Ruokablogeissa kiertää #keittiöpahe haaste. Keittiöpaheeksi luetaan sellainen ruoka, jonka valmistukseen ja syömiseen henkilö lankeaa toistuvasta, jota suorastaan himoitsee. Esimerkiksi porkkanaa ei tule lukea keittiöpaheeksi, koska se on aivan liian terveellistä. Paheellisuus-aspekti täyttyy usein epäterveellisyys-määrityksen kautta, voipa se olla jotain sellaista, jonka valmistusta kuvittelee muiden paheksuvan, vaikka einestä. Sen syömisestä saattaa tulla jopa pikku morkkis. Ruokabloggaajana kantaa usein tahtomattaan ja joskus hiukan omastakin tahdosta sellaista "puhtaista raaka-aineista, yksinkertaisen merokkaasti mutta alusta asti valmistettua ruokaa" -viittaa. Todellisuudessa tuo viitta sopii vaan harvoille hartioille ja suurin osa meistä kokkaa hyvin aikein, mutta välillä sortuen. Totta se kyllä on, että kun ruuanlaitossa oppii arvostamaan raaka-ainetta, sitä harvemmin enää haksahtaa einekseen.
Mitä niitä nyt sitten on ollu? Noodeli-Nata taisi haasteen aloittaa ja noodelit onkin paheista ainoa, joka on mennyt vähän minulta ohi. En ole vaan oppinut niille instanoodeleille oikein koskaan. Varmaan tykkäisinkin. Sen sijaan esimerkiksi valmismarinoidut siivet, Mäkkäri, pakastepizza, juustonaksut ja pannini sopivat tämän likan paheelliseen elämään enemmän kuin hyvin.
Mutta oma keitiöpaheeni on PURKKIRAVIOLI. Sitä syödään 3-4 kertaa kuukaudessa, kiireessä ja laiskuudessa. Se on syntisen halpaa ja viettelevän nopea lämmittää. Paksu parmesankerros peittää ja parantaa hiukan makua. Minä en sitä himoitse, mutta häpeän, oi häpeän, että valmistan lapsilleni niin usein tätä köyhähköä, prosessoitua ateriaa. Vielä suuremmin häpeän, että molemmat lapseni ilmoittavat lempiruuakseen raviolin. Se tarkoittaa nimenomaan purkkiversiota. Takuuvarmasti lautanen syödään tyhjäksi.
Keittiöpaheeni on siis purkkiravioli, joka on pikku timanttieni mielestä parasta mitä pystyn heille ruuanlaiton saralla tarjoamaan.
Kaikki "lapsen suusta kuuluu totuus"-kommentit tullan poistamaan!
Kiitos haasteesta Tiskivuoren emäntä. Haastan kaikki blogini lukijat kertomaan oman keittiöpaheensa kommenteissa.
Taanoisella Ruotsin reissullakin ostettiin ICAsta purkkiraviolia kotiin viemiseksi. Pars tuliainen ikinä...
En ole ikuisuuteen maistanut purkkiraviolia mutta muistan ettei se ole yhtään hullumpaa.Mun pahe on maapähkinävoi,se on lihottavaa joten saa olla kai pahe;D
VastaaPoistaUnohdin, että tähän juttuun olisi voinut kirjoittaa myös paljon nostalgiaa mukaan. Oma äitini nimittäin syötti mulle purkkiraviolia pienenä Sveitsissä. Tais olla silloin myös omalla top listalla. Suomessa oli sitten juhlaa aina kun joku kävi Itävallas, Sveitsissä tai Saksas ja toi purkkiraviolia. Toinen suosikki oli säilyketölkissä myytävä rösti. Oi että se oli hyvää. Parasta ikinä!
PoistaHei täähän oli loistava...mutta nyt tulee tunnustus, mä en ole koskaan maistanut purkkiraviolia, en edes tiennyt että sellaista on olemassa.
VastaaPoistaNyt tiedän ja ehkä maistan. Ehkä en. Tai joo, kaikkee pitää maistaa kerran elämässän...; )
Lidlissä oli aika hyvää purkkiraviolia ennen ihan kiinteässä valikoimassa, mutta ilmeisesti olin ainoa joka sitä syötti lapsilleen, kun poistivat sen. No ainakin voin olla varma, että lapsilla on maha täynnä hiilihydraatteja ennen harrastuksiin menoa, koska tätä ne varmasti syö.
PoistaDeluxe-versio syntyy uunivuuassa paksulla juustokuorrutuksella gratinoimalla....
Enpä ollut kuullut purkkiraviolista, tai siis en ole siihen törmännyt. Keittiöpaheeni!? Tällä hetkellä ei taida olla oikeastaan yhtäkään. Niin kurinalaisesti on tullut elettyä viime kuut. Ja tämän kirjoitettuani tunnen itseni hiukka hölmöksi. Kyllä nyt jokaisella joku pahe pitää olla. Mutta sen voin sanoa, että himoitsen M&M keltaisia makeisia. Jos joku sellaisen tähän nyt tiputtaisi, niin söisin varmaan sen heti!
VastaaPoistaMua naurattaa nämä teidän vastaukset kun on niin monta, jotka ei oo purkkiraviolia nähnykkään, itte oon syäny 40 vuotta yli jo....
PoistaJa Sari...kyllä me se sun keittiöpahe vielä kaivetaan esiin. Pienet lommot sädekehäs on vaan meriitti! :)
En ole tiennyt purkkiravioleita olevankaan, mutta lisään ostoslistaan. Mun keittiöpaheeni on voissa paistettu leipäjuusto lakoilla.... voi miten ihanaa se venyvä voinen juusto on...ja lakoissa kunnolla sokeria... aaaah. Niin parasta joskus lauantai-iltana myöhäisenä iltapalana... iiiso pala, jaksaa sitten nukkua
VastaaPoistaNäitä en oo muuten löytäny ainakaan meidän cittarista mitään merkkiä. S-ryhmällä löytyy ainakin....
PoistaVoi, sokeri, leipäjuusto, lakat...mikä jumalainen keittiöpahe!
Lidlissä oli joitakin vuosia sitten purkkiravioli, jota tuli ostettua monet purkit. Nykyään sitä ei taida olla enää siellä. Minullakin on omat paheeni ja oikopolkuni, osa niistä on nyt jäänyt kyllä pois käytöstä, kun poikien muutettua omilleen ei ole enää niin "pakko" tehdä ruokaa joka päivä. Ja nyt juuri kun sitä vapaatakin aika kivasti, niin tulee tehtyä alusta asti. Mutta yksi kyllä löytyy, saatanpa siitä postauksenkin tehdä, jos uskallan :D
VastaaPoistaNo vihdoin Jaelin lisäksi joku muukin tunnistaa tuotteen!
PoistaPitäisi muuten katsoa se Katja Gauriloffin dokumentti Canned Dreams, missä 7 eri maassa ihmiskohtalot kietoutuvat yhteen raviolipurkinvalmistusprosessin ympärillä. Lopulta tuo purkki päätyy kaupan hyllylle Suomessa. Ja sieltä teidän tai meidän ruokapöytään...
http://www.aljazeera.com/programmes/witness/2013/02/201321312460884587.html
Odotan innolla sun keittiöpahetta....
Natasiskoni soitti ja kertoi ettei saa kommentoitua, mutta että dokumentti on todella ahdistava sekä ihmis-, että eläinkohtaloiltaan. Että jos joku haluaa irti raviolin syönnistä...
PoistaTiesin kyllä ettei tämä oo mikään viihdedokkari, mutta sisko kertoi, että että sen oli aivan pakko puhua ja purkaa tunteensa puhumalla jollekulle heti katselun jälkeen, oli kuulemma niin ahdistava.
En ole purkkiravioleista kuullutkaan! taas oppi uutta :) ja hyvä kun muistutit, mulla on vastaaminen haasteeseen unohtunut ihan täysin!
VastaaPoistaNo onneksi nyt kuulit. Sullakin kun on tuota jälkikasvua tulossa... :D
PoistaPurkkiravioli puistattaa, mutta ylikypsäksi keitetty sarvimakaroni, jonka sekaan on hämmennetty paistettua jauhelihaa ja nokare voita, nam! Siinä on pahetta mulle ja lapsille, sun veljelles se kelpaa jos ei mitään muuta ole.
VastaaPoistaPurkkiravioli luultavammin maistuis Nikolle. On senkin lapsuuden ruokaa.
PoistaEi mitään jauhelihaa, pelkkää makaronia ja voita. Apua, kun näitä lukee, niin alkaa muistua mieleen koko joukko omia keittiöpaheita. Makaroni / pasta voilla. Sarvimakaroni toimii oikein hyvin, berliininmunkki, kokis... Missä välissä syön ikinä mitään kunnollista?
PoistaBerliininmunkki maistuu Urhollekin!
PoistaTästä intoutuneena leivoin satsin ihan itte. Ensimmäistä kertaa. Maistuis Urhollekin, sen voin taata.
PoistaMua nauruttaa tää ihan kauheesti, varsinkin osuus "ei saa kommentoida" ja tuliaiset. Siitä mulla tuli taas mieleen tuliainen yhteiseltä Köpiksen matkalta lapselleni - ledivalot.
VastaaPoistaMau naurattaa edelleen, koska meidän seuraavaksi postaukseksi on aiottu kampasimpukka-katkarapu-raviolit. Jos linkkaan tähän sun postaukseen hiukan helpommasta versiosta, ethän suutu :D?
No mua naurattaa (ledien lisäksi) tuo sun ehdotus... enkä tietenkään suutu, vaikka käyttäisit mua noin niinkuin varoittavana esimerkkinä raviolien saloja avatessasi.
PoistaKoskahan päästäis taas yhdessä nauramaan yhtäaikaa paikan päälle? Liian paljon jo vettä virrannut...
No niin on Rouva Taksimatkatäsmentäjä!
Poista