ROPA VIEJA

Ropa vieja. Vanhat, revityt vaatteet. Ruokalaji on tuttu useimmista espanjankielisistä maista, mutta minä kokkaan nyt kuubalaista versiota. Ropa vieja on nimittäin Kuuban kansallisruoka.

Ropa vieja tarkoittaa vanhoja vaatteita. Tarina kertoo miehestä joka oli niin köyhä ettei hänellä ollut varaa ruokkia perhettään. Niinpä hän repi vaatteensa riekaleiksi, pisti pataan, keitti ja keitti ja rukoili ja keitti ja kuinka ollakkaan, pata muuttui lihamuhennokseksi ja perhe sai vatsansa täyteen.

Ropa vieja on ainakin 500 vuotta vanha resepti Iberian niemimaalta, jossa sefardijuutalaiset keittelivät tätä pitkään ja hartaasti ja ovelasti koko sapattia edeltävän yön, että heillä oli sapattinakin hyvää syötävää, silloin nimittäin ruuanlaitto oli kielletty.

Espanjalaiset konkistadorit toivat ruuan sitten mukanaan Kuubaan ja Karibian maihin, jossa se tänä päiväkin on voimissaan ja suosittua. Ja miksei olisi? Se on nimittäin tosi hyvää.

Minä pääsin maistamaan ropa viejaa Kuuban matkan ensimmäisenä iltana ravintolassa.Siellä missä kokkina toimi eläinlääkäriksi lukenut hemmo ja missä Maitotyttö tilasi alkuun Capuccinon, hän oli puhunut siitä jo vuorokauden, Moskovan kentältä alkaen, mistä lie oli saanut päähänsä, että sitä nyt kuuluu saada näin matkalla. No eihän se sitä juonut, nukahti sohvapenkille pää mun sylissä- tai taisi olla jalat, pää kuulostaa kyllä romanttisemmalta- räävittyään muutaman lusikallisen meidän yhteisestä annoksesta. En muista mitä se meidän annos oli, ihan hyvää kyllä mutta ei niin mahtavan maukasta kuin pöytätoverin ropa vieja. Klassinen keissi annoskateutta heti ensimmäisenä iltana.

Se oli kuitenkin mielettömän hyvää. Suussa sulavaa lihaa ja sellainen mahtava vihreän paprikan maku, tai en oikein osaa analysoida, enhän voinut syödä koko annosta kun se ei ollut minun. Ravintolassa se oli tehty naudasta. Aika jännä juttu, että jos googlaatte kuubalaisia ropa vieja reseptejä, lähes kaikissa se tehdään naudasta, oikeasti Kuubassa nautaa saa lähinnä ravintoloissa, normi ihminen ei saa käsiinsä kuin possua ja kanaa. Mutta hyväähän se on noistakin.

Lihaksi soveltuu siis varsin hyvin myös possun kassler mutta minullapa oli Lakeuden Highlandin luomua briskettiä eli naudanrintaa, tuollaista pitkän haudutuksen jälkeen erinomaisen herkullista lihaa, josta lähdin tekemään tätä. Kaikki pitkään haudutettavat palat ovat tähän hyviä.

Ja oli mulla pari muutakin ässää hihassa. Ostin kadun kasvismyyntikärrystä ennen Havannasta lähtöäni noita ihania pieniä paprikoita. joita siellä käytetään, varsin samanlaisia ei löydy täältä,. Niiden maku on erilainen, omanlainen verrattuna tavalliseen paprikaan, eivätkä ne chilejäkään ole, vaikka oikeasti näyttävätkin pikku habanero- chileiltä (habanero = havannalainen espanjaksi). Mutta eivät nämä tulisiakaan ole. Kotiin päästyäni laitoin ne kokonaisina pakkaseen, sieltä niitä on aika kiva käyttää, kun leikkaa ne vielä kohmeisina ja lisää ruokaan ei tiedä onko käyttänyt tuoretta vai pakastettua.

Nuo isommat vihreä paprikat ovat noin kananmunan kokoisia.

Toinen aseeni on vino secco, siskoni toi minulle jo aikaisemmin pullon, koska sitä laitetaan useimpiin ruokiin Kuubassa. Se on ruuanlaittoviiniä, tai melkein etikkaa, jotain siltä väliltä. Mutta periaattessa sen kai voi korvata kuivalla valkoviinillä1:1 tai lisätä ruokaan 1-2 rkl valkoviinietikkaa.

Älkää siis jääkö itkemään kuubalaisten pikkupaprikoiden perään, pärjäätte kyllä paprikallakin (kunhan muistatte käyttää myös vihreää) ja sama juttu tuon vino seccon kanssa.

Ropa vieja

n. 1 kg lihaa naudanrintaa tai muuta pitkään rauhalliseen kypsennykseen sopivaa lihaa

suolaa, pippuria lihan maustamiseen

2-3 rkl öljyä

1 iso sipuli hienonnettuna

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 vihreä paprika suikaleina

1 punainen paprika suikaleina

1 tlk tomaattimurskaa

1 rkl tomaattipyreetä

1, 5 dl vino secoa

1 lihaliemikuutio

1 rkl oreganoa

2 tl juustokuminaa

2 laakerinlehteä

vettä

pinnalle tuoretta, hienonnettua persiljaa

Suolaa ja pippuroi liha ja ruskista se padassa. Lisää pataan sipuli, valkosipuli, paprikat, tomaattimurska ja -pyre, vino seco (tai vastaava määrä kuivaa valkoviiniä tai 2 rkl valkoviinietikkaa). lihaliemikuutio,oregano, juustokumina, laakerinlehdet ja sen verran vettä, että liha juuri ja juuri peittyy.

Kansi päälle ja 150 asteeseen uuniin 4-5 h eli tarpeeksi kauaksi, että liha hajoa riekaleiksi jo haarukan hipaisusta.  Tämän voi valmistaa myös vielä miedommalla yön yli (tai miten olisi haudutuspata). Tarkista aina välillä, ettei meste haihdu kokonaan ja lisää vettä tarvittaessa. Kun liha on kypsää, nyhdä se kahdella haarukalla pitkiksi säikeiksi. Nyhtöliha on kosteaa vaan ei kastikemaista.

Tarjoile valkoisen riisin ja salaatin kanssa, tai riisin ja papujen tai congrin kanssa. Paistettu keittobanaani sopii hyvin myös samalle lautaselle.

Ihminen saattaa tulla hulluksi (olen vakuuttunut,  ja sen voi merkata diagnoosiksi papereihini "sekosi googlatessaan autenttista reseptiä") yrittäessään löytää autenttisen reseptin jollekin tietylle ruualle. Ohan se nyt selvä, että kaikille ruuille, kaikissa kulttuureissa, löytyy aina tuhat ja yksi oikeaa tekotapaa riippuen kylästä ja suvusta ja kokista ja tuulen suunnasta ja mitäs niitä muuttujia onkaan. 

Vaikka googlailin sekä espanjaksi, että englanniksi on näinkin vähäaineksisessa reseptissä paljon muuttujia. On kuubalaiset ja sitten on amerikan kuubalaiset, joiden hevonen on lähtenyt vuosikymmenten kuluessa aivan eri suuntiin. 

Minä päädyin tällaiseen tekotapaan, toinen on, että liha kypsennetään ensin yksin nyhdöksi, kastike tehdään erikseen ja lopussa vasta sekoitetaan. Siinä on puolensa, paprikat ainakin jäävät kauniimmin näkyväksi (muistan että siinä parhaassa annoskateusannoksessa vihreä paprika näyttäytyi kauniina). Yritimme Natasiskon kanssa kysellä kuubalaisilta ystäviltämme (Luen siis siskoni ystävätkin omikseni... mi casa, su casa-tyyliin... minä tunnen tasan yhden), että miten he tekevät ja kyllä sitten kuulemma tekevät myös tähän kaikki pataan -tyyliin myös.  
  

Lopuksi on pakko vielä sanoa, että jälkkäriksi oli mämmiä, koska oli pääsiäislauantai.

Mämmiini kuuluu sokeri ja rasvaton maito. Ja mämmi mämminä, en minä siitä tuulihattuja halua tehdä!