla asiaa sen viereen tuon valkosipuli määrän jälkeen. Upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein keiton munien lisäämistä vailla jo lauantaina ja sitten huomasin, että prkl, pimeys laskeutui. Tänään aamiaisen jälkeen uus yritys takapihan terassilla. Onnistui hyvin muuten, mutta kun ilma oli sen verran kirpeä, että lopuksi ajattelin halkaista sen munan ja päästää keltuaisen valumaan, niin se onnistuikin hyvin mutta kuvia koneelle ladatessani huomasin, että keitto ehti jäähtyä pinnalta niin nopeasti että siinä oli paikka paikoin aivan kuori... että ei sitten valuvia keltuaiskuvia....

      Poista
  5. Olet oikeassa, reseptistä ja kuvistahan se näkyy. Tämä on varmasti niiin herkullista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Viitaten edelliseen kommenttiin, ei aina aivan tuskatonta :)

      Poista
  6. Kiitos! Minä nappaan tämän reseptin talteen. Näyttää siltä että maistuis :)

    VastaaPoista
  7. Uuu, pakko kokeilla! Kuulostaa niiiin hyvältä :)!

    VastaaPoista
  8. Huh,tätä kyl testaan. Loistava soppa

    VastaaPoista
  9. Uuuuh, kuulostaa ja näyttää todella herkulliselta!

    VastaaPoista
  10. Tulipa hyvää! Pitää ensi kerralla kokeilla "laiskan miehen" versiota, eli valkosipulit folioon käärien ja uuniin noin 20-30 minuutiksi paahtumaan. Ei tarttisi läträillä öljyllä. Liekö vaikuttanee makuun dramaattisesti... tokkopa. Kiitokset tästä joka tapauksessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmaan on aromit kohdallaan uunipaahdossakin. Chorizosta tulee kyllä rasvaa tarpeeksi...

      Tämä oli kyllä munkin mielstä hyvä keitto. Heti meni kokeilulistalle kun bongasim.

      Poista
  11. Aivan loistava soppa. Tein tätä Espanjassa varsin kansainväliselle porukalle. Espanjalaisia, englantilaisia, ruotsalaisia, tanskalaisia ja suomalaisia. Kaikki tykkäsivät ja pyysivät reseptin.
    Hieman kyllä huvitti espanjalaisten reseptipyyntö. Onhan Espanja valkosipulin ja savupaprikan "kotimaa".
    Kotosuomessa olen jopa tehnyt siskonmakkaraversion Hyvää sekin. Vähän mausteita vaan enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kuinka suorastaan MAHTAVA kuulla. Äsken vastailin juuri aika kriittiseen kommenttiin ja tuli vähän paha mieli, mutta nyt on taas hyvä. Kiva kun jaksoit tulla kertomaan!

      Poista
  12. Liityn tähän sun herkullisen sopan kuolaajien jonon jatkoksi! Kyllä lämmitäisi mukavasti mua myös... :-)

    VastaaPoista