Kauhajoen ruokamessut ovat Etelä-Pohjanmaan elinvoimaisimmat ruoka-alan messut. Yli 130 näytteilyasettajaa, tunnelmallinen Hämes-Havusen pihapiiri, asiantuntijat ja osallistuvat organisaatiot, monipuolinen ohjelma sekä aina paikalle runsaslukuisena löytävä yleisö takaavat onnistuneet messut, tekemistä, näkemistä ja syömistä koko perheelle.
kuva Kauhajoen ruokamessut |
Tarinoita Ruokamessujen taustalla löytyy varmasti ainakin se 130, jollei puolta enemmän. Jokainen omalla laillansa kiehtova ja kertomisen arvoinen.
Minäpä kerron teille vähän Suomen ehdottomasta ykkös-villiyrttigurusta, Sami Tallbergista. Koska olin jo valmiiksi ja minusta tuli vielä enemmän Sami-fani, kun pääsin tapaamaan häntä yhden toukokuisen illan verran. Karismaattiset ja asiastaan innostuneet ihmiset ovat parasta positiviisuuslääkettä ja lisäenergiaa tähänkin alkavaan syksyyn. Sami on mukana Kauhajoen ruokamessuilla koko viikonlopun ja se tekee jo pelkästään messuvierailusta vaivan väärttin.
Iso mies ja keijukainen kuva: Riitta Alapiha |
Toukokuun alkupuolella, Kauhajoella pidetyn messujen pressitilaisuuden jälkeen meillä oli tilaisuus osallistua Sami Tallbergin vetämälle villiyrttikurssille. Nappasin Maitotytön päiväkodista ja ajoimme aivan täpinöissämme (tai ainakin 50% meistä) Sotkan rinteille.
Jonkinlaista Murphyn lakia omalla kohdallani lienee, että kun kerrankin joku (Suomen, ellei maailmankin paras, ainakin tosi lähellä!) villiruokaspesialisti tulee tänne asti vetämään villiyrttikurssia, kevät on niin poikkeuksellisen myöhässä, että tuntuu, ettei mikään vielä orasta. Mutta kyllä me vaan ne villyrttisalaatin aineet saatiin kasaan, vaikken minä olisi omineni löytänyt yhtään mitään. Ei, kun löysinhän muutaman ihanan mantelisen pihlajansilmun, vihdoin pääsin maistamaan!
Sami kertoi tarinaansa;
13 vuotta sitten Sami loi uraa keittiömestarina Lontoossa. Sitten sinä kuuluisana eräänä kauniina päivänä kohtaaminen Rivington Grill&Delin keittiössä muutti kaiken. Ravintolan kyökkiin saapasteli muuan hieman hompssuinen ja rempsuinen Miles Irwing kaupittelemaan keräämäänsä merikaalia (sea kale). Tuosta kohtaamisesta alkoi miesten ystävyys ja matka villiyrttien pariin. Jo samaisen illan serviisissä asiakkaat saivat lumoutua merikaalen makean suolaiseta mausta ja syvästä väristä.
Sami on tosi raaka-ainelähtöinen kokki, ja uskoo, että keittiömestarin on tiedettävä tarkalleen mistä raaka-aine tulee. Kun on saanut perehtyä monipuolisesti ja kansainvälisesti kaikkiin raaka-aineisiin, lihoihin, kaloihin ja äyriäisiin, mitä jää jäljelle? Mistä voi vielä inspiroitua, mistä kehittää uutta ja ennen maistamatonta?
Se lähde on kasvisten ja raakaravinnon uskomaton maailma ja monipuolisuus ja luonnon antimien hyödyntäminen. Tänään ruokaan panostavat ravintolat (ehkä hiukan kontroversiaali termi, ajattelis, että kaikki ravintolat panostaisivat ruokaan, mutta olen kyllä eri mieltä...) ylpeänä esittävät menussaavn uusia makuelämyksiä, joissa tärkeää osaa esittää villiruoka.
Suomessa on lyhyestä kasvukaudesta huolimatta jokamiehen oikeuksineen melkoinen, vielä suhteellisen koskematon ja ehtymätön aarreaitta jokaisen ulottuvilla, asuitpa kaupungissa maaseudulla tai korpimailla. Sami on yksi niistä henkilöistä joiden panos villiyrttien keräämisen ja hortoilun lisääntymiseen on kiistaton. Omalla yöpöydälläni on koko ajan vakiolukemisena huikea Villiyrttikirja, kirja jonka aloitan uudestaan aina kun pääsen takakanteen. Oppimisen tie on hidas, mutta niin inspiroiva! Uusinta Makupari- kirjaa en ole vielä päässyt lukemaan, mutta sen verran selasin, että voin kertoa, että kirjassa on yksi niin kaunis kalanpääkuva, että sen voisi ostaa jo ihan tuon kuvan takia.
Hauska yksityiskohta illassa oli, että kun minä hortoilin kamerani kanssa (illan kuvia ei löydy mistään?), luulin Maitotytön suurimmaksi osaksi kiukutelleen autossa, mutta näköjään tyttö olikin ollut lähinnä yksityisopetuksessa... tämä valkeni vasta kun sain Messupäällikkö Riitan näppäämät kuvat postiini...
Meidänkin perhe taistelee omalta osaltaan siis luonnosta vieraantumista vastaan. Oli kyse sitten villiruuasta tai alkutuotannosta, toivoisin lapsieni oppivan muutakin kuin poistamaan muovikääreet kaupasta ostetun tuotteen päältä.
Mutta nyt lopetan, että saadaan tämä postaus pihalle ennen ruokamessujen alkua. Menkää Kauhajoelle, inspiroitukaa, oppikaa, maistelkaa, ostakaa naurisleipää, kotimaista maissia ja vaikka mitä ihanaa siellä on tarjolla. Maitotyttö menee erääseen aittaan ostamaan hunajaa, sen tiedän jo nyt. Paikalla Samin lisäksi myös keittiömestarit Maija Silvennoinen, Ulla Liukkonen ja Raymond Wesander. Mikä määrä positiivista keittiöenergiaa!
Arvon 3 x 2 kpl messujen pääsylippuja (arvo 2 lippua 24€). Osallistu kertomalla oma mielipiteesi kommentteihin vaikka hortoilusta. Varmista, että saan sinuun yhteyden. Arvon liput maanantaina 28.8.2017 klo 16, siihen saakka voit osallistua. Ilmoitan voittajat sekä tässä, että otan yhteyttä, jos on yhteystiedot, sovitaan sitten lippujen toimituksesta. Arvon tiistaina uusia voittajia, mikäli en tavoita alkuperäisiä.
Arvontavoitot osuivat kommenttien 5. 9 ja 10 kohdalle eli Leena, Laura ja Riitta. Kivoja messuja teille, olen yhteydessä!
No tässä tää kommentti nyt tulee... tutkin juuri kotona yhtä varaston laatikkoa, vastaan tuli stipendinä saamani nykysuomen sanakirja. Nyt sille taisi tulla käyttöä...kontroversiaali?
VastaaPoistaMamageri Kati
ristiriitainen, ristiriitoja herättävä, keskustelua herättävä, puhuttava, kontroversiaalinen.
PoistaMeillä lapset todella innokkaita luonnon ja sen kasvuston suhteen - marjat haetaan, sieniä tunnistellaan ja kasveista kysellään :-) täytyy myöntää että äiti tarvitsisi kertausta luonnon tunnistamiseen.
VastaaPoistaKaikkien äitien kertauskurssi olis kyllä hyvä.
PoistaHarmittavan heikosti tulee kyllä hortoiltua, vaikka tiedossa alkaa jo hyvin olla villiyrttien hyödyt esim. C-vitamiimini pitoisuudet. Terkkuja Oravasta!
VastaaPoistaMun on pakko päästä samin osastolle,niikus tiedät,niin nuo villiyrtit mulle aika tärkeitä :-)
VastaaPoistaSienet, marjat ja nokkonen hallussa, joo. Yrttejä mieluusti oppisin ja sitten luonnosta noppisin. Mukana ollaan!
VastaaPoistaAinoastaan marjojen kanssa tulee hortoiltua =D. Mukaan kivaan arvontaan!
VastaaPoistasiinatar@gmail.com
Nyt sen tultua trendien harjalle olen itsekin intoutunut horttoilemaan! Tänä kesänä meni testiin muun muassa vuohenputkiperunamuussi ja -munakas, ja useaan otteeseen tuli tehtyä lisäkesalaatti pihapuutarhan voikukista ja muista. Marjojen ja sienten keruusta olen ollut innostunut jo pidempään...
VastaaPoistaMykramilla(at)gmail.com
Hortoilu jäänyt vähemmälle tänä kesänä. Marjoja on tullut poimittua ja anoppi tuonut kanttarelleja.
VastaaPoistatuija.polvi(a)gmail.com
Hortoilu on kyllä kiinnostavaa! Itse hyvin alkutekjöissä sen suhteen, lähinnä ketunleipiä, nokkosta ja horsmaa tullut hyödynnettyä. Niin ja tietty voikukkia! Mutta pikkuhiljaa..:) Ruokamessuille olisi kyllä mainiota saada liput, kun muutenkin sinne suuntaamassa!
VastaaPoistalaurae.kallio AT gmail.com
Hortoilu kuulostaa jo sananakin houkuttavalta ja olisi hienoa päästä maistelemaan villiyrttejä. Omalla kasvintuntemuksen tasollani en tosin tohdi paljon ketunleipää kummempaa maistaa ilman asiantuntevampaa neuvojaa.
VastaaPoistaHortoilusta ei ole kokemusta, mutta olisi mielenkiintoista perehtyä. Mulla tulee hortoilusta mieleen lähinnä se kun tyhjän ämpärin kanssa vaellan miehen perässä sienimettällä.
VastaaPoistaJokaikinen päivä mettässä, ei niin rauhoittavaa paikkaa olekkaan, hortoilu ei niin tuttua syömisen kannalta, nokkoset vetelen suoraan maasta suuhun. Luonto on paras, oli se sitten missä vain 😊 - Carina ♥
VastaaPoistaMeemun mielestä hortoilu on hyvää hommaa.
VastaaPoistaHortoilu, sienestys ja marjastus...niin hienoja juttuja. Terveisin Mervi K
VastaaPoista