Pitsinnypläystä ja ristiäisiä

Virkata en osaa. Tai äitini sanoi, että sinä et vain viitsi!

Nyplätäkään en osaa sen paremmin, mutta pitsi kuviona, vaatteissa, tekstiileissä ja koristeissa on kyllä heikko kohtani. Kallein aarteeni on Oravan mumman ylioppilaslahjaksi minulle virkkaama parisängyn peite.

Viikon välein 3 ihanaa vauvaa on saanut nimensä kastejuhlassa ja kun minulta pyydettiin kakkuja, halusin kokeilla pitsiä. Hurautin Lapualle Leipurin Putiikkiin, josta löytää aina kaiken, on ihanaa päästä tutkiskelemaan tavaroita hyllyssä, minä en ole koskaan oppinut niin taitavaksi nettishoppaajaksi, että nauttisin siitä yhtä paljon, mutta nettiputiikkikin heiltä löytyy siis. Ja herra omistajalta saa aina parhaat vinkit, itsekin kun on kakuntekijä. ( ja tämä on ihan normi asiakkaan ylistystä, emme niin sanoakseni tee kaupallista yhteistyötä! Ilo suositella kuitenkin vahvasti!) 

Pitsin teko onnistui kerta yrittämällä, en ehtinyt tietenkään harjoitella, mutta pientä jännitystä on aina oltava elämässä. Pitsimassa on siis sokeripohjaista, se ei kuitenkaan maistu makealta, eikä pitsissä ole mitään makua ylipäätäänkään. Pitsimassaa voi ostaa valmiina, eri väreissä tai sitten jauheena jolloin massa saadaan aikaan sekoittamalla siihen vettä ja halutessasi väriainetta (pastavärit käyvät hyvin). Aineen lisäksi tarvitset muovilastan ja silikonimaton, jossa on uurrettuna pitsisi malli. Omassa matossani saa kerralla 3 nauhaa, 2 riittää kakun ympäri.

Valmistat siis massan ohjeen mukaan vatkaamalla se sileäksi ja lisäämällä mahdollinen väriaine.  Ensimmäiseen kakkuun tein vaaleansinistä pitsiä, toiseen valkoista. Kauppiaan vinkistä laitoin massaan mukaan 1tl glyseriiniä, se tekee massasta entistä joustavamman ja käsiteltävämmän, ei kuivu liian nopeasti.

Massa levitetään silikonimatolle tasaisella muovilastalla, vähän kuin kaakelinsaumauksessa eri suunnista niin että joka kolo täyttyy ja saat ehjän pitsin. Lopuksi vedät ylijäämät lastalla pois. Kaikki tämä  on helppoa ja onnistuu jokaiselta. Laita matto sitten 60 asteiseen uuniin, ajat vaihtelevat massojen mukaan, omani oli 20 minuuttia. Anna jäähtyä, (sammutin uuniin ja annoin olla vielä hetken, lisää aikaa jos pitsi ei meinaa irrota) ja irrota pitsi   varovasti muotista. Tämäkään ei osoittautunut vaikeaksi. Nuavvaan, komiaa pitsiä, jonka voit liimata elintarvikeliiman avulla kakun pintaan. Pitsi muuten peittää sopivasti kaikki mahdolliset reunarumuudet, eli sen kriittisimmän kohdan massapäällysteisen kakun teossa. Pitsin voi myös valmistaa vain huoneenlämmössä kuivaamalla, mutta siihen täytyy varata pari päivää.

Natasiskon kanssa katseltiin ristiäiskakkujen kuvia netistä, tämä minunkin käyttämäni vauvamuotti on tosi monella käytössä. Meitä nauratti, että varmaan 30 ensimmäistä kakkukuvaa vauva oli kaikissa peiteltynä peitolla tai sille oli tehty ristiäispuku, vaatteet tai vähintäänkin vaippa. Minulle ei koskaan ole oikein tullut mieleenikään peittää tuota suloista alastonta (tai pelottavaa kuten Campasimpukka kerran kommentoi) vauvafiguuria, eikä kukaan ole kyllä pyytänytkään. Kaikki kakkuni ovatkin kyllä olleet aina jotenkin luontoteemaisia, herkkiä ja minusta vauva saa olla ihan ilkosillaan.

Ihailen yli kaiken leivontabloggaajien kukkateoksia ja Mansikkamäen Eben kukat ovat vertaansa vailla. Ne ovat aina oikeita kukkia, siis tarkoitan että kukka, vaikka sokerimassasta tehty on kuin ilmetty esikuvansa, ruusu, neilikka, pioni, lilja, omenankukka, orvokki, lumpeenkukka...Ebeltä löytyy.

Itse olen vissiin piirun verran näppärättömämpi, enkä niin viitseliäs ja siis kertakaikkisen hidas näissä koristeiden teossa, että valmistan vaan tuollaisia noname-kukkia, yhteisnimittäjänä pieni ja suloinen koko. Ja sitten vielä vähän pienempiä.

Tyttöjen kakun kanssa oli huimaa jännitystä. Lupasin toimittaa kakun sunnuntaina tuohon lähelle ystävälleni. Iso-Hoo golffasi, Urho oli yökylässä joten en saanut mukaan "kakunkantajaa", Maitotyttö tuli toki mukaan, mutta mulla oli jo koristelussa täysi työ vahtia koristeita, eli ajattelin kakun olevan turvallisimmillaan eri penkkirivistöllä tytön kanssa (ennen koirani söi koristeet, nykyään Maitotyttö). Tein kakun tuohon yläpinnaltaan sileällä jalalliselle lasivadille, koska se on kaunis. Siihen päälle menee sopivasti Tupperwaaran korkea kakkukupu, ei se tietenkään kiinnity siihen mitenkään, mutta ne sivulukitustapit sitä kuitenkin pitävä paikallaan sopivasti.

Niin, että sanoinko jo, että tässä kilometrin välimatkalla on yksi liikenneympyrä? Kakku oli mielestäni turvallisimmassa paikassa kuskin viereisen istuimen jalkatilassa. Siinä ei paljon sovi liikkumaan. Mutta keikahtamaan siinä sopii. Tsiisus! Kakkuvati poikittain ajoin loppumatkan samassa asennossa vadin kanssa toisella kädellä vatia tukien. (Maitotyttökin ihmetteli takapenkiltä, että äiti, sä makaat ja ajat yhdellä kädellä = tästä sai luultavasti huippuäiti-pisteitä). Mietin purskahdanko heti itkuun vai vasta perillä...

Kuin TOSIAANKIN ihmeen kaupalla, kakku oli vielä vadilla ja koristeet kiinni, kun pääsin sen perillä tarkistamaan, jotenkin se kakkukupu kuitenkin piteli sen kakun vadilla. Tai se oli niin raskas (14 munan kakku) ettei helpolla lähtenyt lentoon. Pyysin tuoretta mummia pitelemään vatia ja heivasin kakun takaisin keskelle varovaisella voimaotteella ja siivosin vadin ryyttyyntyneet reunat.  Ja lähetin mielessäni kiitosterveiset yläkertaan! Phiuf ja huh huh.

Ekan pitsivauvakakun sain aivan kommelluksitta perille kun matkasimme mukana koko perhe kuulemaan kun uusi serkku sai nimensä. Nuutinminna oli täälä kertaa toivonut ihan romanttista kakkua, ja eiköhän tästä sellainen tullut.

Jotenkin on ihana, kun kaikki pukeutuvat parhaimpiinsa ja yhdessä juhlistetaan vauvan uutta nimeä (ja seurakuntaan liittymistä) perinteisin seremonioin. Elli-isosisko ekaluokkalainen soitti aluksi pianoa ja sitten tietenkin veisattiin; Urho10v pyyti minua laulamaan hiukan hiljempaa. Kun nyt kerrankin sais veisata. Pappi ei ollut kuitenkaan sama kuin viimeksi, se jolle  kummina toiminut Natasiskoni tokaisi heti seremonian jälkeen "tsiisus kraist, täälon kuuma" ja pappi tokaisi, että "ou mai gaad, mikä kakku...", eikä myöskään meidän lasten rippipappi jolle Urho aikoinaan pukeutui Maitotytön ristiäisten alla munamieheksi ja piipitti "pieni muna suuri sielu".... (sorry, oli pakko kerrata nämä legendaariset...)

Koska tässä tilaisuudessa oli ilmiselvästi myös henki mukana, minun oli pakko yrittää ikuistaa se myös kameraani. Ja kas, siellähän se on verhon takana! (Eino-isoveli 2v.)

Nyt kurkistaa kunnolla!

Voi teitä ihanaisía.  Ihanat vauvat; Eemi Olavi, Aini Maria ja Elli Maija.

Ristiäiskakkuinspiraatiota hakevat, tsekatkaa muutkin teeman kakkuni:

Syyskakku Eino Hermanni
ruusukakku vauvalle Tatu Tuomas Wilhelm
tähtikakku Jane Susette
nimiäiskakku Miko Julius
vauvakakku Linnea Hymy Sofianna
tennarikakku Hilja Likka

Ystävyydelle

Sen lisäksi, että olen kova kiroilemaan, olen myös kova itkemään. Jos suutun oikein kovasti, itken. Mutta yleensä itken ihan tyhmeliini asioista. En pysty esimerkiksi itkemättä kuvailemaan kuinka valkoinen hevonen käveli arkun perässä Astrid Lindgrenin hautajaissaattueessa. Tai että ihailen Kaunis pieni elämä -blogin vanerisahausaskarteluja ja ettei minulla ole edes vanerisahaa. Murrun joka kerta.

Ystävyyden kyyneliä sain vierittää Herkkumessuilla, joku saattaa muistaa, että mainitsin asiasta. Perjantaina oman osuuteni päätyttyä, menimme pienessä seurueessa juomaan tutkimaan viinimessupuolta. Siinä ihania Epasteria annoksia syödessämme läheisestä pystypöydästä tuli luokseni hoikka ikäiseni oloinen nainen, joka pyysi minua käymään luonaan kun ehtisin. Menin hetimmiten  mietiskellen mitähän hänellä mahtoi olla asiaa. Hän kaivoi käsilaukustaan vanhan valokuvan ja työnsi sen käteeni.

Kuva oli tuon ylemmän kuvan kopio. Tunnistin sen heti  ja sitten ymmärsin kuka tuo nainen oli. Nainen, jonka olin tavannut viimeksi vuonna -75 ekaluokkalaisena. Kuvassa - nimet eivät oikeita, vaikka eivät muutettujakaan, näin meitä kutsuttiin-vasemmalta siis minä, Ojalluoron Pirjo ja Osuuskaupan Maarit. Ollaan Oravan mummolan pihassa, jossa tuolloin asuin, leikkimökin eressä. Me, kylän kolme ekaluokkalaista tyttöä. Poikiakin oli luokalla kaksi, Hannu ja Lasse. Yhteensä koulussa oli 16 oppilasta. Maarit muutti vanhempineen ekaluokan jälkeen pois pitämään jotain toista osuuskauppaa jonnekin muualle, enkä häntä ole sen koommin nähnyt. Kaiken tuon käsitin ja se vaivannäkö, että hän tuli messuille mukanaan kuva, sekä hänelle kirjoittamani onnittelukortins säe, miten se nyt menikään, hatarin harakanvarpain kirjoitettu, jotenkin hyvin muodollisesti, "Syntymäpäivänäsi onnitellen".

Joten ehkä kolmen sekuntia siitä kun sain kuvan käteeni olin täysin kyynelten vallassa. Kaikki ne muistot vyöryivät lävitseni, pienet hetket ja jutut jotka luulin unohtaneeni. Kiitos Maarit.  

Tänään Maitotyttö pääsi naapurin Linnean 3v. synttäreille. Halusi tehdä Linnealle kakun. Ja niinhän me tehtiin, ihan suloinen ja mini ja nopea vaan. Paljon oven avaan!

Hyvää ystävänpäivää, kaikki ystäväni; lapsuudenystävät, koulukaverit, koiraharrastuskaverit, ratsastuskaverit, työkaverit, opiskelukaverit, laivakaverit, ulkomaan kaverit, blogikaverit ja  te kaikki blogiani lukevat kaverit, onpa mulla pari vanhaa poikakaveriakin. Ja sitten tämä yks IsoHoo, jonka kanssa vietettiin häitä tasan 16 vuotta sitten.

Hyvää ystävänpäivää!

Kakutus jatkuu - Disney lentsikat-kakku

Kun ei tässä näemmä muuhunkaan repee, niin jatketaan hiukan vielä kakuilla. Eihän tätä suloista Disney Planes -kakkua voi julkaisemattakaan jättää.  Kakku meni Naapurin Jerry6v synttäreille ja tehtailin sitä yhtäaikaa tuon pinsella Tuhkimokakun kanssa.

Selkeät täytteet, mansikkaa ja kermavaahtoa, iso kakku ja sitten vähän lentsikalle sielunmaisemaa kakun pintaan. Jerryn äiti toi valmiin muovisen pikkulentsikan, sitä en sentään kaikkivoipaisuudenluuloissani alkanut tällä kertaa väsäämään. Luulen, että ERITTÄIN fiksu päätös.

Olisihan koko kakusta toki voinut tehdä lentokoneen mallisen...
hmmmm....

 Ja niin vaan tammikuun aamupäiväaurinko alkoi jo heitellä valoa ja varjoa kuvaustilanteeseen. Leikitään, että tämä on instagrammikuva...

Jo-oo, sä osaat!

"... Kyllä viisivuotiaan tytön pitää osata jo kiroilla

 Reippaasti sanot nyt äidilles

 Ettet aio 

Edes ttu maistaa 

Ja leikit hiekkalaatikon keskellä johtajaa 

Opit siinä oikean asenteen 

Veljes ottakoon syyt niskoilleen (sä osaat!)"

-Erin: Tule paha tyttö-

Maitotyttömme on ottanut vähän ennakkoa, täyttää nimittäin juurikin tänään (21.1) vasta KOLME vuotta! Äitin erkanemista populaarikulttuurista todistaa se, että olen jo pitkän aikaa suunnitellut postaavani tytön synttäripostaukseen Hanhiemon satuaarteesta  Maitotytöstä kertovan sadun. Erinin laulu taitaa olla kyllä enemmän tätä päivää. Meillä hyvinkin konkreettisesti.

Sunnuntaina otettiin myös hiukan ennakkokiihdytystä synttäreihin, joiden teemana on tänä vuonna, mikäs muu kuin pirsellat. Ja pirssit.

Kutsuttiin siis ihanat kummit, isovanhemmat ja ja lähitäti ja -eno perheineen juhlimaan kolmen vuoden korkeaa ikää.

Äiti heitti heti aamusta suurimman kattilansa liedellä, kuori 4 kiloa perunoita ja keitteli juhlakansalle takuuvarmaa talvista herkkua, Kolmen juuston porokeittoa. On muuten tämän blogini aloitusresepti.

Koska keitto ja leipä kevyesti täyttävät massut, mehu/kahvitarjoilulinjalla pääsee sitten helpommalla. Eli muutamaa pikkuleipää ja sitten kakku. Olin, itsekin ajatellut tekeväni Barbie-prinsessakakun ja kun Maitotyttö ilmaisi toiveekseen Tuhkimo-kakun, oli asia sillä selvä. Ja hyvin suloisesti myös isäni näytti viikko sitten kotona käydessäni tietsikasta kakun mallia, oli vähän googlaillut barbiekakkuja.

Siispä Tuhkimo edestä....

Tuhkimo takaa...

Kaikkihan tietää lorun jatkon: Tuhkimo jääkaapissa...

Kakku hyvin lyhyesti:

Ostin Tuhkimobarbien ja riisuin hameen pois ja kiedoin vyötäröstä alaspäin tuorekelmuun. Tein kaksi 4 munan kaakaokääretorttupohjaa, jotka leikkasin suikaleiksi niin, että sain 4 leveääsuikaletta ja kaksi lirukapoista. 

Tein kovin monimutkaisen täytteen, yksinkertaisempi olisi riitänyt. Keitin sokerista, keltuaisesta, maidosta ja perunajauhosta kiisselin, lisäsin siihen mascarponea ja siivilän läpi puristetut mustaherukat ja hiukan liivatetta. Jäi hiukan löysäksi, mistä johtuen ei oikein pysynyt välissä ja kakku jäi hiukan kuivaksi ja oli sotkuinen rakentaa.

Sivelin täytteen liuskoille ja kerros kerrallaan kieputin suikaleet barbien jalkojen päälle, lanteille ne pikkusuikaleet. Yhtään ei jäänyt hukkaan, ei uskoisi, että tuossa hameessa on 8 munan kakku!

Kieputin hameen vielä tiukkaan tuorekelmukääreeseen ja poistin jääkaapista hyllyn, jotta sain barbien yöksi kylmään lepoon. Aamulla poistin muovin ja barbie seisoi tosi tukevasti. Voikreemi päälle ja sitten kaulimaan sinistä hametta. Tein samaan aikaan naapurille Disneyn lentsikka-kakun, jonka pilviin olin käyttänyt sinistä, eikä massa sitten riittänytkään ihan eteen asti. No, laitoin extrapalat vaaleampaa.

 Ja kuinka sitä kakkua sitten leikattiin? Ihan hyvin. Terävällä veitsellä kerros kerrallaan. Pysyi hyvin pystyssä sittenkin kun koko takapuoli oli syöty.

Ja syntymäpäiväsankari tykkäsi kakusta, sehän oli tärkeintä.

Tosin kun kysyttiin mikä oli parasta synttäreissä, vastaus kuului:

"Se, kun laulettiin Paljon oven avaan."

Ihana Likka.

Tähtikakku

Meidän kadulla vietti ristiäisiään eilen pikkuisen suloinen Jane Susette. Koska olen ilmeisesti katumme virallinen ristiäiskakun leipoja sain toteuttaa pinsellalle äitinsä visoiman yksinkertaisen tyylikkään ristiäiskakun.

Vaahtokarkkikuorrutteen alta löytyy 7-munan  kakku, jossa täytteenä vadelma-vaniljamousse sekä valkosuklaamousse.

Tervetuloa meidän kadulle, Jane!

Hra Heksagoni ja rouva Pentagoni.... (eli jalkapallokakku)

 ...ne yhteen soppii! 

Niinpä. NIINPÄ sitä luulisi, koska tästä mustien viisikulmioiden ja valkoisten  kuusikulmioiden liitosta muodostuu tuo miljoonien intohimon kohde, nimittäin jalkapallo.

Kun lupaudut tekemään  naapurin 7v. syntymäpäiville jalkapallokakun itsenäisyyspäiväksi ja tekoajankohdaksi valikoituu aamuyön pikkutunnit* , saattaapi tuntua, että ne kuviot eivät aivan niin noin tuosta vain loksahda paikoilleen. Sillä sitä ne eivät tee. Jotenkin urakasta kuitenkin selvittiin, ei vähäisimpänä apuna Leipurin Putiikista löytämäni viisikulmio-muotti. Muotin sivut olivat 4,5 cm ja se taas tarkoitti (älkää kysykö mistä tämän tiedän...) että pallokakun halkaisijan tulee olla 25cm, että kuvio toistuisi oikeanlaisena.

Minulla on Ikeasta ostettu pyöreäpohjainen kakkukulho (iso, olisko 5l ainakin) Ja mittailin sitä, että jos teen siihen 5 munan kakkupohjan, se nousee aikalailla 25cm halkaisijan kohtaan. Ja näin suurin piirtein kävikin. Ei tässä nyt koko ajan viivaimen kanssa hääritty (mietin nyt, olisiko kuitenkin pitänyt?).

Tuon puolipallon kakkupohjan sitten kostutin ja täytin yksinkertaisesti toivomusten mukaan kermalla ja banaanilla (ja kinuskilla, oma lisäys). Täytetyn kakun vuorasin kauttaaltaan vaahdotetulla voilla, jotta kuorrutteen olisi mukava asettua paikoilleen kauniisti, eikä kakku falskaa. Koska sokerikuorrutteet ja tässä käyttämäni vaahtokarkkimassa ovat todella makeita, on aivan turha alkaa tehdä mitään voin ja sokerin sisältävää kreemiä, voin suola itseasiassa antaa sopivasti vastapainoa päällysteen makeudelle. Ja tämä on hra Leipurin Putiikin vinkki.

Kakku siis päällystettiin kauttaaltaan valkoiseksi kaulitulla vaahtokarkkikuorrutteella, ja siloiteltiin nätisti. Ohueksi kaulitusta  mustasta kuorrutteesta otin  muotilla viisikulmioita ja aloin liimailla niitä paikoilleen. Ja tyydyn vaan sanomaan, että oikean paikan löytäminen ei ole aivan niin yksinkertaista miltä se kuulostaa. Lopuksi viimeistelin kuusikulmioiden avonaiset sivut mustalla lakritsinauhalla, joka sekin on, piru vie, kippuraista tavaraa. Ja juuri kun suoraa tarvittiin.

Lopputulos oli kuitenkin kelpo mielestäni, vaikka hiukan hikeä ja kyynelitä vieritettiinkin. Eikä tämä nyt lopulta mitään rakettitiedettä ole, joten ehkä sinä onnistut paremmin, rohkeasti vaan. Tästä kakusta tykkää varmaan suurempikin sälli!

*Mistä moinen kakunteolle otollinen ajankohta? No, koska koko itsenäisyyspäivän aatto meni kokkaillessa ratsastusseuran pikkujouluun edellisvuoden malliin (tänä vuonna 42h ja karaokeisäntä) Ja sitten oli itse ne pikkujoulut, ja sitten piti tietysti pitkin iltaa tiskatakkin ja siivota keittiötä paikan päällä. Ja oli niin hauskaa, lauloimme ja tanssimme niin, että haalin katto oli varmaan metrin ilmassa. Eihän sieltä sitten kotiin malttanut lähteä ennenaikojaan, lopputiskien jälkeen taksilla kotiin, NaapurinUllan kellon mukaan kuulemma tasan kello kaksi. Ja sitten aloin leipoa. Olin ehkä pikkuisen väsynyt. Ehkä jopa pikkuisen huppelissa. Onneksi uunijuoppouden käsitettä ei tunneta...

Roosa ruusukakku ruusunnupulleni

Sorruin oikein periamerikkalaiseen kakkuun, kun mietin sopivaa kakkua Maitotytön synttäreille. Mutta kuka äityli voisi vastustaa tälläistä ihastuttavaa ruusu-unelmaa. Vaikkakin se oli pikkuisen työläs ja vaikka minulla oli omat epäilyksen myös maun suhteen, amerikkalaisia kakkuja usein syöneenä, ja vielä useammin syömättä jättäneenä.

No, enhän minä ole myöskään mikään kakkutaikuri, että kädenjälki on myös melko , no, kauniisti sanottuna siinä on kyllä käsityön leima... Mutta niin vaan pursottelin tuollaisia melkein ruusuja muistuttavia pursotuksia kakun täyteen, vaikka kolmella eri tyllalla pitikin kokeilla ennenkuin alkoi Lyyti kirjoittaa. Ulkonäöllisesti lopputuloksessa jäi kuitenkin eniten harmittamaan tuo liukuvärjäys, johon onnistuin saamaan melko dramaattisen sävyeron tuohon keskelle, hiukan pienempikin olisi riittänyt ja tehnyt kakusta herkemmän.

Ostin kakkua varten pienen pyöreän vuuan, jotta saisin kakusta tyylinmukaisesti korkean ja leivoin ihan tavanomaisia sokerikakkupohjia, yhteensä kakussa on 8 munaa.

Alin kerros on naturaalin värinen, seuraavassa muutama tippa roosaa pastaväriä, seuraavassa vähän enemmän ja viimeisessä lisäksi viininpunaista. Vatkasin aina 4 munaa kerralla ja toinen kakunpuoliskataikina odotteli kylmästi pöydällä, että vuoka tulisi uunista, kahdella vuualla tämä olis ollu niin paljon helpompaa. Ja nopeampaa.

Amerikkalaisethan useimmiten tekevät kakkupohjansa "laatikosta", out of a box, ja niin näissä ruusukakkuresepteissäkin yleensä kehotetaan tekemään. Saahan noita  U.S cake-mixejä hirmu kalliilla jo Cittaristakin, mutta joku rääpy sentään.

Amerikkalaiset eivät siis kostuta täytekakkujaan, eikä niissä välttämättä ole mitään kerroksiakaan. Siksi pelkäsinkin, että kakku olisi kuivaa, mutta näemmä jos päälly- ja välikuorrutuksessa on lähes puolikiloa voita, niin sutjakkaasti suhahtaa kurkusta. Makeaa on kyllä.

Tämä määrä Buttercream kuorrutusta riitti juuri ja juuri 8 munan kakkuun.

Ruusukakun voikreemikuorrutus

400g huoneenlämpöistä voita
10-15 dl tomusokeria
4 tl vaniljajauhetta
2 tl vanillabutter- esanssia (en tiedä saako normikaupoista, mutta Lidl myi ainakin kerran vuoteen sellaista esanssi ampullipakkausta, jossa on tätäkin makua.)
2 rkl kuohukermaa

ruusunpunaista/pinkkiä pastaväriä ja vielä jotain viininpunaista mahdollisesti

 Vatkaa voita KAUAN . Yleiskoneen suurimmalla nopeudella ainakin 5 minuuttia, kunnes voi on lähes valkoista, kevyttä ja kuohkeaa. Sitten lisää tomusokeri parin desin erissä vatkaamista jatkaen, kunnes saat halutun jäykkyyden.

Lisää vanilja, sitten esanssi. MAISTELE koko ajan ja lisää nämä mausteet pieni määrä kerrallaan, ettei maku mene yli. Lopuksi lisää vatkaamaton kerma ja vatkaa vielä hetki. Kermalla ja tomusokerilla voit pelata: jos massa liian tanakkaa lisää hiukan kermaa, löysään taas pitää lisätä (paljon) tomusokeria.

Pane kakun alin pohja tarjoilulautaselle, peitä pinta kreemillä, nosta päälle seuraava, kreemi, ja seuraava ja kreemi ja tummin pohja kanneksi. Voitele sitten koko kakku ohuesti kreemillä.

Ota sitten pursotinpussi ja sopiva tylla, itse käytin tavallista, aika pientä suljettua tähtityllaa, siis sellaista jonka sakarat menevät hiukan suppuun. Laita pussiin valkoista kuorrutetta ja aloita ruusujen teko. Älä ole turhan kriittinen, lopputulos on kuitenkin aika OK, vaikka yksittäiset ruusukkeet eivät sitä olisikaan. Netistä löytyy ohjevideoita. Minä pursotan ensin keskelle suoraan ylhäältä kuin tähden, jota lähden sitten kiertämään. Älä paina pursotinta liian voimakkaasti kakkua vasten.

Sitten vaan värjäät kerros kerrokselta kuorrutetta tummemmaksi pastaväreillä, Väri kannattaa lisätä ihan coctailtikun kärjestä, miniannos kerrallaan, koska ne ovat uskomattoman värjääviä. Kuorrute kannattaa pitää kulhossa, että voit kunnolla koneellisesti vatkata  värin aina sekaan. Pursotinpussiakaan ei tarvitse vaihtaa. Laitat vaan uutta pussiin ja sitten pursotat vanhat pois. Sinne kulhoon takaisin siis, ja sekoitat.

Vaihteeksi maistui ihan ok tälläinenkin kakku. Eikä se tosiaan ollut kuivaa.
Ja olihan se kauniskin.

Ja ihan Maitotytön kakku, äidin mielestä. Katsokaa nyt vaikka toista.

Mutta tunnetusti Maitotyttö oli itse (tästäkin) asiasta ei mieltä.  Ja kun käytiin ostoksilla ihanassa Leipurin putiikissa (jonka edullisessa nettikaupassakin voi asioida), joka sijaitsee ihan tuossa naapurissa Lapualla, niin Maitotyttö vanui kiinni kaikkien prinsessakuvien ja Nalle Puhien joukosta yhteen kakkukuvaan, joka sitten lähti mukaan, kun Likka sitä uutterasti haki hyllystä aina kun sitä sinne palautin.

Ja näin syntyi kakku numero 2 Maitotytön 2v. synttäreille. En halunnut tehdä toista täytekakkua, edes suomalaista (4 pohjan paistamisessa oli ihan riittävästi äksöniä yhdeksi yöksi), joten päädyin tekemään tämän Ruokahommia Jannan suklaakakun vähän makeuttaen. Valmiin kakun päälle löin vielä pintakerman ja kakkukuvan siihen päälle ja kuvan ympärille pursotin kermarenkaan, koska kuva oli kakkua pienempi. Tämä kakku oli maultaan Urho 8v. suosikki.

Ja kuva-aiheiltaan siis neidin valinta. Puuha-ha Pete:

Huomatkaa, että Maitotyttö ehti käydä ulkorukkaset kädessä myös testaamassa kakun tuosta etu-alalta. Kermakin oli jo siinä vaiheessa loppu, joten kakku jäi vähän muotopuoleksi, vaikka
"Puuha-Ha -Pete, kaaken koojaa..."

Sikasynttärit!

Huomenna on Maitotytön 2v. syntymäpäiväjuhlallisuudet. Nyt olis viimeinen hetki siivota tämä työhuone jonka lasiset pariovet niin auliisti antavat olohuoneen puolelle.

Vai nousisko aamulla kuudelta?

Turha luulla, että nämä kakutkaan olisivat tässä valmiina huomiselle, ne ovat itse asiassa viime viikonlopulta kun Maitotytön idoli, naapurin Jerry Romeo täytti kokonaiset 5v!  Jo synttärikutsuissa komeilivat vihreät possut, joten pitihän niitä olla kakuissakin. Väriteema oli muutenkin vihreä, valkoinen, musta. En  sitten tuon kummempaa keksinyt.

Jerryllä oli 3 "vastaanottoa" johon kullekkin leivoin pienet kakut ja yhteensä tehtailin kai noin 120 vihreää, valkoista ja mustaa cakepopsia. Niistä ei oo kuvia. Ai miksikö? No kun pitkästä yhdessä vietetystä ajasta huolimatta me ei vieläkään olla kavereita. Cakepopseilla on aivan omat sfäärit, jonne en tahdo oikein sijoittua. No sain ne lopulta kepin nokkaan ja naapuriin, huokaisin helpotuksesta ja sanoin Adios!

Pöpöliinin ristiäiset ja syksyinen kakku

Sunnuntaina vietettiin Pöpöliinin ristiäisiä. Pöpöliinihän on PikkuveliNuutin ja Nuutinminnan ja Elli5v perheen uusin tulokas. Pöpöliini.

Pöpöliinin, joka nyttemmin Eino Hermannina tunnetaan, kakkuun toivottiin vauvaa ja sovittiin sitten jostakin syksyisestä pihlajanmarjameiningistä, niillä kun voisi koristella kahvipöytääkin. Minä ehdotin sitten vielä sellaista satumaista tapiojatellervojakokometsänväki- koristelua, josta nyt lopputulos on tässä näkyvillä.

Eläinten mallit kaivoin Rouva Patalinnun blogista, muistiin oli jääneet nuo söpöt ystävät poikansa 1-v syntymäpäiväkakusta. Tyyliniekat voivat tietysti kritisoida, että kuinka autenttisen näköinen vauvakopio natsaa tuollaisten söpöilyeläinten kanssa ja kenenkäs jättiläisen maan puusta (no sieltäpä juuri!) nuo pihlajanmarjat sitten ovat? Siksi tämä onkin satumetsäkakku!

Ihanan pupun, ketun ja pöllön muotoiluun käytin halpatyövoimaa (ilmaista), eli raahasin lauantai-iltana Natasiskoni kylvettämään ja nukuttamaan Maitotyttöä ja meksikolaislähtöisen tekopoikamme Uliseksen muotoilemaan eläimet, kun itse tein jotain muuta (luin lehtiä ja viilasin kynsiäni...not!). Olisin minä ne mieluusti tehnyt itsekkin, mutta säästin varmaan parituntia aikaa sillä, että Uli antoi arkkitehtuuriset kykynsä käyttöön.

No olen minä ihan ylpeä noista pihlajanmarjoistakin. Aamulla kakkua koristellessani valkoinen päällys jäi vajaaksi, joten fiksasin sen vielä kiertävällä puunrungolla. Kuvaukseen oli aikaa taas  miinus minuutti ja ihan hirmuvaikea oli saada koko kuvaa isosta kakusta muutenkaan.

Sisälle tein raikkaan omenakakun ohjeella täytteen, mutta aika makea siitäkin tuli. Mulla on todellakin haussa vielä se täydellinen raikas täytekakuntäyte, varsinkin tuolla sokrupäällysteellä kakusta tulee mielestäni liian makea. Onko kellään ehdotuksia? En ole itse mikään täytekakun syöjä, ja siksikin tämä on ongelmallista. Myös nykyään hyvin suositut mansikka- ja muut valkosulkaamousset koen liian makeiksi.



Elli 5v esitti pianolla 2 herkkää tunnelmakappaletta tilaisuuden päätteeksi. Niinkuin yleensä, lämpötila talossa nousi vierasjoukon ansiosta jo itse kastetoimituksessa. Natasiskoni toimi sylikummina ja seisoi tietenkin rouva Papin vieressä. Kun toimitus päättyi ja sai "puhua", siskoni tokaisi "...tsiisus kraist, täälon kuuma...".

Natasisko katui ja häpesi sanavalintaansa hartaasti. Tilanne kuitenkin helpottui hieman kun rva Pappi meni keittiöön, näki kaakun ja tokaisi: " ou mai gaad, mikä kakku! "

Pikkutytön pikkukakku

Lasteni Elli -serkku täytti kuun alussa hienot 5 vuotta! Juhlia vietettiin Yo- viikonlopun sunnuntaina ja pääsin hyödyntämään yhden yli jääneen kakun. Pursotukset vaan uusiksi ja tällä kertaa värillisinä. Viime vuonna kakku oli keijukaisteemalla, nyt Elli toivoi Littlest Petshop-kakkua. Tiedoksi vaan kaikille, jotka epäilevät tämän olevan My little pony-kakku....

Reunoihin keksin laittaa karnevaalikeksit, ihan hauskaa ja tosi helppoa....karnevaalikeksejähän on kemuissa jokatapauksessa oltava. Lainailin naapuriston nuorilta naisilta näitä pikkuhahmoja malliksi, aioin ensin tehdä hahmopatsaita kakkuun ninjagoiden tapaan, mutta koska näillä kyseisillä olioilla on ylimuodostuneen kokoinen pää ruppiin verrattuna, hylkäsin idean lopulta mahdottomana tehtävänä.

Kehitinkin sitten aivan oman tekniikan (tai en muista nähneeni kenenkään näin tekevän, mutta siis kaikkihan on tehty aina jo jonkun toisen toimesta aiemmin....)Sitä voisi kutsua vaikka leikkaa ja liimaa-tekniikaksi. Eli ensin etsin netistä sopivan yksinkertaisen piirroskuvan mahdollisimman yksinkertaisesta hahmosta ja tulostin niitä muutaman. Näitä sitten käytin kaavoina, 1 oli ehjänä mallina, 2 taisin leikellä kaavoiksi.

Aloitin siis kaulimalla aina tarvitsemani väristä vaahtismassaa. Ja sitten kaavojen ja terävän pikku veitsen avulla leikkasin ääriviivat. Sitten leikkasin  kaavojen mukaan aina yksityiskohtia iti ja niiden mukaan tilalle  aukkoon aina uuden palan, jonka sovitin siihen. Tämä oli itse asiassa oikein mukavaa näpräämistä. Lopuksi piirsin mustalla elintarviketussilla harjan kiehkurat, ripset ja kulmakarvan ja sieraimet ja nostin kuvan kakun päälle.

Synttärisankari tykkäsi ja mansikkakakku taisi itseasiassa kerrankin huveta lähes viimeistä palaa myöden.

Myös maitotyttö halusi syödä kakkua. "Itte", niinkun näettä. Kuvaan päässyt pujahtamaan myös se The Äiti, johon tämänkin blogini nimi viittaa.

Kaikki olimma tyytyväisiä.

kynttilänjäljet, jos ihmettelette.