Jaettavan hyvä yhdistelmä

Quesadillat on helppoja herkkuja. Avokado, lime, tomaatti ja punasipuli ja kaiken päälle pilven lailla ripottautuva korianteri sitoo meksikolaistyylisen aamiaislautaseni maut tutuksi herkkukomboksi.

Aivan yhtä hyvin tämä käy lounaaksi, illalliseksi tai iltapalaksi. Hyvä yleensä käy. Kaikille koska vaan.

No se juju ja salaisuus eli jippo piilee tietenkin quesadillan täytteissä. Muistakaa mun ohje edelleen: Vähemmän on enemmän.
Juustoa on tietenkin pakko olla. Kestosuosikkini on myös raakachorizo, joka tällä kertaa löysi aivan valovoimaisen kaverin, ohueksi siivutetun salaattifenkolin. Toimii.

Quesadillat, chorizoa ja fenkolia
tortillojen koosta ja määrästä riippuen 2-4:lle

2 raakachorizoa
4-8 tortillaa, maissi tai vehnä (meksikossa quesadillat aina maissia)
1/2 salaattifenkoli
150g mozzarellajuustoraastetta tai goudaa

Vinkit quesadillojen tekoon voit käydä katsomassa tästä mun videolta.

Siivutat fenkolin ohueksi ja puristat makkarat kuorestaan pannulle ja paistat kypsäksi samalla haarukalla murustellen. Tortilla pannulle, päälle juustoraastetta, chorizoa ja fenkolia, toinen tortilla kanneksi tai käännä yksi puoliympyräksi. Paista molemmin puolin. Leikkaa ympyrä neljäksi, ja puoliympyrä kahdeksi palaksi.

Kerää hyvät lisukkeet ympärille ja nauti aivan parhaasta kotoisesta pikaruuasta.

Aamiaisquesadillan akuuttihimo iski tätä lukiessa, mutta quesadilloja löytyy myös omasta blogista videon lisäksi:

Hurjan herkkuja chorizo-quesadilloja

Yllättävää kyllä, ei enempää?

Huevos Rancheros

Terveisiä meksikolaiselta aamiaiselta. Söin sen kyllä lounaaksi. Oli pakko tehdä tätä meksikolaista aamiaisklassikkoa, kun jääkaapissa oli tuoretta salsa verdeä.  Annos on tietysti varioitavissa, ja jos olet suomalainen, voit tuskin vastustaa tomaatin ja/tai avokadon pilkkomista lautaselle. Punasipulia. Paistettua chorizoa, tai kinkunsiivu munan alle. Alkaa muuten jo rekkamiehetkin pysyä tiellä.

Tällä kertaa kuitenkin erittäin erittäin (tahallinen toisto) perus huevos rancheros.

Huevos Rancheros
1:lle
2 maissitortillaa
2 paistettua kananmunaa
hiukan juustoraastetta (esim gouda)
Salsa verdeä maun mukaan (onnistuu myös purkista)
reilu kauhallinen frijoles refritos eli niitä papuja
korianteria maun mukaan

Paista kananmunat jättäen keltuaiset löysiksi. Kuumenna tortillat päälletysten paistinpannulla. (Ei mikroa tänään, ei ne tykkää, maku ei lähde irtoamaan) Kokoa annos asettamalla lautaselle ensin tortillat, niille hiukan juustoraastetta ja kananmunat päälle ja sitten reilusti salsa verdeä. Frijoles refritos ja korianteri täydentävät  setin.

Kuuleeko San Francisco?

Pari viikkoa sitten oli aivan pakko napata (=ostaa) rautatieasemalta junaan Anna-lehti kun kannessa mainostettiin kahta tuttua bloggaajaa, Hanna Gullichsenia ja Kira Åkerströmiä. Tai eihän ne nyt varsinaisesti mitään tuttuja ole, mutta molempien vaiheita olen seurannut suurella kiinnostuksella. Hannan kanssa ei vielä koskaan ole osuttu saman pöydän ääreen, Kiran kanssa kyllä, viimeksi juttelimme Gloria Blog Awardseissa, jossa Truly Kira valittiin parhaaksi ruokablogiksi. Kira oli seuraavana päivänä muuttamassa San Franciscoon ja kerroin innolla odottavani kuulumisia sieltä päin. Kira on paitsi jumalattoman kaunis ja lahjakas,myös ihanan vaatimaton ja lämmin ihminen.

Annan artikkelissa Kira mainitsi yhden suosikki-munaruuistaan: Tummaksi paahdettu ruisleipä, paksu kerros voita, avokadoa korianteria, täydellisen valuva uppomuna ja sriracha- chilikastiketta. Tuskin jaksoin odottaa viikonloppua ja lauantai-aamua kun pääsisin leivän pariin.

Tuo sriracha on minulle juttu, joka on jostain syystä mennyt hiukan ohi. Yhtäkkiä sitä alkoi näkyä resepteissä siellä täällä ja pullon ulkonäkökin alkoi tulla tutuksi. En todellakaan ollut tässä suhteessa etujoukoissa, kun kastike löytyi rakkaan cittarinikin hyllystä ennenkuin minä aloin edes kaivata sitä. Lähemmät tutkimukset toki  osoittivat, että kyseessähän on thaimaalainen chilikastike, onhan tuota joskus tehty itsekin suuressa kivimorttelissa. Tämä kukkopullo taas on ameriikan brändäystä, jossa on maailmanlaajuisesti onnistunut Huy Fong Foods. Mutta aivan sama, hyvä on soossi.

Ja kuin nappi tässä aamiais/lounas/iltapalaleivässä. 

Kiran ihana aamiaisleipä

pari ruisleivän palaa paahdettuna
voita leiville levitettynä
1 avokado viipaloituna
1 valuva uppomuna
paljon paljon silputtua tuoretta korianteria
sriracha- chilikastiketta

Kokoa ainekset leipien päälle ja ruiskaise päälle niin paljon srirachaa kuin uskallat.

Uppomunat ovat mulle pieni mysteeri, niistä tapaa tulla pyrstötähtiä, mutta ehkä josks onnistun minäkin vielä. 

Uppomuna
1 l vettä
1 rkl väkiviinetikkaa
ripaus suolaa
1 muna (tähän leipään)

Kumenna vesi kiehuvaksi ja laske lämpöä niin, että se poreilee hiljaa. Lisää etikka ja suola. Riko muna ensin varovasti pieneen kuppiin. Kiepauta vesi pyörteelle jollakin kapustalla ja kumoa muna sitten kupista varovasti pyörteen silmään. Anna kypsyä 3 minuuttia (Kira sanoi 4, mutta minun pikkumunilleni se oli kyllä liikaa, seuraa siis tilannetta.) Nosta vedestä reikäkauhalla ja tarjoile.

Leipä oli parasta pitkään pitkään aikaan. Minulla oli jopa suuria kuvausvaikeuksia, kun paahdetun ruisleivän, korianterin ja srirachan aromit hiipivät nenääni. Taisin haistaa munan ja avokadonkin.

Kiitos, ihana Kira ja tervyysiä San Franciscoon!

Ennakkopeesailua - avokadomunat

Tosi hassu juttu. Söin herkullista avokadoa tänään aamiaiseksi, tarkoituksena nyt kirjoittaa siitä postaus, mutta se siirtyköön ainakin päivällä. Merituuli nimittäin postasi avokadomunista tänään ja minä heti ilahduin, että kappas, noitahan minäkin tein ja postasin...riensin sitten vertailemaan omaa postaustasni ja kuinka ollakkaan, en sitä löytänyt.

Ainakin tunnin yhteensä yritin eri hauilla etsiä ja selasin tekstejä, ei löydy. Lopulta  sitten aloin selata valokuviani ja siellä löytyivät kuvat, helmikuun 14, 2013. Ilmeisesti sitten kuitenkin jäänyt postaamatta. Muistin vain niin elävästi tekemisen, syömisen ja valokuvaamisen, jopa tuorepuristetun mehun, jonka join tämän kanssa, että olin satavarma, että olen ne julkaissut. Onkohan mulla enempikin tälläisiä juttuja?

Tästä kaikesta seuraa se, että en muista tarkasti kuinka nämä valmistin!

Kyseessä on siis halkaistun avokadon siemenkoloon rikottu muna, joka kypsytetään uunissa. Pippuria ainakin näyttää olevan. Viereen paistoin rapeaa pekonia. Avokadon sisällö levitetin tahnamaisesti paahdetun leivän päälle, ja pekonit sitten siihen päälle vähän pienemmäksi repäisten.

Sen muistan, että oman annokseni reseptin löysin Tastespottingista.
Sillä Sipulan reseptistä (ja Kulinaarimurulakin oli näitä tehnyt) voit käydä katsomassa tarkempaa ohjetta, molemmista löytyy myös vähän eri lisukkeet.

Ellen olisi näitä jo tehnyt, niin ihan varmasti Merituulen postaus olisi saanut mut valmistamaan näitä heti sunnuntai-aamiaiselle. Nyt tuli peesattua jo ennakkoon. Mutta varmasti näitä tehdään taas. Inspiroitukaa tekin!

Sinä senkin vanha banaani! (3x banaaniresepti)

Oltiin vahingossa ostettu iso terttu banaaneja vaikka kotona oli vielä edellisiäkin jäljellä. No sitten ostettiin varmuuden vuoksi vielä banaaneja kun ei muistettu, että ne edelliset ja vielä edellisen edellisetkin oli syömättä. Yhtäkkiä meillä oli sitten läjäpäin ruskeita banaaneja, koska kun ne yhtäkkiä salamannopeasti muuttuvat puoliraaoista tummanruskehtaviksi, ei niitä meillä enää kukaan syö. Väitän kylläkin esimerkinomaisesti, että minä syön, koska ne ovat vielä ihan hyvin syötäviä, paitsi että kyllä ne jää multakin syömättä.

Tummat ja pehmeät,  sisältäkin hiukan sielukkaan ruskeat banskut ovat kuitenkin omiaan monenmoiseen leivontaan, Ettenkö sanoisi parhaimmillaan juuri siihen.

Tässä siis kolme reseptiä seuraavaa kertaa varten kun saat kammottavan mieliteon heittää ruskeita banaaneja jäteastiaan. Unohda se!

Yhteistä kaikille resepteille on, että ne on tosi helppoja, Sekoittaminen käy näppärästi vain puukauhalla, paitsi keskimmäisessä reseptissä surautetaan blenderiä!

Banaanimuffinit

3,5 dl vehnäjauhoja

1tl ruokasoodaa

1ti leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1 tl kanelia

3 isoa, ylikypsää banaania survottuna

2 dl sokeria

1 muna

0.75 dl juoksevaa kasvisrasvaa, öljyä tai sulatettua voita

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele iso muffinipelti tai laita koloihin paperiset vuuat.

Sekoita banaanisurvos, sokeri muna ja rasva keskenään. Yhdistä muut kuiva-aineet ensin keskenään ja sekoita sitten taikinan joukkoon,  sekoita kunnes melko sileää (banaanipaukut ei haittaa, jauhosattumat sen sijaan haittaavat).

Annostele vuokaan, taikinasta tulee noin 10 isoa muffinia. Paista 175 asteisessa uunissa n. 25 minuuttia.

****

Seuraavaksi pääsi kokeiluun ihanan Annemin banaanipannarit. Näissä huomio kiinnittyi erityisesti siihen, että jauhoja ei käytetty lainkaan. Aloin kyllä epäillä jossain vaiheessa, että kysymyksessä oli virhe, niin haasteelliseksi koin paistamisen ja kääntämisen nimittäin. Lopulta lisäsin taikinaan kolmannen munan, pysyivät paremmin koossa, mutta alkoivat kyllä maistua enemmän munalta kuin banaanilta. Annemilta en ehtinyt asiasta kysyä, mutta hän varmaan kommenteissa voi valottaa sujuiko paistaminen paremmin kuin minulla?

 Vaniljaiset banaanipannukakut

2 kypsää banaania
 2 munaa
 1 rkl vaniljajauhetta

Surauta kaikki ainekset blenderissä tasaiseksi ja paista pikkulätyiksi nokareessa voita. Tarjoa mustikoiden kanssa. Aika makoisat, aika hyvät.

Ja viimeisimpänä vaan ei mitättömämpänä, vanha kunnon kaverimme Banana Bread. Leipähän tämä makea kakku ei siis varsinaisesti ole, mutta maistuu kyllä ihanalta teekupollisen kanssa, kun sipaiset siivulle vielä hiukan voita.

Banana Bread - Banaani kakku

4 sysikypsää banaania
1 dl voisulaa
2 dl sokeria
1 muna, vatkattuna
1 tl vaniljaa
2 tl kanelia
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
3 3/4 dl vehnäjauhoja

Laita uuni 175 asteeseen.

Survo banaanit ja lisää voisula joukkoon (tai öljy). Sekoita mukaan sokeri, muna ja vanilja. Ripottele sekaan sooda ja suola ja lopuksi jauhot.

Kaada seos voideltuun pitkänomaiseen leipävuokaan. Paista n. tunti  Anna jäähtyä ritilällä, viipaloi ja nauti.

Ihana Lindsay! (ja arvonnan tulokset)

...ja samaan aikaa toisaalla julkaistaan huomattavasti mielenkiintoisempia ateriontikokemuksia!

Mutta jonkinmoinen  henkilökohtainen Mad Venture - kokemus, tai ainakin First Ever, sain Kirjamessu-perjantaina kun söin elämäni ensimmäisen vegaanin ja myös lähes raakaravintoisen (ei kai sämpylä voi olla raakaravintoa?) aamiaisen -tai ylipäätään aterian- ravintola Silvopleessä.

Tarjottimellani on huippuhyvää raakatattaripuuroa kolmen kastikkeen kanssa: Cashew, taateli ja mansikka-avokado. Siis myös kastikkeet olivat huippuhyviä! Sitten  yliterveellisen oloinen viherjuoma, valkoista teetä, hiukan hedelmiä ja vihannessämpylä. Näitä ruokakokemuksia voisi hankkia vaikka lisää!

Syy minulle epätavalliseen aamiaiseen oli se, että Finn Lectura oli kutsunut minut ja muutaman muun bloggaajan aamiaiselle tapaamaan vegaania keittokirjailijatarta Lindsay S. Nixon'ia. Olin
kutsusta innoissani ja tapaaminen olikin mainio tapa aloittaa muutenkin niin jännittävä päivä (illalla oli Bloga wards -gaala ja siinä keskipäivällä piti osata ajaa auto Simonkentän hotellista Forumin parkkihalliin, huom. siis minun!)

Lindsay oli oikein välitön, lämminhenkinen ihminen. Ennen  amerikkalaisen Lindsay'n nyt suomennettua  keittokirjaa Helpot ja nopeat kasvisherkut ( mielettömän tylsä nimi hyvällä kirjalla), Lindsay oli minulle aivan tuntematon, vaikka nyt kyllä  muistan törmänneeni aikaisemmin jo hänen supersuosittuun blogiinsa Happy Herbivore. Mutta kun en ole elämäntavoiltani vegaani, enkä ole kummemmin koskaan tuntenut kutsumusta tuohon suuntaan, niin ymmärrettävästi en ollut siihen aikaisemmin kovin syvällisesti tutustunut.

En oikein tiedä, mistä tapaamisessa olisi pitänyt puhua, mutta se ei tarkoita, että olisimme siellä tuppisuin istuneet. Jutustelu soljui ihan rentoutuneesti ja minä ainakin kyselin Lindsayltä vaikka mitä, asiasta ja ehkä sen vierestäkin. Yritin kuitenkin sivistyneesti antaa muillekin suunvuoron, mutta en ole varma tuntuiko muista siltä!

Mutta mitä  opin? Lindsay on siis 31-vuotias (joo, kysyin iänkin...L luuli, että kysyn painoa kun alustin kysymystä, että tätähän ei yleensä naisilta kysytä...) lakimies, joka aika nopeasti valmistuttuaan jätti leipätyönsä ja alkoi kokopäivätoimiseksi vegaanilähettilääksi. Bloginsa Lindsay aloitti 5 vuotta sitten, jolloin vegaaniblogeja oli vain USAssa muutamia. Lisäksi Lindsay'llä oli myös ehkä hiukan erilainen näkökulma, hän jakoi nopeasti valmistuvia ja myös hyvin vähärasvaisia  reseptejä. Vaikka nykyään pelkästään vegaaniblogeja on hurja määrä, on L säilyttänyt ja kasvattanut suosiotaan yhtenä ensimmäisistä. Jopa niin, että hänet tunnistetaan yleisesti joka puolella USA:a ja tuntemattomat tulevat juttelemaan. Lindsayllä on 5 (vai kuuden) keittokirjan kustannussopimus, jossa nyt siis ollaan puolessa välissä. Hän matkustaa paljon ympäri Amerikkaa ja maailmaa kertoen vegaanista ruokavalioista ja väliajat sitten kehittelee uusia reseptejä keittokirjoihinsa, kuulemma kokeile ja maista -metodilla. Vuodenvaihteessa hän lyö aina jarrut kiinni pariksi kuukaudeksi ja lataa akkuja  perheensä parissa ja lomailee vuorilla lumilautaillen. L:llä on 2 assistenttiä, joista toinen taisi olla hänen aviopuolisonsa.

Lindsay päätyi aikoinaan kokeilemaan vegaania ruokavaliota terveysongelmien kanssa ja kertookin päässeensä sen avulla niin migreeneistä kuin ylipainostaankin. Myös lähes hänen koko perheensä on kääntynyt vegaaniksi, viimeisimpinä alkuvuodesta vanhempansa, jotka kuulemma saivat heittää viimeisessä terveysrtarkastuksessa lääkkensäkkin huitsin Nevadaan (jossa myös L lautailee?)

Ja ne tärkeät pointit vegaaniuden puolesta:

Terveys: ei lainkaan kolesterolia, vähärasvainen vegaaniruokavalio on myös vähäkalorinen ja kuitupitoinen

Talous: Vegaaniset peruselintarvikkeet ovat edullisia, siis säästät.

Eläimet: Kunnioittaa eläinten oikeuksia.

Ympäristö: Ympäristöystävällisin ja kestävin tapa syödä.

Oli kiva tavata Lindsay, joka oli siis ihanan pulppuavan puliseva ja oikein tavallinen, kaikissa sanan positiivisissa merkityksissä. Oli mielenkiintoista tavata bloggaaja joka oli tehnyt siitä itselleen tuottavan "ammatin", mikä Suomen kokoisessa maassa taitaa olla aikamoisen vaikeaa. Ainakin niin tuottavan ammatin, että Linsay aikoo lopettaa työnteon viimeisen keittokirjan jälkeen. Mutta ei kai sentään bloggaamista, siihenhän jää koukkuun?

Tapaamisesta löytyy uusia näkökulmia myös paikalla olleiden kanssabloggaajien tuotoksista. Oli hirmuisen miellyttävä tavata myös Hra ja Rva Kettu Ketun keittiöstä ja Kamomillan konditorian, joka siis on ymmörtääkseni vegaani leivontablogi!

JA SITTEN VIELÄ ARPOMANI FINN LECTURAN LAHJOITTAMAT LINDSAY'N KEITTOKIRJAT:

Arvonta suoritettiin Random org'illa, numeroiden 1-48 välillä. Tuota yhtä omaa kommenttiani en laskenut mukaan kun laskin sijoituksia.

Onnetar suosi numeroita


26 Jii &Nti Papu
25 Tomi Rautio
13 Netta
43 Katza

 Onnea voittajille ja kivoja hetkiä kirjan parissa! Postitan kirjat teille kunhan saan postiosoitteenne.
Kiitos kaikille osallistuneille!

Hauska tutustua, Herra Hirssi!

En ole niitä kovimpia puuronkeittelijöitä. Jotenkin se leipä huutaa minulle aamuisin aina pussista ja päälliset säestää jääkaapissa siihen tahtiin, ettei puurolla ole mitään mahdollisuuksia. Maitotyttö saa kyllä aamu- ja iltapuuronsa (apua, jauheista) ja Urho7v useimpina aamuina annoksen 4 viljan puuroa mikrossa tehtynä. Iso-Hoo ei puuroon koske, paitsi valkoisiin puuroihin kuten riisipuuro tai mannapuuro, joka maistuu tietysti myös vispipuuron punaisena. Välillä haaveilen ohra- tai ruis(puolukka)puurosta, mutta eivätpä nuo unelmoimalla pöutään ilmesty.

Siksi olikin kivaa, että kaupan poistuvien tuotteiden valikoimasta (-30%) hyppäsi kärryyni pussillinen hirssipuuroa. Kun se oli aikansa huilannut kaapissa, sain puuroa jopa valmistettua aamiaispöytään itselleni ja lapsille. Hirssisuurimot olivat minulle ennestään tuttuja vain Yrjölän puurosta, jota joskus hauduttelin viikottain kymmenen  litran kattilallisen uunissa parinkin vuoden ajan. Koiraihmisille kyseinen puuro lieneekin tuttu, sen on lanseerannut jo edesmennyt, arvostettu koiravaikuttaja, rottweilerharrastaja ja elintarvikealan lehtori J.A.U Yrjölä, edellisestä linkistä voitte lukea hänen ajatuksiaan koirien ruokinnasta, puuronkin resepti sieltä löytyy.

Mutta nyt ensimmäistä kertaa omaan suuhun; ja onpahan muuten pikainen puuro!

Hirssipuuro

2dl hirssihiutaleita
4dl vettä
ripaus suolaa

Keittele hiutaleita, vettä ja suolaa 3 minuutin ajan

Tarjoile esim. perinteiseen puurotyyliin marjojen tai hillon kanssa. Pussin tarjoiluehdotus ehdotti kuitenkin,kaveriksi pilkottuja banaania ja pähkinöitä, ja kun molempia löytyi, tein oman annokseni niistä.

Ja kyllä meinasin ihan pyllylleni pyllähtää, olipahan sen verran maullaan. Ja se hirssipuuro itsessään, sehän maistuu ihan pähkinältä, jopa ilman pähkinää. Ihastuttava ja yllättävä maku.

Että kiitos kun kävit aamiaispöydässämme ja tervetuloa toistekkin, Herra Hirssi (päädyin maskuliiniin googlattuani hirssiä ja opittuani että niitä on monenmoisia lajikkeita, useimmiten kyllä hyvin pieniä viljakasveja, mutta on olemassa myös maissinkokoista neekerihirssiä, mikä minua suuresti huvitti, koska olen koko ikäni syönyt myös neekerinpusuja, anteeksi nyt vain poliittis-lingvistisesti epäkorrekti lähestymistapani).

Näitä voi myös heitellä hiutaleina paljaaltaan jugurtin tai viilin päälle. Paitsi että viilin päälle ei voi, koska siihen kuuluu laittaa suolaa, sanon minä.

Mikroaamiainen

Kuka sanoo, että maanantaiaamuna ei voisi ilahduttaa itseään erikoisaamiaisella? Turha kaikkea on sinne viikonloppuun säästää, ehkä päinvastoin, maanantai ansaitsee jotakin spesiaalia.

Mikroaamiaisessa on se kiva, että se valmistuu nopsaan -yllätys, yllätys- mikrossa. Sen takia se on helppo valmistaa aivan ihan yksin myös  pelkästään itselleen. Mulle tämä oli oikeastaan melkein lounas, koska odotettavahan oli, että saan Maitotytön tainnutettua ensin päiväunilleen. Sitten 5 minsaa kokkausta ja kymmenen minuuttia herkuttelua... tai taisi siinäkin mennä vaan 5 kun oli lapattava suuhun niin nopsaa, kun tuntui maistuvan.

Oma inspiraatio löytyi täältä.  Minulla ei ollut persiljaa, mutta olipa korianteria (tiedän ei sama -vaan parempaa!) Tähän voi käyttää siis  tomaattikastikkeen jämiä, tälläistä ei minulla ollut, mutta olin tätä silmälläpitäen ostanut kaappiin jo säilyketölkin Barillan Tomato and Basil -valmiskastiketta. Jos kerran niihin sortuu, kannattaa mielestäni valita italialainen merkki, jos se on alkuperäisesti tarkoitettu italialaisille, on se varmaan parasta mahdollista, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Tomaattinen aamiaismuna mikrossa

Pikkuinen laakea vuoka, ja vuuan koon mukaisesti:
tomaattikastiketta
1-2 munaa
persiljaa tai korianteria
mustapippuria
hiukan juustoraastetta (tässä parmesania )
kastikkeesta riippuen hiukan suolaa

Kaada vuuan pohjalle kastiketta, ja riko keskelle muna(t). Täytä reunatkin tomaattikastikkeella. Poksauta keltuaiseen terävällä veitsellä muutama reikä rikkomatta sitä. Ilman reikiä se räjähtää mikrossa (ainakin legenda kertoo näin), päälle mustapippuria ja muutama veto juustoa raastimesta.

Mikrota n. 600 Watilla   vajaa minuutti kerrallaan n 2min. niin, että keltuainen jää vielä juoksevaksi. Kannattaa käyttää mikrokupua, koska myös tomaattikastike tykkää räiskyä pitkin seiniä. Ja mikäli sinulla on suurperhe, niin valmistat nämä tietenkin uunissa.

Päälle korianterisilppu ja paahdettua leipää, ehkä tikuiksi leikattuna, millä kaavit herkun suuhusi. Viereen lasi vastapuristettua appelsiinimehua. Sanomalehti ja ikkunasta tulviva maaliskuun aurinko.
Tälläisiä maanantaiaamuja kestää vaikka kuinka monta....

 Liemessä Jenni oli kokannut juuri kanssa lounaaksi vähän  samahenkistä, mutta ruokaisempaa; kikherneitä tomaatttia, fetaa ja munia. Vaikuttaa kokeiltavalta herkulta Lähi-idän keittiöstä.

Maanantaiaamuna pääsi päivänvaloon myös pieni "sivublogi" työnimellä Keittiöhöyryjä. Kommentoin tyylilleni uskollisesti (=tyylittömästi?) ruuanlaittoa ja ruokamaailman ilmiöitä kuukausittain Rasvatieto- sivustolla. 
Hassua, ihan jänskätti.

Meidän perheen isänpäivä

Isänpäivän ihaninta antia...

Isänpäivä vetelee viimeisiään. Lapset ovat unten mailla. Isi sohvalla telkkarin ääressä ja äiti tietsikalla. Suomalainen idylli mallia 2011! :)

Päivä meni kutakuinkin tiiviisti keittiössä. Äitillä siis. Saimme vieraaksemme Isänpäivä aterialle Iso-Hoon isän ja äidin, eli Kuortaneen papan ja mummon sekä Naton perheineen Kurikasta,  ruokapöydän ääreen sulloutui siis10 henkeä.

Aamulla keiteltiin isille kahvit, munat ja pekonit ja uunituoreet sämpylät ihan omassa seurassa. Urho7v. laati isille hienon kolmeosaisen aarrekartan, jonka ensimmäinen osa luovutettiin isille sängyssä onnittelulaulun ja Urhon hienosti piirtämien korttien jälkeen. Viimeisen kartan ruksikohdasta löytyi tuo Urhon askartelema Marsipaaniotusisänpäivälahja. Kakkua ei aamiaispöydässä näkynyt koska Nato oli luvannut tuoda isänpäiväkakun.

Pakko oli kuitenkin tekaista edes banaaninen unelmatorttu. (Huom, ei sisällä kermaa vaan VOITA!)

Isänpäiväksi olin suunnitellut karitsan paahtopaistia, mutta kun perjantaina ruokaostoksia tehdessä myytiin ei-oota oli pakko tehdä suunnitelmiin muutos.

Mentiin sitten hirvikäristyksellä, se on niin hyvää että sopii myös juhlaan. Menu ei taaskaa ole mikään teemallisesti yhtenäinen, mutta kyllä se silti maistui.

Isänpäivämenu 2011

Mozzarellaa ja avokadoa jugurttikastikkeessa 

Kattilaleipää

Hirvikäristys ja perunamuusi puolukkasurvokseen kera

Uunipunajuuret

Sitrussalaatti

ja myöhemmin

Suklainen unelmakakku ja kahvi

Naton kakusta, joka oli tehty marraskuisen RuokaPirkan ohjeella, en näemmä ottanut kuvaa, mutta se oli herkullista, kylläkin niin suuritöistä kuulemma,  ettei uusintaa luvassa aivan hetkeen.

Alkuruokahan oli taattua herkkua, pääruuan tapaan. Punajuuret olivat pienoinen pettymys, olisivat saaneet paahtua ihanan makeiksi uunissa, mutta ohjeessa ne kääritiin folionyyttiin ja jotenkin ne vaan keittyivät... olisivat saaneet olla myös kypsempiä...Kattilaleipä valmistettiin tälläkertaa naapurinUllan pyrexvuuassa,kun rautapatani oli käristyksessä. Nyt on siis testattu, että silläkin onnistuu.

Vaikka kakkua oli tulossa halusin tarjota jonkun makuja puhdistavan freshin  jälkkärin. Tämä sitrussalaatti, jossa jääkaappikylmät appelsiinit ja verigreippi viipaloitiin laakealle vadille ja päälle ripoteltiin huhmareessa hierottua sitruunamelissan ja sokerin kombinaatiota ja päälle ripsuteltiin vielä granaattiomenan siemenet ja mehut, oli just sitä mitä tilasinkin.

Tiskikone on pessyt jo 3 koneellista ja isot astiat ja rautapadat on MELKEIN kaikki tiskattu ja loput varmaan oottaa huomenaamua... tai iltapäivää...

Äitillä oli kiva päivä. Toivottavasti jokaisella kolmesta meillä olleesta isästäkin oli. Sekä muilla vierailla..

Maitotyttö muisti isiä myös kortilla.

Meksikolainen aamiainen eli Chilaquiles

Suurena aamiaisten ystävänä tunnen varsinaista sielujen sympatiaa meksikolaisia kohtaan joiden aamiaisrepertuaariin mahtuu melko väkeviä (kooltaan siis) aamiaiscomboja. Jos olet harjaantunut aamiaisen syöjä, kuten minä, saat annoksen helpostia alas jo aamutuimaan, mutta voit soveltaa tästä myös brunssille tai vaikkapa lounasruuaksi. Krapularuuaksi vielä iltapäivälläkin, varsinaista lohturuokaa siis taas kerran.

Chilaquilesin pääainekset ovat maissitortillat, jotka saavat olla jo vähän väljähtäneitä, punainen tai vihreä salsa ja juusto ja sipuli, loput aineet voivat sitten vaihdella alueittain ja perheittäin. Itse konsultoin Natasiskoa, perheemme pikkutarkkaa Meksikon asiantuntijaa, kun nyt ensikertaa ihan itse valmistin chilaquilesejä. Eli meidän annokseemme kuuluuvat myös hyvin tyypilliset revitty kana ja paistettu muna. Ja salsa on verde!

Chilaquiles
4:lle reilusti

12 pientä maissitortillaa tai maissitortillasipsejä (natural) pussista iso kourallinen/ruokailija
öljyä paistamiseen
1 purkki Salsa Verdeä (löytyy ainakin Pirkalta)
3 kananrintaa revittynä
4dl juustoraastetta (mozzarella, Cheddar, Monterey Jack)
1 sipuli
korianteria tuorepuntti
4 munaa
1 purkki ranskankermaa

tarjoiluun lisäksi
papuja, kokonaisia tai esim frijoles refritos
kypsä avokado



Tortillat ja Salsa Verde pannussa

 Kana: Valmista kana jo vaikka edellisenä päivänä, tai käytä tähteitä, tai osta valmiiksi grillattuja paloja. Jos keitä kananrintapalat kuten minä, keitä niitä vahvassa kanaliemessä ainakin tunti. Vaikka kanat ovat periaatteessa kypsiä jo 15 min jälkeen, vasta tunnin kuluttua ne ovat ihanasti  pehmeitä kahdella haarukalla revittäviksi.

Tortillat: Voit käyttää siis myös nopeasti jo vähän väljähtäneitä maissitortillasipsejäkin, jolloin niitä ei tarvitse paistaa tietenkään öljyssä rapeiksi. Itse käytän pieniä maissitortilloja jotka leikkaan pieniksi kolmioiksi ja friteeraan pannulla parissa erässä n. puolessa sentissä öljyä rapeiksi ja nostan talouspaperin päälle valumaan. Tärkeintä on kuitenkin maun takia MAISSItortillat ja esim, meidän cittarissa ne löytyvät gluteeniton- osastolta, eivätkä ollenkaan muiden texmex tavaroiden joukosta....

Muut valmistelut: silppua sipuli ja korianteri, voit sekoittaa ne yhteen, raasta juusto ellei jo raastettu, kuumenna pavut, kuori ja pilko avokadot.

Lopulta: Kumoa Salsa Verde paistinpannuun, kuumenna se ja lisää sitten tortillakolmiot tai suikaleet hetkeksi sekaan, mutta älä paista mössöksi. Revityt kanasuikaleet voit halutessasi myös lämmittää.
Kokoa annokset lautasille: Alle tortillapalaset, sitten kana, juusto ja sipulisilppu, viereen pavut ja avokado ja tietenkin ne paistetut munat. Sunny side up. Ohenna ranskankermaa kylmällä vedellä, jotta saat siitä juoksevampaa, ja valuta sitä reilusti koko annoksen päälle.
Tarkastajan muutos/jälkisäys: Jokin meni tietysti väärin, eli tarkennuksena; siis salsa pannulle sitten tortillat ja sitten kana ja lopuksi juusto, niin , että sekin ehtii sulaa. Sitten loput päällysteet lautasella. Ja korianteri on tässä tapauksessa ihan oma lisäykseni, minulle kerrottiin, mutta senhän kyllä tiesin. Kiitos natsuli!

Herkuttele ähkyyn asti!
"Tuoksuu Meksikolta", kommentoi Iso-Hoo.
Ja minä vain söin, söin ja söin...
Luultavasti tein myös jotakin väärin (Nata? Uli?), mutta onneksi en itse ainakaan huomannut.

Jos et halua päästää itseäsi helpolla, voit tietenkin valmistaa pyös punaisen tai vihreän salsasi alusta alkaen. Tuo Pirkan Verde ajaa kylläkin asiansa.

Chilaquilesit voit valmistaa myös lasagnen tapaisena uunivuokaruokana, aineet vain kerroksittain ja 20 min. kuumennus uunissa.

Kasvisversion saat jättämällä kanan pois.

Jos mainostin Takoraisua teiniruokana, niin tämä taitaa olla kyllä jo ihan ehtaa äijämättöä!

Valokuvauksellisuus ei ehkä ole tämän annoksen plus+puolia....

Ja koska Tammikuun 2011 ruokahaaste on Latinalainen Amerikka, osallistumma tällä. Käykäähän äänestämässä kun se aika koittaa.... mulla taitaa olla silloin laitosreissu ja vähän kovemmat ponnistukset käynnissä.