Kerran talveen pitäisi ainakin löytyä aikaa juustoiselle herkutteluhetkelle. Meillä se on usein ollut uusivuosi, tänä vuonna Nuuttiveljen perhe saapui padan ympärille herkuttelemaan loppiaisena. Juustofonduehän on seurustelu ruoka, joka jakaa mielipiteitä, aika moni tuntemani syö mieluummin lihafondueta. Mutta ken on kerran juustofonduen makuun mieltänyt... no se vain on oma juttunsa! (ja mulla on tänään sanat hukassa...?)
Vaikka mielelläni pitäisinkin itseäni jokseenkin avarakatseisena ihmisenä, niin juustofondue kuuluu siihen kategoriaan ruokia, jotka omassa mielessäni tehdään ja syödään juuri näin, eikä mitenkään muuten. En sano, että tapani ovat jotenkin ainoat oikeat ja sanonkin tämän nimenomaan siksi, että jos itse dippailet vaikka sinihomejuustoon jotain hedelmää, sehän voi olla sinun oikea juustofonduesi. Mutta mikäli seuraava kuvaus tuntuu sinusta jokseenkin ahdasmielisen tiukkapipoiselta, se on siis oma ja perheeni käsitys juustofonduestä, käsitys joka kyllä melko puritaanisesti pohjautuu sveitsiläisiin perinteisiin. Perinteet sielläkin toki vaihtelevat alueittain, mutta tässä kylässä fonduen kanssa toimitaan siis näin:
Raakaineina raastettua juustoa, Gruyereä ja mustaleimaemmantalia , noin puolet ja puolet. Pohjana kuiva, kuiva valkoviini ja mausteena Kirsch-viina.
Juustofondue pata on keraaminen, paksupohjainen, se toisenlainen teräksinen roiskesuojilla on tarkoitettu lihafonduelle. Padan pinta hierotaan valkosipulin kynnellä kauttaaltaan.
Juustofonduen valmistus tapahtuu liedellä, mistä se sitten nostetaan pöytään lämpölevyn päälle. Lämmönlähteenä voi polttaa spriitä, tai tarkoitukseen kehitettyä hyytelömäistä "pastaa".
Meillä on vielä myöhemmin hankittu yksinkertainen teräslevylisäosa, joka jakaa lämpöä niin, että fondue ei kärähdä herkästi pohjaan.
Dippaamme vain eilisen leipäkuutioita, tällä kertaa vehnä-, ruis-, ja moniviljapatonkia.
Juustofonduehaarukka on kolmipiikkinen. Saman näköinen kaksipiikkinen väkäsillä on lihafonduehaarukka. Pöytään katetaan erikseen tavallinen suuhunpantava syöntihaarukka.
Kun fonduepata saadaan pöytään alkaa kiivas pyöritys padan pohjia myöden. Leivänkannikat kannattaa leikata niin, että jokaisessa on pala kuorta. Jos onnistut pudottamaan palasi pataan, naisen kuuluu suudella vasemmalla puolella istuvaa miestä ja miehenä kuuluu sinun tarjota seurueelle seuraava viinipullo.
Mistä pääsemmekin sulavasti juomatarjoiluun. Ruuansulatuksellisiin uskomuksiin perustuen, juustofonduen kanssa ei tarjoilla vettä olutta tai punaviiniä. Sen sijaan kuiva valkoviini tai musta tee ovat suositeltavia, myös Kirsch- napanterit (mutta se on kyllä järkyttävän makuista pontikkaa...).
 |
Mustaa tee on alkoholiton vaihtoehto |
Jos kaikki on mennyt kuten kuuluu, kuivuu tyhjän padan pohjalla vielä juustokuori, joka suurena herkkuna irrotetaan lopuksi.
Jos sallitte kaiken tämän paatoksen jälkeen, lopuksi vielä resepti.
Juustofondue
4:lle
1 iso valkosipulinkynsi
300g Mustaleimaemmental
400g Gruyereä (puolet ja puolet on ihan hyvä suhde, tällä kertaa näin palateknisistä syistä.)
1/2 pulloa kuivaa valkoviiniä
1/2 dl Kirch- viinaa
3 kukkuraa tl maizenaa (tai perunajauhoja tai ohrakasta)
valkopippuria,
muskottipähkinää
pari ruokalusikallista sitruunamehua
Hiero valkosipulinkynsi keraamisen padan pintaan.
Kuumenna padassa liedellä puuhaarukalla sekoittaen viini ja siihen raastetut juustot kärsivällisesti sileäksi keitokseksi. Saa vähän kiehuakin.
Lisää maizeena viinaan ja sekoita seos nauhana juustoseokseen, anna porista sekoittaen vielä hetken, että ehtii sakeutua.
Mausta maltillisesti valkopippurilla ja muskotilla.
TÄRKEÄÄ: Purista lopuksi joukkoon vielä sitruunamehu, se edesauttaa ettei juustoseos ala erottua!
Vie pöytään ja aloita herkuttelu välittömästi, koska pataa kuuluu tavallaan sekoittaa koko ajan.
Ja vielä: jos juustokeiton valmistaminen pelottaa tai lähikauppasi ei myy Gryereä tai et saa käsiisi Kirchiä, mutta haluat päästä maistamaan ensimmäistä kertaa juustofonduetä, voit huoletta ostaa kaupassa myitäviä sveitsiläisiä valmisjuustofonduitä. Niissä on nimittäin yllättävän autenttinen, oikea maku ja niitä on vaikea saada tunarinkaan juoksettumaan. Kiireessä myös hyvä vaihtoehto.
Näihin kuviin ja tunnelmiin, ja kaiken tämän jälkeen, syökää vaikka lusikalla, kunhan ainakin kerran elämässä kokeilette!
Kiitos hienosta selostuksesta! Teimme itse vastikään ekakertaa juustofondueta ja tuo juoksettuminen oli lähellä. Saimme jotenkin kuitenkin juustomassan pelastettua. En ollut tiennyt tuota kolmipiikkisyyttä juustofonduetikkujen kanssa. Näin juuri Saksassa kaupoissa uutuutena esiteltyjä tikkuja, joissa pää oli vahvasti taitettu, ikäänkuin pitääkseen leipäpalan paremmin tikussa. Enkä tietenkään tajunnut niitä heti ostaa eikä niitä sitten enää muualla näkynyt.
VastaaPoistaMeillä on sellainen pata, jossa on metallinen taikajuomapadan nköinen ulkopata, siinä teemme lihafonduen ja metallitelineessä lasinen sisäpata, jota olen käyttänyt suklaafonduen tekoon, tosin se on liian iso siihen. Nyt teimme se juustokastikkeen aluksi kattilassa ja sitten kaadoimme sinne lasipataan, välikerrokseksi vettä. Ohjeet padasta on aikaa sitten kadonneet, mutta kuvittelimme voivamme toimia näin. Ei palanut pohjaan, muttei kyllä saatu tietenkään sisä rapeaa loppukuorta.
TUO ON JO PYYTEETÖNTÄ JA TOSI PANEUTUVAA BLOGGAAMISTA JA HERKUT VAAN JATKUU. FONDUE ON SETTI LÄHELLÄ. DELICATES!
VastaaPoistaSorry myt caps lock mutten jaksa uusikskaan kirjoittaa.
juustofondu on parasta! Sehän on ranskaksi alun perin fromage fondu eli sulanut juusto. Lihafondullä ei ole oikeasti mitään tekemistä fondun kanssa, valmistustapa vaan on samankaltainen.
VastaaPoistaOlen valmistanut juustofondueta 44vuotta sveitsiläisittäin vähintään kaksi kertaa vuodessa, eikä koskaan ole sattunut juuston juoksettumista. Sinun reseptissäsi on paljon viiniä, mahtaisiko juoksettuminen johtua siitä. Laitan 800g juustoa ja 3,5dl kuivaa viiniä, muuten kuten sinäkin, paitsi että enemmän gruyereä kuin emmentaleria ja appenzellerjuusto antaa aina pikantin maun. Mausteeksi lisään vielä paprikaa ja ehdottomasti muskottipähkinää.
VastaaPoistaKiitos kommentista, edellinen anonyymi.
VastaaPoistaNo ei mullakaan ole juoksettunut yleensä, mutta se kertakin on toki liikaa. Puoli pulloa viiniähän on 3.75 dl eli ei sitä nyt niin paljon ole, kun nuo juustomäärätkin on aika kuitenkin summittaiset. samoin juustojen suhteet vaihtelee senkin mukaan minkä kokoisia paloja sattuu olemaan myytävänä. Gryereä ei meidän kaupoista ole edes ympärivuotisesti saatavilla.