Kuusi kiloa hevosta

Kymmenen vuotta olen viettänyt jokaisen vappu- tai vaihtoehtoisesti helatorstaiviikonlopun ihanien ystävien seurassa koiraurheilun parissa. Edelleen, näemmä, vaikka oma Poteni alias Obelix on juossut taivaallisissa hakumaastoissa jo kolme kesää. Leiritunnelma, aikaiset herätykset ja myöhäiset saunaillat ja sateessa tai paisteessa vietetty pitkä päivä ulkona ja joskus myös henkisesti hyvinkin raskaat koirankoulutussessiot (kun tajuaa, että on vuosikaudet tehnyt jotain väärin) tuottavat kuitenkin ruokajonoon erittäin kiitollisen ja hyvinkin nälkäisen joukon syöjiä. Ja millaisia syöjiä. Kerrankin porukka, joka ylitsevuotavasti soveltaa positiivista vahvistamista, ei pelkästään koiriinsa vaan myös leirikokkiin. Minä siis vain vähän kokkailen ja nautin kehuista.

Luonnon rauhassa, vähän sivussa kaikesta ja paikallisten maanomistajien armollisella suostumuksella on käytössämme treenikenttä, hakumetsä ja jäljestyspellot.

Välillä on mukava vain istahtaa ja nauttia maisemasta järvelle päin. Omalla kohdallani se tarkoittaa usein myös lämmittelytaukoa, tähän aikaan vuodesta valtava hirsirakennus, jossa keittiökin sijaitsee ja joka on varmaan kesähelteillä ihanan viileä, jähmettää jopa oliiviöljyn pulloon.

Mutta vellikellojen aika!

Ihana Sanna tarjoutui tuomaan kotivarastoistaan 6 kiloa jauhettua hevosenlihaa ja minä otin tietysti ilolla tuon harvinaisen herkun vastaan. Lähtöpäivänä paistoin meille tukevat jauhelihapihvit, jotka kreikkalaishenkisesti nautittiin reippaan valkosipulisen tsatsikin, uunilohkoperunoiden ja fetasalaatin kera. Tiedän, että mietitte, että ei voinut olla kuin hyvää. Ja olette aivan oikeassa.

Jauhelihapihvit hevosen lihasta
siinä parillekymmenelle nälkäiselle 

3 kg hevosen jauhelihaa
1/2 kiloa sipulia silputtuna
6-8 valkosipulinkynttä hienonnettuna
Mausteeksi tarpeeksi eli reilusti mustapippuria, kuivattua oreganoa ja suolaa.
Reilusti öljyä paistamiseen ja taisin lorauttaa sitä pihvitaikinaankin, koska hevosen jauheliha on erittäin rasvatonta.

Pihvit valmistetaan siis yksinkertaisesti sekoittamalla kaikki aineet sekaisin. Tykkään vaivata taikinaa ihan käsin aika kauan, jotta ainekset ikään kuin sulautuvat yhteen. Vaikka en olekaan yleensä koepalojen paistaja, on näin suuressa määrässä suositeltavaa aloittaa maustaminen varovasti ja paistaa koepaloja, että löytää oikean tasapainon maustamiseen.

Leirikeittiössä on käytössä aivan ihana jättiläismäinen valurautapannu, sellainen, jota minun on mahdotonta oikeasti nostaa yhdellä kädellä. Mutta paistohommat se osaa. Muotoile siis pihveistä (naisen)nyrkinkokoisia palluroita, painele ne paksujen pihvien muotoon ja paista kauniit pinnat molemmin puolin kuumalla pannulla. Loppukypsennys tapahtuu uunissa, kelloon en tullut katsoneeksi mutta parissa sadassa asteessa kypsensin varmuuden vuoksi ihan kypsäksi asti.

Salaa haaveilin ihanasta hevoshampurilaisesta hiiligrillillä valmistettuna...

Jauheliha sai toimia myös ensimmäisen leiripäivän perinteisen Spaghetti Bolognesen raaka-aineena. Hevosenliha on siinä aivan parhautta, sen maku sopii pastakastikkeeseen vähintään yhtä hienosti kuin ikisuosikkini hirvenjauheliha.

Tästä lähdettiin

Ja tähän päädyttiin

Koska joudun raahaamaan kaiken käyttämäni mukaan leirille, on ruuanlaitto hyvin simppeliä; sipuli, valkosipuli, tomaattimurska ja -pyre sekä porkkana riittävät hyvin suolan, pippurin ja kuivatun oreganon lisäksi. Ai niin, taisin kyllä ottaa kotoa mukaan jonkun laatikkoviinin pohjat kastiketta varten.

Loppukastike nautittiin illalla Fazerin uusien , Pehmoinen Pala -leipien päällä pikkupitsojen tapaan ja juustoraasteen kera, uunin kautta. Ihan mainokseton vinkki, että nuo paksun rieskan näköiset leivät on aivan superhyviä pikkupitsojen pohjina.

Koska yksityiskohdat on kuitenkin tärkeitä, en tingi koskaan esim. vastaraastetusta parmesanista leirilläkään

Ruokakuvat taisivat loppua, mutta voin kertoa teille pikaisesti mitä muina päivinä syötiin. Koska olen ilmeisesti pikkuisen suuruudenhullu, tarjosin leiriläisille myös Kiran (ohje on julkaistu Hesarissa, ei kai löydy blogista?) ja Jonnankin levittämällä reseptillä valmistettua sesonkiruokaa eli parsapastaa. Parsasoseen valmistaminen ei kyllä onnistunut kun keittiöstä ei löytynyt sauvasekoitinta ta survinta. Risoton ohella tarjosin uunissa rapeaksi paistettuja broilerin reisikoipia. 

Ja sitten yhtenä päivänä oli sitä salmiakkipossua. Joka aterialle valmistin myös fressin salaatin. Aamupala oli tukeva kananmunineen (ja sunnuntain pekonilla), päivällä oli vuorossa eväskaffit ja päivän ateria siinä viiden maissa, jonka jälkeen innokkaimmat eli kaikki jatkoivat vielä treenejä parhaimmillaan kymmeneen asti. Illalla käristeltiin sitten vielä makkarat takkatulen loimussa.

Ja tämä vihoviimeinen kuva ei mitenkään liity leiriin, mutta ihan vaan tirauttaakseni muutaman kyyneleen (ja epäilemättä Natasiskoni tirauttaa myös) tässä herkässä tilassa koiramuistojen vallatessa mielen, vuosien takainen muistelukuva ihanista pojistani.

Urho *sydän* Obelix