About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste perunat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perunat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 16. elokuuta 2014

Nyhtöpossua nyytissä mulle. ARVONTA sulle!


Nyyteissä on jotakin hurmaavaa.  Nehän ovat kuin pikkuinen lahjapaketti jokaiselle ruokailijalle. Ja onko paketin avaamista parempaa? (No jaa, kenties; se antaminen!) Voit tuunata oman paketin kunkin syöjän mieltymysten mukaan. Lapset tykkää. Voit käyttää kypsiä aineksia tai kypsentää kypsentämättömiä. 

Minä olin ottanut nyhtöpossua pakkasesta sulamaan ja kun oli perunoitakin keitettynä niin herkulliset nyytit valmistuivat tuota pikaa. Tämä on niitä kurkkaa mitä kaapissa on - reseptejä, että olkaa hyvä ja soveltakaa.

Nyhtöpossu-nyytit

Kypsää nyhtöpossua
keitettyjä perunoita
valkosipulinkynsiä
sipulia
aurajuustoa
jotakin grillauskastiketta, tässä ihanaa ruotsalaista sweet chipotlea

suolaa, mustapippuria

Asettele lohkotut ja viipaloidut ainekset kokkausarkille, päällimmäiseksi liha ja kastike. Muista maustaa perunat suolalla ja pippurilla. SAGA kokkausarkit ovat tässä kestävyydessään ihan mainiota. Minulla on myös purkki Saga kokkauslankaa, jolla kiepautin nyssykät nätillä rusetilla kiinni. Grillaa pienellä lämmöllä tai epäsuorasti, grillin kansi suljettuna n. 20 min. verran.



Jotta vihanneskiintiö täyttyisi, pistin yhteen nyyttiin kesäkurpitsa- ja tomaattiviipaleita, yrttejä ja sipulinvarsia.  Ja jotta juustokiintiö varmasti ylittyisi, pistiin väleihin vielä Musta torvisieni-juustolevitettä (Silva).

Tällä kertaa rullalle. 



Nyytit suojasin vielä foliolla ennen grilliin laittoa. Nämä muuten voi tehdä toki uunissakin.



Samalla kun nyytit kuumenivat grillasin liian tuoretta leipää vähän rapsakammaksi grillipellin päällä.  Grillipellistä löytyy juttua täällä. ;utta nimettäköön se nyt tämän kesän grillauslöydöksi. Luulin, että arvosanan saisivat keväällä ostamani grillilankut, planking- you know, mutta niillä olen aikaansaanut vasta toispuolisesti paistettua lohta.



ARVONTA
Minulla on kuitenkin ilo järjestää blogissani harvoin nähty lukijahemmottelu eli arvonta. Jätä kommenttilaatikkoon viesti, mitä SINUN herkkunyyttisi sisältää. Muista laittaa myös email-osoite, että saan otettua siihen yhteyttää, ellei henkilöllisyytesi selviä muuten. 

Arvon 2 pakettia SAGAn grillauspeltitarvikkeita eli molempia kokoja  käteviä kokkausarkkeja ja foliota. Arvon kaksi tuotepakettia tässä blogin puolella. Ensi viikolla laitan arvonnan vielä facebookkiini kahdelle lisää kaikkien tykänneiden kesken, joten poikkea jo nyt  tykkäämässä sivustani. En ole sitä tainnut koskaan mainostaakkaan täällä, vaikka se on ollut olemassa jo iät ajat. Salainen fb-sivusto... What a great idea!

Arvonta päättyy 22. 8. Viikonloppuna voittajien julistus.



Yhteistyössä Saga

torstai 14. maaliskuuta 2013

Peruna-purjokeitto pekonilla


Purjoperunakeitto, se perinteikäs hienovarainen ranskalainen vichyssoisse, on ollut pitkään jo to do- listallani. Mutta kuinkas ollakkaan, taas päädyin tekemään ostamastani purjosta jotakin muuta, kun törmäsin Tina Norströmin reseptiin (kirjasta Tinan tapaan), jossa oli lisänä vielä pekonia ja keitto tarjoiltiin ihan purupalaversiona soseuttamisen sijaan. Ja hyvä niin, sillä Vatsasekaisin kilinkolin Riikkahan se ennätti juuri postata oman perunapurjokeittonsa, joka oli hurmaavasti silattu yrttöljyllä.

Ainekset ovat siis simppelit, kuin myös edulliset. Lähinnä perunaa, purjo, pari sipulia ja pekonipaketti. Ja keittoa tulee reilu satsi. Ja on hyvää!



Peruna-purjokeitto pekonilla
8 annosta

4 keltasipulia
1 iso purjosipuli
1 pkt pekonia
1kg perunaa
2 l vettä
2 kanaliemikuutiota (tai tiivistettä)
1 puntti persiljaa, tähän käy hyvin myös pakastettu
suolaa ja valkopippuria

(tarjoiluun lempijuustoa)

Kuori ja silppua sipuli. Leikkaa huuhdeltu purjosipuli ohuiksi viipaleiksi. Suikaloi pekoni. kuori ja pilko perunat reiluiksi paloiksi.

Ruskista pekoni kattilassa uhdessä sipulin ja purjon kanssa. Lisää perunat, vesi ja liemikuutiot. Keitä n. 20 minuuttia, purjo ja perunat kypsäksi.

Lisää persilja keittoon ennen tarjoilua. Tinan ohjeessa hän sitten asetteli vielä jokaisen keittokulhon pohjalle siivun briejuustoa ja kaatoi keiton päälle. Minulla ei ollut brietä, mutta sattuipa olemaan gryereä, mikä ei ole kyllä yhtään sama asia, mutta hyvää kumminkin, joten lykkäsin keittoannoksiin pari tanakkaa tankoa sitä.

Keitto sopii mainiosti pakastettavaksi, meillä ei kyllä ehtinyt pakkaseen, sillä syötiin seuraavana päivänä, kun se yllättäen muuttuikin hirvikeitoksi, kun lisäsin sinne viikonlopulta jääneet nyhtöhirven jämät.

Ihanaa olla näin (pirun) luova!


sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Suomalaista lohturuokaa eli paistinperunat


Comfort food eli lohturuoka on käsite johon ei ole voinut tällä vuosituhannella olla törmäämättä tämän tästä. Termi lienee jenkkien lanseeraama, vaikka toki esim britti-Nigella viljelee sitä keittiössään kovasti useasti.

Lohturuoka on siis ruokaa, jota syömällä halutaan vaikuttaa omaan tunnetilaan positiivisesti. Lievittää negatiivisia tuntoja kuten yksinäisyys, ahdistus, pettymys, turhautuneisuus, epäonnistuminen tai korostaa positiivisia tuntemuksia kuten hyvänolon tunnetta, onnistumista, tyytyväisyyttä tms.

Lohturuuan tuoma 'lohtu' perustuu usein sen tuomiin nostalgisiin muistoihin ja lapsuudesta juontavaan turvallisuuden tunteeseen. Useimmiten ruoka on jotain yksinkertaista, tuttua, lämmintä ja täyttävää. Jollekulle se voi olla myös makeaa, suklaata tai jokin syntinen jälkiruoka. Ainakin amerikkalaisilla lohturuoka yhdistetään myös roska- ja pikaruokakulttuuriin, hampurilaisiin, pizzaan tai vastaaviin 'epäterveellisiin' rasvaisiin vaihtoehtoihin. Tavallisimmin se kuitenkin lienee jotain yksinkertaista kotiruokaa.

Jokainen ihminen määrittelee itse oman lohturuokansa omista lähtökohdistaan. Pari iltaa sitten päädyin itse paistelemaan pitkästä pitkästä aikaa paistinperunoita ja odottaessani vesi kielellä niiden valmistumista, tajusin yht'äkkiä, että tämähän on varsinaista omaa lohturuokaani. Ihanaa, täyttävää,rasvaista, suolaista, Oravan-mummolan muistot mukanaan tuovaa lohturuokaa. Vain nahkoineen rapeaksi paistetut siankylkisiivut puuttuvat.

Paistinperunat

voita paistamiseen
kylmiä keitettyjä kuoriperunoita
sipuli
suolaa
valkopippuria
paprikajauhetta

Kuori ja pilko keitetyt kuoriperunat ronskeiksi kuutioiksi. Nykyään monissa perunoissa on lähes ympäri vuoden niin ohut kuori, että voi myös pilkkoa kuorineen, vuolet vain pois mahdolliset kuoren vikakohdat.Pilko sipuli.

Sulata voi kuumassa paistinpannussa. Lisää sekaan perunat ja sipuli ja anna paistua hartaasti miedolla lämmöllä, vain harvoin pannua ravistellen saadaksesi kauniin paistopinnan ja välttyäksesi perunoiden turhalta muussaantumiselta. Kun alat olla tyytyväinen perunoiden ulkonäköön mausta ne suolalla ja pippurilla sekä paprikalla. Paprikaa tuskin käytettiin mummolassa, tämän mausteen takana on iso-Hoo, joka on oppinut sen 80-luvun ravintolakeittiöistä.

Pläjäytin vielä munan tuohon viereen paistumaan lopuksi.
Kyllä oli hyvää ja lohduttavaa!

Joten kannattaa välillä keittää ylimääräisiä perunoita ja käyttää ne tälläiseen vanhanaikaiseen kotkotukseen supermodernin perunasalaattiversion sijaan. Paistinperunathan ovat myös oiva lisäke lihalle tai kalalle, uskokaa pois, aika moni valitsee sen ravintolankin lisukkeista, harvemmin vain enää nykyään listalla.

Tämä bloggaus on kirjoitettu wikipedian vaikutuksen alaisena.

Nyt kun paljastin omani, mikä on sinun lohturuokaasi?

torstai 30. syyskuuta 2010

Enkö osaa edes peruunoota keittää?


Totuus siis paljastuu aina ennen pitkää!

Mutta kunnon  "täydellisenä ihmisenä" olen nytkin onnistunut vierittämään syyn jonkun muun harteille. Ja tällä kertaa kyseessä on mitä ilmeisemmin perunalajike.

Perustinpa alkukesästä oikein perunamaan, edelliskesien muutaman kasvimaalla kasvatetun perunanvarren rohkaisemana. Ostin pussillisen siemenperunoita, summamutikassa, Lady Claire oli lajike, muistaakseni siinä kuvailtiin jotenkin, että kestävä, terve lajike. Tiesin vain, että Timoa en ainakaan halunnut, niitä kun aina moititaan vetisiksi ja mauttomiksi.

No perunat itivät hyvin ja ne mullattiin asianmukaisesti. En oikein tiedä kukkivatko ne runsaasti kun en ollut niihin aikoihin kotona. Liekö syynä sitten kuuma kesä, perunan varret jämähtivät sitten sellaisiksi vähän alle polvenkorkuisiksi, eivätkä siitä enää kasvaneet. Sato jäi myös pieneksi, perunat olivat kyllä kauniita, mutta joka varsi tuotti vain 3-4 mukulaa. Joskus kun on yhdestä varresta saanut kattilallisen.

Eikä tässä vielä kaikki. Joka jumalan kerta kun minä keitän niitä, tapahtuu seuraava: a) ensin kokeiltaessa perunat vielä selvästi raakoja ja hetkeä myöhemmin b) kattila on täynnä räjähtäneitä perunoita! Aivan mahdotonta! Niitä räjähtäneitä perunoita on nyt sitten yritetty syödä kaikin tavoin. Ensimmäisillä kerroilla pakotin kaikki syömään ne kuorineen päineen. Kerran valutettuani ne kaadoin ne uuninpellille, lisäsi voita ja mausteita ja grillasin niitä mukaillen pioneerimuijan litistettyjä perunoita. Perunamuusiakin yritin tehdä. Olin keittänyt perunat kuorineen (pöhölöö!) kun olin jostakin lukenut, että niin kuuluisi ihan oikeasti tehdä muusi. No yritin sieltä kattilasta sitten vähän lusikalla erotella perunaa kuorien seasta, jotta sain massaa tarpeeksi muusia varten.

Oman maan sato on nyt sitten syöty. Perunoiden maussa sinänsä ei ollut mitään vikaa. Mutta syöhän se itsetuntoa kun päivä toisensa jälkeen kattila on täynnä perunamurskaa. Uskaaltaaskohan ens viikolla kokeella jo kananmunien keittoa?

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Slow Food On Sunday


Slow food tai pitäiskö sanoa mumma-ruakaa pienillä uudistuksilla....

Viikonloppu tuli -ja meni - ilman, että sitä varten käytiin erikseen ruokakaupassa tai olisi suunniteltu mitään erikoista. Ei oikein huvittanut. Lauantai meni laskettelumäessä ja tarkoitus oli syödä Joupiskan Pizzat päivän päätteeksi, mutta syötiinkin sitten lounaspöytä, eli enempää ei tarvinnut lauantain ruuasta murehtia.
Mutta sunnuntainakin on syötävä ja kernaasti jotain hyvää...

Possun uuniliha
Olin ottanut perjantaina jääkaappiin sulamaan 1,1kg "kaslerpaistin", palan lihaa, joka oli leikattu possun etuneljänneksestä. Tiedättehän, tuollaisen paksuläskisen vanhanajan uunilihan. Eli pökkäsin sen aamuyhdeksältä rautapadassa uuniin muhimaan, moin 120 asteeseen. Pohjalle laitoin varmuudeksi vähän vettä, ison porkkana ja pari pientä sipulia, lihan pintaan vähän suolaa ja maustepippuria. Ja nyt, hyvät naiset ja herrat, unohtakaa liha uuniin vähintään viideksi tunniksi.

Omatekoiset ranskanperunat

Iltapäivällä sitten rupesin miettimään mitä muuta sieltä tyhjästa kaapista laittaisi ja kun ei siellä ollut kuin vaillinainen perunapussi ja kuitenkin aikaa oli käytettävissä, niin ajattelin kokeilla omatekoisia ranskalaisia. Kotoa löytyy jopa lahjaksi saatu friteerauskeitin, jota ei ole moneen kertaan käytetty. Usein teen uunilohkoperunoita eri mausteilla, mutta nyt siis kotiranskiksia:



6  isoa perunaa
1l rypsiöljyä

Tällä kertaa päädyin kuorimaan perunat, koska muutamasta pukkasi hivenen itua (muistattehan, että herkullisen ruuan salaisuus on tuoreet, ensiluokkaiset raaka-aineet...). Sitten terävällä veitsellä suikaloin perunat ronskeiksi maalaisranskalaisiksi. Friteerauskeittimen etu lienee se, että se ilmoittaa kun paistolämpötila on saavutettu ja pyrkii pitämään sen siinä, eli hitusen verran huolettomampaa kun perinteinen kattila liedellä menetelmä. Perunat paistoin kolmessa erässä, 5 min aina kerralla (siunattu uunin "herätyskello"!)


Keittimestä kumosin  rasvaa tihkuvat  ranskalaiset valumaan talouspaperikerroksella vuoratulle lautaselle , taisin siitä päältäkin vähän painella paperilla enimpiä rasvoja. Viimeisen satsin jälkeen hulautin koko satsin suolauksen jälkeen uuninpellille ja odottamaan minuutiksi tarjoilua uuniin, josta oli jo liha otettu pois ja jossa juurikin olivat kärventymäisi paahtamani sipulit ja tomaatit....

Paahdettu tomaatti-sipuli- fetasalaatti



sopiva määrää terttutomaatteja
1 punasipuli
1/2 purkkia pala fetaa
jäävuorisalaattia
rucolaa
suola hitaleita
oliiviöljyä maun mukaan

Ei edes perheen miehille kehtaa tarjota pelkkää lihaa ja perunaa, vaikka he moista olisivat tuskin vastustaneet ja koska  kurkku, niin kaunis ja kiinteä vielä torstaina ostohetkellä oli muuttunut muovikuoreen sullotuksi siskonmakkaraksi, myös tomaattipussi oli jotenkin vaurioitunut ja mäsäyttänyt oudon kasvuston pussiin, oli taas inspiroiduttava jostain muusta. Jääkaapissa oli onneksi puolikas rasia jo ehkä parhaan kukoistuksensa nähneitä terttutomaatteja, minisellaisia siis. Halkaisin ne ja suikaloin yhden punasipulin, levitin ne uuninpellille, pirskotin päälle oliiviöljyä, suolahiutaleita, mustaapippuria ja rosmariinia. (Nyt en voi vastustaa ja linkittää suomen parhaaseen ruokablogiin!) Sitten uuniin korkeaan lämpötilaan (250) paahtumaan, vaan ei palamaan, kuten meikäläisille oli käydä.

Sillä välin revitään salaatit pediksi, uunipaahtokasvikset kumotaan niiden päälle, murennetaan feta, sekä vähän vielä oliiviöljyä ja mustaapippuria. Se on siinä. Ja aika herkullisen näköinen, yksinkertainen ja helppo.

Äiti, ota mustakin välillä kuva....

Takaisin lihan pariin
Kun reilun viiden tunnin uunittamisen jälkeen liha oli vähän asettunut, nostin sen  suurelle lautaselle, joka olisi kenties voinut olla vieläkin suurempi ja revin sen haarukka molemmissa käsissäni palasiksi. Lihahan on niin kypsää ja pehmeää ja aah ihanan tuoksuvaa tässä vaiheessa, että se suorastaan hajoaa kappaleiksi pelkästä kosketuksesta. Läskit, nahka sun muut epämääräisyydet, jotka eivät ole täysin sulaneet saa tässä vaiheessa eroteltua priimalihasta. Takaan, että et pysty tässä vaiheessa pitämään näppejäsi erosta, vaan säie jos toinenkin eksyy suuhun... taas vesi herahtaa kielelle. Tähän "repimis-tarjoilutapaan "olen ottanut mallia Nigellan pääsiäislammasreseptistä, jota TAKUULLA valmistuu myös tänä pääsiäisenä, ja itseasiassa ÄITIhän se keksi soveltaa Nigellan lammassalaatin tyyliä jokunen aika sitten possun uunilihaan...että sieltä taas tämäkin kimmoke.
Muista suolata liha reilusti tässä vaiheessa.!




Tarjoile liha siis revittynä laakealta vadilta, tässä mukana väripilkkuna muutama höyryttämäni rakuunaporkkana, ettei vaan kukaan pääse sanomaan, että ei meillä syödä kasviksia.  Kuva ei tee oikeutta herkulliselle maulle.

Kaikki söivät, kaikki nauttivat ja ylijäämä liha paistettiin tänään lounaaksi Quesadillojen muodossa medium salsan ja juustoraasteen kera, lautasella kurkku/tomaatti/korianteri höystöä ja papuja... mutta se onkin jo toinen tarina.