About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

ARJEN KUNKKU: JAUHELIHAKASTIKE


Perinteinen jauhelihakastike ja murukastike. Tai soosi. Keitetyt perunat tai muusi viereen. Seinäjoki-Nurmon alueella jopa pinaattilätyt. Maistuu aina ja kaikille. Tai jauhelihakastikkeen uudempi, nopeampi ja terveempi versio. Kumpi tahansa, jauhelihakastike on vaan paras.

Tämä jauhelihapostaus on tuotettu kaupallisessa yhteistyössä Atrian kanssa.



Jauheliha on kätevistä kätevin tuote, sen alle voi lisätä loputtoman listan siitä valmistettavia reseptejä, se taipuu Aasiasta peräpohjolaan, toimii kaikilla mausteilla, päällä, sisällä, kastikkeessa. Valttikorteiksi muodostuu sen nopeus ja helppous.

Ainakin oman sukupolveni aivoihin on iskostunut, että jauheliha tulee valmistaa saman tien ruuaksi kun se on ostettu. Väittämä juontaa juurensa kaupoissa (tai kotona) jauhettuun lihaan, joka oli altis pilaantumaan, eikä tokikaan ole pitänyt paikkaansa enää aikoihin. Vuonna -92 saatiin ensimmäiset teollisesti valmistetut jauhelihat kauppoihin ja säilyvyysajat alkoivat pidentyä.

Mutta oikeasti on aivan käsittämätöntä, että vasta nyt, 2017 saatiin pakkausasiat kohdilleen. Nyt meillä on Atrian kehittelemä jauhelihan kokoinen pehmeä pakkaus jonka avaamismekanismikin on vielä älyttömän toimiva.

Täten julistan, että en enää koskaan sahaa veitsellä jauhelihapakkauksen muovilaitoja sen aukaisemiseksi. Eikä (näin kertoo legenda) appiukkoni tarvitse enää koskaan paista pakkauksessa lihan alla olevaa "imusientä" silavanpalana. Miten jumaliste tätä ei ennen keksitty? Sitä vain kysyn!

Mulla on jääkaappi vielä aika usein täynnä, eihän sinne saa edes survottua niitä isoja suojakaasupakkauksia. Ja jos aikaisemmin meinasi pakastaa, niin piti alkaa vaihtaa jauhelihaa pakastepusseihin, että pakkaseen mahtuisi muutakin kuin suojakaasua.

Anteeksi paasaukseni, mutta näköjään pyörää ei oltu vielä keksitty. Uusi pakkaus on oikeasti aaltojen arvoinen, yhtäaikaa pehmeä ja kestävä. Ja miettikää 150 tonnia vähemmän jätettä ja pienemmät kuljetuskustannukset ja ja ja....


Ja sitten siihen jauhelihakastikkeeseen. Sitä voi tehdä kahdella lailla (tai varmasti yhtä monella kuin on kokkaajiakin, come to think of it!) ja meillä tehdäänkin. Jauhelihakastikkeen teko ei ole ihan niin millilleen, se on niitä ruokia, jotka ryykäistään sormituntumalla, maistellen ja lisäten sitä sun tätä, mutta yritän suuntaviivat laittaa.

Ja ne kaksi tapaa tehdä jauhelihakastiketta ovat tietenkin oikea ja väärä perinteinen, suomalaisen maalaisperinteen mukaan voista ja vehnäjauhoista ruskistamalla tehty kastike ja sitten se pikaisempi versio, josta puuttuu voi ja karsinogeeninen ruskistus, eli vähän kuin terveempi versio vanhasta. Ja nopeampi. 

Kaikki alkaa pannun valinnasta. Vanha soosi huutaa valurautaa, uusi onnistuu vain teflonissa.Jauhelihakastikkeen saa toki vietyä lähes mihin sfääreihin tahansa maustamalla ja tuunaamalla, mutta jos puhutaan ruskeasta jauhelihakastikkeesta, siihen ei kuulu porkkana pienittynä eikä raasteena, eikä muutkaan vihannekset sipulia lukuunottamatta (mutta kokeilkaa, sillä hyvää on niinkin). Omaan jauhelihakastikkeeseeni ei lorautella kermaa, koska tämä ei ole kermakastike (mutta silläkin saa ihanan täyteläisen version). Moderniin versioon olen minimoinut kaikki mahdolliset valituksen aiheet joita ajoittain sipulille allergiset (se on se tuulen suunta nääs) perheenjäsenet saattavat esittää. Mutta eihän sitä nyt jauhelihakastiketta ilman sipulia.

Näitä minä pakotan perheeni syömään:



Perinteinen eli vanhaallaija ruskia jauhelihakastike
4-6 :lle

400 g Atria Perhetilan Naudan Jauhelihaa 15% 
1 iso keltasipuli
suolaa
25g voita 
2 rkl vehnäjauhoja
kuumaa vettä
1 lihaliemifondi/kuutio
5 maustepippuria
suolan tarkistus
(ja joskus vielä loraus sinappia)

Ota valurautapannu ja ruskista jauheliha, kuori ja hienonna sipuli ja laita se loppuvaiheessa jauhelihan joukkoon pehmenemään.

Siirrä jauheliha pannusta pois odottamaan.

Sulata voi pannulla ja kun se on sulanut sekoita vehnäjauhot tarkasti voihin ja ruskista puulastalla tilannetta kontrolloiden jauhot niin tummiksi kuin uskallat. Älä polta, mutta tummassa paahdossa on maun salaisuus. Tapaan pitää vieressä vedenkeitintä, koska seuraavaksi sekoitan mukaan desi pari kerrallaan niin paljon vettä kuin pannuun kivasti sopii (arvioi mukaan lisättävä jauheliha). Kuuma vesi ei ole shokki pannulle ja se sulautuu jauhoon hyvin, sekoittele kuitenkin kunnolla, sillä paakkuja me ei haluta. Sitten vaan liemikuutio ja jauhelihat joukkoon ja anna porista hiljalleen minimissään sen 3 min, että jauhot kypsyvät ja kastike sakenee.

Tarkista suola ja lorauta sinappia jos siltä tuntuu. Lempeä kastike saa hautua mielellään pitempäänkin, maku vain paranee. Jos sakenee liikaa, laita vettä.

Kälyni on neuvonut vinkin, joka tekee kuulemma jauheliha(ja nakki- ja makkara- ja liha)kastikkeesta vertaansa vailla, eli nämä hellallakin tehtävät kastikkeet kannattaisi laittaa padassa tunniksi uuniin hautumaan). Vinkki on edesmenneen anoppinsa peruja. Jauhelihakastike on meillä arjen pikaruokaa, enkä ole ehtinyt viimeiseen parinkymmeneen vuoteen vinkkiä testata. Ehkä mummona sitten keittelen maailman parasta vanhaallaija ruskiaa jauhelihakastiketta tuntikausia uunissa hauduttaen (leivinuunissa vielä!)




Moderni jauhelihakastike
4-6:lle

400 g Atria Perhetilan Naudan Jauhelihaa 15%
1 tl paprikajauhetta
1/2 tl  jauhettua maustepippuria
kuumaa vettä
1 rkl jauhettua sipulia
1 lihaliemifondi/kuutio
3 rkl tummaa kastikesuurusta
1 rkl sinappia
1 rkl ketsuppia
maistele ja lisää halutessasi mausteeksi  varovaisesti soijakastiketta tai worchesterin kastiketta

Ota teflonpannu ja ruskista jauheliha, älä mausta suolalla (no ehkä vähän, mutta muista tulevan liemikuution suola), paprikalla ja maustepippurilla. Jauheliha kannattaa aina maustaa jo paistaessa tai heti jälkeen, mausteet pääsevät oikeuksiinsa lihassa.

Lisää kuumaa vettä 4-5 dl, miten nyt pannuun sopii ja sekoita. Lisää liemikuutio ja sipulijauhe, kuumenna kastike kiehumaan ja ripottele mukaan tumma kastikesuuruus samalla sekoittaen. Anna porista kunnes kastike sakenee, lisää vettä tai kastikesuurusta, että saat sopivan oloisen kastikkeen.

Mausta sinapilla ja ketsupilla, pinnalle sopii ihanasti silputtu persilja.

Terveisiä vielä Salomaan Perhetilalle Loviisaan! Aina yhtä kiva tuo lihan jäljitettävyystieto.

Avauduppa sitten millaista jauhelihakastiketta teillä tehdään? Ja mitä luulet, kumpi näistä kastikkeista oli parempaa? Minäpä tiedän, kun kerrankin tein niitä rinta rinnan.

Makuasiota, niinhän ne sanoo!

(...ja ne pinaattilätyt ei ollu tsoukki!)


Kaupallisessa yhteistyössä Atria



45 kommenttia:

  1. Perinteistä soosia! Kun jauhot ruskistaa oikein hyvin, ei tarvitse edes liemivalmistetta. Soosi (ja perunat) tuntuu Pohjanmaalla olevan pyhä asia, ainakin meillä kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruskia kastike, sehän on ollu ruakavalion perusta. Jauhelihalla tai ilman. Joskus 9:llä mummolassa asuessani olin välillä, että en kestä, aina perunoota ja ruskiaa kastiketta. Mutta kyllä sitä ny kerta viikkohan hyvinkin söis, eri versioina.
      Jauhelihakaste maistuu kyllä joka kerta vähän erilaiselta ja sitten sitä hienosäädetään siinä teheres. Vaemasti maun saa kohdilleen myös ilman lihalimikuutiota, mutta se on kyllä ensimmäisen maiston jälkeen se helppo ratkaisu millä siihen saa tasapainoa.

      Poista
  2. Niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, minun lapsuudessa äiti ei tehnyt montaa kertaa jauhelihakastiketta, eikä murusoosia koskaan, aina piti jatkaa kastiketta jollain reilusti (se sipuli ja porkkana siihen aikaan), ja minä aloin sitten tehdä suoraan tomaattipohjaista soosia joskus ala/yläasteen vaihteessa. Mutta anopilta opin sitten murusoosin teon, hänen tapansa on erilainen noista kummastakin (ja ainoa oikea siis miehelle ja lapsille, minä en ole puristi kun ei ole perinteitäkään). Sipulia ei ollenkaan kun siinä perheessä tuuli aina siitä suunnasta ettei sipulia saanut olla, eli jauheliha (ehdottomasti pitää olla myös possua) ruskistetaan, maustetaan ja sitten vehnäjauho jauhelihan joukkoon (tätä kai kutsutaan kuivasuurustamiseksi) ja jatketaan vielä hetki ruskistamista. Sitten kaadetaan vettä päälle, anoppi käyttää liemikuutiota, minä en, mutta saatan käyttää veden sijaan lihalientä. Lisää mausteita, sellainen haudutus että neste suurustuu ja lopuksi töräys ketsuppia (oma lisäys). Syödään perunoiden kanssa. Teen harvoin, koska kastiketta menee sellainen määrä, että lihaöverit perheellä on taattu ja noin viikon liha-annos tulee syötyä kerralla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuo kuivasuurustaminen on jotenkin pelottavaa, syytän sitä aina kaikista klimpeistä, sen takia teen tuolla kaksiosaisella metodilla. Sekä jauhojen ruskistus on tietysti helpompi tehdä kun on vaan jauhot ja voi.

      Ihana kuulla, näitä erilaisia jauhelihakastikeperinteitä. Ja rakkainta tuossa kaikessa on kuulla, että sitten kun sitä perinteistä tehdään niin sitä syödään aivan hullut määrät! eli taitaa olla viehtymys meillä geeneissä!

      Poista
    2. Ei tule klimppejä kun jauhot sirotellaan tasaisesti lihan päälle, ja ne peittävät lihan sillai ihan ohuesti ja ihan tasaisesti. Ja liha maustuukin ihanasti kun jauhot imevät makua pintaan eri tavalla kuin liha. Enemmän minä olen saanut klimppistä ruskeaa kastiketta, siinä taitoa ei kaikilla ole. Ja kyllä meillä syötiin lapsuudessa ruskeaa kastiketta, mutta se oli lihan, lihapullien tai maksan kanssa, äiti ei paljoa jauhelihaa laittanut sellaisenaan. Minä en tosin lapsena uskaltanut tehdä hyvää ruskeaa kastiketta, siksi siirryin suoraan lapsena tomaattipohjaisiin kastikkeisiin. Vaikka kalpeita versioita nekin olivat nykyisestä, mutta parempia kuitenkin kuin minun ruskea kastike.

      Poista
    3. Mä oon kans kotona oppinu kuivasuurustamisen, eikä oo klimppistä soosia tullu kertaakaan. Ja ruskeansoosin tekemisessä oon niin hyvä, että mun ensimmäinen mieheni kehui paremmaksi kuin äitinsä tekemä, ja se on silloin kyllä jo tosi hyvää soosia. (Nykyisen miehen mielestä tokikaan kukaan ei pysty tekemään _mitään_ paremmin kuin äiti. Anopille terveisiä <3)

      Poista
    4. Sulle on sattunut kyllä mäihä Mun Käly, kun oot päässyt ylivertaisen anopin suosikkilapsen kanssa naimisiin ;D

      Poista
  3. Itseasiassa tänään meillä on ruokana tuota seinäjokista kouluruokaklassikoa eli pinaattilättyjä ja jauhelihakastiketta :)
    Mutta saat kyllä nurmoolaisten joukkolynkkauksen jos väität, että ne syö pinaattilättynsä jauhelihakastikkeen kera :D
    Ne on vääräoppisesti aivopesty jo koulusta lähtien, että ne pitää syödä karviasmarjahillon ja täyttävän salaatin kera.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai!Kotiseututietous ontuu. Mä kun oon Kauhavalta, eikä siellä syöty tosiaankaan jauhelihakastikkeen kans, oon järkytyksissäni ympänny Nurmoolaaset samahan. Anteeksi Nurmoo, teirän jans en rupia painihin! Johonaki Ähtäris päin pinaattilätyt tarjotaan maksapasteijan kans.

      Poista
    2. Kurikas pinaattilätyt syötiin kananmunakastikkeen kanssa :)

      Poista
    3. Ja ähtärin suunnas maksapasteijan!

      Poista
  4. Perinteinen jauhelihakastike maistuu aika ajoin älyttömän hyvältä. Jos haluaa oikein hyvää niin silloin täytyy mennä perinteisellä linjalla, voi ja jauhot ruskistetaan. ;)
    Loistava uudistus tuo pakkauksen pienentäminen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ja jauhot ja syvärusketus; gourmeeta se on!

      Poista
  5. Heh, ruskialla kastikkeella olen minäkin kasvanut - siis sillä perinteisellä - isä on kotoisin Peräseinäjoelta nimittäin. Tää oli siis nimenomaan iskän bravuuri! Erittäin suuri nostalgiakerroin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai me kaikki tietyn ikäiset tai maalla kasvaneet!
      O nostalgiaa, kyllä. Ihana kun pitkästä aikaa syö, ja se on niiiiin hyvää!

      Poista
  6. Luomunauta meillä ostetaan kaupasta (possu tilalta). Tämä pakkausuudistus otettiin meilläkin ilolla vastaan. Varsinkin pakastin kiittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö? En oikeasti ymmärrä, miten tähän ei ennemmin päädytty?

      Poista
  7. Meillä jauhelihakastike on miehen hommia. Itse teen tomaattipohjaisen soossin. Naisten ja miesten soossit.

    VastaaPoista
  8. Porkkana ei todellakaan kuulu murusoosiin (tai makaronilaatikkoon, jos minulta kysytään)! Olen huomannut, että nämä perinteisemmät ohjeet kiinnostavat lukijoita myös, kaivataan varmaan vastapainoa kaikelle uudelle ja vegaaniselle ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä tavallisimmat ohjeet ovat huippusuosittuja1

      Poista
  9. Rakkauden ruokaa <3

    Viimeisen ateriani toiveena iskän jauhelihakastike on aika kova ehdokas, niin hyvää se on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ehkä mitään panokastiketta, mutta sinäpä sen sanoit: rakkauden ruokaa!

      Poista
  10. Murukastike on klassikko, johon ei tosiaan porkkana kuulu ;-) Ja miulla on vähän sellainen kutina, että nämä vanhat klassikot ovat uudessa nousussa. Tuo pakkaus vaikuttaa kyllä nerokkaalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ollaan kyllä vakuuttavan yksimielisiä porkkanan roolista murukastikkeessa!

      Poista
  11. Tämä on ruoka jota lapset toivovat minulta, yleensä arkisin mies tekee ruuat ja tämä ei kuulu hänen pravuureihin vaikka hyvää tekeekin. Minä teen kaiken samalla pannulla kerralla en siis pois jauhelihaa ruskistuksen jälkeen vähän lisää voita ja jauhot, mausteena on aina ketsuppia (tämän olen oppinut äidiltäni)

    VastaaPoista
  12. Tiedätkin mielipiteeni ruskeasta jauhelihakastikkeesta, rakastan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olit vaan unohtanut pyörryksissä trendikkäässä ruokamaailmassa :)

      Poista
  13. En ole koskaan tehnyt perinteistä soosia, eikä mun lapsuudessakaan. Ehkä siksi, että meillä syötiin paljon kasvis- ja kalaruokia. Ja itse olen jauhelihan ruskistanut aina kuivalla pannulla, hiven öljyä perään, tomaattisoosiksi. Toivottavasti kehitettäisi vielä vähämuovisia pakkauksia, täysin muovittomaksi niitä tuskin saadaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä kyllä yllättää! Ei murusoosia? Oliko puiset lelutkin? (vitsi, vitsi...) <3

      Poista
  14. Jauhelihakastike <3 Ja kotitekoinen jauhelihapizza <3

    VastaaPoista
  15. Tämä postaus oli oikea raikas tuulahdus trendiruokien keskellä! :D Meillä kotona tehtiin perinteistä, mutta itse olen tottunut tekemään tuota väärää versiota :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja lukumäärillään ja herättämillään tunteilla myös osoitus siitä, että tavallisinkaan resepti ei ole koskaan turha. Päinvastoin. Ehdottomasti yksi tämän hetken trendejä, paluu perinteisiin! Toinen samanmoinen juttu on tuo pitsikakku (vaikkakin hyvin paikallinen herkku) joka herätti omassa FB:ssä hirveästi kommentteja aivan tuntemattomilta ihmisiltä.

      Poista
  16. Perinteinen ruskeakastike jauhelihalla tai makkaralla kuuluu meidän suosikkeihin. Muita versioita on turha edes yrittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kyllä...makkaralla maistuu myös. Törkeän hyvältä!

      Poista
  17. En ole tuota uutta pakkausta vielä kaupassa nähnyt, mutta näin ideatasossa se on jo voittanut puolelleen. Yhdyn tuohon sun ja ja ja. Vielä jos sen aukikin näppärästi.
    Mun jauhelihakastike ja pinaattiletut.. Ei jatkoon. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ja ja ja on kyllä tärkeä pointti!

      En mäkään oo ikään syönyt mun pinaattilättyjä jauhelihakastikkeella. Urho kyllä esitti taannoin mulle sen verran hyvän puolustuspuheen, että kai pitäisi alkaa avarakatseisemmaksi äidiksi.

      Poista
  18. Oih, mikään ei ole parempaa kuin äidin tekemä jauhelihakastike!

    -Heidi

    VastaaPoista
  19. Huomaa kyllä että olet Atrian kanssa yhteistyössä, paasauksesta nimittäin. Itse ostan Snellmanin Kunnon jauhelihaa, se kun vaan on parasta ja sattumia, jänteitä ym. ei ole kuten Atrialla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ylpeänä seison Atrian tuotteiden takana, onhan se myös minulle varsinaista lähiruokaa (tehdas vajaan 10 km päässä). Olen päässyt myös tutustumaan heidän kauttaan sekä pssunlihan, että broilerinlihan kasvatukseen ja tuotantoon, mikä on kyllä vakuuttanut minut. Sori jos kuulosti paasaukselta, mutta tuo uusi jauhelihapakkaus vaan on musta kaikinpuolin 10+. Uskomatonta, että sitä ei ole keksitty aikaisemmin.
      Kuten kaikki tietävät, jauhelihakastikkeeseen käyvät myös muut brändit ja vaikka itte mettästetty hirvenliha. Snellmannin tuotteet ovat minulle myös tuttuja ja arvostamiani (melkein lähiruokaa sekin :) ). Ostoskäyttäytymistähän ohjaa järjen lisäksi myös tunteet ja mielikuvat ja vaikka olenkin kanssasi jyrkästi eri mieltä Atrian jauhelihan koostumuksesta, ja tyytyväinen heidän tuotteeseensa,kyllä ilolla voin ostaa myös Snellmannia. Ruokaa tehdessäni en itse aistinvaraisesti huomaa eroa näiden lihatalojen tuotteiden välillä ja minulle ostovaaka saattaakin kallistua Atrian puolelle juuri tämän pakkauksen takia, sekä sen mitä olen heidän vieraanaan toiminnasta nähnyt.

      Poista
  20. ei kuumaa vettä jauhoihin aina kylmää nii ei paakkuunnu nii helposti

    VastaaPoista