Rapukakut ja fenkoli-omenachutney

Nämä on niitä ihania Auringon makuja,  Kira Åkerström-Kekkosen (Masterchef 2013 ja Glorian Blog awards vuoden 2013 paras ruokablogi)  tuoreesta esikoiskeittokirjasta. Kirja on tehty yhteistyössä toimittaja Christer Lindgrenin (Hanko-välitekstit) ja valokuvaaja Tomi Parkkosen kanssa ja se on sidottu löyhästi yhdistävän teeman, Hangon kesän ympärille. 

Mikä eniten monia meitä kiinnostaa, on tietenkin reseptit. Kirja on tulvillaan kesää ja tulee inspiroimaan varmasti tulevan kesän kokkailujani. Reseptit ovat tyylikkäitä ja oivaltavia (karviaislimonadi, varhaiskaaliceasar,rusina-sinappi vinaigrette, mustaherukkaserbetti, paahdettu mansikka-rosépippurimousse,mustikkavoi, tillitortillat....) lähes jokaisessa n. 50 reseptistä on joku uusi idea tai ennakkoluuloton makujen yhdistelmä, jota palaa halusta päästä kokeilemaan. En tainnut ainoatakaan sivua kääntää mentaliteetillä nähty/tehty. Siis uutta ja raikasta janoaville, ehdottomasti. 

Kirjan kuvitus on myös kesäisen kutsuvaa, Kirasta otetut kuvat kumppareissaan aivan häkellyttävän sensuelleja.

Kaivoin jo mun omat sensuellit puutarhakalossit esiin...

Kirja on ehdottomasti siis kesäkirja ja vaikka se kutsuukin kokkaamaan, haluan monen reseptin kohdalla odottaa kesää ja sesonginherkkuja. Oman maan voimakkaan makuisia yrttejä, rapsakoita sipuleita, napsahtavaa porkkanaa. Juuri maasta nostetun ylivertaista tuoreutta. Lähettää pikku apulaisen mustaviinimarjapuskalle keräämään lehtiä mustaherukan lehdiltä tarjoiltua nyhtöpossua varten.

Kiran on varmaan jännä seurata blogejamme ja katsoa, mihin reseptiin kukin ensiksi tarttuu. Minä tartuin rapukakkuihin. En ole aikaisemmin näitä amerikassa niin suosittuja pihvikakkusia tehnytkään. Resepti oli kivasti toteutettavissa, kaikki pilkkominen tehtiin veitsellä, mikä on sopivan krouvia luonteelleni. Tilli jäi reseptistä kohdallani pois, koska mielestäni kauppalappujen kirjoittaminen ruokaostoksia varten on silkkaa ajantuhlausta (...tämähän tietysti EI johda turhiin heräteostoksiin ja kiusallisiin tilanteisiin kokkauksen alkaessa.)

Mietin kauan teenkö laisinkaan  lisukkeena tarjottavaa fenkoli-omenachutneytä, onneksi tein, sen valmistus on helppoa ja se vei rapukakut mukanaa ihan uudelle  tyylikkyyden tasolle, Kiramaiseen tyyliin. Toisaalta rapukakut maistuisivat varmasti myös ranskalaisten ja vaikka chipotle-majoneesin kera. 

 Rapukakut
 8 isoa, pienempiä tuplasti

1 iso hienonnettu valkosipulinkynsi
1 keskikokoinen hienonnettu salottisipuli
1/2 varsi hienonnttua varsiselleriä
1 rkl öljyä
150 g kotimaisia kuorittuja ravunpyrstöjä (käytin jokiravunpyrstöjä)
60 g kypsää siikaa (höyrytä tai paahda uunissa ilman rasvaa) 2dl päivän vanhaa vaaleaa leipää hienonnettuna
1 limetin kuori+ 2 tl limetin mehua
3,5 rkl ranskankermaa
1 iso kananmuna
1,5 tl Worchestershire-kastiketta
1,5 rkl hienonnettua tuoretta korianteria
1 rkl hienonnettua tuoretta tilliä
 ripaus cayannepippuria
suolaa
pippuria

panko -tai tavallisia korppujauhoja  ja öljyä paistamiseen

Kuullota sipulia, valkosipulia ja selleriä öljyssä. Jäähdytä. Hienonna ravunpyrstöt, siika ja leipä niin pieneksi kuin veitsellä saata. Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita muiden ainesten kanssa taikinaksi.

Paista koepala ja tarkista, että maut ovat kohdillaan. Laita valmis massa jääkaappiin lepäämään vähontään tunniksi.

Muotoile kylmästä massasta pieniä kakkusia (ensin suuren lihapullan kokoinen, jonka painoin sitten vähän lyttyyn paksuksi pihviksi) ja pyöritä ne pankojauhoissa (Pankojauhoja saa jo Seinäjoen cittaristakin, ne ovat japanilaisia hiukan  omiamme rouheampia vaaleita korppujauhoja). Paista reilussa öljyssä paistinpannulla rapeiksi molemmin puolin ja valuta talouspaperin päällä.

Chutney

1 iso fenkoli
1/2 Granny Smith omena
1 hienonnettu salottisipuli
1 hienonnettu, siemenitön punainen chili
1 rkl fenkolinsiemeniä
2 rkl oliiviöljyä
3/4 dl sokeria
 0,5 dl valkoviinietikkaa
 1dl vettä
 2 rkl limetin mehua
suolaa

 Pese ja hienonna fenkoli, kuori ja hienonna omena. Kuullota, fenkolia, omenaa, sipulia, chiliä ja fenkolinsiemeniä hetki kattilassa oliiviöljyssä. Lisää sekaan loput ainekset ja keitä hiljalleen noin 10 min. tai siihen asti kunnes seos muuttuu hillomaisemmaksi.

Tässä vaiheessa voit hiukan surauttaa pamixilla seosta tasaisemmaksi, jätä mukaan kuitenkin vähän palojakin. Mausta suolalla ja anna vetäytyä yön yli.

Tarjoile rapukakkuset yhdessä fenkoli-omenachutneyn kanssa ja haaveile kesästä.

(Resepti Kira Åkerström-Kekkonen; Auringon maku. Kirjan sain arvostelukappaleena)

Tapenade ja tomaattikakko

 

 

Jääkaapissani on varmaan litra tapenade-oliivitahnaa. Yritän keksiä sille kuumeisesti käyttötarkoituksia, sääli hyvää on hukatakaan. Omassa elementissään tapenade on tietenkin leivän päällä. Tutustuin pari viikkoa sitten  lähileipomo Pirjon Pakarin (ei, he eivät lähestyneet minua tuotenäyttein) oivallisen makuiseen tomaattikakkoon, sen tomaattinen maku aivan huutaa ylleen oliivihuntua. Kovasti ollaan Välimeren tunnelmissa näin ensimmäisenä adventtina, mutta miksei nämä sovi mainiosti jonnekin glögikokkareillekin pikkusuolaiseksi. Ja väristäkin tuli joltensakin punertava, kun käytin kalamata-oliiveja.
Anjovista en tällä kertaa käyttänyt reseptissä, käy siksi vegestäkin.

Tapenade
200g kivettömiä kalamata oliiveja
3-4 rkl neitsytoliiviöljyä
2 rkl kapriksia
2 tl sitruunanmehua
1 valkosipulinkynsi
hiukan tuoretta timjamia
hiukan mustapippuria myllystä

Kaikki ainekset kulhoon ja survo pamixilla survoksiin tai käytä tehosekoitinta, oma sauvasekoittimeni on kyllä blenderiäni tehokkaampi tässä hommassa. Maistele ja lisää öljyä tai sitruunaa, jos siltä tuntuu. Nauti tuoreen vaalean leivän kanssa, paahdettuna tai ilman.

Reseptin määriä saa tosiaan muunnella maun mukaan, kunhan nyt kuitenkin oliivit ovat pääosassa. Minä tein sattuneesta syystä (mikä ei ole mielenterveyteni menetys) satsin 2 kg:sta oliiveja.

Nyt jäi siis hiukan ylimääräistä. Eilen tein illalla pizzaa ja levittelin tahnaa tomaattikastikkeen päälle. Olis varmaan yksinkin riittänyt päälliseksi juuston kera, tyhjentelin kuitenkin jääkaapistani unohtuneet artisokan sydämet, vihreän paprikan ja ilmakuivatun chorizon jämät samalle pellille. Ei paha.

Mielessä on joku tapenadella kuorrutettu uunilohi, tai kenties broileri. Ehdotuksia käyttöön otetaan pikaisesti vastaan.

Käykäähän katselemassa ihanaisia joulukalenteriblogeja Vatsasekaisin Kilinkolin ja Pumkin Jam sekä serkkuni Meerin kuvittamaa, omaperäistä joulukalenteria Facebookissa. Naamakirjasta löytyy nimellä Meerin joulukalenteri. Nauttikaa ja tykätkää.

Ihanaa. Nuo kalenterit aivan villaavat joulunodotukseen!

Grillibataatti on niin kaunis !

Tuo oranssi väri on juuri omialtaan loppukesän ja alkusyksyn grillauksiin. Bataatti on harvoin nähty vieras meidän grillissä, varmaan superpehmoisen koostumuksensa vuoksi, olenko pelännyt vaikeaksi grillattavaksi. GoodFood 07/2013 -lehti sai minut testaamaan uutta reseptiä, ja siitä tuli oitis aivan suosikkiykköslisuke liharuokien kylkeen. NaapurinUllakin hurmaantui täysin, toisin kuin NaapurinVesa, joka pahoitteli, ettei vain millään osaa herkistyä makeille mauille muuta kuin jälkkäreissä. Ja näin puhuu mies joka maistamatta lisää salami-aurajuuston päälle reiluhkolla kädellä suolaa. Että en minä kovin paljon ottanut itteeni.

Grillibataatin todellinen kruunu oli itseasiassa chipotle-maustevoi, savuisen tulinen chilivoi on täydellistä pehmeänmakean bataatin päällä. Ja sisällä. Kaikkialla.

Ainoa ongelma reseptissä on oikeastaan bataattien hervottomat koot, olisi kiva tehdä jokaiselle oma bataatti uuniperunan tapaan, mutta meillä saatavat ovat yksinkertaisesti liian suuria siihen. Esikypsensin omani kokonaisena ja suurimman laitoin 4 osaan, hiukan pienimmän puolitin ennen grillausta.

Grillibataatti ja Chipotle maustevoi

Kokonaisia bataatteja ruokailijoiden määrän mukaan

maustevoi n. 6:lle
150g voita huoneenlämpöisenä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
pari chipotle-chiliä (chipotlechili-tölkistä katso kuva, saa nykyään marketeista)

Laita bataatit uuniin kokonaisina 225 asteeseen ja paista pehmeiksi, koosta riippuen 30-60 min.Tämän voit esivalmistella jo hyvissä ajoin. Grillatessa sitten grillaat puolitetut tai 4 lohkotut bataati kuorineen kuumiksi.

Maustevoin saat yksinkertaisesti surauttamalla kaikki aineet tahnaksi sauvasekoittimella. Kääri sitten pehmeä tahna muovikelmun sisään ja muotoile tangoksi, anna kovettua pakkasessa tai jääkaapissa.

Tee kuumiin, grillattuihin bataatteihin viillot ja täytä ne kylmällä maustevoilla. Siis runsaalla kädellä, tähän tulee nimittäin himo. Varmista, ettei seurueessa ole syöjiä, jotka eivät koe makeita makuja omakseen pääruoka-annoksissa. Syö heidänkin osuutensa.

Grillattua salaattia

 Kuluvana kesänä olen lukenut aika paljon ruotsalaisia ruokalehtiä, ihan sormet kihelmöiden reseptien ihanuutta. Tuskin mitään olen kyllä ennättänyt tekemään. Elle mat och vin on yksi houkuttelevimmista kesän lehdistä, joten arvatkaa olinko epätoivoinen kun hukkasin sen, juuri kun olisi ollut aikaa valmistaa jotain kyläilemään saapuneelle ystävättärelle ja kummitytölle ( ja valkoiselle paimenkoiralle ja jollekin mustaa moppia muistuttavalle kuulemma maailman viisaammalle ihmisen ystävälle).

No mutta ilmiömäinen muisti vain käyttöön. Muistin salaatin, homejuuston ja valkoisuuden ja pähkinät.

Grillattua salaattia, homejuustokastikkeella

2 romainesalaatin "kerää", jouduin käyttämään cosmopolitania kun romainea ei löytynyt, toivoin sen sietävän lämpöä samaan tapaan, ja niinhän se tekikin.
1 dl majoneesia
1dl turkkilaista jugurttia
100g sinihomejuustoa
50 g saksanpähkinöitä
öljyä, suolaa

Valmista kastike yhdistämällä majoneesi, jugurtti, rouhitut pähkinät ja murusteltu juusto. Valmis.

Leikkaa salaatinpäät pituussunnassa kahtia, sudi tai spreijaa pienllä määrällä öljyä ja ripottele päälle suolaa. Grillaa varovasti pari minuuttia kerran kääntäen.

Nosta tarjoiluvadille ja kaada kastike päälle. Tosi herkullinen ja vähän erilainen lisuke vaikka pihvin kylkeen!

Tänään löysin sen lehden...
Aina ne ruattalaiset osaa tehdä asiat paremmin, yksinkertaisemmin.
Hyö vain grillasivat salaatin, ihan kuten minäkin ja sitten päälle ripoteltiin homejuustomurua ja pähkinää...

Det var det!

Lipstikkapesto. IIIHHHANA!

En ollut kyllä asiasta ensinnäkään varma, mutta nyt tiedän mihin saan tuhlattua lipstikkaani. Lipstikkapesto olikin niin hyvää, että sitä täytyy kokeilla kalan, pastan, possun, lampaan ja uusien pottujen kanssa ainakin. Tänään tarjoilin sitä pariloidun kanan ja kasvisten kanssa.

Minä kun vasta tulin sisään kylvämästä kasvimaataani, joudun jonkun aikaa odottelemaan myös yrttisatoa. Siksi ihan ottaa päähän, kun lipstikka puska on jo rinnan korkuurella ja välillä tuntuu, että ei oikein osaa sitä käyttää. Joo, joo, olen minä tehnyt lipstikkakeittoa ja jopa lipstikkajäätelöä, mutta nuokin ovat vähän sellaisia kerrankesässä elämyksiä, hyviä kylläkin. Luulen, että tämä pesto kantaa hiukan pidemmälle.

Lipstikkapesto

n. 3 dl lipstikanlehtiä (väljästi ajatellen)
2 valkosipulinkynttä hienonnettina
reilu1/2 dl pinjansiemeniä
 reilu1/2 dl parmesania (tai pikkulapsen nyrkin kokoinen kimpale)
1dl hyvää oliiviöljyä (kannattaa maistaa ettet lyö pestoon mitään kitkerän makuista vanhaa öljyä...)
1/2 sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria

Koska minä olen minä, laitoin kaikkia aineet kerralla  tuollaiseen pikkutehosekoittimeen ja annoin koneen vääntää. En tiedä kannattaisko juusto vaikka raastaa ensin, mutta menipä tuo noinkin.

Lopuksi sitten maistoin vielä ja lisäsin vähän  suolaa ja mustapippuria.

Uskomatonta kuinka hyvin liperin voimakas maku liittoutui peston muiden ainesosien kanssa.Vielä tekovaiheessa maistelin liperin lehtiä ja olin varma, että lopputuloksesta syntyy fiasko.

Lipstikkapeston kaveriksi heitin pannulle  kuumaan oliiviöljyyn broiskun sisäfilepaloja ja toissapäivän grillatuista possuvartaista ylijääneet pikotut kasvikset; paprikaa, punasipulia, kesäkurpitsaa ja jokunen herkkusienikin näkyi olevan. Broisku kypsäksi ja suolaa ja pippuria koko komeuden mausteeksi, lautaselle keoksi ja päälle isosti lipstikkapestoa. Menin sitten keittämään vielä riisiäkin ja siihen sotkettu lipstikkapesto: nam! Mistä sainkin idean, että teen tabouleh tyylistä salaattia, korvaan yrtit lipstikalla... ehdinköhän huomenna.

Mutta teille kaikille, joilla on pääsy lipstikkapuskille, tehkää tätä!
Ja nyt juuri taitais olla ihan hyvä aika pakastaakin lipstikkasatoa talven varalle.

Tiristetyn kapriksen endiivisalaatti

Oikiasti kylläkin Jamie'n 30 minute meals -lisukesalaatti, mutta ohje oli niin koukuttava - kuten oli makukin - että kokeiluun meni.

Salaatti on ihanan suolaisen, karvaankirpeän etikkaisen rapsakka. Suomessa suositaan noin niinkun streotyyppisesti aika makeita ja raskaita salaatinkastikkeita, mutta muhun kyllä on aina vedonnut tämä keskieurooppalaisen tyyppinen etikkaisuus. Usein syön salaattini myös ilman kastiketta.

Salaatinkastike ei oo mulle siis mikään ongelma. Tai sitten on, mistä suunnasta sitä nyt katsoo. Tässä salaatissa kastikkeella on tasavahva osa trion muiden (kapris, endiivi) osapuolien kanssa. Sitäpaitsi, mikään salaatti jonka saa syödä sormin ei voi olla huono. Kunhan muistat, että endiivi on melko karvaan makuinen, sen takiahan ne belgialaiset haudutteleekin sen kinkun ja valkosoossin kanssa.

Minä kyllä sanon, että koukuttava maku, tämän kastikkeen ja ihanien öljyssä paahdettujen kapristen kera.

Endiivisalaatti tiristetyillä kapriksilla

2 belgialaista endiiviä eli salaattisikuri
2 punasikuria tai muutama retiisi (mulla ei ollut näitä, salaatti olisi kuvassa vielä kauniimpi jos olisi)

kourallinen pieniä kapriksia (ei niitä varrellisia)

1 puntti basilikaa
4 anjovisfilettä tai sardellia öljyssä
1 tl Dijon-sinappia
2 rkl maustamatonta jugurttia
3 rkl punaviinietikkaa
1 valkosipulinkynsi
suolaa ja pippuria
vettä
oliiviöljyä

Trimmaa endiivien päät ja ripottele irronneet lehdykät tarjoilulautaselle (tai viipaloi retiisit). Nypi basilikapuskasta lehdet ja ripottele pienimmät endiivien päälle.

Laita suuurimmat lehdet jonkun sortin blenderiin tai korkeaan astiaan missä voit huoletta huristella bamixillä yhdessä anjovisten (ja loraus niiden öljyä) sinapin, jukurtin, punaviinietikan, ja valkosipulin kanssa. Lisää saman verran oliiviöljyä ja pikku loraus vettä ja huristele kastike sileäksi. Tarkista suola ja pippuri ja happoisuus. Laita vihreä kastike söpöön pikku kannuun ja aseta jääkaappiin odottelemaan.

Paistinpannulle sitten loraus oliiviöljyä ja paistat kourallisen  valutettuja kapriksia rapsakoiksi. Ne ikään kuin vähän räjähtävät auki. Valuta kaprikset taalouspaperin päällä ja ripottele salaatin päälle.

Salaatin viimeistelee päälle valutettu viileä kastike.

Toimii.

Käristykselle kaveri

Ja sehän on tietenkin maa-artisokka-perunamuusi!

Viikonloppu uhkaa ilkeästi huveta käsistä ilman ainoatakaan postausta, siispä tässä pika-sellainen.

Viime viikonloppuna syötiin meillä superherkkusuosikkiamme hirvenkäristystä ja yllätys yllätys tänään mummolassa syötiin myös hirvikäristystä. Mutta tokko siihen voi kyllästyä. Ohje kaikessa pyhässä yksinkertaisuudessaan täällä.

Kun minulla oli jääkaapissa vielä Raijalta saamianin maa-artisokkia, päätin käristeen kaveriksi polkaista kunnon muusit. Mulla sattui olla myös kulhollinen hyvin karamellisoitunutta punasipulisilppua (luulin polttaneeni kikhernesalaatin sipulit edellisenäpäivänä ja tein salaattiin uuden satsin) ja näin pääsi lautaselle kelpo lisäke.

Maa-artisokka-perunamuusi

määrät väkimäärän mukaan

puolet jauhoisia perunoita

puolet maa-artisokkaa

ruskian karamellisoituneeksi pannulla helliteltyä punasipulia maun mukaan

reilu kimpale voita

lämmitettyä maitoa (vähän)

suolaa

Keitin perunat ja maa-artisokat kuorineen kypsiksi ja pusersin ne perunapuristimen läpi, niin ei tartte kuoria. Sekaan sipulit ja voi, sekoita, tarvittaessa hiukan maitoa. Lisää suola!

Nam!

Korianterilla (NAM!) ryyditetty kikherne-fetasalaatti

Sain synttärilahjaksi natoni perheeltä Tessa Kiroksen hurmaavan "Hillasoilta oliivilehtoihin"(alkup. Falling Cloudberries). Tessan äiti on suomalainen, isä kyproslainen/ kreikkalaisilla sukujuurilla, aviomies italialainen, lapsuudessaan asunut Etelä-Afrikassa, myös Lontoossa ja nykyään Italiassa. Tessa käy läpi ruokamuistojaan kustakin maasta viehättävin kuvin ja pikku tarinanpätkin. Lisäksi  kirjassa on vielä makuja maailmalta -osio, eli varsinainen sekametelisoppa, mutta aika kiva sellainen. Minua viehättää myös ajatus, että joku jossain muussa maassa lukee hyvinkin eksoottista Suomi-osiota.

Mutta löytyihän kirjasta monta reseptiä merkattavaksi myös tuleviin kokkailuihin. Päällimmäiseksi kirjasta jäikin sellainen aurinko-oliiviöljy-kana-yrtit- tunnelma, ja eikun pientä piristystä tammikuun kokkailuihin.

Aivan ensimmäisenä oli pakko toteuttaa tämä korianterinen kikherne-fetasalaatti.

Korianterilla ryyditetty kikherne-fetasalaatti

200-250 g valutettuja kikherneitä
2 dl oliiviöljyä
1 suuri punasipuli hienonnettuna
5 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1-2 punaista chiliä ilman siemeniä ja hienonnettuna
200-250g fetajuustoa murustettuna (kaihda valmiita kumikuutioita!)
4 kevätsipulin varret hienonnettuna (multa unohtui, menee ilman, vois korvata myös ruohosipulilla)
1 puntti korianteria hienonnettuna
1 puntti sileälehtistä persiljaa hienonnettuna
1 sitruunan mehu
suolaa ja pippuria myllystä makusi mukaan

Kuumenna 3 rkl oliiviöljyä ja kuullota siinä punasipuli pehmeäksi. Lisää valkosipuli ja chili, pehmittele mutta älä anna palaa. Kun nenääsi tulee valkosipulin tuoksu, poista pannu levyltä. Jäähdytä ainekset kunnolla.

Kun huuhtelet ja valutat kahviherneitä ja vähän heiluttelet siivilää, herneistä irtoaa usein kuoriosaa. Voit poimia ne pois. Muuten lisää kikiherneisiin feta, kevätsipulit, korianteri, persilja ja sitruunamehu, mausta pippurilla ja suolalla tarvittaessa. Lisää lopuksi jäähtynyt punasipuliseos ja loppu oliiviöljy, sekoita hyvin.

Voit valmistaa tämän jo etukäteen ja jättää muutamaksi tunniksi marinoitumaan niin maut vain syvenevät. Menee sellaisenaankin pitaleivän kaverina. Meillä tein lisäksi vielä uunilohkoperunoita (koska lapset ei ehkä piittaa niin tästä chilistä) ja kanastrippejä uunissa. Muuten oikein herkullista, mutta viittä vaille valmis ruoka jäi uuniin kun Iso Hoo ja Urho8v päättivät vetäistä alle vitosen murtsikkalenkin. Nain ollen meillä oli sitten kanakorppuja ja lohkoperunoita.

Mutta hyvinkin herkullista kikhernefetasalaattia. Korianterilla ja lehtipersiljalla!

Ai niin, ja jos haluatte, että pösilä ruokabloggari laittaa Henri Alenin ihan hämilleen odottamattomilla kysymyksillään ja vielä raportoi asiasta blogissaan tiedän yhden jonka" ihan Gojissa " tekelettä (äitini sanoin) pitäisi käydä äänestämässä CocoVi -kilpailussa facebookin kautta täällä. Palkintona on nimittäin parhaille kokkaustuokio kyseisen Muru-henkilön kanssa. Teillekin arvonnassa tuotekasseja.  Kiittää ja pokkaa.

Kilttejä mukuloota

Jos omat kersat jopa joulun alla välistä tuhmaaloovat, samaa ei voi sanoa näistä koiraystäväni Raijan penkistä kaivetuista maa-artisokka kaunokaisista. Nehän taipuvat kiltisti vaikka miksi. Ja varsinkin nyt kun tajusin, ettei nätä kirjaimellisesti moniulotteisia tyyppejä ole laisin pakko kuoria, päinvastoin, kuoret vaan tuovat intensiteettiä makuun. Hyvä pesu harjalla ja se on siinä. Sosekeitossa ei mitään ongelmaa ja näin paahdettuna kuori on yksinkertaisesti lisäbonusta. Ja että tämänkin asian tajusin vasta, kun luin kanssabloggajieni, joilla on taito uudelleen maustaa näkökulma kuin näkökulma, postauksia tässä syksyn mittaan. (aina upeat Sillä Sipuli ja Siskot kokkaa).

Nämä veijarit löysivät  tiensä uuniimme jo tuossa marraskuun puolella, mutta koska edellisen postauksen keitto innoitti muutaman kommentin tästä kuorimattomuudesta, niin ajattelin, että postaus olisi paikallaan. Tämä on muuten ehkä pikkuisen käänteinen Blogireality, kyseessä on nimittäin ihan tavallinen tiistai-ilta, kun ei ollut keritty ruokakauppaan sitten edellisviikonlopun ja ihmettelin mitä laitan ruuaksi. Jääkaapissa oli siis ystäväni tuomia maa-artisokkia, puolikas aurajuusto, ja pakkasessa härän entrecóte.

Oli kyllä pakko avata tiistaille myös viinipullo!(meillä yleensä vain viikonloppuvieraille)

Paahdetut maa-artisokat

Maa-artisokkia
öljyä
suolaa
pippuria
savupaprikaa

Pese mukulat hulellisesti ja puolita ne. Asettele ne uunivadille, pirskottele reilulla kädellä öljyä ja sirottele päälle haluamasi mausteet. Anna paahtua 200 asteessa uunissa n. parikymmentä minuuttia. Halutaan pikkuisen väriä ja napakka kypsyys. Maa-artisokka kuitenkin hiukan bataatin tavoin (en saa niitä ranskikisia onnistumaan?) mössääntyy helposti, jos se menee ylikypsäksi.

Entrecóte

Olin leikannut välikyljyksen pakkaseen jo valmiiksi pihveiksi. Siispä sulaneet ja huoneenlämmössä huilineet biffit kuumalle pannulle voiöljyseokseen. Paista molemmilta puolilta haluamaasi kypsyyteen, Medium on hyvä. Entrecóte on justiinsa sellainen viharakkaussuhde pihvi (sopii siis hyvin esim hääpäivä-illalliselle), Siinä oleva rasva maustaa sen upean maukkaaksi, mutta samalla suuhun voi tulla myös ikäviä jänteikkäitä "välipaloja". Henk kohtaisesti olen ratkaissut tämän ongelman sillä, että käytän aina superterävää pihviveistä syödessäni ja leikkaan suosista heti ne vähäkin epämääräiset välikohdat pois, enkä ota niitä suuhuni purkaksi. Hiukan voi lautaselle jäädä siis tavaraa, mutta maku on hyvä ja säästyy siltä yökkimisefektiltä, jonka minä ainakin herkästi saan epämääräisestä palasta (toivottavasti kellekkään ei jää traumaa tästä paljastuksesta).

Sinihomejuusto-rosepippurimaustevoi

100 g pehmeää voita
50g sinihomejuustoa
1 rkl kokonaisia rosepippureita morttelissa hiukan survottuna

Koko muu ruuanvalmistus kesti siis noin puoli tuntia, mutta maustevoista kannattaa aloittaa, että se ehtii jähmettyä. Survo siis kaikki ainekset sekaisin ja muotoile voipaperin avulla rullaksi ja kääri folioon tai kelmuun ja pistä pakkaseen pikajähmettymiseen.

Rakastan maustevoita pihvin kanssa, huomattavasti enemmän kuin kastikkeita. luultavasti koska ne ovat yksinkertaisia valmistaa, silti muutamasta ainesosasta saa herkullisen lopputuloksen. Tämän voin mulle vinkkasi herkkumessuilla Sara (La Fountain) ja tämä olikin tosi herkkua.

Sitten vaan tämä annoksista yksinkertaisin lautaselle:

Ettei nyt näytä niin lohduttomalta tuo annos niin valehtelen paljastan, että annoksen jälkeen nautittiin, kenties johonkin ksekieurooppalaiseen tapaan?, tiukka vihersalaatti.

Tää oli nyt sitä arjen juhlaa...

Karpalosta

Kaikista ennakkosuunnitelmista poiketen löysin itseni isänpäivänä tunkemassa maustevoita (voita, sitruksia ja yrttejä) kokonaisen kalkkunan nahan alle. Urho8v jopa ikuisti tapahtuman, ja toki  Urhon ensimmäiset ruokakuvat on julkaistava, vaikkakin kalkkunasta sittemmin paistopussista, rinta alaspäin paistotyylistä sekä sisäänsä ahdetusta appelsiinista ja klementiinistä huolimatta tuli melkoisen kuivaa elikkä mautonta. Ruokakuvat paljastavat kameran osuuden prosessissa, eivätpä nuo Urhon Otokset laadullisesti paljon äitinsä otoksien rinnalla kalpene.

Tästä äkillisestä kalkkunanpaistoprojektista on kiittäminen vanhempiani, joilla, ihan oikeasti saksankielentaitoisilla ihmisillä, meni yllättäen Putet ja Entet sekaisin. Eli äitini luuli, että heillä oli suuri ankka pakkasessa ja pyysi minua valmistamaan isänpäiväateriaksi heille, meille ja PikkuvelNuutin perheelle sitä ihanaa Pekingin ankkaa. Kävi kuitenkin lauantaiaamuna ilmi, että heillä olikin erittäin pieni kalkkuna... Ja minä kun olin suunnitellut menulle jo kiinalaiset sienikeitot ja muut.

Pikapikasuunnanvaihto.
Laitettiin alkupalaksi ihan mätitoast. Ainahan se on herkkua.

No äiti oli naapuriensa kanssa hakenut jostakin nevalta myös karpaloita pakkaseen ja tämän tietäen kinusin niitäkin pari pussillista, ainakin amerikkalaiset uskovat, että kalkkuna kaipaa karpalokastiketta.

Amerikkalaisilla sivustoilla aikani googlailtua tulinkin siihen tulokseen, että valmistankin kirpeänkuuloisen, kylmän ja helppotekoisen karpalorelissin. No, helppo ainakin jos satut omistamaan lihamyllyn.

Ja minullapa sattui olla uudenkarhia lihamylly kaapissa ennakkosyntymäpäivälahjana. Juu, ja se on ostettu ihan niitten makkarasuppiloiden takia! Mutta yllättäen ajettiinkin sisään karpalorelissillä.

Ilmeisesti olen sen verran hyvätuloinen (vrt. KÖYHÄN  ei kannata ostaa halpaa...), että harvemmin mitkään designvehkeet tai gurmeeferrarit kaappiini päätyvät, vaan siellä majailevat laitteet on enimmäkseen mallia sieltä-ostetaan-mistä-halvimmalla-saadaan, josta johtuen myös käyttöperiaatteeksi on muodostunut no-kestää-niin-kauan-kun-kestää. Vaikka jokunen täyskatastrofikin on käsiin levinnyt tällä menetelmällä, niinn yllättäen moni tuote on kestänyt ja kestänyt ja... Että tämä Lidlin 49 € lihamylly pelitti kyllä vielä aivan mainiosti. Katsotaan sitten miten käy kun otetaan kunnon ruhonosat käsittelyyn.

Karpalorelissi
5 dl karpaloita
2 omenaa
1 appelsiini
2,5 dl sokeria

Poista omenoista siemenkodat ja lohko paloiksi. Jynssää appelsiini juuresharjan kanssa kuumassa vedessä ja lohko. Aja karpalot, omenat ja appelsiini - joo, kuorineen!- läpi lihamyllystä.

Sekoita sokeri mukaan. Sitä voit lisätäkin jos haluat. Jos appelsiini tuntuu kitkerältä voit ensin kokeilla puoliskaa. Mutta tiesitkö, että appelsiinin oranssi että valkoinen kuoriosa sisältävät hesperidiini-flavonoidia, joka alentaa verenpainetta, auttaa pitämään kolesterolin kurissa ja hillitsee tulehduksia, siis ihan superruokaa!

Ja nyt kun olen päässyt tähän saarnaamisen makuun jo edellisessä postauksessani, niin on pakko jatkaa kun Ilkassa oli aika hätkädyttävä artikkeli karpalosta.

Otsikko oli shokeeraava: Vuosituhansien perimä menetetty.

Karpalohan on tosi satoisa marja. Se voi parhaimmilla karpalosoilla tuottaa helposti yli sata kiloa marjaa hehtaarilla. Sato ei hirveästi edes vaihtele, johtuen sen myöhäisestä kukinta-ajasta. 

Meillä on kahta eri tyyppiä karpaloa, isokarpaloa ja pikkukarpaloa, joista jälkimmäistä ei pidetä kovin arvokkaana juuri kokonsa takia.

Vielä 1900-luvun puolivälissä karpalo oli keskeinen marjamme puolukan ohella, mutta kaikkihan kaupan pakastealtaalla käyneet tietävät, että nyt ollaan ihan tuontimarjan varassa.  Eteläisessä Suomessa karpalo on jo aika harvinainen, johtuen soiden ojituksesta. Tälläisillä ojitetuilla alueilla karpalo ei kuitenkaan menestynyt, vaan tuli steriiliksi. Lehdessä haastateltu Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Kauko Salo, surkutteleekin, ettei  -80 luvulla, kiivaimpina karpalosoiden ojitusvuosina perustettu edes taimitarhaa, jossa karpalon perimää olis voitu vaalia. Karpaloita saattaa jopa samalla alueella kasvaa  perimältään hyvin erilaisia (koko, kypsymisaika) ja nyt osa tuosta perimästä on ikuisesti menetetty. "Hauskinta" asiassa vielä lienee, että useinkaan soiden ojitus ja sitä myötä metsitys, ei lopulta onnistunut. Karpalot kuitenkin katosivat.

Että näin uutterasti on tehty töitä meilläkin terveysvaikutuksiltaankin huippumarjan tuhoamiseen. Sanovat muuten, että Amerikassa ja Kanadassa, missä karpaloita on ja käytetään huimasti, useat karpalokeisarimiljönäärit ovat lähtöisin Pohjanmaalta.

Että ihan vaan tiedoksi, jos joku jaksoi lukea. Muistan muuten minäkin, että kun olin pieni niin Mumma haki talveksi lakatkin ihan siitä ympäristön nevoilta. Kukapa on viimeksi törmännyt valokkiin tällä korkeudella?

Mutta hei, joka tapauksessa, tämä relissi piristää oivallisesti sitä kuivaa kalkkunaa.

Churrasco ja mangosalsa

Churrasco-sana löytyy sekä portugalin-, että espanjankielestä. Huomattiin pikkuveliNuutin kanssa juhannuksena, että merkitykset sen sijaan vaihtelevat maasta toiseen. Minä olin juhannuksen grillailuja varten kaivanut esiin Suomen Kuvalehden Gourmet 2/08 lehden, kun olen sitä säilyttänyt, siinä oli nimittäin niin erinomainen grilliruoka-artikkeli. josta moni resepti vielä kokeilematta. Churrasco-pihvi oli juuri tälläinen. Kun näytin pikkuveliNuutille artikkelia, hän välittömästi ilmoitti, ettei churrasco ole  mikään pihviruokalaji, vaan yleisnimitys kaikelle grillattavalle, vähän kuin B-B-Q. Näin siis ainakin Brasiliassa, jossa veljeni vietti vaihto-oppilasvuotensa.(terveisä myös Mausteiselle Mantelille samalle suunnalle).

Asiaa tutkittuamme sitten huomasimme, että se kyllä itseasiassa on sitten monessa maassa nimi myös tietyntyyppiselle grillattavalle pihville; ohuelle, PITKITTÄISSUUNTAAN leikatulle naudanpihville.

Mutta ennen juhannusaaton ateriaa, oli pieni mutka matkassa:

Grilli seisoi vielä paketissa. Entinenhän sanoi itsensä irti alkukuusta. Hajosi käsiin, etten paremmin sanoisi. Uusi hankittiin kriteereillä suuri mutta halpa.

Uskomatonta kyllä, pikkuveljen ja isonsiskon saumattoman yhteistyön tuloksena grilli kuitenkin kuoriutui esiin vajaassa parissa tunnissa. Ja ilman ainuttakaan poikkipuolista sanaa. Toisin olisi tainnut olla Iso-Hoon kanssa kootessa, hermorakenteensa  kun on melko räjähdysherkkä( siis minustahan asia ei voi olla kiinni!). Samaa sanoi kyllä kälyni NuutinMinna; ei kuulemma ihan mene aina ilman riitoja heilläkään tälläiset koontisessiot, noin niinkuin lievästi ilmaistuna. No, jokainen varmaan tietää mistä puhun.

Veljeni puikkas kuvan valmiista juhannusteosta jo naamakirjaansakkin, missä hyvin aiheeseen liittyvästi brasilialainen ystävänsä jo kommentoi: "Minne ne hiilet pannaan?"

Mutta takaisin pihviin. Löysin netistä sitten muuten toisenlaisenkin leikkuutavan churrascolle: Siinä file pätkäistään normaalisti poikittain n. 5 cm paloiksi. jotka sitten fileointityyppisellä veitsellä avataan spiraalimaisesti  syynsuuntaan ohueksi pihviksi, vähän niinkuin avattaisiin kääretorttu rullalta. (Nigaragualainen tyyli). Täytyy kokeilla joskus sitäkin. Itse tein oman ohjeeni mukaan. Veljeni oli ostanut suomalaisen mahdollisimman pienen fileen (no, meitähän oli vain 3 aikuista syömässä ja 3 lähes syömätöntä lasta), ja se todellakin oli pieni, suurinpiirtein käsivarteni paksuinen, siis kyynärpäästä alaspäin. Tähän leikkuutyyliin olisi nimittäin tarvittu sellainen jyhkeä brassifile, sen keskikohdasta olisi onnistunut mainiosti. Nyt ei aivan pystynyt toteuttamaan ulkonäöllisesti.

Churrasco-pihvi ja mangosalsa
4:lle

600-700g naudan sisäfileen keskikohtaa
1/2 dl grillausöljyä ( 1 dl rypsiöljyä, 3 rkl soijakastiketta, 1/2 dl ketsuppia, 1 valkosipulinkynsi, 2 rkl siirappia, mustapippuria myllystä, surauta kaikki tasaiseksi sauvasekoittimella)

Kun ensin olet putsannut fileen ja leikannut paksuimman keskikohdan erilleen, n. 20cm pätkän ehkä, leikkaa sitten palasta syyn suuntaisesti eli siis pituussuntaan 4 palaa. (Siis niinkuin jos tekisit voileipäkakkua leikkaamattomasta vuokaleivästä). Eli nyt sinulla pitäisi olla 4 suorakaiteen muotoista pihviä, joita voit vielä kevyesti nuijia nyrkilläsi litteämmiksi. (oma fileeni oli tosiaan niin ohut, että jouduin leikkaamaan pitemmän keskiosan, sen kahtia ja ne kahtia pituussuuntaan, siksi kuvani pihvistä ei nyt ole aivan sellainen kuin sen kuuluisi olla, kääntäessä sain ne vielä grillissä jotenkin supuun, mutta jos ymmärrätte tekniikan?) Sivele pihvit grillausöljyllä.

Niin, nämä  nyt ei sitten ole sattuneesta syystä suorakaiteen muotoisia

Grillaa pihvit tulikuumalla arinalla, niin etttä asetat pihvit 45 asteen kulmaan ritilään nähden, jos haluat taiteilla pihviin vinoruudutuksen. Silloin pitää siis kerran kääntää pihvin asentoa samalta puolen. Muuten vain nopeasti grillaus molemmin puolin, lautaselle ja syömään.

Ai niin se ....

Mangosalsa

2 kypsää mangoa
1 punasipuli
 1dl basilikasilppua
1 dl korianterisilppua
1 punainen chili
1vihreä chili
1 sitruunan mehu

Kuori mango ja kuutioi hedelmäliha. Silppua sipuli yrtit, viipaloi chilit. Sekoita ainekset keskenään ja purista sitruunamehu päälle. Tähän käy upeasti tietenkin myös lime.

Ja on kuulkaa aivan ihanainen lisäke grillattavien kumppaniksi. En nyt ehkä makkaralle ihan ensimmäisenä kattaisi, mutta naudan, kanan, possun, äyriäisten, kalan...kaikkien kanssa herkkua.  Nopeatekoinenkin, kunhan vaan löytää kypsät mangot. Suosittelen viidellä tähdellä, mikäli ette ole koskaan tehneet: *****.

Churrascon ja mangosalsan kera tarjoiltiin grillattuja maissintähkiä,  vähän kuin aterian alkuun oli tuoretta patonkia ja grillattua munakoisotahnaa, joka antoi tuoksunsa perusteella odottaa paljon, mutta oli aivan mitätön, eli uusintaan menee. Ei nimittäin ollut reseptiä ja yritin muistella kuinka sitä pitää tehdä. Alkuun oli myös mozzarellaa ja avokadoa jogurtissa.

Hauska yhteensattuma oli, että aloin katsomaan Gourmet-lehden artikkelin kirjoittajaa, nykyisin kun tuollaisiinkin asioihin tulee kiinnitettyä huomiota, ja kyseessä oli kukapa muukaan kuin edesmennyt Visa Nurmi, jonka tekosia tuo mozzarellareseptikin yhdessä Antti Vahteran kanssa on..Tykkään kyllä niin heidän tyylistään, ja ohjeet on aina lyhyitä ja ytimekkäitä, onneksi niitä jäi useampi kirjallinen jälkipolville.

Kotijuhannusta vietettii aivan pikkuisen myös haikeissa tunnelmissa, Kauhavalla nimittäin vietettiin Lentäjien Juhannusta 67:ttä ja samalla viimeistä kertaa ilmasotakoulun lakkauttamisen myötä. Saimme onneksi tuossa kotipihassakin Seinäjoellä todistaa muutamaan otteseen hävittäjien ylilennon, emme pienten lasten kanssa jaksaneet juhliin lähteä. Itse juhlassa en ole monta kertaa ollut, vaikka Kauhavalainen olenkin, olin jo pienenä hepvostyttö ja Suviyön Suurravit vetivät aina pitemmän korren. Mutta hävittäjälentueet taivaalla, siihen jylinään ja usein kauniiseen näkyyn totuin kyllä lapsuudessa ja haikealta tuntuukin tietää yhden aikakauden olevan loppu. Surettaa Kauhavan puolesta.

Herkulliseen ja simppelin ihanaan mansikkaiseen jälkiruokaan palaan myöhemmin.

...nyt muuten hoksasin, miksi se grillin kokoaminen sujui kuin tanssi.. Meillähän oli....

...TYÖNJOHTO kunnossa!

Ruusuinen lounas

Älä hyvä ihminen skippaa lounasta, vaikka olisitkin yksin kotona (tai onhan täällä Maitotyttö). Äläkä aina korvaa sitä voileivällä. ...Tälläisiä ääniä kuuluu pääni sisältä, hyviä ajatuksia, mutta miksi ihmeessä negaation kautta ?. Ei ehkä niin hyvä lähtökohta.

Siis kurkkaus kaappiin ja raaka-aineisiin. Sielläpä möllöttää rasiallinen ruusukaalia. Olen ostanut ne sinne mätänemään  jotta voisin kokeilla niiden uunissa paahtamista. Ehkä tästä siis voisi kehitellä myös lounaan.
Ja näin tapahtuikin.

Kyllä se on nyt uskottava, että lähes kaikkea voi paahtaa uunissa. Se on huomattavasti esim keittämistä armollisempi valmistustapa niin maun kuin ulkonäönkin suhteen. Ei niin minuutin päälle. Perunat, porkkanat, sipuli, lanttu, punajuuri, nauris, lanttu, palsternakka; nehän rakastavat uunia. Niin myös kirsikkatomaatit, valkosipuli ja kukkakaali. Bataatti ja parsakaali sekä parsa. Päärynät.Ainaskin. Mutta koskaan en ollut tainnut ruusukaalia uuniin laittaa.

Todistusaineistoa

Mutta ruusukaali siis todistettavasti viihtyy uunissa, hyvästi siis ikiajoiksi vetiset mauttomuudet..

Ruusukaali uunissa paahdettuna

400g. ruusukaalia
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

mausta uunista tulleet vielä esim. parmesan juustoraasteella tai sitruunanmehulla

Leikkaa ikävä kanta reilusti pois ja trimmaa samalla uloimmat likaiset lehdet pois. Puolita ainakin isoimmat. Asettele uuninpelille, pirskottele päälle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja paista 220 n. 20 min.

Unnissa paahdetut ruusukaalit ovat mainio ja kauniskin lisäke erilaisille liharuuille, mutta voihan niiden varaan rakentaa vaikka kokonaisen lounaan. Ja nyt sitten ihan oman mun mukaan. Minä tein näin

• Paahdettuja ruusukaalia parmesaanilla ja sitruunalla terävöitettynä
• Muutama pekoninsiivu, jotka paistuvat uunissa yhdessä ruusukaalien kanssa.
• Kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä.
• Munakokkelia.

Oli hyvää. Munakokkeli oli ehkä turhaa, mutta tulipa tehtyä. Salaattipedillä olisivat varmaan myös nämä kaikki viihtyneet. Tuo peksu tulee kyllä niin kätevästi ja käryttömästi uunissa.

Ja enpähän skipannut lounasta.

Mozzarellaterriini

Siken resepti jäi mieleen jostakin Ruokaa rakkaudella -ohjelman jaksosta ja kaivoin reseptin netistä Juhannuslauantaille kokeiltavaksi, pöytään kuin päätyi muutenkin melko linjaton sillisalaatti erilaisia kokeilemista odottaneita reseptejä. Joukossa oli sekä erinomaisiksi osoittautuvia (Lipstikkajäätelö, Balsamicolohi)että olis-kannattanut-ehkä-lukea-resepti-tarkasti-ja-pitäytyä-siinä tyylisiä epännistumisia (kukkakaalicouscous), hyvää-mutta-väärässä(muiden ruokien suhteen)-seurassa olevia(saaristolaistahna), hiiva-hiiva-miksi-minut-hylkäsit-leipää(juureen tehty patonki) ja tietenkin myös uusia perunoita.

Sekä tämä terriini, jolla oli kaikki mahdollisuudet nousta herkulliset-kastiin, mutta Sikke unohti kertoa yhden oleellisen seikan, jonka tietäessäni  ja huomioon ottaessani olisin saanut terriinistä yltiöpäiset kehut.

Terriini oli kuitenkin ihanan värinen ja houkuttelevan näköinen. Luulin jo, että ruoka saa minut muuttamaan mieleipiteeni terriineistä, jotka jostain syystä aina kierrän kaukaa.

Mutta ensin alkuperäinen resepti. Muutin hiukan aineksien määrää ("Hahaa- no siinä se" sanotte, mutta en usko, että kyse oli tästä koska lähinnä kyse oli vuokani koosta, käytin muutamia prosciutto siivuja enemmän, 100g enemmän mozzarellaa jne.) Mutta tässä siis alkuperäinen. Lopussa SE VIRHE.

Mozzarellaterriini

10 siivua prosciuttoa

500 g mozzarellaa (mielellään tankomozzarellaa)
2 ruukkua tai puoli punttia basilikaa
2 keltaista paprikaa kuorittuna ja viipaloituna (grillaa kuori mustaksi uunissa niin se irtoaa helposti.)
100g aurinkokuivattuja tomaatteja
mustapippuria

1. Vuoraa uunivuoka kinkulla niin, että siivujen päät jäävät roikkumaan vuoan reunojen ulkopuolelle.

2. Lado pohjalle kerros noin puolen sentin viipaleiksi siivutettua mozzarellaa ja sen päälle paprika, taas kerros mozzarellaa, kerros basilikanlehtiä,. mozzarellaa ja sitten auringon kuivattamat tomaatit ja päälle vielä kerros mozzarellaa.

3. Painele kaikki ainekset tiiviisti vuokaan ja käännä kinkkusiivujen päät mozzarellan peitoksi.

4. Paista uunissa 200 asteessa puoli tuntia.

5. Ota vuoka uunista ja kaada syntynyt neste varovasti pois. Anna terriinin jäähtyä vuoassa ja kumoa se sitten leikkuulaudalle. Leikkaa terävällä veitsellä sentin paksuisiksi viipaleiksi ja tarjoa rucolasalaattipedillä rapeakuorisen maalaisleivän kera.


Ja saanko kommentoida?
-Siis pitkänomainen terriinivuoka
- Nestettä omastani tuli aivan hirveästi. Tein terriinin myöhään juhannusaattoiltana/yönä (kas siinä tuore ja raikas juhannuksenviettotapa, ei ollu pää kipiä aamulla!) Annoin sen jäähtyä ja sitten kun kumosin haalenneen terriinin leikkuulaudalle ja leikkasin siitä päädystä palan , koska pitihän tätä nyt maistaa, söin sen(pehmeä mozzarella suli suuhun), leikkasin toisen, söin sen(tuore basilika aah...), leikkasin kolmannen, söin sen( ihana vieno savuinen maku paprikassa), jonka jälkeen rautaisen tahdonvoimani avulla "hillittin itteni", laitoin herkun (sillä sitähän se oli) takaisin vuokaan, kelmun päälle ja jääkaappiin.
Ja tämä oli SE VIRHE. Juhannuslauantaina ruokapöydässäni tarjottiin tekstuuriltaan lähinnä raakakumia muistuttavaa, sinänsä iloisen värikästä "herkkua", jonka mautkin tuntuivat antaneen itsestään irti jo kaiken (jääkaapillekko?).

Note to self: Valmista tarjoilupäivänä. Älä jääkaapistoi.

Kaalisalaatti vaikka minkä kaveriksi

Kun myöhäiskylväjän kasvimaa ei vielä puske salaattia kannattaa kääntyä herkullisen varhaiskaalin puoleen. Makunsa lisäksi se ihastuttaa myös reippaan rapsakalla olemuksellaan joka ei vuorokaudesta jääkaapissa samassa kulhossa kastikkeen kanssa säikähdä. Kuten epäilemättä nirppanokkaisempi neiti Salaatti tekisi.

Cole Slaw on hyvää, samoin tykkään sellaisesta makeanetikkaisesta pizzeriakaalista, mutta tämä Kotivinkin vinkkaama kaalisalaatti oli helppoudessaan aivan nappi! Kaali se rouskuupi kivasti hampaissa ja emmentaljuustoraaste tekee epäilemättä sen justiinsa vähän erilaisen, omanlaisen maun tähän salaattiin. Resepti oli tosiaan  vain vinkki, joten  ainoastaan kermaviilin ja juustoraasteen määrä oli ilmoitettu. Arvioi itse loput. Niin minäkin tein.

Kaalisalaatti näppärästi

Varhaiskaalta (noin puoli kerää)
1dl kemaviiliä
1dl emmentaljuustoraastetta
sitruunamehua reilusti
ripaus suolaa

Lisäksi voit lisätä vaikka maissia, kuten minä, sipulinvarsia, ruohosipulia....

Viipaloi kaali suikaleiksi veitsellä, ja yhdistä siihen kastikkeen aineet. Sekoita.

Tarjoa grillatun makkaran keventäjänä, grillatun pihvin parina, kanan kaveriksi, itsetehdyn hampurilaisen lisukkeeksi, uusien pottujen kanssa, pitsasiivun viereen, taisipa meillä tätä olla halstrattujen silakoidenkin kanssa...

Tehkää tätä.

Maustevoivaihtoehto b)

Kaikkien maustevoitten äiti, ylin ykkönen  ja ensisijainen a-kasti on tietenkin simpeleistä simppelein valkosipuli-persiljavoi, joka yksinkertaisuudessaan on perheemme ikisuosikki. Resepti kuuluu suurin piirtein niin, että persiljaa tai valkosipulia sekoitetaan valtaisat määrät voin kanssa.

Kyllä muitakin hyviä vaihtoehtoja on (kunhan et sekaannu kaupan valmistuotteisiin) ja hyviä kokemuksia on voista monien muidenkin tuoreiden yrttien kera. Anjovis-,etana- ja piparjuuri- tai wasabivoi ovat kaikki herkullisia.

Tämän kertainen resepti on näitä sattuman kauppa onnistumisia, mutta oikein hyvää ja ettenkö sanoisi pikanttia tuli, vaikka en tekemistä aloittaessani tiennyt mitä aioin maustevoihin laittaa.

Reseptin määrät ovat suuntaa antavia, en niitä siinä mittaillut.

Pikantti maustevoi

150g voita
1 limen mehu
1dl tuoretta korianterisilppua
1rkl Sambal Oelek- tahnaa
5 valkosipulinkynttä hienonnettuna

Sekoita pehmennyt voi muiden aineiden kanssa tasaiseksi massaksi. Kieputa massa voipaperin sisällä pötköksi ja laita pötkön päälle vielä folio. Pyöreän pötkylän sijaan voit tehdä myös esim. kolmikulmaisen pötkylän, josta leikattaessa tulee siis kivoja kolmioita. Laita pötkylä pakastimeen vähintään tunniksi (tai vaikka kuukaudeksi).

Leikkaa pötkylä viipaleiksi ja tarjoile grillatun pihvin, miksei kanan, tai kalankin päällä. Tai uuniperunan.

Meillä grillattiin entrecoteeta. Ja niin hyvää kun tuo liha parhaimmillaan onkin, sitkospalat näyttelivät vähän turhan suurta osaa tällä kertaa. Onneksi maustevoi oli hyvää.

Ja salaatti.

Ja kevyt grillattu pekoniparsa.

oops, basilikat unohtu! Käykää katsomassa resepti linkistä Nellen herkullisempi kuva.

Ja Mozzarella-tomaatti-leipävuoka.

Eli hyvikset voitti 4-1. Onneks.