KEKSIMUTAKAKKU JA VIERASKAHVI

Tämä nyt vaan on niin hyvä oivallus. Ronskisti murustellut kandikeksit (eli ne sellaiset paahdetun sokerin makuiset paksut, jotka maistuu kahvin kanssa) sekoitetaan suklaiseen mutakakkutaikinaan ja tulos on sen verran kielen vievä, että piti käyttää kaikki tahdonvoima, jotta taikinaa saatiin vuokaankin.

Kun aloitin yhteistyön K-ruoan kanssa, pienessä mielessäni kävi sellainen epävarma huolen häivähdys, että apua, kohta siellä Pirkka leipoo ja kokkaa mun reseptejä, mistäs MINÄ sitten reseptini etsin? Pirkka-reseptilehdet ja nykyään tietenkin myös K-ruoka-sivusto kun ovat aina olleet meillä luettua tavaraa ja varmaan joka lehdestä lähtee jotakin kokeiluun tai inspiraation lähteeksi. Tämä koskee myös omaa äitiäni. Isän kanssa hifistellään ulkomaisilla ruokalehdillä, mutta kyllä äitin ja mun yhteinen juttu on Pirkka.

Mutta ei hätää, koska välillä saan maisteltavaksi myös uutuuksia ja vinkkejä yhteensopivista resepteistä. Kun nyt on kyse keksimutakakusta niin aikuiseen makuun sen parina on tietenkin kahvi.

Älkää nyt ihmetelkö tätä kakkuni mallia. Päätin laittaa sen sydämenmuotoiseen silikoonivuokaan ja se ei ollut mikään kuningasidea. Pyöreänä toimii paremmin ja tukevassa vuoassa. Mutta maku oli 10!

Sinänsä minä en ole kummoinen kahvittelija. Olen innostunut silloin tällöin nappaamaan jonkun erikoiskahvin, metsäretkillä joskus ruisleivän parina maistuu termarikahvi parhaammalta kuin koskaan ja toisinaan on vain tilanteita, ettei kahvista kehtaa kieltäytyä. Koska mulla ei ole mitään tarvetta saada päivittäistä kupposta, arvostankin kahvia sellaisena harvinaisena nautintona; jos juon niin kyse ei ole kahvin tarpeesta vaan sen maun ja aromien arvostamisesta osana nautinnollista ateria tai kahvihetkeä.

Kyllä meillä IsoHoo keittää kotona ollessaan aamukahvit ja tärkeä suomalainen perinne on tietenkin kahvin keittäminen vieraille. Ja vieraillehan sitä haluaa tarjota parasta. Siksi en kikkaile tarjouskahvien perässä, vaan ostan tiettyjä kahvimerkkejä joiden laadun tunnistaa mausta.

Meillä on nyt sitten maisteltu Pirkka Reilun Kaupan tummapaahtoista kahvia. Piti oikein kutsua NaapurinUllakin päiväkahville. Tykkäsin kahvin pehmeästä tuoksusta paketin avatessani ja mittasin kahvin tarkoin mitalla. Sitten juotiin ja puhuttiin päiväkahvihenkeviä (ovat aihepiiriltään usein iltaviinihenkeviä konkreettisempia ongelmia ja ilonaiheita). NaapurinUlla meinasi, että vahvempaa kuin mihin hän on tottunut, hyvää mutta vahvaa. Minä juon omani maidon kera ja tykkäsin kahvin voimakkuudesta, koska siinä ei ollut mitään kitkerää vaan voima tuli tummasta paahdosta. Kyllä tämän kahvin kehtaa nostaa sinne vierashyllyyn, tälläistä haluan tarjota, voimakasta vaan ei väkevää. Fairtrade-merkintä takaa sen, että pienillä hondurasilaisilla perhetiloilla tuotetusta kahvista maksetaan tuottajille oikeudenmukaisempaa hintaa, jotta heillä on mahdollisuus kehittää myös tuotantoaan kestävästi.

Mutta se keksimutakakku. Sehän on loistoresepti! Hiukan menin säätelemään toteutusvaiheessa ja lopputulos on kenties erinäköinen kuin alkuperäinen, toivottavasti alkuperäisessäkin oli sama maku ja tekstuuri kuin omassani. Koska tekemäni oli ainakin hyvää. Luotan suhun Pirkka, sunhan resepti tämä oli!

Päätin laittaa kakun rypistetyllä leivinpaperilla vuorattuun sydämenmuotoiseen silikonivuokaan suositellun irtopohjavuoan sijaan. Tässä pitää varmaan ottaa huomioon muutama asia: silikoni ei johda samalla lailla lämpöä kuin alumiini (vai mistä ne kakkuvuuat tehdään?), eli jälkikypsyminen ja reunojen kypsyminen on erilaista. Positiivisesti ajateltuna; onnistuin hyvin mutaisessa kakussa! Vetelä silikonivuoka vaikeuttaa kyllä kakun siirtelyä ja pinta murtuili hyvinkin reilusti. Mutta jos kuvittelee, että juuri tuollainen sen keksimutakakun pitääkin olla, pinnasta lohkeileva ja sisältä valuva, niin täydellisesti meni. Pirkka voi tietysti olla toista mieltä.

Eli vieraat, nyt meiltä sais kahvia ja 1/2 h ennakkovaroituksella myös keksimutakakkua. Mutta jos et halua meille tulla niin katso keksimutakakun resepti.

Kaupallinen yhteistyö K-ruoan kanssa.

Makiaa mahan täydeltä

IsoHoo on suklaahiiri. Sillä on piilossa eli jemmassa aina suklaata. Auton keskikonsolissa, ruokakaapissa kahvin ja sokerin takana, makuuhuoneen lipaston sukkalaatikossa, repussa...

Löysin kivan kakkureseptin ja toteutin siitä oman versioni isänpäiväksi. Omastani tuli hyvin valuva, koska lisäsin kuorrutteeseen vahingossa tuplamäärän kermaa. Kakusta tuli myös paljon esikuvaansa värittömämpi, sillä kaikki väri jäi karkkipapereihin. Kakku kruunattiin pussillisella Marabou Twistiä, IsoHoon lempparia. Maitotytön tärkeä tehtävä oli kuoria makeiset.

Se olikin aika tarkaa puuhaa.

Ohps. Daimia oli hankala kuoria , niin piti vetää vähän hampaillakin.

Tais sinne suuhun päätyä muutama muukin, kun makuun pääsi.

Ja taas sama Daim-vahinko! Siis se meni ihan vahingossa!

Hyvin hoidettu homma kuitenkin noin suurissa linjoissa.

Ja kerrankin niin 'makee' homma, että jaksettiin suorittaa ihan loppuun asti!

Karkkipapereita sitten siloiteltiin vielä suoriksi vähän kuin  joskus puoli vuosisataa sitten, Maitotyttö liimasi niitä kartongille ja niin sai pappakin makoisan kortin!

But the cake. Se on ihana, koska mitään ei vaahdoteta, vähän vaan sulatellaan, nopea tehdä ja vähän tiskiä.

Ja suklaahiiren unelma.

Marabou Twist -kakku

Pohja
110 g voita
1, 25 dl nutellaa
1 dl pähkinävoita
100g tummaa suklaata
0,5 dl sokeria
1/4 tl suolaa
1 tl vanilja-aromia
2 isoa munaa
1,25 dl vehnäjauhoja

Nutella-Peanut butter-ganache
1 dl kuohukermaa
150 g tummaa suklaata
2 rkl nutellaa
2 rkl pähkinävoita
Päälle pussillinen Marabou Twistiä. Kuorittuna.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele 22 cm irtopohjavuoka (tai piitakkavuoka, kakku on siis tosi matala).

Kuumenna voi, nutella ja pähkinävoi kasarissa, sekoita sileäksi. Ota pois liedeltä ja lisää sekaan paloiteltu suklaa. Anna seistä minuutti ja sekoita sitten niin kauan, että suklaa sulaa joukkoon. Lisää sokeri, suola ja vanilja. Lisää munat yksitellen vatkaten ja lopuksi vehnäjauhot. Kaada taikina vuokkaan ja paista 25-30 minuuttia. Anna jäähtyä kokonaan.

Ganache
Kuumenna kerma lähes kiehuvaksi ja kaada se sitten kulhoon paloitellun suklaan, nutellan ja pähkinävoin sekaan. Odota puoli minuuttia ja sekoita sitten sileäksi. Anna jäähtyä sen verran, että alkaa hiukan jähmettyä ja saat levitettyä sen hyvin.  Jos se on paksua, tee lusikalla pyörteitä pintaan, älä yritäkkään sileää. Omani oli hyvinkin sileää sattuneesta syystä.

Ripottele Marabou-twistit päälle taiteelliseen näkemykseesi nojautuen.

Herkuttele.

Se banaanikakku

Yleisön pyynnöstä mun kakkujutun banaanikakun resepti on näemmä pakko julkaista myös blogissa. Toivotaan, että se inspiroi jokaista kotileipuria heittämään vapaalle koristelun suhteen. Täytteet kun saavat nyt valua ja pursuta ihan rehevään tyyliin.

Mulla on sitäpaitsi niin mielettömästi kuvia tästä kakusta, sitä kuvattiin parinakin päivänä yhtä toista projektia varten. Että sallinette kuvituksena hiukan tälläisiä äiti-lapset-kakkukuvia (yleisön pyynnöistä huolimatta...). Ainakin 100 otettiin ja lähes joka kuva joutui mappiin öö koska aina (Merituulin sanoja lainaten) näytti aina ihan siltä, kuin äitillä olis ollu kaksoisleuka tai peräti silmäpussit.

Tämän täytekakun parhaita puolia on kaikenlainen suurpiirteisyys ja helppous. Se tehdään kahdessa kakkuvuoassa, joten pohjat tarvitsee vain puolittaa, Nuo pienet irtopohjavuoat maksavat siinä 6,50 , uuniin sopii kaks kerralla ja se on muutenkin kätevä koko, että suosittelen hankkimaan. Pohjia ei tarvitse kostuttaa, koska banaanikakku on itsessään niin mehevä, hiukan raskaampi kuin normaali sokerikakkupohja, mutta makukin paraneen vain seuraavana päivänä.

Tänne voi upottaa lempirommisi, tai voi sen korvata tietenkin varovasti aromillakin. Meidän lempirommi on ehdottomasti tuo Zacapa...että viina voi tuoksuakin hyvältä.

Tein muuten kuvista vintage- äitienpäiväkortit mummoille.
Mutta nyt se kakkuresepti. Eikö meidät oo jo nähty?

Banaanikakku suolapähkinäkaramellilla

pohja
6,5 dl vehnäjauhoja
3,5 dl ruskeaa sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
4 ylikypsää banaania survottuna
200g sulatettua voita
1 rkl tummaa rommia1 tl vaniljasokeria
6 munaa

täyte
3 dl kermaa vatkattuna
200g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl hunajaa
1 rkl rommia

pinnalle
1 tlk karamellisoitua maitotiivistettä
1 dl suolapähkinöitä

Pohja
Laita uuni kuumenemaan 160°. Voitele ja jauhota kaksi 20cm irtopohjavuokaa.
Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, sokeri ja kaneli. Lisää survotut banaanit, voisula, vanilja, rommi ja sekoita hyvin. Sekoita lopuksi mukaan kananmunat. Jaa taikina kahteen irtopohjavuokaan ja paista n. 40 min. uunin keskitasossa. Jäähdytä pohjat. Kumoa vuoasta ja tasoita leikkaamalla mahdolliset kummut. Halkaise molemmat pohjat kahtia.

Täyte
Vaahdota kerma ja sekoita lopuksi mukaan tuorejuusto. Mausta hunajalla ja rommilla.

Kokoa kakku asettamalla ensin tarjoiluvadille pohja ja sen päälle reilusti täytettä. Seuraavaksi pohja, sitten täyte jne. kunnes olet käyttänyt kaikki 4 pohjalevyä. Mehevää banaanipohjaa ei tarvitse kostuttaa. Lisää kakun päälle loput täyteseoksesta. Kuumenna hiukan karamellisoitua maitotiivistettä juoksevammaksi vaikka mikrossa (kaada mikronkestävään astiaan) ja lusikoi sitten kakun päälle, niin että se valuu reunojen yli. Päälle reilusti rouhittuja suolapähkinöitä. Jos käytä tavallisia, paahda ne ja lisää sormisuolaa.

Kenellä muulla roikkuu vielä jouluvalot? Kyllä kätevä äiti kiittää itseään yhdestä työstä vähemmän sitten joulun alla. Toisaalta juhannuksen aikoihin saattaa tuntea pientä riittämättömyyttä...

Paitsi jos olis kesän kuumin blogi....

Käy äänestämässä.

Tiramisu

Aaah, Tiramisu, miten sinua rakastankaan! Sillä lailla melkein vinksahtaneesti, etten ikinä halua tehdä sinua sokerikakkupohjasta ja epätoivoisesti yritän vältellä kaikki vadelma-, sitruuna- ym fusionmisut. Tiramisun täytyy olla  sopivasti mokkainen, kaakaoinen, pehmoinen olematta mössöinen. Ja myös sopivasti alkoholinen, kuten eilisillan ruokavieraat huokailivat, olin kuulemma erityisesti onnistunut alkoholin tasapainossa.

Tiramisun autuus avautui minulle parikymppisenä Saksassa Ebertin perheen Au Pairina ja siitä seuraavat 10 vuotta en pystynyt koskaan ohittamaan annosta jälkiruokalistalla tai kahvilan vitriinissä. Sen jälkeen voisin melkein sanoa, että olen pyrkinyt välttämään sitä ravintolan listalla tai konditorioissa, sillä harvoin saa kotitekoisen vertaista tiramisua maailmalla. Liian makea, liian kuiva,liian viinainen... varmasti erinomaistakin saa, mutta kun ei varmasti tiedä, jätän mieluummin tilaamatta.

Tiramisun valmistukseen ei onneksi tarvita erikoistaitoja tai -välineitä. Sen voi koota lähes millaiseen vuokaan tahansa ja ennen tarjoilua kaikki virheet siivilöidään tummalla kaakaokerroksella peittoon. Lisäksi sen voi (ja pitää) valmistaa hyvissä ajoin ja se sopii niin aterian päätteeksi kuin vaikkapa kahvipöytätarjoiluun kevään juhliin. Reseptejä googlaillessa aineitten suhteen löytyy melkoisesti variaatiota, mutta olen jo pitkään luottanut Fanni&Kanelin reseptiin, jonka takana löytyy hänen ystävänsä Giulian sukuresepti. Ja kuten (italialaisissa) perheresepteissä aina, tiramisustakin löytyy sympaattinen muistisääntö: 1 muna per 100g mascarponea per rkl sokeria. Näin reseptiä on helppo muunnella. Samoin pienen suklaalisän olen napannut tästä reseptistä. Sen sijaan alkoholin kohdalla olen heittänyt kaikki periaatteet nurkkaan. Vino Santo tai Marsala lienevät autenttisempia kostuttajia, mutta koska niitä tuskin koskaan kaapistani löytyy, olen mieltynyt Amaretton ja konjakin sekoitukseen tai toisen puuttuessa ihan jompaan kumpaan.Ja käytän ne nimenomaan keksien kostutukseen kahvin kanssa (jota minulla kuluu huikeasti enemmän, vaikka vain nopeasti kastan keksit), en muna-mascarpone seoksen maustamiseen.

Tiramisu
10:lle

5 munaa
1 dl sokeria ( tämä on siis sama kuin 5 rkl)
500 g mascarpone- tuorejuustoa
300 g Savoiardi- keksejä
4 dl vahvaa jäähtynttä kahvia tai espressoa
2,5 rkl amarettoa
2,5 rkl konjakkia
tummaa kaakaojauhetta
tummaa suklaata

Riko kananmunat eritellen keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon mascarpone. Vatkaa valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi ja kääntele vaahto keltuaisseokseen. 

Laita valitsemasi vuoan pohjalle ohut kerros munamascarponeseosta. Raasta päälle tummaa suklaata. Kastele savoiardi-keksit yksi kerrallaan kevyesti kahvi-viinaseoksessa (ne kyllä pehmenevät sitten misun sisällä) ja lado vierekkäin vuokaan. Laita uusi kerros seosta, raastettua suklaata ja toinen kerros keksejä. Mielestäni kaksi kerrosta keksejä on sopiva. Lopuksi loput massasta päälle ja tiramisu jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi, mielellään yön yli. 

Ennen tarjolle vientiä siivilöi päälle reilu kerros tummaa kaakaojauhetta.

Ahhh, Tiramisu, miten sinua rakastankaan!

OMG mikä juustokakku!

Ihan helpottaakseni sua edes pikkuisen, kärkeen ostoslista: osta paketti digestive-keksejä, voita, 600g maustamatonta tuorejuustoa, kermaviilipurkki, vaniljatanko, 7 munaa ja purkki lemon curdia ( sitruunatahnaa, löytyy hillohyllystä). Oletan, että sokeria ja vehnäjauhoja löytyy kotoasi ja muuta ei tähän tarvitakkaan. 

No paitsi sokerilämpömittari, nyt tehdään nimittäin italialaista marenkia. Tai sitten pelaat hiukan uhkapeliä ja käytät Ikean digitaalista mittaria, niinkuin minä. Sellasella pyörepäisellä sian niskaan painettavalla vanhanajan mittarilla en uskalla taata onnistumista. Ai niin ja jos välineurheillaan, niin tohotinkin pitäis olla, sellanen bruleen polttaja, niitä löytyy myitävänä  nykyään klasusta cittariin. Sillä sai uskomattoman kauniin pinnan. Vähän yritin pursotella, mutta sekään ei ollu mun juttu. Lopulta sotkin marenkia haarukalla keskeltä. Sokrumittari voi olla hivenen vaikeampi löytää normikaupasta.

Resepti löytyi Lantliv Mat och Vin 1/2015 lehdestä ja se on Roy Fares nimisen (komean ) mestarileipurin käsialaa. Hieno idea yhdistää perinteinen juustokakku ja sitruuna-marenkipiirakka.
Yksi ihanimmista jutuista reseptissä oli että siinä oli grammamäärät insinööreille ja toiset mitat meille pulliaisille. Oikeasti kakku on helppo, mutta tekeminen täytyy aloittaa jo edellisenä päivänä mieluiten. Eli ei ihan tekasin kakun- kakku.

Sitruunainen marenki-juustokakku
12 palaa

Pohja
200g digestive-keksi murua (14 keksiä)
30g sokeria (2rkl)
100g voita

Laita uuni 180 asteeseen kiertoilmatoiminnolle. Jauha keksit hienoksi muruksi. Sekoita mukaan sokeri. Sulata voi ja sekoita sekin keksinmuruihin. Painele sormin pohjamurut 22 cm irtopohjavuoan pohjalle ja noin 3-4cm ylös reunoille. Paista 10 minuuttia. Ota pois uunista ja anna jäähtyä kokonaan.

Kakun sisus
600g maustamatonta tuorejuustoa
180g sokeria (2 dl)
1/2 vaniljatanko
25g vehnäjauhoja ( 2 1/2rkl)
175 g kermaviiliä (1 3/4dl)
110g munia (2)
15g keltuaista (1)  
n. 200 g sitruunatahnaa eli lemon curdia

Nosta uunin lämpö 200 kiertoilmatoiminnolla. Vispaa tuorejuusto ja sokeri kuohkeaksi. Puolita vanniljatanko ja krapaa siemenet juustomassaan. Lisää vehnäjauho ja vispaa 3-4 minuuttia.

Lisää mukaan kermaviili ja sitten muna yksi kerrallaan, välillä vatkaten ja lopuksi keltuainen. Kaada seos pohjan päälle irtopohjavuokaan, ei haittaa vaikka massa nousee yli reunojen. Paista 10 minuuttia keskitasolla. Äläa avaa uuninluukkua, pudota vain lämpö 110 asteeseen ja paista  45 minuuttia lisää. Sammuta uuni ja anna juustokakun muhia vielä 20 minuuttia jälkilämmössä.

Anna jäähtyä ja säilytä jääkaapissa vähintään 6 tuntia, mieluummin yön yli. 

Italialainen marenki
130g munanvalkuaista (4)
75g vettä (3/4dl)
210g sokeria (2 1/2dl)

Levitä ensin sitruunatahna kakun pinnalle ja anna tekeytyä viileässä 30 min. Valmista sitten marenki.

Vaahdota munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi. Keitä sokeri ja vesi lämpömittarin kanssa 121 asteeseen. Kesti muuten aika kauan siitä vielä kun alkoi kiehua. Älä siis turhaan sekoittele/jäähdyttele. Kun liemi saavuttaa lämpötilan kaada se ohuena nauhana munavaahtoon samalla kun vispaat (yleiskoneella tai säkövatkaimella) valkuaisia täydellä teholla. Käännä sitten tehot pienemmällä ja vatkaa kunnes marenki on viilennyt. (Opin uuden sanan ruotsia:ljummen!)

Levitä (tai pursota) marenki kakun päälle. Polta sitten kaasupolttimella rohkeasti vaaleanruskeaksi.

Kakku sopii hillittömän hyvin pääsiäiseen, jotenkin sitruunaisen makumaailmansakin takia ja siksi kun on monta päivää aikaa kokkailla. Ei tämä oikeasti työläs ollut kuitenkaan. Ja tyylikäs on. Ja hyvä. Melko makea loppupeleissä kuitenkin. Mutta siksipä riittoisa. Ja sanoinko jo että kaunis.

Vuoden viimeinen kiusaus

En pystynyt vastustamaan. Oli pakko leipoa. Haluaisin muuten nähdä sen ihmisen, joka pystyy vastustamaan tämän syömistä. Ollaan taas superamerikkalaisuuden äärellä. Kuuden kerroksen Red Velvet-kakussa on inhimillisesti ottaen kaikkea aivan liikaa. Kakkua  tehdessäni mietin, että suomalainen perusmartta jakaisi tämän saman päällystemäärän keveästi neljälle piirakalla, ja sittenkin olisi vielä reilusti.

Niin, mitään keveäähän tässä ei ole. On vain yltäkylläisesti mehevyyttä, makeutta ja kondensoidun maidon ja pekaanien yhtymisen tuottamaa rapeutta. Juuri passeli piirakkaöveri vuoden viimeiseen päivään. 

Kuuden kerroksen Red Velvet- palat

16 palaa

3 dl vehnäjauhoja

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl vanilliinisokeria

1/2 tl leivinjauhetta

1/8 tl suolaa

100g  huoneenlämpöistä pehmeää voita

1 3/4 dl sokeria

1 muna

1 rkl punaista nestemäistä elintarvikeväriä

3 dl (120g) kookoshiutaleita

175g tummia suklaahippuja

100g valkoisia suklaahippuja

3dl (eli yks tölkki) makeutettua, kondensoitua maitotiivistettä

125g pekaanipähkinöitä  karkeasti rouhittuna.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Rypistä leivinpaperi palloksi ja vuoraa sillä sitten 23x23 browniesvuoka. Leivinpaperin avulla saat kakun nostettua myös kätevästi vuuasta. 

Sekoita keskenääm jauhot, kaakao, vanilliini, suola ja leivinjauhe. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Vatkaa mukaan kananmuna. Lisää punainen väri ja lopuksi kuivat aineet ja sekoita taikinaksi.

Levitä hyvin tahmea taikina tasaiseksi käyttämääsi vuokaan nyrkkia myöten. Paista  8 minuuttia.

Ota piirakka uunista ja ripottele sen päälle ensin, kookoslastut, sitten tumma suklaa ja valkoinen suklaa. Kaada maitotiiviste tasaisesti koko piirakan päälle ja lopuksi peitä piirakka pekaanipähkinöillä. Paista piirakkaa vielä 35 minuuttia ja ota sitten uunista, anna jäähtyä 2 tuntia ennen leikkausta ja tarjoilua.

Piirakka on siis vaivaton tehdä vaikka ainesosaluettelo pitkä (ja kallis). Jos teet erilaisessa vuossa kiinnitä paistoaikaan huomiota + / - . Vaikka vuokakoko saattaa vaikuttaa pieneltä, siitä saa leikattua 16 reilua palaa, rikkaat palat voi helposti vielä puolittaakin, niin tyydyttävää piirakka on. Paitsi jos haet niitä övereitä.

Ainekset löytyvät marketin leivontahyllyltä, Sekä Pirkalta että Dr Oetkerilta löytyy nykyään noita suklaahippuja leivontaan. Olen muokannut alkuperäistä reseptiä vastaamaan pussikokoja. Tuossa reseptissä on peräti seitsemän kerrosta, koska siinä on sekä tummia, maitosuklaa että valkoisia suklaahippuja.

Päivä teki piirakan valmistuessa loppuaan ja oli pakko kuvata/ leikata vielä kuumaa piirakkaa. Mutta jäähdyttäminen todellakin kannattaa.

Kiitos kaikille blogini lukijoille vuodesta 2014. Jatketaan reippaina vuoteen 2015!

Headquarters toivottaa asukkeineen Hyvää Uutta Vuotta 2015!

Hra Heksagoni ja rouva Pentagoni.... (eli jalkapallokakku)

 ...ne yhteen soppii! 

Niinpä. NIINPÄ sitä luulisi, koska tästä mustien viisikulmioiden ja valkoisten  kuusikulmioiden liitosta muodostuu tuo miljoonien intohimon kohde, nimittäin jalkapallo.

Kun lupaudut tekemään  naapurin 7v. syntymäpäiville jalkapallokakun itsenäisyyspäiväksi ja tekoajankohdaksi valikoituu aamuyön pikkutunnit* , saattaapi tuntua, että ne kuviot eivät aivan niin noin tuosta vain loksahda paikoilleen. Sillä sitä ne eivät tee. Jotenkin urakasta kuitenkin selvittiin, ei vähäisimpänä apuna Leipurin Putiikista löytämäni viisikulmio-muotti. Muotin sivut olivat 4,5 cm ja se taas tarkoitti (älkää kysykö mistä tämän tiedän...) että pallokakun halkaisijan tulee olla 25cm, että kuvio toistuisi oikeanlaisena.

Minulla on Ikeasta ostettu pyöreäpohjainen kakkukulho (iso, olisko 5l ainakin) Ja mittailin sitä, että jos teen siihen 5 munan kakkupohjan, se nousee aikalailla 25cm halkaisijan kohtaan. Ja näin suurin piirtein kävikin. Ei tässä nyt koko ajan viivaimen kanssa hääritty (mietin nyt, olisiko kuitenkin pitänyt?).

Tuon puolipallon kakkupohjan sitten kostutin ja täytin yksinkertaisesti toivomusten mukaan kermalla ja banaanilla (ja kinuskilla, oma lisäys). Täytetyn kakun vuorasin kauttaaltaan vaahdotetulla voilla, jotta kuorrutteen olisi mukava asettua paikoilleen kauniisti, eikä kakku falskaa. Koska sokerikuorrutteet ja tässä käyttämäni vaahtokarkkimassa ovat todella makeita, on aivan turha alkaa tehdä mitään voin ja sokerin sisältävää kreemiä, voin suola itseasiassa antaa sopivasti vastapainoa päällysteen makeudelle. Ja tämä on hra Leipurin Putiikin vinkki.

Kakku siis päällystettiin kauttaaltaan valkoiseksi kaulitulla vaahtokarkkikuorrutteella, ja siloiteltiin nätisti. Ohueksi kaulitusta  mustasta kuorrutteesta otin  muotilla viisikulmioita ja aloin liimailla niitä paikoilleen. Ja tyydyn vaan sanomaan, että oikean paikan löytäminen ei ole aivan niin yksinkertaista miltä se kuulostaa. Lopuksi viimeistelin kuusikulmioiden avonaiset sivut mustalla lakritsinauhalla, joka sekin on, piru vie, kippuraista tavaraa. Ja juuri kun suoraa tarvittiin.

Lopputulos oli kuitenkin kelpo mielestäni, vaikka hiukan hikeä ja kyynelitä vieritettiinkin. Eikä tämä nyt lopulta mitään rakettitiedettä ole, joten ehkä sinä onnistut paremmin, rohkeasti vaan. Tästä kakusta tykkää varmaan suurempikin sälli!

*Mistä moinen kakunteolle otollinen ajankohta? No, koska koko itsenäisyyspäivän aatto meni kokkaillessa ratsastusseuran pikkujouluun edellisvuoden malliin (tänä vuonna 42h ja karaokeisäntä) Ja sitten oli itse ne pikkujoulut, ja sitten piti tietysti pitkin iltaa tiskatakkin ja siivota keittiötä paikan päällä. Ja oli niin hauskaa, lauloimme ja tanssimme niin, että haalin katto oli varmaan metrin ilmassa. Eihän sieltä sitten kotiin malttanut lähteä ennenaikojaan, lopputiskien jälkeen taksilla kotiin, NaapurinUllan kellon mukaan kuulemma tasan kello kaksi. Ja sitten aloin leipoa. Olin ehkä pikkuisen väsynyt. Ehkä jopa pikkuisen huppelissa. Onneksi uunijuoppouden käsitettä ei tunneta...

Banana Split -kakku

Sarjamme "Hyvät herkut, hirveät kuvat" Urho9v synttäreiltä saa tänään jatkoa, kun paljastan toisen amerikanhurahdukseni, jota kokeilin syntymäpäivätarjoiluissa. Pakkohan se oli, vai väitätkö, ettei mielenkiintosi herää kun törmäät Banana Split Cake -reseptiin? Ensimmäinen mielikuvani oli tietysti joku banaania sisältävä jäätelökakku. Reseptiin tutustuessani huomasin sen sihtaavan enemmän kyllä juustokakkuun. Tekovaiheessa menetin välillä uskoni kakun herkullisuuteen, mutta kappas vaan, väärässä olin.

Pieni yhteenveto
+ maistui aivan ihanalta
+ pikkuisen erilainen
+ ei liivatteen kanssa sekoilua (vink.vink. Ankerias)
+ ulkonäössä ei voi epäonnistua kun kakku kootaan uunivuuan sisään
+ helppo valmistaa, ei varmaan voi epäonnistua
+ kaikki tykkäs

- ulkonäkö aika homemade, koska kootaan uunivuokaan
-ei ainakaan laihdu tätä syömällä

Banana Split -kakku

120g voita, sulatettuna
0,5 l digestive keksejä murskattuna muruiksi

200g maustamatonta tuorejuusto (philadelphia)
1 1/4 dl pehmeää voita
7,5 dl tomusokeria
4 banaania viipaleina
1 iso tölkki ananaspaloja, valutettuna
 2,5 dl pecanpähkinöitä hienonnettuna (ei hirveän pientä)
1 l mansikoita, paloiteltuna
 2,5 dl kuohukermaa
 Ja päälle hirveästi kirsikoita, säilykkeetkin käy, minä käytin tuoreita

Valmista pohja yhdistämällä voisula ja keksimurut. Painele tiiviisti melko syvän uunivuuan pohjalle. (Pohjakooltaan noin puolet uuninpellistä, elikkä aikas iso). Paista 175 asteessa 7-10 minuuttia ja anna sitten pohjan ja vuuan jäähtyä kunnolla.

Vispaa tuorejuusto, pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi, n 5 minuuttia koneella. Levitä pohjan päälle. Levitä seuraavaksi banaaniviipaleet, sitten ananaspalat. Seuraavaksi tulee noin puolet pähkinöistä ja niiden päälle mansikat.

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja levitä komeuden päälle. Koristele lopuilla pähkinöillä ja kirsikoilla. Anna tekeytyä jääkaapissan 4h tai tunnin verran pakastimessa, ellet ole tässä vaiheessa huomannut lukea ohjetta loppuun (Huom. Campasimpukka, Jonna ja allekirjoittanut) ja vieraat ovat jo tulossa.

Alkuperäisblogissa näitä oli tehty myös pikkukippoihin yksittäisinä. Söpöjä, mutta reseptin mukaan vain 8:lle. No takaan ja allekirjoitan että Suomalaisia mahtuu tämän kaakun ympärille ainakin tuplasti. Ja luultavasti enemmänkin, vaikka se hirveän hyvää olikin.

Suklaataivas ja Suomimarjat

Hyvä on hyvää ja suklaa on taivaallista. Kotimaiset vadelmat herkuista herkuin ja mansikat maistuvaisia. Kylkeen kippo vatkattua vaniljavaahtoa tai sitrunalla maustettua vaahdotettua kermaa ja mascarponea tuo juuri sopivasti raikkautta tähän sulkaiseen unelmaan.

Tämä resepti on napattu ystävältäni Virpiltä, joka jakaa rakkauteni ruokaan ja on itse varsinainen keittiövelho. Lähdin Vantaalle auttamaan Valtteri-pojan rippijuhlien laitossa, olimme lyöneet viisaat päämme yhteen, suunnitelleet kylmän buffet-ruokailun, yksinkertaisen herkullisen. Jälkiruuan ja "rippikakun" virkaa toimitti tämä todella runsaan suklainen Virpin luottoresepti. Niin rikas, mutta ei silti liian makea. Voin vain lämpimästi suositella. Kakku, kuten moni hyvä suklaakakku, on hyvä tehdä 1-2 päivää etukäteen, niin sen maut ja koostumus sen kun paranevat. Alkuperäinen resepti löytyy Alkon etiketti lehdestä nimellä Suussa sulava suklaakakku.

Suklaakakku -erinomainen

12-16 annosta

300g tummaa suklaata
150g voita
6 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja

Kuorrutus
150g tummaa suklaata
1 dl kermaa
1rkl voita

Päälle mansikkaa, vadelmia, mustikkaa tai vaikka hedelmiä...

Voitele ja jauhota 24cm:n irtopohjavuoka ja pistä uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa.

Erottele munat. Vatkaa keltuaiset ja desi sokeria vaahdoksi ja toisessa kulhossa valkuaiset ja puoli desiä sokeria.

Lisää sulatettu, jäähdytetty suklaa-voiseos keltuaisvaahtoon ja siivilöi mukaan myös jauhot sekoittaen. Sitten, kevyesti nostellen lisää seokseen valkuaisvaahto.

Levitä taikina tasaisesti vuokaan ja paista 200:ssa 30-35 minuuttia.

Kakun tulee olla kunnolla jäähtynyt ennen kuorrutusta. Kuumenna, mutta älä kiehauta kermaa ja lisää siihen sitten suklaa pieninä paloina sekä voi ja sekoita kunnes tasaista. Valuta kakun päälle ja anna vetäytyä. Juuri ennen tarjoamista vyörytä kakun päälle kimara suomalaisia marjoja tai eksoottinen hedelmäsekoitus.

Virpi päräytti kakun tällä kertaa puolitoistakertaisena, 24 hengelle vähän isommassa vuuassa hiukan pitemmällä paistoajalla. Kakkua ei saa tietenkään paistaa rutikuivaksi. Suklaata käytettiin siis kakkuun 750g! Huh Huh!

Jotta menisit lopullisesti pyörryksiin suklaakakkujen valloittavassa maailmassa muistutan sinua myös superhelposta, suklaattomasta, mutta niin suklaisesta Mutakakku-reseptistä tai tästä alunperin Tupun suklaakakku-reseptistä muru. Myös Eeva/Kauhaa ja rakkautta julkaisi juuri oman luottosuklaakakkureseptinsä. Jos omani oli Suklaataivas niin Eevan oma lienee sitten sieltä toiselta suunnalta, koska oli kuulemma syntisen hyvää!

Amen to that!

Tumma Tuhmu

Tein tänään suklaakakkua. Koska, kuten ennenkin olen sanonut, suklaakakkureseptejä ei voi koskaan olla liikaa. Jamie -lehti, joka kannessaan lupaa "making you a better cook", julkaisi valloittavan kuuloisen reseptin Chocolate Chai Sandwhich Cake. Minä ristin sen Tummaksi Tuhmuksi.

Ohje on pitkä, mutta ei lopultakaan vaikea ja vasta vuosi sitten Chai Latten makuun päässeenä, en voinut vastustaa ajatusta chaiteestä uutetusta siirapista, jolla väliin tuleva voikreemi maustettiin. Aamusella kaakkua tehdessäni, oli kaikenmoista keskittymiskykyä häiritsevää (häiritsevien tekijöiden keski-ikä kaksi vuotta), joten melko iloisesti unohdin alimmaisesta pohjasta suklaan kokonaan pois, jonka väristäkin huomaa. Pikku juttu... Ohjeen annan kuitenkin niinkuin se olisi kuulunut tehdä, olen kylläkin vääntänyt grammat deseiksi ja jotakin muutakin muutin kun reseptissä oli jotain epäjohdonmukaisuuksia.

Kakku on kyllä suomalaiseen makuun melko angloamerikkalainen, todella makea ja rikkaan raskas, sai minut taas arvostamaan suomalaisia leivonnaisia, joiden maut ovat omaan mieleeni täydellisiä ja raikkaita. Mutta jos rakastat, cupcakejä, cakepopseja, whoopeja ja Arnoldsin tuplasuklaamuffinia, niin mikset sitten tätäkin?

Tumma Tuhmu
12 palaa

kakkupohja
200g tummaa 70% suklaata
275 g huoneenlämpöistä voita
4 dl ruokosokeria
3 munaa
100g mantelijauhoa
 4,4 dl vehnäjauhoa
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
1,5 dl maitoa


Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksi kerrallaan hyvin vatkaten. Yhdistä kaikki kuiva-aineet ensin keskenään, ja sitten sekoita ne voi-sokeri-munaseokseen. Sekoita lopuksi joukkoon maito ja sulatettu suklaa.

Laita kahteen, halkaisijaltaan 20cm (eli aika pieni)  voideltuun ja jauhotettuun (vehnäjauholla) kakkuvuokaan, tai paista peräjälkeen taikina kahdessa erässä kuten minä. Niin ehdit vielä lisätä suklaan toiseen satsiin....

Paista n.30 min.

väliin
Chai-voikreemi
5 kokonaista kardemummansiementä
1 tl jauhettua kardemummaa
5 chai-teepussia
vettä
ripaus mustapippuria myllystä
1dl ruokosokeria
4 dl tomusokeria
100g huoneenlämpöistä voita
100g maustamatonta tuorejuustoa

Valmista ensin chaista uutettu siirappi.
Laita kasariin teepussit, murskatut kardemummansiemenet, mustapippuri ja vettä niin paljon, että ne peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljaa 4 minuuttia. Siivilöi teepussit ja mausteet pois, säästä siis "tee".

Laita nyt kasariin ruokosokeri, 1-2 dl teetä ja keittele noin 5 minuttia. Anna jäähtyä siirapiksi.

Vatkaa voi ja tomusokeria sekä 2 rkl chaisiirappia keveäksi vaahdoksi, vaahdota lopuksi joukkoon tuorejuusto.

Päälle
100g tummaa suklaata
2 rkl voita
valkosuklaata

kakun kokoaminen
Laita ensin toinen pohja kakkulautaselle ja levitä paksu voikreemikerros kakulle, eli kaikki mitä sinulla on. Aseta sitten varovasti toinen kakkupohja kanneksi. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa, sekoita sileäksi, kiiltäväksi kuorrutteeksi ja valuta kakun päälle. Saa valua seksikkäästi myös reunojen yli. Anna suklaan jäähtyä vielä hiukan ja vuole sitten päälle valkosuklaalastuja koristeeksi.

Ai niin, mistäkö nimi tulee? Saduista, saduista...ai ette pysy kärryillä?

Maitotyttö on tänä vuonna aloittanut tutustumisensa prinsessojen ihmeelliseen maailmaan. Repertuaari on vielä aika suppea, tällä erää mieleen muistuvat vasta Lumikki ja Tuhkimo. Jotka siis ovat Maitotyttö-kielellä valloittavasti Lumi-tyttö ja Tuhmu. Tietenkin!

Pitkäperjantaina kaikki lapset saivat pikkuveliNuutilla syödessämme pääsiäsimunat, pikkutytöt siis Disney-prinsessa munat. Maitotytön munasta kuoriutui hiukan tuntemattomampi prinsessa, elokuvasta prinsessa ja sammakko? 

Maitotyttö tuumasi hahmon nähdessään: "Tumma Tuhmu". Tietenkin.

Ja niin sai suklaakakku suomalaisen nimen. Sen pituinen se.