HALLOWEEN: verenpunaista juomaa ja velhon taikasauvoja

Juhla kuin juhla. Aina syödään ja juodaan. Halloween-tunnelmissa on helppo heittäytyä wallan hassuksi amerikan tyyliin, kun luterilaiset perinteet eivät kalisuttele kahleitaan.

Parasta on nimet. Vaikket jaksaisikaan vääntää lepakon mallista suklaatorttua, vapisevia haamumarenkeja ja irronneita nakkisormia voi  tavanomaisemmankin kääntää tarjoilun kerrassaan hirrrveäksi näkemällä hiukan vaivaa esillepanossa ja nimeämällä kaiken uusilla kauheus-nimillä.

Kaikki punainen ja nestemäinen on tietenkin verta. Vamppyyrin päiväuni- drinksu. Missä tässä mainostetaan että ei sisällä keinotekoisia väri- eikä lisäaineita? Punaisuudesta ei silti ole puute. Resepti on Leila Lindholmin (Elle mat och vin) ja sitä oli pakko päästä kokeilemaan. Tämä valmistuu älyttömän nopeasti ja on kyllä kirpeydessään myös aikuisten makuun.

Halloweenin punaisin juoma 

8 sitruunan mehu
2,5 dl sokeria
1 l jääkylmää vettä
5 pientä raakaa punajuurta

Sekoita hienosokeri ja sitruunanmehu jääkylmään veteen esim. kattilassa. Kuori punajuuret ja siivuta ohuiksi siivuiksi ja lisää ne nesteen joukkoon. Sekoittele hetken kunnes sinusta tuntuu, että punajuuret ovat luovuttaneet tarpeeksi väriä. Siivilöi ja tarjoa jäiden kera.

Ja kyllä. Maistuu myös punajuurelta.

Koska meillä on Maitotytöllä  nykyisin kroonisesti akuutti tarve toteuttaa itseään leipomisen ja koristelun parissa, etsin koko ajan kivoja ja helppoja reseptejä, joissa olisi jotakin jujua, rutkasti näköä ja vähemmän sitä vaikeuskerrointa. Löysin velhon taikasauvat!

Jos satut olemaan itseni kaltainen satunnainen kakkumaakari  ja -koristelija, on kaappeihin saattanut kerääntyä erivärisiä candy meltsejä (leivontatarvikeliikkeistä ostettavia sulatettavia kuorrutteita), rakeita ja nonparelleja. Nyt on tilaisuus päästä niistä eroon. Näihin uppoavat kaikki. Pärjäät kyllä hyvin myös aivan valkoisella ja tummalla suklaalla sekä nonparelleilla.  Ihania tuli vaikkai minulla sattunut varsinaisia halloween värejä olemaankaan.

Velhon taikasauvat

1pkt XXL-suolatikkuja

tummaa ja valkoista suklaata ja/tai candymeltsejä

rakeita ja nonparelleja

Levitä tikut  pöydälle leivinpaperin päälle. Sulata suklaat ja candymeltsit varovasti mikrossa, kuorruta tikut ja ripottele päälle nonparelleja.

Ruskean ja valkoisen sulatin yksi kerrallaan kulhossa, otin sitten aina tikun ja valelin lusikan avulla suklaata sen päälle. Maitotyttö ripotteli nonparellit ja sitten takaisin kuivumaan leivinpaperin päälle. Candy meltsit sulatin kertakäyttöpursotinpusseissa, leikkasin reiät ja spruuttasin leivinpaprun päällä lepääville tikuille. Toimi hienosti. 

Ja lapset olivat tietysti aivan hulluina näihin. Helppo tehdä yhdessä lapsen kanssa. 

Toteutin myös omaa vinkkiäni, kumosin ihania Vaasan ruisnachoja laudalle ja viereen  valmista maustettua juustolevitettä. Tarjoillaanko teillä kuivia leivänkannikoita ja pöllön oksennusta?

Jos tarttuu kurkkuun, niin aikuisille kahvia. Ja tietenkin muutenkin sitä nyt pitää aina olla. Paulig, jos sallitte. Koska poikamme on nimetty Urhoksi on kahvivalintamme Presidentti...

Kynttilät, kertakäyttöastiat, lautasliinat haamumaisiin(kin) tunnelmiin löytyvät Suomen Kerta -valikoimista. Yhtiön nimi saattaa kuulostaa tuntemattomalta, mutta se valmistaa esim Havi-kynttilät, Freetime-kertsit ja vaikkapa Marimekon lautasliinat.

Arvannette jo, että seurailin taas Sinivalkoisia jalanjälkiä City-Marketissa tarvikkeita hakiessani. Siellä tuodaan sinivalkoisia tuotteita hienosti esiin ja vielä enemmän niitä löytyy, kun jaksat tiirailla tuttuja merkkejä pakettien kyljestä.

Siellä on avainlippumerkki sekä kynttilöissä, että ruisnachoissa. Asiahan on yksinkertainen: Suosimalla suomalaisia tuotteita luodaan lisää työpaikkoja Suomeen!
Käykää Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjan sivuilla ottamassa haaste vastaan. 

Kauppareissulla "silimät käteen" (ja tämähän pohjalainen ilmaisutapa sopii myös Halloweeniin...) ja seuraa esimerkiksi näitä merkkejä.

• 

• 

• 
 

Design from Finland- merkin käyttöoikeus myönnetään yritykselle, jonka tuotteiden tai palveluiden takaa löytyy suomalaista, ainutlaatuista muotoilua. Newtop on yksi merkkiä käyttävä kampanjayritys, joka suunnittelee ja toteuttaa asiakkailleen tuotekonseptit liikelahjoista vaikkapa harrastusporukan pelipaitoihin. Newtopin, Vaasan, Paulikin ja Suomen Kertan lisäksi kampanjasivuilta löytyy monta hienoa tarinaa mukana olevista yrityksistä. On hienoa olla mukana kampanjassa blogini kautta boostaamassa suomalaista työtä edistäviä tuotteita.

Mutta nyt. Takaisin Halloweeniin:

Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liitto

MICHELADA DE FRESA

Mikä kesädrinksu! Erittäin erilainen, viilentävä, raikkaan kirpeä janon sammuttaja tämä Mansikka Michelada. Eilen en moisesta ollut koskaan kuullutkaan, mutta vaikka helle ei valitettavasti vie ruokahalujani  se kuitenkin lisää kylmän juoman kaipuuta, tänään testissä ja tuloksena peukkumerkki ylöspäin.

Viikonloppuna saimme lakeuksille rakkaita meksikolaisvieraita. Eilen illalla istuttiin ihanan helteisessä kesäillassa nauttien äitini valmistamaa broileri-sinihomejuusto-meloni-avokado-salaattia (juuri niin ihanaa kuin miltä kuulostaakin) ja olutta. Tekopoika Uli survaisi sitten limelohkon Sol- pulloon ja sanoi, että juodaan nyt tällä suomalaisella/kv-tavalla, koska meksikolaisethan ei näin juo. Sitä limelohkoa ei survota sinne pullon kaulaan lainkaan, hiukan vain puristetaan mehua ja perään ehkä ripaus suolaa.  Josta pääsimme Micheladaan, tuohon valloittavaan meksikolaiseen olutdrinkkiin, joka siis puhtaimmillaan on suolareunus lasissa, jäitä, puristettu limen mehua ja vaaleaa lager-olutta lasissa. Niin ihanan raikasta! Monimutkaisemmissa versioissa käytetään myös erilaisia tomaattimehuja, tabascoa, Worchestershirenkastiketta ja chilikastikkeita.

Sekä hedelmiä. Guanajuato on Keski-Meksikon maatalousvaltainen osavaltio, joka on tunnettu eritoten valtavista mansikkapelloistaan, vähän siis niin kuin Meksikon Suonenjoki. Alueella sijaitsevassa Irapueton kaupungissa, Mi-Che nimisessä baarissa oli Uli nauttinut muutama vuosi sitten Michelada de fresan, eli mansikka-micheladan. Kyse ei siis ole mistään perinteikkäästä meksikolaisjuomasta vaan uudemmasta villistä versiosta Micheladoihin erikoistuneessa baarissa.

Michelada de Fresa (Mansikka-michelada)

1 iso lasi
suolaa
chilipippuria
0,5 dl mansikkasurvosta tuoreista mansikoista, maustettuna 1 rkl sokeria 
1/2 puristettu limenmehu 
pullo vaaleaa lagerolutta, mielellään meksikolaista, esim. Sol tai Coronas
jäitä
limeä ja mansikoita koristeluun

Perkaa ( Nannan mansikkamaan, joka ei todellakaan ole edes Seinäjoen Suonenjoki) pikkuruiset mansikat kansainvälisen yhteistyön hengessä (Suomi-Meksiko)(...ja meksikolaiset kärsivät vääryyttä Hollanti-Meksiko pelissä). Survo tarvittava määrä mansikoita sauvasekoittimella ja mausta tarvittaessa hiukan sokerilla, että saat mansikan aromit kunnolla esiin.

Valmistele lasi. Hiero lasin reuna kauttaaltaan limelohkolla ja kieräytä sitten lautasella, jossa suolaa ja chiliä.

Laita lasin pohjalle 4-5 jääpalaa,  purista limenpuolikkaasta mehu (makusi mukaan enemmänkin) ja lisää n. 0,5 dl mansikkasurvosta sekä vielä ripaus suolaa. Kaada lasi täyteen olutta ja pyöräytä muutaman kerran pitkävartisella lusikalla. Koristele mansikalla ja /tai limelohkolla.

Nauti juoma helteisessä säässä jääkylmänä. Suola-chilireunuksen läpi suuhun virtaava kylmä olutdrinkki on vaan niin POP ja niin kesä!

Maistelemalla löydät varmasti omia makuhermojasi miellyttävimmän kombon, mutta näillä suhdeluvuilla upposi ainakin meillä. Kivistössä-blogissa, joka ihan ympäri vuoden jakaa torstaidrinkkivinkkejä, hehkutettiin myös hiljakkoin, että olutdrinkit on maailmalla aika kuumia...eikun kylmiä!

Yhteistyösssä Agricultura de Guanajuato...No EI VAISKAAN!

Raparperi- float

Tämä lausutaan sitten RaBarBeri. Siis samalla lailla kuin BarBie. Tai Bekoni. Hyvin painokkaan behmeällä beellä. Koska se kuulostaa niin ihanan-hellyttävän-suloiselta kun sen kolmevuotias ääntää.

En ole aivan kauhia jäätelön perään. Syön kyllä, mutta harvoin himoitsen sitä. Sen sijaan jäätelöjuomat, jos niitä nyt sellaisella yleisnimikkeellä voi kutsua, ovat herkutteluni kohde. Pirtelöt joo, mutta suosikeista suurin on lapsuudesta ja mummolasta juontava jäätelösooda. Joka siis on lähinnä vaniljajäätelöä ja sitruunalimsaa samassa lasissa. Ehkä maailman virkistävin.

Astetta fiinimpi lähestymistapa on tässä Raparperi - floatissa. Nimestäkin voi päätellä että näitä harrastetaan tuolla amerikan puolella, on root beer floatia, orange floatia ja cokiksellakin tietysti. Harry Potterin kermakaljakin on ihan tätä samaa poreilevan juoman ja kermaisen jäätelön yhdistelyä. 

Raparperi-floatiin tarvitaan

Raparperi-granitea ja vaniljajäätelöä 
raparperimehutiivistettä tai -siirappia
vissyä
viilennetyt lasit
paksuja pillejä

Lasin pohjalle ensin pallot raparperigranitea.

Siihen sitten raparperimehu ja sooda päälle, jättäen lasiin vielä hiukan kermajäätelö-varaa.

Viimeiseksi varovasti kermajäätelöpallo, joka saa aikaan pienen kuohunnan lasissa.

Enää tarvitaan Maityttö, mielellään noin kolme ja puolivuotias, tukka pörrössä ja hikisenä trompoliinilla hyppimisen jäljiltä, suupielissä vielä lounaan ketsupit.

Kohderyhmä se on mikä ratkaisee!

Kannukaupalla jäätävän hyvää . Mansikka Daiquiri

Lähes pelkkää mansikkaa maussa. Hapot nostetaan vielä kaakkoon puristetuilla limeillä. Rommia tuskin maistaa, mutta siellä se on. Tai sitten tanssijalkaa alkaa vipattaa muuten vaan. Ja laulattaa.

Kesällä drinksut kannatta ehdottomasti valmistaa kannukaupalla. Talvella ei pöytään nostettu hileinen bilekannu saa ollenkaan aikaan samanlaisia huokauksia kuin kesän lämpöaallon alla. Testattu  kyllä ihan viileämpänäkin kesänä, kuten esim. nyt. Mansikka Daiquiri kaivaa kesätunnelman esiin vaikka väkisin. 

Tämä mansikkainen herkku on ollut kesäsuosikki jo lähes 10 vuotta. Vai mitähän siitä on aikaa kun Tuija ja Esa tätä tarjoilivat Helsingin kodissaan? No, sen muistan (verbi valinta saattaa tuntua teistä oudolta tässä yhteydessä), että 3 pariskuntaan juotiin illalla kokonainen iso laatikollinen mansikoita, muistaakseni 8 kannullista.
(Tuija ja Esa ovat sitä paitsi älyttömän hyviä tanssimaan  ja lisäksi Esalla on melkoinen basso, huom. katso ensimmäiseen kappaleen loppuosa, itsekin lauloin kyllä tosi hyvin sinä iltana... ).

Sittemmin tätä on nautittu ainakin kerran kesässä, välillä terassinmaalaus talkoissa, välillä etkojen tunnelmankohottajana. Lähinaapuritkin on tartutettu ja eilen katubileissä tartutettiin loputkin.

Mansikka Daiquiri kannussa
1 kannu, 6-7 annosta

2 litraa tuoreita mansikoita
2,5 dl vaaleaa rommia
3 limen mehu
1 dl sokerilientä
jäitä tai mieluummin jäämurskaa

Lisäksi tarvitset blenderin. (NaapurinUlla hankki talouteensa todistettavasti blenderin juuri tätä tarkoitusta varten, nautittuaan muutaman kannullisen lasillisen ensin meillä.

Sokeriliemi 
5dl vettä
5dl sokeria

Kuumenna kiehuvaksi, jotta saat sokerin liukenemaan veteen, Pullota lasipulloon tai -purkkiin. 

Perkaa mansikat. Kaikki ainekset saavat olla mahdollisimman kylmiä, eli rommi voi olla pakkasesta ja sokeriliemi niinikään jääkaappikylmää.

Laita jäämurskaa blenderiin. Surauta. Lisää sokeriliemi, rommi ja limen mehu ja sitten mansikoita muutama desi kerrallaan, aina surautellen välillä. Tässä on nyt kiinni paljon koneesi tehoista eli jaksaako se esim. murskata jäitä. Sen mukaan voit lisäillä jäitä ja muita. Mansikoiden ja makusi mukaan voit lisätä myös sokerilientä jos siltä tuntuu.

Tarjoile heti, jäähdytetyistä laseista.

Postaus ei sitten ole tehty yhteistyössä yhtään kenenkään kanssa, baarikaapissa vaan sattuu olemaan bacardia ja hienoja drinkkikannuja. Compliments of  my very own bartender.

Torstain drinkkivinkki: Vattu! Tequila sunrise

Olkoon tämä vielä kiitos ja tribuutti Marille ja Liisalle, Kivistön ihanille emännille, jotka järjestivät mannuillaan blogaanimiitin toukokuussa. Ihanassa Kivistössä- blogissa ilmestyy myös sarja "Torstain drinkkivinkki". Vaikka drinkkejä tulee harvemmin kotona sekoiteltua, ovat nuo postaukset aina kivaa luettavaa, pieni eksoottinen tuulahdus. Tänää teille halvan kopion tarjoaa Kaikki äitini reseptit.

Baarimestarin vaimona (nyt jos joku hämääntyy siitä, että olen joskus viitannut itseeni myös merimiehen vaimona, niin kyllä, sama mies) tiedän ainakin sen verran, että tällä reseptillä, tai sen valmistustavalla ei ole lähes mitään yhtäläisyyskohtia drinkki-klassikko Tequila Sunrisen kanssa. Mutta saahan sitä olla luova leikkiä.

Käytä tuoreita vadelmia, jos sattuu olemaan niiden aika. Erityisen hyvin tähän sopivat kuitenkin pakastevadelmat, kunhan muistat, että vain kotimaisia voit käyttää kuumentamatta. Appelsiinimehu puristetaan myös itse, sillä vain paras on kyllin hyvää, sen kerran kun drinksutellaan.

Vattu!Tequila Sunrise
1kpl
2 kukkura rkl pakastevadelmia
1 rkl sokeria
3cl tequilaa
2 appelsiinin mehu
jäitä ja vadelmia ja appelsiininsiivu koristeluun
Pilli ja hammastikku

Laita kohmeiset vadelmat ja sokeri lasin pohjalle ja survo perinteiseen caipiroska-tyyliin. Lisää pakkaskylmä tequila, täytä lasi vastapuristetulla tuoremehulla ja jäillä. Koristele ja nauti pillistä.

Josta aiheesta täytyy muuten mainita, että tuotekehittelyä kaipaa hiukan se, että vatunsiemenet tukkivat helposti pillin. Tämä drinkki tukee myös tieteellisiä tutkimuksia siinä mielessä, että kun tein yhden holillisen ja yhden holittoman ja työnsin molempiin paperiset pillit, niin voitte yläkuvasta  saada käsityksen alkoholin vaikutuksista muuten niin jäykän, alkoholin vaikutuksen alaisena olleen pillin mieskuntoon.

Tequila Sunrise -drinksun tyypillinen auringonlaskuinen grenadiinilla aikaansaatu liukuväri ei aivan myöskään toteutunut vadelmakorvikkeella toivotunlaisesti. Mutta se maku! Oi nam! 

Vattuinen drinksu sopii kyllä blogiini ja aiheeseen siinäkin mielessä, että kesä 2013 blogaanimiittiä vietettiin Seinäjoella, jossa IsoHoo teki väelle jumalaiset -vaikka itse sanonkin- Mojitot vadelmarommista. Olin aluksi epäileväinen, mutta hienosti vadelmat istuivat siihen. 

Kyllä kylmä raikas drinkki onkin ihana!

Vappu + vadelmat + sima = Vattusimaa vapuksi

Juu, juu,kerkee kerkee. Minäkin  lähden pakkaseen hakemaan viimeiset vadelmat heti kun olen kirjoittanut  tähän reseptin, joka on napsastu Dan Sukkerilta.

Tätä simaa nimittäin tein jo viime vuonna ja se on niin kaunista, niin hyvää. Ja maistuu kyllä ihan simalle. Siltikin siinä on jotain jännää vadelmaista värin lisäksi.

Suositukset tälle!

Vadelmasima

400 g pakastevadelmia
500 g taloussokeria
4 l kiehuvaa vettä
1/5 tl tuorehiivaa (pienen herneen kokoinen pala)
sokeria, rusinoita

Valmistus:

Kaada jäiset vadelmat ja sokeri kiehuvaan veteen. Jäähdytä kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva pieneen tilkkaan simaa ja kaada sitten hyvin sekoittaen lopun siman joukkoon. Anna juoman käydä huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Siivilöi ja pullota sima. Laita jokaiseen pulloon muutama rusina ja teelusikallinen sokeria. Säilytä sima jääkaapissa. Parin päivän kuluttua, kun rusinat ovat nousseet pintaan, voit nauttia ihanasta simasta.

(ohje DanSukker)

Aivan liian hidas

Kyllä se niin on, että kokemattomuudesta saa kärsiä. Nimittäin juustokohokkaantekokokemattomuudesta. Kamerat ja kaikki olin virittänyt valmiiksi, mutta en vain millään ehtinyt ottaa kuvaa kohonneesta kohokkaasta ennenkuin se tuli alas. Tulevatko ne aina näin nopeasti? Jälkeenpäin olen miettinyt taktiikoita, olisiko pitänyt kuvata suoraan uuniin, vai mitä?

No oikeastaan, ei se mitään, sillä minulla oli juustokohokkaalle ihanainen tomaattibasilikalisuke, jonka lusikoin sitten siihen vajoavaan kraateriin. Ehkei aivan juustokohokasetiketin mukaista, mutta tässä tapauksessa oikein toimivaa.

Juustokohokasneitsyyteni sai kyytiä kun lupasin kehitellä Alpron uudenuutukaiselle Hasselpähkinäjuomalle reseptin. Aluksi mietin hasselpähkinäistä pannacottaa, mutta koska juomassa ei ole makeutta, niin aloin miettiä voisiko sitä soveltaa johonkin suolapalaan. Jostakin muistin hämärästä tuli mieleeni kauan sitten ensimmäinen syömäni lämmin vuohenjuustosalaatti, jossa juustoa komppasivat tomaatit, basilikaöljy ja hasselpähkinä. (Ja tähän nyt se maalifirman mainoslause....)

Ja ihan oikein muistin, hyvin sopii hasselpähkinä juuston ja tomaatin kera. Hauska ja erikoinen herkku, vaikka itse sanonkin. 

Hasselpähkinäinen juustokohokas

6:lle

2rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja
3dl Alpro Hasselpähkinäjuomaa
4 keltuaista
4 valkuaista kovaksi vaahdoksi vatkattuna
150g vahvaa juustoa esim mustaleima-emmental tai gruyere raastettuna
suolaa ja mustapippuria

tarjoiluun

250g kirsikkatomaatteja
4rkl balsamico-viinietikkaa
tilkka öljyä paistamiseen
1 dl tuoretta basilkasilppua

Sulata voi kasarissa ja kiehauta siinä jauhot. Lisää hasselpähkinäjuoma hiljalleen koko ajan tasaiseksi sekoittaen. Nosta kasari liedeltä heti kun kastike on sakeaa.

Sekoita sitten munankeltuaiset kastikkeen joukkoon yksitellen. Sekoita myös juusto ja mausta muutamalla pyöräytykselle mustapippurimyllystä ja aavistuksella suolaa. Lopuksi kääntele mukaan valkuaisvaahto. Jaa seos voideltuihin pieniin tasapohjaisiin ja -reunaisiin annosvuokiin(lieriö). Jätä vuuat muutama sentti vajaaksi.

Paista uunin alatasolla 175 asteessa n. 20-30 minuuttia kunnes kohonneet huiput saavat hiukan kullankeltaista sävyä. Älä missään nimessä avaa uunia, kohokas lässähtää välittömästi!

Kohokkaan paistuessa valmista sille lisäke. Pilko kirsikkatomaatit ja paista niitä pannulla miedolla lämmöllä pienessä öljytilkassa. Lisää joukkoon myös balsamicoa. Kun suurin osa nesteistä on haihtunu,t ota pannu liedeltä ja sekoita mukaan basilika. Lisää hiukan suolaa ja mustapippuria.
Tarjoile hasselpähkinäiset juustokohokkaat alkuruuaksi välittömästi uunista oton jälkeen. Nostele jokaiseen vuokaan iso lusikallinen balsamicotomaatteja keskelle kohokkaan laskiessa syntyvään kuoppaan.

Maitotytön kanssa testasimme myös juoman juomana pillimehun tapaan. Jääkaappikylmänä oikein raikas välipalajuoma, vähärasvainen, mutta täynnä kalsiumia.

Luulen, että teen muuten vielä joku päivä sitä pannacottaakin. Vadelmilla. Koska vadelmat ja hasselpähkinä...

Piipahdappa Alpron facebooksivuilla äänestämässä  (tätä) lempparireseptiäsi. Palkintoina löytyy esim Nikonin hieno kamera.  Onnea äänestykseen ja arbontaan

Yhteistyössä Alpro



Blogimiittipyyttö

Jaa, että mikä?
Pyyttö on vanha eteläpohojalaanen sana ja tarkoittaa kutsua. Meillähän ei ketään muutenkaan kutsuta kylään tai kahville vaan käsketähän; " Mä käskin ne kylähän huomenillalla."

Blogimiitiksi taas kutsutaan tilaisuutta, jossa useampi toisilleen tuttu tai tuntematon (tässä tapauksessa) ruokabloggaaja kokoontuu yhteen kokkaamisen, syömisen, juomisen ja iloisen seuranpidon merkeissä.

Blogimiitti on siis luvassa Seinäjoella, lauantaina 29. kesäkuuta ihan meillä kotona. Seinäjoellehan tuovat junat kätevästi kaikkialta, uskaltaisin jopa väittää, ettei Helsingistä tänne ole yhtään sen pitempi kuin täältä Helsinkiin. Majoitus onnistuu meillä ensiksi paikan varanneille, jos ei nyt aivan sänkyjä riitä, niin patjalla ainakin, ja pihalle sopii kyllä telttailemaan. Myös paikalliset hotellit varmaan suostuvat majoittamaan...(katsopa hotelli Alma, jos kaipaat vaihtelua ketjuihin).

Tuot siis paikalle itsesi ja jotain herkullista (tai kokeellista) syötävää. Erityistä teemaa ei ole, mutta eiköhän siksi riitä Suomen kesä. Käytössä on kaasu- ja hiiligrilli, sähkösavustin, rasvakeitin, normi uunit ja liedet ja muut peruskeittiökoneet. Talo tarjoaa ilmaiset lipstikat!

Ajattelin että jos 15 aikaan kokoonnutaan  niin siinä on kivasti aikaa laittaa ensin ruuanlaittoruokaa(alkupaloja), jotta jaksamme laittaa sitten kunnon pääfiestan (ja jatkaa aamuun asti)vähän myöhemmin. Sään suosiessa on tarkoitus ruokailla ja muutenkin viettää aikaa terassillamme. Peräti yhden blogimiittikokemuksen perusteella tiedän, että pöydässä notkuvat herkut ylittää määrällisesti vain naurun määrä!

Tilaisuus on siis emäntänsä kaltainen, eli rento ja mutkaton,jännittämään ei tarvitse tulla. Luultavasti jonkin asteiselta viime hetken kaaokseltakaan ei vältytä, viittaan nyt edelleen emännöintiin. Mutta hauskuus ja hyvä ruoka on taattu.

Ohjelmaahan ei tälläisissä tilaisuuksissa tarvita, mutta luvassa on kuitenkin ainakin keittiöpyyhebingo. Ja mahdollisesti jotakin pientä tanskankielistä performanssia...

Rohkeimmat voivat vahvistaa osallistumisensa kommenttilaatikkoon, mutta minua voi lähestyä myös nannablogi(miukumauku)yahoo.com sähköpostilla.  Laitan sitten yhteisen ketjusähköpostin osallistujille. Jokatapauksessa, nyt siis on aika vahvistaa osallistuminen, jotta pöydän ääressä olisi tarpeeksi tuoleja.

Tilaisuus on K18.

...se mikään tilaasuus oo !

Mutta nyt on sitten ainakin kutsu esitetty kaikille ruokabloggajakolleegoille.

Ei tartte kenenkään ainakaan sanua, että Mua ei eres käsketty!

Apua, raparperimehuapua!

Viime kesänä tein erittäin onnistunutta raparperimehua. Tänä vuonna kadun, etten jostakin himpuran syystä muka "keriinny " postaamaan sitä. Kun kuviakin olis ollut. Nyt en nimittäin enää oikein tarkalleen muista kuinka se tehtiin. Enkä muista mistä reseptin alkuperäisesti löysin. Olen yrittänyt googlata kaikella tavalla raprperimehuja, mutta ihan sitä samaa en tunne löytäväni.

Koska raparperi, tuo varhaiskesän hapokas valtiatar on mitä parhain raaka-aine mehuun, lopputulos lienee mainio millä tahansa reseptillä. Voitte arvata siis miksi minä tykästyin juuri tähän reseptiin, ahkera luonteenlaatuni kun lienee jo tullut tutuksi... Taikasanat ovat tietysti helppous ja vaivattomuus. Siis jotenkin näin se meni:

Rarperimehuresepti sinnepäin

Ota esille 10 litran muovisanko. Ota 15 - ehkä - raparperinvartta ja pilko ne parin sentin paloiksi sankoon. Olisko ollut niin että n. puoli sankoa tulee pilkottua raparperia. Oisko se tuon verran varsia?

Sitten pari, kolme sitruunaa. Voit ohuesti suikaloida kuoren keltaisen osan sankoon, mutta jätä laittamatta kitkerä valkoinen. Kuori se pois sitruunan ympäriltä ja viipaloi sitruunat renkaiksi sankoon.

Seuraava osio hoituu melko kätevästi vedenkeittimen avulla, mutta onnistuu toki kattilankin avulla. Täytä sanko kiehuvalla vedellä. 

Seuraavaksi voit peittää sangon vaikkapa harsolla, ja jättää se tekeytymään vuorokaudeksi. Vai oliko se kahdeksi?

Ai niin sokeri. Muistelisin että sitä tulee n. desi per litra. Tai sitten puolta vähemmän. Ja koska se lisättiin? Heti kiehuvan veden kanssako? Minulla on sellainen  tunne, että se lisättiin vasta mehun seisotuksen ja siivilöinnin jälkeen, mehu kuumennettiin uudelleen kattilassa ja sokeri lisättiin (mikä kuulostaa kyllä ihan vähän työläältä).

Joka tapauksessa, ennen pullotusta mehu siivilöidään ja sokeroidaan kuumentaen tai sitten ei, jos se sokeri oli lisätty jo aikaisemmin. 

Mehua voi jättää jääkaappiin viikon varaksi, loput säilöin pakastamalla.

Ja mehun sai juomakuntoon lisäämällä vielä hiukan vettä sen mukaan, kuinka hapokasta haluaa.

Sen kyllä sanon, että jos tämän mehun teossa pitää näin hirviästi tehdä ajatustyötä, alkaa mehun pointti olla kaukana alkuperäisestä (helppous, vaivattomuus). Siksi ilahdunkin suunnattomasti, mikäli joku vinkkaa mulle oikean reseptin (juuri tämän) mehun tekoon. Olis paljon kivempaa tehdä mehua ilman aivoja. Luulen kyllä, että tulosta saattaa syntyä millä tahansa variaatiolla.

Niin minäkö tätä tein? Viime kesänäkö?

Tsekkaa myös uusin keittiöhöyryjä!