Pieniä vihreitä mie - eiku munia....

Pari viikkoa sitten olin minäkin huhtikuisesta kevättuulesta innostuneena vaihtanut kevätpoplarin ylle (vapun kunniaksihan jouduttiin ottamaan talvivermeet uudestaan esiin) ja suuntasin kevein keväisin askelin Helsingin Halkolaiturille  perinnepurjelaiva Valborion kyljessä ja kannella järjestettyyn grillaushetkeen.

Tutustuin - ja rakastuin- pieniin vihreisiin muniin.

Grillaus on ihanimpia ruuanvalmistustapoja, koska siihen on helppo yhdistää ulkoilma ja yhdessäolo ja lisäksi lopputulos on poikkeuksetta herkullinen. Olen suurella kiinnostuksella seurannut kaikenlaista weberöintiä ja savustuslisälaitteita ja varrastelineitä ja kaikkea ihanaa mitä markkinoilta löytyy. (Tuotannollisista ja varsinkin taloudellisista syistä) olen itse tyytynyt halvimpaan markkinoilta löytyvään kaasugrilliin sen kaikinpuolisen helppouden takia. Hiilipallogrillikin löytyy niihin hetkiin kun on aivan pakko saada sitä puuhiilen makua ruokaan (= yleensä tarkoittaa, että saa syödäkseen pinnalta palanutta ja keskeltä raakaa). Kiteytettynä siis mun grillaustaidoilla kaasugrillissä jää kaipamaan sitä autenttista aromia ja pallogrillillä lämpötilansäätely on vaan niin vaikeaa.

Big green egg löytyy monta kokoa

Grillauksen saloihin meitä tutustutti aika hieno kokkitrio: Michelintähtikokki Sasu Laukkonen, Topchef Akseli Herlevi ja Filip Stenius (en laita hälle mitään titteliä ku on noin hieno nimikin jo...). Tähtenä paikalla oli kuitenkin Big Green Egg - grillit, joita löytyy siis ihan minikoosta tuollaisiin satojen kilojen järkäleisiin. En ala tässä mitään tuoteselostusta pitämään, vaikka paikan päällä  kysymyksiin olikin vastaamassa Christer Skogster Suomen sähkötuonnista. Voitte käydä tutustumassa vaikka Akselin Big Green - nettikaupan sivuilla lähemmin.

Mutta lyhyesti; munilla on elinikäinen takuu (mulla on 3. kaasugrilli menossa...) ja sen paksu keramiinen kuori ja rakenne mahdollistavat lämpötilansäätelyn aivan miedoista lämmöistä 400 asti. Sillä voi siis grillata, paistaa, savustaa... ja se aito grillihiilen aromi...

 

 
Oli ne grillattavat lihatkin kyllä. Kattokaa vaikka tuota ulkofilettä. Nyt tiedätte miltä näyttää  marmoroitunut liha. Tuo läskiviipale on picanha, mikä on siis tuolla Brasiliassa suosittu lihanleikkaustapa, jolloin härän paistin ja ukofileen välimaastosta käsittääkseni leikataan tuo kolmionmuotoinen oala rasvakerroksen kera. Yläkulmassa näkyy vielä härän kuvetta eli flanksteakkiä.

Pintaan hyvä suola ja kuumaan grilliin hetkeksi molemmin puolin.
Lihojen (kaikkien) maku ja mehukkuus olivat aivan parhaimpia koskaan nauttimiani. Ei muuten pärjää sisäfileet näille.

Ja kyllä. Söin kaiken tuon Picanhan "läskin". Oi nam

 
Oli ne ihania ne Sasun parsat ja perunat ja puolikkaat grillatut punasipulitkin. Ja grillissä paistettu focaccia.

 

Planking tekniikalla grillattua lohtakin pääsin maistamaan. Planking ei todellakaan tarkoita mun kielellä sitä kokovartalo jännitteistä lihastreeniliikettä vaan kastellulla laudalla grillissä valmistettua ruokaa. Vähä niin kuin sukua loimulohelle. Tätä aion kokeilla nyt omassakin kaasugrillissä (eilen Klasulla törmäsin 2 lankun paketteihin  tarjoushintaan 3€ ja ostin pois), josko sillä sais ruokaan puunaromia enemmän.

 

 

Purjelaivan kannella viimeisteltiin vielä vihreässä munassa grillatut ananakset  gurmee-jälkkäreihin, ne tarjoili Åsö.

 

Suomenlinnan Panimo tarjosi juomat ja kotiin lähti vielä monta rasiaa Ahlbergin ihanan luomuyrttitarhan rasioita. Fenkolin- ja basilikanversoja, krassia, kukkia, kaikkea ihanaa ja kaunista ja maukasta. Maitotyttö teki heti kotiinpäästyäni itselleen ihan itte orvokkileivän!

Niin. Minulle riitäisi ihan tuollainen pienikin muna, kunhan se vaan olis vihreä. Haluan grillivarustelijaksi.

Akseli kyllä meinas, että tämä jos mikä on komeetten pohojalaasten isäntien grilli: erinomaasen luatettava, kestävä, komia ja kaikinpualin priima. Ja varmasti kallehempi kun naapurilla! (mutta mulle riittäskin tua aivan piäni...)

Kutsun tilaisuúteen välitti Harkonsalo&Vesa.