Kurpitsasämpylät (sis. kurpitsaa)

Urholla on jääleiri täällä Seinäjoen tekojääradalla, että olemme aivan kotona koko viikonlopun. Paitsi huomenna käymme kurkkaamassa äitini pohjattomiin patoihin. Ja hyvä niin, sillä meillä ei varauduttu viikonlopunviettoon  niin triviaaleilla toiminnoilla kuin esimerkiksi kaupassa käynnillä.

Eihän meillä ollut viikonlopuksi (jumaliste) eres leipää tämän päivän aamiaisen jälkeen. Onneksi oli kurpitsankaivelusta keitettyä kurpitsasosetta, sämpylän tekoon siitä sitten. Mieleen oli jääneet viikolta Kivistön Liisan kuvankauniit kurpitsasämpylät (jotka eivät kyllä sisällä kurpitsaa). Liisan resepti on ihanan pieni ja sämpylät kuin pikkuisia kurpitsakoruja, ellei teillä nyt ole kurpitsasosetta niin tehkää vaikka Liisan ohjeilla. Ihan hyviä sämpylöitä saatte, jos ne sijoittuvat janalla jonnekin noiden loistoyksilöiden ja omieni välimaastoon. Oikeasti kyllä omieni maku ja rakenne olivat  myös erittäin hyvää kotisämpylätasoa, mutta heikko kohtani on aina ollut pullien pyöreäksi leipominen. Ei oo maailmasta sileimpiä. En myöskään voidellut omiani ja cashewpähkinän tilalla oli tyytyminen kurpitsansiemeneen. Jos nyt selitellä saa, niin kurpitsanmuoto olisi kantoineen tullut ehkä paremmin esille pähkinän kanssa.

Kurpitsasämpylät
tulee koosta riippuen niin monta kun tulee (2 pellillistä)
7 dl soseutettua kurpitsaa
1 pala hiivaa
3 rkl leipäsiirappia (tai sokeria)
2tl suolaa
1/2 dl kasvisöljyä
n. 15 dl sämpyläjauhoja + leivontaan
cashewpähkinöitä tms.

Lämmitä sose kädenlämpöiseksi ja mutrenna sekaan hiiva, siirappi ja suola. Alusta taikinaa lisäämällä jauhoja vähän kerrallaan, jos sinulla on yleiskone, anna sen kernaasti käydä. Käsin onnistuu tietenkin. Taikinan pitää olla pehmeää, mieluummin tarttuvaa kuin kumipallomaista. Alustuksen loppupuolella lisää öljy. Annan koneen käydä yleensä n. 10 minuuttia.

Jätä vedottomaan paikkaan, isoon kulhoon ja leivinliinalla peitettynä vedottomaan paikkaan  (mikro tai uuni esimerkiksi) kojhoamaan n. 30-40 min.

Jauhotetulla alustalla leivo taikinasta pyöreita pallukoita ja asettele ne kohoamaan leivinliinalla peitettynä vielä 1/2 tunniksi. Saksilla tai terävällä veitsellä leikkaa pallukkaan 5-6 viiltoa ja tuikkaa keskelle pähkinä kannaksi.

Munalla voitelu tuo kauniin kiillon, omani ovat voitelemattomia.

Paista 200 asteessa 20 minuuttia.

Urho10v. oli hiukan pettynyt, ettei meillä tänä vuonna pidetty Halloween-juhlia. Pipersimmehän me jotain pientä jo aikaisemmin perheen kesken, mutta Urho taisi haaveilla juhlista parinvuoden takaisten tyyliin. Jo vain olivat hauskat nuo juhlat. Ja ikimuistoiset. Ihan siinä määrin että Maitotyttö vieläkin puhuu niistä. Tiedättehän, pienillä lapsilla on usein joku mitä pelätään....pimeä, mörkö, hirviö, sängyn alla tai kaapissa joku, joulupukki, peikko, ötökkä, you name it. Usein tulee hirvittelemään juuri silloin kun pitäisi saada unen päästä kiinni. Pahimmillaam tulevat mukaan uniinkin. Minä muistan, että pelkäsin nukkumaan mennessäni intiaaneja, minulla oli kuitenkin  pätevä suunnitelma, että jos ne hyökkäävät, piiloudun mummolan rottinkiseen pyykkikoriin. Toinen pelonaihe oli ikkunasta kyttäävät noidat, mutta silloin piti maata hievahtamatta silmät tiukasti kiinni, jotta noita luulisi että nukut, nukkuvia lapsia ei jostain syystä noita saanut napattua.

Kummatkaan omista lapsistani eivät ole koskaan pelänneet esim. pimeää, meillä ei ole koskaan käytetty mitään yövaloja esimerkiksi. Urho10v pelonaihe pikkumiehenä oli tuuli... Ei ulkona, mutta siis nukkumaanmennessä peltikattoa kolisuttava ujellus. Entä reipas maitotyttömme? Ainut mikä saa Maitotytön paniikkiin, on NAAMA. Naama tulee joskus mieleen unta yrittäessä ja pieni tyttö kysyy eihän naamat tule varmasti äiti eihän?

Hiukan tosi surullista tässä on se, että koko naamajärkytys sai alkunsa 2 vuotta sitten halloween bileissä. Maitotyttö, silloin vajaa 2 vuotta oli mummolassa, jotta saatiin rauhassa NaapurinUllan kanssa laittaa (lasten)juhlat pystyyn. Itsekin pukeuduimme. Sitten Maitotyttökin saapui mumman ja papan kanssa. Ja aika nopeasti lähtivät poiskin.

Ja sillä lailla tämäkin trauma sai alkunsa, Blame it on the mother!

No, verta ja sormenpätkiä voi olla tiedossa tänäkin viikonloppuna, nyt laitetaan nimittäin uuniin vielä ruisleipäineksista  leivotut ruisleivät. Talon täyttää aina ihana autenttinen rukiin haju, mutta muuten niistä pakkaa usein tulla vähän kuin tuumanpaksuisia teräsdiskettejä. Siinä on kuulkaa paraskin sahateräpuukkoo ihmeissään kun sitä leivänreunaa aletaan auki jyystämään.

(Ai niin, ruokana meillä oli makaroonilaatikkoa. Ei tartte eresmenneitten karehtia.)

Rauhallista pyhäinmiestenpäivää, Hurjaa Halloweenia ja iloista Dia de los muertos'ta, pick your style!