Pikaista raparperiherkkua

Joskus on ihanaa kun voi nauttia sesongin herkuista tosi vaivattomasti. Vaivattomimmillaan se tarkoittaa ehkä mansikan nappaamista kannasta sormien väliin ja herkullisen marjan puraisua suuhun niin, että vain kanta jaa käsiin. Kukapa voisi vastustaa sellaisia torimansikoita? 

Raparperin kanssa täytyy ehkä mennä hiukan pidemmälle, tuo hapokas varsi kun ei monelle ihan sellaisenaan maistu. Itse kyllä muistan kuinka ihanaa oli kun mummolan raparperipuskasta taittoi varren ja kippoon laitettiin sitten hianoa sokuria jonne vartta dipattiin. Ja sitten suuhun.

Vietin hienon ruuantäytteisen viikonlopun juuri Tanskassa ja nyt on pieni blokkauskrapula, mutta haluan jotakin jakaa kuitenkin alkavan viikon (ja alkaneen kesän) kunniaksi. Tämä pikaresepti oli niin pikainen, että jaoin reseptin jo Twitterissä ja Instagrammissa mutta kyllä tämä ansainnee paikkansa myös kaikkien äitini reseptien joukossa....

Kätevä raparperipiirakka

voitaikinalevyjä
raparperinvarsia
hunajaa
ruokosokeria
rouhittua valkosuklaata

Leikkaa voitainalevy neliöiksi ja sivele neliöt hunajalla. Sirottele kullekin neliölle hiukans sokeria. Suikaloi raparperi ja pätki sopivan pituisiksi paloiksi. Asettele suikaleita kullekin neliölle ja päälle ripottele vielä sokeria. Lopuksi rouhittu valkosuklaa.

225 astetta uunissa kauniin kullanruskeiksi.
Maistuu vaniljajäätelön, kermavaahdon, ranskankerman tai vaniljakastikkeen kera.

Maistuu kesältä!

Muistattehan myös, että takaraja lähestyy Kauhajoen ruokamessujen reseptikisassa. Ja palkinnothan olivat hyvät eli 500€!

Om nom Okonomiyaki !

Minä olen tälläinen Japanilaisen ruuan perään Suomessa haihattelija, eli alkuperäisiä makuja etsiessä olen aivan toisten armoilla. Tänään kokeilin Okonomiyakia, joka on jokseenkin kuin japanilainen munakkaan, pannukakun ja pyttärin hybridi ilmentymä. Nimi tarkoittaa "mitä vain haluat paistettuna" tai jotakin sinne suuntaan. Blogeissa olen törmännyt ainakin Sivumaun ja Kulinaarimurulan resepteihin. Yhtä autenttista reseptiä lienee turha haikaillakaan, koska annoksen valmistamisessa on jopa kaksi ihan eri koulukuntaa; Kansai- ja Osakatyyli.

Minä löysin itselleni parhaiten sopivan reseptin Jamie Oliverin, Kätevä Kokki Jamie - kirjasta (sain sen vuosi sitten häälahjaksi; takakannessa se lupaa lisää älliä ruuanlaittoon. Laudaturin yo:na, kuitenkin tästä vähän otin itseeni...). Jamien kansainvälisissä ohjeissa oiotaan joskus mutkia, mutta poikkeuksetta lopputulokset ovat makunsa puolesta huippuja. Eikä tässä tarvinnut lähteä markettia edemmäs ostoslistankaan kanssa, ja sehän on aina plussaa.

Ohje oli helppo ja nopea toteuttaa, oheinen resepti on kuudelle, tein itse 4 munasta hiukan arvioiden aineksia tyyliin laitan vähän enemmän kuin puolet, mutta kirjoitan tämän reseptin nyt alkuperäisenä, se on helppo esim. puolittaa.

Okonomiyaki eli japanilainen pannukakku
6:lle

1 sipuli ohueksi viipaloituna
100g ruskeita, tuoreita herkkusieniä viipaloituna
1/2 kiinankaali hienonnettuna
100g retiisejä ohuina viipaleina
350g pehmeää silken tofua kuutioituna 1cmx1cm
6 kananmunaa
150g vehnäjauhoja (n. 4dl)
suolaa, mustapippuria
öljyä paistamiseen
ketsuppia(yäk) tai tulista chilikastiketta (siis sriracha!)
soijakastiketta
(japanilaista) majoneesia tai luonnonjugurttia

Vatkaa jauhot ja munat sileäksi ja mausta hyvin suolalla ja mustapippurilla. Sekoita varovaisesti mukaan vihannekset ja lopuksi tofukuutiot.

Kuumenna pinnoitetulla pannulla öljy. Kaada päälle okonomiyaki-seos ja paista keskilämmöllä n.4 minuuttia. Käännä pannukakku ja paista toistakin puolta saman verran. Hyvä konsti kääntämiseen oli ottaa irtopohjakakuvuuan pohja, laittaa se kanneksi, kääntää sitten paistinpannu ylösalaisin kannen pohjasta pidellen ja sitten liu'uta munakas/pannukakku takaisin pannuun.

Tarjoile  Okonomiyaki heti. Raidoita pannukakku majoneesilla ja chilikastikkeella ja kata myös soijapullo pöytään.
Jamiellä oli myös superhelppo ja ihanan makuinen lisuke hihassaan.

Pikapikkelsikurkut
1/2 kurkku
chilihiutaleita
soijakastike
valkoviinietikka 
seesamöljy

Puolita kurkku, kaavi lusikalla siemenet ja viipaloi reiluiksi paloiksi. Ripottele päälle hyppysellinen kuivattuja chilihiutaleita, sekä loraukset soijakastiketta, valkoviinietikkaa ja seesamöljyä(maun mukaan, mutta n.1rkl kutakin)

Mä tykkäsin. Oli maukasta, ruokaisaa eli täyttävää ja vahingossa ihan kasvisruoka, vaikkakaan ei vegaani. Nopea ja helppo.

Ja sitten kun hifistelen japanilaisen ruuan perään, käyn katsomassa mitä vaikka Masutoaitemu tai hirame-no-me blogeissa on meneillään.

Tai toivon, että taivaalta putoais mun suuhun sushia.

SEIS! TÄMÄ ON JOULUJÄÄTELÖ...

...sanoo Hellapoliisi, sillä Hellapoliisin Katin resepti tämä on. Sen löysi ja valmisti aatoksi MunKälyni. Etsittiin hyvin lapsiystävällistä jälkiruokaa ja sitähän tämä olikin. Sekä vaivaton. Kova sana jouluna siis kaiken kaikkiaan. Marttahenkisyys oli iskenyt kälyynikin ja alkuperäisen reseptin maustemäärällä hän teki  tuplamäärän  eli 2 litraa jäätelöä ja kovasti oli tavaraa siinäkin, kuten kuvasta näkyy. Meillä toinen tehtiin laktoosittomana ja toinen ehdottomasti laktoosia janoaville (hymiö) aitomaito-versiona.

Hellapoliisin Joulujäätelö
6 annosta

1 pötkö Domino Vaniljatäytekeksejä
1 litra vaniljajäätelöä
1 tl piparkakkumaustetta
n. 2 dl vadelmia /tai muita marjoja)
n. 10 pientä marenkia murustettuna

Rouhi kaulimella keksit muovipussuin sisällä muruiksi. Vatkaa vaniljajäätelö (pehmennyt)  sähkövatkaimella ja jaa kahteen osaan. Lisää toiseen piparkakkumauste. Vuoraa 1 1/2 l kakku tai jäädykevuoka tuorekelmulla ja jaa vuokaan kerroksittain dominomurut, jätski, marjat, murustetut marengit ja piparimausteinen jäätelö. Suojaa jäätelö kelmulla ja laita pakkaseen muutamasta tunnista yön yli.

Säilyy pakkasessa hyvänä useamman viikon.
(Alkuperäinen Hellapoliisin resepti)

Mulla oli ilo tavata  Jaakolan Kati eli Hellapoliisiin viime vuonna pariin otteeseen. Tiesitkö että ahkera rouva on Suomen myydyin keittokirjailija? Hänen kirjojaan on myyty, sen tiedän, toistasataa tuhatta kappaletta ainakin.  Virallisia tietoja en löytänyt mistään, mutta näin kertoi kustantajan edustaja jo viime keväänä. Katin tuotannosta löytyvät mm. mainiot kirjat pikkukokeille ja -leipureille, useampaan lahjapakettiin olen sellaisen kääräissyt.

Mitäs tässä nyt muuta? Hyvä Kati!

Mutta koska jouluaiheiset postaukseni lienevät viime vuoden osalta olla likimain tässä. Pistetäänpä arkistoon vielä the joulupukkikuva 2014:

Uunilohi - koska joulun allakin on syötävä

Ja ruoka on mieluiten helppoa ja nopeaa. Marketeissa on ollut pitkin joulukuuta kivoja shokkitarjouksia kokonaisista kirjolohista. Ja mikäs sen helpompaa kun sellaisen pukkaaminen uuniin. 

Yksi parhaimpia uunilohia, jota olen syönyt, on ollut rakkaan ystäväni KarjaMekon valmistama. Merja pökkäsi uuniin kyllä muistaakseni fileen, mutta se, mikä herätti ruuan valmisteluvaiheessa huomion, oli yletön voilla läträily. Minut kun oli opetettu, että lohi rasvaisena kalana ei voita kaipaa. Ja terveellistä olla pitää, että mieluummin jonkinmoista höyrykypsennystä vaan...

No, siitä Merjan lohesta tosiaan tuli yksi parhaimmista syömistäni huolimatta ruuanlaittonaikana esittämistäni korjaavista ja rakentavista kommenteista (joita ei onneksi huomioitu). Kai se ystävä tottuu, neuvoihinkin. Nykyään, aina tavatassamme, minulta jaksetaan kysyä, vieläkö lapseni nukkuvat samassa sängyssä kanssani. Ennen omiani olin nimittäin kovin kärkäs neuvomaan kuinka kummityttöni pitäisi opetella nukkumaan jo omassa sängyssä. KarjaMekko on onneksi ellei maailman, niin ainakin Suomen vahvin nainen, ja hän on aina jaksanut kuunnella neuvojani. Toteuttaa ei ehkä koskaan...

Omasta lohestani tuli  siis KarjaMekkomainen ja Jamie Oliversmainen yrtti-sitrus-VOIversio.

Ja hyvää oli.

Kokonainen kirjolohi uunissa

1-2 kg lohi

suolaa

pippuria

sitruuna

tuoretta tiliä

tuoretta lehtipersiljaa

VOITA niin paljon kuin kehtaat

Huuhtele ja kuivaa lohi. Leikkaa sen molempiin kylkiin vinoittain viiltoja. Silppua yrtit  (jätä tilliä myös oksina sisustaa varten)ja sekoita niihin raastettu sitruunan kuori. Viipaloi sitruuna. Suolaa ja pippuroi kala sisältä.  Tunge viiltoihin yrttislppua ja lohkare voita. Käännä kalan toinen kylki ja toista. Laita sisällekin voipaloja sekä tillinvarsia ja sitruunansiivut.

Pistä lohi tulikuumaan (250 astetta) 15 minuutiksi ja sitten käännä 180 asteeseen 30 minuutiksi.

 Tarinan opetus: Voi on hyvää?

After XMAS-kinkku

Elämää joulun jälkeen. Tiedän, vaikea kuvitella. On sitä. Siksi tämä paistos.

Minä kuulun niihin, joka en pysty kohtuudenkaan nimissä luopumaan mistään joulupöytääni perinteisesti kuuluvasta herkusta. Ja oman joulupöytäni kiistellyin kaveri on tietenkin, Juicen sanoin, sika. Kiistattomasti se tosin pöytääni kuuluu, mutta se, minkämoinen tänä vuonna laitetaan, kuinka suuri, pakastettu vai tuore, luomu-, vilja-, potkallinen, luullinen, tuottaa aina asiallisen määrän keskustelua. Joka jatkuu sitten joulupöydässä, jossa rankataan kinkun onnistuneisuus kaikkia edellisiä kinkkuja  sekä vähän naapurillakkin maistettuja verraten. Tässä kohtaa saa myös kinkun kaveriksi valitut sinapit huutia. Joo, ja niitä on pakko olla useampia vaihtoehtoja, ettei kinkku mene pilalle väärästä sinapista.

Kaksi kinkkuateriaa on kuitenkin ehdoton maksimi joulunaikaankin, varsinkin kun siihen vielä lisää öiset jääkaapiretkeilyt kinkkuleipien ja kylmän maidon merkeissä. Ja onneksi meidät kuluttajat on jo aika hyvin opetettu; Kinkku pidetään kylmässä, pöytään leikataan tarvittavat siivut ja viimeistään sen toisen päivän jälkeen perkaan kinkun ja pakastan rippeet erissä maailman ihanimpia hernekeittoja ja kinkkukiusauksia varten.

Tällä paistolla voit duunata kinkun jo ihan eri ruuaksi vaikka tapaninpäivän ulkoilun päälle. Se on myös mainio tuhtina brunssiruokana. Ja parasta on se, että halutessasi sen voit valmistaa uunitusta vaille jo edellisenä iltana jääkaappiin odottamaan. Silloin munamaito oikein imeytyykin leipiin. Tässä voi sopivasti käyttää joulusta jäänet ylimääräiset leipäpalatkin.

After Xmas kinkkupaistos

1 l joulukinkun rippeitä kuutioina (tai pieninä palasina)

n.15 siivua vaalea leipää

2 isoa punasipulia

1 rkl voita

1 tl suolaa

1 tl sokeria

6 munaa

4 dl maitoa

2 rkl dijon sinappia

1 rkl timjamia

suolaa ja mustapippuria myllystä

5dl voimakasta juustoraastetta esim. puolet parmesania, puolet emmentalia tai gruyeriä

Kuori ja suikaloi sipulit. Sulata voi paistinpannulla, lisää sipulit, suola ja sokeri ja anna pehmetä 10 minuuttia miedolla lämmöllä.

Sekoita muna ja maito ja mausta se dijonilla, timjamilla, suolalla ja pippurilla. Voitele suuri uunivuoka, kasta leivänpala kerrallaan munamaitoon ja levitä alimmaksi kerros leipää. Ripottele kerroksen päälle puolet kinkusta, sipulista ja juustoraasteesta. Puolita leipäpalat ja asettele seuraava leipäkerros hiukan limittäin pystyyn, niin että pinnasta tulee nätin rouhean epätasainen. Edelleen kasta jokainen palan munamaitoon ja leipiä asetellessasi ripottele aina hiukan myös kinkkua ja sipulia väleihin. Lopuksi vielä päälle loppu juustoraaste ja munamaito.

Paista 220 asteessa n. 20 minuuttia, kunnes munamaito on hyytynyt ja pinta saa kauniin värin.

Tarjoile vihreän salaatin kera.

Paistoksen voi tosiaan tehdä paistoa vaille valmiiksi jo aamulla iltaa varten ja jättää vetäytymään jääkaappiin, mutta yhtä hyvin voit tehdä ja paistaa sen välittömästi. Paistos on myös helposti muokattavissa; sinihomejuusto, jalapenot, valkosipuli tai osan maidosta korvaaminen valkoviinillä saa aikaan aivan uuden makumaailman.

Tämä resepti löytyy HooKoon uusilta joulusivuilta, jossa paljon herkkureseptejä ja hyviä vinkkejä jouluruokien ja kattauksen tiimoilta. Jouluruokia ideoimassa on ollut Mestariskokki Björckin Tomi sekä pari suosittua ruokabloggaajaa. Maistuis varmaan sullekin - blogi on kehitellyt ihanan jouluisen punakaali-pekonihöystön joulupöytään ja minä sain miettiä hävikistä herkuksi -teemalla jotain kivaa kinkun rippeille. Hookoo löytyy myös kätevästi facesta.

Yhteistyössä HK

Hyvän mielen leipä

Joulun alla on kiva muistaa ystävää ja tuttua joululeivällä. Saaristolaistyyppiset leivät on näkkileivän ohella ehdoton ykkösvalinta, sillä ne säilyvät ja parantuvat viileässä säilytettynä parikin viikkoa. Lahjaleivän voi halutessaan pukata myös pakkaseen aattoa odottamaan muutaman päivän "kypsyttelyn" jälkeen.

Saaristolaisleivät ovat villejä leivottavia myös jauhopeukalottomille. Taikinaa ei vaivata, sekoitetaan vaan ja löysä taikina kypsennetään uunivuuassa. Joka ikinen leipomani leipä on saanut kehuja maustaan aaton kalapöydässä, ulkonäköongelmien kanssa kamppailen edelleen. Leipäni nimittäin ruukaavat sillä lailla keveästi mennä kuopalle tuosta keskikohtaa. Mutta jos on tälläinen ei niin nipontarkka ja uskoo lahjansaajan arvostavan makua ja rakkaurella leipomista, antaa mennä vaan. Ehkä mun signature saaristolaisleipä on keskeltä matalammalla. Tehkää perässä jos osaatte.

Tällä kertaa olen liikkeellä pikkuisen muokatulla lainareseptillä. Blogini alkuaikoina, silloin kun sitä luki vain sukulaiset ja kommentit olivat harvinaista herkkua, sain silloin tällöin kommentteja Kari.K nimiseltä henkilöltä. Että olin otettu, ihan joku tuntematon jaksoi vaivautua.... sittemmin Kari.Koon kommentointi on lähes tauonnut ja minulle on paljastettu, että Kari.K on itse asiassa IsoHoon työkaverin T. Rehnmannin alter ego ja siinä oli sitten vissiin kaksikseen hihitelty postauksiani kommentoidessa. Ei se mitään, minulle ne tulivat oikeaan aikaan. Rehnman asuu Bergön saarella joka on lossinvarainen puolentuhannen asukkaan saari tuossa Vaasan rannikolla. Tässä reseptissä on erikoista siinä käytetty tyrnimehu, ja vaikka sitä onkin vain puoli desiä, sen kyllä maistaa lopputuloksessa (ellen sitten ole makuharhainen). Saamani resepti oli ruotsinkielellä (tai, noh...) ja piti pistää pystyyn oikein some-etsintä kun ihmettelin mitä on surbärssaft (Kari.K ei ollut juuri silloin tavoitettavissa).  Tuo aluehan taitaa olla melkoista Tyrnivaltiota, joten sielä mehua saa hyvillä suhteilla (tai omista puskista) edullisemmin isoompaankin satsiin. Mutta tämä on just hyvä meille.

Bergön tyrnileipä
4 leipää

7,5 dl piimää
3dl appelsiinimehua
0,5 dl tyrnimehu(tiivistettä)
1 rkl voita
50g tuorehiivaa
3dl siirappia
4dl Myllärin luomu ruisjauho
2 dl vehnärouhetta
2 dl ruisrouhetta
4 dl olut- ja leipämallasta
6 dl Myllärin vehnäjauhoja
3tl suolaa!!!! (oli jäänyt pois reseptistä, taikinassa oli, kiitos tarkat lukijat (meemu))



Kuumenna kaikki nesteet  siirappia lukuunottamatta ja voi  37 asteiseksi ja liuota hiiva mukaan. Lisää myös siirappi ja sitten sekoita mukaan kaikki kuiva-aineet. Kaada  löysä taikina neljään n. litran vetoiseen suorakaiteen muotoiseen vuokaan ja anna seistä liinalla peitettynä puoli tuntia.

Paista  180 asteessa kiertoilmauunissa 45-60 minuuttia. Anna jäähtyä ja tasaantua viileässä ainakin 2-3 päivää.

Paketoinnissa tykkään  useimmiten yksinkertaisesta glitterin ja säihkeen sijaan, vaikka niilläkin on paikkansa. Yksinkertainen vyöte on kaunis leivän päällä, mutta jos leipä on matkassa mukana, niin se on kiva peittää kauttaaltaan. Voipaperi tai pergamiinipaperi sulkee sisäänsä siirapit ja rasvat (ja kauneusvirheet). Tulostin yksinkertaisen tervehdyksen kauniilla fontilla ihan ruskean paketointipaperin päälle ja leikkasin sen vyötteeksi. Kaunista narua ja se on siinä. Paketointitarvikkeet löytyivät ainakin meiltä kotoa, minä kun kohdalle sattuessa ja kukkaron ollessa lyönnissä helposti sorrun ostamaan kaikenmoista askarrustarviketta. Onhan se hyvä, että on hyvät varastot vaikkei niin askartelisikaan...

Ja sitten vaan suukkuun. Maistiaisleipä reilulla voilla, jouluna sitten kalaa.

Kiitos Kari.K. Kiitos Rehnman. Kiitos Bergö! 

Postaus osallistuu Myllärin joululeipähaasteeseen. Kiitos jauhoista!

The vuokaruoka. Kun on kiire tai väsy.

Tai molemmat. Ja niin pajon kun joulun läheisyys antaakin energia, on se myös aikamoinen energiasyöppö. Kun pöytään saa ruuan vähällä vaivalla ja olemattomalla aivotyöskentelyllä, saattaa se joskus olla perheenäidin pelastus. Tai parisuhteen.

Tässä yksi lempparivuoistani, jonne voi oikeastaan heittää mitä vaan. Ennen lapsia tein tätä chilitonnikalasta, nykyisin tyydyn töräyttämään oman annokseni päälle srirachaa. Pääosassa ovat peruna ja tonnikala, perunana ovat parhaita eiliset keitetyt perunat, mutta voit tehdä nämä myös kaupan lohkoperunoista. Ei mitään pitkällistä kypsytystä vaativaa, koska vuoan tulisi olla valmis max. 30 minuutissa.

Ohjeessa ei ole tarkkoja määriä, tee sen mukaan mitä sinulla on, ole luova kaappisi sisällön rajoissa (mutta älä sorru liialliseen pohdintaan eli aivotyöhön).

Nopea tonnikala-perunavuoka

1-2 prk tonnikalapaloja öjyssä tai maustekastikkeessa
keitettyjä perunoita isoina lohkoina tai pussi pakastelohkoperunoita
kirsikkatomaatteja halkaistuna
1 punasipuli puolirenkaiksi leikattuna
1 tölkki artisokansydämiä
öljyä
suolaa. pippuri, paprikaa 
juustoraastetta (tässä valion TexMex-raaste pussi)

Öljyä uunivuoka. Heittele vuokaan sekaisin kaikki ainekset (ei juustoa) ja mausta sullesi sopivaksi. Ripottele päälle juustoraaste ja anna komeuden kuumeta uunissa 175 asteessa 20-30 minuuttia.

Viereen raikas salaatti.

Yksi ongelma pois päiväjärjestyksestä.

Za'ataria mun oliiveihin

Jos puhutaan yksinkertaisista nautinnoista, jotka useimmiten ovat niitä kaikkein upeimpia, kuvitelkaapa tämä: Kulhollinen marinoituja oliiveja jonka oliiviöljyiseen kylpyyn kelpaa dipata myös rapeakuorista juurileipää, makeudeksi pirskaus laatubalsamicoa leivälle.

Nyt tekisi mieli lopettaa postaus tähän sanoin "Olen puhunut."

Mutta koska mä olen Nanna ja liian heikko vastustamaan kiusausta jaaritella liirum-laarum ja niin kiltti, että haluan suoda teillekin saman mahdollisuuden oliiviövereihin (sillä sehän tästä väistämättä seuraa) mä jatkan.

 Koska aivoni eivät myöskään toimi moodiilla kieltäydy reseptikilpailusta löysin itseni testaamasta GAEAn uusia oliiveja pussissa. Ainakaan täällä puolivälin etapilla napapapiiriä kohti ei ole ollut kaupoissa tarjolla pussioliiveja, ulkomailta nuo ovat tuttuja. Käteviä ja kevyitä kuljettaa myös mukana ja rahdata pohjolaan. Miettikää kuinka paljon näitä litteähköjä nesteettömiä pusseja menee rekan perällä verrattuna lasisiin suolavesipurkkeihin, joissa usein oliivit asustelevat. Kylläpäs pieneni jalanjälki!

Kun oliiveista poistetaan kivi, poistetaan myös sen sielu. Mutta myönnän, olen syönyt myös hillittömän pahanmakuisia kivellisiä oliiveja. Ja jos romanttisilla treffeillä (joilla muistaakseni olin viimeksi vuonna -88) haluaa pidättäytyä kivien sylkemiseltä tai säästää vieraita hammaslohkeamisilta tai yksinkertaisesti vain yksin ollessa lukea ja syödä, jolloin toisessa kädessä on haarukka ja toinen kääntää sivuja, eikä kolmatta kättä jää kivien kaiveluun suusta, ovat kivettömät hirveän hyvä vaihtoehto. Näitten GAEAn oliivien kohdalla todella hyvä vaihtoehto, koska ne ovat ihanan suolaisia ja maukkaita. Ihan kivitavaraa, jos ymmärrätte vihjailuni. Sekä mustavihreä rosmariini-sitruunapussi että mustat naturellit. 

Minä osallistuin tuotekehitykseen tällä ehdotuksella. Jos ei Za'ataar sovi oliiveille niin ei sitten mikään. Za'ataarin voit ostaa Lähi-idän kaupasta tai hifistellä gourmet version ohjeeni mukaan.

Za'atar ja oliivit
1 pussi GAEA mustia oliiveja
3 rkl laadukasta Extra Virgen- oliiviöljyä
2-3 tl Za'atar- mausteseosta
sormisuolaa

Anna marinoitua viileässä pari tuntia
Tarjoiluun hyvää leipää ja tummaa balsamico-viinietikkaa. 

Määrät ovat suuntaa antavia, kun oikein innostut dippaamaan hulahtaa tuonne helposti desi öljyä ja sitten vastaavasti lisää Za'ataria. Ja sormisuolaa kaipaa öljy hiukan jos jollain suupalalla dippaat ilman oliivia, vaikka oliivit ovatkin suolaisia.

Käy tutustumassa oliiveihin ja äänestä omaa suosikki-yhdistelmääsi, osallistu kilpailuun. (klikkaa kuvaa)

Oliivit ja oliiviöljyn testattavaksi ja tuotekehitykseen toimitti GAEA

HALLOWEEN: verenpunaista juomaa ja velhon taikasauvoja

Juhla kuin juhla. Aina syödään ja juodaan. Halloween-tunnelmissa on helppo heittäytyä wallan hassuksi amerikan tyyliin, kun luterilaiset perinteet eivät kalisuttele kahleitaan.

Parasta on nimet. Vaikket jaksaisikaan vääntää lepakon mallista suklaatorttua, vapisevia haamumarenkeja ja irronneita nakkisormia voi  tavanomaisemmankin kääntää tarjoilun kerrassaan hirrrveäksi näkemällä hiukan vaivaa esillepanossa ja nimeämällä kaiken uusilla kauheus-nimillä.

Kaikki punainen ja nestemäinen on tietenkin verta. Vamppyyrin päiväuni- drinksu. Missä tässä mainostetaan että ei sisällä keinotekoisia väri- eikä lisäaineita? Punaisuudesta ei silti ole puute. Resepti on Leila Lindholmin (Elle mat och vin) ja sitä oli pakko päästä kokeilemaan. Tämä valmistuu älyttömän nopeasti ja on kyllä kirpeydessään myös aikuisten makuun.

Halloweenin punaisin juoma 

8 sitruunan mehu
2,5 dl sokeria
1 l jääkylmää vettä
5 pientä raakaa punajuurta

Sekoita hienosokeri ja sitruunanmehu jääkylmään veteen esim. kattilassa. Kuori punajuuret ja siivuta ohuiksi siivuiksi ja lisää ne nesteen joukkoon. Sekoittele hetken kunnes sinusta tuntuu, että punajuuret ovat luovuttaneet tarpeeksi väriä. Siivilöi ja tarjoa jäiden kera.

Ja kyllä. Maistuu myös punajuurelta.

Koska meillä on Maitotytöllä  nykyisin kroonisesti akuutti tarve toteuttaa itseään leipomisen ja koristelun parissa, etsin koko ajan kivoja ja helppoja reseptejä, joissa olisi jotakin jujua, rutkasti näköä ja vähemmän sitä vaikeuskerrointa. Löysin velhon taikasauvat!

Jos satut olemaan itseni kaltainen satunnainen kakkumaakari  ja -koristelija, on kaappeihin saattanut kerääntyä erivärisiä candy meltsejä (leivontatarvikeliikkeistä ostettavia sulatettavia kuorrutteita), rakeita ja nonparelleja. Nyt on tilaisuus päästä niistä eroon. Näihin uppoavat kaikki. Pärjäät kyllä hyvin myös aivan valkoisella ja tummalla suklaalla sekä nonparelleilla.  Ihania tuli vaikkai minulla sattunut varsinaisia halloween värejä olemaankaan.

Velhon taikasauvat

1pkt XXL-suolatikkuja

tummaa ja valkoista suklaata ja/tai candymeltsejä

rakeita ja nonparelleja

Levitä tikut  pöydälle leivinpaperin päälle. Sulata suklaat ja candymeltsit varovasti mikrossa, kuorruta tikut ja ripottele päälle nonparelleja.

Ruskean ja valkoisen sulatin yksi kerrallaan kulhossa, otin sitten aina tikun ja valelin lusikan avulla suklaata sen päälle. Maitotyttö ripotteli nonparellit ja sitten takaisin kuivumaan leivinpaperin päälle. Candy meltsit sulatin kertakäyttöpursotinpusseissa, leikkasin reiät ja spruuttasin leivinpaprun päällä lepääville tikuille. Toimi hienosti. 

Ja lapset olivat tietysti aivan hulluina näihin. Helppo tehdä yhdessä lapsen kanssa. 

Toteutin myös omaa vinkkiäni, kumosin ihania Vaasan ruisnachoja laudalle ja viereen  valmista maustettua juustolevitettä. Tarjoillaanko teillä kuivia leivänkannikoita ja pöllön oksennusta?

Jos tarttuu kurkkuun, niin aikuisille kahvia. Ja tietenkin muutenkin sitä nyt pitää aina olla. Paulig, jos sallitte. Koska poikamme on nimetty Urhoksi on kahvivalintamme Presidentti...

Kynttilät, kertakäyttöastiat, lautasliinat haamumaisiin(kin) tunnelmiin löytyvät Suomen Kerta -valikoimista. Yhtiön nimi saattaa kuulostaa tuntemattomalta, mutta se valmistaa esim Havi-kynttilät, Freetime-kertsit ja vaikkapa Marimekon lautasliinat.

Arvannette jo, että seurailin taas Sinivalkoisia jalanjälkiä City-Marketissa tarvikkeita hakiessani. Siellä tuodaan sinivalkoisia tuotteita hienosti esiin ja vielä enemmän niitä löytyy, kun jaksat tiirailla tuttuja merkkejä pakettien kyljestä.

Siellä on avainlippumerkki sekä kynttilöissä, että ruisnachoissa. Asiahan on yksinkertainen: Suosimalla suomalaisia tuotteita luodaan lisää työpaikkoja Suomeen!
Käykää Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjan sivuilla ottamassa haaste vastaan. 

Kauppareissulla "silimät käteen" (ja tämähän pohjalainen ilmaisutapa sopii myös Halloweeniin...) ja seuraa esimerkiksi näitä merkkejä.

• 

• 

• 
 

Design from Finland- merkin käyttöoikeus myönnetään yritykselle, jonka tuotteiden tai palveluiden takaa löytyy suomalaista, ainutlaatuista muotoilua. Newtop on yksi merkkiä käyttävä kampanjayritys, joka suunnittelee ja toteuttaa asiakkailleen tuotekonseptit liikelahjoista vaikkapa harrastusporukan pelipaitoihin. Newtopin, Vaasan, Paulikin ja Suomen Kertan lisäksi kampanjasivuilta löytyy monta hienoa tarinaa mukana olevista yrityksistä. On hienoa olla mukana kampanjassa blogini kautta boostaamassa suomalaista työtä edistäviä tuotteita.

Mutta nyt. Takaisin Halloweeniin:

Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liitto

Monta tietä nakkikeittoon

Nakkikeitto resepti. Onkohan kukaan sellaista vailla? Ihan sitä tavanomaista arkista nakkikeittoa ilman turhia twistejä ja toiselle tasolle nostamisia?

Välillä tulee uskonpuute, että minkälaisia reseptejä blogini seuraajat tai satunnaiset googlaajat kaipaavat? Erikoista, eksotiikkaa, edullista, lihatonta, riistaista, luomua, perinteistä, innovatiivista, gourmeeta, nopeaa, helppoa, vai mitä? Tyylilleni uskollisesti olen varmaan kaikki tyylilajit kokeillut hyvällä tai heikommalla menestyksellä. Kaikista vaikeimpia ovat itse asiassa juuri ne tavalliset suomalaiset arkiruuat, ne jotka kokkaan kotona selkärangasta, ilman muuta reseptiikkaa kuin  äitien ketju suoraan ylenevässä polvessa. Tarvitaanko nakkikeittoon reseptiä?

Ehkä monikaan ei tarvitse, mutta jos löytyy yksikin nakkikeittotaidoton, joka nostalgioissaan ja nyt niin trendikkäässä taviksen kaipuussaan ilahtuu nakkikeittoreseptistä, niin ollos hyvä, täältä pesee. Sen verta olen velkaa suomalaiselle arkiruokakulttuurille.

Tietenkään asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Kuka kutenkin keittonsa keittää. Meidän nykyarkipäivienpelastus on kaupan pakastealtaan keittoperuna ja -vihannespussi, josta saa aikaan  kelpo nakkikeiton pelkällä nakin pilkkomisen vaivalla.
Kun sitten lähdetään perunoiden kuorimisen linjalle, aukeaa myös lähes ehtymättömät yhdistelmämahdollisuudet juureksista ja kasviksista. Tai eri yrteillä. Ja varmaan monella on joku salainen aines joka on saatava mukaan. Kaikkea voi soveltaa, lisätä ja jättää pois, ehkä ne nakit nyt kannattaa kuitenkin pitää.

Omasta mielestäni nakkikeittoon kuuluu nimiraaka-aineen lisäksi  peruna, porkkana ja sipuli. Sipulinkin kanssa olen joutunut kompromissitilanteeseen kun IsoHoo on näin myöhäisemmällä iällä huomannut olevansa allerginen KEITETYLLE sipulille. Nyttemmin olen keksinyt sen kuivasipulimaustejauheen, jota lisäämällä saan tuotua keittoon ehdottoman pakollisen sipulin maun ilman veteliä sipulisoiroja. Lanttu ja juuriselleri ovat keitossa tosi hyviä lisiä, mutta niitä ei välttämättä ole ainakaan itselle aina kotona. Tällä kertaa kotona oli pieni pala kaalta, se sopii keittoon mainiosti.

NAKKIKEITTO
4:lle tosinälkäiselle tai sitten 6:lle...

n. 1/2 kg lempinakkejasi
6-8 keskikokoista perunaa
3 porkkanaa
(pala kaalinpäästä)
1 rkl sipulijauhetta
1 lihaliemifondi tai -kuutio
4 maustepippuria
vettä
persiljaa

Kuori ja lohko perunat 4 osaan. Kuori ja paloittele porkkanat lanteiksi. Suikaloi kaali. Kuumenna 1 l  vettä kattilassa ja lisää kattilaan perunat, porkkana, lihaliemifondi, kaali, sipulijauhe ja maustepippurit. Lisää tarvittaessa vettä niin, että keitto näyttää sopivan keittomaiselta. Anna kiehua hiljalleen kypsäksi, n. 15 min. palojen koosta riippuen.

Sillä välin paloittele nakit ja ruskista ne halutessasi paistinpannulla. Lisää keittoon kypsymisen loppuvaiheella. Maista onko keitossa hyvä suola ja lisää tarvittaessa, mausta vielä silputulla persiljalla.

Nakkikeitto maistuu yleensä koko perheelle. Se on myös mainio kökkä- eli talkooruoka vaikka muuttoporukalle. Juuston ja ruisleivän kanssa mahat täyttyvät varmasti.

Eikä se nyt niin tarkkaa ole paljonko mitäkin laittaa. Mutta tässä vähän osviittaa. Eli huono resepti. Mutta hyvää nakkikeittoa!

Kukkakaali-pasanda

Pasanda taitaa olla oikeastaan pohjois-intialainen/pakistanilainen liharuoka, mutta koska käsitteet on luotu venymään, venytetään ne nyt tässä käsittämään myös tämän kukkakaalipohjaisen curryruuan, jota ylistettiin Guardian-lehden sivuilla Jack Monroen* reseptinä. Ja koska brittiläset ovat varmaan ainakin EU:n kovinta currynsyöjäkansaa, uskallan peesata näissä nimiasioissa.

Helppoa ruuanlaittoa taas tämäkin, ja edullista. Vaikka kokkauksen aikana leviävistä huumaavan ihanista tuoksuista voisi kyllä maksaa vähän enemmänkin. Minkäs sille nyt sitten voi, että kotimaiset kukkakaalit ovat varmaan juuri nyt edullisimmillaan.

Ja suurinpiirtein tältä näyttävät kukkakaalit uunista tullessaan

 Kukkakaali-pasanda
4:lle

Iso kukkakaalinkerä, reilu kilo
öljyä
1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 tl kurkumaa

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Trimmaa kukkakaalista ensin mahdolliset lehdet ja leikkaa (kaiva ja leikkaa) hiukan kovaa kantaa pois, upota sitten molemmat peukalosi kaalinpäähän ja revi käsin pienemmiksi kukinnoiksi. Leikkaamalla saat vain aikaan armottoman määrän pientä kukkakaalimurua. Laita kukinnot uuninpellille (leivinpaperille!), piskottele päälle öljyä ja raastettu inkivääri sekä kurkuma. Anna paistua n. 40 minuuttia.


Sillä välin

öljyä
2 isoa sipulia hienonnettuna
4 pullukkaa valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1 punainen chili, hienonnettuna
1 tl juustokuminan siemeniä
1 tl garam masala -maustetta
3 dl kuohu- tai ruuanlaittokermaa
3 dl maustamatonta (turkkilaista) jugurttia
kourallinen sultaneita (kreivit tai kuninkaat ei käy)
kourallinen kuorittuja, vähän pienemmäksi rouhittuja manteleita
reilusti tuoretta korianteria
suolaa

Tarjoiluun Naan-leipää ja/tai riisiä.

...laita ison kasarin tai padan pohjalle  öljyä ja miedolla lämmöllä pehmittele siinä vartin verran sipulia, valkosipulia, chiliä, kuminansiemeniä ja garam masalaa. Ota sitten pata liedeltä ja anna hiukan jäähtyä. Sekoita kerma ja jugurtti  mukaan, hiukan jäähdyttyään pasanda ei niinkään leikkaa kiinni. Sekoita mukaan sitten uunista tulleet kukkakaalit, joka värjää kurkuman ansiosta curryn ihanan kellertäväksi. Kuumenna pata vielä kuumaksi, tarkista sitten suola, lisää sultana-RUSINAT (! ne vaaleat ja makeammat), mantelit ja korianteri.

* Jack Monroe - varsinaista name droppingia, minä en ollut koskaan kuullutkaan moisesta miehestä. Tarkemmassa tutkimuksissani hän paljastuikin nuoreksi brittiläiseksi YH- äidiksi (paitsi nykyään parisuhteessa), joka kirjoittaa blogia nimeltä A girl called Jack. Paitsi ruuasta, Jack kirjoittaa myös politiikasta ja ajaa eritoten köyhemmän kansanosan asioita, ruokapankki oli vielä pari vuotta sitten Jackille ja hänen pojalleen jokapäiväinen tuttu. Nyt taitaa rittää myös makkaraa leivän päälle, koska hän on suosittu kolumnisti, ruokakirjailija ja mediahenkilö Briteissä. Tulee vähän mieleen J.K. Rowlingin tarina. Jossain määrin, ehkä tatuoidusta ulkonäöstä ja reippaista mielipiteistä johtuen mulle tuli mieleen myös meidän  WTD:n Nata (Hox! En puhu nyt siis siskostani Natasta). Nata, WTD siis, kylläkään ei ole YH-äiti vaan taitaa hoivata pääasiassa eteläpohjalaista poikaystäväänsä. Terkut!