Sparrissoppa piparjuurikatkiksilla eli parsojen pelastus

Tämä mun parsakeitto ei oo nyt oikein vihreää, ei valkoista (koska käytin siihen molempia parsoja) eikä se ole niin hienostunutta ja sileää kuin juuri Gotlannissa syömäni todella hyvä ellei paras parsakeitto. Mutta eivätpä olleet enää jääkaappini parsatkaan ihan mitään valioyksilöitä. Parsahan on tavaraa, joka on oikeasti parhaimmillaan juuri pellolta poimittuna, mutta koska niitä ei tietääkseni meidän cittarimme pihapiirissä kasva, on matka kauppaan kestänyt aina kauan tai kauemmin. Siihen sitten lisätään pari päivää suunnitelmien muuttuessa omassa jääkaapissa, niin kyllä alkavat olla melko heikossa hapessa.

Parsakeittoon ne voidaan vielä pelastaa. Makua riittää vielä sen verran vaikka ulkonäkö ja tekstuuri onkin ajat sitten pettänyt. En sano etteikö ensiluokkaisesta parsasta saisi ensiluokkaista keittoa, joka peittoaa kaikki muut keitot, mutta jo nuhjaantuneestakin parsasta saa vielä oikein maukasta keittoa. Sitäpaitsi, kun ei tarvitse jännittää, että peittää tai pilaa parsan hienovaraisuuden, voi tehdä hiukan uskaliaampiakin maustamiskokeiluja. Kuten nyt vaikka piparjuurikatkaravut. 

Jotakuinkin näin se varmaan meni:

Parsakeitto piparjuuri-katkaravuilla
4:lle

500g tuoretta vihreää ja valkoista parsaa, tai vaan toista, elämänsä päähänkin tulleet käyvät
1rkl voita
1 salottisipuli pilkottuna
2,5 dl kuivaa valkoviintä
0.75 l vettä
1 kana- tai kasvisfondi
2 dl kuohukermaa
3 dl sulatettuja katkarapuja
1-2 rkl raastettua tuoretta piparjuurta
suolaa ja pippuria
pinnalle annoksiin lusikallinen ranskankermaa ja lehtipersiljasilppua

Katko ja heitä pois parsan puisevat osat varsista. Kuori ja pilko parsat. Kuullottele sipuleita voissa hetken. Lisää sitten parsa, viini, vesi, ja fondi. Keitä n. 10 minuuttia kunnes parsa pehmenee. Aja sileäksi sauvasekoittimella. Lisää kerma ja kuumenna uudelleen, tarkista suola ja lisää mustapippuria.

Sekoita keskenään valutetut katkaravut ja raastettu piparjuuri. Nostele lautaselle keko rapuja ja kaada liemi ympärille. Viimeistele ranskankermalla ja lehtipersiljasilpulla.

Päivänne on pelastettu, oi te nuhjaantuneen parsan jääkaapissa piilottelijat!

Paella ohrahelmistä grillissä

Joskus more is more.

Täytyy sanoa, että tilanne vähän riistäytyi käsistä kun Sydänmerkki haastoi minut mukaan kehittämään sydänystävällistä grillattavaa. Paella, tuo ihanista ihanin yhden pannun ruoka on herkku tarjottavaa isollekin seurueelle. Tällä kertaa kokeilin valmistaa sen ohrahelmistä ja nehän sopivat siihen vallan mainiosti. Paellaan voi upottaa mielin määrin lihaa ja äyriäisiä ja kasviksiakin ja tällä kertaa omasta tulikin varsin monipuolinen setti.

Joskus more is more.

Paella on mulle itse asiassa kesä- ja grillausruokaa, kaasugrilliin kun paellapannu mahtuu hyvin ja pohjan lämpö jakautuu koko pannun alueelle. Tällä kertaa paella oli myös hengästyttävän helppo valmistaa. Päätin lisätä ainekset pannulle vain peräjälkeen ja mainiosti toimi näinkin.

Ei kun grillaamaan! Paellaa!

Paella ohrahelmistä grillissä
6-8:lle

4 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
300g Atrian Viljaporsaan Fileepihvi Natural 3-4 palaan leikattuna
290g Atria Perhetilan Broilerin Ohut Fileeleike Merisuola 3-4 palaan leikattuna
150 g Chorizoa viipaleina
1, 5 tl suolaa
1/2 kesäkurpitsaa viipaleina
6 eriväristä minipaprikaa 4 osaan lohkottuna
3 dl Torino Ohrahemiä
2,5 dl kuivaa valkoviiniä
7,5 dl vettä
1 tl mietoa savupaprikamaustetta
1/8 tl sahramia
200g vihreää parsaa paloiteltuna
200g herneitä (pakaste tai tuore)
150g katkarapuja
150g surinamipuikkoja puolitettuna

sitruunanlohkoja tarjoiluun
1/2 ruukkua lehtipersiljasilppua päälle

Lämmitä grilli ja paellapannusen päällä, lisää öljy, sitten sipuli ja valkosipuli. Lämpö saa olla mieto, että sipuli hautuu öljyssä, ei pala. Lisää lihat ja chorizo ja paista pinnat kiinni. Ripottele suola lihoille

Lisää kesäkurpitsa ja paprikat, freesaile pari minuuttia. Lisää nyt ohrahelmet ja anna kuullottua. Lisää valkoviini, odota kunnes se on imeytynyt ohrahelmiin ja lisää vesi, paprikajauhe ja sahrami. Sulje grillin kansi ja anna kypsyä 15 minuuttia.

Lisää parsa ja parin minuutin kuluttua katkaravut, sekä herneet ja viimeiseksi surinamipuikot. Anna kuumentua.

Paellan pitäisi nyt olla valmista ja ohrahelmien kypsiä. Nosta pannu pöytään, asettele reunoille sitruunalohkot ja ripottele päälle vielä persiljasilppu.

Nauttikaa herkusta hyvän leivän kanssa isolla porukalla ja iloisen naurun säestyksellä.

Naurukin pidentää ikää!

Reseptissä pyydettiin käyttämään Atrian tai Torinon tuotteita. Kutsukilpailun järjesti sydanmerkki. fi.

Zarzuela on katalonialainen kala-äyriäispata

Tai silloin nimi kuuluu oikeastaan Zarzuela de Mariscos A La Catalana. Jos menet googlailemaan  pelkkää Zarzuelaa löydät itsesi keskeltä espanjalaista lyyristä oopperaa. Ihan tuntematon alue minulle sekin. Tänään valmistamani zarzuela-resepti on odotellut vuosia kirjoitusalustan alla sopivaa kokkaushetkeä, alunperin sivu näkyy olevan repäisty Anna-lehdestä, jutusta jossa kerrotaan Codorniun viinitilasta. Jutun (siis tämän omani) nimi voisi olla myös Eniten v***ttaa, mutta siitä lisää reseptin jälkeen.

Ohje on sopivan yksinkertainen, vaikka nyt viisaampana ja kerran kokeilleena tekisin seuraavalla kerralla jotakin toisin, varsinkin siinä viime metreillä. Lopusta löytyy myös juttua Wolfbergin viineistä, joista yhden korkkasin tätä ruokaa varten. Sillä tämähän ei muuta kaipaa kuin pullon hyvää, kylmää valkoviiniä ja tuoretta rapeakuorista leipää. Maku oli syvä, sahramin ansiosta jotenkin paellamainen ja sattumia ihanampaa olikin dippailla leipää liemeen.

Zarzuela eli katalonialainen kala-äyriäispata

4-6:lle

n. 250g  ruodotonta kuhafileetä

1 pussi tuoreita simpukoita

3 dl valkoviiniä

2 dl vettä

kalaliemifondikuutio

1 iso sipuli viipaloituna

3-4 isoa valkosipulinkynttä

1 punainen chili hienonnettuna

1 dl oliiviöljyä

1 tlk tomaattimurskaa

3 rkl silputtua persiljaa

1/2 sitruunan mehu

50g kuorittuja manteleita jauhettuna

12 raakaa jättikatkarapua

teelusikallisen kärjellinen sahramia

suolaa, mustapippuria

Mausta kuha suolalla ja jätä huoneenlämpöön maustumaan.

Pese simpukat kylmässä vedessä, samalla tarkistaen, että kaikki kuoret ovat ehjiä ja eläviä, eli menevät kiinni sormella napauttaessa.

Kuumenna  viini, vesi ja fondi kattilassa tai padassa. Lisää simpukat ja kansi, keitä 2 minuuttia kattilaa välillä ravistaen. Ota simpukat liemestä, säästä sekä liemi, että simpukat.

Laakeassa paistokasarissa tai ihan samassa padassa kuumenna oliiviöljy ja kuullota siinä miedolla lämmöllä sipulit ja chili. Lisää tomaattimurska, persiljasilppu (käytin puolet kuivattua, koska minulla ei ennakkotiedoista poiketen sitten ollutkaan lehtipersiljaa kuin aivan vähän), sitruunamehu, karkeaksi jauhetut mantelit ja simpukoiden keitinliemi. Anna kiehua hiljoilleen ilman kantta 20 minuuttia. Lisää sitten maistellen suola, sahrami ja mustapippuri.

Lisää paloitellut kalat ja jättikatkaravut. Syömistä helpottaakseni perkasin myös ravut kuoristaan ja suolistaan, jätin vain yhden nätin nappisilmän koristeeksi. Anna kypsyä 5 min.

Lisää lopuksi simpukat ja kuumenna. Ripottele ruuan päälle vielä silputtua lehtipersiljaa.

Jostakin syystä tämänpäiväinen sopankeitto herätti paljon ajatuksia. Käväisin Maitotytön kanssa kaupassa hakemassa 3 puuttuvaa ainesta; simpukat, kuhan ja ravut. Kauppareissu kesti 2 tuntia, koska ensin kävimme toisessa kaupassa, josta ei saanut mitään. Kaupat olivat kuitenkin tuttuun tapaan täynnä leluja ja karkkeja ja toisessa oli vielä kaikenmaailman käveleviä karkkihahmoja, joita oli halattava ja Maitotyttö oli aika monta kertaa aika kauan kadoksissa. Lopulta kassalla alkois suorastan v***ttaa, kun ostokset maksoivat 10 senttiä vajaa 30€.  Siis 3 asiaa, jotka olivat vain osa keiton aineksista. Kellä halvatun hedonistilla on varaa syödä tälläisiä keittoja?  Ei ainakaan perheellä, jonka äiti opiskelee, eli tulot ovat vain yhden takana. (And may I add baarimestarin tulot, ei lakimiehen) Ensi kerralla teen lohi-fenkolikeittoa perunalla. Senkin 10 egen lohet kirpaisee. Ehkä sittenkin seitä.

Ja ne simpukat maksoivat kuitenkin vain 6.90.  Epäillen ostin pussin ja myyjä kopeloikin muka kaikki 3 myynnissä olevaa pussia, silti 1/3 oli kotona kanttuvei, eli hiukan hävikkiä. Ainakin meilläpäin kala ja muut toimitukset tulevat torstaina ja se onkin ehdottomasti viikon paras ostospäivä, kuten myös kokkauspäivä, ihan sama jos olisin jo hakenut ne simpukat torstaina, joukkoitsarin ne olisivat tehneet jo lauantaihin mennessä omassakin jääkaapissa. Eikä ne kalatkaan suorastaan parane siellä tiskillä maatessa. 

Siksi ehdotankin, tai uskallan ehdottaa, että varmaan saat herkullista keittoa tällä hyvällä pohjalla, vaikka lisäisit sinne kuorettomia pakastesimpukoita ja isoja katkarapuja. Muistat vaan tehdä sen ihan loppuvaiheessa, kuumennus riittää, etteivät sitkisty. Ei sillä, kyllä tuoretavaran saa samalla lailla sitkeäksi. Ai niin, ja toivottavasti sinulla on oma kuharanta tai joku muu kalakaveri jolta saat kuhaa, tuo filehinta kaupan tiskiltä oli aivan järjetön. 250g maksoi melkein 10€! Eli omat kalat pataan.

Padan loppuvaiheessakin vähän v***tti (Nii-in. Mikä on vähän täällä pohjanmaalla, jossa kaikki on niin suurta?).

Zarzuela kuuluisi /tarjoilla/ valmistaa isossa laakeassa astiassa (keraamisessa mielellään) ja nyt ymmärränkin miksi. Padassani oli siis ihana liemi ja kuhanpalat ja jättikatkikset. Sitten kaadaan päälle simpukat. Miten käy? No pata näyttää siltä, että se on täynnä kuivia simpukoita. Yritän kauhoa kahden kauhan avulla vähän sattumia myös yläosaan. No, se näyttää siltä kuin simpukoiden päälle olisi heitelty muutama kuiva sattuma, koska liemi on edelleen näkymättömissä jossakin kattilan puolessa välissä. Lisäksi näissä padan tiiviissä tunnelmissa kaikki kuhanpalaset hajoavat atomeiksi varovaisistakin sekoitusyrityksistä. IsoHoo ihmettelee syödessä, että etkö sä laittanutkaan tänne sitä (s**tanan kallista kuhaa, ajattelen minä, IsoHoo ei tiedä hintaa). Tämä tietää siis vain huonoa pikakuvaussessiota ja epätyydyttäviä kuvia näin IHANASTA ruuasta. Aikaa ei ole enää miettiä uutta tarjoiluastiaa, sillä tämä ruoka ei uudelleen hauduttaessa parane.

Sitäpaitsi kuha on jo atomeina.

Semmonen pala ruokabloggaajan arkea.

Onneksi se Atrian mainoslause hyvästä ruuasta on totta.  Hengitä syvään, istu, murra pala leipää ja upota se liemeen. Syö. Yritä pakottaa lapsesikin syömään. Unohda lapsen syönti. Elää ne karkeillakin. Syö, nauti. Vapaan viikonlopun kunniaksi lasi viiniä.

Sain maahantuojalta testiin 3 Wolfbergerin viiniä.  Wolfberger on osuuskunta, jossa  750 viljelijää Alsacessa tuottaa persoonallisia viinejä, joiden valmistuksessa pyritään tuomaan esiin maaperän ja valikoitujen, alueen 7 rypälelajikkeen erityispiirteet.

Tälle ruualle valitsin modernin sekoituksen  3 rypälettä; Riesling'iä, Muscat'ta ja Pinot Gris'tä: Wolfberger (W)3.  Sen luvattiin sopivan vaaleille kaloille kuhasta haukeen, mutta myös äyriäisille ja ravuille, miksei siis myös tälle padalle. Ja sopihan se. Riesling takaa raikkauden, Muscat hedelmäisen aromaattisuuden ja Pinot Gris täyteläisyyden ja runsauden. Pirteä ja raikas (Tässä vaiheessa, viiniä juodessa, ei v***ta enää lainkaan).

Jään mielenkiinnolla odottamaan millaisia elämyksiä 2 muuta korkkausta odottavaa Wolfbergeriä tuo. Rieslingin tiedän olevan varma valinta monille hiukan mausteisimmillekin ruuille, ne tapaavat kestää myös kermaa ja voita (tai rasvaa, riesling pakkaa olla ihanaa esim mätisipulismetana-blinien kanssa), ihan kuin etnisiä ruokiakin, vaikka täytyy todeta, että aasialaiseen ja varsinkin intialaiseen kattaukseen napsautan mieluiten edelleen auki pullon olutta. Tai kolloo. 

Tuota Muscat'a varsinkin odotan mielenkiinnolla. En muista rypälettä mitenkään ajatuksen kanssa koskaan nauttineeni, mutta nyt kun olen vähän sivistänyt itseäni, niin odotan viiniä mielenkiinnolla. Muscat, joista kahta lajiketta viljellään Alsace'a, on tosi hankala viljeltävä. Muscat d'Alsace on vanha rypäle, ensimmäisen kerran mainitaan kirjallisuudessa 1400-luvulla ja se on hyvin aromaattinen ja hapokas. Muscat Ottonel on 1800-luvun puolivälistä, varhain kypsyvä matalahappoinen lajike, eikä aivan niin herkkä kuin isosiskonsa. Nykyään Muscat'ta  viljellään vain enää n. 2% Alsace'n viinialasta, monet viljelijät ovat luopuneet sitä, koska satokin tuntuu olevan hyvin vaihteleva.

Viiniä haukutaan erinomaiseksi pariksi valkoiselle parsalle ja musliinikastikkeelle ja juuri tähän aionkin iskeä. Kunhan tapaan laadukasta valkoista parsaa. Tällä hetkellä sitä ei vielä ole. Kauhistellen kääntelin eilen kaupassa vihreitä parsoja, joiden varsista olisi varmasti rakentanut kelopuumökin. Jätän vielä kauppaan. Ehkä meillekin asti eksyy joskus myöhemmin vaikka ahvenanmaalaista parsaa. Ruotsalainenkin käy aivan hyvin. Eurooppalainenkin kävisi, en ole turhan kranttu, mutta ulkonäön tulisi edes jollakin asteella jäljitellä tuoretavaraa. Ikävää kun katkaisee parsan varren 'luonnonmenetelmällä' eli antaa sen napsahtaa poikki itse valitsemastaan kohdasta,  siitä missä puusyis loppuu ja käteen jää vain nuppu.

Ei ole vielä parsasesonki, ei.

Melkein alkaa v***ttaa. Onneksi (W)3:sta  on vielä tilkka jääkaapissa. Tuntui auttavan äsken. Vai oliko se Hyvä Ruoka?

Postauksessa mainitut viinit saatu maahantuojalta.

Simpukkaa ja viiniä kerrakseen

Olipas hienoa löytää uusi, helppo ja jopa edullinen alkuruokasuosikki tai tapaspöydän sankari. Pääsiäissunnuntain menun aloitti, heti dukkahin jälkeen, gratinoidut vihersimpukat, joita on pitänyt tekemäni jo pitkään. Lauantaina katselin kalatiskillä hetken ainokaista sinisimpukkapussia, mietin mahtaako olla kuinka moni säilynyt pitkäperjantain yli, käännyin kannoillani ja otin pakastehyllystä 3 puolenkilon vihersimpukkarasiaa, simpukathan on jo kypsennettynä kuorenpuolikkaassaan, eli säästyin jynssäys/kypsytysoperaatiolta, ja lopputuloksen maussa en ainakaan tätä pakasteoikaisua erottanut. Eli suosittelen. Rasia maksaa 5.99 ja meille olis riittänyt isolle porukalle kaksikin.

Gratinoidut vihersimpukat
4:lle

500g vihersimpukoita kuoressa, pakaste
1 pkt karkeaa merisuolaa

Maustevoi
50 g huoneenlämpöistä voita
2 isoa valkosipulinkynttä puristettuna
1 dl tuoretta basilikaa hienonnettuna
1/2 sitruunan mehu 
2 tl sriracha chilikastiketta / tai voit hienontaa mukaan tuoreenkin chilin
mustapippuria

Gratiini
1/2 dl Panko-korppujauhoja
1/2 dl raastettua parmesaania
1/2 dl tuoretta persiljaa hienonnettuna

Anna vihersimpukoiden sulaa yön yli jääkaapissa, valuta ne hyvin ja katso vähän, ettei niihin jää lohjenneita teräviä kuorenkappaleita. Kaada suolapaketti uuninpellille niin saat hyvän pedin simpukoille, missä pysyvät tukevasti selällään.

Sekoita kaikki maustevoin aineet tahnaksi. Sipaise kunkin simpukan päälle hiukan maustevoita ja aseta makaamaan suolapedille. 

Sekoita gratiinin ainekset. Jaa gratiiniseos jokaiselle simpukalle. Ei paljon. 

Gratinoi 225 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Tarjoile heti leivän ja hyvän viinin kanssa.

Ja hyvää viiniä, jos koskaan on Parés Baltàn Brut b Cava, joka on 
juuri niin hyvää kuin espanjalaiset cavat parhaimmillaan ovat. Ihanan ryhdikäs kumppani just näille vihersimpukoille.

Silläkin ilveellä, että menetän kaiken uskottavuuteni viinien saralla, paljastan, että lähdin kollaamaan viinikaappiani aivan ilman ideaa, mitä menun kanssa tarjottaisiin. Kyllä minulla sopivia juomia olis, sen tiesin. Parés Baltàn viineihin päädyin kuitenkin siitäkin syystä, että niiden simppelin yksinkertaisten etikettien väri oli niin pääsiäiseen sopiva! (älkääkä yhtään muikistelko siellä, kuinka moni teistä ei ole koskaan ostanut viinipulloa etiketin/ulkonäön perusteella?)

Päätin nimittäin siinä viinikaapilla, että menuuta jatketaankin tällä kertaa valkoviinin parissa (sitruunainen maitokana).  Ja jos nämä pullot eivät ole keväisiä, niin näyttäkää mulle keväisempi. Parés Baltàn viinitalon viinit ovat luomuviinejä Penedèsin alueelta, vuonna 1790 perustettu ja tällä hetkellä viininvalmistuksesta vastaavat perheen poikien nuoret vaimot.  Uusissa Savia Viva Familia Blanco Xarel-lo pullojen etikettien takana on suloinen tarina.

Joan ja Maria Angeles Cusinè avioituivat, ostivat matkailuauton ja lähtivät kiertämään Scandinaviaa, rakastuivat Suomeen, sen luontoon, ihmisiin ja ruokaan (!) 9 kk kuluttua syntyi heidän ensimmäinen lapsensa....

Jotain Maukasta-Mari onkin tainnut viini tilalla vieraillakkin, toivottavasti itsekkin pääsen paikan päälle joskus tutustumaan.

Viini olisi ehkä parhaimmillaan kalan kumppanina, mutta kyllä me nautimme siitä myös kanan kanssa. Se on kuiva ja pirtsakan hapokas, tuoksussa ja maussa on kyllä myös aimo annos hedelmäisyyttä. Olimme kaikki aivan fiiliksissä (huom. emme siis juovuksissa, tämä oli perheateria) ja minua meinasi alkaa itkettämään kun luin tarinaa Suomen ystävistä pullon takaa muille.

Vaikka sainkin pilattua menuni risoton, isäni kiitteli lähtiessään vielä monta kertaa ihanasta ja taas niin erilaisesta (lue = muista valmistaa aina ruokia, jota et ole koskaan aikaisemmin kokeillut, valitse viinit ulkonäön perusteella...) pääsiäispyhän ateriasta.

Ai niin ja sen vielä haluan mainita, että olin kasannut sohvapöydälle "ruuanodotus" lukemiseksi valikoiman uusia keittokirjojajni, koska tiedän, että kaikki perheessäni (no ehkä tähtikokkiamme äitiäni lukuunottamatta) tykkäävät niitä selailla. Isäni ihastui Hannele Kojon eli Omenaminttublogin Yrttiherkut keittokirjaan ja mainitsi ainakin 7 kertaa, että Todella hyvä kirja! Että sillä lailla Hannele! Olen kyllä samaa mieltä.

Osa viineistä  saatu maistettavaksi maahantuojalta.

Kampasimpukoita, melkein kuin ravintolassa

Esillepano ehkä pikkariikkisen karkeampi kuin esikuvillaan Gaijinissa, mutta kunhan luette reseptin, tiedätte, että nämä voivat olla vaan hyviä. Niin hyviä, että soija-mirin liemikin ryystettiin lopuksi kupeista, vaikka ei se ehkä alunperin tarkoitus ollutkaan.

Reseptin jaosta saan kiittää Sivumaku-blogin raivostuttavan ihanaa Jania, joka kyllä yleensä sanoo asiat niin kuin ne ovat. Alkuperäinen resepti on siis Gaijinin keittokirjasta, jota itse en ole koskaan päässyt nuuhkimaan. Siellä löytyy luultavasti paremmat kuvat ja kauniimpi esillepano...tämä on vähän kuin se ikivanha juoruleikki jossa samaa tarinaa kuiskataan korvasta korvaan (gaijin-jani-minä) ja viimeisen viesti on kokonaan eri kuin alkuperäinen. 

Luulen kumminkin, että vaikka ulkonäkö matkan varrella saattoi muuttua räjähtäneeksi, maku pysyi. Ainakin noudatin reseptiä. Noh, lohenmäti vaihtui siianmätiin... ja jotta saadaan vähän vaihtelua reseptiin, niin muutan hiukan määriä, koska meitä oli 8 aikuista ja kampasimpukoitakin yhteensä 24. Tein myös avokadokreemin puolitoistakertaisena, mutta se oli turhaa, alkuperäinen (tässä) riittää.

Kampasimpukat Kalifornia, avokadokreemiä ja soija-mirin -

kastike

 8 :lle jos teet reilut 3 simpukan annokset

24 kampasimpukkaa
6 tl seesamiöljyä
avokadokreemiä
soija-mirin -dressingiä
haluamaasi mätiä
norilevää ohuiksi suikaleiksi leikattuina (1 arkki riittää)

Kuumenna paistinpannu, lisää öljy ja paista kampasimpukoita ensin 2 min. toiselta puolen, käännä, sammuta levy anna olla vielä minuutti ja ota sitten pois pannulta lautaselle. Jos sinulla on hyvä, tehokas pannu, niin voit paistaa yhdessäkin erässä, muuten kahdessa.

Laita kampasimpukoiden päälle avokadokreemia ja tarjoile kuuman soija-mirin -kastikkeen, mädin ja norilevän kanssa.

Avokadokreemi
2 avokadoa
2 tl wasabitahnaa
1 rkl creme fraichea
1 sitruunan mehu
1 tl suolaa

Halkaise avokadot, poista kivi ja kauho hedelmäliha lusikalla blenderiin. Laita mukaan muutkin ainekset  ja soseuta. Maista ja hienosäädä maku  vielä suolalla ja sitruunanmehulla tarvittaessa.

Soija-mirin -dressing
1 pieni inkivääri
1 punainen chili
3 valkosipulinkynttä
2 dl vettä
1 dl miriniä
1 dl soijaa
2 rkl riisiviinietikkaa
0,5 dl sokeria

Kuori ja leikkaa inkivääri pieniksi kuutioiksi, chili ohuiksi renkaiksi ja valkosipulit ohuiksi viipaleiksi. Mittaa kattilaan nesteet ja sokeri. Kiehauta. Lisää inkivääri, chili ja valkosipulit ja jätä kattilasivuun odottamaan. 

Ja pääruokahan olikin sitten ihanan tulista ja värikästä naudanpotkapataa aasialaiseen malliin.

Mumm, se on ranskaa ja tarkoittaa omnomnom

Näissä ei sitten ole mitään muuta vaatimatonta kuin ulkonäkö. Nimikin on pökerryttävä: Kukkakaali-katkarapuarancini. Arancinit ovat friteerattuja jäännösrisoton palleroita Etelä-Italiasta, jossa niitä myydään herkullisen tulikuumana suoraan katukärryistä. Lucian päivänä, 13. joulukuuta Palermon kaupunki täyttyy sadoista arancinikioskeista ja -kärryistä, ilmassa leijuu höyryävien arancinien kutsuva tuoksu.

OivaPari Gourmet Fastfoodin viimeisessä osakilpailussa tehtävänanto ei todellakaan helpottunut. Nyt olisi valmistettava samppanjalle seuraa. Mietin läpi kaiken luksuksen ostereista hummereihin, kampasimpukat ja mädit, mutta aina palasin samaan lähtöruutuun, halusin annoksen olevan oikeasti myös katuruokakelpoinen. Miksei sitä ole nuo edellämainitut aineksetkin jossakin lähellä pyyntipaikkaa, jumalaisen tuoreina, suurinpiirtein laiturilta myytynä, suurimmalle osalle meistä ne jäävät harvinaiseksi herkuksi ja erikoistilaisuuksiin. Niinkuin samppanjakin. Mikä on suuri vääryys, koska se jos mikä on juomista upein. Ja sen kanssa nautittuna mikä tahansa muuttuu gourmet'ksi.

Kukkakaali-katkarapuarancini

risotto
3 rkl oliiviöljyä
6dl raastettua, raakaa kukkakaalta
2 dl risottoriisiä
1/2 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl samppanjaa tai kuivaa valkoviiniä
0,5 dl kasvislientä
120g katkarapuja
2 dl vastaraastettua parmesania
1/4 sitruunan mehu
1rkl sitruunavoita (tai tavallista)
1/2 tl kuivattua timjamia tai hiukan enemmän tuoretta
mustapippuria myllystä

friteeraukseen
1l öljyä 
1 kananmuna
vehnäjauhoja
psylliumkuitua, panko-jauhoja tai korppujauhoja

Valmista risotto mielellään jo edellisenä päivänä ja anna jähmettyä jääkaapissa.

Kuullota öljyssä, laakeassa padassa tai pannulla miedolla lämmöllä hienonnettu sipuli ja valkosipuli. Lisää kukkakaali ja kuullota pari minuuttia. Lisää riisi ja kuullota sekin läpikuultavaksi. Lisää sitten samppanja tai viini.

Minä todellakin possautin Mummini auki ja lorautin risottoon. Ajattelin, että nyt tehdään läpeensä herkullista.

Pidä kasvisliemi kuumana viereisellä levyllä ja lisää sitä kauhallinen kerrallaan risottoon, sekoittele puuhaarukalla lähes koko ajan, että tärkkelykset oikein irtoavat. Aina kun neste alkaa olla imeytynyt, lisää uutta. Tämä prosessi kestää n. 20 minuuttia, sitten risotto alkaa olla kypsää. Lisää mukaan hiukan hienonnetut katkaravut ja timjami. Viimeisenä silauksena juusto ja voinokare ja mustapippuri: risotto on valmis. Jäähdytä.

Tämä kohta on todella vaikea. Risotto tuoksuu ja maistuu niin hyvältä, haluat vain seistä pannun vieressä ja lusikoida sen suuhusi. Älä ainakaan tartu samppanjalasiin tai menetät pelin, eikä friteerattavaa jää.

Kuumenna öljy kattilassa tai friteerauskeittimessä höyryäväksi. Maapähkinäöljy, peanut oil, sopii tarkoitukseen todella hyvin. Muotoile risotosta pyöryköitä, kieritä ne ensin jauhoissa, sitten vatkatussa munassa ja lopuksi psylliumissa/pankossa/korppujauhossa, minkä valitsetkin. Friteeraa kullanruskeaksi ja nosta sanomalehden päälle valumaan.

Risottoni oli,  vaikka kylmää, niin tänään tehtyä, mikä saattoi vaikuttaa siihen, ettei käsinmuotoilu ja leivitys oikein onnistunut. Tai saattaa olla, että olen vain mämmikoura. Tuskaannuin, kaadoin munan risottoon ja ehkä puoli desiä vehnäjauhoja ja sekoitin. Siiten supervarovasti kahden ruokalusikan avulla vieritin palleroita öljyyn. Ei pyöreitä, eikä edes soikeita, mutta se maku! Minulla oli leivitykseen ihan tavallista korppujauhoa, mutta psylliumilla ( terveisiä Henkalle, joka tämän opetti) tai pankolla saat vielä rapsakamman kuoren.

G.H. Mumm Cordon Rouge Brut on kuiva ja ryhdikäs samppanja, niitä pulloja, joita kannattaa miettiä kun etsit läpi aterian samppanjaa. Siitä löytyy hennon mineraalisena sopivasti hapokkuutta ja hedelmäisyyttä sekä sitrusta. Rapean kylmänä tarjoiltuna se nostatti  muutenkin äärimmäisen herkulliset arancinit ihan uusiin sfääreihin.

Minä pakkasin arancinini ja samppanjani mukaan mummolaan (tässä ei nyt ole mitään tahallista komiikkaa) jossa "lahjomaton" testiryhmä eli vanhempani ja veljeni perhe pääsivät nauttimaan arancineistani Mummin (eikä tässä, äitini on Mumma) kera. Isäni käski laittaa tähän, että jos ei tämä yhdistelmä voita, niin se tuomari ei ole kyllä päässyt oikeasti maistamaan.  

Mumma oli muuten tehnyt pääruuaksi ihanan hedelmäistä lammastaginea ja vaikka punaviinikin oli avattu niin tulipa taas yhdestä suusta todistettua, että samppanja niin kantaa läpi koko aterian. Kuten pikkuveliNuutti loihe lausumhan: Tämä lammaskin maistuu paremmalta samppanjan kanssa. (Herkullista se oli kyllä alunperinkin.)

Yhteistyössä Pernod Ricard

Hummeria 'Inferno' grillistä

Jostain ruotsalaisesta ruokalehdestä luin, että ainakin kerran kesässä on saatava grillistä hummeria. Ihastuttava, vedet kielelle herauttava ja tyylikäs, sekä erinomaisen kallis valinta, mikäli syöjiä on toistakymmentä.

No olihan sitä meikäläisenkin grillille hummeria näytettävä, vaikka luulen, että ei nyt ihan kerran-kesässä juttuni olekaan. Toisaalta, jos grillaisikin vaan ihan itselle ja isännälle, ei ehkä saisikaan aikaan näin infernaalista pätsiä jossa käsivarren karvat käryten kääntelin hulluna 12 hummerinpuolikasta (ripsiäni en ole uskaltanut edes tarkistaa...). 

Meinas lähteä käsistä aivan kunnon kulotuksen malliin.

Mutta näin se siis "onnistuu":

Grillattua hummeria ja yrttivoita

Yrttivoita on jätti kilon annos, joka riitti hyvin 6:lle hummerille paistoon ja lautaselle, sekä vielä pääruuan maissintähkille. Voin voi myös pakastaa, niin saat pitkin kesää siivuttaa itsellesi maustevoita tarvittaessa. Ja tietysti annoksen puolittaa!

Grillattua hummeria 'Inferno'

Kypsiä hummereita, sulatettuna, vähintään 1/2 hummeria/syöjä, jolloin annos on tosi kevyt alkupala leivän kanssa nautittuna. Hummerin kannattaa ottaa sulamaan jääkaappiin 2 vrk aikaisemmin, yksi ei tahdo riittää.

Yrttisitrusvoi

1 kg huoneenlämpöistä pehmeää voita
3 punttia mieluisia yrttejä hienoksi hakattuna, tässä tilli, korianteri ja timjami
2 sitruunan raastettu kuori ja  mehu
mustapippuria myllystä

Sekoita kaikki aineet notkeaksi tahnaksi. Voit kääriä kelmuun ja folioon tiukaksi pötköksi ja kovettumaan jääkaappiin/pakkaseen, josta leikata annospaloja. Tällä kertaa jätin maustevoin vain kulho-olomuotoon, koska siitä oli hyvä kauhoa pehmeää voita grillatessa hummereiden päälle. Osan siirsin toiseen kulhoon, josta pöydässä syöjät saivat ottaa lisää, esim. saksilihan päälle.

Hummerin valmistus

Puolita terävällä isolla veitsellä  sulaneet hummerit pituussuunnassa. Putsaa sisuksista keltavihreä mönjä pois.

Aseta hummerinpuolikkaat  melko kuumaan grilliin ensin avonainen puoli alaspäin ja kun ne (1-2 min) ovat saaneet hiukan väriä, käännä kuoripuoli alaspäin. Lusikoi kuoriin yrttisitrusvoita reilusti ja anna voin sulaa /kiehua siinä pari minuuttia. Nosta valmiit hummerit lautasille, ja nauti yrttisitrusvoin ja hyvän, vastapaistetun ciabattan kera. 

Ja samppanjan!

Muista kattaa pöytään myös jonkun sortin savetit. Pelkäsin, että kuinka saa ison saksilihan irti ilman erikoistyökaluja, mutta tulipätsi olikin haurastuttanut kovan kuoren niin, että avaus kävi näppärästi tavallisella veitsellä vääntäen.

Hyvää oli. Ja aivan liian vähän!

Ja mitä tekee merimiehen muija?

(Kun merimies on pääsiäisen merillä). No; Moules à la marniere eli valmistaa tietenkin sinisimpukoita merimiehen vaimon tapaan.

Resepti on vanha tuttu klassikko maustettuna ripauksella fenkolia, herkku on niin helppo ja hyvää, että jaetaan se tässä, vaikka se monelle tuttu onkin. Mutta ihan siltä sattumalta, että jonkun repertuaarista vielä puuttuu. Ohje tässä on 3kg simpukoita, eli ruokaisen alun ja tuhdin jälkkärin kanssa meitä söi tällä ohjeella 7 aikuista ja yksi vajaa 2 vuotias.

Kovin homma ruuassa on simpukoiden puhdistuksessa. Käy läpi jokainen simpukka ja varmista että ne ovat kunnolla kiinni tai sulkeutuvat, jos kopautat niitä hiukan pöydän reunaan. Heitä pois avonaisena pysyvät, sekä rikkoutuneet kuoret. Harjaa samalla simpukat puhtaaksi ja raaputa pikkuveitsellä parrat (kuoriin takertunut "levä") pois. Huuhtele kylmällä vedellä.

Kuullottele sitten kattilan tai kasarin pohjalla reilu 5 min. sipuleita ja fenkolia sekä timjamia, että saat ne ihanan pehmeiksi ja kuultaviksi. Kaada sekaan viini, lisää mustapippuri ja suola maistellen. Kuumenna liemi kiehuvaksi.

Laita simpukat kiehuvaan liemeen. Simpukoiden ei tarvitse uida liemessä, koska ne höyrystetään. Peitä  astia kannella ja anna simpukoiden höyrystyä kypsiksi, n. 5 min. Sekoita mukaan lehtipersilja ja pyöräyttele kauhalla hieman simpukoita, että kaikki pääsevät käymään liemessä. Vie välittömästi tarjolle, tarjoile maukkaan vaalean leivän kera. Muista kattaa pöytään astiat myös tyhjille kuorille. Toppaa leipää liemeen ja syö simpukat käyttäen tyhjää kuorta pihteinä. Mikäli törmäät simpukkaan, joka ei ole avautunut, jätä sekin syömättä.

Simpukat merimiehen muijan tapaan

6:lle

3kg sinisimpukoita 

2 fenkolia pieneksi silputtuna

2 sipulia hienonnettuna

6 valkosipulinkynttä hiennottuna

1 nippu tuoretta timjamia lehtiä riivittynä

2 nippua lehtipersiljaa silppuna

1 ja 1/2 pulloa kuivaa valkoviiniä 

mustapippuria myllystä

suolaa tarpeeksi (maista)

Ja teko-ohje tulikin jo läpikäytyä tuossa alussa.

Tämä pitkäperjantain ateria tarjoiltiin lapsuudenkodissani, jossa toimin simpukkamestarina. Äitini hemmotteli meitä alussa ihanilla kananmunakatkarapuleivillä.

Äitini hemmotteli meitä myös lopussa ihanalla, tuhdilla muttei liian makealla suklaisella juustokakulla, jossa dominopohjan päälle paistettiin suklaatuorejuustomassa, sen päälle sitten kermavaahtoa ja onneksi pakkasestani löytyi päälle vielä kotimaisia vadelmia.

Varoitus. Nyt fiilistellään...

Suklainen reunus...omnomnom....

Isot, pulleat vadelmat...

...hyvää, hyvää ja vähän vielä hyvää...

...alkaako mennä perille?

Resepti oli hiljattain ollut Pirkka/YH/ MeNaiset tai jossakin, josta kaikki seurueen naiset olivat sen ponganneet (paitsi minä). Mutta jos juuri törmäsit jossakin tähän reseptiin, niin joo, tämä on just se resepti. 

 Pikkuisen trullit olivat ehtineet tehdä jo taikojaan pitkänäperjantaina kun simpukkaliemestä tuntui uupuvan suolaa ja kakun pohja oli osittain palanut (koska se oli kakkuvuoka oli nostettu uunista ja jätetty jäähtymään kuuman levyn päälle) ja viinivalinta simpukoillekaan ei ollut kaikkein onnistunein. 

Tänään pikkutrulleja hyviteltiinkin ylenmääräisesti, jotta pääsiäisen loput ateriat saadaan hoideltua kunnialla läpi.

(Ja olihan se ateria oikiasti herkullinen, yhteistuumin valmistettu ja nautittu.)

Jatketaan! Hyvää pääsiäistä vielä!  

Rapukakut ja fenkoli-omenachutney

Nämä on niitä ihania Auringon makuja,  Kira Åkerström-Kekkosen (Masterchef 2013 ja Glorian Blog awards vuoden 2013 paras ruokablogi)  tuoreesta esikoiskeittokirjasta. Kirja on tehty yhteistyössä toimittaja Christer Lindgrenin (Hanko-välitekstit) ja valokuvaaja Tomi Parkkosen kanssa ja se on sidottu löyhästi yhdistävän teeman, Hangon kesän ympärille. 

Mikä eniten monia meitä kiinnostaa, on tietenkin reseptit. Kirja on tulvillaan kesää ja tulee inspiroimaan varmasti tulevan kesän kokkailujani. Reseptit ovat tyylikkäitä ja oivaltavia (karviaislimonadi, varhaiskaaliceasar,rusina-sinappi vinaigrette, mustaherukkaserbetti, paahdettu mansikka-rosépippurimousse,mustikkavoi, tillitortillat....) lähes jokaisessa n. 50 reseptistä on joku uusi idea tai ennakkoluuloton makujen yhdistelmä, jota palaa halusta päästä kokeilemaan. En tainnut ainoatakaan sivua kääntää mentaliteetillä nähty/tehty. Siis uutta ja raikasta janoaville, ehdottomasti. 

Kirjan kuvitus on myös kesäisen kutsuvaa, Kirasta otetut kuvat kumppareissaan aivan häkellyttävän sensuelleja.

Kaivoin jo mun omat sensuellit puutarhakalossit esiin...

Kirja on ehdottomasti siis kesäkirja ja vaikka se kutsuukin kokkaamaan, haluan monen reseptin kohdalla odottaa kesää ja sesonginherkkuja. Oman maan voimakkaan makuisia yrttejä, rapsakoita sipuleita, napsahtavaa porkkanaa. Juuri maasta nostetun ylivertaista tuoreutta. Lähettää pikku apulaisen mustaviinimarjapuskalle keräämään lehtiä mustaherukan lehdiltä tarjoiltua nyhtöpossua varten.

Kiran on varmaan jännä seurata blogejamme ja katsoa, mihin reseptiin kukin ensiksi tarttuu. Minä tartuin rapukakkuihin. En ole aikaisemmin näitä amerikassa niin suosittuja pihvikakkusia tehnytkään. Resepti oli kivasti toteutettavissa, kaikki pilkkominen tehtiin veitsellä, mikä on sopivan krouvia luonteelleni. Tilli jäi reseptistä kohdallani pois, koska mielestäni kauppalappujen kirjoittaminen ruokaostoksia varten on silkkaa ajantuhlausta (...tämähän tietysti EI johda turhiin heräteostoksiin ja kiusallisiin tilanteisiin kokkauksen alkaessa.)

Mietin kauan teenkö laisinkaan  lisukkeena tarjottavaa fenkoli-omenachutneytä, onneksi tein, sen valmistus on helppoa ja se vei rapukakut mukanaa ihan uudelle  tyylikkyyden tasolle, Kiramaiseen tyyliin. Toisaalta rapukakut maistuisivat varmasti myös ranskalaisten ja vaikka chipotle-majoneesin kera. 

 Rapukakut
 8 isoa, pienempiä tuplasti

1 iso hienonnettu valkosipulinkynsi
1 keskikokoinen hienonnettu salottisipuli
1/2 varsi hienonnttua varsiselleriä
1 rkl öljyä
150 g kotimaisia kuorittuja ravunpyrstöjä (käytin jokiravunpyrstöjä)
60 g kypsää siikaa (höyrytä tai paahda uunissa ilman rasvaa) 2dl päivän vanhaa vaaleaa leipää hienonnettuna
1 limetin kuori+ 2 tl limetin mehua
3,5 rkl ranskankermaa
1 iso kananmuna
1,5 tl Worchestershire-kastiketta
1,5 rkl hienonnettua tuoretta korianteria
1 rkl hienonnettua tuoretta tilliä
 ripaus cayannepippuria
suolaa
pippuria

panko -tai tavallisia korppujauhoja  ja öljyä paistamiseen

Kuullota sipulia, valkosipulia ja selleriä öljyssä. Jäähdytä. Hienonna ravunpyrstöt, siika ja leipä niin pieneksi kuin veitsellä saata. Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita muiden ainesten kanssa taikinaksi.

Paista koepala ja tarkista, että maut ovat kohdillaan. Laita valmis massa jääkaappiin lepäämään vähontään tunniksi.

Muotoile kylmästä massasta pieniä kakkusia (ensin suuren lihapullan kokoinen, jonka painoin sitten vähän lyttyyn paksuksi pihviksi) ja pyöritä ne pankojauhoissa (Pankojauhoja saa jo Seinäjoen cittaristakin, ne ovat japanilaisia hiukan  omiamme rouheampia vaaleita korppujauhoja). Paista reilussa öljyssä paistinpannulla rapeiksi molemmin puolin ja valuta talouspaperin päällä.

Chutney

1 iso fenkoli
1/2 Granny Smith omena
1 hienonnettu salottisipuli
1 hienonnettu, siemenitön punainen chili
1 rkl fenkolinsiemeniä
2 rkl oliiviöljyä
3/4 dl sokeria
 0,5 dl valkoviinietikkaa
 1dl vettä
 2 rkl limetin mehua
suolaa

 Pese ja hienonna fenkoli, kuori ja hienonna omena. Kuullota, fenkolia, omenaa, sipulia, chiliä ja fenkolinsiemeniä hetki kattilassa oliiviöljyssä. Lisää sekaan loput ainekset ja keitä hiljalleen noin 10 min. tai siihen asti kunnes seos muuttuu hillomaisemmaksi.

Tässä vaiheessa voit hiukan surauttaa pamixilla seosta tasaisemmaksi, jätä mukaan kuitenkin vähän palojakin. Mausta suolalla ja anna vetäytyä yön yli.

Tarjoile rapukakkuset yhdessä fenkoli-omenachutneyn kanssa ja haaveile kesästä.

(Resepti Kira Åkerström-Kekkonen; Auringon maku. Kirjan sain arvostelukappaleena)

Juotetut sinisimpukat

Sinisimpukat on edullista herkkua, vielä sesongissa ainakin huhtikuun  ja tosi helposti varioitavissa. Aromikkaassa liemessä tarjoiltavien simpukoiden  seuraan rätkäistään usein ranskanperunat ja hyvä majoneesi. Meille suomalaisille ehkä hiukan yllättävä kombinaatio, mutta niin toimiva. Ja sen valkoisen leivän dippaaminen  sinne liemeen, ehkä parempaa on vain ruisleivän pyyhkäiseminen grillatun possun kamaraa pitkin....

Sain varsinaisen inspiraation näihin simpukoihin viime viikon Gastro-messuilta, jossa heiluin bloggaajan ominaisuudessa, pienellä Gastro-stagella oli päivän alkuun pistetty oikein oma showtime, jossa juttelin ruokabloggauksen saloista valikoidulle yleisölle. Valikoidulle siinä mielessä, että vain harva oli valinnut siihen aikaan kohteekseen Gastro-stagen...

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, siinäpä inspiraationi. Juomaesittelyssä, sain eteeni (ja kotiini) pääsiäisen kunniaksi uutta Mämmi-olutta, Laitilan Kukko Vehnää ja Ameriikan Alea. Juttua riitti ja jossakin vaiheessa kerroin epäonnistuneesta mustajuuri-vehnäolutkeitostani. Ja nyt tuleekin tarinan opetus: Älä keitä vehnäolutta. Sekuntiakaan.

Nyt sitten otetaan vehnäoluesta revanssia. Sain mukaani myös pari reseptiä paperilla ja siitä  (taas!) inspiroituneena päätin juottaa vehnäoluen simpukoille.  

Vehnäoluella juotetut simpukat
2:lle tai 4:lle aterian aloitukseksi

1 kg tuoreita sinisimpukoita
4-5 kevätsipulia tai salottia 
1/2 fenkoli hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä 
1 l kasvislientä
50g voita
2 dl Kukko Vehnää
1/2 puntti tuoretta korianteria
1/2 puntti tuoretta lehtipersiljaa

Varmista, että kaikki simpukat ovat kiinni, pese ne huolellisesti kylmässä vedessä ja raaputa mahdolliset "partakarvat" pois. Heitä rikkoutuneet ja avonaiset roskiin.

Kuumenna kattilassa tai kasarissa voi vaahtoavaksi ja lisää pilkotut sipulit ja fenkolit. Kuullottele miedolla lämmöllä 5 min, lisää sitten kasvisliemi. Kuumenna kiehuvaksi.

Lisää simpukat kiehuvaan nesteeseen ja laita kansi päälle. Simpukat kypsyvät noin 5 minuutissa, eli aukaisevat kuorensa kauniisti. Aukaise kansi ja possauta mukaan olut.

Voi sitä tuoksujen huumaa. Älä kuitenkaan ala keittelemään tai Vehnä Kukko harmistuu ja kitkeröityy. Silputut yrtit antavat loppusilauksen, ateria on valmis nautittavaksi. Sopii yllättäen muuten tosi hyvin vehnäoluen kanssa yhteen. Niin kuin simpukatkin, eivät näemmä kaipaa aina viiniä ollenkaan! IsoHoo kehui muuten Kukkoa oikein hyväksi vehnäiseksi, minä olen harvemmin sitä juonut, eli vertailupohja puuttuu. Mutta kovin tuntuu olutkulttuuri nostavan ylipäätään päätään  tänä keväänä. No ei huono! Peukkua!

Yhteistyössä Suomen Messut

Hummeri Thermidor

Hummeri Thermidor Taittingerin kera nautittuna on ateria, jonka makumuistot hellivät minua varmaan hautuumaalle asti (tai krematorioon). Miten olisi siis kotitoisinto, valkoviinin kera?

Minulla on meneillään pakastimentyhjennysisku, ja siellä herukoiden, häränhäntien, raparperimehujen ja suppisten (ja pakastepizzojen-kääk!) keskellä köllötteli tämä valmiiksi kypsä herra Hummeri. Rouva Raadelma oli juurikin valmistanut omansa ihan tainnutuksesta asti, hyvä kun meilläpäin löytyy edes pakasteesta.

Koska en ollut hummeria koskaan käsitellyt ja koska myös eräs ikäni muistamani suuri ateriapettymys on ollut hummeriannos, tarvitsin hyvät ohjeet ja hyvän reseptin. Googlailin ensiksi kansainvälisesti ja reseptien kirjo oli sekoittaa pään. Vaihdettuani suomenkielelle tuli ensimmäiseksi Herkkusuun resepti ja tiesin heti, että sillä onnistuu.

En ollut varautunut tuorein yrtein tms. joten rakuunat tulivat esimerkiksi ihan kuivana purkista, samoin juustona ei ollut gruyere vaan ihan västerbotten. Ajattelin, että näilläkin tämä harjoituskerta pärjäillään. Koska hummereita oli vain yksi, ajattelin tarjota sen alkupalana. 

Hummerin käsittelyä ei tarvitse pelätä, vaikka en itsekään tainnut siitä ihan oikeaoppisesti suoriutua. H sai sulaa jääkaapissa vuorokauden, valutin sitten sulaneen suolaliemen pois. Hummeri tukevasti leikkuulautaa vasten selälleen ja hyvällä tukevalla veitsellä halkaisin sen päästä  pyrstöön kahteen palaan. Kas noin:

Kaiva kuorenpuolikkaista lihat talteen ja kaikki harmaat mössöt pois. Muista poistaa myös suoli. Huuhtele kuorenpuolikkaat. Irrota  sakset ja kaivele niistäkin lihat pois, rapujen tapaan. Saksiosassa on hirmuisot lihat, mutta saksipanssari uskomattoman kovaa. Minulla ei ole pähkinänsärjintä, joka kuulemma toimii tässä, joten lopulta hain vasaran, verhosin sen keittiöpyyhkeeseen ja smäsh!  Johan lähti, tuli vähän sirpaleita, mutta huuhdoin ne pois lihan päältä.

Sitten vaan hummerilahakastike kuoriin, päälle raastettu juusto ja uuniin garatinoitumaan.

Hummeri Thermidor

1 hummeri

2 salottisipulia

nokare voita

2 dl valkoviiniä

50 g Gruyerejuustoa (korvasin Västerbottenilla)

3 oksaa tuoretta rakuunaa (1 tl kuivattua rakuunaa

ripaus cayennepippuria

suolaa

mustaa pippuria

Bechamelkastike:

2 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

2½ dl kermaa tai kermamaitoa

suolaa

valkopippuria

Hienonna sipuli ja pehmittele sitä voinokareessa pannulla kymmenisen minuuttia.Älä ruskista! Lisää valkoviini ja anna kiehua hiljalleen kokoon, kunnes kastiketta on jäljellä vain neljännes.

Valmista toisessa kasarissa bechamel, eli valkokastike. Sulata voi miedolla lämmöllä ruskistamatta. Lisää jauhot ja sekoita hyvin pari minuuttia, mutta älä anna ruskistua. Lisää kerma vähitellen koko ajan sekoittaen niin, että saat kauniin kiiltävää sileää soosia. Anna kastikkeen kypsyä miedolla lämmöllä vielä 5 minuuttia. Mausta.

Lisää  sipulivalkoviinireduktio valkokastikkeen joukkoon, hienonnettu rakuuna, puolet juustosta  sekä paloiteltu hummerinliha ja mausta sitten makusi mukaan. Kuumenna vielä kuumaksi, mutta älä keittele enää.

Lusikoi sitten hummerikastike kuoriin ja ripottele loppu juustoraaste päälle. Gratinoi 225-250 asteessa, niin että hummerikuorrute saa hiukan väriä.

Tarjoiluun vielä lohko sitruunaa. Sen puutteessa hapokkuusosan hoitelee myös lempisamppanjasi. Lasista siis.

Oli todella hyvää, eikä oikeastaan lainkaan työlästä. Suosittelen kaikille. Aion seuraavalla kerralla tavatesssani vähän kuitenkin konsultoida tuttuja laivakokkeja, heillä lienee parhaat vinkit hummerin käsittelyyn.

Hyvin suuri mahdollisuus, että seuraavat illallisvieraamme joutuvat hummerihemmotelluiksi.

Ja sitten vielä hiukan hummerihuumoria. Kuuntele tarkasti.