Huevos Rancheros

Terveisiä meksikolaiselta aamiaiselta. Söin sen kyllä lounaaksi. Oli pakko tehdä tätä meksikolaista aamiaisklassikkoa, kun jääkaapissa oli tuoretta salsa verdeä.  Annos on tietysti varioitavissa, ja jos olet suomalainen, voit tuskin vastustaa tomaatin ja/tai avokadon pilkkomista lautaselle. Punasipulia. Paistettua chorizoa, tai kinkunsiivu munan alle. Alkaa muuten jo rekkamiehetkin pysyä tiellä.

Tällä kertaa kuitenkin erittäin erittäin (tahallinen toisto) perus huevos rancheros.

Huevos Rancheros
1:lle
2 maissitortillaa
2 paistettua kananmunaa
hiukan juustoraastetta (esim gouda)
Salsa verdeä maun mukaan (onnistuu myös purkista)
reilu kauhallinen frijoles refritos eli niitä papuja
korianteria maun mukaan

Paista kananmunat jättäen keltuaiset löysiksi. Kuumenna tortillat päälletysten paistinpannulla. (Ei mikroa tänään, ei ne tykkää, maku ei lähde irtoamaan) Kokoa annos asettamalla lautaselle ensin tortillat, niille hiukan juustoraastetta ja kananmunat päälle ja sitten reilusti salsa verdeä. Frijoles refritos ja korianteri täydentävät  setin.

Kuuleeko San Francisco?

Pari viikkoa sitten oli aivan pakko napata (=ostaa) rautatieasemalta junaan Anna-lehti kun kannessa mainostettiin kahta tuttua bloggaajaa, Hanna Gullichsenia ja Kira Åkerströmiä. Tai eihän ne nyt varsinaisesti mitään tuttuja ole, mutta molempien vaiheita olen seurannut suurella kiinnostuksella. Hannan kanssa ei vielä koskaan ole osuttu saman pöydän ääreen, Kiran kanssa kyllä, viimeksi juttelimme Gloria Blog Awardseissa, jossa Truly Kira valittiin parhaaksi ruokablogiksi. Kira oli seuraavana päivänä muuttamassa San Franciscoon ja kerroin innolla odottavani kuulumisia sieltä päin. Kira on paitsi jumalattoman kaunis ja lahjakas,myös ihanan vaatimaton ja lämmin ihminen.

Annan artikkelissa Kira mainitsi yhden suosikki-munaruuistaan: Tummaksi paahdettu ruisleipä, paksu kerros voita, avokadoa korianteria, täydellisen valuva uppomuna ja sriracha- chilikastiketta. Tuskin jaksoin odottaa viikonloppua ja lauantai-aamua kun pääsisin leivän pariin.

Tuo sriracha on minulle juttu, joka on jostain syystä mennyt hiukan ohi. Yhtäkkiä sitä alkoi näkyä resepteissä siellä täällä ja pullon ulkonäkökin alkoi tulla tutuksi. En todellakaan ollut tässä suhteessa etujoukoissa, kun kastike löytyi rakkaan cittarinikin hyllystä ennenkuin minä aloin edes kaivata sitä. Lähemmät tutkimukset toki  osoittivat, että kyseessähän on thaimaalainen chilikastike, onhan tuota joskus tehty itsekin suuressa kivimorttelissa. Tämä kukkopullo taas on ameriikan brändäystä, jossa on maailmanlaajuisesti onnistunut Huy Fong Foods. Mutta aivan sama, hyvä on soossi.

Ja kuin nappi tässä aamiais/lounas/iltapalaleivässä. 

Kiran ihana aamiaisleipä

pari ruisleivän palaa paahdettuna
voita leiville levitettynä
1 avokado viipaloituna
1 valuva uppomuna
paljon paljon silputtua tuoretta korianteria
sriracha- chilikastiketta

Kokoa ainekset leipien päälle ja ruiskaise päälle niin paljon srirachaa kuin uskallat.

Uppomunat ovat mulle pieni mysteeri, niistä tapaa tulla pyrstötähtiä, mutta ehkä josks onnistun minäkin vielä. 

Uppomuna
1 l vettä
1 rkl väkiviinetikkaa
ripaus suolaa
1 muna (tähän leipään)

Kumenna vesi kiehuvaksi ja laske lämpöä niin, että se poreilee hiljaa. Lisää etikka ja suola. Riko muna ensin varovasti pieneen kuppiin. Kiepauta vesi pyörteelle jollakin kapustalla ja kumoa muna sitten kupista varovasti pyörteen silmään. Anna kypsyä 3 minuuttia (Kira sanoi 4, mutta minun pikkumunilleni se oli kyllä liikaa, seuraa siis tilannetta.) Nosta vedestä reikäkauhalla ja tarjoile.

Leipä oli parasta pitkään pitkään aikaan. Minulla oli jopa suuria kuvausvaikeuksia, kun paahdetun ruisleivän, korianterin ja srirachan aromit hiipivät nenääni. Taisin haistaa munan ja avokadonkin.

Kiitos, ihana Kira ja tervyysiä San Franciscoon!

Ennakkopeesailua - avokadomunat

Tosi hassu juttu. Söin herkullista avokadoa tänään aamiaiseksi, tarkoituksena nyt kirjoittaa siitä postaus, mutta se siirtyköön ainakin päivällä. Merituuli nimittäin postasi avokadomunista tänään ja minä heti ilahduin, että kappas, noitahan minäkin tein ja postasin...riensin sitten vertailemaan omaa postaustasni ja kuinka ollakkaan, en sitä löytänyt.

Ainakin tunnin yhteensä yritin eri hauilla etsiä ja selasin tekstejä, ei löydy. Lopulta  sitten aloin selata valokuviani ja siellä löytyivät kuvat, helmikuun 14, 2013. Ilmeisesti sitten kuitenkin jäänyt postaamatta. Muistin vain niin elävästi tekemisen, syömisen ja valokuvaamisen, jopa tuorepuristetun mehun, jonka join tämän kanssa, että olin satavarma, että olen ne julkaissut. Onkohan mulla enempikin tälläisiä juttuja?

Tästä kaikesta seuraa se, että en muista tarkasti kuinka nämä valmistin!

Kyseessä on siis halkaistun avokadon siemenkoloon rikottu muna, joka kypsytetään uunissa. Pippuria ainakin näyttää olevan. Viereen paistoin rapeaa pekonia. Avokadon sisällö levitetin tahnamaisesti paahdetun leivän päälle, ja pekonit sitten siihen päälle vähän pienemmäksi repäisten.

Sen muistan, että oman annokseni reseptin löysin Tastespottingista.
Sillä Sipulan reseptistä (ja Kulinaarimurulakin oli näitä tehnyt) voit käydä katsomassa tarkempaa ohjetta, molemmista löytyy myös vähän eri lisukkeet.

Ellen olisi näitä jo tehnyt, niin ihan varmasti Merituulen postaus olisi saanut mut valmistamaan näitä heti sunnuntai-aamiaiselle. Nyt tuli peesattua jo ennakkoon. Mutta varmasti näitä tehdään taas. Inspiroitukaa tekin!

Frittata (kannattaisko mainita myös chorizo ja lehtikaali?)

Jokusen viikko sitten sain maistaa Liemessä Jennin superhyvää frittataa. Olen aina ollut vähän, että sama minkä nimen sille antaa, munakas kun munakas. Ja onko se nyt oikein ruokaakaan, siis niinkuin aterian pääosaan. No on se vaan. Uskomattoman muuntelukykyinen, helppotekoinen ja maistuva myöskin. Lopullinen into tarttua paistinpannuun tuli Donna Hay - lehdestä, jossa frittataan oli ympätty chorizoa, kurpitsaa ja lehtikaalta.

Reseptit kun on luotu sovellettaviksi, otin lähtökohdaksi oman pikku palstani, joten paahdettu kurpitsa vaihtui heti kättelyssä pieneen sievään kesäkurpitsaan (joka oli muuten niin hyvän makuinen, että  kun pilkkoessani erehdyin laittamaan palan suuhuni testatakseni mahdollisen puulta tai kitkerältä tai muulta maistumisen, yllätti raikas maku niin ällikällä, että koko zucchini meinasi kadota kokin suuhun pala kerrallaan). Lehtikaalin kaveriksi napsin supertuottoisen ja vähänkäytetyn mangoldivyöhykkeeni lehtiä. Chorizot eivät ikäväkseni tänä(kään) vuonna itäneet, joten hain ne kaupasta.

Lehtikaalin kanssahan kävi vähän hassusti. Kyseessä oli ensimmäiset koskaan kasvattamani, ja suru oli suuri kun joku kirppuarmeija söi koko sadon alkukesästä aivan verkkopaidaksi. Suivaantuneena kiskoin koko rivistön kasvimaatani rumentamasta. Kerroinkin tästä jossakin vaiheessa, johon Kivistön Mari jo varoitellen kommentoi, ettei sellaista julmuutta/tyhmyyttä pidä tekemän. Kasvukausi on pitkä. Ja niinpä sitten kävikin niin, että koska olen suuripiirteinen, oli pari taimea jäänyt tuhovimmaltani piiloon ja nyt minulla on sitten ihan pikkariikkisen lehtikaalia, ihan kaunista, reiätöntä.

Myönnän että kovin ruskettunut frittatani saattoi hiukan ylikypsyä, mutta oli se hyvää silti.

Frittata chorizosta, lehtikaalesta ja kesäkurpitsasta
6:lle

1 pieni kesäkurpitsa
1 punasipuli
2 tuorechorizomakkaraa
100g lehtikaalia, (mangoldia, pinaattia)
150g pehmeää vuohenjuustoa
6 munaa
2dl kermaa
mustapippuria, suolaa
öljyä

Ota uuninkestävä paistinpannu. Paista siinä miedolla lämmöllä pilkkomaasi kesäkurpitsaa ja punasipulia ja kuorestaan ulos paloina puristettua chorizoa kunnes chorizo on kypsää, kurpitsa saanut väriä ja sipuli pehmennyt. Mausta mustapippurilla ja ehkä suolallakin. Sekoita sitten  kevyesti sekaan lehtiruodistaan paloiksi revityt lehtikaalet ja mangoldit, sekä vuohenjuusto. Sekoita munat ja kerma, mausta mustapippurilla. Ehkä kevyesti vielä suolaa. Kaada pannuun, sekoita ja nosta uuniin 200 asteeseen 20-30 minuutiksi, kunnes frittatta näyttää kullankeltaiselta ja hyytyneeltä.
Tai well done niinkuin mulla.

Well done, joka tapauksessa.

Mikroaamiainen

Kuka sanoo, että maanantaiaamuna ei voisi ilahduttaa itseään erikoisaamiaisella? Turha kaikkea on sinne viikonloppuun säästää, ehkä päinvastoin, maanantai ansaitsee jotakin spesiaalia.

Mikroaamiaisessa on se kiva, että se valmistuu nopsaan -yllätys, yllätys- mikrossa. Sen takia se on helppo valmistaa aivan ihan yksin myös  pelkästään itselleen. Mulle tämä oli oikeastaan melkein lounas, koska odotettavahan oli, että saan Maitotytön tainnutettua ensin päiväunilleen. Sitten 5 minsaa kokkausta ja kymmenen minuuttia herkuttelua... tai taisi siinäkin mennä vaan 5 kun oli lapattava suuhun niin nopsaa, kun tuntui maistuvan.

Oma inspiraatio löytyi täältä.  Minulla ei ollut persiljaa, mutta olipa korianteria (tiedän ei sama -vaan parempaa!) Tähän voi käyttää siis  tomaattikastikkeen jämiä, tälläistä ei minulla ollut, mutta olin tätä silmälläpitäen ostanut kaappiin jo säilyketölkin Barillan Tomato and Basil -valmiskastiketta. Jos kerran niihin sortuu, kannattaa mielestäni valita italialainen merkki, jos se on alkuperäisesti tarkoitettu italialaisille, on se varmaan parasta mahdollista, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Tomaattinen aamiaismuna mikrossa

Pikkuinen laakea vuoka, ja vuuan koon mukaisesti:
tomaattikastiketta
1-2 munaa
persiljaa tai korianteria
mustapippuria
hiukan juustoraastetta (tässä parmesania )
kastikkeesta riippuen hiukan suolaa

Kaada vuuan pohjalle kastiketta, ja riko keskelle muna(t). Täytä reunatkin tomaattikastikkeella. Poksauta keltuaiseen terävällä veitsellä muutama reikä rikkomatta sitä. Ilman reikiä se räjähtää mikrossa (ainakin legenda kertoo näin), päälle mustapippuria ja muutama veto juustoa raastimesta.

Mikrota n. 600 Watilla   vajaa minuutti kerrallaan n 2min. niin, että keltuainen jää vielä juoksevaksi. Kannattaa käyttää mikrokupua, koska myös tomaattikastike tykkää räiskyä pitkin seiniä. Ja mikäli sinulla on suurperhe, niin valmistat nämä tietenkin uunissa.

Päälle korianterisilppu ja paahdettua leipää, ehkä tikuiksi leikattuna, millä kaavit herkun suuhusi. Viereen lasi vastapuristettua appelsiinimehua. Sanomalehti ja ikkunasta tulviva maaliskuun aurinko.
Tälläisiä maanantaiaamuja kestää vaikka kuinka monta....

 Liemessä Jenni oli kokannut juuri kanssa lounaaksi vähän  samahenkistä, mutta ruokaisempaa; kikherneitä tomaatttia, fetaa ja munia. Vaikuttaa kokeiltavalta herkulta Lähi-idän keittiöstä.

Maanantaiaamuna pääsi päivänvaloon myös pieni "sivublogi" työnimellä Keittiöhöyryjä. Kommentoin tyylilleni uskollisesti (=tyylittömästi?) ruuanlaittoa ja ruokamaailman ilmiöitä kuukausittain Rasvatieto- sivustolla. 
Hassua, ihan jänskätti.

Fried rice - tiellä kohti täydellistä paistettua riisiä

Paistettua riisiä ei millään malta tilata kiinalaisessa tai aasialaisessa ravintolassa. Kyse ei ole siitä etteikö kunnon paistettu riisi olisi kielen mennessään vievä herkkua, mutta ihan kuten pyttipannukin, onhan se vähän tähderuokaa, ravintolassa tilataan Kanaa Kung Pao, Härkää osterikastikkeessa,Hapanimelää possua tai jotain muuta parilla suloisella kirjoitusvirheellä. Nou flied lice!

Mutta koska se nyt kuitenkin on hyvää ja kun sen voi tehdä lähes mistä aineksista tahansa on se mitä otollisin kotiruoka. Jos siitä ylipäätään saa muuta kuin ruskealla soijalla värjäytynyttä riisimössäkkää, josta ulkonäön lisäksi puuttuu täysin myös se tärkein eli maku. Koska en ole hetkeen kokenut mitään erityisiä onnistumisen elämyksiä tällä saralla, päätin nyt, kun jääkaapissani odotti kana-aterian ja (ei sen Hesburgerin vaan ihanan siirappisen sesam-kanan) basmatiriisin jämät (suuri määrä, koska keitän aina hirrrrrveesti riisiä), ottaa oikein opikseni, tehdä netissä fried rice reseptiikka analyysiä.

Eipä tarvinnut mennä kuin yhteen blogiin; Steamy Kitchen. Luin, luin, luin ainakin kolmesti läpi ja nyt olen imenyt kaiken sen tiedon itseeni ja tässä se tulee teidän käyttöönne. Oliko mikään ihme, että tuli kerrankin aivan erinomaista paistettua riisiä?

Riisi: Riisin on ehdottomasti oltava vähintään eilen keitettyä, jo jääkaapissa päivän levännyttä oikean lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Mausteet: No et käytäkkään sitä soijaa, joka värjää kaiken näyttämään siltä kuin wokin päällä olisi suoritettu moottoriöljyn vaihto. Käytä vietnamilaista  tai thaimaalaista kalakastiketta. Kastiketta ostaessasi, jos valikoimaa on, kiinnitä huomio kastikkeen väriin ja osta vaaleinta vaihtoehtoa. Vaalein on sitä laadukkainta, ensimmäisistä painokerroista. Myös sesamöljy on tarpeen oikean maun aikaansaamiseksi

Stemy kitchenin naisen supersalainen ase ja minun vaihtoehtoni sille: Paistetun riisin voi tehdä lähestulkoon mistä vihanneksista, äyriäisestä ja lihasta tahansa, mutta yhtä tuo nainen ei vaihda. Joka wokkiin pilkotaan kiinalaista kestomakkaraa eli Lap Cheong'ia! Epäilen tuon saatavuutta maassamme, mutta omassa jääkaapissani oli  perjantaisen pizzapäivän jäljiltä niitä pieniä pepperonimakkaran siivuja ja ne toimivat tässä hyvin. Aivan maistoin kiinalaisen kestomakkaran suussani (kun vain tietäis miltä se maistuu.)

Paistaminen: Wokki tai laakea paistinpannu (itse olen juuri in-between-woks)ja  sähikäisen kuumat lämpötilat kuitenkaan polttamatta mitään, kaikkien ainesten paisto ensin erikseen, aloitus makkarasta, jonka makurasvassa jatketaan muiden paistoa, viimeisenä riisi ja siihen sitten mukaan vielä uudelleen kaikki muu. Tässä kyllä juksasin, ja lisäsin aineet aina edellisiä poistamatta ja kuten yläkuvasta näkyy, lopuksi luruttelin vatkatun munan keskelle, vaikka nekin kehotettiin kokkeloimaan erikseen. Mutta eihän sitä nyt kaikkea ihminen pysty kolmella lukukerralla omaksumaan. Toimi kuitenkin näinkin ja jäipä siis vielä yksi "vaihde" testaamatta. Enskerralla luvassa siis täydellistä, mutta sitä odotellessa päästiin jo porteille asti:

Kiinalaista paistettua riisiä - Fried rice

• 0,5-1 l eilistä keitettyä riisiä (tiesitkö, että keitetyn riisin voi myös pakastaa?)
• Muutama kourallinen vaikka siirappikanan tähteitä, tai muuta lihaa, voit kyllä paistaa vaikka broiskun suikaleita, mutta lihassakin saisi olla makua.
• 1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
• 1 purjo (tai sipulia silppuna)puolirengas siivuina
• 1 paprika pilkottuna
• n. 5cm korkuinen nippu pepperonimakkaran siivuja leikattuna neljännesosiin
• 1 muna  (tai 1-3, meillä ei ollut yhtään ja naapurissakin vain yksi...)
• 2 rkl woköljyä
• 2 rkl sesamöljyä
• 1-2 rkl kalakastiketta
• suolaa ja pippuría maun mukaan
• tuoretta korianteria hienonnettuna, koska se on vaan niin ihanaa

(tänne sopisivat myös bambun versot eli bamboo shoots... ;D)

 Öljyt siis pannulle, sitten purjo, inkivääri, paprika ja pepperoni,anna paistua hetken. Lisää riisi ja huolehdi, että riisi kuumenee jokaiselta jyvältään, lisää  kypsä liha. Kun kaikki on jälleen kuumaa, raivaa keskeltä  tila munille, jotka kaadat kevyesti vatkattuna keskelle pannua ja rikot kokkeliksi. Mausta kalakastikkeella, tarkista suola pippuri, lisää korianteri ja syö.

Eli siitä vain kehittelemään oma versio. Pidä kalakastike ja tuo pepperoni!

Eikö oo muuten ihanasti aasialaishenkinen tuo annoskuva.

Vitsivitsi.

Salaisuus on Ikeasta ostettu musta lyijykynä...

Savustettua lohta ja munia Arzak

Taannoin naurisgnoccheja valmistaessani tein niille kaveriksi kermaista pinaattilisäkettä, savustuspussi-lohta ja vihdoin viimein pääsin siihen sitten kokeilemaan  Arzak-munia, johon tutustuin syssymmällä Ankerias Vipusen  blogissa.

Arzakit ovat siis uppomunia, jotka kypsennetään kelmun avulla. Niihin tulee aika jännä muoto ja joskushan on kiva kikkailla. Tämän kikkamunan on siis kehitellyt Espanjan baskimaassa keittiömestari nimeltä Arzak, samannimisessä ravintolassaan.

Mun omista ei nyt ekalla kertaa tullu ulkonäöllisesti aivan napakymppejä, mutta kerrataan kuinka nämä tein.

ARZAK UPPOMUNAT

Levitä pienen kulhon reunoja myöten pala  tavallista tuorekelmua eli cling filmi'iä eli suran wrap'iä (rakkaalla lapsella on monta nimeä, eikä pidä unohtaa myöskään elmukelmua!) . Voitele pesä oliiviöljyllä. Jostain googlauksesta sain päähäni,sirotella myös mustapippuria ja suolahiutaleita öljyn päälle, mutta päättäkää itse onko se sittenkään niin hyvä idea....

Sitten kelmu sidotaan nyytiksi munan ympärille. Mulla ei kunnon keittäjänä ollut tietenkään mitään keittiölankaa, oli vaan sinistä, vihiriää ja punaasta muovilankaa, mutta pakottauduttauduin olemaan käyttämättä niitä, vaikka ne itse asiassa olisivat ehkä sopineetkin ruuanlaittotyyliini....Kaikki aina muistelevat sitä Amelie- elokuvaa kun se räksähyttää sen bruleen kuoren lusikalla.... Mä muistelen kun Bridget Jones keitteli niitä parsoja ja käytti niiden sitomiseen sitä sinistä lankaa....

No, pärvötin sitten jostain tonttulakin palmikosta valkoista lankaa... saatiin vähän joulua  mukaan tähänkin blogiin.... Jätä sitten muuten lankaan pitkä häntä!

No, kattilassa kuumennetaan vesi kiehuvaksi ja etsitään sille sitten sellainen tasainen pieni kiehunta. Munat  upotetaan langasta kiinni pitäen veteen ja varotaan että ne ei kolhiinnu laitoihin, pohjiin tai toisiinsa. Eli just sain kaksi munaa kätevästi tehtyä kerralla. Enempi tarttee varmaan jonkun viritelmän. Keittoaika on tasan 4 minuuttia ja 20 sekuntia.
Munat pois vedestä ja annetaan huilata minuutin verran, sitten avataan kelmu varovasti.

Ei nyt ihan tullu yhtä kauniita kuin esikuvallani ja nuo mustapippurit tekevät kyllä uppomunastani "visuaalisesti omalaatuisen", niinkuin sanonta kuuluu.

Lohen savustin siis sähköuunin kalasavustuspussissa, sen ohjeiden mukaan, kalan pinta siveltiin hunajalla. Tulihan siihen hyvä mieto savunmaku ja aika voimakas savunhaju (koko tupaan...), mutta ulkoilma/nuotio/metsäihmisenä sehän on mulle vain mieleen.

Ja tässä vielä uppomuna veitsellä tökättynä. Niinkuin näkyy keltuainen on hyvin juoksevaa.

Tuli muuten mieleen tuosta elokuvateemasta, että olisi hauska kuulla, mikä on teidän mieleenpainuvin ruokaan liittyvä kohtaus elokuvasta?

Jag kör med Bridget Jones.