Jokirapuspaghettia

Löytyipä sitten  taas minulle uusi, ihanan raikkaan näköinen blogi, fanni & kaneli . Ja sieltä bongasin heti rapulinguinen kun pakastimessa oli vielä yksi paketillinen jokiravunpyrstöjä  käyttöä odottamassa. Linguine-pastaa, tuota fettucinen tapaan litteää, mutta kapeudeltaan spaghettin luokkaa olevaa nauhamakaroonia ei tietenkään myydä meidän CM:ssä. Joten ruoka muuttui kotikeittiössäni suosista jokirapuSPAGHETTIKSI.

Lukuunottamatta tätä yhtä ehkä vähän harvemmin käytettävää ainesosaa (siis jokiravunpyrstöjä) on tämä pasta konstailematon, simppeli valmistaa, tuore ja raikas maultaan, kuten kunnon pastaannoksen kuuluukin. Yleisestä Suomessa vallitsevasta harhaluulosta poiketen ( ja tässä yleistyksessä viittaan kokemuksiini varsinkin erilaisista laitoskeittiöistä, lounasravintoloiden listoista yms.) pastahan ei ole ruokalaji, jossa valitun mallinen makaroonilajike yritetään uittaa hengiltä mahdollisimman suurella määrällä mielellääm kermaista, sakeaa kastiketta, jonka sekaan on saatu ympättyä mahdollisimman suuri määrä muita aineksia.

Parhaat pasta-annokset houkuttelevat muutamilla tarkkaan valituilla, toisiaan täydentävillä ainesosilla. Oliiviöljy ja valkosipuli, tuore pesto tai salviavoi, jo niiden kanssa yksistään saa aikaan herkullisen pastan (no, ja vähän parmesania ja mustapippuria). Miettikää nyt omalla kohdallanne suomalaisten kesäherkkua uusia perunoita... Kyllähän perunat on keskitalvella hyviä myös vaikka palapaistikastikkeen kanssa, mutta miettikääs sitä jumalaista yksinkertaisuutta  kun haukkaat perunaa kera sillinpalan tai voinokareen ja suolan. Tästä nyt puhun (saarnaan), näitten ääripäitten välissähän on tietysti sitten lukematon määrä muita vaihtoehtoja.

Mutta nyt sitten reseptiin, jonka nimi sattuneesta syystä muuntui rapulinguinesta jokirapuspaghettiksi. Resepti on lähes kopio alkuperäisestä, muutamalla ainesosaa koskevalla muokkauksella.

Jokirapuspaghetti

(4 annosta)

- 350 g spaghettia

- 4 + 2 rkl voita

- 1 iso purjo

- 4 valkosipulinkynttä

- 1 sitruuna, kuori ja mehu

- 2.5 dl pakasteherneitä

- tuoretta persiljaa

- 250g pakastettuja jokiravunpyrstöjä tai1 purkki (400 g) säilöttyjä

- suolaa & mustapippuria

- raastettua parmesaania


Kuumenna pastan keitinvesi suuressa kattilassa. Sillä aikaa kun vesi lämpenee liedellä, valmista aterian toinen osa. Kuumenna 4 rkl voita pannulla keskilämmöllä. Nosta pannulle hyvin huuhdellut ja pilkotut purjot. Kuullota purjoja noin 10 minuuttia kunnes ne ovat pehmeitä, mutta ei ruskistuneita. Lisää raastimen pienellä teräosalla raastettu valkosipuli ja sitruunan kuori, sulatetut ja valutetut herneet ja silputtua persiljaa maun mukaan. Kypsennä seosta hetki.

Kun vesi kiehuu, lisää suolalla maustettuun veteen spaghetti ja kypsennä pakkauksen ohjeen mukaan. Kun pasta on kypsää, kaada suurin osa keitinvedestä pois, mutta jätä pasta mukavan kosteaksi. Kaada purjo-herneseos pastan päälle kattilaan ja lisää joukkoon valutetut jokiravun pyrstöt. Purista joukkoon sitruunan mehua ja sekoita pastaan 2 rkl voita. Sekoita kunnes voi on sulanut. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Ripottele pinnalle raastettua parmesaania ja tuoretta persiljaa.

Näin kuului ohje, ja sitä noudatin minäkin tarkasti. Lopputulos oli erinomainen ja ihanan sitruunainen. Muistattehan, että tämä on taas niitä ruokia joka ei syöjäänsä odottele. Jäähtymisnopeus on jopa formulamaisen vauhdikas.