Tiedättehän te sen joka kanteleensoittajan, pikkuviulistin tai jopa nokkahuilistin ensimmäisen kappaleen Ostakaa makkaraa? Jostakin syytä se takertui korvamadoksi juuri kun yritin miettiä otsikkoa tälle paprikajutulle. Toivottavasti ei tartu nyt teihinkin...
Toinen asia on, kannattaisko koko kirjoitustuokio jättää odottomaan hetkeä jolloin aivotoiminta suoltaisi vähän monimutkaisempia sävelkulkuja. Mutta eikös se välillä ole lyhyempänä se virsikin kauniimpi?
Sitä minä vaan halusin sanoa, että jos haluatte hyvää ja kasvista, jotain minkä voi syödä joko pääruokana tai lisukkeenä, joka maistuu seuraavanakin päivänä lämmitettynä ja jossa uuni loihtii raaka-aineista esiin paljon enemmän kuin osiensa summan, jossa paprikan paahteisuus ja makeus, tattarisuurimon hienovireinen pähkinäisyys, tomaatin ja sipulin hapokkuus ja fetan suolainen kermaisuus harminisesti yhdstyvät, niin täyttäkää näitä pitkiä makeita paprikoita (lähes tulkoon putosin itsekin melodia-osuudesta tuossa lausehirviössä).
Ja jos nyt haluaa aivan väkisin jotakin lihaa, niin harkitkaa sekaan paistettua raaka-chorizoa.
Pitemmittä puheitta, käykää noukkimassa resepti talteen Apetinan sivuilta, jonne sen laadin.
Täyttäkää, paprikaa, eurolla ja kahdella jo paljon saa!
Yhteistyössä Apetina
Joskus viime syksynä postauksesi jälkeen soi monta päivää Modern Talking päässä. Nyt tarttui sitten tämä nokkahuilubiisi. Ei se mitään. Täytetyt paprikat on herkkua!
VastaaPoistaAi ai kun tarjosit makeat naurut. Tais olla se "cherry. Cherry lady"...
PoistaKoita kestää. Kanteleella soitettuna hiukan nokkahuilua ja viulua siedettävämpi!
No jo vain... ei tässä muu auta, kuin täyttämään vaan ;) On nimittäin niin herkullinen (jo pelkkä kuvakin) ohje!
VastaaPoistaKiva kun sait inspiksen!
Poista