HIENO PÄIVÄ - vaikka purjot paloo

HIENO PÄIVÄ. Parempaakaan otsikkoa en saanut aikaiseksi, koska tämä päivä oli yksi niistä, joita sanat eivät riitä kuvaamaan. Eivätkä edes kuvat, sillä niitäkin on vain muutama, hätäpäissään hutaistuja onnettomia, sillä mulla oli hiukan parempaakin tekemistä (onneksi blogaaniystävät saapuivat illansuussa kameroineen, listaan loppuun linkkejä, mistä löytyy ihania kuvia).

Päivä oli myös sellainen, jonka opit hiljalleen sulavat nahan alle ja vaikuttavat ruuanlaittooni ja ruokarakkauteeni tästä edespäin vuoren varmasti. 

Itsekin astelin hiukan hämmentynein askelin, tietämättä ihan varmasti mitä odottaa, kun aamusella kävelin kohti Dieta HQ:sia (Tai siis ihana Mecu nouti kyllä metropysäkiltä). Dietan päätoimistosta löytyy normitoimiston ja valtaisten varastotilojen lisäksi mm. aivan kuolettavan hieno astia-showroom sekä tietenkin huippuunsa varusteltu ravintolakeittiö. Oma määränpääni.

Päivän mittaan minua kävi tervehtimässä monta dietalaista, nimet taisivat hiukan unohtua, mutta oikeasti mieleenpainuvaa oli jokaisen jämäkän reilut kädenpuristukset. Ja se, kuulkaa, kertoo pohjalaiselle enmmän kuin tuhat sanaa.

Miksi olin paikalla, sen voit käydä lukemassa täältä ja täältä. 

Tämän menun vuoksi olisit varmaan sinäkin tullut paikalle?

Sinne- bistron ravintoloihtija ja yksi Suomen huipuimpia keittiömestareita Kai Kallio oli laatinut menun, pohjautuen juuri Sinnessä päättyneeseen Paul Svensson- viikkoihin (no just se Stromsö-kokki ja itseasiassa yksi Ruotsin parhaimpia ja arvostetuimpia keittiömestareita), jota Paul oli itsekin viikon verran kokkaamassa. Minkä vuoksi nyt tiedämme, että Alhopakan ankka esimerkiksi, esimerkiksi, on laadultaan parasta mitä skandinaaviasta löytyy, mikäli Paulilta kysyy.

Tuo menu on vaan kalpea aavistus siitä mistä komponenteista jokainen herkullinen annos koostuu.  Jos otan esimerkiksi tuon jälkiruuan; niin siinä oli vaniljatimjamiliemessä haudutettua raparperia, raparperigranitea, jukurttimoussea, italialaista marenkia pintatohotettuna, raastettua pistaasia, raastettua kuivattua kirsikkaa, turkinpippurimarenkilastuja ja limesokeriliemessä marinoituja ahomansikoita.

Paljonhan se Kai tietenkin toi mukanaan jo valmisteltuna. Mäntyöljyt oli keitetty ja ankanmaksamousset ja punajuurigeleet valmiiksi pusseissa (erilaiset pursotinpussin täyttötehtävät osoittautuivat muuten aivan kompastuskivekseni...), mutta ihan viimeiseen asti me valmisteltiin, välillä käytiin läpi reseptilistaa, että mitä vielä puuttui ja jatkettiin.  Oletan, että koska olin tavallaan kunniavieras, niin en joutunut varsinaiseen keittiörääkkiin, vaan sain suoriutua tehtävistäni melko leppoisaan tahtiin, silti kumminkin tekemisen meiningillä. Ja kun minulla suu käy koko ajan, niin se aika kun en saanut ohjeita, kyseli, kyselin ja kyselin.

Opin siis miljoona pientä asiaa. Vaikka että:

• Annosta kootessa muista suola, happo, rakenne ja kermaisuus/täyteläisyys
• Kuinka tuorekelmu katkaistaan
• Miten tehdään italialaista marenkia
• että ruskistetussa voissa on sen salaisuus
• maista, maista, maista
• carita-liina on oivaa jugurtin valutukseen
• Kurkun keskiosa siemenineen on herkullista, mummonkurkkukuutiot keskustasta olivat todella hyviä
• muutenkin raaka-aineet käytetään kaikki tyynni; raparperin kuorista keitetään  ensin punainen haudutusliemi raparpereille joka lopulta siivilöidään ja pakastetaan graniteksi
• luonto tarjoaa montaa herkkua niitä etsiville; vaikka kuhmujäkälää
• Kun annoksessa on pieniä komponentteja suola saa olla voimakas ( teimme kukkakaalipyrettä ruskistetusta voista ja Kai pyysi maistamaan suolaa, joka minusta oli juuri sopiva. Sen jälkeen sinne lisättiin 2 kourallista!)
• gn-pakki järjestelmä on kokonaan oma maailmansa
• kaikki annoksen komponentit pistetään järjestykseen, samaan kylmälaatikkoon, että ne on sitten helppo nostaa esille.

Erityisen mukavaa oli myös jutustelu Vesan ja Kain kanssa  uurastuksen työn lomassa. Puhuttiin ravintoloista, mesuista ja työhistorioista ja siitä kuinka perustetaan ravintolan keittiö ja kuinka tärkeää tällaisessakin asioissa kumppanuus on, samalla kun tohotettiin purjoa, kuorittiin parsaa, friteerattiin kuhmujäkälää tai valmistettiin jugurttimoussea.

Ennen vieraiden saapumista, Kai ilmoitti, että minä vastaan sitten annosten ulkonäöstä ja voin suunnitella esillepanon. Sen vaikeampaa tehtävää ei olisi voinut antaa (paitsi se pursotinpussitus). On se kumma, että vaikka mulla on oma varma näkemys lähes joka asiasta, tälläisessä kohtaa murenee täysin kaikki  itsevarmuus. Joten kyllä se lopulta meni niin, että minä voivottelin kun en uskaltanut ensimmäistäkään pisaraa laittaa lautaselle, sitten kysyin, että kuinka SINÄ laittaisit.... ja sitten laitoin juuri niin. No tällä reseptillä tuli superkaunokaisia annoksia.

se on sitten kolme ketuleipää per annos....Ruotsista elävinä  saapuneet meriravut on paistettu vain selkäpuolelta, annoksesta löytyy sekä grillattua purjoa  ja purjoa etikkaliemessä, kastikevaahdot vielä tulossa...






Kuha,. pakurikääpävaahtoa, kuhmujäkälää, kananmunaa ruskistetussa voissa kukkakalipyrettä.....








Alhopakan ankkaa, punajuurigeleä, ankanmaksamoussea, ihana kastike värtsilän fermentoiduista vadelmista ja ankkaconfitlihoista, punajuurta





Mäntyöljyä, burrataa ja Sinnen leipää, jota maistettuani sanoin, että tämä on ihan kuin lapsuuden makumuisto Sveitsistä, johon Kai, että resepti on sveitsiläinen! Vein limpun myös kotiin, maistatin äidilläni ja kysyin mikä tulee mieleen. Äitini vastasi yhdellä sanalla: Sveitsi!...ja joka ei koskaan ole sveitsiläistä maalaisleipää maistanut, voin kertoa sen olevan HYVÄÄ!




Se kuuluisa, niin herkullinen jälkiruoka, ettei koskaan.




Ja se purjotuhka, minne se oikein meni? Oliko Siian liemi? Siika valmistettiin siis tohottamalla palat ja sitten kaatamalla tuhka-suolalientä  päälle ja antamalla maustua. Etten sanoisi juurikin tasan 4 minuuttia.

En tiedä mikä oli parempaa, päivän kokkailu vai se, että sain kutsua illalliselle muita blogaaneja. Harvoin ihminen pääsee tälläistä illallista kenelläkään  (tahi sitten parillekymmenelle...)"tarjoamaan".






Tai saamaan sellaista posliini-tietopläjäystä, että oksat pois! Ja uskokaa kun sanon, posliinin maailma ON kiinnostava, en vain tiennyt sitä ennen tätä päivää.









Paikalla oli myös huipputaitava juomataiteilija Robert Arcukselta.  Menuun kanssa tarjoiltiin nimittäin aivan upea drinkkimenu. Juomat olivat kylmiä, raikkaita ja yhdistelivät ennakkoluulottomasti aineksia akvaviitistä absinttiin ja maustettiin ja koristeltiin reilulla kädellä, sitrushedelmien kuoripaloilla, timjamilla, tähtianiksella ja rosmariinilla. Taidan olla vähän out nykypäivän drinkki-skenestä, mutta jos se on tätä, niin haluaan kyllä juoda oppia enemmän.






Tilaisuus huipentui Robertin ja Nannan extempore-drinkkishowhun, jonka harhaanottava nimi yrittää peitellä tosiasiaa, että huolellisesti käsikirjoitettua showta oli harjoiteltu lähes 3 viikkoa (vähintään 2h päivässä...)
Pääsin kerrankin näyttämään flööraustaitojani (voit kysyä tapahtuman todistaneilta, kuinka meni...) ja tulihan siitä drinkistäkin juomakelpoinen vaikka yleisö olisikin tehnyt toisia valintoja. Mutta minä sain päättää!

Onko nyt kaikki ymmärtäneet, että päivä oli huippu? Kiitos kaikki paikalle saapuneet bloggaajat, kiitos Dietan väki hienosta mahdollisuudesta ja loppuun asti saatetusta huolenpidosta, Chef Vesa, Meku ja Irkku, erityisesti kiitos Kai (kärsivällisyydestä), kiitos Robert ja Arcus.

Erityiskiitos myös vielä paikakahvin saloihin tutustuttaneen barista mestari Jarille Coffeeplacelta. Sain sulta ihan elämäni parhaan kahvin. Piste.








Tapahtumasta löytyy juttua ja hillittömän paljon parempia kuvia myös ainakin seuraavilta sivuilta:

 Dieta

Andalusian auringossa: Nanna kokkaa oksat pois

Tiskivuoren emäntä: Nannaa bloggaajien kanssa

Syötävän hyvää: Bloggaajasyömingit

Habanero-kitchen




Eikä tarvinnut tiskata....