ON ARKI. ON VARHAISKAALIPASTA

Eikä ollenkaan mikään turha arkipasta, vaan lähestulkoon täydellinen arkiruoka. Valmistuu pastan kiehautusajassa, sisältää vain muutaman aineksen, mutta sopivasti hiilihydraattia ja proteenia että jaksaa työt ja leikit. Ja tärkeimpänä tietysti maku, joka näin varhaiskaalisesongin aikana on huomattavan tuore ja raikas. Kaali pysyy nyt kauniin vihreänä pannulla käännellessä, ei mitään ruskeaksi haudutettua talvikaalta tässä ruuassa. Tätä söi meillä ihan joka iikka, vaikka uusi ruoka olikin.

Reseptin olen pölläissyt Anikolta, joka kannustaa kaikkia kokeilemaan Unkarilaista kaalipastaa, tämän ruuan esikuvaa.  Káposztás tészta, jos ymmärrät. Minulla kun sattui olla jauhelihaa, niin paistelin senkin mukaan. Vähän otin omia vapauksia kaalin suikaloinnissa. Että ei ihan samanlaista tullut, mutta kiitokset lähtee kuitenkin Unkarin suuntaan. Tehkää sitä tai tätä, niin hyvää tulee.

Melkein unkarilainen kaalipasta
4:lle

1/2 varhaiskaali suikaloituna (tai kokonaan jos pieni)
Pastaa 4:lle keitettynä, penne tai farfalle vaikka
300g jauhelihaa
öljyä, suolaa, pippuria, kuminaa


Ripottele suolaa hiukan suikaloidulle kaalille ja rusentele kaalia käsin. 

Laita pasta tulemaan pakkauksen ohjeen mukaan. Ruokaan sopii hyvin joku tricolori-pasta, niin annokset saavat vähän väriä.

Ruskista jauheliha pannussa ja lisää sitten kaali ja freesaile vielä hetki, mutta älä ihan veltoksi. Ripottele mukaan halutessasi hiukan kivaa maustetta kuminaa. Lopuksi suolaa ja pippuroi. Sekoita mukaan valutettu pasta ja tarjoile.

No, okei, vuolin mä vähän parmesaniakin päälle. Koska sitähän se pasta aina huutaa.

AVOKADOSUKLAALEVITE (on vegaani)

Kaikkeen sitä. Ihminen suklaanhimossaan. Sitä niinkun vainuaa parhaimmat suklaareseptit niin, että päätyy instagrammin kautta lopulta sveitsiläiseen ruokablogiin, jossa valmistetaan viettelevän näköistä VEGAANIA suklaalevitettä yhdistelemällä muutama ainesosa, joista yksi on avokado. Ja jos sveitsiläinen kehuu suklaalevitettä, niin minä kyllä ostan.

Yksi mieleenpainuneimpia lapsuusmuistoja Sveitsistä on sveitsiläinen välipala. Ihanaa rapeakuorista, taikinajuurista maalaisleipää siivu ja siivun päälle taitettiin rivi tai kaksi suklaalevystä. Ai että, mikä energiabuusti. Kokeilkaa vaikka.

Reseptin innosti testaamaan Fanny the Foodie-blogi, eikä ihan vähiten herkullisten kuvien takia. Tai sen tunnelman; kuinka terveellisyyttä uhkuva aamiainen ja samalla ihanan syntisen suklainen. Kadehtien katson aina  toisten trendikkäitä aamiaiskuvia. Miksi omalta pöydältäni ei koskaan löydy smoothie bowlia tai jotakin hedelmillä, pähkinöillä tai marjoilla tuunattua puuroa, vitsi, ei edes ikinä niitä viherpipermehuja. Mun aamiaiset haisee pekonille varmaan viiden kilometrin päähän. Ikävystyttävän vanhanaikaisen perinteistä.

Vaikka en mä kyllä meinaa pekonista luopua. Joskus silti voisi kai tarjota paahtiksen päällä suklaista avokadolevitettä tuoreilla marjoilla tai hedelmillä koristettuna. Pähkinää. Kookoslastuja.

Uuuu....

AVOKADOSUKLAALEVITE

1  täydellisen kypsä avokado 
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 rkl mantelimaitoa
6 pehmeää taatelia, kivi poistettuna

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja surauta tahnaksi. Onnistuu myös sauvasekoittimella. Avokadon tietysti puolitat ja koverrat hedelmälihan pois, ettet nyt aivan kokonaista heitä sinne blenderiin.

Taatelit on niitä hedelmäosastolla pahvirasiassa myytäviä pehmeitä, ei niitä taatelikakun valmistuksessa käytettäviä palikoita.

Sitten vaan tahnaa leivän päälle ja tahnan päälle marjoja, banskua, mangoa, mitä mieli halajaa. Tahna ei ole kovin makeaa vaan oikein suklaisen rikasta, niinpä joku hedelmäsokerinen juttu on omiaan leivän päällä.

Kyllä teidänkin täytyy ostaa tämä. Ihan vaan maun ja tunnelman takia. My five seconds as a maalaishipsteri in the morning.

Huomenna voidaan taas paistaa sitä pekonia.

Hashweh

Onneksi Ruokatorstai matkustaa silloin kun mä en itse voi voi.

Hesarin Ruokatorstait on taattua laatua. Ahmin ne aina saadessani Hesarin käteeni, pelkän ruokatorstain takia kun en sitä viitsi tilata. Pakko seurata paikalliset lehdet kuitenkin ensin. Eivät vielä Hesarissa kirjoittele meidän Urho11v:stä...

Onneksi Ruokatorstai julkaisee reseptikokoelmiaan myös kirjoina. Taitaapa olla  minulla ne kaikki, ennen joulua sain tämän Ruokatorstai matkustaa, jossa keskitytään Eurooppaan ja Lähi-itään. Hyviä perusreseptejä, yleensä ihanin pikku twistein. Ja aina löytyy jotakin, josta en ole kuullutkaan. To do- listalla on näin aluksi pääsyt pekoni-punasikuripasta ja talvinen tomaatti-mozzarellasalaatti sekä hashweh.

Joo en ollut kuullut minäkään...

Hashweh on perinteinen libanonilainen ruoka, vähä kuin riisi-jauhelihapyttäri. Helppo ja edullinen valmistaa, mutta kaneli, kardemumma ja neilikka tuovat ihanan intensiivisesti Lähi-idän läsnä. Tuli mieleen meidän sisarusten suosikkiarkiruoka, äitini resepti Saudi-kana. Lapsetkin söivät kun ei ollut tulisia makuja ja Maitotyttö varsinkin innostui toivomaan joka mantelinpalan löytäessään.

Hashweh
Ruokatorstai matkustaa-kirjasta
4annosta

Riisi: 
2dl riisiä
2rkl oliiviöljyä
4 dl vettä
1 tl suolaa

Lihaseos:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
4 tomaattia
400g naudan jauhelihaa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl kuorittuja manteleita
1 dl pinjansiemeniä
1 1/2 dl sultanarusinoita
2 tl kanelia
3/4 tl jauhettua kardemummaa
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

Pinnalle: Ruukku tuoretta lehtipersiljaa.

Skippasin ohjeen mukaisen riisin huuhtelemisen kylmässä vedessä ja kuullotin riisit oliiviöljyssä pari minuuttia, lisäsin veden ja suolan, kuumennin kiehuvaksi ja annoin kypsyä hiljaa kannen alla n. 10 min. Lämpä pois ja anna riisin höyrystyä vielä pari minuuttia. Sekoita haarukalla ilmavaksi.

Riisin kypsyessä, paista jauheliha kahdessa erässä mahdollisimman tummahipiäiseksi. Siirrä odottamaan.

Kuumenna pannussa oliiviöljyä. Kuullota viisi minuuttia hiennettua sipulia. Lisää pieneksi kuutioiksi leikatut porkkanat ja jatka kuullottamista vielä 5 min. Lisää hienonnettu valkosipuli ja tomaatit, joista olet poistanut kannat, siemenet ja jotka olet pikkonut pieniksi.

Rouhi manteleita hiukan pienemmäksi. Lisää seoseen mantelipalat, pinjansiemenet, rusinat, mausteet ja paistettu jauheliha. Sekoita, ota lämpö pois mutta jätä seos pannulle hautumaan.

Sekoita lopuksi riisi ja lihaseos. Hienonna päälle runsaasti tuoretta lehtipersiljaa.

Äiti, Natasisko, PikkuveliNuutti, Niko: Tää on teidän ruoka! Vai mitä?

Ruokatorstai matkustaa saatu arvostelukappaleena. Alkuvuodesta ilmestyi toinenkin opus, jossa Ruokatorstai matkustaa kaukomailla. Siitä varmaan lisää...

Tartiflette - Alppien aarteita

Juustoa, juustoa, juustoa, onko mitään parempaa? Lisää perunaa, sipulia, valkkaria, pekonia; noista yksinkertaisista aineksista syntyy herkkujen herkku, Tartiflette. No, hiukan tuhti, mutta herkku (ja oikeasti ei mitenkään liian tuhti mielestäni). Alpeilla on juustoa aina osattu käyttää luovasti ja juustofondue seka raclette on herkkulistallani talvisaikaan vuosittain. Raclette välillä myös kesällä, koska se on myös mainiota kesäillan terassiruokaa, palohälyttimetkin soivat sillä tavoin huomattavasti harvemmin.

Tartiflette on nimenomaan ranskalainen erikoisuus ja lienee saanut alkunsa hyvin talonpoikaisesta ruuasta, tähteeksi jääneet keitinperunat on heitetty pannulle sipulien kera ja päälle juustokiekko sulamaan. Tämä juustoruoka on ollut minulle tuntematon, pari vuotta sitten luin ensi kertaa siitä jostain ruotsalaisesta  ruokalehdestä ja sittemmin olen törmännyt siihen parissa blogissakin. Tekemättömyys on johtunut ruuassa käytetyn juuston saatavuudettomuudesta, vaikka kyllä tätä voi tehdä niillä marketin raclette-viipaleillakin, maku on samantyyppinen. Jollakin amerikkalaiselle sivustolla kehotettiin käyttämään jopa brie'tä, mutta tähän varoituksen sana; do not, toistan DO NOT try that at home. Unohda Brie. Ei sama. Tuliko selväksi?

Salaperäinen juusto on nimeltään Reblochon ja sitä saa siis todistettavasti ainakin pääkaupunkiseudulta (esim. Hakaniemen hallista, kiitos Maitotytön kummitäti Pia, sieltä oli myös asiantuntevasti ohjeistettu ostajaa, olivat heti arvanneet mitä ollaan tekemässä). Reblochon on siis ranskalainen, puolipehmeä, hyvin voiarominen juusto, jonka valmistukseen käytetään 3 eri lehmärodun maitoa. Sitä kypsytetään n. 6-8 viikkoa, jonka aikana pintakuori pestään useaan otteeseen. Rasvaprosentti on keveä 45%. Kiekot ovat enintään puolen kilon painoisia halkaisijaltaan 9 tai 14 cm. Juuston historia on hauska: Reblocher tarkoittaa jotenkin että "puristaa vielä kerran vetimestä" ja se siis juontaa juurensa keskiajalle jolloin maanomistajat verottivat vuorilla asuvia alustalaisiaan sen mukaan paljonko heidän lehmänsä tuottivat maitoa. Talonpojatpa eivät sitten lypsäneetkään utareita aivan tyhjäksi. Loppu maito, joka olikin sitten erityisen rasvapitoista, lypsettiin  lopuksi itselle ja siitä valmistettiin reblochon juustoa. 

Halkaistu juustokiekko asetetaan perunoiden päälle kuoripuoli ylöspäin, kuori nautitaan myös suurena herkkuna. Ruokaan olisi otollista hiukan savustettu pekoni, mutta kun sitä ei ollut, mentiin tavallisella. Ihana, laadukas Riesling kruunasi leivän ja vihersalaatin kanssa nautitun aterian, joka nautittiin oikeaoppisesti laskettelumäen jälkeen.

Tartiflette 
4-6:lle
1 kg kiinteitä perunoita
2 rkl voita
2 isoa keltasipulia
200g pekonia
2-3 valkosipulinkynttä
2 dl kuivaa valkoviiniä
150g ranskankermaa
500g Reblochon juustoa 
suolaa, mustapippuria
pinnalle hienonnettua ruohosipulia (unohdin laittaa, vaikka olin hankkinut)

Keitä pestyt perunat kuorineen lähes kypsiksi (anna kiehua n. 10 min). Kaada vesi pois ja anna jäähtyä.

Pilko pekoni, sipuli ja valkosipuli ja paista miedolla lämmöllä kunnes pekoni saa väriä ja sipulit pehmenevät. Kaada päälle valkoviini, anna kiehahtaa ja lisää sitten ranskankerma. Sekoita kastikkeeksi ja mausta suolalla ja pippurilla. 

Kuutioi perunat ja paista niihin paistinperunatyyppistä pintaa voissa pannulla. Tämä ei ole pakollinen vaihe, mutta tuo mukaan hiukan enemmän kruntsia, eikä tässä nyt kannata ainakaan alkaa enää murehtimaan tuon 2 rkl voita vaikutuksia. Suolaa ja pippuroi perunat.

Kaada perunat isoon valurautapannuun tai uunivuokaan. Kaada päälle kastike. Halkaise juustokiekko ja aseta koko komeuden päälle kuoripuoli  ylöspäin. Gratinoi n. 20 min 200 asteessa, kuunnes koko ruoka kuplii herkullisesti.

Tarjoile vihreän salaatin, etikkasäilykkeiden ja rapeakuorisen maalaisleivän kanssa. Toimii kyllä myös mallikkaasti suomalaisen ruisleivän kera.

Juomaksi suosittelen  alppien juustoherkuille tuttuun tapaan joko mustaa teetä tai rapsakan kuivaa  valkoviiniä.

Hyviä mäkiä kaikille, toivotaan, että saadaan vielä jatkaa kunnon talvea! Tehkää tätä herkkua vaikka laskiaisena, jos ei reblochonia löydy niin käyttäkää raclettejuustoa. Ei sitä brietä.

Igorin kana ja pari muuta herkkua viikonlopuksi

Vaikkapa tälläinen Paahdettu tomaatti-mozzarella salaatti. Siinä aivan isoilla kirjaimilla lukee, että herkulliseen viikonloppukokkailuun silloin kun haluat on pakko keskittyä muuhunkin kun pelkkään ruuanlaittoon. Tomaatti, mozzarella ja basilika on klassinen yhdistelmä ja talvella saat lähes kesän veroiset maut esiin paahtamalla tomaatit.

Paahdettu tomaatti-mozzarella salaatti
12 hengelle

2 kg pikku(terttu)tomaatteja, punaisia ja keltaisia 
250g  pehmeää puhvelinmaitomozzarellaa (esim Pirkan Parhaat)
1 puska tuoretta basilikaa
suolaa, pippuria, oliiviöljyä, balsamicoa

Laita tomaatit uuninpellille, ja paahda 200 asteessa noin tunnin verran.

Suolaa, pippuroi, öljyä ja balsamikoi tomaatit lämpimänä. Aseta tarjoiluvadille, revi päälle juusto ja basilika.

Ja sitten aiheeseen eli Igorin kanaan. Keskustelimme tällä viikolla siitä, että onkos se paljon hypetetty Igorin kana arkiruokaa vai viikonloppuruokaa. Peggy, joka alunperin reseptin julkaisi, kertoi, että oli saanut pyyhkeitä kun oli tituleerannut Igorin kanaa viikonlopun ja jopa juhlien ruuaksi. Ruuan raaka-aineet kun eivät ole kovin kalliit, se on helppo ja aika nopeakin valmistaa(valmista alle tunnissa, mutta kestää pitemmänkin hauduttelun) ja pata/uunivuokaruokana, siitä ei ehkä kaikkein finedinimpia  esille panoja saa.

Ihan totta, sanon minä. MUTTA. Jos 800g kananfilettä saa kaverikseen 350g smetanaa, on kyseessä sen verran tuhti annos, että minä laitan sitä kyllä viikonlopun spesiaalihetkiin. Lisäksi se tosiaan helppotekoisuutensa ja edullisuutensakin takia sopii tarjottavaksi myös isommalle porukalle. Varsinkin kun sen maku on herkullinen ja sopii niin lapsille kuin aikuisillekin.

Siispä minä tarjosin Igorin kanaa Maitotytön syntymäpäivillä. Kaveriksi tarjosin tuoretta ciapattaa ja riisiä sekä tuota paahdettua tomaatti-mozzarellasalaattia. Ihan en malttanut siihen jättää vaan valmistin vielä jättikatkarapuja, kun muuten pääsin niin helpolla, niin äkkiäpä perkasin nelisenkymmentä jättikatkista.

Vieraat vaikuttivat tyytyväiseltä kaikkeen ja jälkiruuaksi keitettiin jäätelökakkukahvit. Tykkään niin tälläisistä tarjoiluista, helppoa niin emännälle kuin vieraille.

Ja se Igorin kanan resepti. Sen te joudutte käydä nappaamassa alkuperäislähteestä eli Peggyn pieni punainen keittiö-blogista, jonka Igorin kana reseptiin pääsette siis tästä. Jos ette ole vielä kokeilleet, kannattaa. Se on konstailemattoman herkullinen ruoka, jos tykkäsit Moskovan padasta, tykkäät tästäkin. Igorin kana on kuin lämpimän slaavilaisäidin syleily!

Mutta arvaatkaa kuinka paljon smetanaa meni kun tein Igorin kanaa 3kg kanan rintafileitä? 

Niin helppoa vierastarjoilut eivät koskaan ole, että kuvata kerkeäisin, mutta uskokaa vaan kaiken herkullisuuteen kuvista huolimatta. Jättiravut kypsennettiin gratinoimalla vuuallinen valkosipulipersiljavoissa. Niin helppoa.

Ei kyllä niin helppoa myöskään etteikö useimmat vieraat, äiti, anoppi, käly, nato hääri kattaus- ja siivousapuna juhlien aikana. 
En todellakaan ole niitä emäntiä, joiden pöytä odottaa vieraita katettuna jo aamu kuudesta lähtien. Toisaalta menetelmä on hyvä. Kun vieraat joutuvat kattamaan, he oppivat tavaroiden paikat ja näin tiskikoneen tyhjennys juhlien päätteeksi sujuukin jo leikiten.

Perhetyövoima - paras työvoima!

Joulun alla arkiruokaa

Meitä on moneksi. Itse kuulun siihen joukkoon, joka välttää jouluruokien syömistä ennen joulua kaikin voimin. Toivoo, ettei kukaan kutsu perinteiselle joululounaalle tai ettei pikkujoulun menu koostu kinkusta ja laatikoista. Haluan säästää sen oman, aika perinteisen jouluruokanautinnon aattoon. On oltava mitä odottaa.

Joulunalusviikot ovat touhuntäyteisiä, on monenmoista joulujuhlaa ja niitä pakollisia kaapinsiivouksia (not!), ja vaikka en joulustressiä suostu harteilleni ottamaankaan, ei vuorokauden tunnit meinaa riittää millään kaikkeen siihen jouluvalojen asetteluum, askarteluihin, piparkakkutaloihin ja muihin, joita oikeasti haluaisi lastensa kanssa tehdä. 

Jotta kauniisti sanottuna joskus tuntuu vähän toivottamalta. Tuntuu, että muilla on koti järjestyksessä, piparit leivottuna ja ne valotkin ripustettuna paljon ennen ensimmäistä adventtia.

Ruokapuolen kanssa mennään reseptillä helppoa, arkista, ei jouluista (no paitsi, se lipeäkala nyt tänä vuonna...). Jauheliha on aika pop raaka-aine.

Sari Spåra Sweet Food o'mine- blogista, tästä aika läheltä pohjanmaan rannikolta on ehtinyt tänä vuonna vaikka mitä. Esikoiskirja Meren maku sai seuraa vastailmestyneestä Talven maku-kirjasta. Sieltä sopivasti löytyi resepti jauhettuihin merimiespihveihin. Just sopivaa joulunalusarkiruokaa.

Jauhettu merimiespihvi

4:lle Sari Spåran Talven maku -kirjasta

400g naudan jauhelihaa

1 raastettu raaka peruna

1 keltuainen

1 dl kuohukermaa

1 tl suolaa

1/2 tl valkopippuria

Voita paistamiseen

3 suurta sipulia

1 rkl voita

10 perunaa

1 lihaliemikuutio

5 dl vettä

Suolaa maustamiseen

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. sekoita jauheliha, raastettu peruna, kerma ja mausteet taikinasta ja muotoile ohuita pihvejä. Sari ehdottaa 10 kpl, minä sain mielsestäni sopivan kokoisia 7 kpl.

Paista pannulla voissa kaunis väri molemmin puolin ja laita sivuun.

Kuori ja viipaloi sipulit. Pehmittele ne kauniin kullanruskeiksi voissa pannulla. Käytin punasipulia kun muuta ei yllättäen ollut.

Kuori ja viipaloi perunat lohkoiksi.

Voitele sopiva uunivuoka voilla (itse valitsin turhan pienen) ja lado perynat, pihvit ja sipuli kerroksittain vuokaan. Mausta kerrokset suolalla.

Kiehauta vesi ja ja sulta liemikuutio (tai fondi). Kaada liemi vuokaan (itse olisin pienellä vuuallani pärkännyt puolella määrästä-

Paista uunin keskitasossa n. 30 min, kunnes perunat kypsiä. meillä siinä meni kauemmin.

Oli kuulkaa hyvää, rehtiä kotiruokaa ja kukapa sitä voi vastustaa. Halutessaan pihvitaikinan voi maustaa tujumminkin.

Ihanan Sarin ihana Talven maku -kirja on parhaillaan juuri tälläisissä resepteissä. Suvun keittotaito on siirtynyt Sarin huomaan, perinteitä vaalitaan, mutta uusia ideoita kehitellään jatkuvasti. Meren Maku - kirjassaan Sari osoitti jo olevansa expertti villiyrttien käytössä. Uusin kirja onkin häkellyttävän suloinen kokoelma reseptejä laidasta laitaan. Se on jaettu syksyyn ja talveen ja kussakin käydään läpi erikseen kasvisruuat, kalat, kanat ja lihat ja jälkiruuat. Lisäksi kirjasta löytyy säilöntäreseptejä, makeisia ja leivontaa. Kirjasta aistii elämän, suvun ja perheen merkityksen, arjen ja juhlan vaihtelun. Sarin kauniit tekstipätkät maalaavat kuvaa meren asukkaan elämän kauneudesta ja raadollisuudesta.

Meidän Myrskylahden Sari!

Kirja on arvostelukappale kustantajalta.

Hirssituorepuuro Ruokaverstas-brunssilta

Tämä on toiveresepti. Ruokaverstas-projekti pani pystyyn gluteenittoman brunssin viime lauantaina ravintolapäivänä, ja tämän tuorepuuron reseptin perään kyseltiin todella monta kertaa. Siis todella monta! Olin aivan hämmentynyt. Olin nimittäin varma, että kukaan ei innostu vaaleanruskehtavasta tuorepuurosta, mikään silmänilo se ei kulhossaan ollut. 

Resepti on niin yksinkertainen, että tuntuu, ettei se edes ole resepti. Tässä pari tunnustusta: Tein tuorepuuroa ensimmäistä kertaa elämässäni. Söin tuorepuuroa ensimmäistä kertaa elämässäni. Osallistuin ravintolapäivään ensimmäistä kertaa elämässäni. Brunssilla ja sitä valmistellessa oli niin kiire, että en ehtinyt ottaa kuin muutaman nopean kuvan , joista oli unohtunut kaikki säädöt, joten sain syödäkseni tuorepuuroa toisen kerran tänään kun otin nämä kuvat, että kehtaan julkaista reseptin.

Tuorepuuro oli omastakin mielestäni herkullista. Anteeksi, itseasiassa H-E-R-K-U-L-L-I-S-T-A.

Kerron teille kuitenkin äkkiseltään meidän brunssimenun, nyt kun sen vihdoin tarkalleen tiedän, kun tilaisuus on ohi. Meillä oli paikkana upeat isot neuvottelutilat Framin 8. kerroksessa koko seinän näköalaikkunoineen, josta pystyi ihailla lumivaippaista Seinäjokea. Käytössä oli 2 isoa jääkaappia, mutta ei liettä, ei uunia vain hirveästi pistorasioita. Asetti omat rajoituksensa tarjoilulle. Keksimme paistaa blinivohveleita sekä makealla että suolaisella täytteellä. 

Halusimme tarjota ruokaa myös mahdollisimman läheltä ja saimme kumppaneiksi brunssille Pirjon Pakarin (Kauhajoki,Seinäjoki) upeine gluteenittomina leipineen, Jalasjärveläisen Juustoportin juurot ja maitotuotteet sekä Kauhajoen Palvaamon  Perinteisen Saunapalvin.

RUOKAVERSTAS-BRUNSSI 21.11.2015

 kokonaisuudessaan gluteeniton

Paahdettu kurpitsa-kvinoasalaatti 

Punajuuri-kikhernesalaatti

Juustoportin mozzarella-tomaattisalaatti

Kasvismunakas

Omenainen hirssituorepuuro

tillikurkkuja, paprikaa

Juustoportin mansikka jugurti ja omena-karpalojugurtti

Vastapaistetut blinivohvelit

savulohitäyte

suolakurkku, smetana, hunaja

mansikkarahka

Kauhajoen Palvaamon Perinteinen saunapalvi

Juustoportin juustot:

Isabella-kermajuusto

Vuohen Grand Reserva

Brandy-Pähkinä

Kirsikkahilloke

Pirjon Pakarin tattarinapit ja

Tattari-pellavasämpylä ja

puhdaskaurasämpylä

Juustoportin voi

Linssihummus

Omenapiirakka

Puolukkapiirakka

Appelsiinituoremehu

Omenatuoremehu

Kahvi

Haudutettu Earl Grey

Lisäksi meillä oli pieni ruokaverstasmainen koenurkka, jossa kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan meloonihelmien valmistusta (kuin pieniä kaviaaripallukoita).

Enempää meillä ei ole kuvia. Ja  se kyllä harmittaa.

Mutta nyt se luvatta ja odotettu  maailman helpoin resepti.

Omenainen tuorehirssipuuro

4-5:lle

1 l maustamatonta jugurttia (Juustoportin laktoositon AB maustamaton jugurtti sopi hyvin)

4 dl hirssihiutaleita

2 dl omenasosetta

1 rkl kanelia

Sekoita kaikki aineet yhteen ja anna tekeytyä jääkaapissa yön yli. Aamulla voit ripotella annoksesi päälle vielä omenakuutioita, pähkinöitä, siemeniä. Puurossa on kaneli ja omenan takia ihanan jouluinenkin fiilis. Käyttämäsi omenasoseen makeudesta riippuen voit halutessasi makeuttaa puuroa vielä hunajalla. Brunssilla oli Lailan kotitekoinen omenasose, joka oli juuri sopivan makea sinällään.

Kiitos kovasti kaikille yhteistyökumppaneillemme Kauhajoen Palvaamolle, Pirjon Pakarille ja Juustoportille, upeille pikkuluistelijoiden äideille, jotka huolehditte hienosti brunssivieraista ja omalle ruokaverstas-tiimille kaikenkattavista etukäteis- ja jälkikäteisjärjestelyistä sekä paikan päällä Juhalle melonikaviaaripisteen hoidosta, Selinalle jouhevasta hovimestaroinnista ja pöytävarausten pyörityksestä, Lailalle blininpaistourakasta ja aamun pikkutunneille jatkuneista kokkauksista kanssani edellisyönä.

Ennekaikkea kiitos teille kaikille 130 isolle ja pienelle osallistujalla. Oli hienoa, että saimme  kattaukset täyteen.

Ja tehkää tuota omenaisen kanelisen ihastuttavaa tuorehirssipuuroa!

Apukokki maailmalla ja sitruunakana

Väitän ettei kärähtänyt. Kuva valehtelee. Hyvin tumma paahto vaan. Söin nimittäin kaiken nahan. Eli sikäli tiedän. Sitäpaitsi haluan tämän reseptin eetteriin, enkä ehdi nyt uusintoja ottaa. En koskaan ehdi. Reality blogging, you know. Välillä ehtii kuvaan asetella vähän paremman patalapun...

Kiiru on siksi, että haluan kertoa, joka siihen  ei ole vielä törmännyt, Apukokki maailmalla - keittokirjasta. Miikka Järvinen ja Maija Koski ovat tehneet lastensa kanssa jatkoa ihanalle Apukokin keittokirjalle. Ideana on kokata perheen ruokia niin arkeen kuin juhlaan, sillä lailla lapsiystävällisesti. Reseptin ohjeistus on värien avulla jaoteltu myös niin, että heti näkee mitä voi tehdä yhdessä aikuisen kanssa, mitä lapsi yksin ja mikä jää aikuisen vastuulle. Kiva idea ja lapset innostuu. Sinänsä reseptit on kyllä ihan sellaisia, että käyvät keittiöön kuin keittiöön vaikkei siellä apukokkeja häärisikkään. Tykkäsin ekasta osasta ja tykkään tästä.

Kirja on kirjoitettu kaliforniasta käsin, ainekset ruokiin löytyvät kyllä kotomaastakin. Minua erityisesti ilahduttaa törmätä väkeen, jonka ruokafilosofia ja lempiruokamaat ovat niin samanlaiset kuin omani. En ole ikinä pystynyt sanomaan, että joo Italian keittiö vaikka on mulle ykkönen, sen takia kirjan sisällys riemastuttaa; reseptiosionsa saavat niin kalifornialainen, lousianalainen kuin muukin amerikkalainen, meksikolainen, kiinalainen, intialainen ja tietty se italialainen, kaikki vähän sieltä San Francicon lahden vinkkelistä, sillä sieltähän nämäkin kaikki ruokasuuntaukset löytyvät.

Kirjassa kokataan paljon kasviksia, syödään luomua. Ohjenuorana toimii paitsi ruuan puhtaus ja maku, myös eläinten hyvinvointi.

Sitruunakanan reseptin nappasin heti to do-listalle, nyt kun meillä saa myös (ainakin Jyväbroileri) noita broilerin reisipaloja. Hyvää tuli ja mehevää, koko perheelle maistuvaa. Ja helppoa! Tässä vain reseptiikan pikaohjeistus ilman töiden jaottelua.

Sitruunakana
4-6 :lle

2 rkl tuoretta rosmariinia
2 rkl tuoretta timjamia
1-3 luomusitruunaa
3 valkosipulinkynttä
6 rkl oliiviöljyä
2-3 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
1 kg maustamattomia broiletin koipia ja reisiä
3 rkl sulatettua voita
sitruunanviipaleita koristeluuna

Tee marinadi silputusta rosmariinista, timjamista, valkosipulista, 2 sitruunan raastetusta kuoresta (ohjeessa 2 rkl) n. desistä sitruunamehua, öljystä, suolasta ja pippyrista.  Marinoi  kananpaloja marinadissa jääkaapissa pari tuntia.

Laita kananpalat vuokaan nahka ylöspäin ja kaada marinadi päälle. Lusikoi päälle voipaloja (kirjassa voisulaa). Paista 220 asteessa 50-70 minuuttia. Kääntele 20 minuutin välein. En käännellyt ja sen huomaa.

Mutta hyvää oli! Meillä syötiin uuniperunan ja salaatin kanssa. Ihanan sitruunaista!


Lisäksi kirjasta on ehditty testailla myös tuoreluumupiirakkaa, josta unohtui ottaa  kuvat valmiista tuotteesta. Mutta tekovaiheissa noudatettiin lapsityövoiman käyttöä. Piirakka oli hyvää, mutta sokeria kannattaa laittaa yllättäen maksimimäärä jopa makeisiin luumuihin, ettei tule liian kirpsakkaa .

Luumujen asettelu vuokaan yksitellen tuntui varmaan lähes yhtä uuvuttavalta kuin kivien poisto pienistä naapurin puun luumuista.

Onneksi nopeasti keksittiin, että eihän niitä nyt yksitellen tartte asetella...

Tästä kirjasta kokataan vielä monta kertaa!

Kirja saatu arvostelukappaleena.

Pistetään poppikone soimaan...

Tai siis popparikone. Tai ei siis konetta ollenkaan, vaan popataan pop corneja, niinkuin ne ennen tehtiin, ennen yli-iisejä mikro-poppareita (no kyllä nekin saa poltettua) tai kaiken maailman kuuma-ilmalla toimivia popparikoneita.

Lapsuuden poppareita, silloin kuin poppareiden teko oli vielä merkkitapaus ja niiden syöminen vielä merkittävämpää. Onneksi mun paukkumaissirakkaus on siirtynyt molempiin lapsiin, varsinkin Maitotyttö toivoo usein popcornia. Ja sitten vaan mikroon.

Mun lempihetki on kotona hyvä elokuva, iso kulho voilla maustettuja popcorneja  ja suurin ja kylmin lasillinen maitoa mitä talosta löytyy. Oi maito, oi maissinjyvä! En kyllä muista koska viimeksi oon kattonut elokuvan. Jos Frozenia ei lasketa. Siitä alkaa mennä repliikit  ulkoa. Ainoat muut elokuvat, joissa osaan vuorosanat on Sound of Music, Hei me lennetään ja National Lampoon's Animal House. Ja tietysti Brian's life. Profiloidun varmaan aivan oudoksi tämän perusteella...Unohtakaa, että kerroin.

Viime aikoina olen alkanut kaivaa kattilan kansineen esiin. Koska hups, vaikka mikropopparit on hyviä, kätsyjä ja nopeita, niin kattilassa itse tehdyt on luvallanne vielä parempia. Ja vähän kuin katoavaa kansanperinnettä. Tietääkö kaikki lapset edes kuinka pop corneja OIKEASTI tehdään?

Tällä kertaa mulla oli kuitenkin projekti, osiot A, B ja C. Osa C meni pieleen, kuten projektini joku osa aina toisinaan saattavat mennä. Ei siitä sen enempää, paitsi, että odotin siltä paljon. Nyt odotan uusinta matsia. Mutta osa A eli poppareiden paukutus vanhaan hyvän ajan malliin onnistui, kuten lähes aina ja osa B sai aivan jumalattoman suuren suosion. Se oli nimittäin karamelli-popcornin teko ja ne vasta maistuivatkin niin Maitotytölle kuin IsoHoollekkin (se on muutenkin karkkihiiri, vaikka muuta väittää).

Popcornit kattilassa

2 rkl öljyä
2 dl pop cornin jyviä
iso. 4-5 litran kattila kansineen

Laita levy päälle, kattila levylle, öljy ja 3 maissinjyvää kattilaan ja kansi päälle. Odota, että maissit paukahtavat. Nyt öljy on sopivan kuumaa.

Poista 3 popparia ja kaada tilalle loput, laita kansi päälle ja heiluttele kattilaa (kattila kiinni lämpölähteessä). Hellasta riippuen voit pienentää tehoja hiukan. Maissien pitäisi alkaa poppailemaan ihan just. Jatka heiluttelua kunnes poppaukset lakkaa, ja nosta kattila liedeltä. Nyt sulla on kattilallinen popcornia, kaada heti kulhoon ja suolaa perään. Ehkä haluat maustaa myös voisulallalla. Se on syödessä aika sotkuista mutta muuten ihan parasta.

Vaihtelun vuoksi jatka karamellipoppareiden tekoon. Ne on hyviä!

Karamelli popcornit

3 l maustamattomia popcorneja (katso yllä)
150 g voita
2,5 dl fariinisokeria
1tl vaniljajauhetta
1/2 tl suolaa
1/2 tl ruokasoodaa

Kuumenna kattilassa voi ja fariinisokeri kiehuvaksi, keitä hiljalleen sekoittaen 4 min. Nosta levyltä ja sekoita mukaan yhteen sekoitetut vanilja, suola ja sooda. Kaada heti kulhossa tai kattilassa olevien poppareiden päälle, ohuena nauhana, koko ajan poppareita sekoittaen. Sekoita karamelli oikein hyvin poppareihin.

Levitä sitten kahdelle uuninpellille ja paista 100 asteisessa uunissa tunti, aina vartin välein käännellen. Kaks pelliä kerralla kiertoilmauuninn. Tavallisessa uunissa 120 astetta. Minulla ei ole aavistustakaan, miksi tämä "kuivausoperaatio", mutta kaikki tutkimani reseptit näin tekee. Anna valmiiden jäähtyä ja riko mahdolliset isommat klöntit.

Kauniiseen purkkiin sitten vaan tai pieneen masuun.

Tai: FOOOOOOOODFIGHTTTTTTTT! (John Belushi in Animal House)

Soijamarinoidut kananmunat

Pienellä vaivalla voi nostaa nuudelikeiton tai salaattiannoksen ihan uudelle levelille. Marinoit nimittäin kananmunat. Törmäsin ohjeeseen tällä viikolla Soppa365 sivustolla ja kokeiltava oli. Käytin sitten kuitenkin  Jamie Oliverilta löytynyttä reseptiä, mausteet olivat hiukan eri ja sherryviinietikan ja sokerin  sijaan käytettiin miriniä. Kummalla reseptillä vaan on lopputulos varmasti erinomaisen maukas, kunhan muistat riittävän pitkän marinoinnin. Mieluummin yön yli.

Keiton ohjetta en tällä kertaa pistä. Omani haalin kokoon limellä, inkiväärillä ja sitruunalla ryyditetustä kanankeittoliemestä/kanasta, lehtikaalista ja korianterista. Niin, ja tietysti udon-nuudeleista. Soppa-Hanna julkaisi juuri mielettömän näköisen ramenkeitto-ohjeen ja löytyypä omasta blogistanikin erilaisia virityksiä. Muna passaa kaikkiin.

Soijamarinoidut kananmunat
4:lle

4 luomukananmunaa (vaikka Elsan, Äänekkään, Paten ja Laten)
2,5 dl vettä
2 dl vähäsuolaista soijakastiketta
2 rkl miriniä
peukalonkokoinen inkivääripala, kuorittuna ja siivuina
4 tähtianista
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

Keitä kananmunat kiehauttamalla sopivan kokoinen kattilallinen vettä. Laske munat kiehuvaan veteen, ajasta 6 minuuttia, ota pois, huuhtele kylmällä ja laita kylmään veteen jäähtymään.

Munien kiehuessa kiehauta kaikki muuta  aineet (vei, soija, mirin ja mausteet). Nosta liemi jäähtymään.

Kuori munat ja kaada liemi munien päälle, sellaisessa astiassa, että peittyvät kokonaan. Voit käyttää myös ehjää minigrippussia. Anna marinoitua 6 h tai yön yli.

Valuta munat ja halkaise pituussuunnassa. Käytä aasialaisiin keittoihin, salaatteihin, wokkeihin tai vaikka leivän päällä. 

Tabbouleh 9 ja 1/2 (Mielenkiintoista!)

Sormeni ovat syyhynneet päästä tämän reseptin kimppuun jo alkuvuodesta, kun jostain kirjatorilta nappasin mukaan alennuksessa olleen Chef Ramzin keittokirjan Arabialainen keittiö. Ihana, ihana kirja. Syy miksi valitsemaani reseptin kimppuun käyn vasta nyt on siihen tarvittavan lehtipersiljan huikea määrä: 9 ja 1/2 desiä! En todellakaan ollut menossa tyhjentämään markettia kalliista yrttipuskista ja yrittämään saada ne hengissä kotiin talvipakkasilla, vaan odotin suosiolla kesää kasvimaata ja oi niin satoisaa ja mistään ulkoisista tekijöistä hätkähtämätöntä lehtipersiljapenkkiäni. Eikä se onneksi pettänytkään.

Tunnustan, että minulla on välillä ryynit ja ryynit iloisesti sekaisin. Milloin teen couscousia, milloin couscoucista tabboulehta ja bulguria sitten välillä couscousiin...you get my confusion? Äitini on kyllä tehnyt jo vuosikymmenet herkullista tabboulehta, mutta vasta nyt libanonilainen Chef Ramzi avasi silmäni. Että niinkuin tiedän nyt mitä olen tekemässä ja koska teen ihan omiani (sekin sallittakoon).

muista lukea oikealta vasemmalle

Tabbouleh on nimittäin persilja- bulgurisalaatti. Ei bulguri-persilja (ekä varsinkaan couscous) ja tämä tarkoittaa sitä, että se on siis yrttisalaatti, jossa on mausteena bulguria. Reseptissä saattaa olla vain 3 rkl bulguria n. litraan persiljasilppua. Mokasin hiukan tämän reseptin kokeilussa, en millään halunnut uskoa, että reseptin 1 3/4 dl bulguria on tarpeeksi. Joten tein 2 dl (no eihän lisäys ollut kuin 1/4 dl) ja kumosin kaiken salaattiin. Kuvissa ainakin näyttää turhan bulguriselta ja seuraavan kerran laitan vain  desin, jotta persilja pääsee vieläkin enemmän framille. Maunsa puolesta tämä tabbouleh kyllä jo peittosi edeltäjänsä, joissa runsas yrttien käyttö tarkoitti korkeintaan 2 ruukkua lehtipersiljaa. Olisittepa nähnyt mut reseptin kimpussa, jossa yritin vanhasta muistista vertailla edes noita arabialaisen tekstin numeroita käännettyyn reseptiin...ettei vain olisi tullut virhe. Virhe taisi olla päässäni.

Tabbouleh
persilja-bulgurisalaatti
4:lle

3 tomaattia pieneksi kuutioituna
2 keltasipulia hienonnettuna
9 1/2 dl lehtipersiljasilppua
1 dl tuoretta minttusilppua
1 3/4 dl bulguria ohjeen mukaan valmistettuna 
1 1/2 tl suolaa
3/4 tl mustapippuria
1 dl sitruunamehua
1 dl oliiviöljyä

Yhdistä kulhossa tomaatit, sipulit ja lehtipersilja- ja minttusilppu. Sekoita huolellisesti mukaan bulgur ja loput mausteet. Kumoa tarjoilukulhoon. Tarjoile kylmänä ja koristele sitruunalohkoin.

Tabbouleh - I so get  you now!

Cherry Cherry lady...

Kirsikkavaroitus! Luvassa paljon kirsikkaa. Omasta ja NaapurinUllan puista. Kirsikka-onnistumisia, niinkuin nämä kirsikkaviinerit. To die for! Vaikka oikeasti niistä tuli niin susirumia ja täytteet pursui välistä, että sain käyttää kaikki kikkakolmoset kuvausvaiheessa. Että joku täydellisempi cherry lady voisi laittaa epäonnistuneiden mappiin, minä en, koska niin sikahyviä. Ja mun näkösiä. Ja nyt koeponnistettuja, niin sun ei tarvitse sortua samaan virheisiin.

Ja tuo kirsikkatäyte näihin ja muihin piirakoihin. Lähdin tavoittelemaan sitä home-sweet-home- America -tyylistä Town Fair kirsikkapiirakkakilpailunvoittajatäytettä. Onnistui yli odotusten. En ole oikein päässyt koskaan perille amerikkalaisten kirsikkapiirakkavillityksestä, mutta nyt olen niin valaistanut. Huomenna pakko tehdä perinteinen Mummo Ankan -piiras tällä täytteellä. Reseptejä tutkiessani löysin parikin kertaa vinkin lisätä täytteeseen punaista elintarvikeväriä ja oli jo lähellä etten kiskaissut piirakkaani teelusikallista e-koodia (mutten löytänyt onnekseni pulloa), mutta mitä ihmettä? Katsokaa nyt tuota kauniin punaista väriä! Eihän tuon kauniimpaa punaista voi olla!

Kirsikoita on siis poimittu. Kirsikkapuuni antoi ensimmäistä kertaa komean sadon (vrt. viime vuonna 2 kirsikkaa) ja äitini ja isäni olivat ne kanoja ulkoiluttaessaan noukkineet minulle (oltiin lasten kanssa viikonloppu poissa). Puuni antaa tuollaista kirkkaanpunaista kirsikkaa ja niinkuin tyyliin sopii, tämä puutarhuri ei tietenkään ole merkannut puutarhapäiväkirjaansa (no arvaa onko mulla sellaista? Ja jos olisi, olisiko se tyhjä? Aivan niinkuin lasten lapsuusmuistokirjat. Kaikki vaan ei oo kynäilijöitä...) lajikkeen nimeä, mutta siis punainen mehukas happamenmakea marja. Onhan ne erilaisia kuin ne "ostokirsikat". Keittelin niistä sitten mehumaijallisen mehua, se on niin helppoa kun ei tarvitse kiviä poistaa. Mehu on ok, hyvää, ehkä hiukan hapanta, varmaan täytyy ujuttaa lisää sokeria joukkoon.

NaapurinUllalla on 2 runsassatoista puuta, tumma ja punainen (onkohan sillä puutarhapäiväkirjaa?) Niitä on saanut käydä syömässä puusta päin ja keräyslupakin annettiin. Ajattelin etten ehtisi, mutta maanantai-iltana äitin ja Maitotytön avustuksella kerättiin tuo iso Tupperin taikinakulho ja kannu täyteen (Tiedoks vaan Ulla, teillä kun ei ollu ketään kotona). Kirsikoita on ihan superihana noukkia. Niin nopia, ettei malttaisi lopettaa.

Mutta kannattaa lopettaa ajoissa. Manailin poistaessani kiviä. Mikä työ ja tuska. Kypsästä kirsikasta se onnistuu muka niin helposti veitsen avulla, mutta jos kirsikoita on miljoona niin siihen kuluu aikaa. Mulla meni 1 1/2 h noitten putsaamiseen, sormet oli aivan rutussa niinkuin pitkästä kylpemisestä ja mietin jo, että onko kukaan saanu jännetupintulehdusta kivien poistosta. On mulla se työkalukin, mutta se vasta hidas onkin....

Kirsikkatäyte piirakoille ja viinereille
Täytettä tulee litra, josta mun viinerit veivät ihan minimaalisen osan. Säilyy jääkaapissa 5 päivää.

1 litra oman puun kirsikoita, kivet poistettuna, mutta säästä nesteet mukaan
2 1/2 dl sokeria
1 dl maissitärkkelystä
1/2 tl suolaa
1/2 sitruunan mehu

Keittele kirsikoita mehussaan hiljalleen 10 minuuttia. Sekoita sokeri, suola ja maissitärkkelys keskenään ja kaada pienissä erissä nesteeseen koko ajan sekoittaen. Tämä oli hiukan pelottavaa, ajattelin saanko aikaan klimppejä, mutta en yhtä ainokaistakaan. Jos pelkäät samaa, ota kirsikkalientä talteen kylmänä, sekoita maissijauho siihen (lisää suola ja sokeri suoraan marjoihin) ja vispaa sitten maissineste mukaan. Joka tapauksessa keittele sitten vielä 3-4 minuuttia sakeaksi kiisseliksi. Lisää sitruunamehu ja anna jäähtyä. Täytteelle tekee hyvää jos se saa levätä yön jääkaapissa.

Kirsikkaviinerit
kirsikkatäytettä
500g valmista voitaikinaa
1 kananmuna voiteluun
raesokeria

Taikinasta pitäisi tulla 12 isoa viineriä tai tuplamäärä minejä. Ne ovat aika söpöjä (ja laulukin sanoo, että pie, pie-baby, baby-good-pie!... kyllä piirakoista on sitten tehty paljon lauluja...)

Eikä se haittaa jos vähän tursuaa...

Kaulitse ja leikkaa siis suorakulmioita, joiden keskelle nostat täytettä. Kostuta reunat ja painele kiinni ( tätä en tehnyt ja piirakkani sylkivät hiukan liikaa täytteitä ulos kun eivät pysyneet kiinni. Mutta tee sinä!) Kuvioi reunat vielä haarukalla ja nosta uuninpellille.

Voitele vatkatulla kananmunalla ripottele päälle halutessasi vielä raesokeria ja paista isoja 200 asteessa n. 25 min.

Ja tämä yllä oleva kuva on ihan kunnianosoituksena ja kiitoksena meidän kesäkananelikolle (Elsa, Late, Pate ja Äänekäs - tiedätte kyllä keitä ootte), joista on kohta yöpakkasten lähestyessä luovuttava. Siis katsokaa tuota keltuaisen väriä. Se on niin keltainen ja sitä on niin paljon, että munaa on melkein vaikea levittää piirakan päälle.

Ja katsokaa tuota kirsikkaviineriä! Tää on kunnianosoitus mun kirsikkapuulle, valmiille voitaikinalle ja sen käyttämisen käsittämättömälle helppoudelle. Sekä maailman parhaalle kirsikkaiselle piirakantäytteelle (laitoin vielä päälle tuota valkoista, joka siis munanvalkuaista ja tomusokerin sekoitusta, vähän niinkun viineri-must).

Olikohan mulla vielä muuta. Ei kai.

Lyhyestä virsi kaunis.