Paistetut silakat

Rakastan silakoita. Levitän sanomaa aina tilaisuuden tullen ja sainkin herra Vipusen kyselemään kommettiloorassaan, että mitä mä niistä sitten oikein teen? Blogissani on nimittäin kokonaista kaksi reseptiä, niin suuri silakan ystävä kuin olenkin. No, blogissani ei muuten ole ainokaisen ainoata etanareseptiäkään vaikka niitäkin mainostan rakastavani oikein blogini esittelyssä. Ja to do-listalla on edelleen Merituulen  etanapannussa valmistetut silakat, jos nyt nämä kaksi rakkautta vois näin yhdistää.

Mutta vastauksena kysymykseen, silakasta saa niin monenlaista:  miljoonaa kalapöydän silakkaa liemessä ja kypsänä, silakkalaatikkoa, erilaisia silakkapihvejä ja rullia, savusilakkaa, aina syön kun käsiini saan. Siis en välttämättä itse tee, mutta herkuttelen aina kun jossakin tarjotaan.

Itse taidan tehdä useimmiten aivan perus paistettuja silakoita. Niistä tykkää meillä kaikki. Ja sopivasti tein just viime viikolla, eli nyt kaikille muistinvirkistykseksi tämä ihana suomalainen ruoka, joka ei paljon reseptiä tartte.

Mutta ostakaa ehdottomasti kokonaisia silakoita ja peratkaa ne. (perkuuohje täällä) Se on helpompaa kuin omenankuorinta. Lisäksi tunnet itsesi todella juurevaksi alusta-asti-kaikki-itse emännäksi. Ja syödessä kiität.
Ne ruodot kuuluu paistaa rapeksi ja niiden pitää rouskua ja rapista suussa. Kun pää on poistettu perkuu vaiheessa, ei silakasta jää mitään lautaselle syöntivaheessa. Ja maku on just se oikia.

Paistetut silakat

silakoita syöjämäärän mukaan
voita ja öljyä paistamiseen
ruisjauhoja suolaa ja valkopippuria jauhotukseen

Perkaa silakat. Laita ruisjauhot syvälle lautaselle ja mausta reilusti suolalla ja valkopippurilla. kierittele silakat jauhoissa. Kuumenna paistinpannulla kuumaksi vähän öljyä ja paljon voita. Käytän aina pikkuisen myös öljyä, niin se ei niin pala pohjaan herkästi kuin pelkkä voi.

Laita silakat vieri viereen paistumaan. Pidä liesi keskilämmöllä ja paista silakoita pitkään , käännä paiston puolivälissä. Rapea pinta tulee myös miedolla lämmöllä kun voita on tarpeeksi ja paistat tarpeeksi pitkään. Samalla selkäranka kypsyy syötävän rapsakaksi. Ja pyrstö.Nam. Kovalla lämmöllä vain käraytät silakat.

Että kerta viikkoon näitä niin tulee myös kuukauden voikiintiö täyteen...

(Täs ei varmahan oo niitä hiilihydraattia...?)

Jos paistat useita pannullisia (ja paista, samalla käryllä menee), niin pannua voi joutua huuhtomaan välillä, ettei uuteen satsiin tartu vanhat palaneen voijauhokarstat.

Nautitaan perinteisesti kylmän maidon tai piimän, ruisleivän ja perunamuusin (voisilmä, jos kiintiössä vielä tilaa)kera.

Käsi pystyyn kuka tykkää!!

Ei ehkä paras koskaan ottamani ruokakuva, mutta ajatus kai välittyy...

Lopuksi vielä pakko mainita, koska luulen että tuo "sokien" syönti jakaa hiukan mielipiteitä, että vaikka silakat pistelenkin ehdottomasti ruotoineen päivineen, olin lähellä etten oksentanu kun tässä taannoin katsoin Ruotsin miljonääriäitejä ja silloin vielä rouva Anka meni johonkin hotelliin, tilas kanaa huonepalvelusta ja söi kaikki rustot niin, että narskuna vaan kävi. Kuulemma aivan addiktoitunut niihin ja hirveän terveellistäkin.

Joo, kiitos ei.