Vappu, vappu, vappu!

Vappuna kuuluu simankin olla punaista. Punaisen vadelmasiman ohje löytyi Maistuis varmaan sullekin -blogista, joka oli löytynyt sen Dan Sukkerilta.  Tuli muuten aivan aivan jumalaisen hyvää. Ensin maistui  simalta, mutta sitten putkahtaa jälkimakuna vadelman aromi. Tähän simaan säästetään muuten viimeiset pakastevadelmat vastakin.

Meidän perhettä ei vapputorilla näy palelemassa, vaan kokoonnuimme meille vappubrunssille hyvin rennoissa tunnelmissa. 
Kuohuvaa oli siman lisäksi monenlaista. Minä tein pöytään tuota burrataa, kun NaapurinUlla tilasi.

PikkuveliNuutti toi ihania Natasiskolta perittyjä vuohenjuustopinjansiemenhunajalehteviä. Nakkejakin toivat ja patonkia ja vaahtokarkkeja.

Natoni käsialaa  oli  ihana kaksikerroksinen juustokakku, sekä mätikakku, joka oli mun suosikki numero one. Minä taas tilasin NaapurinUllan ihanaa hedelmäsalaattia. Naapurista tuli myös tortillarullia ja pekoniinkäärittyä grillattua kotijuustoa, nam!

Ja niinkuin uhkasinkin, tehtailin niitä Kivistön aamiaisperunoita. Olivat sitten hyviä. Laitoin sekaan punasipuliakin ja sillipurkista sai nostaa sillin perunan päälle halutessaan. (kannatti haluta).

Mutta nyt lyhyestä virsi kaunis, sillä juna lähtööpi kohta ja huomenaamulla kymmeneltä köpötellään jo Bolognan katetuilla kaarikäytävillä... siis ensi viikkoon!

Iloiseksi vappulopetukseksi vielä naapurin Jessen 7v synttäreille viime sunnuntaina tehty kakku.

Kauhian kallis joululahja

Tietokoneongelmoidessa, mitä puuhaa harrastan vieläkin sujuvasti vuoden vaihtuessa, meni ohitse miljoona  joulun postattavaa asiaa, ennen joulua, joulun aikaan, joulun jälkeen...eihän niitä nyt enää viitti ainakaan hirviästi levitellä, koska, niinkuin sanonta kuuluu, uusi vuosi, uudet kujeet.

Jotain sentään on pikkupakko (tiedettehän, se sisäinen palo?) jakaa, ja itseasiassa tämä jos mikä sopii hyvin myös Uuden Vuoden tunnelmiin, varsinkin jos aiotte posauttaa auki pullon ihanaa, kylmää kuplivaa...samppanjaa, cavaa tai proseccoa, sektiä....

Sillä nyt kaikki korkit visusti talteen. Koska niistä voi varsin näppärästi ja varsinkin nopeasti ASKARRELLA jotakin erinomaisen ihanaa. Leikkaat nimittäin korkista sen kavennuksen jälkeen olevan päätynupin irti (tarkoitukseen käy varsin mukavasti kaikki laadukkaat keittiöveitset, ja myös ne ei niin laadukkaat, hätätapauksessa myös mora) ja liimaat laatugluella, eli esimerkiksi erikeepperillä leikkauspintaan tiimarista tai askarteluliikkeestä ostamasi magneettinapin (tiimarin hinta 6kpl 1,49).

Näin saat poislahjoitettavaksi tai itsellesi pitkäaikaiseen pitoon (esim. laskut, lukkarit, valokuvat, kotipizzan alennuskupongit ja kummipojan piirustukset jääkaapin ovessa) upean kauniin, uniikin jääkaappimagneetin, jonka  aito, rosoisen sileä pinta,  etupuolen taidokas leimaus ja materiaalin joustava lämpö sormiasi vasten tuovat arkeesi ripauksen ylellisyyttä, tarinan jostain kallisarvoisesta hetkestä tai vielä kauempaa, viiniköynnöksissään kypsyvien rypäleiden pitkästä, hellyydellä vaalitusta matkasta korkin sinetöimään pulloon.

Ja koska kallis lahja on se paras lahja, on lahjansaaja varmaan pyyteettömän ilahtunut tiedostaessaan  ne eurot jotka ovat lahjantekijältä kuluneet magneetti-, liima- ja työaikakustannusten lisäksi itse päämateriaalin hankintaan. Esimerkiksi tuollainen 4 magneetin setti, kustantaa tekijälleen helposti parikin sataa euroa, pelkästään samppanjapullojen hinnassa!

Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2013!  Kaikille!

p.s. jotkut ihmiset ovat saattaneet sortua alumiinipintaisiin kodinkoneisiin, ja ovat joutuneet luopumaan jokakeittiötä raikastavasta -ja selkiyttävästä-  jääkaappimagneettimaniasta kiinnittömättämyysongelmien pakottamana. Heille suosittelen esimerkiksi Ikeasta hankittavia erilaisia magneettitauluja tai listoja.

p.s II tätä postausta ei sponsoroinut Tiimari, Eri Keeper, Mora, Ikea, eikä edes Lanson tai muu samppanjan valmistaja. Harmikseni.

Mansikkamaitua

Minne tämä heinäkuu katoaa? Istun tässä Tukholman keskustan kahvilassa painimassa isältä lainatun läppärin kanssa. Kotona vietetyn viikon aikana internetyhteytemme oli jostakin syystä muutamaa tuntia lukuunottamatta solmussa ja muutenkin halusin toki viettää vapaa viikon perheeni kanssa enkä tietokoneen. Lapsia ehtii tulla kova ikävä kymmenessä päivässä.

Olen siis nyt "kesätöissä" heinäkuussa laivalla verestämässä vanhoja tarjoilijantaitojani. Vaikka päivät ovat pitkiä ja tahti rankka on oikeasti kiva välillä tehdä sitä mitä osaa. Olen aina tykännyt asiakaspalvelusta ja ruuan ja viinin parissa työskentely on aika inspiroivaa tälläiselle foodielle, varsinkin kun laivalla voi oikeasti ylpeänä kantaa asiakkaalle annokset. Ja aina oman mielen pohjallekin jää monta esillepanovinkkiä, makuyhdistelmää ja uutta ruokaideaa muhimaan.

Helsinki-Tukholma väli on myös kiva aikataulullisesti sen puolesta, että meillä on päivällä useita tunteja vapaa-aikaa. Sen sijaan, että kärvistelisin päivien hidasta kulkua lapsia ikävöiden, päätin lähtiessäni, että nyt äiti on vähän lomalla töissä. Eli kuljeskelen kaupungilla, yritän etsiä kivan kahvilan, nautin jonkun erikoiskahvin, hengittelen syvään ihan turistina. Helsingissä tapasin edellis-työpassissa rakkaan ystäväni Virpin ja piipahdimme lounaalla Bulevard Socialissa, huomenna Virpi tulee taas kummityttöni Miran kanssa kaupunkiin, käydään vähän tyttösin juhlistamassa Miran 11v. synttäreitä. Eli kivoja pieniä kohtaamisia, kamerakin kulkee mukana, joten ehkä julkaisen vielä postauksen "Minun kesä-Helsinkini" Helsinkihän on minulle lähes yhtä eksoottinen kuin Tukholma.

 Mutta sillä välin rakkaat ystävät tehkää vaikka mansikkamaitoa!

Mansikkamaito
Tehosekoittimellinen perattuja mansikoita (kylmiä...)
Kylmää rasvatonta maitoa haluamasi paksuuden saavuttamiseksi tarvittava määrä.

Surauta, tarkista makeus ja lisää hiukan sokeria tarvittaessa ja nauti.

Ylellisemmän version saat toki vaikka vaniljajäätelöllä, mutta oikeasti, et kyllä tämän parempaa tarvitse. Ja tähn uppoaa ne torilta ostetut jo vähän pehmenneetkin mansikat. Eiliset mansikat aamupalajuomaksi!

Kohta sitä paitsi tehdään mustikkamaitoa! On kuulemma tulossa todella hyvä sato!

Neljän sisaruksen illallismenu: Alkudrinksut ja Lemon Posset

Mojito factory

Luulenpa, että emme ole ainoita, joita tv on inspiroinut järjestämään ihka omat Arvostele mun illallinen - sessiot. Itse olen osallisena meidän "Neljän sisaruksen illallisessa". Siis Nikoveli, Natasisko ja PikkuveliNuutti sekä minä järjestämme kukin parempien puoliskojemme tai heikompien astioiden  (Natasisko osallistuu ex-kihlattunsa eli meidän kaikkien ystävän ja perheemme "tekopojan"* Uliseksen kanssa) avustuksella perheillemme illailliset, jotka sitten arvostellaan sekä ruuan, että tunnelman osalta anonyymisti asteikolla 1-6. Myös kommentit ovat suositeltavia. Kunkin illallisen arvostelulipukkeet suljetaan kirjekuoriin, jotka annetaan säilytettäväksi isälleni. Neljän illallisen jälkeen isäni aukaisee kuoret, laskee pisteet ja tulostaa kommentit kullekin kokkaajalle. Isällemme, joka ei saa kuitenkaan osallistua illallisille, on langetettu tämä osa, koska päätimme (lasten kesken), että isäni hoitaa voittajalle myös yllätyspalkinnon kunnon pappa betalar -tyyliin. Eli jännitys säilyy myös palkinnon osalta loppuun saakka.

Kilpailu etenee logistisista syistä verkkaiseen tahtiin, mutta olemme sopineet, että se on kuitenkin vietävä läpi vuoden sisällä. Joulukuun alussa valloitimme Porvoon Nikoveljeni ja Munkälyni vieraina ja nyt sain vihdoin vuorostani porukan kokoon kotimaakuntaan pääsiäisenä. Koska launtaina trullitellaan ja käydään päsiäisvalakioilla, pidimme illallisen sunnuntaina, 1. pääsiäissunnuntaina.

Voi taivas, kuinka olen joulukuusta asti miettinyt menuvaihtoehtoja. Halusin tarjota jotakin mitä en olisi ennen tehnyt sisaruksilleni. Ideat vaihtelivat Fine dining näpertelystä Tapas-pitoihin. Mietin kaikkia lempiherkkujani, mutta olihan menun oltava myös jollakin lailla tasapainossa ruokien suhteen. Eli ehkä itsekirnuttu voi ja omassa leivinuunissa paistettu ruisleipä alku-alkupalana kuitenkaan toimi grillattujen kampasimpukoiden kanssa. Mielelläni olisin valmistanut esim. lampaan karetta, mutta en viitsinyt, kun en halunnut lampaan liittoutuvan pääsiäisen kanssa. No en tiedä onnistuinko menun tasapainottamisessa, mutta minun arveltiin valmistavan esim. suomalaista ruokaa, italialaisen menun, etanoita, Panna Cottaa....

Nannan ja Iso-Hoon illallinen

Tervetuliaisdrinkki valinnan mukaan;

Mojito tai Cosmopolitan

Vitenamilaiset kesärullat jättikatkaravuilla ja possulla  

Vietnamilainen kalakastikedippi

Kookosmaidossa hurjan pitkään hautunutta naudanpotkaa

rapsakalla chilisalaatilla

basmatiriisi

Lemon Posset

Tuoretta mangoa

Chilisuklaa

Espresso

Ruokajuomana ideologiani mukaisesti (korianteri, minttu, lime, chili, inkivääri yms. herkut toimivat parhaiten oluen kera) oli tarjolla Pils.tyyppistä olutta, kuivaa siideriä ja CC:tä, Zeroa ja tavallista. Jollakin muun tyyppisellä menulla olisin luultavasti halunnut tarjoilla samppakaljaa tai ainakin laadukasta cavaa läpi aterian..Paitsi en nyt kuitenkaan ehkä sen ruisleipä homman kanssa....

Koska suurimman osan ruuista tiesin vääntävän lasten suupielet alaspäin tai tuliseen virneeseen, oli lapsilla oma menu, omassa pöydässä. (Meitä oli siis 8 aikuista ja 5 lasta)

Alkuun 3-kerrosdrinkki

Kesärullat

Ohuehkot naudan sisäfilepihvit niedolla suolalla

riisi

rapsakka salaatti

Karkkipaistetut kananmunat

Kaikki tämän ennakkoluuloisen suvun lapset kieltäytyivät kohteliaasti kesärullista. Pääruoka laski, samoin alkudrinksu. Jälkiruuan kohtalokas nimi aiheutti sydämentykytyksiä. Ellikohta5v. ilmoitti isälleen wc.ssä, että hänellä on paha mieli, koska ei halua paistettua kananmunaa jälkiruuaksi. Ilona9v. taas pettyi suunnattomasti, kun huomasi, ettei kyseinen jälkiruoka ollut aivan sitä miltä kuulosti vaan hyvin kyllä niitä muistuttavat persikanpuolikkaat kermavaahtopedillä pääsiäisrakeita ympärilleen ripoteltuna.(ja se idea tuli canelian blogista). Onneksi lapsille- yllätys yllätys- kelpasi chilisuklaa....

Minun kodistani puuttuu  remonttireiska ja apukokki, mutta onneksi on tuo ikioma baarimestari, joka hoiti näpsäkästi ja laadukkaasti drinkit odottaviin käsiin.

Tämän pitkän tarinan päätösresepti on ihana ja lyhyt. Ensimmäinen jälkiruokani oli upea, helppo ja ainakin Iso-Hoo ja Uli sanoivat, että parhaita jälkkäreitä ever.

Ja siis niin helppo.

Lemon Posset ja Mangoa
8:lle

6,6 dl kuohukermaa (ne kuohukermapurkit sattuu olemaan 3,3dl)
2 dl sokeria
1 siivilöity sitruunan mehu.

Tarjoiluun
tuoretta syöntikypsää mangoa
1 lime
mintunlehtiä

Kuumenna kerma ja sokeri kiehuvaksi, koko ajan sekoittaen.
Keitä 2 minuuttia pienellä tulella kok ajan sekoittaen.

Poista liedeltä, lisää sitruunamehu, sekoita ja kaada tarjoiluastioihin.Kannattaa kaataa ensin kasarista kannuun, josta on helppo kaataa siististi. Anna jäähtyä ja jähmettyä viileässä nelisen tuntia. Omani asettuivat kyllä paljon nopeammin uolkona kylmässä.

Pilko mangot kuutioiksi ja lusikoi ne annosten päälle juuri ennen tarjoilua. purista mangojen päälle vielä limeä. Päälle koristeeksi pieni mintunlehti tai vaikka sitruunamelissaa.


Tämä jälkkäri oli itsellekin uusi tuttavuus, johon olin törmännyt kahdesti lyhyen ajan sisällä TV.ssä. Ruokafilosofiaani kuuluu myös, ettei ruokia "harjoitella", niinpä ainoastaan kesärullia olin valmistanut aikaisemmin ja niitäkin täysin eri reseptillä. Jotakin vaaran tunnettahan kotiäitikin kaipaa elämäänsä....

Suosittelen tätä raikasta jälkiruokaa erinomaisen makunsa ja keveän koostumuksensa (kermasta huolimatta), sekä ylihelpon toteuttamisensa vuoksi. Tätä syödään usein myös rapsakoiden ohuiden keksilastujen kanssa, Tykkäsin hirveästi mangosta, mutta voisin kuvitella olevan suloista myös, mansikoiden, vadelmien, raparperin, verigreipin tai kiwin kanssa.

* ai niin, tekopoika tarvinnee selityksen. Kyseessä on Ulin oma termi, jonka hän on niin söpösti kääntänyt espanjasta suomeksi. Sanakirja luultavasti ehdottaisi termille hijo postizo suomalaista vastinetta ottopoika, mutta koska esim tekohampaat ovat dentatura postiza ( sama myös esim tekorinnat) niin loogisestihan silloin hijo postizo on tekopoika. Claro!

Syytä hymyyn

Luulin jo kadotttaneeni  5 vuotta sitten muutossa sitruspusertimeni "sisätapin", meinannut useasti heittää muut osat kaatopaikkakuormaan ja katsellut uusia koneita sillä silmällä, mutta onneksi  en, sillä yhtäkkiä se hyppäsi kouraani nurkkakomerosta.

Tapaan langeta kaikenmoisiin härveleihin, vaikka kunnon kokki kai pärjäisi suurinpiirtein pelkällä veitsellä. Helpompi melkein luetella mitä mulla EI oo: leipäkone ja omenapora ainakin puuttuvat... (huom joulupukki, tämä ei ole lahjatoive). Mutta oikeasti voin suositella näitä muutaman kympin maksavia sähköisiä sitruspusertimia. Jos haluat aamulla itsellesi ISON lasin vastapuristettua tuoremehua, niin käsikäyttöisellä jyystäminen käy kyllä voimille ja on aika hidasta. Tässä painat vaan hedelmänpuolikasta ja tuo keskiosa hurruttelee nopeasti edestakaisin mehut irti.

Nyt talvella on vielä oikein sitrushedelmien halvat markkinapäivät, niitä kannattaa hyödyntää. Vastapuristettu mehu on nestepuolella varmasti topvitosessani: Se, samppanja, rasvaton maito, kotikalja, vesi saattaisi tuo lista kuulua, järjestyksestä en tiedä. Takaa tulee kyllä lujaa punaviini, konjakki ja Coca cola Zero jäillä.

Mutta kuitenkin; säilytän sitruksia aina jääkaapissa, koska ne a)säilyvät siellä hyvin ja b)ovat sitten ihanan kylmiä nautittuna.

Nannan suosikki tuoremehucoctail 


1 verigreippi
2 appelsiinia
1 lime tai sitruuna

Tästä annoksesta tulee yleensä 0,5 l mehua, sopii juuri kerralla tuohon koneeseen ja tuohon lasiin. Joskus appelsiinien mehukkuudesta riippuen voi joutua lisäämään yhden.Sitruunaa tai limeä käytän vähän vaihdellen.

Tän kun kippaa naamaansa aamupäivällä aivan tuntee kuinka vitamiinit ja energia kohisee suonissa ja suu vääntyy onnelliseen hymyyn.

Ja jos joku nyt ajattelee, että kyllä ne hetelmät on paras syödä paloina, ettei menetä kuituja, niin voin sanoa, että oon niin laiska kuorimaan, että mun jaffat jää kyllä kaappiin ja toiseksi: tällä sitruspusertimella hedelmistä jää pelkät kuoret ja hedelmäliha jää tuohon siivilään ja niksi onkin se, että ennen juomista se kaavitaan siitä suuhun teelusikalla. On suloisen makeaa ja kosteaa kuitua. Naminaminam.

Monimutkaisten todennäköisyyslaskelmien perusteella olen tullut  siihen tulokseen, että kävijälaskurissani (löytyy alimmaisena oikeasta palkista) menee nyt lauantaina 18 helmikuuta 200 000 kävijänmäärä rikki. Se tuntuu aivan uskomattomalta, muistan kun aloittaessani odotin useita kuukausia, että 100 kävijää tuli täyteen. taisin tosi kauan odottaa ennenkuin 30 kävijää tuli täyteen...

Blogini alkoi siis 2 vuotta sitten helmikuussa, joten otetaanpa kaikki sille, kukin lempijuomaansa! Tässä pitäisi kai pitää joku arvontakin, mutta ei mulla ole nyt mitään palkintoakaan.. Sovitaanko, että nämä on sellaiset OPM-synttärit?

Nöyrä kiitos kailkille blogini kävijöille ja lukijoille ja kommentoijille sekä kanssabloggaajille, jotka olette hirrrrrveen ihania.

On ilo jakaa teidän kanssanne reseptejä, onninstumisen ja epäonnistumisen elämyksiä ja pieni pala elämääni.

Resepti lasten jouluun - ei sisällä reseptejä

Pipareista parhaimmat; Ruispiparit

Joulu on lasten juhla. Tässä tapauksessa luen myös itseni lapseksi.

Joulu on minulle vuoden tärkein juhla. Rakastan sitä, enkä suostu stressaamaan ja valittamaan joulukiireitä. Tosiasia on kuitenkin, että olen joulun suhteen melkoinen Meinaaja. Meinaan tehdä jouluksi yhtä sun toista, kokeilla uudet kokkaukset, valmistella omatekoiset lahjat ja vihdoinkin siivota ne lipaston laatikot, koska kyllähän se siivous kuuluu myös luterilaisen joulun henkeen, sanoivatpa Martat kaapissa kyyhöttämisestä mitä tahansa.

Vaikka hyvin suunniteltu on puoleksi tehty niin kyllä mun meinauksista ainakin 70% jää toteutumatta. Mutta ainahan voi siirtää hyvät ideat ensi jouluun....

Keskitytään siis oleelliseen. On ihana päästä jouluun kiinni lasten kautta. Täälä maakunnassakin on järjestetty kaikenmoista kivaa. PikkuveliNuutti haki eräänä adventtisunnuntaina Urho7v  Campustalon musiikkisaliin, jossa MLL tarjosi ilmaisen joulukonsertin lapsille. Espoolainen kamarikuoro oli pitänyt musiikillisestikin huikean hienon esityksen ja laulattanut lapsia  juonellisessa "Kadonneet joululaulut" konsertissa.

Urho 7v koulu juhli joulua hiukan kolkosti Lakeuden ristissä. Oman luokan oppilaiden kesken oli koulupäivän aikaan myös pikkujoulu, jonne Urho vei luokkatovereilleen joulutervehdykseksi piparit. Tytöille sydämet ja pojille tähdet, omalla kirjaimella varustettuna.Sidoimme vielä kauniit nauhat pipareihin. Piparit oli Ikean ostotavaraa, ihanasti valmiiksi rei'itettyjä.

Yksi arki-ilta vierähti naapurin Minttu7v, Urho7v ja Hilja0v :n kanssa museolla, jossa lapsille järjestettiin ohjelmaa. Iltapimeällä saa kierrellä aitoissa, puorissa, tallissa yms ja etsiä taskulampuin varustettuna sinne kätkeytyneitä tonttuja. Kivinavetalla tarjottiin sitten mehua ja pipareita. Kävimme vielä taitopajassa Kaarakan talolla huovuttamassa muutaman huopahelmen. Ihana ilta.

Tallillakin oli pikkujoulut pienille ratsastajille. Me seniorit olimme jo herkutelleet itsenäisyyspäivän aattona Upan kartanon herkkupöytien ääressä. Junnut kokoontuivat nyyttäriperiaatteella. Sinne väkersin pikku minimuffinsseja.

Ihan 48 kpl.

Koivusalon talli on muuten ihan puolueettomasti ehkä maailman ihanin talli, olen siellä käynyt enemmän tai vähemmän yli 30 vuotta. Perjanta-illan ratsastustuntini 19-20 on sellainen pään nollaus viikon päätteeksi, että  ei paremmasta väliä. En tiedä muuten muista, mutta minun kohdallani ratsastuksenopettaja on ollut aina ensimmäinen jolle olen kertonut olevani raskaana....

Talille valmistuu juuri uusi VALTAVA maneesi, ja pikkujouluissa oli tietenkin maneesin ensimmäiset estekisat:

Urho ja Salma ristikkoluokassa

Muutaman naapuruston lapsiperheen kera meillä on tapana ollut joka joulu myös varata läheinen upea kota, kerätä lapset ja reput täyteen evästä ja hiipparoida lyhdyt kädessä kodalle illalla.  Lapset riekkuu ja leikkii, paistetaan makkaraa, ollaan hetki kiireettömästi ja kuulostellaan naapurien kuulumiset, lurautetaan ehkä jokunen joululaulu, paistetaan makkaraa ja siemaillaan glögiä. Tuleen tuijottelua kai ei voita mikään.

Tänään vihdoin koristeltiin  myös kuusi. 

 Tykkään meidän kuusen koristeista, narupallot ja tähdet olen tuonut Bangladeshista, huopakoristeita ostanut sieltä sun täältä. Yläkerrassa on sitten pieni tekokuusi, glitterkuusi. Urho7v. rakastaa kaikkea kiiltävää, mutta tässä kuusi asiassa olen ollut vähän itsekäs.

Mutta arvatkaa mitä MEINAAN vielä tehdä?

No paketoida....

Kaikille lukijoilleni, satunnaisille kävijöille, kanssabloggaajille, ystävilleni, tutuille, sukulaisille, perheelleni ja ratsastuksenopettajalleni Tanjalle (testaan tässä vaan, että lukeeko hän todella blogiani, kuten väittää ;D... )

Rauhallista ja maistuvaa, omannäköistä Joulua!

toivottaa Nanna

Vuoden 2011 joulukorttini. (Kortissa lisäksi teksti) Kuva on otettu Urhon ja Hiljan isoisoisoisoisän rakentaman tuvan portahilla. Siis isoisän, isoisän, isoisän!

Meksikolaiset janonsammuttajat

Mulla oli aika hauska (=lue hermoja raasteleva...) viikonloppu. Ei kun oikiasti hauska. Jos kyseessä on hyvä seura rakkaiden ihmisten parissa ja ruuanlaitto, niin mikä voi mennä vikaan? (Let me count the ways...).

Oikeasti kyseessä ei ollut illalliskutsut vaikka ruokapöytään lopulta päädyttiinkiin, vaan SUURI VIDEONTEKO-OPERAATIO.

Olenko koskaan kertonut, että jos joku kaipaa tukanleikkuuta, sisustusneuvoja tai diagnoosia vaivoihinsa MINÄ olen aina valmis auttamaan, vaikken noistakaan edellämainituista asioista ymmärrä hölkäsen pöläystä.
Nyt tähän listaan voi liittää myös videokuvauksen = ruokavideon teon.

Natasisko pitää ensi lauantaina Auralan Kansalaisopistossa Turussa ja myöhemmin marraskuussa Salon Kansalaisopistossa päivän kestävän  kurssin "Espanjaa meksikolaisessa keittiössä". Kurssi on pieni espanjankielen kielikylpy ja meksiloiseen kulttuuriin  tutustumismatka musiikin, tapojen ja varsinkin RUUAN kautta. Kurssilla kokataan siis kokonainen menu, joka sitten myös nautitaan,

Menussa mukana esim. alkuruokana kielen vievä Sopa de Conde,

jota on aiemminkin laiteltu tässä blogissa.

Ideoin vähän tuota kurssia siskoni kanssa ja yksi kuningasideoistani  (ehkä tuo edllinen sana kuuluisi olla lainausmerkeissä) oli, että kuvataan video menun ruokalajien valmistuksesta, joka katsotaan ennenkuin kurssilla aloitetaan niiden valmistus. Videolla kokkaamassa siskoni kanssa aito meksikolainen Ulises (perheemme "tekopoika").

Ja minä kuvaan. Harmi vaan, että olen aika amatööri. Harmi vaan, että digitaalisenkaan videokameran kasetille tallentuvaa matskua ei noin vain siirretä tietokoneelle editoitavaksi. Harmi vaan, että ainut osaamani ammattimainen asia oli huutaa "kuvaushiljaisuus-kamera käy". Se kuuluukin nauhalla kivasti muutaman minuutein välein...

Natasiskon sanoin " Niin vähällä vaivalla tästä olis saanut niin paljon paremman..."

Mutta siis koko lauantaipäivä kokattiin ja kuvattiin...

Ja nämä juomat oli niin ihanan ihanan raikkaita ja helppotekoisia. Mulla ei ole määristä tarkkaa käsitystä, kun olin siellä kameran toisella puolella, mutta varmaan jotenkin näin. Kannattaa kokeilla.
Tummempi on Kurkkuvesi ja vaaleampi LIMEnadi.

Kurkkuvesi

1 kurkku
2 limeä
2dl sokeria
2l vettä
jäitä

Kuori kurkku puolihuolettomasti, niin, että kotimaisen kurkun pestyä pintaa jää vielä jäljelle, siitä tulee nimittäin kaunis väri juomalle. Halkaise kurkku ja vedä lusikalla siemenet pois. Pilko tehosekoittimeen. Purista mukaan limen mehut ja sokeri sekä vettä niin paljon kuin sekoittimeen sopii toimiakseen. Sitten vaan surrur. Juoma kannuun  jäiden kera ja vielä voi sekoittaa vettä joukkoon ellei kaikki mahtunut sekoittimeen.

LIMEnadi

5 limeä tai enemmän
2dl sokeria
2l vettä
jäitä

Jynssää limet puhtaiksi , puolita leveyssuunnassa ja leikkaa vielä lohkoiksi. Pistä tehosekoittimeen limet, sokeri ja vesi. Sitten taas surrur. SIIVILÖI juoma kannuun ja sekoita joukkoon jäät ja loppuvesi.

Olen vakuuttunut, että juomat valmistaneet tahot korjaavat reseptini mikäli kovin (suomalaisessa) metsässä.

Peukku suklaa-pistaasikipolle!

Paulig kutsui  joukon ruoka- ja leivontablogeja kehittelemään kahveilleen sopivia makupareja. Pientä jälkiruokaa, herkullista leivonnaista tai muuta hiukopalaa, joka sopivasti täydentäisi sille valitun kahvin aromeja.

Nyt on sinun vuorosi äänestää peukuttamalla lemppari-makupariasi. Joku onnellisista äänestäneistä pääsee viettämään luxu-viikonloppua hotelli Kämppiin ja illastamaan Chez Dominiqueen. Ei paha!

Sain kotiin maisteltavaksi upean valikoiman Pauligin kahveja. Valinta meni hiukan sentimentaliankin puolelle, kun arvoin pitkään lähdenkö kehittelemään makuparia Kenyalle vai Mexicolle. Kenyan arvelin kuitenkin passaavan kuin sialle otsatukka nenä päähän tämän kehittelemäni suklaa-pistaasikipposen kanssa.

Maitotyttöni lopetettua meijerikäynnit lojuu taloudessani jatkuvasta kierrätykseen kuskaamisesta huolimatta vakiomäärä pilttipurkkeja: täydet siististi komerossa odottamassa syöntivuoroaan, puoliksi syödyt tiskialtaassa, pestyt tiskipöydän reunalla,  osa matkalla kodinhoitihuoneen lasinkeräyspussiin jne. Aina välillä joku eksyy lapsille vesivärin huuhtelupurkiksi tai pihlajanmarjahyytelön säilöntäastiaksi.

Luonnollista siis, että jatkuvasti silmissä pyörivistä pilttipurkeista muodostui pikku herkkuni- sanoisinko- rakennusastia. Suklaasta en myöskään päässyt irt ajatuksissani ja kun vielä halusin ehdottamasti mukaan pähkinää ja suolaa. Sen lisäksi, että suola sopii suklaalle, se sopii erinomaisesti myös kahviin. Tästä oli hyvä esimerkki rakas Oravan pappani joka koko pitkän elämänsä laittoi kahvikupilliseensa pikkulusikallisen suolaa. Suola oli aina pöydässä noin desin vetoisessa punaisessa muovikipossa, lusikkana oli pieni katkennut koristelusikka.

Ja näin ne maut lähtivät viemään minua... Kilpailuvastauksessani luonnehdin luomustani minulle epäominaisen lyhyesti ja ytimekkäästi:

Purkillinen puhtaita makuja ja parhaita raaka-aineita; tummaa suklaata, pistaasipähkinöitä, oliiviöljyä. Illallisen päättää suklainen nautinto reilun maalaisesti kipossa kera kupillisen Paulig Kenyaa.

Sormisuola viimeistelee suklaan maut ja tukee kahvin aromeja.

Suklaa-pistaasikipponen 

200g pistaasipähkinöitä
2rkl kuumaa vettä
1/2rkl vaaleaa siirappia

200g tummaa suklaata
2dl kuohukermaa
1dl laadukasta neitsytoliiviöljyä
sormisuolaa

6 kpl digestive keksejä murskana

Kuori pistaasit ja kalttaa ne upottamalla hetkeksi kuumaan veteen,jotta saat pähkinän "sisäkuorenkin" irroitettua. Näin pähkinämurska pysyy kauniin vihreänä. Surraa pistaasit murskaksi veden kanssa tehosekoittimessa ja mausta siirapilla

Sulata paloiteltu suklaa mikrossa miedolla teholla välillä sekoittaen. Vatkaa kerma kevyeksi vaahdoksi ja sekoita hukan jäähtynyt suklaa vaahtoon. Lisää oliiviöljy nauhana koko ajan vispaten.

Rakenna annokset pieniin lasipurkkeihin (esim piltti) tai annosmaljoihin. Pohjalle keksimurskaa, sitten suklaamousse, kerros pistaasivoista ja uusi kerros suklaata. Koristele pistaasivoilla, muutamalla pähkinällä ja ripottelemalla annoksen päälle sormisuolaa. Tarjoile heti, annosta ei voi laittaa jääkaappiin oliiviöljyn jähmettymisen takia.

Ei muuta kun lusikka ja kupponen kahvia kauniiseen käteen ja kipposta äänestämään. Paulig-jury valitsee 10 eniten ääniä saaneen keskuudesta voittajan, joka pääsee Kööpenhaminaan viikonlopuksi ja syömään jo kahdesti maailman parhaaksi valittuun ravintola Nomaan. 

Pyörtyisin!

Siis peukut pystyyn! Aikaa on Marraskuun 2011 loppuun asti.

Mansikkalassi lasissani

Kun kesä oli vielä kuumimmillaan ja viime vuonna perustamani 50 taimen mansikkamaa puski hulluna satoa (no, ihan sopivasti), tein tämän lassin iltapäivän virkistykseksi ja ruokailun alkuun. Ruoka ei ollut kyllä intialaista, mutta passasi se vietnamilaisenkin etukupiksi. Muta sehän onkin jo toinen juttu se.

Mansikkalassi

1l mansikoita
1/2 l maustamatonta jugurttia  (tykkään laittaa tähän valion purkista juoksevampaa, en turkkilaista)
1/2dl hunajaa
ripaus suolaa
jäämurskaa

Perkaa mansikat tehosekoittimeen ja hurauttele survokseksi hunajan ja suolan kera. Lisää jugurtti ja jäämurska ja hurauta vielä sekaisin. Tarjoa heti.

Lassi (makea) kai tehdään useimmiten mangosta mutta kyllä nämä mansikatkin siellä viihtyivät. Suurimman polemiikin aiheutti suola. Ruokavieraat (sisaruksiani, eli USKALSIVAT sanoa),hämmästelivät kuinka olin mennyt panemaan suolaa eli pilaamaan hyvän lassin. Että vain siihen peruslassiin tulee suolaa. Minä yritin puolustaa, että kyllä se hyvää tekee helteellä suolatasapainolle...

No myönnetään, että sitä taisi mennä puoli ruokalusikallista ripauksen sijaan ja se tosiaan lassissani lasissani  maistui. Mutta en anna periksi, siksi suola edelleen reseptissä. Laittakaa te muut hyvin kevyellä kädellä!

Saunaruoka-peesailua ja yhden tölkin oluttesti

Eipä ollut juolahtanut pieneen mieleenikään, tunkea kiukaan päälle makkarapussiin muuta kuin sitä itseään -makkaraa siis-, ennen kuin luin Pastanjauhajien saunaruuasta. Ajatus saunaruuasta oli jotenkin niin hillittömän hauska joten oli pakko päästä heti hyvin samalla tyylillä peesailemaan jauhajien reseptiä kaapin antimiin perustuen.

Saunamakkaraperunat kiukaalla

 2:lle pikkuannos

1 kiuasmakkarapussi

250g lenkkiä, eli sellainen puolikas kahden pötkön paketista

4-5 keitettyä perunaa

vajaa puoli pakettia koskenlaskijaa

kourallinen sinihomejuustoa

ruohosipulia silppuna

mustapippuria

Kuori perunat ja makkara, leikkaa kolikoikoisi ja asettele kerroksittain pussiin, murentele päälle juustot ja mausteet. Sulje pussi tiiviisti ja anna löhötellä puolisen tuntia kuumalla kiukaalla.

Jos tämä on sitä äijämättöä, niin maistui kyllä rouvallekin! En ole mikään suuri makkaran ystävä, joten perunat tekivät tästä annoksesta mielestäni paljon paremman. Pussiin emme jauhajien tapaan laittaneet sinappia, koska mieluummin molemmat laitamme kylmän sinapin/ketsupin/kurkkusalaatin valmiin annoksen päälle. (Huomasimme muuten saunassa keskustellessamme, että tämä taisi olla ensimmäinen asia vuonna 2011, josta olimme samaa mieltä. High Five!)

Illan saunomista ja ruokailua odotellessa iski myös hillitön oluenhimo ja niinpä passitin Iso-Hoon lähikauppaan noutamaan vaimolleen tölkin alkoholitonta. Osti myös toisen itselleen, mikä oli IV oluen juojalta jokseenkin kummallinen teko. Mutta hyvä, hyvä sinänsä.

Olut oli outo tuttavuus, en tiedä johtuiko tuosta yllä mainitusta oluenhimosta, vai ruuan ja oluen saumattomasta liitosta :D, mutta tuskin koskaan on pakkaskylmä olut maistunut niin hunajaisen täyteläisen maltaisen hyvältä.

Jos olisin parempi röyhtäilemään (tahdonalaisesti siis), niin nyt olisi ollut aterioinnin päälle ehkä sen paikka!

Loppuun vielä tunnelmakuva  saunasta kesäiseltä Maaningan mökkireissulta. Saunaan tuntuu mahtuvan monenmoista, mitä sinne ei ensiajatukselta pistäisi...

Odottavan äidin jouluglögi

Tässä samalla nautiskellen siemaillen...

Terästetyt glögithän ovat vähän niinkuin automaattisesti poissa äidin jouluiselta nautintolistalta, mutta raskausdiabetesdiagnoosin myötä myös moni muu herkku jää paitsioon. Joulunaikaa oli vaikea kuvitella ilman glögihetkiä ja siksi olenkin kuumeisesti yrittänyt miettiä itselleni sopivaa reseptiä, Valion sokeriton glögi kyllä menetteli, mutta jotenkin siinäkin on silti hyvin keinotekoinen maku.

Mutta joskus sokeakin kana jyvän löytää. Tuntuu että nyt löytyi todella hyvä sekoitus.

Aloitin keittelemällä omenatäysmehutiivistettä ja mausteita, maku kehittyi mukavasti, mutta silti tuntui, että tässä juodaan maustettua kuumaa omppumehua, kunnes keksin lisätä Rooibos veriappelsiini - juoman lehtiä sekaan. Osui ja uppos!

Odottavan äidin jouluglögi

1 l omenatäysmehua
2 tähtianista
2 kanelitankoa
1 tl neilikoita
1tl kokonaista kardemummaa
2rkl Rooibos veriappelsiini - juoman lehtiä

Kiehauta mausteet omppumehun kanssa , anna kiehua hiljalleen 10 min, lisää Rooibos -lehdet ja anna hautua vielä ainakin 15 min. Siivilöi glögi ja nauti perinteisesti rusinoiden ja mantelien kanssa.

Rooibos veriappelsiini on aivan tavallisen city-marketin tee-hyllyltä kainaloon napattua.
Ja kyllä tämä varmaan maistuisi terästettynäkin, varmasti kuitenkin veriappelsiinin takia ennemmin terävillä kuin viinillä jatkettuna.

Urho6v leikki keittiön automatolla (kyllä, se on lapsiperheessä lähes yhtä tärkeä keittiön sisutuselementti kuin tilava jääkaappi) pitkästä aikaa Autot- elokuvan autoilla kun keittelin glögiä ja piparkakkutaikinaa huomiselle. Urhon sanavarasto on hyvinkin kehittynyt, mutta välillä uudet sanat "kuullaan" väärin. Niinpä Urho kertoi leikkiessään, että pakkohan näitten on välillä mennä Mensa- asemalle!... No ehkä puhuvien autojen todella tarvitsee...
Edellisellä viikolla Urho kertoi kun oli katsellut Salatuja eläimiä (äidin kauhuksi). Siinä olivat nuoret keränneet rahaa hevosen ostoon, mutta kun he pääsivät tallille, karsina oli tyhjä: "Äiti, se omistaja sanoi , että Eetu (hevosen nimi) Oli lähtenyt PEURASTAMAAN..."