Kyl määki Turuus!

Kaarlejoen luomutilalla

Niin ne väittää. Mulla kun on ollut viimeaikoina nuo matkailunsupistamisvuodet, näemmä, harvemmin tuntuu reissuun pääsevän. Ja silloin kun pääseen, niin kohteet näyttävät olevan puuduttavan yksipuolisen samoja. Viimeisen vuoden aikana olen nimittäin käynyt kahdesti sekä a) Berliinissä b) Tanskassa c) Turussa. 

Joo.

No, kaikki reissut ovat olleet tosiasiassa mukavia, vaikkei foodie olekaan päässyt rellästämään Berliinin indie-rafloihin (keksinköhän termin ihan itte? Onko tuollaisia? Vai onkä tämä nyt sitä don'twannabemaalainen-ismiä?), tai vetäisemään nailoneita sääriin Michelin-illallisen kunniaksi. On sitä elämää pikaluisteluhallissakin. Eisschnelllaufen kuten saksalainen keveästi kolmella ällällä lausahtaa tuon Berliininviikkojeni ykkössisällön.

Mutta miksi jouduin Berliiniin kun piti olla Turussa? Ja olinhan minä molemmissa tässä kuussa, jotenkin kuukausi on kierehtänyt niin nopeasti, että jutut ovat jääneet kirjoittamatta. Turun reissu kun oli vähän niinkuin foodielle räätälöity. Ansainnee paikkansa siis myös blogissa.

Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna matkustin  edullisilla junalipuilla Turkuun Turun kaupungin, Visit Turku ja Turun Messukeskuksen vieraaksi. Turussahan oli tuona viikonloppuna Turun Ruoka-, Viini- ja Kirjamessut sekä Food&Fun ravintolatapahtuma. Turussa asustaa myös rakas Natasiskoni, jonka luona vierailen aivan liian harvoin, sekä ottopoikamme Ulises. Natasisko onnistui saamaan ystäviensä kautta meille kolmelle paikan Kaskikseen torstai-illalla, eikä huipummin olisi voinut Turun vierailua aloittaa!

Perjantai-aamusta heti messukeskukseen odottelemaan Helsingistä saapuvia muita bloggaajia. Ja aamiaiselle tietenkin. Turku osaa hemmotella vieraitaan. Enpä kuuna päivänä olisi  osannut odottaa, että pikkuista ryhmäämme on vastaanottamassa runoilija, tasavallan presidentin puoliso ja kirjamessujen suojelija Jenni Haukio.  Mikä alku päivälle!

Varsinaisesti hysteriaa jouduin kuitenkin pidätellä, kun huomasin toisen aamiaisvieraistamme olevan uunituoreen keittokirjailijan Lauri Tähkän (Tai itseasiassa se meni niin päin, että ensin huomasi/n/mme Tähkän, mutta aina niin fiksun korrekti (ja ihana) Riitta Masutoitemu kuiskasi, että ehkä ei ole ihan korrektia kuhista vaan toisesta vieraasta, varsinkin kun toinen vieraista on ehkä vieläkin harvinaisempi, jos et huomannut niin pressan vaimo on tuos sen vieressä....) Tyydyin sitten aivan viileän keski-ikäisesti huikkaamaan Latelle, että ai jaa, täälon muitakin pohojalaasia... (sisäistä kirkunaa but breaking the ice...). 

Mähän onnistun melkein olemaan aivan coolin näköönen täs kuvas.

(Ainakin jos vertaa tähän loppuillasta, tai pitäiskö sanoa aamun pikkutunneilla otettuun versioon. Lauletaan just kolomatta kertaa, että Rannanjärvi on kuallu... ja itte en aivan tarkasti muista, mutta ellei kuva valehtele, niin näyttääs siltä, että Late meinaa just leikkisästi nipistää mua tissistä.)

No kyllä se Lauri mukavia meille osasi jutella uudesta keittokirjastaan (josta myöhemmin vielä lisää), ja osaa se esittää ihan normia (vrt, mä en pääse tästä eteläpohjalaisuudestani), ja välillä jopa turkulaista. Hienot vieraat ja tapaamiset kertakaikkiaan. Aina ilo tavata livenä tälläisiä karismaattisia persoonia, kuten Jenni ja Lauri.

Mutta messut odottivat. Meillä oli hetkinen aikaa kiertää messutarjontaa katsastamassa, kunhan ensin teimme muutaman kivan täsmäiskun porukalla. Fazerin todella tyylikäs ständi ja noiden uusien lakritsojen uusi ubertyylikäs ulkonäkö saa heti miettimään, että kelle veisin lahjaksi/tuliaiseksi. Saatiinkin sitten itse duunailla kivat lahjapaketit meille tärkeille ihmisille (omani lähti tietenkin siskolle).

Robertsin tiskillä meille oli järjestetty maistelua heidän marjaisista herkuistaan. Turkulaisen yrittäjäperheen luotsaaman yrityksen Berry Smoothie- tuotesarja valittiin esim. 2013 Kölnin messuilla yhdeksi kiinnostavimmista ja innovatiivisimmista uutuksista. No hyvää oli, ja suomalainenhan sen tietää, että mustikka, puolukka ja tyrni ovatkin varsinaisia supermarjoja! Varsinkaan kun tuotteisiin ei lisätä mitään ylimääräistä, ei edes sokeria. Ja kaikki säilyvät huoneenlämmössä!

Kolmansina messuisäntinämme toimivat lähiruokatorin yrittäjät.  Pikkulavalla pääsimme makututkija Mari Sandellin johdattelemana maistelemaan paikallisten tuottajien erikoisuuksista ja kuulemaan lisää näistä tuotteista.Kotiin matkasi ainakin Myssyfarmin rypsiöljyä ja hernejauhoa. Mieleen jäi myös Rainingon tilan Luomukvinoa Ja Kirakan tilan savukalkkuna.

Tuottajien kanssa oli myös mahdollisuus jutella, huomaan nyt kotona, että maistellut tuotteet ja niiden tuottajat olisi ollut hyvä listata jotenkin, niin olisi vielä kotona päässyt jatkamaan tutustumista. Päivä kun oli niin täynnä toimintaa ja uusia asioita, ettei muistiinsa voi enää luottaa.

Ja olivathan ne järkänneet jotakin meidän päänmenoksemmekin. Meistä oli muodostettu 3 3 hengen joukkuetta ja esiintymislavalla odottivat Antti Vahtera ja Aki Wahlman valmiina luotsaamaan meidät Bloggisodan läpi.

Omassa triimissaäni ahkeroivat superäiti ja -nainen, Prinsessakeittiön Veera ja veitsenterävä Andalusian Auringossa Erja. Tiesin heti, että tälle porukalle ei kelpaisi mikään voittoa vähempi. Ja me, me emme suhtaudu asioihin leikkimielellä.

Kuva Visit Turku /Maija Ryyppö

20 minuuttia kokkausaikaa, kaikille hiukan kantarelleja, kyssäkaali ja lehtikaalta, jokaisella joukkueella oma pääruoka-aine, joka meillä paljastui kokonaiseksi kuhaksi.

Koska emme voittoa vähempää tavoitelleet, se myös meille napsahti yleisön huuto(meri)äänestyksen tuloksena. Mieletön psyykkaus ja vastustajien nonchaleeraaminen lienevät voittomme avaimet, vaikka luulen että myös saumaton yhteistyömme, kyssäkaalin käsittelytaidot, ruskistetun voin kaiken silaava herkullisuus ja kuhafileen nahkoineen paistaminen, sen jälkeen kun vastapyydetty kala oli ensin perattu ja suomustettu ja tehty tarvittavat y-leikkuu toimenpiteet ruotojen poistamiseksi. Ollaan me rohkeita!

Ja oli meillä hauskaa!

Messuilla olisi mennyt helposti koko päivä, mutta Visit Turku:n naisilla oli vielä paljon näytettävää meille. On muuten semmoinen Pr-porukka Turulle, että oksat pois. Turku voisi olla kuuluisa myös huumorintajustaan, jos kaikki paikalliset ovat yhtä hulvattomia.

Kaupungilla piipahdettiin Klo Shopissa ja Kui Designissa himiöimässä Turkulaista designia ja arvostamassa vanhan käsityöläiskaupungin modernia jatkumoa. Se on kuulkaa niin, että , jos joskus olisi lompsa lyönnis, niin kuinka hienoa olisi käydä vaikka näissä kahdessa putiikissa ja ostaa kerralla koko suvun joululahjat. Kerrankin saisivat jotakin hienoa ja omaperäistä.

Ehdittiin piipahtaa myös kaffella Vist Turun toimistolla ja tästäkin kuulkaa vielä lisää, sillä me bloggarit innostuimme ottamaan osaa hyväntekeväisyysprojektiin nimeltä Kiss My Turku. Joka on hevonen. Ja pian ollaan tässä yksi sun toinen hevosenomistajia....

Taas pakkauduttiin bussiin. Tällä kertaa olisin ollut kiitollinen pienestä ennakkovaroituksesta pakata mukaan myös Tenat, sillä bussiimme ahtautui myös turkulaisen huumorin ruumiillistuma Markku Heikkilä, joka piti parikymmenminuuttisella matkalla (en tiedä onko aika-arvioni oikea, mutta ainakin se TUNTUI niin pitkältä, Markku... vitsivitsi, et kai sää ny loukkaantunu?) joka luotsasi meidät jumalattomalla supliikillaan turkulaisuuden saloihin.

Saavuimme nauruhermot kipeinä viimeiseen kohteeseen Kaarlejoen luomutilalle. Mikä hieno päätös syksyiselle retkelle. 

Kuulimme tilan historiasta, menneisyydestä, tulevaisuudesta, luomuviljelijän arjesta, onnistumisista ja pettymyksistä tilan omistajalta Lauralta. Täältä muuten Chef & Sommelierin Sasu Laukkonenkin hakee vihanneksia.

Päätalon salissa istahdimme viimein ruokapöytään, jossa meitä odotti ihastuttava kausimenu  lähiruoka- ja luomutuotteista. Ja se ruisleipä!

Juuresten hamstrausta luomuputiikista vielä päivän päätteeksi. Ja sitten porukkamme erkani, osa kohti Helsinkiä ja minä ja muut turkulaiset kohti Turkua.

Henkilökohtainen Turku-seikkailuni ei vielä tähän päättynyt. Postauksen pituus taitaa hätyytellä jo maksimipituutta, joten armahdetaan toisemme.

Mutta kyllä tässä alkaa pikkuhiljaa Turku-faniksi kääntyä. Ensi kesän perheloma Turkuun (jo 3. perättäinen) tulee varmasti toteutumaan. Ehkä päästään tutustumaan vähän saaristoonkin vaikka kyllä sielä Samppalinnassakin (uimassa) on pakko käydä. Tämän kesän reissulta jäi harmittamaan, kun ei tajuttu mennä katsomaan lasten kanssa Aarresaarta (siis kesäteatteriin). Ja on mulla pari (itseasiassa melkein kaikki) Turkulaista ravintolaakin vielä to do-listalla.

Terveisiä Turkuun. Kiitos Visit Turku, Turun kaupunki ja Turun messukeskus, kiitos seurasta vanhat ja uudet blogikaverit. Kiitos Natasisko. Oot rakas. Kiva että asut just Turussa!

Bloggajapäivän ohjelman tarjosi Visit Turku, Turun kaupunki ja Turun Messukeskus.