No ei kai se parsakausi oikeesti oo vielä meillä. Ainakin meidän kaupoissa urugualainen parsa on vaihtunut vasta kreikkalaiseen. Parsaahan löytyy nykyään tuoreena - no, kaikki on suhteellista - ympäri vuoden, mutta harvemmin sitä talvella ostan.
Ne ihanimmat parsareseptit, voisulan, parmesanin, hollandaisen, kylmäsavulohen, uppomunan (no, ei nyt tietenkään kaikkea yhtä aikaa!) kanssa odottelevat ihan oikeasti niitä lähialueilla (tarkoitan nyt vaikka Ruotsia, en Lapuaa...otan kyllä mielelläni vastaan lapualaista mikäli joku sitä kasvattaa) kasvatettuja uuden sadon TUOREITA parsoja.
Mutta hirveästi parsaa tekee jo mieli. Siksipä nyt on aika ostaa parsaa ja tehdä sille sen mitä oikealle lähiparsalle muuten en millään raaskisi; FRITEERATA!
Resepti jäi käteen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan reseptivalikoimasta, siinä oli käyetty AmeriikanAlea, minä käytin tällä kertaa kotimaista Hartwallin 0% olutta, se kun on jo itsessään sitruunanmakuista ja antoi tähän sopivat kuohut.
500 g tuoretta parsaa (valkoista)
1 l rypsiöljyä
2,5 dlvehnäjauhoja
2,5 dl olutta
1 limen kuori pestynä ja raastettuna, sekä mehu
1 tl merisuolaa
myllystä pippuria
Katkaise parsoista puumaiset varret ja kuori.
Sekoita muut aineet taikinaksi.
Lämmitä öljy kuumaksi kattilassa.
Kasta parsat yksitellen taikinaan ja friteeraa pienissä erissä muutaman minuutin per erä.
Minulla ainakin jäi taikinaa, olisin tehnyt sipulirenkaita, mutta minulla ei ollut tavallista sipulia (?ennen kuulumatonta) joten lohkoin muutaman salotin ja sitten kokeilin friteerata vielä paprikatäytteisiä oliiveja. Tarjoilin nämä keveät herkut itselleni chilimajoneesin kera, joka tuli valmiina purkista. Kaiken tämän päälle join jääkylmää cherry-zero-cokista joka on esanssisuuden riemuvoitto (oikiasti sairaan hyvää, tai sitten mulla on makupaletti aivan sekaisin, tämä ei ole mainos, ihan itte ostin, ensin yhden, sitten...10 tölkkiä!!!!!)
No oli kyllä hyvää ja vähän kielletyn makuista, liekö edes terveellistä?
So what? Ime parsaa! Kohta sitä saa oikeasti.
(ja frittitaikina oli muuten erityismaininnan arvoinen limelisällä ja sitruunaisella oluella)
Cherrycola on tosiaan niin esanssista, että on jo ihan OK :D
VastaaPoistaTodellakin. Joskus kun menee tarpeeksi yli, tuleekin aivan sopivaa.
PoistaNiin, tulis jo lähiparsat!
VastaaPoistaKotimaisen parsan sesonki tinkii vilahtamaan jossain kesäkuisen viikon aikana tiistain ja torstain välissä - no ei nyt sentään. Pitää varmaan asentaa puhelimeen hälytykset, että on hereillä. Olisko muuten hyvä semmoinen sosiaalisen median sovellus, jossa muistettaisiin mikä on nyt parhaimmillaan? Kun ei ole päässä sellaista italialaisen mamman kalenteria että tällä viikolla ostan aprikoosia kun ensi viikolla tulee persikat, tai päinvastoin. Tätä innovaatiota saa ilmaiseksi hyödyntää ;)
Ei olsi huono tullainen sovellus.
PoistaLisäksi ollaan suomalaiset vielä eriarvoisia. Liekö juupajoella tai Jämsänkoskella koskaan mahdollisuutta ostaa tuoretta parsaa? Siis Tuoretta.
Odotan, odotan kovasti tuoretta, laadukasta eurooppalaista parsaa minäkin. Keski-Euroopassa vietetty aika on kasvattanut minusta parsanirson, mikä ei kyllä helpota täällä kotona asumista. Täältä on hivenen hankala löytää parsaa, joka tihkuu nestettä leikattaessa...
VastaaPoistaTässä minäkin kadehdin keskieurooppalaisia. Toisaalta, kaikki muut saa kadehtia meidän uusia perunoita. Missään muualla ei yötön yö helli niitä niin maistuviksi. Ja ovat muuten yleisesti saatavilla....
PoistaNyt pistit pahan, friteerattua parsaa?! :O en osaa päättää onko tää hyvä idea vai ei :D luultavasti on, koska parsa - good, friteeratut ruoat - good!
VastaaPoistaSä kokeilet? -Good!
PoistaMinäkin odotan jo kovasti sitä lähiparsaa! Jospa niiden sesonki on tänä vuonna aikaisessa niin kuin tuo kevät muutenkin :)
VastaaPoistaPelottavan aikaisessa, sanon minä...
PoistaKaveri vetää ensin parsat frittikattilaan ja sitten vielä juo ne kirsikkakolan kanssa. My love, tämä on mahtavaa kaikessa omituisuudessaan. Vaikka kirsikkakola on kyllä sairaan pahaa...
VastaaPoistaBut it's Zero, darling!
PoistaKaupasta saatava parsa on ihan eri tuote kuin se, mitä kotipiha tarjoaa. Harvan ruoka-aineen suhteen olen puritaani, mutta kala ei saa olla kahta päivää vanhempi, eikä parsa viittä minuuttia. Tuore parsa on makea, mehukas ja pähkinäinen, eli aivan ihana :-)
VastaaPoistaSyvä etuoikeus pystyä olla noin puritaani. Joskus vielä minäkin.en sitten viime vuonnakaan saanut laitettua sitä parsapenkkiä ...
PoistaJust niin Nanna, puhut taas fiksuja (tai no kirsikkakola..). Mutta että ei mun mielestäkään vielä ole mikään parsa-aika, jos kaupasta löytyy vasta perulaista tai uruguailaista. Eurooppalaiseen tosin jo tyydyn, kun ei omaa penkkiä ole.
VastaaPoistaJa siitähän ei ääneen puhuta, että Kivistössä semmoinen joskus oli ja jotkut innokkaat sen hävitti. Ssshhh!
Oooooooooooooh....tietämättömyys, tuo tiloista julmin! Sen ikuisessa syleilyssä turvaisen sijaan saa. Ken siitä uskaltaa irrottaa, menneisyyttä raskaana kantaa, vaan uuden mahdollisuuden, kenties, muassaan antaa...
PoistaNo nam miltä näyttää! :) Täällä UK:ssa on parsaa myös jonkinverran kaupoissa tuolta eteläisestä Euroopasta, ostettiin jääkaappiin huomista varten. Saa nähdä josko tätä reseptiä kokeilisi!
VastaaPoistaEn tiiä onko mikään fritsttuna huonoa...mutten kyllä sano sitäkään etteikö joku voisi olla parempaa muulla lailla Valmistettuna.
PoistaHaha :D Mäkin ihmettelen täällä tätä yhdistelmää, friteerattua parsaa ja kirsikkakolaa! Pakko varmaan kokeilla itsekin, ainakin tota frittijuttua.. kirsikkakolaa en oo maistanut aikoihin, mutta muistelisin että se maistuu OUDOLTA :D
VastaaPoistaNo onko ihme sitte, että sopii mun suuhun....:)
Poistano mullahan tuo parsatempura oli viikonlopun tekolistalla - leidi lakeuksilta meni nyt ihan pissimään mun myrskyni piloille :-)
VastaaPoistaHei mut parsatempura kuulostaa paljon sofistikoituneemmalta. Ja raikas viini viereen.
PoistaNam ja vielä kerran nam. Hyvät parsat sellaisenaan ja nämä jotka eivät nyt niin priima ole keittoihin ynnä muihin.
VastaaPoistaNiin JUST näin.
PoistaKirsikkakolalle kommentti täältäkin :D Mä kelpuutan sen kyllä krapulajuomakseni!
VastaaPoistaParsat vois kyllä fritata, tota valkosta en oikein osaa arvostaa kummemmin muutenkaan. Oon vihreitä naisia.
Mäkin ostan aina vihreetä. En pety niin pahoin. Valkoinen on kuitenkin parhaimmillaan taivaasta. Eli jos pääset.joskus viljelijän pöytään...ei tartte fritata. ..
Poista